maanantai 19. helmikuuta 2018

Marinoitu silmusalaatti – vahvuutta salaattiin (+ARVONTA)




Ruokaisat salaatit ovat suosikkiruokiani. Salaattien samanaikainen keveys ja vahvuus, nopeus ja täyttävyys tekevät niistä erityisen hyviä lounasruokia. Erityisesti tykkään syödä salaatteja lounaaksi silloin, kun teen töitä kotona – eli keskimäärin kolmena päivänä viikossa. Siksi olin aivan tosi innoissani, kun yksi suosikkituotteistani, Silmusalaatti, pyysi minua mukaan tähän kaupalliseen kampanjaan.




Silmusalaatti on loistava suomalainen innovatiivinen yritys, jonka toimintaa ja tuotteita arvostan valtavasti. Kaltaiseni viherturaaja, jolla kynnenaluset on kolme neljäsosaa vuodesta muodikkaasti multaisessa kestomanikyyrissä, on tietysti kiinnostunut viljelystä. Silmusalaatin kohdalla se onkin erityisen mielenkiintoista. Pyörämatkan päässä Helsingin keskustasta, Vantaalla, sijaitsevassa kasvihuoneessa kasvatetaan silmusalaatteja tavalla, joka yhdistää nykyaikaisesti käsityön ja automatiikan. Energiatehokkaasti laadukkaista siemenistä kasvatetut silmusalaatit ovat luomua, eikä lannotteita tai säilöntä- ja makuaineita käytetä. Tarvitaan vain sopiva sekoitus siemeniä ja puhdasta vettä. Ja tietysti aimo annos ammattitaitoa, sillä lämmön, veden - ja ilman virtauksen ja monen muun kasvuun vaikuttavat tekijän optimoiminen on tarkkaa puuhaa.




Parasta silmusalaateissa on niiden raikkaus ja rapeus. Toiseksi parasta on, että niistä saa nopeasti hyvää ja täyttävää ruokaa. Lisäksi minkä tahansa arkiruoan viherpesu onnistuu helposti lisäämällä ruokaan idätettyä voimaruokaa, silmuja. Erityisesti rouskuvassa silmusalaatissa, joka on tämän salaatin ydin, on paljon proteiinia. Kaiken lisäksi silmusalaatit ovat aivan mielettömän kauniita, ne saa kaikki ruoat näyttämään upeilta.

Silmusalaatteja on neljää makua: parsakaali, alfalfa, tulinen ja rouskuva. Kaikki neljä ovat omanlainen sekoitus siemeniä, ja erilaisista siemenistä kasvaneet versot maistuvat tietysti omanlaisiltaan – ihan niin kuin erilaiset isommatkin kasvikset.




Marinoin rouskuvan silmusalaatin varsin perinteisellä sinappisella vinaigrettella, joka sopii linssien ja herneiden makuun erinomaisesti. Samalla kun silmut marinoituvat, saa salaatti kastiketta – erillistä kastiketta salaatti ei kaipaa. Marinoidun silmusalaatin ympärille voi koota minkälaisen tahansa. Tällä kertaa menin aika yksinkertaisella setillä: pohja parsakaali-silmusalaatista ja mustakaalista, lisäksi tomaatteja ja oliiveja. Eikä muuta tarvita! Marinoinnin voi tehdä pikana, mutta toisaalta rouskuvan salaatin voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Lounassalaatin lisäksi tämä salaatti toimii erinomaisesti myös lisäkkeenä mille tahansa ruoalle. Myös buffa-pöydässä salaatti on mainio!




KILPAILU


Kerro kommenteissa, mihin sinä käyttäisit silmusalaattia. Kommentoi viimeistään 26.2.2018 ja olet mukana S-ryhmän lahjakortin arvonnassa (20 €). Kilpailun säännöt löydät täältä.






Resepti





Marinoitu silmusalaatti

2–4 annosta


3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
1–2 tl dijon-sinappia
2 tl sokeria
noin 1/2 tl suolaa


Mittaa kastikeainekset kannelliseen purkkiin ja ravista kastike sekaisin. Maista ja säädä makeuden, hapokkuuden ja suolaisuuden suhde omaan suuhusi sopivaksi. Sekoita kastike rouskuvaan silmusalaattiin. Anna marinoitua hetki. Voit tehdä marinoidun silmusalaatin myös edellisenä päivänä. Säilytä salaatti jääkaapissa.

Tarjoa marinoitu silmusalaatti salaattipedillä tai lisäkkeenä.

_____







lauantai 17. helmikuuta 2018

Nopea arkiruoka: tomaattinen makkarakeitto



Tomaattinen makkarakeitto on raikas päivitys klassikkoruoalle. Tomaattisuus on tosin kuulunut meillä makkarakeittoon aina; äiti laittoi keittoon aina tomaattipyrettä tai -murskaa. Luulen tosin, että todellisuudessa äiti teki tomaattista makkarakeittoa ehkä kerran tai kaksi. Tai ainakin keitossa oli myös linssejä ja todennäköisesti hyvin vähän, jos ollenkaan, makkaraa. Mutta siitä lapsuuden arkiruoasta on tämä resepti kummunnut.


Pohja keitossa on melko samankaltainen kuin muutama viikko sitten Sydänmerkin sivustolle tekemässäni minestronekeitossa tai viime keväänä julkaisemassani italialaisessa linssikeitossa. Oikaisin tosin hieman, sillä niin ihanaa kuin soffritto, tuo italialaisen keittiön monipuolinen makupohja onkin, vie sen hauduttaminen arjen aikaikkunasta usein liian ison lohkon. Tosin jos olisi oikein kätevä emäntä, olisi soffritto tietysti annospakkauksissa pakastimessa. Kerran olen ollut kätevä, ja on pakko myöntää, että silloin keitot olivat aivan erityisen hyviä. Ylle linkittämässäni linssikeitto-postauksessa on soffritton summittainen ohje.






Resepti





Tomaattinen makkarakeitto


noin neljälle


1 sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
(jos aikaa on hieman enemmän: 1–2 sellerinvartta ja 1iso porkkana)
1 rkl oliiviöljyä
400 g (1 prk) tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja
7–8 dl kasvislientä
4 pientä tai 2 isoa raakamakkaraa
1/2–1 tl (savu)paprikajauhetta
1–2 tl sokeria tai hunajaa
suolaa

lisäksi
tuoretta pinaattia


Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulisilppuja kattilassa öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää tomaattimurska ja kasvisliemi. Kiehauta. 

Purista raakamakkaroista makkaramassa pieninä palloina ulos kuoresta ja lisää keittoon. Mausta paprikajauheella ja suolalla, pyöristä makua sokerilla. Anna keiton hautua hiljalleen poristen vähintään 15 minuuttia, mielellään pidempään. 

Tarjoa tuoreen pinaatin kanssa. 

_____




keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Suklainen keksijätski




Laskiaisen ja ystävänpäivän ansiosta vietämme harvinaisen makeaa viikkoa. Sopii mulle! En sitä paitsi keksi parempaa aikaa makeuden vallankumoukselle kuin ydintalven viikon, jolloin valo alkaa jo voittaa pimeyden. Herkkuja pöytään ja juhlat pystyyn! Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä McVitie'sin kanssa.




Käsi pystyyn, jos olet käyttänyt digestive-keksejä juustokakun pohjassa? Jep, tämän äänestyksen tulos ei yllättänyt. Siihen minäkin olen keksejä käyttänyt. Digestivethän ovat oikeita keksipohjaklassikkoja! Mutta klassikosta on moneen muuhunkin menoon.

Tein keksijätskiä, koska jätski on kaikkien suosikkia, eikä jätskihommia todellakaan kannata rajata vain kesään. Keskellä talvea jätski maistuu, jos mahdollista, vielä kesääkin paremmalta. Tein jätskiä taas sillä jo tutuksi tulleella pohjalla, joka on helpoin mahdollinen tapa tehdä hyvää jäätelöä. Nyt sekoitin jäätelömassan sekaan ihanan rapeita ja maukkaita McVitie’sin maitosuklaa digestive-keksejä. Ja miten loistavaa jäätelöä siitä tulikaan! Keksien rapeus säilyy pakastettaessakin hyvin, mikä tuo jätskiin just sopivaa kontrastia: samettinen jäätelö meets rouskuvat keksimurut. Ja resepti on niin helppo, että lapsikin osaa sitä tehdä!




McVitie’sin digestive-keksit
 ovat muuten niitä aitoja ja alkuperäisiä digestivejä. 1800-luvun lopussa kehitetty resepti on edelleen sama, mitä sitä toimivaa pyörää uudelleen keksimään. Kopioita maailmaan mahtuu, mutta aidon keksin kyllä tuntee maussa ja rakenteessa. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että aiemmin en ole tullut edes ajatelleeksi digestive-keksien aitoutta tai alkuperää. Mutta nyt tiedän, että McVitie'sin keksit ovat niitä, joita kannattaa kaupasta etsiä – kuka sitä nyt jäljitelmiä haluaisi käyttää. Keksin käyttötavoista – sen klassisen juustokakun ja tämän jätskin lisäksi – saat vinkkiä yrityksen nettisivuilta.



Jätskiä on vielä pakastimessa, mutta luultavasti illalla sitä ei enää ole. Toinen paketti keksejä on kaapissa, joten taidan tehdä keksijäätelöä pakastimeen odottamaan viikonloppua.












Resepti






Suklainen keksijätski


6–8 annosta


8 kpl McVitie’s Maitosuklaa Digestive
400 g kondensoitua maitoa (makeutettu)
3 dl kuohukermaa
1–2 rkl vahvaa kahvia (tai konjakkia)


Rouhi keksit. Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja 2/3 keksimuruista. Lisää myös kahvi. Sekoita. 

Kaada jäätelömassa pakastuksen kestävään vuokaan. Ripottele päälle loput keksinmurut. Peitä astia foliolla ja laita pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi, mielellään yön yli. Tarjoa loppujen keksien kanssa.

_____





sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Marinoitu mozzarella – upea tapas tai salaatin lisäke




Talven pimeinä hetkinä olen mielikuvissani palannut monesti viime kesän Rooman reissuun. Tomaatit olivat makeita, viini kylmää ja pienestä lähikaupasta aamupalalle haettu mozzarella – tai oikeastaan burrata – kermaista ja valuvaa. Hymyilin kun maistoin sitruunalla ja granaattiomenalla marinoitua mozzarellaa. Ihan kuin Italia olisi tullut kylään, vaikka burrata syötiinkin Roomassa makeiden tomaattien ja vuokrakodin parvekkeella kasvaneen basilikan kanssa.






Inspiroiduin sitruunalla marinoidusta, granaattiomenan siemenillä ja mintulla viimeistellystä mozzarellasta, kun näin kuvan annoksesta Eisenmanin siskosten Instagramissa. Lopulta seurasin reseptiä melko tarkasti, lisäsin vain ihan tilkan sitruunamehua. Söin mozzarellaa siltään tuoreen leivän kanssa, seuraavalla kerralla laitoin sen salaatin päälle. Raikasta juusto on syöty myös osana tapas-tyyppistä kattausta. Toimeen kannattaa tarttua heti, kun granaattiomenat ovat vielä aika edullisia, vaikka satokausi onkin loppumassa. Suosittelen tähän mahdollisimman hyvää mozzarellaa. Minusta paras markettipaketti on Pirkan parhaat -sarjan mozzarella.





Resepti





Marinoitu mozzarella


2–4 annosta


2 mozzarellapalloa
yhden sitruunan kuori hienoksi raastettuna
hieman sitruunamehua
yhden granaattiomenan siemenet
hyppysellinen sormisuolaa
pari kierrosta mustapippuria myllystä
tuoretta minttua
hieman oliiviöljyä


Revi mozzarella paloiksi. Raasta pestyn sitruunan kuori ohuelti. Ripottele raaste juuston päälle. Purista tilkka sitruunamehua ja sekoita halutessasi. Lisää granaattiomenan siemenet. Mausta sormisuolalla, mustapippurilla, tuoreella mintulla ja lorauksella oliiviöljyä.

Tarjoa salaatin lisäkkeenä tai esimerkiksi vaalean leivän kanssa.

_____





torstai 8. helmikuuta 2018

Nopea arkiruoka: kanaa mausteisella riisipedillä




Puoli tuntia on sellainen maaginen, jollain tavalla arjen sujumisen kannalta sopiva ajanjakso. Se ei ole pitkä aika, mutta toisaalta siinä saa aikaan pieniä ihmeitä. Siinä ehkä selvittää pahimman keittiökaaoksen, laittaa koneellisn pyykkiä pyörimään tai – parhaimmillaan ja – laittaa ruoan.  Esimerkiksi tämän täydellisen arjen taklaaja -ruoan.

Kanaa mausteisella riisipedillä kuulostaa jokseenkin mauttomalta arkiruoalta. Mutta tämä ei sitä ole, arkiruokarepertuaariin tämä uppoaa oikein mainiosti. Hyvän ja simppelin makumaailman lisäksi ruoassa on parasta tämä: Ainekset laitetaan uunivuokaan ja vuoka lykätään uuniin. Siinä se. Ei pilkkomisia tai monen kattilan taktiikkaa, yhdellä vuoalla mennään.

Kanaa riisipedillä on kevyesti tuunattu versio Jyväbroilerin Facebook -sivulla ja Instassa julkaisemasta reseptistä. Tuunausintoni ulottaa näemmä omiinkin resepteihini. On käynyt nimittäin niin, että Jyväbroilerin somessa (ja myöhemmin myös sivuilla) julkaistavat reseptit on minun käsialaa! Minä myös kuvaan ruoat. Tästä uudehkosta projektista oon ihan superinnoissani!

Uusi ja iso projekti vaati kalenterin uudelleenorganisoimista, muiden töiden vähentämistä ja kaikenmoista säätöä, mutta homma on ollut ihan mahtavaa. Upeaa on, että vaikka vastaan reseptiikasta ja kuvista yksin, saan tehdä tätä tiimissä, sillä Indieplacen toimistolla on langat tiukasti käsissä, ja heidän kanssa yhdessä pohditaan sisällöllisiä juttuja, sillä päävastuu asiakkaan some-strategian suunnittelusta on taas toimistolla.

Nyt kun lähinnä oman pään sisällä olleesta alkuhärdellistä on toivuttu, on blogillekin luullakseni aiempaa enemmän aikaa. Sekin on superia! Saan tehdä enemmän reseptiikka ja ruokakuvausta, mikä tuo minulle suunnatonta iloa. Ja onneksi saan jatkaa muitakin töitä, ehkä jonkun mielestä "niitä oikeita töitä", nekin kun on ihan tavattoman mukavia juttuja. Homma on hyvässä tasapainossa.

Jos siis pidätte minun simppelistä reseptiikasta, ottakaa seurantaan Jyväbroilerin some (Face + Insta), siellä tulee joka viikko pari hyvin arkeen sujahtavaa reseptiä. Tykkäys-toiminnot kannattaa tehdä pian, sillä 9.2.2018 mennessä tykänneiden kesken arvotaan 600 euron arvoinen personal trainer - tai life coach -paketti.






Resepti





Kanaa mausteisella riisipedillä


4 annosta

1 pkt (390–450 g) broilerin basilika-tomaatti fileepihvejä tai persilja-valkosipuli fileitä (Jyväbroiler)
2 1/2 dl jasmiiniriisiä
6 dl vettä
1 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2–1 tl savupaprikajauhetta (mieto)
kourallinen oliiveja
noin 200 g kirsikkatomaatteja (osan voi tarjota tuoreena lisäkkeenä)
tuoretta persiljaa tai timjamia

lisäksi
maustamatonta jogurttia


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Mittaa uunivuokaan riisi, vesi, öljy ja mausteet. Sekoita. Nosta päälle broilerin fileepihvit. Jos käytät fileitä, voit leikata ne pitkittäin puoliksi. Kaada päälle tomaatit ja oliivit. 

Paista uunissa 20 minuuttia. Sammuta uuni, peitä vuoka foliolla ja anna hautua lämpimässä uunissa vielä 10 minuuttia. Tarjoa tuoreiden yrttien ja halutessasi maustamattoman jogurtin kanssa.

Vinkki! Voit lisätä mausteiden määrää, jos tykkäät vahvoista mauista. Näillä mausteilla ruoka maistuu myös lapsille.

_____




maanantai 5. helmikuuta 2018

Tintoretto – kauden paras kuohuva drinkki



Olen aina rakastanut belliniä, rossinia ja mimosaa. Nyt listaan voi lisätä myös tintoretton. Kaikki ovat kuohuviini-drinkkejä, joiden toisena osana on hedelmä tai marja. Tintorettossa hedelmänä on suosikkini, granaattiomena.




Granaattiomenasta surautetaan mehu – se käy ihan tehosekoittimen tai sauvasekoittimen ja siivilän yhdistelmällä – ja mehun päälle kaadetaan kuohuviiniä.  Koristelin drinkit veriappelsiinin viipaleilla, jotka eivät tosin olleet kovin verisiä, ihania kuitenkin.

Vielä joskus aion toteuttaa brunssilla tai juhlissa kuoharibaarin, jossa tarjolla on erilaisia hedelmäsoseita tai vastapuristettuja mehuja. Jokainen voi itse sekoittaa itselleen tintoretton tai bellinin, jälkkäriksi ehkä rossinin. Tosin parhaimmillaan juoma tietysti on, kun kuohuviinin sekaan laittaa sesongissa olevia hedelmiä tai marjoja. Mansikoita ei tähän aikaan vuodesta oikein ehkä kannata rossiniksi tehdä. Onneksi kuohari on kuitenkin aina sesongissa.






Resepti






Tintoretto – granaattiomena-drinkki

2–4 annosta


1 granaattiomena
kuohuviiniä (esim. prosecco)
veriappelsiinin viipaleita koristeeksi


Irroittele granaattiomenasta siemenet. Surauta siemenet tehosekoittimessa ja siivilöi mehu talteen. Kaada mehu laseihin (1/3 tai 1/2) ja kaada päälle kuohuviiniä (2/3 tai 1/2). Koristele halutessasi veriappelsiinin viipaleilla. Tarjoile heti.

_____




keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Nopea arkiruoka: Pasta puttanesca



Hyvä pasta on kuin ystävä, joka pelastaa arjen pinteestä ja saa hymyn huulille. Pasta puttanesca on juuri sellainen ystävä.

Pasta puttanescassa konkretisoituu monen muun pastan tavoin italialaisen ruoan nerokkuus. Vähäiset ja yksinkertaiset mutta laadukkaat ainesosat löytyvät kotoa liki aina. Ruoka on suoraviivaista, ja se on nopeasti lautasella. Puttanesca syntyy säilykehyllyn aineksista, jotka muodostavat täydellisen kokonaisuuden. Erinomainen ruoka siis #arjentaklaaja-sarjaan.

Säilötyt tomaatit, suolaiset oliivit ja kaprikset sekä pari sardellifilettä ovat pastakastikkeen ydin. Kastike sekoitetaan pastaan jo kattilassa, jotta pasta imaisee itseensä kastikkeen makuja. Annokset viimeistellään persiljalla, tilkalla oliiviöljyä ja parmesaanilla. Koko komeus on pöydässä noin vartissa.




Resepti







Pasta puttanesca

kahdelle


200 g pastaa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä 
400 g säilöttyjä tomaatteja
2–4 sardellifilettä (voi jättää myös pois)
noin 1 dl kalamata-oliiveja
kuivattua chiliä rouheena maun ja tulisuusasteen mukaan
noin 1 rkl pieniä kapriksia
suolaa
mustapippuria
(1 tl hunajaa tai sokeria)


lisäksi
tuoretta persiljaa
parmesaania
oliiviöljyä


Kuumenna öljy pannulla ja kuullota viipaloitua tai hienonnettua valkosipulia öljyssä hetki. Lisää tomaatit, hienonnetut sardellifileet, oliivit ja kaprikset. Painele tomaatteja, jotta ne hajoavat. 

Keitä pasta al denteksi suolalla maustetussa vedessä. 

Maista kastiketta ja lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Tasapainoita makua tarvittaessa tilkalla makeutusta. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon.

Annostele lautasille, silppua päälle persiljaa, raasta parmesaania ja huiskaise lopuksi oliiviöljyä.

_____




keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Mistä saa Oulun parhaat pizzat?



Vuosi sitten tammikuussa testasimme oululaisia grillejä. Hytisimme ydintalven napakassa pakkasessa ja jaoimme hampurilaiset ja makkaraperunat kahdeksaan osaan. Nyt testiin pääsivät pizzat – tai känkyt – kuten Oulussa sanotaan.

Testasimme viisi pizzeriaa. Mukaan valittiin pizzerioita suositusten mukaan, ja listalle pääsi myös pari klassikkopaikkaa, jotka ovat toimineet 80-luvulta saakka. Kiihkeän viestittelyn päätteeksi yhdeksän hengen raatimme päätyi näihin pizzerioihin: Tarantella (Rajakylä), Napoli (Tuira), Da Mario (keskusta), Kotipizza (keskusta, Torikatu) ja Da Max (keskusta).

Yksi seikka on hyvä huomioita: tällä pizzakierroksella emme käyneet Oulun premium-pizzeriassa, Cantinassa, joka edustaa selvästi laadukkaampaa pizzatarjontaa. Emme päätyneet myöskään Tubaan, jonka osaamiseen minulla on vahva luotto, vaikka pizza onkin Tubassa varsin uusi tulokas. Molemmissa paikoissa pizzat leivotaan juureen tehtyyn taikinaan. Ja molemmissa paikoissa täytyy käydä pian ikään kuin jälkipuinneilla. Aika hyvä syy suunnata taas pian pizzalle, eikö? Pakkohan jonkun on pitää huoli kaupungin pizzojen tilasta.




Söimme kaikissa paikoissa kaksi pizzaa, Margheritan ja Capricciosan salamilla. Ensimmäinen on sellainen täydellinen pizzamittari. Sillä mitataan liki pyhän kolminaisuuden, pohjan, tomaattikastikkeen ja juuston, maku, laadukkuus ja tasapaino. Capricciosa pääsi pöytään, koska sen sisältämä kinkku on myös yksi laadun mittari, ja herkkusienistäkin haluttiin päästä selvyyteen. Salami otettiin lisätäytteeksi samasta syystä. Pizzat arvioitiin kahdella tavalla: vapailla sanamuodoilla ja paikan päällä täytetyllä Sheet-taulukolla, johon kirjattiin numeerisesti, desimaalin tarkkuudella palvelu, pizzojen ulkonäkö ja maku.


Saimme kaikissa viidessä paikassa iloksemme hyvää ja nopeaa palvelua, vaikka yhdeksän hengen ja kahden pizzan kombinaatio ei bisneksenä kovin loistelias yhtälö ollutkaan.  Napoli ja Kotipizza erottuivat muista kinkuillaan, kun muissa pizzerioissa kinkkuna käytettiin lähinnä jauhomakkaraa muistuttavaa tuotetta. Salami oli kaikissa paikoissa oikein mainio. Herkkusienet olivat Kotipizzaa lukuun ottamatta vetisiä purkkisieniä, ne kannattaisi ainakin painella huolella kuivaksi ennen pizzan päälle levittämistä.

Kaikissa testatuissa paikoissa pettymyksen tuotti tomaattikastike, Kotipizzassa se oli mielestäni raikkainta. Tomaattikastikkeeseen soisi panostettavan paljon nykyistä enemmän, sillä vedellä jatkettu tomaattipyre, jota luulen näiden pizzerioiden pääasiassa käyttävän, ei ole erityisen hyvä pizzakastike. Myös laadukkaampi juusto – vaikka vaihtoehtona lisämaksusta – toisi pizzaan aivan uuden ulottuvuuden.



Palataanpa vielä hetkeksi otsikkoon. Mistä saa Oulun parhaat pizzat? Tämän pizzakierroksen voittajaksi suoriutui Pizzeria Napoli Tarantellan kiriessä liki kannoille. Jos hinta otetaan pisteytyksessä huomioon, keikahtaa kärkisijat päinvastoin, sillä Tarantella oli kierroksen halvin paikka, Napoli Kotipizzan jälkeen kallein. Myös Kotipizza sai varsin hyvät pisteet. Mielikuvista ja odotuksista huolimatta Da Mario oli kierroksen antikliimaksi, se sai vain himpun verran paremmat pisteet kuin hännille jäänyt Da Max. Jos taulukosta poimii vain minun antamat pisteet, oli kierroksen paras Margherita Napolissa ja paras Capricciosa Kotipizzassa. Että ota tästä kärkikolmikosta nyt sitten selvää. Sitä paitsi luulen, että jos puhutaan Oulun parhaasta pizzasta, sekoittavat Cantina ja Tuba kärkikolmikkoa entisestään.


Lue myös nämä:

Pastanjauhajat: Pizzakierros Oulussa – Tour de Känkky
Kokkeillaan: Tour de känkky eli pizzojen pisteytys

_____



tiistai 16. tammikuuta 2018

Vege-rendang – parasta mitä nyhtökaurasta voi tehdä



Kuulutko kanssani samaan leiriin? Leiriin, jonka mielestä nyhtökaura on ideana ja innovaationa aivan loistava, mutta joka on ollut kerta toisensa jälkeen hieman pettynyt nyhtökaurasta tehtyihin ruokiin. Tämä juttu on nyt erityisesti sinulle. Ja siis myös minulle.

Olen testannut nyhtökauraa monenlaisissa ruoissa. Tähän mennessä onnistunein kokeilu on päätynyt blogiinkin, tuhdin makeassa kastikkeessa viimeistelty nyhtis on oikein hyvää salaatin tai patongin välissä. Tämän lisäksi olen koittanut saada maun ja rakenteen kohdalleen useampaan kertaan muissa ruoissa. Olen yrittänyt paahtaa, paistaa ja hauduttaa, mutta julkaisukelpoisia onnistumisia ei ole tullut. Mutta nyt meni nappiin: Vege-rendang on parasta mitä nyhtökaurasta voi tehdä. 

Tarvittiin vain vähän vege-gurun vetoapua. Reseptistä kaikki kunnia ja kiitos kuuluu nimittäin Hannalle, jonka käsialaa ohje on. Hanna on myös toistuvasti patistellut minua rendang-reseptin ääreen, kun olen kaupan parkkipaikalta, hyllyjen välistä tai sohvannurkasta viestittänyt, että mitä ihmettä sitä keksisi ruoaksi. Meillä on Hannan kanssa niin samanmoinen ruokamaku, että hänen reseptejä ei tarvitse edes säätää omaan suuhun sopiviksi, ne ovat sellaisenaan minulle toimivia.

Vege-rendang on loistava ruoka monella tapaa. Maut ovat intensiiviset, valmistus perinteistä lihaversiota selvästi nopeampaa ja makumaailma on moninainen ja vivahteikas. Ruoka on pöydässä puolessa tunnissa – kuten arjentaklaajan kuuluukin –, jos maustetahnan tekee etukäteen. Ja sitähän voi tehdä vaikka triplasatsin viikko etukäteen ja tarvittaessa vaikka pakastaa. Niin minä aion seuraavalla kerralla tehdä.




Resepti






Vege-rendang – parasta mitä nyhtökaurasta voi tehdä


2–3 annosta


maustetahna
1 pieni sipuli tai salottisipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
2–3 tuoretta punaista chiliä
1 sitruunanruoho (8–10 cm tyvestä)
1 tl kurkumaa
hieman mustapippuri myllystä
2 rkl kookosöljyä

rendang
1 pkt (250 g) nyhtökauraa
4 dl kookosmaitoa
1 rkl soijakastiketta
4 kaffirlimetin lehteä
2 rkl kookossokeria
1 tl suolaa

lisäksi
keitettyä riisiä
tuoretta korianteria
limetinlohkoja
(tuoretta chiliä silputtuna


Valmista ensin maustetahna. Kuori ja pieni sipuli ja valkosipulinkynnet, inkivääri, chili sekä sitruunaruoho. Laita kaikki tahnan ainekset mortteliin tai pieneen tehosekoittimeen ja nuiji/aja tahnaksi. 

Laita tahna pannulle ja paista muutama minuutti, jotta mausteet avautuvat. Lisää kookosmaito, soija, nyhtökaura, kaffirlimetin lehdet ja sekoita. Hauduta pienellä lämmöllä puolisen tuntia. Mausta sokerilla ja suolalla.

Keitä riisi rendangin hautuessa. Tarjoa vege-rendang keiteyn riisin kanssa. Viimeistele tuoreella korianterilla ja purista limetin mehua halutessasi annoksen päälle.

_____





lauantai 13. tammikuuta 2018

Vegeburgersalaatti






Onkohan uuden vuoden alkuun sisäänrakennettu joku kevyempien ruokien kaipuukausi, sillä se iskee joka vuosi viimeistään, kun lähestytään vuoden ensimmäisen kuukauden puoliväliä. Tänä vuonna se iski minulle alkuviikosta. Keho huusi salaatteja ja raikkaita makuja. Ja kun Soyappétit Meals pyysi minua tutustumaan kaupallisen yhteistyön merkeissä vaivattomiin tuotteisiinsa, oli resepti-idea heti selvä: burgerisalaattia pöytään.




Vegeburgersalaatti on ruoka, joka pitää nälkää erinomaisesti. Maut on silti kohdillaan, kuten burgerissa konsanaan. Salaatti saa olla pääroolissa, ja lisäksi sekaan laitetaan niitä aineksia, mistä hampurilaisissakin tykkää. Pilkoin salaattipohjan päälle reilusti tomaattia ja avokadoa, molemmat kun ovat suosikkejani kotitekoisen hampurilaisen välissä. Pihvit tein Soyappétit Mealsin Burger mix -seoksesta.

Pihvien valmistus oli superhelppoa: pussin sisältö kulhoon ja vettä päälle. Valmiiksi maustettu soijarouhe turpoaa käyttövalmiiksi kymmenessä minuutissa. Sitten pihvit voi jo muotoilla ja lykätä uuniin tai paistaa pannulla. Minä paistoin pihvit uunissa yhdessä bataattilohkojen kanssa. Rakenteesta tuli mukavan mehevä ja napakka, hyvin jauhelihapihvimäinen, jos sitä nyt voi käyttää vertailukohteena.

Puolessa tunnissa vegeburgersalaatti oli jo valmiina ruokapöydässä, kun tein salaattipohjan  paistamisen aikana. Yhtä lailla burgerpihvit voi tietysti syödä sämpylän välissä tai vaikka riisin kanssa, minun kroppa nyt vain huuti salaattia. Samaan tuotesarjaan kuuluvan bolognesen sekoitin (salaa, shhhh) muuten jauhelihakastikkeen sekaan jatkamaan kastiketta. Eikä kukaan huomannut mitään. Kettumaisen ovelaa, eikö!

Soyappétit Meals -tuotteet ovat tuttua tummaa soijarouhetta valmiiksi maustettuina annospaketteina. Maut ovat selkeitä ja joka suuhun sopivan mietoja. Vahvemmista mausta tykkäävät voivat lisätä mausteita ruokaan oman maun mukaan. Kaikki sarjan tuotteet ovat gluteenittomia ja ne sopivat vegaanien ruokavalioon (ovat siten myös tietysti laktoosittomia). Pakkaukset ovat suunniteltu kahdelle hengelle, mutta ainakin Burger mix-pakkauksesta tulee helposti neljä hyvän kokoista pihviä.

Vaikka nykypäivän vegebuumissa ehkä tuntuu, että paljon proteiinia sisältävä soija on uusi tulokas maailman ruokapöydissä, on soijaa viljelty Aasiassa jo tuhansia vuosia. Soija on kuulunut siten myös alkuperäiskansojen ruokavalioon.   Nykyisin suurimpia soijantuottajamaihin kuuluvat nykyisin USA, Brasia ja Kiina, mutta kyllä soijaa viljellään myös Euroopassa. Soyappétitin tuotteissa soija on vastuullisesti tuotettua ja geenimanipuloimatonta. Lisää tietoa soijasta ja tuotteista löydät Soyappétitin sivuilta. Inspiraatiota ja hyviä resepti-ideoita löytyy myös yrityksen Facebookista.





KILPAILU


Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa itsellesi Soyappétit Meals -tuotepaketti. Kerro postauksen kommenttikentässä, mitä makuvarianttia testaisit ensimmäisenä. Jos mielessä on jo joku resepti, vinkkaa siitäkin, että me muutkin saamme ideoita kokkailuun. Viimeistään 20.1.2017 jätetyt kommentit huomioidaan palkintoja arvottaessa. Tuotepaketteja arvotaan viisi. Voit myös varmistaa helpot kokkailut ja suunnistaa Citymarketiin, sillä 11.–14.1.2017 järjestettävillä Europäivillä Soyappétit Meals -tuotteet ovat hyvässä tarjouksessa.

Tutustu kilpailun sääntöihin tarkemmin täällä.








Resepti





Vegeburgersalaatti

2–4 annosta


pihvit
1 pss Soyappétit Meals BurgerMixiä
2 dl vettä (ohjeen mukaan)
(hieman chilitahnaa tai -kastiketta)

salaatti
babypinaattia tai salaatinlehtiä
kourallinen kirsikkatomaatteja
1–2 avokadoa
(tuoretta chiliä)

bataattilohkot
1 iso tai 2 pientä bataattia
1–2 rkl öljyä
noin 1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl savupaprikajauhetta
suolaa

lisäksi
oliiviöljyä
ripaus sormisuolaa
(vege)majoneesia tai aiolia bataattien dipiksi (voit maustaa majoneesin esimerkiksi chilikastikkeella)


Kuumenna uuni 220 asteeseen. Pese bataatit huolellisesti ja lohko ne. Laita bataattilohkot leivinpaperin päälle pellille ja kaada päälle öljy ja mausteet. Hiero maut bataattilohkoihin. Paista uunin keskitasolla noin 25 minuuttia.

Sekoita BurgerMix ja vesi. Voit halutessasi maustaa seoksen pienellä määrällä chilikastiketta. Anna turvota 10 minuuttia. Muotoile pihvit ja laita bataattilohkojen kanssa uuniin paistumaan, kun bataattien paistoaikaa on jäljellä 10 minuuttia.

Huuhtele tarvittaessa salaatti, lohko tomaatit ja viipaloi avokado. 

Nosta kypsät pihvit kokonaisina tai osissa salaatin päälle. Tarjoa bataattilohkot salaatin kanssa tai sujauta ne salaatin sekaan. Tarjoa bataattilohkojen dippinä (vege)majoneesia. Salaatille sopii hyvin kastikkeeksi tilkka hyvää oliiviöljyä ja ripaus sormisuolaa.

_____








keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Juustoinen suppilovahverokeitto



Suppilovahverokeitto kestää juhlahumua mutta sopii hyvin myös arjen ruokapöytään – parhaat ruoat ovat juuri tällaisia moniottelijoita. Kuivatuista sienistä keitto valmistuu nopeasti. Puolessa tunnissa ruoka on hyvinkin pöydässä.


Pari viime syksyä ovat olleet hyviä suppilovahverovuosia. Tai niin sanovat he, jotka suppismetsiä koluavat. Tässä keitossa olevat sienet on poiminut serkkuni, yksitoistavuotias sienihirmu, jonka intoa ja taitoa ei voi kuin ihailla. Tarkat sienisilmät ja loppumaton into liikkua luonnossa sienten perässä ovat yhdistelmä, jolla pieni mies keräsi suppiksia myytäväksi saakka. Saman perheen toiselta nuorelta yrittäjältä ostin aikoinaan hopeatoffee-korun, joka on edelleen minun suosikki. Upeaa yrittäjähenkisyyttä! Laitoin heti sieniä tilaukseen, ja nyt kourallinen niistä on tässä juustoisessa suppilovahverokeitossa. Onneksi monta kourallista sieniä on vielä kuiva-ainekaapissa.

Sulatejuusto sopii sienikeittoon erinomaisesti. Usein teen keiton ihan rehdisti kermaan – ja jos totta puhutaan, lorautin purkin pohjan tähänkin keittoon –, mutta juustolla keittoon saa vähän toisenlaista makumaailmaa. Keitto on myös kermaista kaveriaan hieman kevyempi, etenkin jos niitä kermapurkinpohjia ei kaapissa ole.





Resepti




Juustoinen suppilovahverokeitto

neljälle


reilu kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
8 dl kasvislientä
200 g sulatejuustoa (esim. polar)
noin 1 rkl maissitärkkelystä (+ tilkka kylmää vettä)
1–2 rkl balsamicoa
(suolaa)
ripaus mustapippuria

tarjoiluun
tuoretta persiljaa
leipää



Mittaa kattilaan kasvisliemi ja sienet sekä sulatejuusto. Keitä kymmenisen minuuttia ja surruuttele tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita maissitärkkelys kylmään veteen ja kaada koko ajan sekoittaen keiton joukkoon. Keitä, kunnes keitto suurustuu. Maista balsamicolla. Tarkista suola. Rouhi pinnalle hieman mustapippuria.

Tarjoile persiljan ja hyvän leivän kanssa.

_____





keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Parhaat palat vuodelta 2017




Vuosi 2017 oli monella tapaa vähän yllättävä. Universumi lykkäsi eteen isolla kauhalla – ja kirjolla – tapahtumia, sattumia, haasteita, vähän hämmennystä ja yllätyksiä. Kaikkea oli riittävästi, ihan sitä tavallista arkeakin, mutta vahviten vuodesta haluan painaa mieleeni kaksi asiaa: Söin edellisvuosia enemmän yhdessä ystävien kanssa sekä lounaita että illallisia ja koin ajatuskuplaa laajentavia kokemuksia. Molemmat hymyilyttävän hienoja juttuja.






En useinkaan tee mitään maailmaa tai elämäntapaa mullistavia uuden vuoden lupauksia, mutta tuo ystävien kanssa syöminen säilyy tavoitteena tänäkin vuonna. Kalenterissa on vuoden ensimmäiselle kuukaudelle jo viidet ruokatreffit – ihanaa. Yksi ihanimmista keksinnöistä viime vuonna oli kuukausittaiset torstaitreffit kahden ystävän kanssa. Treffit laitetaan kalenteriin ihan kuten mikä tahansa tärkeä (työ)tapaaminen, eikä tärkeitä tapaamisia noin vaan peruta. Suuntaamme aina samaan ravintolaan, Ostroferiaan, koska poikkeuksellisen ihanat kokoontumiset ansaitsevat parhaat puitteet, ruoat ja juomat. 

Myös blogivuotena vuosi 2017 oli upea, vaikka kaksi viimeistä joulukalenterin luukkua jäikin ajastuksen epäonnistumisen vuoksi julkaisematta. Seitsemän bloggausvuoden jälkeen olen edelleen yhtä innoissani hommasta kuin aiemminkin. Ja niin taidatte olla tekin, sillä tilastot kertovat, että teitä lukijoita on selvästi enemmän kuin aiemmin ja viihdytte Kokkipottilan juttujen parissa aiempaa kauemmin. Viime vuonna sain teiltä aivan ihania kommentteja some-kanavissa, yksityisviesteinä ja sähköpostitse. Ette ehkä arvaakaan, miten tärkeitä, merkityksellisiä ja sykähdyttäviä kaikki viestit ja kommentit ovat. KIITOS! Kommentit ja keskustelut ovat iso osa sitä yhteisöllisyyttä, josta pidän. Viime vuonna järjestyi myös ihanan paljon yhteisöllisiä hetkiä muiden bloggaajien kanssa. Nekin on tosi tärkeitä ja merkityksellisiä hetkiä.





Vuoden 2017 luetuimmat reseptit olivat:








Kaikki yllä olevat reseptit ovat täälläkin aivan vakiokäytössä, ne toimivat kyllä vallan mainiosti. Reseptijuttujen väliin top 5 -listalle kiilasi tomaattien koulintaa käsittelevä juttuni. Kohta se kevät taas koittaa! Luetuimmissa resepteissä on monta vanhaa reseptiä, jotka kolkuttelevat kärkisijoja vuosi toisensa perään. Onneksi mukaan mahtuu yksi uusikin resepti (rahkasämpylät). Muista viime vuoden resepteistä minulle jäivät erityisesti mieleen nämä:
















Toivottavasti alkanut vuosi tuo yhtä ihania seikkailuja, ruokia ja kohtaamisia kuin päättynytkin vuosi. Hyvää vuotta 2018!

_____






perjantai 22. joulukuuta 2017

Nopea maksapatee




JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU





Itse tehty maksapatee on ollut to do -listalla pitkään. Pari vuotta sitten tuunasin kaupan kamaa yrteillä – ihan kelpoa siitäkin tuli. Nyt panostin hieman enemmän ja tein nopean maksapateen pannulla paistetusta broilerin maksasta. Hyvää! Erityisen hyvää tahna on rapeaksi paahdetun leivän päällä. Makeankirpeät kuivatut karpalot sopivat makupariksi aivan loistavasti.

Jos haluat tehdä broilerin maksasta hienostuneempaa pateeta, kurkkaapa aina yhtä ihanaan Campasimpukka-blogiin, jossa on myös tehty maksapateeta.




Resepti




Nopea maksapatee

noin 2 dl


300 g broilerin maksaa
2 rkl öljyä
1 salottisipuli
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2 dl kuohukermaa
1 rkl portviiniä
1/2–3/4 tl suolaa
hieman mustapippuria
(noin 1 tl hunajaa)


lisäksi
kuivattuja karpaloita
paahdettua patonkia tai maalaisleipää tarjoiluun


Kuivaa maksa ja paista se tilkassa öljyä kypsäksi paistinpannulla. Jäähdytä.

Hienonna kuoritut sipulit ja kuullota niitä öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti.

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja patee tasaiseksi. Maista ja säädä suola kohdilleen. Lisää tarvittaessa hieman makeutta pyöristämään makua. Patee säilyy jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa pari päivää. Tarjoa patee paahdetun maalaisleivän tai patongin kanssa. Tarjoile lisänä kuivattuja karpaloita.

_____

Reseptin runko on repäisty joku vuosi sitten ruotsalaisesta ruokalehdestä, luultavasti siitä suosikistani eli Lantliv mat&vin -lehdestä.


torstai 21. joulukuuta 2017

Lakkajäädyke & suolakaramellikastike




 JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU





Jäädyke on täydellinen jälkiruoka: sen voi tehdä hyvissä ajoin pakastimeen ja se jaksaa odottaa pitkäksikin venyvää illallista. Eikä jälkkäri mene miksikään, vaikka se odottelisi vuoroaan ja päättäisi jonkun toisen illallisen.

Tein reseptin alun perin Vaalan juustolalle osaksi Suomi 100 -juhlamenuta. Mutta en malta olla jakamatta sitä myös täällä blogissa, niin loistava reseptistä tuli. Lakkojen ja leipäjuuston (tai juustoleivän, tähän keskusteluun meidän ei ehkä nyt kannata lähteä) liitto on vanha tuttu klassikko, johon halusin tuoda vähän uutta virtaa. Toki lakkajäädyke toimii ilman juustojakin, mutta tuohan ne jälkkäriin nyt aivan upean lisäbuustin. Sitä paitsi, ei ne klassikot ansiotta synny – lakkojen ja leipäjuuston yhdistelmä on ihana.

Lisäkierroksia sukkiin saa suolakaramellikastike, joka tekee kaikesta, ihan kaikesta pari astetta parempaa. Suolakaramellikastikkeen voi tehdä hyvin nopeasti kaupan valmiiksi karamellisoidusta kondensoidusta maidosta. Silloin siihen sekoitetaan vain merisuolaa. Mutta parasta suolakaramellikastiketta saa, kun sen keittää itse. Oikeasti, kastike on ihan järjettömän hyvää itse tehtynä.

Olisiko joulun jälkkäri tässä?




Resepti





Lakkajäädyke & suolakaramellikastike

noin 6 annosta


jäädyke
3 dl kuohukermaa
1 ½ dl tomusokeria
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista
300–400 g lakkoja
noin 200 g leipäjuustoa

suolakaramellikastike
2 1/2 dl sokeria
100 g voita
1 1/2 dl kuohukermaa 
1/2–1 tl laadukasta suolaa (merisuola tai vuorisuola)


Paseeraa marjat. Säästä halutessasi muutama marja koristeeksi.

Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaaleksi vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon marjasose. Vaahdota kerma toisessa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi. Yhdistä vaahdot.

Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi puhtaassa kulhossa ja nostele varovasti valkuainen jäädykemassan sekaan.

Kaada massa noin litran vetoiseen vuokaan, kääri kelmuun ja jäädytä pakastimessa vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli. 

Mittaa kaikki kastikkeen ainekset valmiiksi. Kaada sokeri pinnoitetulle pannulle. Anna sokerin lämmetä keskilämmöllä, ja liikuttele sitä välillä puuhaarukalla. Kun sokeri alkaa sulaa, pienennä lämpöä ja sekoita sokeria koko ajan puuhaarukalla. Sokeri ei saa palaa. Tavoitteena on toffeen tai konjakin värinen, paahtunut sokeri.

Lisää voi parissa, kolmessa erässä. Sekoittele vispilällä voi ja paahdettu sokeri sekaisin.

Kun seos on tasainen, ota pannu pois hellalta ja lisää vähitellen joukkoon kerma. Sekoita koko ajan. Jos kastikkeeseen tulee paukkuja, voit lämmittää kastiketta varovasti pienellä lämmöllä. Lisää lopuksi kastikkeeseen suola ja anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kastike jääkaapissa. Voit lämmittää kastiketta halutessasi hieman ennen jäädykkeen tarjoilua.

Kumoa jäädyke tarjoiluvadille, lisää juustokuutiot ja koristeeksi jättämäsi lakat. Tarjoa suolakaramellikastikkeen kanssa.

_____


ps. Kannattaa kurkata Vaalan juustolan reseptipankkiin. Siellä on vaikka mitä ihania ideoita juuston monipuoliseen hyödyntämiseen.




keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Leivän sisällä paistettu juusto




JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU



Jos testaat joulukalenterista vain yhtä reseptiä, testaa tätä taivaallisen hyvää leivän sisällä paistettua juustoa. Se on syntisen hyvää – mitä muuta leivän ja juuston liitolta voi edes olettaa – ja näyttävyydestään huolimatta todella helppoa.




Raaka-aineita tarvitaan kaksi: leipä ja camembert-juusto. Tai itseasiassa kolme, sillä omena tai päärynä toimii raikkaana lusikkana, hedelmälohkoilla kaapaistaan sulanutta juustoa suuhun. Leivän sisälle voi laittaa makua antamaan yrttejä ja valkosipulinkynsiä, ja päälle voi lorauttaa hieman öljyä, mutta välttämättömyyksiä nämä eivät ole.

Leivän sisällä paistettu juusto sulaa fonduemaisen valuvaksi. Juuston kuori saattaa ratketa lämmitettäessä, mutta se ei haittaa mitään, sillä leivän kuori pitää juuston kyllä sisällään. Leipään osin imeytynyt juusto on sitä paitsi aivan ihanaa. Hedelmien lisäksi sulaa juustoa voi kaapia paahdetuilla leivän sisuksilla, niillä, jotka ovat antaneet tilaa juustolle.

Tämä helppo herkku on ihan loistava tarjottava illanistujaisissa tai vähän fiinimpänä iltapalana. Ehkä välipäivinä tai uutena vuotena tarjoat tätä?





Resepti




Leivän sisällä paistettu juusto

2–4 annosta

1 vaalea leipä
1 camembert-juusto
hieman oliiviöljyä
1–3 valkosipulinkynttä
tuoretta timjamia
omenoita tai päärynöitä


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa leivän kanteen hieman juustoa suurempi pyöreä reikä. Nosta kansi pois ja kaiva leivän pehmeä sisus suurimmaksi osaksi pois. 

Laita camembert-juusto leivän sisään, lorauta hieman oliiviöljyä juusto päälle ja reunoille. Voit laittaa juuston päälle valkosipulinkynsiä puolitettuina ja tuoretta timjamia. Nosta leivän kansi päälle ja kääri leipä folioon.

Paista noin 20 minuuttia. Noin viisi minuuttia ennen paistoajan päättymistä, laita leivän sisuksen paahtumaan uuniin. Lohko leivän paistuessa omenat tai päärynät.

Poista folio, nosta leivän kansi pois ja viillä juuston kuori veitsellä auki. Tarjoa heti. Dippaa hedelmiä ja paahtuneita leivän sisäosia juustoon. Nauti lopuksi koko leipä.

_____




tiistai 19. joulukuuta 2017

Savulohipatee ja mantelikräkkerit



 

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU





Moikka kaverit pitkästä aikaa!
Täällä Hanna tuolta Hannan soppa -blogista. Valtasin vuosi sitten Kokkipottilan päiväksi graavilohiresepteineni ja tein sen taas, hih! Tälläkin kertaa luvassa on kalaisa resepti Hannelen pyynnöstä, jaan kanssanne nimittäin superihanan savulohipateen ohjeen. Tällä välin Kokkipottilan emäntä hääräilee minun blogissani, jännää!
Mehän Hannelen kanssa aloitimme näiden blogiemme joulukalentereiden teon yhteistuumin jo syksyllä, kun Hannele lensi meille Loviisaan viettämään viikonlopun pituista joulukalenterileiriä. Tiedä sitten miten sen suunnitelman kanssa niin hassusti kävikin, että kirjoitan tätä vieraspostausta edellisenä iltana hiki hatussa. Vuoden 2018 joulukalentereita aletaan tekemään huhtikuussa, se on saletti se!



Savulohipatee on ihanan juhlava tahna (tiedättehän, Hannele rakastaa tahnoja ja jos voisi syödä kalaa, niin rakastaisi myös tätä ihan varmasti!). Tein sitä viime vuonna jouluaatoksi lounassärpimiksi voileipäbuffettiin ja se keräsi suuren suosion. Nyt tarjoilen pateen MinimalistBaker -blogista bongaamieni gluteenittomien mantelikräkkereiden kanssa, nam! Myös meidän perheen taaperot tykästyivät näihin kekseihin ja ne katosivat kuin varkain pelliltä yhden illan aikana.

PS. Menkää nyt ihmeessä katsomaan myös Hannan sopan puolelle, että mitäs se Hannele on sinne keksinyt!



Resepti

 



Savulohipatee
150 g lohifilettä
suolaa
25 + 25 g voita
1 sitruuna
50 g ranskankermaa
75 g lämminsavulohta
½ tl roseepippureita

Laita lohifilee foliopalan päälle ja mausta se suolalla. Leikkaa sitruunasta siivu, leikkaa se puoliksi ja asettele lohipalan päälle. Asettele lohen päälle myös 25 grammaa voita nokareina. Kääri folio nyytiksi lohen ympärille ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Ota nyytti uunista ja anna jäähtyä folionyytissä.
Avaa folionyytti varovasti ja kaada nesteet kulhoon. Irrota lohesta nahka ja laita lohen lihat myös kulhoon. Lisää joukkoon 1 tl raastettua sitruunan kuorta sekä puolikkaan sitruunan mehu. Lisää myös ranskankerma, lämminsavulohi ja roseepippurit ja sekoita huolellisesti. Maista ja lisää suolaa oman maun mukaan.
Purkita savulohipatee ja laita halutessasi sen päälle vielä koristeeksi siivu sitruunaa. Sulata n. 25 grammaa voita ja valuta varovasti päälle pelkkä voin kirkas osa. Ripottele päälle muutama roseepippuri ja laita patee jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi.

Mantelikräkkerit

2 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
1 dl mantelijauhoja
¼ tl leivinjauhetta
2 rkl pellavansiemenrouhetta
½ tl kuivattua timjamia
½ tl suolaa
3 ½ rkl oliiviöljyä
n. 3-5 rkl kylmää vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja vettä sen verran, että saat pyöriteltyä kiinteän taikinapallon. Kauli taikinasta kahden leivinpaperin välissä ohut, noin puolen sentin levy ja leikkaa kekseiksi pizzaleikkurin tai taikinapyörän avulla. Irrota keksit toisistaan. Siirrä pelti pakastimeen noin vartiksi. Paista 160 asteessa noin 20 minuuttia. Varo, ettei pala. Anna jäähtyä ja tarjoile.

_____


 

maanantai 18. joulukuuta 2017

Salt & vinegar -pähkinät




JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

 

 


Hyvää jouluviikkoa, ihanat!

Suolaiset naposteltavat ovat niitä ruokamaailman ihanuuksia, joita kaikki rakastavat. Kulhollinen näitä suolaisia pähkinöitä häviää aina hetkessä, sillä salt & vinegar -pähkinät ovat poikkeuksellisen addiktoivia. Olen varoittanut.




Paahdetut pähkinät ovat loistava tarjottava melkein missä tahansa illaistujaisissa. Telkkarista tuleva leffa, joululahjavalvojaiset, glögihetki, uuden vuoden vastaanotto tai tapanintanssien etkot tai jatkot – pähkinät ihastuttavat kaikkia aina vaan. Ja koska salt & vinegar -pähkinät on helppo tehdä etukäteen, ovat ne myös mainio lahja tai vieminen.

Salt & vinegar -pähkinöiden tekeminen on todella helppoa, mutta aikaa siihen menee puolisentoista tuntia, sillä pähkinät haluavat kylpeä suolatussa etikassa hyvän tovin. Ymmärrän oikein hyvin, kukapa meistä ei kylpemisestä tykkäisi. Etikkakylvyn jälkeen pähkinät paahdetaan matalassa lämmössä uunissa, jossa ne rapeutuvat rouskuviksi herkuiksi.


 

 

Resepti

 

 

 

 

Salt & vinegar -pähkinät


200 g cashewpähkinöitä
1/2 dl valkoviinietikkaa
1 1/2–2 tl suolaa


Sekoita suola ja etikka kulhossa. Kaada kulhoon pähkinät ja sekoita. Anna pähkinöiden maustua tunnin verran. 

Kuumenna uuni 120 asteeseen. Kaada pähkinät ja loppu etikka leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paahta pähkinöitä noin 20 minuuttia eli kunnes pähkinät ovat kullanruskeita ja liki rapeita (lopullinen rapeutuminen tapahtuu pähkinöiden jäähtyessä). Sekoita pähkinöitä tarvittaessa paahtamisen puolivälissä.

Tarjoa jäähtyneinä.

_____




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails