maanantai 26. kesäkuuta 2017

Raparperikakku & seljankukkavaahto



Raparperi on kyllä upea raaka-aine. Osa hehkusta selittynee sillä, että se aloittaa satokauden (tai vuohenputkihan sen oikeastaan aina aloittaa, mutta sitä vihaan niin paljon, etten kykene sitä syömään). Raparperissa on vähän samaa hehkua kuin parsassa, vaikka ne painivatkin ihan eri sarjoissa. Kausi on intensiivinen mutta lyhyt, ja joka vuosi varsia odottaa yhtä innokkaasti. Kevään ja alkukesän sadossa on jotain käsittämättömän maagista, sellaista poikkeuksellista tunnelmaa, jota kesän muussa sadossa ei ole. Pitkän talven ja harmauden jälkeen maa tuottaakin yhtäkkiä syötävää, pursuaa virheyttä ja antaa elinvoimaa. Siinä on aina vähän sellaista taikapölyn tuntua. Luulen, että vain me pohjoisen kummalliset asukkaat voimme sen magiikan täysin ymmärtää.

Raparperin kaveriksi seljankukka sopii upeasti. Olen yhdistänyt näitä kahta sulomuikkusta ennenkin: raparperi-seljankukkamimosa ja seljankukalla maustettu raparperihillo ovat vastustamattoman hyviä. Yhtä hyvin yhdistelmä toimii, kun raparperikakun päälle lusikoidaan pumpulinen pilvi seljankukkaista vaahtoa. Häivähdys seljankukkaa saa raparperikakkuun aivan uutta iloa.






Resepti





Helppo raparperikakku & seljankukkavaahto

8–10 annosta

kakku
100 g voita
2 1/4 dl sokeria
3 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
hieman vaniljajauhetta TAI 1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
noin 500 g raparperia

seljankukkavaahto
250 g mascarponejuustoa
noin 1/2 dl seljankukkamehua (tiiviste)

koristeeksi
syötäviä kukkia tai mantelilastuja


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan samalla sekoittaen.

Kuori raparperit ohuelti tarvittaessa. Usein ohuita varsia ei tarvitse kuoria lainkaan. Leikkaa raparperit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Sekoita raparperit taikinaan.

Voitele piirakkavuoka tai irtopohjavuoka (halk. noin 23 cm). Kaada taikina vuokaan ja paista 30–40 minuuttia uunin tehosta riippuen eli kunnes piirakka on kypsä. Anna jäähtyä.

Sekoita mascarponejuustoon seljankukkamehu voimakkaasti esimerkiksi sähkövatkaimella vatkaten. Halutessasi pehmeämpää vaahtoa lisää hieman kermaa. Lusikoi vaahto kakun päälle. Koristele kukilla tai esimerkiksi mantelilastuilla.

_____



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Oreo-jäätelö – 3 raaka-aineen ihme



Tätä minä kutsun nice creamiksi – niin helppoa ja hyvää!




Kolmen raaka-aineen Oreo-jäätelö odottaa pakastimessa kummipoikaa kavereineen saapuvaksi Ouluun lomalle. Tein sen valmiiksi jo ennen viikonlopun Rooman reissua – jäätelö viihtyy kyllä mainiosti tiiviisti pakattuna pakastimessa odottelemassa syöjiä.

Kun mainitsin kummipojan kanssa viestitellessämme sanat jäätelö ja Oreo, sain vastauksena emoji-vyöryn. Päättelin jätski- ja taktiikkavalinnan menneen jokseenkin nappiin. Epäilen, etten jannuja paljon näe kuin ruoka-aikaan, mutta niin se kuuluu ollakin. Jopot alle ja kohti seikkailuja. Nähdään sitten taas, kun on nälkä – ja kun jätski kutsuu. Pöytään kannetaan poikien toivomia ruokia eli luultavasti grillipizzaa, kotitekoisia hampurilaisia ja tortilloja. Jälkkärit hoituvat helposti pakastimesta pöytään -periaatteella.

Kondensoidusta maidosta, pehmeästi vaahdotetusta kermasta ja Oreo-kekseistä sekoitettu jäätelö on niin helppo ja nopea tehdä, etten keksi yhtään syytä olla tekemättä tätä herkkua. Aikuisten versioon lorautan hieman viskiä tai konjakkia makeutta taittamaan. Nuorison jäätelöön korvaan alkoholin espressolla. Oreot voi toki korvata millä tahansa keksillä, keksitaikinalla tai vaikka pikakahvilla. Vaniljajäätelöä saa, kun lisää kerman ja kondensoidun maidon joukkoon vaniljauutetta tai vaniljatangosta rapsutetut siemenet.








Resepti

 

 

 

 

 

Oreo-jäätelö ilman jäätelökonetta

noin 6 annosta


3–4 dl kuohukermaa
1 prk makeutettua kondensoitua maitoa
12 kpl Oreo-keksejä
(1–2 rkl konjakkia, viskiä tai vahvaa kahvia)


Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito sekä rouhitut Oreo-keksit. Mausta halutessasi konjakilla, viskillä tai vahvalla kahvilla. Kaada Oreo-jäätelö astiaan ja pakasta vähintään 12 tuntia.

_____




maanantai 19. kesäkuuta 2017

3 kesäistä killerireseptiä + ARVONTA





Keskikesä, yltäkylläinen vihreä kasvuvoima ja valoisuus, joka sekoittaa suloisesti vuorokaudenajat ja pyytää kaikella valloittavuudellaan anteeksi kaamosajan mystistä hämäryyttä. Miten sitä melkein aina unohtaakin, miten hämmentävän ihana paikka tämä Suomi-neito on. Ehkä parasta kesässä on se, että ulkona voi olla ihan milloin vain. Piknikviltin voi heittää nurmikolle tai hiekalle aamupala-aikaan tai yön kullankeltaisina hehkuvina tunteina. Siis jos vain sadepilvet sen sallivat. Tein kolme killerireseptiä, jotka sopivat täydellisesti piknikille tai juhannuspöytään. Postaus on toteutettu yhteistyössä Hellmann'sin kanssa.





Omakotiasujana piknikille lähtö on tavattoman helppoa: viltti heitetään ovelta ulos (yleensä noin viisi kertaa, sillä musta nelijalkainen assari raahaa sen aina heti sisälle, koska elämä on leikki), ja ruoat viedään perässä. Sohvatyynyt käyvät istuimiksi, eikä pakkaamisen vaivaa tarvitse nähdä. Silti piknikissä on aivan erityinen viehätysvoima. Se on sellainen luontoäidin ja kesän vetovoima.





Kaikki kolme reseptiä sisältävät majoneesia. Se se on kuulkaa ihmeaine. Yksinkertaisista raaka-aineista valmistettu, usein vain kastikkeen rooliin pääsevä majo, tekee aika monelle ruoalle pieniä taikoja. Näistä kolmesta reseptistä vain yhdessä majoneesi on nyt perinteisessä kastikkeen muodossa, muissa se huiskuttelee taikapölyä osana varsinaista reseptiä. Kolmikko toimii loistavasti joko yhdessä tai erikseen.




Sushisalaatti on helppo versio aina vaan trendien harjalla leijuvista susheista. Sushisalaatti majoneesilla on konsepti, jota olen testannut lukemattomia kertoja. Kolme vuotta sitten kirjoitin salaatista blogiinkin. Salaattipedin päälle laitetaan siis maustettua riisiä, susheihinkin sopivia täytteitä ja homma viimeistellään majoneesilla. T ä y d e l l i s t ä.  Joskus saksin vielä merilevää salaatin pinnalle pieneksi silpuksi.

Pienet broccoliinipiiraat, mini quichet, taas ovat takuuvarma kesän hittiherkku. Broccoliinien kukinnot paahtuvat uunissa rapeiksi, kun ne nostaa ylevästi täytteen yläpuolelle. Itse täyte viimeistellään samettiseksi majoneesilla.

Jälkkäriksi tein ikisuosikin: klassikko goes mayo eli majoneesimokkapalat. Kuulostaa aika erikoiselta, mutta perinteiset mokkapalat nousevat mehevyydessään aivan uudellen tasolle, kun taikinaan sekoitetaan Hellmann'sin majoneesia. Mokkapalat kuorrutetaan samettisella kuorrutuksella ja tilanteen vaatimilla koristeilla. Marjat sopivat muuten aika kivasti mokkapalojenkin päälle, jos strösselit eivät tunnu juhannuspöydässä hyvältä ajatukselta. Lisää reseptivinkkejä ja ideoita majoneesin käyttöön löydät Hellmann'sin Instagramista ja Facebookista. Ja jos muuten aiot tehdä juhannuksena hampurilaisia, kurkkaapa miten tuunasin viime kesänä majoneesia pekonilla. Pekonimajoneesi on ihan parasta hampurilaisen välissä.


 



ARVONTA

Kerro kommenttilootassa, mihin sinä käytät – tai voisit käyttää – majoneesia. Keksi jotain villiä ja uutta, tai kerro perinteinen ikisuosikkisi. Kolme kommentoijaa arvotaan voittajiksi, ja kukin voittaa Hellmann'sin tuotepaketin. Osallistu arvontaan viimeistään tiistaina 27.6.2017. Voittajat arvotaan keskiviikkona 28.6. ja heihin ollaan yhteydessä sähköpostitse. Lisää siis kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteesi. Arvonnan sääntöihin, voit tutustua tarkemmin täällä.









Reseptit







Mokkapalakakku

noin 8 annosta


pohja

100g voita
1/4 tl suolaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 1/4 dl vettä
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl sokeria
3/4 tl soodaa
1 dl Hellmann's Real -majoneesia
1 kananmuna

päälle
3 rkl voita
3 rkl vahvaa kahvia
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
noin 250 g tomusokeria

lisäksi
marjoja tai strösseleitä


Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Laita kattilaan voi, suola, kaakaojauhe ja vesi. Kiehauta. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa majoneesi ja kananmuna. Lisää kuivien aineiden joukkoon voi-kaakaoseos sekä majoneesi-munaseos. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan (halk. noin 23 cm) ja paista uunin keskitasolla noin 10–14 minuuttia eli kunnes kakku on kypsä. Jäähdytä.

Sulata voi ja sekoita voisulaan kahvi, kaakao sekä tomusokeri. Sekoita voimakkaasti, jotta kuorrutteesta tulee tasaista. Kaada kuorrute kakun päälle (halutessasi voit myös halkaista kakun ja laittaa osa kuorrutteesta kakun täytteeksi). Koristele kakku marjoilla tai strösseleillä.

_____


Sushisalaatti

4–6 annosta

riisi
1 dl sushiriisiä
1 1/4 dl vettä
1/4 dl riisietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

lisäksi
salaattia
avokadoa
ituja
kurkkua, porkkanaa ja/tai retiisiä
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
(katkarapuja)

kastike
Hellmann'sin Real majoneesia 
(hieman chilikastiketta)


Huuhtele riisi kylmän veden alla, jotta siitä irtoaa liika tärkkelys. Laita riisi kattilaan ja kaada kylmä vesi. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja keitä riisiä kannen alla matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna hautua kannen alla vielä 10 minuuttia.

Tee mausteliemi kiehauttamalla etikka, sokeri ja suola. Mausta riisi liemellä ja anna riisin jäähtyä huoneenlämmössä.

Kokoa salaatti laittamalla salaatin päälle riisiä, avokadoa, ituja, kasviksia ja esimerkiksi katkarapuja. Tarjoa majoneesin kanssa. Voit maustaa majoneesin halutessasi chilikastikkeella.

_____


Pienet broccoliinipiiraat

noin 10 kpl

pohjat
3 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)
noin 1/2 tl suolaa
100 g voita
1 keltuainen
(tilkka vettä tarvittaessa)

täyte
7–10 broccoliinin vartta
noin 1 1/2 dl raastettua pecorinoa
1 1/2 dl Hellmann's Real majoneesia
3/4 dl maitoa tai kermaa
1 kananmuna


Tee ensin taikina. Sekoita suola jauhoihin ja nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää keltuainen ja tarvittaessa hieman vettä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina kelmun sisään jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Hienonna broccoliinin varsiosat. Säästä kukkamaiset kärjet.

Jaa taikina 10 osaan ja painele taikinapalat muffinsipellin koloihin. Jaa broccoliinit tasaisesti taikinakuoppiin. Raasta juusto ja ripottele se broccoliinien päälle. Sekoita majoneesi, maito ja kananmuna. Jaa seos piiraisiin. Paista noin 10 minuuttia tai kunnes piiraat ovat saaneet kauniin sävyn ja täyte on hyytynyt.

Tarjoa haaleina tai huoneenlämpöisinä.

_____



 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Intialaiset herkkusienivartaat





Yksi on varmaa: kesä, kuuma grilli ja vartaat kuuluvat yhteen. Kesäsäästä en uskalla mainita mitään, sillä ainakin juhannuksena grillataan yleensä joko toppatakissa tai sadetakissa – joskus molemmissa. Saa nähdä miten paljon grillin hehkua kaivataan lämpimänä pysymiseen tänä juhannuksena, joka kalenterin mukaan on jo viikon päästä. Luulen kyllä, että kalenteri huijaa.





Intialaiset herkkusienivartaat ovat mausteinen vaihtoehto sille perinteiselle tavalle grillata herkkusieniä. Sienivartaat ovat ihania sekä lisäkkeenä, salaatin päällä että pääruokana, eikä vahva makumaailma riitele lihan, makkaran tai kasvisten makujen kanssa, päinvastoin.


Sukuviasta nimeltä sienirakkaus olen kertonut teille ennenkin. Herkkusienet eivät nyt varsinaisesti kuulu samaan sarjaan, mutta hyvin laitettuina tykkään niistäkin. Näissä intialaisissa vartaissa sienet saavat grillissä (tai uunissa, nämä onnistuvat hyvin sisälläkin) paahteisen pinnan, mutta sisältä sienet ovat napakan meheviä – tykkään! Siitäkin tykkään, että Fine Foodsin Tikka Spice Mix -mausteseos, joka maustaa sienten marinadin, on ihan vaan mausteseos ilman turhia ainesosia. Vaikka usein sekoittelenkin mausteseokset itse, ovat tällaiset valmiit mausteseokset ovat ihan parhaita keittiön tilansäästäjiä: Tämänkaltaiset mausteet ovat ainakin minulla käytössä vain satunnaisesti, ja jos maustekaappiin lataisi kaikki maailman mausteet, ehtisivät maut hävitä ilmastointikanaviin ennen kuin purkit olisivat edes puolivälissä.



Fine foodsin sivuilla on muuten tosi koukuttavia reseptejä, kannattaa luurata sivut tarkkaan.

 

 

 

 

Resepti







Intialaiset herkkusienivartaat

neljälle


200 g tuoreita herkkusieniä
1 1/2 dl paksua maustamatonta jogurttia
1 pss Tikka Spice Mix -mausteseosta
2 rkl sitruunamehua
2 tl hunajaa tai agavesiirappia
1/2 dl rypsiöljyä

lisäksi
tuoretta korianteria
rouhittuja cashewpähkinöitä
loppu marinadi tai maustamatonta jogurttia kastikkeena


Puhdista herkkusienet ja puolita suuret sienet. Sekoita jogurtin sekaan loput marinadiainekset ja kaada seos sienien päälle. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa vähintään kaksi tuntia, mielellään yön yli.

Pujota sienet vartaisiin ja paista pannulla, uunissa tai grillissä 10–15 minuuttia välillä kääntäen. Tarjoile tuoreen korianterin ja rouhittujen cashewpähkinöiden kanssa. Lopun marinadin voit tarjota kastikkeena. Kastikkeeksi sopii myös maustamaton jogurtti. Herkkusienet sopivat myös tarjottavaksi pääruokana esimerkiksi riisin kanssa tai lisäkkeeksi vaikka liha-aterialla.

_____




tiistai 13. kesäkuuta 2017

Minttuiset uunitomaatit – lisäke kaikille kesäruoille



On olemassa asioita, joita tulisi olla aina jääkaapissa. Yksi niistä on uunikuivatut tomaatit. Nuo kaiken kanssa sopivat herkut. Ne täydentävät salaatin, raikastavat pastan ja ovat leivän päällä täydellisiä. Eikä niitä oikein voi vastustaa siltäänkään.




Usein laitan uunitomaatteihin mausteeksi tomaatin klassikkopareja, basilikaa tai timjamia. Keväällä, kun omassa maassa ei vielä kasvanut mitään, kaapissa ei ollut kuin minttua, joten heitin sekaan kourallisen sitä. Mahtavaa! Minttuhan sopii tomaattien kanssa todella mainiosti.

Nyt kun kirsikkatomaatit ovat parhaassa satokaudessa ja siten myös edullisia, on uunitomaattienkin sesonkin. Pellillinen puoliksi kuivattuja tomaatteja säilyy jääkaapissa useamman päivän – ja sitten täytyykin jo tehdä lisää.

Uunikuivatut tomaatit sopivat minkä tahansa kesäruoan lisäkkeeksi. Yksi lempisalaattini on edelleen meksikolaistyyppinen maissisalaatti, eikä munakoiso-mozzarellasalaatti kalpene sille yhtään.






Resepti

 

 

 

 

Uunissa kuivatut tomaatit valkosipulilla ja mintulla

noin 400 g kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
suolaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
tuoretta minttua hienonnettuna



Kuumenna uuni 100–120 asteeseen. Halkaise tomaatit ja aseta ne uunipellille tai uunivuokaan leikkuupinta ylöspäin. Huiski päälle oliiviöljyä ja paista uunissa vähintään tunti, mielellään pidempään. 

Ripottele tomaattien päälle suolaa. Mausta valkosipulilla ja tuoreella mintulla.

 ____




sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

5 vinkkiä Lissaboniin



Euroopan lounaiskolkassa sijaitseva Lissabon on kaupunki, joka hurmaa värikkäästi kaakeloiduilla taloilla, rennolla tunnelmalla ja romanttisen ränsistyneellä ilmeellä. Historia huokuu jokaisesssa kadunkulmassa, samoin huokuu aitous ja ilo. Lissabon on hyväntuulinen kaupunki, johon on helppo rakastua.




Lissabonia kauemmas ei Euroopassa matkatessa juurikaan pääse. Lento kestää viitisen tuntia Helsingistä suoranakin, eikä suoria lentoja ole samaan malliin kuin moneen muuhun Euroopan pääkaupunkiin. Ehkä tulevaisuudessa on, sillä Lissabon – ja Portugali ylipäätään – on nyt kaikkien kiikarissa. Ymmärrän hyvin miksi. Vietin Lissabonissa vain muutaman päivän, joista valtaosan työn ääressä, ja silti ihastuin kaupunkiin valtavasti.

Kovin kattavaa kaupunkiraporttia en neljän päivän (tai no viiden, sillä paluulennon kanssa oli pientä säätöä) perusteella voi tehdä, mutta viisi vinkkiä Lissaboniin haluan jakaa. Jos Portugali matkakohteena muutenkin kiinnostaa, kannattaa seurata Campasimpukan juttusarjaa heidän parin viikon tourilta.



Mercado da Ribeira & Time out market


Mercado de Ribeira on foodien päiväunikohde. Kaksiosaisen hallin toinen puoli on kauppahalli, ja toisessa osassa on rento ja hyvätasoinen ravintolamaailma, Time out market, jonka neljästäkymmenestä ravintolasta jokainen löytää varmasti sopivaa syötävää. Lounaspaikaksi se on täydellinen, mutta pitkä illalliset söin mielummin rauhallisemmassa paikassa, vaikka viehättävä paikka oli iltatunnelmassakin.

Viimeisenä päivänä olin liikkeellä lounasaikaan tuplakollegani, Kokkeillaan-blogin Kotiharmin kanssa. Kumpikaan ei ollut perehtynyt Ribeiran ravintolatarjontaan, joten menimme vaiston – ja usein hyväksi todetun jonomittarin – varassa. Ja söimme parasta mustaa risottoa ikinä. Myös viinisuositus oli täydellinen. Jälkikäteen selvitimme, että Alexandre Silva on Michelin-kokki, jonka Loco-ravintola paistattelee tähtitaivaalla (*). Loco sijaitsee lähellä Basílica da Estrelaa (ks. alla "Raitiovaunu 28"). Myös muiden ravintoloiden annokset näyttivät mahtavilta.


 

Alfama – kaupungin hurmaavimmat kujat


Alfama on kapeiden kujien ja värikkäiden talojen kaupunginosa, jota ei kannata missata. Lissabonin vanhimmalla alueella, ikään kuin vanhassa kaupungissa, ei toki sesonkiaikaan tarvitse olla ainoa turisti, mutta on Alfama täynnä paikallistakin elämää pyykkeineen ja sekatavarakauppoineen. Tiistaisin ja lauantaisin Alfamassa on turistit ja paikalliset yhdistävä kirppis.

Aivan kukkulan laella on São Jorgen linna, jonka puutarhasta ja torneista on upeat näkymät halki kaupungin. Linnalta kannattaa laskeutua kohti Alfaman ydintä, pikkuruisia kujia ja ravintoloita. Aurinkoisena päivänä talojen varjossa on leppeä kulkea. Illalla paikalliset mummot myyvät katujen varsilla paikallista hapankirsikkalikööriä, Ginjaa (Ginjinha), ja ravintolat tarjoavat mereneläviä kaduilla ja sisäpihoilla. Joka toisella kulmalla soi fado, portugalilainen kansanmusiikki, joka kuulema on syntynyt nimen omaan Alfaman kaduilla. Toukokuun lopussa siellä täällä kuului vasaran kilke, kun kesäkuun puolen välin tienoille huipentuvaa St. Anthonyn päivän karnevaalia jo valmisteltiin. Silloin koko kaupungista tulee – Alfama etunenässä – grillattujen sardiinien, tanssin ja ilonpidon areena.


Raitiovaunu 28


Raitiovaunu 28 on klassikkoreitti, joka kulkee Alfaman halki, mutkittelee läpi keskusta-alueen, kolkuttelee hitaasti mäkiä ylös ja jarrut kirskuen alas aina huikaisevan kauniille Basílica da Estrelalle (rak. 1790) saakka. Vaunussa oleva merkintä "älä laita päätä ulos ikkunasta" kannattaa ottaa tosissaan – ratikka todella kulkee paikoin seinänvieriä hipoen. Matka yhden vaunun mittaisella vanhalla ratikalla on elämys on sinänsä, ja reitillä näkee läpileikkauksen kaupungista. 





Belem ja autenttinen Pasteis de Nata


Kun kysyin foodie-ystäviltäni vinkkejä Lissaboniin, huutivat kaikki kuorossa: Pasteis de Nata. Paikallinen leivos on pieni ja kermainen, täydellinen kahvin kanssa nautittuna varjon alla, ja vielä täydellisempi puistossa syötynä kukkivan puun katveessa. Rapea pohja ja samettisen pehmeä sisus ovat mainio yhdistelmä.

Kaikkein autenttisimman Pastel de Natan – tai aivan tarkasti sanottuna Pasteis de Belemin – saa Belemissä, hieman Lissabonin keskustan ulkopuolelta Pasteis de Belem -kahvilasta (pääkadulla). Jono kertoo kyllä, mikä on oikea kahvila. Raitiovaunu nro 15 vie keskustasta Belemiin, joka on muutenkin näkemisen arvoinen kaupunginosa.


 

Pinkki katu


Pinkille kadulle (Rua Nova do Carvalholle eli The Pink Street) eksyin ensin vahingossa, sitten tahallaan. Aiemmin pinkki katu oli päivisin kalastajien ja öisin ilotyttöjen valtakuntaa, mutta nykyisin se on rentojen ravintoloiden ja baarien katu. Pinkki katu on mainio illallis- tai illanviettopaikka. Täällä baarit ovat kuulema auki aamuun saakka, mutta kaltaiseni unikeko ei tiedä moisesta tietenkään mitään. Ruoka oli yksinkertaista, kuten useimmissa paikallisissa ravintoloissa, mutta erinomaista. Katu kuului myös Airbnb-hostini suosituksiin.



Lissabon kuuluu ehdottomasti niihin kaupunkikohteisiin joihin on vielä palattava. Kukkuloiden (ja sitä myötä hikipisaroiden) kaupunki on hurmaava. Siinä on jotain sellaista aitoutta, joka monesta kaupungista uupuu. Viehätyin myös kaupunginosien erilaisista tunnelmista. Kun oli viettänyt illan Alfaman tai keskustan vilskeessä, oli ihana kiivetä hiljaisille kotikulmille, Basílica da Estrelan liepeille.

_____






keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Korvasienimuhennos



Sain pari viikkoa sitten yllättäen viestin, jossa kysyttiin, haluaisinko korvasieniä. Näpyttelin heti myöntävän vastauksen liian suurella huutomerkkimäärällä. Huutomerkit olivat hämmästysmerkkejä. Olen tavannut viestin laittajan vain pari kertaa viime syksynä Rekon tiimoilta, kun ostin häneltä suppilovahveroita. Luonnonvoiman Minnan kanssa seuraamme toisiamme – ja satoja muita – Instagramissa, mutta emme siis tunne toisiamme lainkaan. Ja sitten tämä ihana ihminen tarjoaa sieniä minulle. Kuljettaa korvasienet kotiovelle suoraan metsästä, varmistaa, kertaa käsittelyohjeet, eikä ole vailla sienistä mitään. Ymmärtänette, että tämä korvasienimuhennos tai -kastike sai aivan poikkeuksellisen leveän hymyn huulille.

Sienet saavat kyllä aina hymyn huulille, sillä ne kuuluvat niihin raaka-aineisiin, joita arvostan kuuhun ja takaisin. Sienimetsät kymmenen mutkan takana ja taikametsässä ovat pala lapsuuteni kultahippuista muistoarsenaalia. Koskaan ei ollut minnekään kiire, ja eväitä oli aina riittävästi. Ja kun sienet oli yhdessä poimittu, oli niiden syöminen yhdessä nautinnoista suurin.

Korvasienimuhennoksessa en kermaa säästele. Kerman ja sienien lisäksi laitan kastikkeeseen vain sipulia ja suolaa, hieman jauhoja suurustukseen. Näin korvasienten upea maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa.






Resepti







Korvasienimuhennos

3–4 annosta



300–400 g tuoreita korvasieniä 
1 pieni sipuli (tai 2 kevätsipulia)
tilkka öljyä kuulottamiseen
2 tl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
suolaa


Käsittele korvasienet huolellisesti Eviran ohjeiden mukaan. Kun sienet on käsitelty, purista niistä liika vesi pois.

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia keskilämmöllä pienessä määrässä öljyä muutama minuutti eli kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää hienonnetut sienet ja kuullota vielä pari minuuttia. 

Ripottele vehnäjauhot sienten päälle. Sekoita, jotta jauhot sekoittuvat tasaisesti sieniin. Lisää kerma ja hauduta välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Jos kastike on liian paksua, voit ohentaa sitä tilkalla kermaa tai maitoa. Mausta suolalla. Tarjoa esimerkiksi uusien perunoiden kanssa.

_____


 


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pienet caesar-hampurilaiset






Suupalatyyppi täällä hei!

Luulen, ettei kenellekään tule yllätyksenä, kun sanon rakastavani pieniä, suupalan tai kolmen kokoisia syötäviä. Myös kotitekoisen hampurilaiset ja caesar-salaatti kuuluvat suosikkeihin – näissä miniburgereissa yhdistyvät nuo kaikki kolme meheväksi ja raikkaaksi kokonaisuudeksi. Resepti on kehitetty kaupallisessa yhteistyössä Kitchen Aidin kanssa. Samalla pääsin testaamaan uutta Kitchen Aid Mini -yleiskonetta. Voin kertoa, että se on aivan ihana!




Meillä on ollut se perinteinen Kitchen Aid -yleiskone käytössä monta vuotta. Joka kerta rakastun laitteeseen uudestaan – hyrinä tietää aina jotain aivan erityisen hyvää. Sitä paitsi: kone on jumalaisen kaunis.

Kitchen Aidin Mini -yleiskone on ihan yhtä vahva (250W) kuin isosiskonsakin, ja miniin sopivat samat lisälaitteet (esim. pastakone ja lihamylly) kuin merkin isompiinkin yleiskoneisiin. Kooltaan mini on kuitenkin viidenneksen pienempi ja neljänneksen kevyempi. Se on sellainen siro kaunokainen, joka sopii vähän pienempäänkin keittiöön tai sirompaa ilmettä hakevalle sisustajalle kotikokille. Puolen litran sämpylätaikinan reilun kolme litran vetoinen kulho juuri ja juuri vetää – aika usein se on riittävä taikinakoko.





Yleiskoneen ehdoton etu on käsien vapautuminen ja loppumaton vääntövoima. Sitko on napakka ja taikina kimmoisa, jos sämpylä- tai pizzataikinasta puhutaan, ja marenki ja keksitaikina syntyvät hetkessä. Samalla voi itse tehdä jotain muuta. Tosin itse usein vain ihastelen koneen työtä. Pyörivä kone on sellainen keittiöihmisen meditaatiolaite. 

Pienet kana-caesar-hampurilaiset – tai sliderit – ovat helppoja tehdä. Kone vaivaa taikinan itsekseen, ja sillä aikaa voi tehdä kastikkeen maustumaan. Muuten homma onkin broilerin paistamista vaille valmis. Burgereiden kasaamisessa ei mene kuin hetki, sillä ainekset ovat yksinkertaiset. Maukkaan caesar-kastikkeesta innoituksensa saaneen kalattoman kastikkeen lisäksi sämpylän väliin tulee vai sitruunalla ja suolalla maustettua broileria sekä salaattia ja kevätsipulia. Yksinkertaiset asiat, ai lav juu.




Voita itsellesi Kitchen Aid Mini -yleiskone


Arvaapa mitä! Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa kuvissa vilahteleva kaunokainen. Siihen tarvitaan vain kaksi pikkujuttua, ja kone voi olla sinun: Käy tilaamassa itsellesi Kitchen Aidin uutiskirje ja käy tykkäämässä Kitchen Aid Suomen Facebook-sivusta. Voittaja ilmoitetaan Kitchen Aid Suomen Facebook-sivulla. Onnea matkaan!

Jos onni ei suosi, on mini saatavissa mm. Kokkipuodista (Helsinki), Hobby Hallista, Verkkokaupasta, Mokosta ja Carlsonilta kuudessa tyrmäävän ihanassa värissä. Kuvassa oleva on mattamusta.







Resepti

 

 

 

 

 

Pienet caesar-hampurilaiset

noin 20 kpl


sämpylät
3 dl vettä
3 tl kuivahiivaa
1 rkl oliiviöljyä
noin 1 tl suolaa
noin 6 1/2 dl vehnäjauhoja
voiteluun vettä ja seesaminsiemeniä

broileri
2–3 broilerin rintafilettä
oliiviöljyä
suolaa
sitruunamehua

kastike
1 dl majoneesi
2–3 rkl valkoviinietikkaa
3/4–1 dl hienoksi raastettua parmesaania
1 tl Dijon-sinappia
(ripaus suolaa)

lisäksi
jääsalaattia tai muuta rapeaa salaattia
kevätsipulia renkaina


Tee ensin sämpylät. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja sekoita seos veden ja öljyn kanssa samalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja vaivaa yleikoneella noin 15 minuuttia. Lisää suola vaivaamisen loppuvaiheessa. Varo, ettei taikinasta tule liian kovaa; pehmeästä taikinasta tulee parhaat sämpylät.

Kohota taikina joko jääkaapissa (min 3 h) tai huoneenlämmössä (noin 1 h). Kuumenna uuni 200 asteeseen. Painele taikinasta ilmat pois ja jaa se noin 20 osaan. Pyöritä palat pieniksi palloiksi ja anna kohota vielä noin 30 minuuttia. Voitele vedellä ja koristele seesaminsiemenillä. Paista noin 5 minuuttia. Anna jäähtyä.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen.

Voitele kananfileet oliiviöljyllä ja mausta suolalla. Paista fileet joko pannulla tai uunisssa kypsiksi. Leikkaa viipaleiksi, mausta vastapuristetulla sitruunamehulla ja suolalla.

Kokoa minihampurilaiset: leikkaa sämpylät puoliksi ja laita molemmille puoliskoille kastiketta. Nosta viipale tai kaksi broileria alaosan päälle, laita myös salaattia ja hieman keväsipulia sekä kansi. Kiinnitä esimerkiksi cocktailtikuilla.

_____





perjantai 26. toukokuuta 2017

Pitasipsit ja harissahummus





Maailmassa on muutamia asioita, joita en voi vastustaa. Vastustamattomien asioiden kärkikakaksikkona ovat olleen vuosia auringonlaskut sekä samettinen hummus – molemmat aiheuttavat säännöllisesti hymyilyttäviä sydämentykytyksiä. Hummuksen kaltaisia ruokien jokapaikanhöyliä ei koskaan ole liikaa, sillä hummus on kotonaan niin aamupalaleivän päällä kuin paljettibileiden parhaana dippinäkin. Auringonlasku taas on lupaus uudesta päivästä kauneimmassa mahdollisessa paketissa. Ajatelkaa nyt niitäkin ihania kesäöiden auringonlaskuja, jolloin auringonlasku ja -nouse sekoittuvat hurmaavaksi hetkeksi, jolloin ei tiedä, onko vanha päivä päättymässä vai uusi alkamassa. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Fine Foodsin kanssa.





Lempiasioiden kärkikahinoissa ovat myös rapeat asiat, kuten näkkäri, pähkinät ja sipsit. Ne tuovat vähän ryhtiä ja rouheutta elämään. Helpot pitasipsit ja sopivasti mausteinen harissahummus ovat mainio yhdistelmä samettisuutta ja rapeutta. Kattaus on valmis vartissa, vaikka lisäksi pilkkoisi vähän kurkkua ja paprikaakin. Mezemäisenä alkuruokana tai niiden paljettibileiden naposteltavana sipsit ja hummus ovat ehkä parhaimmillaan.

Resepteissä käytetyt Fine Foodsin Harissa ja Ras el Hanout vievät reseptiikan makumaailmaa yhä syvemmälle Lähi-itään. Harissa antaa hummukselle pienen hehkun – lusikallinen tai kaksi enemmän harissaa ja hehkuakin on enemmän – ja mausteseoksen moniuloitteinen saa uunissa valmistuvat pitasipsit aivan supermaukkaiksi.








Resepti






Pitasipsit ja harissahummus


neljälle


harissahummus
1 prk (noin 200 g) kikherneitä
1/2 dl kikherneiden säilöntälientä
2 tl harissa-tahnaa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
hieman suolaa
seesaminsiemeniä koristeluun

pitasipsit
2 kpl pitaleipää
1 rkl oliiviöljyä
1/2–1 tl Ras el hanout -mausteseosta
ripaus suolaa


Ota kikherneiden säilöntälientä talteen noin puoli desiä. Huuhtele ja valuta kikherneet. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Anna makujen tekeytyä jääkaapissa pitasipsien valmistamisen ajan. Koristele seesaminsiemenillä.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa pitaleivät kolmioiksi ja halkaise kolmiot. Levitä kolmiot pellille, sivele öljyllä ja ripottele päälle mausteseosta sekä halutessasi hieman suolaa. Paista noin 10 minuuttia eli kunnes sipsit ovat kullankeltaisia ja rapeita. Tarjoa harissahummuksen kanssa.

_____




tiistai 23. toukokuuta 2017

Herkkusieniä rapealla parmesaanikuorrutteella




Tuoreiden herkkusienien käyttömäärä lienee verrannollinen lämpötilan kanssa, luulisin. Ainakin meidän pienperheessä herkkusienet hakeutuvat ostoskärryyn pitkän tauon jälkeen silloin, kun aurinko lämmittää ensimmäisiä kertoja kunnolla poskipäitä.

Nytkin hommasin herkkusieniä ajatuksenani laittaa ne grilliin sillä kaikkein perinteisimmällä aurajuusto-pekoniyhdistelmällä viimeisteltyinä. Mutta Tommi Myllymäen kirjan innoittamana päädyin tekemään herkkusieniä rapealla parmesaanikuorrutteella. Resepti ja toteutus olivat lopulta varsin erilaisia kuin esikuvallaan, mutta sellaisiahan parhaat keittokirjat ovat, inspiraationlähteitä. Myllymäki piti sienet kokonaisina ja täytti lakit parmesaaniseoksella. Minä viipaloin ja paistoin sienet pannulla ja rapeutin kuorrutteen uunissa. Kun pannu on uuninkestävä, on tämä resepti sellainen kätevä yhden astian ruoka.

Meheväksi paistetut herkkusieniviipaleet ja rapea parmesaanipäällys ovat ihan loistava yhdistelmä joko siltään tai leivän päällä syötynä. Kylkeen lasillinen lempiviiniä, oi kyllä!







Resepti







Herkkusieniä rapealla parmesaanikuorrutteella


4–6 annosta


herkkusienet
400 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
hieman mustapippuria

kuorrute
3 rkl oliiviöljyä
3/4 dl pankojauhoa
1 dl parmesaania raastettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
ripaus suolaa

lisäksi
tuoretta persiljaa
tuoretta, vaaleaa leipää


Viipaloi puhdistetut herkkusienet. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista herkkusieniä, kunnes ne ovat kypsiä ja neste on liki haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos paistinpannusi ei ole uuninkestävä, laita sienet esimerkiksi uunivuokaan.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuorrutteen ainekset. Levitä kuorrute sienien päälle ja paahda uunissa noin 10 minuuttia eli kunnes kuorrute on saanut reilusti väriä. Silppua päälle tuoretta persiljaa ja tarjoa vaalean leivän kanssa.

_____




lauantai 20. toukokuuta 2017

Munakoiso-mozzarellasalaatti



Klassinen munakoisovuoka, melanzane alla parmigiana, on suurta herkkuani. Mutta mokoma on vähän turhan monivaiheinen arki-iltana toteutettavaksi, jos puuhaa ei ole yhtään ennakoinut. Helppo ja ihana munakoiso-mozzarellasalaatti toistaa samoja makuja, mutta on pöydässä paljon nopeammin.

Munakoisoviipaleet ja kirsikkatomaatit ladotaan samalle pellille paahtumaan. Ja sitten herkut vain nostetaan salaattipedin päälle joko lämpimänä tai kylmänä. Sekaan revitään mozzarellaa ja salaatti viimeistellään kourallisella basilikaa. Salaatti on muuten tosi hyvä lisäke myös grillikesää ajatellen – uunin sijaan paahtamisen voi tehdä grillissä.




Jos olet kaltaisena munakoisohirmu, tsekkaa myös nämä munakoisoreseptit:







Resepti





Munakoiso-mozzarellasalaatti

neljälle


1 iso munakoiso
noin 250 g kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja
oliiviöljyä
suolaa
(1 valkosipulinkynsi)
1 ruukku salaattia
1 pallo mozzarellajuustoa
kourallinen tuoretta basilikaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Viipaloi munakoiso vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi ja puolita tomaatit. Laita kasvikset leivinpaperin päälle uunipellille, tomaattien leikkuupinta on hyvä olla ylöspäin. Sivele munakoisoviipaleet oliiviöljyllä ja huiski öljyä myös tomaattien päälle. Ripottele päälle suolaa.

Paahda kasviksia uunissa noin 20–30 minuuttia eli kunnes munakoisot ovat saaneet reilusti väriä. Laita kasvikset kulhoon, lorauta sekaan tarvittaessa hieman öljyä sekä hienonnettu valkosipulinkynsi. Maista suola ja anna kasvisten hieman jäähtyä. Voit valmistella kasvikset myös edellisenä päivänä ja säilyttää ne jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa tai kelmun alla.

Revi salaatti tarjoiluvadille. Laita kasvikset salaatin päälle ja revi mozzarella joukkoon. Viimeistele reilulla kourallisella tuoretta basilikaa. Kastikkeeksi sopii balsamico ja oliiviöljy.

_____





tiistai 16. toukokuuta 2017

Paras parsarisotto



Keväässä parasta on ensin kauppoihin ja sitten luontoon pursuileva vehreys. Vihreys, joka on yhtä aikaa tyrmäävä ja lempeä. Toiseksi parasta on tietenkin parsa, tuo kevään odotetuin herkku, jota on satokauden aikaan liki koko ajan jääkaapissa.

Useimmiten, siis melkein joka päivä, syön parsaa uunissa paahdettuna joko lisäkkeenä tai siltään, sillä siten parsa pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Välillä mausteena on vain suolaa, joskus vinaigrettea, välillä taas tuhtia majoneesi-kananmunakastiketta (ihan mieletöntä, muuten). Mutta on parsa kotonaan myös risotossa.

Paras toistaiseksi tekemäni risotto on tässä. Pääpiirteittäin resepti noudattelee Kiran aikoinaan Hesarissa julkaistua reseptiä, josta myös ainakin Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna on tehnyt oman versionsa. Tavoilleni uskollisena oikaisin hieman reseptiikkaa. Ensimmäisellä kerralla oikaisin itse asiassa vahingossa, kun teinkin koko parsapuntista pyrettä – Kiran reseptissä osa parsoista grillataan risoton päälle. Seuraavilla kerroilla, joita on ollut enemmän kuin kahdessa kädessä sormia, olen tehnyt samalla tavalla tarkoituksella. Vain parsojen nuput, ne kaikkein kauneimmat palat vihreyttä, olen jättänyt risoton päälle koristeeksi. Noin kolmanneksen pyreestä jätän usein lisäkkeeksi, ikään kuin viimeistelemään vihreyden.






Resepti





Parsarisotto

4 annosta


parsapyre
500 g tuoretta parsaa
5 dl vettä parsan keittämiseen (josta vajaa 1 dl pyreeseen)
tilkka sitruunamehua
1 rkl voita
(hieman suolaa)

risotto
1 pieni sipuli
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä (esim. arborio)
1 1/2 dl valkoviiniä
noin 1 litra kuumaa kasvislientä (huom. voit hyödyntää parsan keitinveden)
1–2 rkl raastettua sitruunankuorta 
parsapyrettä (ohje yllä)
kourallinen parmesaania
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa ja/tai minttua



Valmista ensi parsapyre. Leikkaa tai katkaise parsoista pois puumaiset tyvet. Ota parsan nuput talteen ja leikkaa varret muutamaan osaan. Keitä kiehuvassa vedessä noin 4–6 minuuttia eli kunnes parsat ovat kypsiä. 

Nosta parsat tehosekoittimeen ja laita sekaan noin 1 dl keitinlientä (säästä loppu liemi esim. kasvisliemen pohjaksi), hieman sitruunamehua ja nokare voita. Aja tasaiseksi pyreeksi. Jätä odottamaan risoton valmistumista.

Kuumenna kasvisliemi valmiiksi ja pidä se kiehuvan kuumana. Muista hyödyntää kasvisliemeen aromikas parsojen keitinvesi.

Hienonna sipuli. Raasta sitruunankuori ohuelti. Raasta myös parmesan ja hienonna yrtit.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulisilppua muutama minuutti keskilämmöllä. Lisää riisit ja kuullota, kunnes riisit ovat läpikuultavia. Lisää valkoviini ja sekoita voimakkaasti kunnes valkoviini on imeytynyt. Lisää kasvislientä 1–2 kauhallista kerrallaan. Sekoita välillä voimakkaasti, jotta risotosta tulee kermaista. 

Kun riisi on liki kypsää, lisää noin 2/3 parsapyreestä, sitruunankuori ja parmesan. Sekoita. Muista, että risotto on parhaimmillaan puuromaisen löysänä. Maista suola ja viimeistele tuoreilla yrteillä. Voit lisätä myös hieman sitruunamehua, mikäli risotto kaipaa happoa.

Heitä parsan nuput kuuman risoton päälle, sen kummempaa kypsennystä ne eivät kaipaa (voit toki paistaa niitä hetken pannulla, jos halua). Tarjoa risotto heti. Tarjoa loppu parsapyre lisäkkeenä. Mausta pyrettä tarvittaessa vielä suolalla ja sitruunamehulla. Risoton päälle voi ripotella vielä parmesaaniraastetta.

_____


 


torstai 11. toukokuuta 2017

Thaimaalaiset papukakut & avokado-kookosdippi





Rapukakut on out, papukakut on in!

Valloittavat thaimaalaiset pikkusyötävät tehdään perinteisesti kalasta tai ravuista. Vegeversio näistä ehkä maailman ihanimmista, rapeakuorisista herkuista tehdään pavuista. Rakenne ja maku ovat hämmentävän samanlaisia kuin esikuvallaan, mehevät papukakut ovat thaimaalaisen makumaailman tiivistymä. Resepti on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Fine Foodsin kanssa.





Muistan elävästi kun söin ensimmäistä kertaa rapukakkuja. Olen ehkä kertonut tarinan ennenkin, mutta sellaisia ne tropiikin tapahtumat ovat, palaavat hehkuvina mieleen tuon tuosta (erityisesti tällaisena lumikuorrutteisena toukokuun aamuna). Päristelimme mopolla kuumassa yössä ja kirjaimellisesti eksyimme rentoon paikallisten täyttämään ravintolaan, jossa soitti hieman epävireisesti länsimaisia covereita vetelevä trio erektus thaistail. 

Musiikki oli ehkä epävireistä, mutta rapukakut soittivat nuotilleen. Luultavasti makumuistoon sekoittuu hieman lomamoodia ja auringon kuumottamia ajatuksia, sitä ei käy kieltäminen, mutta ainahan tunnelma on osa ruokaa. Harvoin parhaat makumuistot syntyvät yksin syötyjen aterioiden ääressä. Avokado-kookosdipin kanssa tarjoiltavat papukakutkin ovat parhaimmilleen hyvässä seurassa syötynä.

Onneksi makumuistoja voi nykyisin toistaa myös kotioloissa. Fine Foods tuo maahan maailman maut, ne, joilla rapu- tai papukakut onnistuvat ilman matkustamista. Koko tyrmäävän ihanaan tuotekirjoon kannattaa tutustua yrityksen sivuilla.








Resepti




Papukakut ja avokado-kookosdippi

2–4 annosta

papukakut
1 prk (noin 200 g) kikherneitä tai valkoisia papuja
1 tl sitruunaruohotahnaa
1 tl Sriracha-chilikastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
pieni salottisipuli
2 kaffirlimetin lehteä
noin 1/2 dl tuoretta korianteria hienonnettuna

lisäksi
1/2 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 1/2 dl pankojauhoja
rypsiöljyä paistamiseen

dippi
1 kypsä avokado
1 prk (165 ml) kookoskermaa
yhden limetin mehu
1 tl Sriracha-chilikastiketta
1 valkosipulinkynsi
suolaa


Huuhtele ja valuta pavut. Kuori valkosipuli, inkivääri ja sipuli ja hienonna ne. Lisää tehosekoittimeen kaikki ainekset. Aja taikina sekaisin. Se saa jäädä rakenteeltaan hieman rouheaksi.

Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhot. Riko toiselle lautaselle kananmuna ja vatkaa haarukalla sen rakenne rikki. Laita kolmannelle lautaselle pankojauhoja. Muotoile taikinasta 10–12 litteää kakkua. Pyörittele kakut vehnäjauhossa, kananmunassa ja pankojauhossa. Kaada paistinpannulle öljyä siten, että pohja peittyy. Paista keskilämmöllä pari minuuttia molemmin puolin eli kunnes paistopinta on rapea ja kullankeltainen.

Laita tehosekoittimeen kaikki dipin ainekset. Aja tasaiseksi, maista ja säädä hapon ja suolan tasapaino sopivaksi. Tarjoa dippi papukakkujen kanssa.

Vinkki! Papukakku-reseptissä on käytetty soijakastiketta, koska halusin tehdä papukakut täysin vegenä. Soijan sijasta voi käyttää kalakastiketta, jos se ruokavalioosi sopii.

_____



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ruoka on aina hyvää ja seuraankin tottuu



Olen tavattoman huono tekemään uuden vuoden lupauksia, sillä pienet tai suuret purjehduksen suunnan tarkastukset eivät mielestäni vaadi vuoden vaihtumista, niitä on ihan hyvä tehdä ympäri vuoden. Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen. Päätin, että tänä vuonna, tai pikemminkin tästä vuodesta alkaen, syön enemmän yhdessä. Syön vähemmän yksin lounaita ja syön enemmän isolla porukalla. Koska yhdessä syöminen on aina sielua sykähdyttävää.




Tänään söimme yhdessä oululaisten ruokabloggaajien kesken jo perinteeksi kehkeytynyttä kevätbrunssia. Pöydän ympärillä oli toistakymmentä hyvää ruokaa arvostavaa tyyppiä, pöydässä runsas kattaus Suomi100-teemaan sopivaa brunssiruokaa. Suolaisen ja makean vuorovetoa täydennettiin proseccolla ja alkoholittomalla omenaboolilla. Siinä ehkä kolmannen ja neljännen kierroksen välissä, kaiken naurun keskellä tuli aivan tavattoman onnekas olo. Miten ihanaa on, että ympärillä on tällaisia ihmisiä, joiden kanssa istua yhdessä syömään yhteiseen pöytään. Joiden kanssa ruoka on aina enemmän kuin mahantäytettä. Joiden kanssa ruoka on puheenaihe, innostuksen lähde ja se on aina tarkoitettu jaettavaksi. Viimeksi olemme tavanneet isommalla porukalla tammikuisella grillikierroksella, pienemmällä porukalla kokkauskurssilla. Välillä olemme riehaantuneet WhatsAppissa donitseista, välillä pieneläimistä. Tämän jutun otsikko, joka kuuluu kengät jalassa eteisessä kerrottujen ja kuultujen kuolemattomien lainien sarjaan, kertonee kaiken olennaisen yhdessäolosta: Ruoka on aina hyvää ja seuraan kyllä tottuu.





Jonna kirjoitti Suolaa ja hunajaa -blogissaan vastikään mainion kirjoituksen, jossa pohdittiin muiden muassa ruokamaailmassa tapahtuneita ilmiöitä, bloggaamista ja ruokablogeissa vuosien varrella tapahtunutta muutosta. Olen Jonnan kanssa monessa kohdassa täysin samaa mieltä. Blogimaailma on muuttunut valtavalla vauhdilla, eikä muutokset tuo koskaan mukanaan pelkästään hyvää.
Yhteisöllisyyden katoamisesta uskallan kuitenkin olla hieman eri mieltä, vaikka ymmärränkin mitä Jonna sanoillaan tarkoittaa. Minulle bloggaaminen on edelleen hyvin vahvasti yhteisöllistä – tämänpäiväinen brunssi on siitä mainio esimerkki.

Kun yli kuusi vuotta sitten aloitin, en olisi ikinä uskonut, että sana yhteisöllisyys kuuluisi millään muotoa bloggaamiseen. Minulla ei käynyt mielessäkään, että ruokaharrastuksen myötä saisin valtavan verkoston, ja mikä parasta, käsittämättömän upeita uusia ystäviä. Tänä keväänä yhteisöllisyys on ollut minulle itse asiassa enemmän läsnä kuin koskaan ennen. Osa kohtaamisista on tapahtunut verkossa, osa kohtaamisista on onneksi toteutunut aidosti saman pöydän ääressä. Ja onneksi some mahdollistaa yhteisöllisyyden myös virtuaalisti. Instastoreissa, whatsapissa tai messengerissä jaetut hetket ovat ihana lisä yhdessä syötyihin aterioihin.





Kiitos tämän päivän brunssista Makuja kotoa -tiimille ja seurasta Pastanjauhajille, Kokkeillaan-Kotiharmille, Rommirusinalle Muista syödä välillä -blogista, Kärähtäneelle-Heidille, Aina nälkä -blogin kolmikolle ja etelästä vahvistukseksi saapuneelle Peruspöperöä-Virpille.

Muistathan, että tämä ei ole mikään salaseura. Jos haluat liittyä porukkaan, laita viestiä kenelle tahansa meistä. Seuraavan kerran näemme viimeistään kesäpiknikillä, ehkä keksimme jotain villiä jo aiemmin. Ruoka on aina hyvää ja seuraankin tottuu.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails