perjantai 15. joulukuuta 2017

K18 fudge





JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU




Kolme raaka-ainetta, kymmenen minuuttia ja fudge on valmis. Karkkien valmistaminen ei voi helpompaa olla!

K18 fudge on aikuisten karkkia. Se on ihanan tahmeaa eikä liian makeaa – etenkin, jos terästetyn fudgen tekee tummaan suklaaseen. Se on myös niin tuhtia, että pieni pala riittää taittamaan makeannälän ja jälkiruokatarpeen. Karkkimassaan sekoitetaan omaan suuhun ja suklaiseen makuun sopivaa terästystä: konjakkia, viskiä, rommia tai jotain likööriä. Massan voi myös jakaa kahteen tai kolmeen osaan, maustaa jokaisen osan erilaisella juomalla. Päällysten kanssa voi olla hillitty tai heittäytyä villiksi. Fudgesta saa helposti vaikka rocky road -version, kun vielä lämpimän massan päälle kasaa pieniä vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja suklaapaloja.

Viinafudgen rakennetta säädetään lisäämällä tai vähentämällä alkoholin määrää. Lisäämällä terästystä fudge pehmenee, jolloin siitä saa muotoiltua vaikka palloja, jotka voi sitten päällystää pähkinärouheella tai kaakao- tai marjajauheella. Vähentämällä alkoholia massa tiivistyy ja on riittävän napakkaa pakattavaksi paloina vaikka lahjarasiaan.

Jos suklaata parempaa ei mielestäsi olekaan, kokeilepa edellisvuoden joulukalenterien herkkuja. Kaikki alla olevat suklaisen sulostuttajat ovat helppoja tehdä, ja ne sopivat erinomaisesti myös ruokalahjoiksi.






Resepti






K18 fudge


1 prk makeutettua kondensoitua maitoa (397 g)
400 g tummaa suklaata
1/2–3/4 dl viskiä (tai konjakkia)
(rouhittuja pähkinöitä)


Kaada kattilaan kondesoitu maito ja paloiteltu suklaa. Lämmitä hyvin miedolla lämmöllä samalla sekoittaen kunnes suklaa on sulanut. Sekoita joukkoon viski. Puolella desillä viskiä fudgen rakenteesta tulee napakkaa, isompi määrä pehmittää rakennetta. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Ripottele halutessasi päälle rouhittuja pähkinöitä. Anna kovettua jääkaapissa. Leikkaa suupaloiksi. Huoneenlämmössä fudge pehmenee hieman.

_____





torstai 14. joulukuuta 2017

Maidoton Baileys





JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

 

Itse tehty Baileys on blogin yksi suosituimpia reseptejä. Hieman muunneltuna kermaliköörin resepti löytyy myös Suupaloja-kirjastani. Ja onhan siinä nyt jotain vähintäänkin puolivilliä ja sykähdyttävää kaataa lasiin Baileysta, joka on ehkä jopa parempaa kuin esikuvansa. Joulunajan must have on tässä.

Maidottoman Baileysin voi tehdä mukaillen alkuperäisreseptiä, jos vain onnistuu löytämään kondensoitua kookosmaitoa (löytyy esim. Vegekaupasta). Kuohukerman voi korvata kookoskermalla tai -maidolla. Jos vegaanista kondensoitua maitoa ei ole saatavilla, saa maidoton Baileys makeutensa agavesiirapista. Yhtä kaikki maidoton kermalikööri onnistuu ihan helposti. Alle kirjasin sen helpomman reseptin, jonka toteuttaminen onnistuu lähikaupasta löytyvillä aineksilla.




Paitsi pikkujoulujen jälkkärinä, myös ruokalahjana Baileys on ihana. Joku vuosi sitten ostin kasan pieniä parin desin termospulloja, jäähdytin ne jääkaapissa ja kaadoin lahjaliköörin kylmiin pulloihin – näin ne säilyvät paremmin kuljetuksessa ja voivat odotella hetken huoneenlämmössäkin.





Resepti

Maidoton Baileys

2 1/2 dl kookoskermaa TAI täysrasvaista kookosmaitoa
2 tl tummaa kaakaojauhetta
muutama rouhaisu vaniljamyllystä
1/2 dl vahvaa kahvia (espresso)
noin 1/2 dl agavesiirappia
1/2–1 dl viskiä


Sekoita kaikki ainekset huolellisesti. Tarjoa jääpalojen kanssa. 

_____



keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Madeleinet ruskistetusta voista & vaniljainen granaattiomenasiirappi



 

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU




Tänään on kauan odotettu päivä. Kokkipottilaan saapuu ensimmäinen jouluvieras, joka tuo mukanaan niin herkullisia leivoksia, ettei tässä talossa ehkä aiemmin ole moisia nähty. Ihana Minna on tuttu Haarukkavatkain-blogista. Minna on loistava reseptivelho ja aivan uskomaton taituri keittiössä. Kotitalousopettajan taidolla ja tarkkuudella on tämäkin madeleine-resepti luotu. Sitä paitsi harvoin saa tavata niin aitoja ja hersyviä ihmisiä kuin Minna on. Tervetuloa!


Olen juuriani myöten jouluihminen. Joulu alkaa hiipiä kotiimme viimeistään marraskuun alussa, kun juomme ensimmäiset glögit ja ripustan vaivihkaa ensimmäiset pimeän ajan valot sisälle. Joululaulut soivat korvanapeissani jo hyvissä ajoin ja perinteiseen tapaan hamstraan kaikki mahdolliset joululehdet mitä maa päällään kantaa. Joka vuosi poimin lehdistä ne kauniimmat koristeet ja elättelen toiveita, että ehtisin jotakin niistä askartelemaan. Tai edes tekemään ne joulukortit itse.

Tämä sama perinne koskee myös joulun ajan ruokia – vastaavanlaisella toiveikkuudella suhtaudun joulukarkki-, hillo-, ja kakkuohjeisiin. Pää suristen selailen lehtiä ja blogeja, samalla suunnitellen, että “tätä kokeilen, tuon teen ystävälle lahjaksi, ja voi lakritsitoffeeta – tämän syön itse.” Tosiasia on kuitenkin se, että jos yhden uuden jutun ehdin kokeilla, niin plussan puolella ollaan. Tänä jouluna se uusi juttu ovat nämä suloiset madeleinet.




Joulupöydän osalta olen melko perinteitä noudattava, vaikkakin viime vuonna söimme ostereita ja hanhea, kun olimme kaksin. Joulun makea osasto sen sijaan ei saa minulta mitään vahvoja hurraahuutoja. Piparit kun ovat mielestäni parhaimpia taikinana, joulutorttuja voi syödä ehkä kaksi (polttavan kuumina, suoraan uunista) ja maustekakut eivät ole minun juttuni. Niinpä tällaiselle pienelle sievälle herkulle on tilauksensa joulumme herkkupöydässä.

Madeleinet paistetaan erityisellä madeleinepellillä ja herkästä ulkonäöstään huolimatta ne ovat helppo valmistaa. Taikina on periaatteessa muna-sokerivaahto, johon lisätään hieman nestettä ja sulatettua voita. Tällä kertaa ruskistin voin ja se antaa madeleineille aavistuksen täyteläisemmän maun. Madeleinepeltejä saa ostettua isoista tavarataloista sekä keittiötarvikeliikkeistä. Yhdellä pellillä saa paistettua kerrallaan 12 leivonnaista, joten on kätevää jos peltejä on kaksi, niin saat kaikki paistettua yhdellä kertaa.




Nämä kakkumaisen pehmeät leivonnaiset saivat makua klementiinin kuoresta, mutta viimeisen silauksensa leivonnaisille antoi vaniljalla maustettu rubiininpunainen granaattiomenasiirappi. En tiedä voiko jouluisempaa hedelmää olla kuin granaattiomena! Sen upea väri ja kirpakka hapokkuus ovat vieneet ainakin minun sydämeni ja kieleni.

Tätä siirappia varten puristin granaattiomenoista mehun. Se onnistuu parhaiten monitoimikoneen sitruspuristimella tai jos sinulla on mehupuristin, niin käytä sitä. Granaattiomenoiden puristaminen kuulostaa sotkuiselta hommalta, mutta sitä se ei ole. Kieltämättä olin itsekin hiukan yllättynyt, kun keittiömme ei näyttänyt operaation jälkeen CSIn lavastukselta! Toki suojasin puristimen vielä keittiöliinalla, ihan varmuuden vuoksi.

Granaattiomenasiirapin voi toki tehdä myös valmiista mehusta, mutta lisää sitten seokseen hieman sitruunanmehua, jotta siirapissa säilyy pieni hapokkuus. Valitse kiiltäväkuorisia ja painavia granaattiomenoita ja ota muutama ylimääräinen hedelmä siltä varalta, että mehua ei tule riittävästi. Madeleinet voi hyvin pakastaa ja siirapin voi valmistaa etukäteen jääkaappiin odottamaan. Kuumenna siirappi uudelleen ennen tarjoamista ja ripottele tarjoilulautaselle granaattiomenansiemeniä. Joulu voi tulla!







Resepti



Madeleinet ruskistetusta voista

24-30 kpl

150 g voita (normaalisuolaista)
3 munaa
1 ½ dl hienoa kidesokeria tai ruokosokeria
2 (luomu)klementiinin raastettu kuori
½ dl vastapuristettua klementiinimehua
3 dl erikoisvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voiteluun voita
koristeluun granaattiomenansiemeniä

Ruskista voi hiljalleen kattilassa, kunnes se on kauniin kullan ruskeaa ja tuoksuu hieman pähkinäiselle. Siirrä kattila pois levyltä ja anna voin jäähtyä. Mikäli voi ehtii jähmettyä, lämmitä se kevyesti taas juoksevaan muotoon.

Voitele madeleinepelti huolellisesti. Nosta pelti jääkaappiin 15 minuutiksi ja toista voitelu. Siirrä pelti takaisin kylmään odottamaan. Peltiä ei tarvitse jauhottaa, huolellinen voitelu riittää. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää klementiinien kuoriraaste, mehu sekä keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää jäähtynyt ruskistettu voi ja sekoita nopeasti taikinaksi.

Valuta taikina isoon pursotinpussiin, käytä mielellään tasapäistä tyllaa. Jos ei sellaista ole, käy tähtiteräinen tylla myös. Siirrä taikina pursotinpussissa kyljellään jääkaappiin noin 10 minuutiksi jähmettymään. (Taikinaa ei ole välttämätöntä viilentää, mutta se ainakin omasta mielestäni helpottaa pursottamista pellille, erityisesti jos taikina tuntuu löysältä.)

Pursota taikinaa leivonnaispellin syvennyksiin, mutta älä täytä piripintaan, sillä leivonnaiset kohoavat paistettaessa. Nosta pelti uunin keskitasolle ja laske lämpö 180 asteeseen. Paista madeleineja 8-12 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin vaalean kullanruskeita. Tarkkaile kypsymistä paistamisen aikana, etteivät leivonnaiset paistu liikaa.

Anna leivonnaisten levätä pellillä hetki ja liu’uta ne ritilälle jäähtymään. Peitä madeleinet, jotta ne eivät kuivu. Siirrä jäähtyneet leivonnaiset tiiviiseen rasiaan tai pakasta myöhempää käyttöä varten.

Madeleineohje on muokattu Elina Jyväksen Baking Instinct -kirjasta.



Vaniljainen granaattiomenasiirappi
3-4 isoa granaattiomenaa (mehu pitäisi tulla 4 dl)
1 ½ dl ruokosokeria
1 vaniljatanko

Purista granaattiomenoista mehu ja siivilöi mehu.

Mittaa kattilaan mehu ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä melko kovalla lämmöllä ilman kantta noin 10 minuuttia. Lisää halkaistu vaniljatanko (voit kaapia siemenet tangosta siirapin joukkoon) ja jatka keittämistä vielä 5-8 minuuttia.

Testaa siirapin koostumusta valuttamalla sitä lautaselle. Jos siirappi tuntuu sormiin tahmealta ja se lautasta kallistettaessa.

_____



tiistai 12. joulukuuta 2017

ARVONTA – voita upea Balmuirin kristallinen kynttilänjalka






JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU 



On joulukalenterin viimeisen arvonnan vuoro. Arvottavana on kristallinen Verona-kynttilänjalka (koko M). Minulla kynttilänjalka oli kuvauslainassa, ja tänään vein sen takaisin Balmuirin tontuille, jotta se saadaan pian matkaan yhdelle teistä! Lue postauksen lopusta toimintaohjeet.




Kuvasin kynttilänjalan parisen viikkoa sitten, kun juhlimme synttäreitäni pitkän pöydän ääressä. Kuvista puuttuu se olennaisin, ihmiset, vieraat saapuivat vasta illalla, kun oli jo ihan pimeää – kuvassa päivä (ja kameran säädöt) on valoisimmillaan. Hämärän verso ei väisty koko päivänä edes puolessa välissä Suomea.

Ilta oli ihana, ruokaa ja viiniä oli kaiketi riittävästi, ja kaikissa illankähmässä otetuissa kuvissa kaikilla on hymy huulilla. Juhlia pitäisi järjestää paljon enemmän. Lainaan haettu pitkä pöytä mahtui juuri ja juuri olkkariin, kun kaikki muut huonekalut raahattiin pois. Tuoleja haimme naapurista ja haalimme varastoista, pöytäliinaksi silitettiin riittävän monta metriä lakanakangasta, joka repäistiin sopivaan mittaan vasta paikoillaan. En olisi voinut toivoa parempaa synttärilahjaa: parikymmentä rakasta tyyppiä yhden pöydän ympärillä. Yhdessä pitäisi syödä paljon useammin.





ARVONTA

Kerro kommentissa, kenen kanssa sinä haluaisit syödä yhdessä. Muista jättää mukaan myös sähköpostiosoitteesi, jotta sinut saadaan kiinni voiton osuessa kohdalle. Jätä kommenttisi viimeistään 15.12.2017. Voit tuplata voittomahdollisuutesi ja osallistua arvontaan myös Instagramissa (@kokitjapotit). Palkinnon voittajalle lahjoittaa ja lähettää Balmuir.

_____



maanantai 11. joulukuuta 2017

Tuhdit kanaleivät punajuurella ja sinihomejuustolla







JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

 

 



Alle kaksi viikkoa jouluun! Jos minulta kysytään, ovat ne vuoden kaksi parasta viikkoa, sillä valmistautuminen on iso osa juhlan iloa. Paitsi jouluun myös joulunalusaikaan liittyy paljon perinteitä, tunnelmia ja tapahtumia, joista jouluolo alkaa kerros kerrokselta keriytyä. Osa perinteistä on kulkenut matkassa pitkään, osa pätkän matkaa. Kaikki silti yhtä ihania.


 


Lapsena meidän perheellä oli tapana hakea joulukuusi omasta saaresta. Joskus saareen hiihdettiin, joskus upporoitiin hangessa kahlaten. Jokainen sai etsiä mieleisen kuusen, joista mukaan otettava kuusi sitten valittiin. Tai no, tavallaan valittiin. Lopulta isä taisi aina valita sen söpöimmän kuusen. Se söpöin kuusi usein tarkoitti vähän vinoa, kaarevaa, toispuoleista tai haaroittunutta joulukuusta, joka oli kaukana tuuheasta ja tasaisesta elokuvakuusesta. Lasten kielellä kuusi oli ehkä söpö, aikuisten kielellä se oli metsänhoidollisesti järkevä valinta.

En tiedä kumpi oli minusta hauskempaa, kuusen valitseminen vai eväiden syöminen. Luultavasti jälkimmäinen, sillä mikään ei edelleenkään ole hauskempaa kuin retket ja ulkona syöminen. Retkellä ruoka maistuu aina parhaalta, eikö?









Kuusiretkiä saareen ei olla tehty enää vuosiin (syyt saattavat liittyä metsänhoitoon tai joulukuusen laatuvaatimusten kasvuun, kuka tietää). Joulukuuset on hankittu tutulta kuusiviljelijältä tai torilta, mutta joku eväsretki täytyy aina joulun alla tehdä. Eväsleiviksi tein tuhdit kanaleivät, joihin käytin Atrian todella hyvää Vuolu kanafilettä. Vuolu on maukas ja mehevä leikkelemäinen tuote, joka sopii erinomaisesti paitsi leivän päälle myös salaatteihin, testattu on.

Näissä leivissä Vuolu kanafile sai kaverikseen punajuuritahnaa (joka on ihanaa) ja sinihomejuustoa, koska punajuuren ja sinihomejuuston liitto nyt vaan on ihan killerihyvä. Nyt kysymys enää kuuluu, kuka lähtee minun kanssa retkelle?






Resepti

Tuhdit kanaleivät punajuurella ja sinihomejuustolla

kuudelle


200 g Atria Vuolu kanafile
6 valmiiksihalkaistua ruisleipäpalaa
salaattia tai versoja
noin 75 g sinihomejuustoa

punajuuri-siementahna
500 g punajuuria
3 rkl oliiviöljyä
½ tl suolaa
3/4 dl auringonkukansiemeniä
1 tl hunajaa
1 rkl omenaviinietikkaa


Valmista ensin punajuuri-siementahna. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko punajuuret. Pirskottele punajuurilohkojen päälle öljyä ja paahda ne leivinpaperin päällä pellillä uunissa kypsiksi (15–20 minuuttia).

Laita jäähtyneet punajuuret ja tahnan muut ainekset tehosekoittimeen ja aja tahnaksi. Rakenne saa jäädä rouheaksi. Voit valmistaa tahnan 1–2 päivää etukäteen. Säilytä tahna jääkaapissa.

Kokoa leivät. Sivele punajuuritahnaa molemmille leipäpuoliskoille. Laita toisen leivän päälle Vuolu kanafilettä, salaattia tai versoja sekä sinihomejuustoa. Nosta kansi päälle. Täytä kaikki leivät samoin. 

_____






sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ruusukaalihampurilaiset




JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

 

 

Ruusukaalihampurilaisissa yhdistyy monta lempiasiaani: suupalan kokoinen syötävä, paahtaminen, ruusukaali, ilmakuivattu kinkku ja tikut. Resepti julkaistiin Suupaloja-kirjassani, ja se nousi yhdeksi suosikiksi kirjan resepteistä sekä lukijoilla että minulla. Nyt päätin tuoda tämän herkun myös blogiin, sillä kirjan painos on kutakuinkin loppu.




Ruusukaalin ja rapeaksi paahdetun ilmakuivatun kinkun liitto on aivan tuttu juttu. Samaa komboa olen käyttänyt myös tässä aivan loistavassa ruusukaali-avokadosalaatissa, jossa yhdistyy pari muutakin suosikki raaka-ainettani. Burgereissa ruusukaalin ja ilmakuivatun kinkun yhdistelmää täydentää majoneesi tai aioli. Pienet, yhden suupalan kokoiset hampurilaiset ovat ihastuttaneet sukulaisia ja ystäviä monissa juhlissa, viimeksi pari viikkoa sitten synttäreilläni. Synttäreille tein hampurilaisista muuten myös vegaaniversion, sekin oli mainio tapaus.

Ruusukaalihampurilainen näyttää esimerkkiä tutusta kaavasta: kun tutun asian tuo esiin eri tavalla, saa se uudenlaista sykettä. Jos paahdetutu kaalinpuolikkaat olisi tarjottu samassa kulhossa nahistetun kinkun kanssa, olisi yhdistelmä toki ollut hyvä, mutta ei se tämänkaltaisia onnenhuokauksia olisi aiheuttanut. Hampurilaisissa on taikaa!

Yhden vinkin vielä annan. Koska hampurilaisissa on vain muutama raaka-aine, on niiden laatu tärkeässä roolissa. Kotimaiset ruusukaalit ovat tietenkin parhaita, niitä onneksi löytyy kaupoista edelleen. Ilmakuivatuksi kinkuksi kannattaa valita se kinkku, johon on käytetty vain lihaa ja suolaa. Usein se tarkoittaa hieman kalliimpaa kinkkua, mutta satsaus kannattaa tehdä.







Resepti

 

 



Ruusukaalihampurilaiset

4–6 annosta


400 g ruusukaaleja
1–2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa
noin 80 g ilmakuivattua kinkkua 
2–3 rkl majoneesia tai aiolia
ripaus suolaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Posta ruusukaaleista kannat sekä huonot lehdet. Puolita kaalit ja laita ne leivinpaperille. Ripottele päälle hieman suolaa (ole maltillinen sillä kinkku ja majoneesi tuovat kokonaisuuteen myös suolaa). Lisää ruusukaalien päälle öljy ja etikka. Sekoita.

Paahda ruusukaaleja noin 15 minuuttia eli kunnes kaalit ovat saaneet reilusti väriä pintaan mutta ovat vielä napakoita.

Leikkaa kinkkuviipaleet pitkittäin kolmeen osaan. Taittele suikaleet ruusukaalin puolikkaiden väliin sopiviksi "pihveiksi". Voit myös tehdä ohuempia pihvejä, jolloin yhdestä suikaleesta tulee kaksi pihviä. Paista "pihvejä" uunissa 4–8 minuuttia riippuen siitä, haluatko pihveistä täysin rapeita vai vielä hieman pehmeitä.

Kokoa hampurilaiset. Laita ruusukaalinpuolikkaalle majoneesia tai aiolia, "pihvi" ja nosta toinen ruusukaalin puolikas päälle. Pistä cocktailtikut hampurilaisten läpi, jotta ne pysyvät kasassa. Voit tarjota ruusukaalihampurilaiset lämpiminä tai kylminä.

_____



lauantai 9. joulukuuta 2017

ARVONTA – voita Balmuirin kylpysetti




JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU 

 

 

Joulukalenterin kunniaksi Kokkipottilassa on pari ruokaan liittymätöntä luukkua. Mutta mitä luukkuja ne ovatkaan! Viime vuoden joulukalenterin tavoin teemme Balmuirin, tuon upean oululaisen perheyrityksen kanssa yhteistyötä ja arvomme teille ihania joulupaketteja. Yksi paketti on jo lähtenyt matkaan, kaksi pakettia on vielä tontuilla jemmassa. Lahjoista vain puuttuu saajan nimi. Ehkä se olet sinä?

Nyt pakkauspöydällä oleva lahja on yhdistelmä pehmeää ja kovaa. Se on lahja, josta ilahtuu ihan kuka tahansa, sillä paksut ja pehmeät pyyhkeet ovat sellaisia yleellisyystuotteita, joiden ihanuutta ei tule ajatelleeksi, jos niitä ei ole saanut painaa naamalleen. Ja Balmuirin pyyhkeet ovat juuri tuollaisia unelmapyyhkeitä. Kahden Lugano-pyyhkeen (50x70 cm) lisäksi lahjapaketista löytyy Balmuirin luonnonkosmetiikkaa: body wash sekä body lotion. Molemmissa tuoksuna on hurmaavan ihana, vaniljaisen kukkaisa Medow.


Osallistu arvontaan

Osallistut arvontaan kertomalla kenelle haluaisit antaa joululahjaksi tämän kylpysetin (itsellekin saa antaa joululahjoja, tietysti). Muista jättää toimiva sähköpostiosoitteesi kommenttiin, jotta saamme sinut kiinni voiton osuessa kohdalle.

Voit tuplata voittomahdollisuutesi tykkäämällä ja kommentoimalla 9.12.2017 Kokit ja Potit -ruokablogin Instagramissa julkaistua kuvaa. Balmuirin Instagramissa on arvottavana samanlainen palkinto, joten voit triplata tsäänssisi tykkäämällä ja kommentoimalla myös Balmuirin Instagram-tilillä julkaistua kuvaa. Kommentoi viimeistään 12.12.2017.

Palkinnot voittajille lähettää Balmuirin tontut.

_____



perjantai 8. joulukuuta 2017

Nopea arkiruoka: Marokkolainen linssikeitto





JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

 

 

Arjentaklaajat-reseptisarja on pyörinyt nyt neljä kuukautta. Melkein joka viikko olen julkaissut blogissa reseptin, joka syntyy helposti saatavista raaka-aineista korkeintaan puolessa tunnissa. Marokkolainen linssikeitto sujahtaa kriteereihin hieman ontuen, mutta sujahtaa kuitenkin. 

Valitsin Lähi-idän makuja täynnä olevan keiton joulukuun ensimmäiseksi arkiruoaksi, koska itämaan mausteet toistavat joulun makuja. Säilötty sitruuna on raaka-aineista sellainen, jota ei aivan jokaisesta kaupasta löydy, mutta älä säikähdä. Voit lisätä sitruunaisuutta mehulla ja/tai sitruunankuorella. Ja kun säädät suolan määrä kohdilleen, on lopputulos riittävän lähellä säilötyn sitruunan tuomaa aromaattisuutta.

Jos ruoalla ei ole kiire, saa keitto hautua pidempääkin, mutta puolessa tunnissakin keitosta tulee makumaailmaltaan vivahteikas. Kannattaa muuten huomioida, että mausteet ja sitruunaisuus korostuvat, jos teet keiton etukäteen tai haudutat sitä pitkään. Jos maut hupsahtavat epätasapainoon esimerkiksi seuraavaan päivään mennessä, on ne helppo säätää kohdalleen. Oma suu kyllä kertoo milloin suolaisuuden, makeuden ja happamuuden tasapaino on hyvä.

Marokkolainen linssikeitto on muunnos mausteisesta jauhelihakeitosta, harirasta, joka sekin on loistava, astetta tuhdimpi keittoresepti. Makumaailmat ovat hyvin samanoloiset, mutta lopputulos linssikeitossa on kuitenkin kevyempi ja raikkaampi.





Resepti

 

 

 

Marokkolainen linssikeitto

4–6 annosta


2 dl punaisia linssejä
1–2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
2 rkl öljyä
(2 sellerinvartta)
1–2 rkl harissa-maustetahnaa
1 litra kuumaa vettä
1 prk (400 g) säilöttyjä tomaatteja
noin 2 rkl hunajaa
2 tl jeeraa eli juustojuminaa
3/4 tl kanelia
1–2 rkl säilöttyä sitruunaa (tai sitruunamehua ja hieman sitruunankuorta)
suolaa


Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja sipuli. Kuullota sipulisilppuja kattilassa öljyssä keskilämmöllä muutama minuutta. Jos käytät sellerinvarsia, hienonna ne myös ja lisää sipulin kanssa samaan aikaan kattilaan.

Sekoita joukkoon harissa ja kaada kattilaan vesi, huuhdellut linssit ja säilötyt tomaatit. Keitä noin 20 minuuttia eli kunnes linssit ovat kypsiä. Soseuta halutessasi sauvasekoittimella. Lisää hunaja, mausteet, säilötty sitruuna ja suola. Säädä maut kohdilleen (lisää tarvittaessa sitruunaa, makeutta tai suolaa) ja hauduta vielä 5–10 minuuttia.

Jos aikaa on enemmän, voit huoletta hauduttaa keittoa pidempään. Maista aina ennen tarjoamista ja säädä tarvittaessa makujen tasapainoa.
_____



torstai 7. joulukuuta 2017

24 tärppiä Oulun jouluun





JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU





Mitä tehdä ja minne mennä Oulun tuulissa joulun alla? Kokosin bloggaajakollegoideni innoittamana 24 paikkaa tai tekemistä, jotka kannattaa Oulussa jouluisessa kokea. Mukaan pääsi tietenkin ravintoloita, kauneimmat kinkunsulatusmaastot, paikkoja, jotka huokuvat joulun tunnelmaa, ja paikkoja, joista löytää upeimmat joululahjat. Olethan tarkkana päivämäärien kanssa, sillä osa tapahtumista on jo aivan pian. Ihanaa adventtiaikaa!

Linkit Tampereen, Turun ja Uuden kaupungin listoihin löydät tämän jutun lopusta.


1. Oulun kauppahalli
Torinrannassa sijaitseva kauppahalli on itse Toripolliisin vartioima, pitkälti yli sata vuotta vanha kauppapaikka. Se on paikka, jossa viihdyn tavattoman hyvin, mutta käyn aivan liian harvoin (liki viikoittain kyllä, mutta silti liian harvoin). Kalaliike Jussi Haanpäästä saa kaikki joulun kalat takuulla hyvällä palvelulla, Torin lihamestari hoitaa lihat ja myy mm. kotikokkien unelmaveitsiä (MAC). Jaanan puodista saa ihania leipiä, esimerkiksi Pekka Heikkisen puu-uunileipää aina tiistaisin ja torstaisin klo 14 jälkeen, ja torin puoleisen pään kahvion riisipuuro on mainio tapa aloittaa päivä. Pikkupanda-ravintola ja -teehuone on myös ihana.


2. Pikisaaren joulu 8.–9.12.2017
Kivenheitto ja pikku kipitys torinrannasta on Pikisaari, jossa on viikonloppuna perinteiset joulumyyjäiset. Myynnissä on lulttuuri- ja kädentaitoalojen oppilaitoksen opiskelijoiden sekä Osuuskunta Artesaaren käsityöläisten luomuksia. Siellä on myös mahdollisuus tutustua kuvataiteilijoiden ja valokuvaajien työtiloihin. Käteistä mukaan!


3. Pieni joulupuoti
Lapinkankaalla, Oulujoen pohjoispuolta kulkevan tien varressa sijaitseva Pieni joulupuoti on matkansa väärti. 1800-luvun kivinavetassa sijaitseva Pop up -joulupuoti on kaunis kuin koru. Puoti on avoinna vielä 8.–9.12.2017. Taattu joulutunnelma!


4. Hupisaarten joulupolku 16.12.2017
Lapsiperheiden must kohde on Hupisaarten joulupolku. Siellä on kaikkea: tontunpuuhia, tiernapojat, Joulupukki ja nikkarointikilpailu. Tunnelmallinen Kahvila kiikku on avoinna tapahtuman ajan ja Pohjois-Pohjanmaan museoon on vapaapääsy.


5. Torinranta 
Torinranta on parhaimmillaan kesällä, mutta on se joulunkin alla käymisen arvoinen paikka. Aittaputiikit, kuten Kofeiinikompanja ja Lastu Store, ovat hyviä lahjapuoteja, eikä illallinen Hugossa tai Uleåborgissa ole koskaan huono idea.


6. Rooster
Sitten kun kaupungilla kuljailun välissä tulee kuitenkin burgerinälkä, kannattaa suunnata Roosteriin. Minun mielestä siellä on kaupungin parhaat burgerit. Soppahanna ja Chocochilin Elina kävivät syömässä Roosterissa vasta vegaaniset burgerit ja tykkäsivät kovasti. 


7. Tierna-esitykset Rotuaarin lavalla
Oulu on tiernakaupunki. Tierna-esityksiä on kaikkialla, mutta legendaarisin paikka on Rotuaarin lava, heti siinä pallon vieressä. Ja jos Rotuaarin pallo ei ole tuttu paikka, on se Oulussa se paikka, jossa aina tavataan.


8. Oulun ihanimmat putiikit
Jos ihan totta puhutaan, on Oulussa varsin vähän pikkuputiikkeja. Mutta aarteitakin löytyy! Vaatepuolella pehmeimmät paketin löytyvät suosikistani Muoti Privaatista sekä suomalaista designea myyvistä Kure ja Non Boutique -liikkeistä.




9. Kauneimmat joululaulut
On asioita, jotka kuuluvat aina jouluun. Tunnelmallisin kirkko on mielestäni Oulujoen kirkko, vaikka onhan tuomiokirkko upeudessaan kokemuksen arvoinen. 

10. Kansallisarkisto
Kansallisarkiston Oulun toimipisteessä pääsee tutustumaan Joulupukille kirjoitettuhin kirjeisiin parin vuosikymmenen ajalta. Mitähän toivottiin vuonna 1999?

11. Villa Hannala
Toppilansaaressa sijaitseva viehättävä Villa Hannala on mitä ihanin paikka käydä puuro- tai keittolounaalla tai torttukahveilla. Tarjolla on myös perinteinen joululounas 15.–16.12.2017.

12. Lucian kruunaus
Lucia kruunataan Oulussa tänä vuonna hieman etupainotteisesti eli lauantaina 9.10. Rotuaarilla klo 12, jonka jälkeen Lucia-kulkuetta voi seurata tuomiokirkkoon, jossa on kauneimmat joululaulut (ruotsiksi).

13. Makkararetki Koitelinkoskelle
Koitelinkoskelle ajaa puolisen tuntia Oulusta. Siellä aika pysähtyy, vesi ei. Tai ehkä kuohut aivan ydintalvella rauhoittuvat. Ympäri vuoden Koiteli on upea retkipaikka aikuisille ja lapsille.

14. Kävely Ainolanpuistossa
Ainolanpuisto – tai koko Hupisaarten alue – on yksi lempipaikkojani Oulussa. Siellä on kiva haahuilla, lenkkeillä, pyöräillä nopeasti läpi, katsella patosiltojen uusia valoja tai vetää puistotreeni viettää piknikkiä. Lapsille puistossa on iso leikkipuisto, ihana kahvila Kiikku on avoinna jouluisena lauantaina 16.12.2017 (kesäisin Kiikku on auki joka päivä).








 
15. Ostroferia
Lempipaikoistani puheen ollen! Tuomiokirkon kupeessa oleva Ostroferia on paikka, jossa arkinen ilta muuttuu juhlaksi, ja joka on isonkin juhlan arvoinen. En ole oikein uskaltanut hehkuttaa ravintolaa sen ansaitsemalla tavalla aiemmin, mutta nyt, kuusi (tai ehkä kahdeksan, kuka niitä nyt laskee) käyntiä ja yli kolmekymmentä annosta myöhemmin voin sen tehdä: Timanttista ruokaa ja loistavia viinejä. Yksikään annos ei ole tehnyt poikkeusta – keittiöstä vastaava Jussi Kurkela on nero. Sekin kertoo ravintolasta paljon, että missään oululaisessa ravintolassa en ole syönyt yhtä monta kertaa. Ja Ostroferia täytti kuitenkin vasta vuoden.



16. Nallikari
Pohjolan Riviera on talvella usein vähän tuulinen ja viileä, mutta silti aina yhtä ihana. Pitkä ranta on parhaimmillaan auringonlaskun aikaan. Nallikari onkin Oulun paras paikka bongata upeita auringonlaskuja – talvella on tosin helppo katsoa nousu ja lasku samalla reissulla. Meillä ihan tavallinen lausahdus on: "Oi miten ihana taivas! Nyt pitää juosta äkkiä Nallikariin." Tule joskus sinäkin! Glögille voi pujahtaa Ravintola Nallikarin lämpöön. Hietasaaren ympäri menee myös ihana lenkkipolku.


17. Aleniuksen puutarhan joulupuoti
Hietasaaressa, siis siinä samaisessa saaressa kuin Nallikari, on Aleniuksen puutarha, joka pukeutuu joulun aikaan tunnelmalliseen asuun. Aleniuksella on aina loistava palvelu, ja siellä järjestetään myös suosittuja jouluasetelmakursseja.


18. Kukkakauppa Mia Maria
Keskustan kukkakaupoista taas Mia Maria on ehdoton suosikkini. Leikkokukat kestävät poikkeuksellisen pitkään ja palvelu on ensiluokkaista. Vahva suositus!


19. Kummien joulu Tuomiokirkossa
Lastenklinikoiden kummien järjestämä joulukonsertti on oiva tapa tukea koko Pohjois-Suomen lasten sairaalaviihtyvyyttä. Niin huimaa kuin se onkin, on OYS lähin yliopistosairaala myös aivan pohjoisimpien Suomi-neidon osien asujille. Sieltä matkaa Ouluun on enemmän kuin Oulusta Helsinkiin. Että se siitä Oulun pohjoisesta sijainnista.




20. R/H Pop up 7.–10.12.2017
Suomalaisen R/H-merkin Pop up -shop parkkeeraa Ouluun sopivasti joulun alla. Toinen R/H:n suunnittelijoista onkin oululainen, joten sehän on vähän kuin kotiinsa tulisi. Tontut, olkaa hereillä!


21. Kalapuohi
Kellon kiviniemen kalasatama on kala-apaja, jota ei kannata jättää väliin. Pihalla tupruttaa savustusuuni. Tarkemmat joulunajan aukioloajat päivittynevät nettisivuille ja Facebook-sivulle.


22. Ponipihan joulu 10.12.2017 
Tonttutehtäviä, ponien jouluesitys ja poniajelua. Omat eväät on sallittu, mutta glögiä ja kahvia saa pikkurahalla. Kuulostaa just hyvälle.


23. Oulun REKO -joulumarkkinat 15.12.2017 klo 18–19
Tuottajilta kuluttajille -konsepti toimii Oulussa vahvana. Facebook-ryhmässä on liki 15 000 jäsentä ja joka toinen viikko olevat jakotilaisuudet ovat kuin minimarkkinat, joissa on vilskettä mutta aina hyvä ja leppoisa meininki. Pääasiassa ennakkoon tilattavat tuotteet noudetaan (ja maksetaan) tuottajille Kotkantien kampuksen parkkipaikalla. Joulun alla REKO toimii samalla tavalla kuin muutoinkin, eli tuotteet tilataan ensisijaisesti tuottajilta etukäteen Facebook-ryhmässä. Saatavilla on liki kaikkea mitä toivoa saattaa: lihaa, kalaa, perunaa ja muita juureksia, kananmunia, leivonnaisia, jouluruokia ja käsintehtyä kosmetiikkaa. Ainakin viime joulun alla mukana oli paljon tuottajia ja käsityöläisiäkin, joilla oli mukana myös "ekstraa", joten paikalla kannattaa piipahtaa, vaikka Reko ei olisikaan tuttu juttu.



24. Viinibaari Vox
Sitten kun kaikki joulujutut on hallussa – tai kun kaipaa siihen kaikkeen vähän hengähdystä –, on Viinibaari Vox oikea osoite. Hyvä valikoima viinejä, joiden rinnalle saa pientä purtavaa kuten tapaksia tai juustoja. 



Jouluisia asioita muissa kaupungeissa:
  



keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Mustikkainen prosecco





JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU




Hyvää 100. syntymäpäivää, rakas Suomi ja kaikki me upeat suomalaiset, Suomessa asuvat tai suomalaisiksi itsemme tuntevat maailmankansalaiset. Nyt on juhlan aika!

Juhlan kunniaksi halusin tarjota juomaa, jossa on suomalaiset juuret mutta kansainvälinen kaiku. Ja sellainen tämä mustikkainen prosecco on. Ja sellainen minunkin Suomeni on. Juhlajuomassa Pohjois-Pohjanmaan kumpuilevasta vaaramaisemasta poimitut mustikat kohtaavat eteläisen Euroopan kuplajuoman. Aika hyvä kombo.





Yhtä lailla proseccon sijasta voi käyttää cavaa tai cremantia. Shampanjan nauttisin siltään, ehkä mustikkakakun – tai -kukon – kanssa. Juoman makeutta ja sävyä voi säätää vähentämällä tai lisäämällä mustikkasiirapin määrää. Koristeeksi käyvät syötävät kukat tai jäiset marjat, jätetään ne tuoreet marjat sitten taas kesäkauteen.

Ihanaa itsenäisyyspäivää!





Resepti





Mustikkainen prosecco

6–8 annosta

mustikkasiirappi
1 dl mustikoita (pakastemustikat käyvät hyvni)
2 dl vettä
2 dl sokeria

lisäksi
1 pullo kuivaa proseccoa tai muuta kuohuviiniä
syöväviä kukkia (tai marjoja)


Valmista ensin siirappi. Huomioi, että siirapin tulee jäähtyä ennen käyttöä. Mittaa kaikki ainekset kattilaan. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Siivilöi siirappi ja jäähdytä.

Kaada laseihin hieman jäähtynyttä siirappia ja täytä lasit kuohuviinillä. Koristele haluamallasi tavalla.

_____



Resepti on alunperin julkaistu Balmuirin uutiskirjeessä keväällä 2017




 

tiistai 5. joulukuuta 2017

ARVONTA – voita Balmuirin pellavaiset lautasliinat






JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU




Kokkipottilan joulukalenteri on tänäkin vuonna täynnä yllätyksiä. On vierailevia tähtiä, joulun pelastavia reseptejä (jos niitä nyt yllätyksiksi voi laskea) ja arvontoja. Kyllä, aivan ihania arvontoja! Tänään on vuorossa ensimmäinen arvontaluukku.
 




Kattaus on puoli ruokaa, sanotaan. Olen saanut verenperintönä äitini puolelta tarpeen kattaa kauniisti ainakin silloin, kun ruokana on jotain kaurapuuroa parempaa tai pöytään istuu kotikaksikon lisäksi muitakin. Toki aina välillä katan kahdellekin nätimmin, mutta ihan kaikki arkiruokailut – no, kyllä te tiedätte.

Oululainen Balmuir on ehdoton lempparini mitä pellavaisiin keittiöpyyhkeisiin ja lautasliinoihin tulee. Värit ovat hurmaavan ihania ja laatu aivan priimaa. Osa pellavista on ollut käytössä minulla vuosikausia. Olen käyttänyt ja pessyt toistuvasti eikä kulumisen tai nuhjaantumisen merkkejä näy. Syksyllä myyntiin tulleet kalanruotoiset pellavat ovat vielä pehmeämpää ja ihanampaa pellavaa kuin muut servietit, jotka nekin ovat hurmaavia. Ja nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa  näitä kuvissakin olevia Balmuirin pellavaisia lautasliinoja. Tai itseasiassa kahdella. Nyt tarkkana, lue ohjeet alta huolella. Lahjapaketissa on neljä (4) lautasliinaa (Caviar herringbone). 




Voit osallistua arvontaan näin:

  • Kommentoi tätä postausta viimeistään perjantaina 8.12. Kerro, millainen on unelmiesi joulukattaus. Jätä kommentin yhteyteen myös toimiva sähköpostiosoite, jotta Balmuirin tontut saavat sinut kiinni, kun voitto napsahtaa kohdalle. Muista sitten tarkistella sähköpostiasi ahkerasti, sillä laitan voittajalle viestiä heti, kun arvonta on päättynyt.
  • Toinen samanlainen neljän lautasliinan paketti on arvottavana Balmuirin Instagram-tilillä, joten voit lisätä voittomahdollisuuksiasi klikkaamalla itsesi myös sinne.


Palkinnon voittajalle lahjoittaa ja lähettää Balmuir.






maanantai 4. joulukuuta 2017

Gluteeniton saaristolaisleipä




JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

 

 


Saaristolaisleipä on ikisuosikkini. Maltainen maku, makea tuoksu ja hieman siirapista sitkeä kuori saavat aistit hereille. Makean leivän päälle itseoikeutetusti kuuluvan suolaisen päällisen liitto on vastustamaton. Nyt tein saaristolaisleivän gluteenittomana – sekä rakenne että maku onnistuivat erinomaisesti.

Perinteisesti saaristolaisleipä tehdään piimään ja maltainen maku ja tumma väri leipään saadaan kaljamaltaista. Gluteenittomassa saaristolaisleivässä maltaisuutta täytyy hakea muilla keinoin, sillä kaupan kaljamaltaat ovat useimmiten ruista. Käytin nesteenä tummaa gluteenitonta olutta, joka toi maltaiden tavoin sekä vahvan maun että tumman värin. Väriä ja mallasmaisen rouheaa rakennetta leipään toi myös pellavansiemenrouhe.






JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

 



Perinteisen saaristolaisleivän tapaan kylmäkohotin gluteenittoman taikinan yön yli jääkaapissa. Rakastan kylmäkohotuksen helppoutta: nesteen lämpötilaa ei tarvitse mitata, koska se viilenee joka tapauksessa. Taikina viihtyy jääkaapissa mainiosti tunnin tai kaksi suunniteltu pidempään – ja usein vain paranee viihtyessään. Myös taikinan rakenne pitää kylmäkohotuksesta tavalla, jota on vaikea kielellistää. Maut sekä tasaantuvat että syvenevät.

Olen testannut gluteenittomien taikinoiden kylmäkohotusta ennenkin. Kesällä tein gluteenitonta aamupalapizzaa kylmäkohotuksella ja pohjasta tuli hämmentävästi jopa hieman sitkoinen. Samankaltaista rakennetta oli myös tässä gluteenittomassa saaristolaisleivässä.








Resepti




Gluteeniton saaristolaisleipä (vegaaninen)


1 iso tai 2 pientä leipää

5 dl (1 prk) gluteenitonta tummaa olutta (Kukko)
1 pussi kuivahiivaa
1 rkl psylliumia
1 1/2 dl tummaa siirappia
2 dl pellavarouhetta
2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita tai tattarihiutaleita
2 dl tattarijauhoja
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 tl suolaa

sivelyyn
1 osa siirappia
2 osaa vettä


Kaada kulhoon olut, hiiva ja psyllium. Sekoita ja anna turvota noin viisi minuuttia. Lisää siirappi ja kaikki kuivat aineet. Vaivaa yleiskoneella tai sekoittele käsin viitisen minuuttia.

Nosta taikina jääkaappiin kohoamaan joko yön yli tai muutamaksi tunniksi. Voit myös kaataa taikinan suoraan leipävuokaan tai -vuokiin ja kohottaa leivät huoneenlämmössä. Kylmäkohotus tuo leipään upean vahvan maun.

Paista 175-asteisessa uunissa asteeseen noin 45–55 minuuttia. Sivele kerran tai pari paiston loppuvaiheessa siirapin ja veden sekoituksella.

Jäähdytä leivät vuoissa, kumoa ja tarjoa suolaisen lisäkkeen kanssa. Esimerkiksi skagenröra sopii saaristolaisleivälle mainiosti.

_____

Reseptiin vinkkiä hain Torkkuja ja nokkosia -blogista sekä Gluteenitonta leivontaa -sivustolta.





sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Gluteeniton mokkapalakakku






JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU




Mokkapalat ovat aina vaan vastustamattoman hyviä. Niissä yhdistyy kaikki, mitä usein makealta leivottavalta haluaa: helppo valmistaa, täyteläinen maku ja takuuvarma menekki. Ja kun tutun jutun tarjoaa hieman eri muodossa, kakkuna, ei se ole yhtään tylsä taikka tavallinen. Mokkapalakakku sopii vaikka joulupöytään. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sunnuntain kanssa.




Sunnuntai haastoi minut testaamaan uutta leivontaöljyä. Halusin testata tuotetta nimen omaan tutussa leivonnaisessa, siten kun on helpompi tutustua käytettävyyteen ja tuotteen ominaisuuksiin. Leivontaöljy on kaupan öljyhyllyssä myytävä öljyseos, joka on suunniteltu nimen omaan leivontaan ja ruoanlaittoon. Se sisältää runsaasti pehmeitä rasvoja, ja sydänmerkki tuotteen kyljessä kertoo terveellisemmästä valinnasta.

Useimmiten leivon voilla. Rakastan voin tuomaa kuohkeutta ja täyteläisyyttä, sen vivahteikasta makua. Ja tiedättekö mitä. Leivontaöljyllä leivotut mokkapalat maistuivat ihan kuin voilla leivoituilta. Pullossa olevan tuotteen käyttö oli helppoa, sillä sulattamista ei tarvita. Tarvitaan vain kevyt ravistus ja tuote on käyttövalmis. Tämä tuote jää käyttöön! Etuna on myös se, että tuotetta on helppo käyttää vaikka mökillä tai muissa olosuhteissa, joissa tiskin minimoiminen ja käytettävyys ovat avainasemassa.

Ajattelin etukäteen, että tuote on varmasti toimiva mokkapalojen pohjassa. Ja niin se olikin. Pohjasta tuli kuohkea ja pehmeä. Päällinen hieman epäilytti, jos aivan rehellinen olen, sillä voi jähmettyy myös huoneenlämmössä, mitä ominaisuutta leivontaöljyseoksella ei tietenkään ole. Mutta yhtä hyvin öljy toimi myös päällisessä. Lisäsin päälliseeen vain ihan pienen ripauksen suolaa, jotta maku on tasapainoisempi.




Mokkapalakakun koristelussa mielikuvitus on rajana. Nyt asettelin päälle ihanan helppoja riisisuklaakuusia ja pari suloista metsäneläintä. Eikö ole hurmaava satumetsä! Tämänkaltaisesta leivonnasta minä just pidän: Helpolla hyvää ja kaikille maistuvaa. Koristelutkin ovat vähän sinne päin, eikä pinnasta tullut aivan tasainen, mutta ei se oikeakaan metsä mikään tasainen paikka ole. Mokkapalakakun toteutin nyt gluteenittomana, mutta yhtä hyvin gluteenittoman jauhoseoksen tilalla voi käyttää vehnä- tai spelttijauhojakin.




ARVONTA


Sunnuntai haluaa arpoa Kokkipottilan lukijoiden kesken kaksi (2) tuotepakettia (arvo noin 20 €). Kerro kommenteissa, mitä leivot kaikkein mieluiten. Aikaa kisa-kommenteille on viikko eli jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 10.12.2017. Muista laittaa mukaan myös toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta sinuun saadaan yhteyttä voiton osuessa kohdalle. Tarkat arvonnan säännöt löytyvät täältä.






Resepti

 

 

 

Gluteeniton mokkapalakakku


8–10 annosta


pohja

1 dl Sunnuntai leivontaöljyä
1/4 tl suolaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 1/4 dl vettä
2 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 1/2 dl sokeria
3/4 tl soodaa
3 rkl maustamatonta jogurttia 
2 kananmunaa

päälle
3 rkl Sunnuntai leivontaöljyä
3 rkl vahvaa kahvia
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
veitsenkärjellinen suolaa
noin 250 g tomusokeria
riisimurokuusia tai muita koristeita


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita kattilaan leivontaöljy, suola, kaakaojauhe ja vesi. Kiehauta. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Lisää taikinaan kananmunat, joiden rakenne on rikottu haarukalla, sekä kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan (halkaisija noin 20 cm) ja paista uunin keskitasolla noin 10–14 minuuttia eli kunnes kakku on kypsä. Anna kakun jäähtyä ennen kuin kuorrutat sen.

Sekoita leivontaöljyyn kuuma kahvi, kaakao sekä tomusokeri. Sekoita voimakkaasti, jotta kuorrutteesta tulee tasaista. Kaada kuorrute kakun päälle. Koristele kakku riisimurokuusilla tai esimerkiksi strösseleillä.

VINKKI! Tuplaamalla annoksen saat pellillisen mokkapaloja. 

_____







lauantai 2. joulukuuta 2017

Riisisuklaakuuset





JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU 

Kaksi raaka-ainetta ja vähän leivinpaperia. Niin helppoja ovat riisisuklaakuuset. Ne valmistuvat nopeasti jääkaappiin, mutta malttavat odotella kyllä kylmässä kääreissään esillelaittoa.




Jos ihan rehellisiä ollaan, laitoin karkkikuusiin kolmea raaka-ainetta: sulatettua suklaata, puffattua riisiä ja ripauksen suolaa. Suola ei ole lainkaan välttämätön, mutta se antaa hieman vastusta yltäkylläiselle makeudelle maistumatta lainkaan suolaiselle. Joskus olen laittanut riisisuklaaseen myös lusikallisen tai pari kylmäpuristettua kookosöljyä. Se tekee kuusista hieman jämäkämmät, lujittaa rakennetta, ettei kuuset heilu joulun tuulissa.

Karkkikuuset sopivat tietysti syötäväksi sellaisenaan vaikka glögin kanssa. Ne ovat hauska lisä juustotarjottimelle tai piparitalon pihakuusiksi. Kuusten ympärille voi tehdä helppoja poroja vaahtokarkeista ja karkkilumiukkoja. Eikä talojen tarvitse olla mitään jättiläisiä, pienet piparitalot, jotka sopivat glögikupin reunalle, ovat paljon helpompia tehdä ja taattuja hyvän tuulen tuojia. Huomenna riisisuklaakuuset pääsevät koristamaan maailman ihaninta kakkua.









Resepti




Riisisuklaakuuset


noin 10–12 kpl


4 dl puffattua riisiä tai riisimuroja
100 g suklaata (tummaa tai vaaleaa)
ripaus suolaa
(1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä)

nonparelleja koristeeksi 
hieman sulatettua suklaata tai pikeeriä kiinnittämiseen


Kiepauta leivinpaperisuikale tötteröksi ja kiinnitä klemmarilla tai maalarinteipillä. Tee tötteröitä 10–15 koosta riippuen. 

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää puffattu riisi ja suola sekä halutessasi kylmäpuristettu kookosöljy. Sekoita huolellisesti. Nostele massa tötteröihin. Laita täytetyt tötteröt pystyyn esimerkiksi juomalaseihin ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Kuori jähmettyneiden karkkikuusten ympäriltä paperit ja kiinnitä koristeet pienellä tipalla sulaa suklaata tai pikeeriä. Tarjoa siltään tai koristele kuusella joulukakku tai vaikka juustopöytä.

_____



perjantai 1. joulukuuta 2017

Hattara-kuohari




JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

 

 

Pumpulista hattaraa ja pirskahtelevaa kuohuvaa – eihän joulukuu voisi hattara-kuoharia paremmalla yhdistelmällä alkaakaan. Tervetuloa Kokkipottilan joulukalenterin pariin! 

Tuttuun tapaan joulukalenterin luukku aukeaa joka päivä. Luukkuihin on kätkeytynyt juhlakauteen sopivia herkkuja, jotka huumaavat helppoudellaan. Kattaus on kirjava kuin villeimmät joulupaperit: arkiruokaa, koska arjentaklaajia tarvitaan joulukuussakin, naposteltavaa, drinkkejä, ruokalahjoja ja perinteisiä jouluruokia.


 


Hattara-kuohari on maailman helpoin drinkki. Tarvitaan vain hattaraa ja rutikuivaa kuohuviiniä ja pim, valmista tuli. Samalla se on ehkä maailman hyväntuulisin ja näyttävin drinkki, sillä hattara saa aina aikaan hymyjä, ja kuohari, no kyllä te tiedätte.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee näin: kaadetaan lasiin kylmää ja kuivaa kuoharia ja pudotetaan hattarapilvi päälle. Kapeissa kuoharilaseissa hattaran voi jättää keikkumaan lasin suulle, ja jokainen voi päättää syökö hattaran siltään vai painaako sen kuoharikylpyyn. Hattara sulaa kuohuviinin sekaan hetkessä. Toisinkinpäin drinkin voi toteuttaa: laseihin laitetaan hattaraa ja kuoharia kaadetaan näyttävästi päälle.

Hattara tuo kuohariin hitusen makeutta, mutta ei lainkaan niin paljoa miltä äkkipäätä tuntuisi. Näyttäväkin hattarapilvi taittaa kuohuviinin kuivuutta vain hennosti. 





Resepti

 

 

 

Hattara-kuohari

 

1 prk valmista hattaraa
1–2 ploa kuivaa kuohuviiniä

Kaada kylmä kuohari laseihin ja viimeistele hattaralla. Huomaa, että hattara sulaa hetkessä kuoharin joukkoon. Voit myös kaataa kuoharia lasissa olevan hattaran päälle.

Vinkki! Alkoholittomana versiona toimii hyvin makuvissy tai vissy, johon on sekoitettu hieman mehua.

_____



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails