keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Nopea arkiruoka: mausteista jauhelihaa ja couscousia



Syksy tuo keittiöön kahdenlaisia ruokia: nopeita arkiruokia, siis niitä arjentaklaajia joista tässä on koko alkusyksy puhuttu, sekä hitaasti haudutettavia uuniruokia, jotka tekevät itse itsensä. Toiset syntyvät puolessa tunnissa, toisiin saa varata puoli päivää. Yhtäläisyyksiäkin näillä ruoilla on. Molemmissa ruoissa makua on niin että riittää.

Tämän viikon arkiruoka on valmista parissa kymmenessä minuutissa. Mausteinen jauheliha on just niin nopea kuin pannulla kärtsätty jauheliha vain voi olla, ja couscous imee itseensä samassa ajassa kuumaa vettä ja sitruunaista raikkautta. Päälle niitä kasviksia, joita pöydänympärille kerääntyneet tyypit syövät mieluiten: kurkkua, paprikaa, porkkanasuiroja tai ehkä kirsikkatomaatteja.




Jauheliharesepti on alunperin julkaistu Suupaloja-kirjassani, jossa se tarjottiin ohuiden leipien, tomaatin ja sipulin kanssa. Oikaisin tähän versioon reseptiikkaa hieman, sillä sumakkia ei vielä ihan joka lähikaupassa ole (mutta jos sitä sinulla on, voit lisätä 1–2 tl). Reilusti maustettu jauheliha on ihanaa myös tortillaletun välissä salaatin, kasvisten ja avokadon kanssa. Joskun olen tehnyt tällä tavalla maustetusta jauhelihasta myös itään kallellaan olevaa pizzaa. Toimii!

Jos couscousiin haluaa panostaa hitusen enemmän, voit käyttää tabbouleh-reseptiä – isolla keolla yrttejä ja raikkailla kasviksilla ei voi mennä pieleen. Samassa postauksessa oleva hummus käy myös erinomaisesti tämän jauhelihahässäkän kaveriksi. Ja pitaleipä, oijoi, pannulla paistettuja pitaleipiä täytyykin tehdä ensi tilassa. Ne käyvät paitsi tähän ruokaan, myös viime viikon arjentaklaajaan.

Mikä muuten on ollut suosikkisi näistä seitsemästä arkiruoasta? Entä minkälaisia reseptejä toivoisit sarjaan jatkossa?





Resepti

 


 



 

Mausteista jauhelihaa & couscousia


neljälle


jauheliha
400 g jauhelihaa (nauta tai lammas)
1 pieni sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
noin 1 tl suolaa
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl (savu)paprikajauhetta
2 rkl balsamicosiirappia* (tai 2 rkl balsamiviinietikkaa + 1 tl sokeria)


couscous
3–4 dl täysjyväcouscousia
3–4 dl vettä
noin yhden sitruunan mehu
noin 1/2–3/4 tl suolaa


lisäksi 
kurkkua, tomaattia, paprikaa
tuoretta minttua tai persiljaa
manteleita




Keitä vesi couscousia varten. Lisää kuumaan veteen couscous, öljy ja suola. Sekoita. Anna tekeytyä valmistaessasi jauhelihaa.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullosta sipulisilppuja öljyssä keskilämmössä noin viisi minuuttia. Nosta lämpöä ja lisää jauheliha. "Hakkaa" jauheliha pieneksi muruksi paistaessasi sitä. Mausta jauheliha.

Viimeistele couscous lisäämällä sitruunamehua ja halutessasi yrttejä. Lusikoi jauheliha couscousin päälle ja ripottele ylle vielä manteleita ja yrttejä.

_____





sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Arkiruokareseptini osaksi reseptivihkoa?





Kun arki astui kesäloman jälkeen taloon, aloitin blogissa kerran viikossa ilmestyvän arkiruokien postaussarjan, joka kulkee tuttavallisemmin nimellä arjentaklaajat. Helppoja ja nopeita mutta maistuvia reseptejä oli selvästi kaivattu; sarja on ollut tosi suosittu, ja palaute resepteistä on ollut riemastuttavan hyvää. Siksi oli ihan mahtavaa, että minua pyydettiin mukaan Sannan ruokakassin kaupalliseen kampanjaan kehittämään ruokakassiin sopiva arkiruoka.




Testasin Sannan ruokakassia keväällä ja tykästyin arjen aitoon helpotukseen. Ei pelkästään se, että joku on miettinyt valmiiksi viikon ruoat, mutta ruokakassit myös tuodaan testattuine resepteineen kotiovelle. Tuplahelpotus. Aivan kaikkia reseptejä en keväällä tehnyt tikitilleen reseptin mukaan, sillä siinä puuhassa olen aivan tavattoman huono. Mutta sehän on just parasta: vähän reseptiä mukaillen saa usein omaan suuhun parhaiten sopivaa ruokaa. Siihen kannustan aina omienkin reseptien kanssa. 

En ole tilannut kassia kevään jälkeen, vaikka nyt syksyn vauhtiviikkoina se on käynyt sen sata kertaa mielessä. Sinulla on muuten mahdollisuus saada viikon ruokakassi veloituksetta kotiisi kommentoimalla tätä postausta – lue lisää postauksen lopusta. Harmi, etten itse voi osallistua arvontaan. Sannan ruokakassivalikoima on kasvanut melkoisesti sitten kevään ja valittavana on nyt esimerkiksi vegekassi (lakto-ovo) ja gluteeniton kassi. Ruokakasseja on myös mitoitettu erikokoisille perheille. Reseptit ovat monipuolisia ja niissä huomioidaan sesonki, ja erityisesti satokautena ruokakasseissa käytetään paljon kotimaisia kasviksia. Liha ja kana ovat aina kotimaisia ja kalaruoissa seurataan WWF:n kalaopasta, josta punaisella merkittyjä kalalajeja ei koskaan käytetä.




Minua pyydettiin kehittämään resepti, joka sopisi Sannan ruokakassin filosofiaan: hyvää ja terveellistä arkiruokaa helposti. Sehän onnistuu, vähän kuin tekisi arjentaklaajaa. Tein suklaalla täydelliseksi viimeistellyn linssipadan, joka on sopivasti mausteinen ja ihan järjettömän helppo. Kaikki ainekset laitetaan vaan samaan pataan tekeytymään. Lisäkeriisi tekeytyy samassa ajassa toisessa kattilassa. Meksikolainen linssipata on ihan killerihyvää, usko vaan. Sen makumaailma on aika vahva, mutta ei lainkaan tulinen, jogurtti ja avokado sekä riisi tuovat ruokaan lempeyttä ja tasapainoa. Ja onko nyt mitään ihanampaa kuin pääruoka, jossa on suklaata. Kysyn vaan! Ruoka on gluteeniton ja se onnistuu myös täysin vegaanina, kun huomioi asian suklaassa ja lisänä tarjottavassa jogurtissa.

Pahoittelen, etten voi vielä jakaa reseptiä. Mutta jos saan riittävästi kommentteja resepti tulee osaksi Sannan ruokakassin reseptiikkaa marraskuussa. Että vink vink, kommenttiloota odottaa. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan siis ruokakassi, kilpailun sääntöihin voit tutustua tarkemmin täällä. Ja tilaamalla ruokakassin tämän postauksen kautta, saat kassin mukana laadukkaan microplane raastimen sign up -lahjana.



torstai 14. syyskuuta 2017

Nopea arkiruoka: Sienipestopasta



En pidä sanasta lohturuoka, mutta jos käyttäisin sanaa, käyttäisin sitä pestopastan kohdalla. Ja yhdenlainen pestopasta on tämänkin, vaikka basilikaa ruoka ei ole nähnytkään.

Sienipestopasta on syksyinen versio klassikosta. Se sopii hyvin tähän vuodenaikaan, jolloin kesällä hehkunut basilika kiukuttelee jo kasvihuoneessakin – taivasalla se ei ole viihtynyt koko kesänä – , mutta jolloin sienet saavat metsänkulkijan polvet notkumaan. Aromikkuutta sienissä on vähintään yhtä paljon kuin basilikassakin, ja sitä peston raaka-aineelta vaaditaankin. Vastassa ovat nimittäin vahva parmesaani ja valkosipuli.

Käytin pestoon suppilovahveroita, joita viime vuoden tapaan hankin paikalliselta yrittäjältä, jonka toimenkuvaan sienet (ja keväällä esimerkiksi villiyrtit) kuuluvat. Itse en ole koskaan löytänyt Oulun seudulta suppilovahveroita, kuljen selvästi aivan väärissä metsissä, mutta kotiovelle tuoduista metsäntuoreista sienistä maksan mielellään kohtuullisen korvauksen. Osa sienistä päätyi pestoksi, osa suppiksista pötköttelee saunassa kuivumassa. Sienipeston voi tehdä joko tuoreista tai kuivatuista sienistä.

Pesto valmistuu nopeasti, ja se on ihanaa pastan kanssa. Kylmän pastan kanssa syötynä sitä kutsutaan salaatiksi. Ja sopii sienipesto myös esimerkiksi leivän päälle. Sienipeston kaltaista tahnaa söin kesällä bruschettan päällä Roomassa – rapean leivän ja pumpulisen sienitahnan yhdistelmä ei ihan heti unohdu. Suppilovahverotahnaa kannattaa kokeilla suomalaisittain myös ruisleivän päälle.










Resepti





Sienipestopasta

neljälle

sienipesto
150 g tuoreita suppilovahveroita (noin 5 dl) TAI noin 20 g kuivattuja sieniä
1/2 dl pinajansiemeniä tai auringonkukansiemeniä
pieni valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
1 dl raastettua parmesaania (tai pecorinoa)
hieman suolaa

lisäksi
pastaa
tuoretta persiljaa tai timjamia
parmesaanilastuja 


Paista tuoreet sienet pannulla ja jäähdytä niitä hieman. Kuivattuja sieniä on hyvä liottaa noin 15 minuuttia kuumassa vedessä. Laita kaikki pestoainekset blenderiin ja aja tasaiseksi tahnaksi. Voit tehdää tahnan myös sauvasekoittimella.

Keitä pasta al denteksi. Sekoita pestoa haluamasi määrä pastan joukkoon ja tarjoa heti. Viimeistele annos tuoreilla yrteillä ja parmesaanilastuilla.

_____





maanantai 11. syyskuuta 2017

Uunissa umpiointi



Syksyn sienisesonki ja umpiointi kuuluvat yhteen. Umpioimalla suolasienet nimittäin saa säilöön kaikkein varmiten ja kaikkein helpoiten: umpioidut sienet säilyvät todella pitkään, eikä suolaa tarvitse käyttää kilokaupalla – välttämättä ei lainkaan.

Umpioinnin voi tehdä kahdella tapaa: kattilassa tai uunissa. Aiemmin olen kirjoittanut vedessä tehtävästä umpioinnista. Nyt kerron ehkä vielä helpommasta säilöntätavasta eli uunissa umpioinnista. Uunissa tapahtuvan umpioinnin mekanismi on sama kuin vesiumpioinnissakin: lämpö tuhoaa haitalliset bakteerit ja purkkiin jäähtyessä syntyvä alipaine muodostaa purkkiin umpion. Ja näin purkissa olevat sienet - tai vaikka omenalohkot – säilyvät erinomaisesti.

Minä käytän umpiointia ensisijaisesti suolasienien eli pääasiassa rouskujen säilömiseen. Tosin nyt syksyn omenasato näyttää sen verran runsaalta, että taidan umpioida myös omppulohkoja. Aivan kaikista omenoita en halua nimittäin tehdä kinuskista uuniomenahilloa, vaikka se ihanaa onkin, eikä pakastimeen mahdu enää juuri mitään. Umpiointi onkin mainio tapa säilöä, jos pakastintilaa on rajallisesti.



Näin umpiointi onnistuu uunissa 

  • Pese lasipurkit ja kannet
  • Jos säilöt sieniä, esikäsittele ne (ryöppäys, huuhtelu) ja purista liika vesi pois
  • Täytä purkit aivan täyteen (lisää noin 1 tl suolaa sienien päälle keskikokoiseen purkkiin)
  • Sulje purkit
  • Nosta suljetut purkit kylmään uuniin ja aseta lämpötila 120 asteeseen
  • Aseta kello hälyttämään kahden tunnin päähän – purkit saavat olla uunissa koko ajan
  • Sammuta uuni ja anna purkkien jäähtyä uunissa. Purkit umpioituvat jäähtyessään
  • Varmista, että kansien keskiosa on painunut alas
  • Säilyä purkit mieluiten viileässä


Säilöntäiloa!

_____



tiistai 5. syyskuuta 2017

Nopea arkiruoka: intialainen curry



Arjen taklaajat -reseptisarja on pyörinyt täällä Kokkipottilassa nyt kuukauden. Kasassa on neljä arkeen helposti solahtavaa reseptiä, neljä nopeaa ruokaa, joista jokainen syntyy alle puolessa tunnissa. Viides taklari on myös pöydässä nopeasti, mutta jos aikaa on himpun verran enemmän, on makujen syvyyttäkin enemmän. Intialaisen curryn maut ovat parhaimmillaan, kun kastike saa notkua pienessä lämmössä hyvän tovin.

Tämä resepti oli itse asiassa vähällä jäädä julkaisematta. Tai reseptissä ei ole siis mitään vikaa, se toimii kyllä erinomaisesti, mutta kuva ei ole lainkaan sitä mitä mielikuvissani hain. Olin jo suunnitellut, että teen ruokaa nyt alkuviikosta uudelleen, ja kuvaan ruoan uudelleen.

Mutta sitten luin Uusi muusa -sivustolla julkaistun Eeva Kolun kirjoituksen, joka kiskaisi minut oikeaan lokeroon. Tunnistin itseni monesta kohtaa kirjoitusta, vaikka elämässä onkin myös iso liuta sellaisiakin kohtia, jossa perfektionismi on kaukana ajatusmaailmastani. Usein osaan olla myös itselleni armollinen ja muistan, että riittävän hyvä riittää. Kaivoin kuvan arkistosta, ja liitin sen silmät kiinni postaukseen. Aivan erityisesti nyt kun kyse on arjen vauhtiin suunnitellusta ruoasta, saa kai kuvakin olla vähän sinnepäin. Eevan sanoin: Is it perfect? Hell no! Is it done? Hell yes! Joten tässä, olkaa hyvä, erinomainen curryresepti riittävän hyvällä kuvalla.





Resepti

 

 

 

Intialainen curry

neljä annosta


2–3 broilerin rintafilettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 1/2 tl garam masala -mausteseosta
1 tl savupaprikaa
1 tl jauhettua inkivääriä (tai pala tuoretta inkivääriä)
400 g säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
1/2 dl vettä (huuhtele vedellä tomaattipurkki)
2 tl sokeria tai hunajaa
noin 2 dl kookoskermaa 
noin 1tl suolaa 

lisäksi
keitettyä riisiä
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulisilppua keskilämmöllä öljyssä muutama minuutti. Lisää mausteet ja anna niiden lämmetä. Nosta lämpöä ja lisää paloitellut broilerin rintafileet. 
Kaada pannulle säilötyt tomaatit. Huuhtele tomaattipurkki vedellä ja kaada vesi kastikkeen joukkoon. Anna hautua vähintään 15 minuuttia, mielellään pidempään.
Lisää sokeri, kookoskerma ja suola. Hauduta vielä viitisen minuuttia. Maista ja säädä kastikkeen makua tarvittaessa.Viimeistele tuoreella korianterilla ja tarjoa keitetyn riisin kanssa.

Huom! Voit käyttää broilerin sijasta tofua (kuivaa huolellisesti ennen pannulle lisäämistä),  rapuja (lisää vasta aivan lopussa) tai muuta lihaa.
_____




sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Rahkasämpylät





Yön yli jääkaapissa kohonnut sämpylätaikina ilahduttaa joka kerta. Miten hyvää hidas kohotus hiivataikinalle tekeekään! Yksi lemppariversioni sämpylöistä on rahkasämpylät. Muistin suosikkini pitkästä aikaa, kun Ehrmann pyysi minua kaupallisen yhteistyön merkeissä jakamaan reseptin, jossa käytetään Ehrmannin rehti & rasvaton -maitorahkaa.






Rahkasämpylät ovat periaatteessa aivan tavallisia sämpylöitä, mutta osa nesteestä korvataan maitorahkalla. Rahka tuo sämpylätaikinaan ihan mahtavan pehmeyden ja sellaisen hennon happamuuden, joka on yllättävän paljon samankaltainen, mikä tulee juurella leivottaessa. Ja vaikka sämpylät leipoisi vehnäjauhoilla, saa sämpylöihin rahkalla vähän tuhdimpaa tunnetta, hieman enemmän myös proteiinia. Usein kyllä lisään taikinaan kaurahiutaleita ja leivon sämpylät ainakin osin spelttijauhoilla.

Ehrmannin maitorahka sopii sämpylätaikinaan aivan erinomaisesti. Se on sopivan miedosti hapanta ja pehmeän kermaista, vaikka siinä ei rasvaa olekaan. Rehti & rasvaton rahka valmistetaan eteläisen Saksan vuorilla laiduntaneiden lehmien pastöroidusta maidosta, ja maidon lisäksi rahkassa on vain hapatetta. Ei muuta. Rahka on riittävän lempeää myös siltään syötäväksi.






Vaikka kerroinkin jääkaapissa hitaasti kohonneen taikinan ihanuudesta, syntyvät nämä sämpylät myös nopeammalla aikataululla, noin tunnin kohotuksella huoneenlämmössä. Pitkää kohotusta kylmässä kannattaa kyllä sopivan hetken tullen kokeilla. Se tekee nimittäin sämpylätaikinan rakenteelle pelkkää hyvää.

Parhaita uunituoreet rahkasämpylät ovat voin kanssa, sitä ei käy kiistäminen. Kuuman ja rapeakuorisen sämpylän ja leikkauspinnalle hetkessä sulavan voin liitto on vain jotain käsittämättömän hyvää. Mutta hyviä sämpylät ovat myös täytettyinä. Yksi lempparitäytteeni on nippu basilikanlehtiä ja muutama tomaattisiivu ja hippunen suolaa ja mustapippuri. Uuuh, täydellinen kombo aamupalaksi tai evääksi.

Rahkasämpylöissä on myös yksi valloittava piirre: ne säilyvät tavallisia sämpylöitä paremmin myös ilman pakastusta. Tai säilyy ja säilyy, yleensä nämä sämpylät häviävät leipäkorista hetkessä.








Resepti




Rahkasämpylät

12–15 sämpylää



1 prk (250 g) Ehrmann rehti & rasvaton maitorahkaa
2 1/2 dl vettä tai maitoa
1 pss kuivahiivaa
1 1/2 tl suolaa
2 rkl hunajaa
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
2 dl kaura- tai spelttihiutaleita
noin 7 dl vehnä- tai spelttijauhoja
vettä voiteluun


Sekoita rahka ja neste. Lisää hiiva, suola, hunaja ja öljy sekä hiutaleet. Sekoita ja lisää jauhoja vähitellen. Vaivaa taikinaa joko käsin tai yleiskoneella, kunnes se on kimmoisaa. Kohota huoneenlämmössä noin tunti tai jääkaapissa noin kolme tuntia. Voit myös puolittaa hiivan määrän ja kohottaa taikinaa jääkaapissa yön yli.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leivo taikinasta sämpylöitä, kohota 20–30 minuuttia. Voitele vedellä ja ripottele päälle hiutaleita tai siemeniä. Paista noin 10 minuuttia eli kunnes sämpylät ovat kauniinvärisiä.
_____









perjantai 1. syyskuuta 2017

Hello, honey – ensikosketus mehiläistarhaukseen



Laitoin muutama viikko sitten ystävälleni viestiä: Jos hunajan tilauslistalle vielä mahtuu, ostaisin mielellään hyvässä hoidossa olleiden mehiläisten tekemää hunajaa useamman purkin. Valuva, tuore hunaja on kuin nestemäistä kultaa, se antaa taikahippuja aamiaisjogurtille, bologneselle tai salaatinkastikkeelle.

Hunajatilaukselleni näytettiin vihreää valoa, mutta samalla sain kutsun tulla mukaan mehiläispesille tutustumaan tarhaukseen ja keräämään hunajaa. Mehiläishommat ovat kiinnostelleet minua aina, eikä myönteinen vastaus kutsuun tainnut siinä emoji-huutomerkkivyöryssä jäädä epäselväksi. Pääsin vihdoin näkemään, mitä ne mehiläiset oikein touhuavat, ja ennen kaikkea mitä ne tarhurit oikein touhuavat.




Vedin suojapuvun päälle, hupun vetskarit tiukasti kiinni ja nostin hanskat kainoloihin saakka.  "Pelottiko?", on muuten ollut liki kaikilla ensimmäinen kysymys, kun olen kertonut ottaneeni ensikosketuksen mehiläistarhaukseen. Ei pelottanut. En edes hoksannut jännittää mehiläisten kohtaamista, mahdollisia pistämisiä tai surinaa, kun olin niin innoissani.

Kolmatta vuotta mehiläispesiään hoitavat tarhurit nostelivat mehiläispesien osastoja ja kehiä tottuneesti, ja vastailivat kaikkiin kysymyksiini ihailtavalla asiantuntemuksella. He myös kertoivat koko ajan mitä tekivät, mikä vähensi kysymystulvaani puoleen, noin puoleen miljonaan kysymykseen. Reilussa tunnissa kuulin kiehtovia tarinoita kuningattaren vaihdosta, tarhamehiläisten elämänkaaresta, talviruokinnasta, mehiläistarhauksen ammattitutkinnosta, jota toinen tarhureista parhaillaan suorittaa, sekä mehiläispesien hoidontarpeesta.


T



Oli aivan tavattoman kiehtovaa seurata mehiläisten – ja tarhureiden – toimintaa. Mehiläiset tulivat ja menivät, vähän hermostuivat, kun tarhurit tulivat häiritsemään heidän toimiaan ja rauhoittuivat huomatessaan, ettei hätää ole. Hämmentävää oli havaita, miten järjestäytynyttä ja tehokasta pesän toiminta on. Se on tavallaan kuin ihmisten yhteiskunta pienoiskoossa: kaikilla on oma paikkansa, roolinsa ja tapansa.

Surinaa pesissä riitti. Mehiläispesässä on kesäaikaan kymmeniä tuhansia mehiäisiä. Kuningattaria jokaisessa pesässä on vain yksi: suuri ja tärkeä pesän emo. Pääosin mehiläiset ovat työläisiä, jotka tekevät ikäänsä sopivaa tehtävää – vasta viimeisenä puuhanaan ennen menehtymistä lentelevät satoja kilometrejä kukasta kukkaan ja pesästä kukkaan. Kuka sitä nyt lapsena jaksaisi moista puuhaa tehdä.




Pesäkäynnin tavoitteena oli kerätä hunaja. Pääsin siis mukaan sellaiseen puuhaan, jota tarhurit tekevät ehkä yhdellä tai kahdella kerralla kesän aikana. Mehiläisten kesän aikana valmiiksi tekemät kennot harjattiin puhtaiksi mehiläisistä (yllä olevassa kuvassa harjaan mehiläisiä ekaa kertaa ikinä), ja kennot nostettiin kuljetuslaatikoihin vietäväksi linkoukseen. Linkouksen ja siivilöinnin jälkeen hunaja purkitetaan – ja voilà, nestemäinen kulta on valmista.

Ensikosketus mehiläistarhaukseen oli hykerryttävän hauska kokemus. Ehkä ensi viikolla, jos aikataulut saadaan soviteltua, saan hakea purkitettua hunajaa kotiin. Ensi kesäksi jo ilmoittauduin vapaaehtoiseksi assariksi.



_____




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails