tiistai 15. elokuuta 2017

Nopea arkiruoka: 10 minuutin tomaattikeitto



Tämän viikon arjen taklaaja on kulkenut mukanani pari vuosikymmentä. Mausteet ovat vaihtuneet, joskus jopa puuttuneet, mutta paseeratusta tomaatista tehty pikakeitto on kuulunut arjen pelastajiini pitkään.

Nyt käytetyn garam masala -mausteseoksen sijaan keiton voi maustaa melkein millä tahansa mausteyhdistelmällä. Mausteita kannattaa käyttää reilusti, sillä niillä ei ole nyt aikaa tekeytyä – 10 minuutin tomaattikeitto keitetään juuri silloin, kun aikaa on vain se seitsemän minuuttia. Lisää ruokaisuutta keittoon tuovat pannulla paahdetut kikherneet, mausteisia nekin. Myös raejuusto toimii keitossa hyvänä proteiinilisänä, erityisesti silloin kun voimakkaita mausteita hujahtaa keittoon ihan vähän liikaa. Jos kaapissa on avonainen kerma tai pieni purkki kookosmaitoa, voi ne vallan hyvin kaataa keiton sekaan.

Tomaattikeittoa maistaessa kannattaa pitää huolta makeuden, hapon ja suolaisuuden tasapainosta. Paseerattu tomaatti antaa usein itsessään riittävästi happoa, jota pienellä määrällä makeutusta taitetaan. Tällaisissa pikakeitoissa hunaja- tai sokerilisä on erityisen tarpeen – minä tosin lisään tomaattiruokiin aina ripauksen makeutusta. Reseptissä olevat makeuden ja suolaisuuden määrät ovat suuntaa-antavia, mutta kyllä se oma suu kertoo parhaiten, milloin maut ovat kohdallaan.

Joku ehkä ajattelee, että eihän tämä ole mikään oikea tomaattikeitto. Niin, olisi ihan tosi epäreilua verrata 10 minuutin tomaattikeittoa paahdetuista tuoreista tomaateista tehtävään keittoon. Eiväthän ne paini edes samaa sarjaa. Molemmat ovat omissa luokissaan aivan killerikeittoja, molemmille tomaattikeitoille on paikkansa ja aikansa. Tämä arjen taklaaja pääsee kattilaan silloin, kun sitä aikaa ei ole.





Resepti

 

 

 

10 minuutin tomaattikeitto paahdetuilla kikherneillä

neljä annosta


keitto
2 x 500 g paseerattua tomaattia
1 dl vettä (huuhtele vedellä tomaattipurkit)
noin 2 tl garam masala -mausteseosta
pari tippaa chilikastiketta
2–3 tl hunajaa tai sokeria
noin 1 tl suolaa
(hieman kermaa tai kookoskermaa)

paahdetut kikherneet
1 prk kikherneitä (noin 2 dl)
loraus öljyä
1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl savupaprikaa
hieman suolaa


Kaada paseerattu tomaatti kattilaan. Huuhtele purkit tilkalla vettä ja kaada vesi kattilaan. Laita kattilaan myös mausteet ja keitä hiljalleen 5–10 minuuttia.

Huuhtele ja valuta kikherneet. Kaada ne kuivalle pannulle ja kuivattele hetki keskilämmöllä. Nosta hieman lämpöä. Lisää öljy, sekoita, ja lisää mausteet ja sekoita uudelleen. Anna kikherneiden maustua ja paahtua. Heiluttele pannua välillä.

Tarjoa keitto kikherneiden kanssa. Kikherneiden sijasta tai niiden lisäksi keiton kanssa sopii raejuusto.

_____


Edelleen paseerattua tomaattia kaapissa? Tässä muutama käyttövinkki:

Pata porisee: Peppi Pitkätossun voimavuoka
Andalusian auringossa: Intialaiset linssipyörykät tomaatti-kookoskastikkeessa
Kaikki äitini reseptit: Risotto caprese 




sunnuntai 13. elokuuta 2017

Paahdettu kukkakaali-kikhernesalaatti



Elokuussa keittiössä on käyty kuumana. Uunissa on paahtunut vuorotellen kukkakaali-kikhernesalaatti ja perunanachot. Ja minä olen pyyhkinyt hikeä ruokaa odotellessa. Paahtukaa jo!

Kukkakaali-kikhernesalaatin idean sain vastikään ilmestyneestä Vege-lehdestä, jossa kerrottiin kyseessä olevan Gwyneth Paltrow'n resepti. Mutta enhän minä malttanut olla sitä vähän muokkaamatta, vaikka alkuperäisreseptikin vaikutta mainiolta. 

Lisäsin alkuperäisreseptiin fetaa, jonka paahdoin kukkakaalin ja kikherneiden tapaan uunissa. Täydellistä. Sehän nyt on ennenkin todettu, että paahtaminen tekee liki kaikille raaka-aineille pelkkää hyvää. Myös kastike sai hieman uutta muotoilua, sellaisia sopivasti pyöristäviä ja hieman oikaisevia siveltimenvetoja, jotka saivat kastikkeen ja sitä myötä salaatin maistumaan minun suuhun sopivammalta. Kukkakaali-kikhernesalaatti on riittävän ruokaisa vaikka vihersalaatin kanssa tarjottavana lounaana, mutta se sopii hyvin noutopöytään, pikinikille tai vaikka lihan kaveriksi illallisella.

Salaattia on syöty jo ainakin neljä kertaa, ja joka kerta vastaanotto on ollut yhtä ihastunutta. Maultaan varsin vahva ruoka on kuitenkin niin tasapainoinen, että usein lempeämpiä makuja suosiva isänikin kehui salaattia moneen otteeseen. Myös oululaiset ruokahörbelöt eli -bloggaajat tykkäsivät salaatista, kun vein sitä muutama viikko sitten piknikille.








Resepti

 

 

 

Paahdettu kukkakaali-kikhernesalaatti fetajuustolla

4–6 annosta


1 keskikokoinen kukkakaali
2 prk (noin 4 dl) keitettyjä kikherneitä
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
noin 1/2 tl suolaa
(3/4 tl jeeraa eli juustokuminaa)
1 pkt (150–200 g) fetajuustoa 

kastike
3 rkl Dijon täysjyväsinappia
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 rkl sitruunamehua
2–3 tl hunajaa tai sokeria
kourallinen lehtipersiljaa silputtuna

lisäksi
lehtipersiljaa koristeeksi 


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa kukkakaali noin puolen sentin viipaleiksi ja jaa viipaleet suuhun sopiviksi paloiksi. Huuhtele ja valuta kikherneet. Laita kukkakaalit ja kikherneet leivinpaperin päälle pellille, lisää öljy ja suola (ja halutessasi jeera) ja sekoita käsin, jotta kaikki kukkakaalipalat ja kikherneet saavat osansa. 

Paahda noin 15 minuuttia, kääntele kukkakaaleja hieman, lisää pellille lohkottu feta ja jatka paahtamista vielä noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä. Murenna hieman fetaa ja sekoita.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Lisää kastike salaattiin ja sekoita. Viimeistele lehtipersiljalla.

_____



Glorian ruoka&viini -lehden ja Soppa 365 -sivuston tekijöiden Vege-lehden sain näytenumerona. Kiitos!





tiistai 8. elokuuta 2017

Nopea arkiruoka: linssikeitto



Kas näin, arki on astunut taas sisään taloon. Se tuli vähän pyytämättä ja takaovesta, mutta tänne se tuntui jäävän. Tarvitaan arjen taklaajia. Sellaisia takuuvarmoja ruokia, jotka ovat pöydässä puolessa tunnissa, syntyvät lähikaupan aineksista eivätkä vaadi paljoa ajatustyötä. Kuulostaako hyvältä?




Niin arvelinkin. Itse asiassa päätin, että otsikolla nopea arkiruoka tulee Kokkipottilaan resepti joka viikko. Aika hurjaa. Jouluun mennessä kasassa olisi parikymmentä arkiruokareseptiä, joita voi varioida, tehdä toistuvasti tai heittää ensimmäisen kerran jälkeen jo siihen arkistoon, johon ei ole paluuta. Kaksikymmentä reseptiä on neljän viikon arki-iltojen ruokahyrrä, jos niin haluaa. Luvassa on helppoja keittoja, pastoja, wokkeja ja uuniruokia.


Ja koska interweppi on täynnä jo aiemmin julkaisuja loistavia reseptejä, ajattelin linkittää aina muutaman kiinnostavan reseptin sekä omasta arkistosta että muiden reseptiaarteista, jossa käytetään samaa pääraaka-ainetta kuin senviikkoisessa arjen taklaajassa. Eli jos ostat tätä linssikeittoa varten paketillisen punaisia linssejä, voit hyödyntää loput linssit jossain toisessa linssiruoassa. Näin puolikkaan raaka-ainepaketit eivät jää kaappiin pyörimään, eikä silloin synny myöskään hävikkiä. Lisää linssireseptejä löydät listattuna tämän jutun lopusta.


Tägään tähän postaussarjaan kuuluvat reseptit aina tunnisteilla #arkiruoka ja #arjentaklaaja sekä blogissa että somessa, joten löydät reseptit helposti vaikka Facebookista kaupan hyllyjen välissä. Ensi viikollakin luvassa on keitto. Keitto, jonka tekemiseen ei mene kuin kymmenen minuuttia.




Resepti

 

 

 

Linssi-kookoskeitto

3–4 annosta


1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
2 1/2 dl kuivattuja punaisia linssejä
7 1/2 dl kasvislientä
noin 1 rkl punaista currytahnaa (esim. Santa Maria)
2 1/2 dl kookoskermaa
hieman limetin tai sitruunan mehua

päälle
seesaminsiemeniä tai cashewpähkinöitä
(tuoretta korianteria)


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre, huuhdellut linssit, kasvisliemi ja currytahna. Keitä hiljalleen noin 15 minuuttia. Lisää kookoskerma ja keitä vielä viisi minuuttia. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää hieman hapokkuutta sitrusmehulla.

Tarjoa keiton päällä seesaminsiemeniä tai cashewpähkinöitä sekä halutessasi tuoretta korianteria.

_____


Punaisista linsseistä syntyy helposti vaikka mitä. Ainakin näihin resepteihin kannattaa ainakin tutustua:


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Unelmien keittiö, Made By Finland




Sanotaan, että keittiö on kodin sydän. Eivät sanonnat tyhjästä tule – keittiössä vietetään aina parhaat bileet, tehdään onnellisuustaikoja, jota ruoaksi myös kutsutaan, ja laitetaan maailma raiteilleen lasillisen tai teekupin ääressä. Minulle keittiö on aina ollut enemmän kuin hella ja tiskikone. Se on paikka, jossa haluan viihtyä, elää arkea ja juhlaa, sotkea käteni kotimaisilla multapotuilla työpäivän päätteeksi. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Työn Liiton kanssa.




Meidän keittiö on hieman toistakymmentä vuotta vanha. Kaukaa katsottuna kaikki näyttää hyvältä, sellaiselta unelmien keittiöltä, jos siis joku on jaksanut siivota pois arjen ja luovuuspuuskien mukanaan tuomat sotkut. Lähempää tarkastelua keittiö ei enää kestä. Kohtuuttoman nopeasti oviin tuli kolhuja ja rispaantumia ja laatikkeriveihin ja oven saranoihin notkahduksia. Ihan toimiva keittiö on edelleen, kun sulkee silmänsä niissä kriittisissä kohdissa ja tietää, miten juuri se tietty kippiovi tarvitsee voimaa, tai kuinka kulmakaappia avatessa käsi kannattaa laittaa sopivaan kulmaan. Tietenkin yli kymmenen vuoden kovan käytön jäljet näkyvät keittiössä väistämättä, se on selvää, mutta menemättä sen syvemmälle yksityiskohtiin, tiedän, että seuraava keittiö on kotimainen. Seuraava keittiö on Made by Finland.




Pääsin tutustumaan Kalajoelta, täältä Pohjois-Pohjanmaalta koko Suomen tietoisuuteen ponnistaneeseen Topi-keittiöiden tarinaan tämän Suomalaisen Työn Liiton kampanjan puitteissa. Eniten vaikutuin aamiaiskaapista tarinasta, jolla vahva suomalainen yritys on rakennettu. Toivo Ojala perusti Kalajoelle, siihen hiekkasärkkien lähelle, pikkuruisen puusepänverstaan vuonna 1939, ja samalla kylällä Topi-keittiöiden pääkonttori ja modernit tuotantotilat edelleen sijaitsevat. Yhden miehen pajasta noin 150 henkilöä työllistäväksi kiintokalusteosaajaksi pääsee vain yhtä tietä: Tekemällä työtä periksiantamattomasti ja sisukkaasti. Tekemällä työtä rohkeasti eteenpäin katsoen mutta perinteitä kunnioittaen.

Samalla kaavalla, suomalaisella työllä, on rakennettu itsenäisen Suomen menestytarinan ensimmäiset sata vuotta. Työ on luonut hyvinvointia ihmisille ja koko yhteiskunnalle. Olkoon kyse isoista keittiön kokoisista hankinnoista tai pienistä arjen valinnoista, alkuperällä on valtavasti vaikutusta. Se, että tuote tai palvelu suunnitellaan ja/tai tehdään Suomessa seuraavatkin sata vuotta, tuo ja luo meille kaikille tulevaisuudessakin hyvinvointia.




Topi-keittiöiden kaltaisten suomalaisten menestystarinoiden äärellä tulee hyvä ja luottavainen olo. Pitkät ja vahvat juuret kantavat, ja perheyritykselle työtä tekevät ihmiset tekevät taatusti laadukasta työtä. He ovat ylpeitä osaamisestaan ja tuotteistaan, he ovat ylpeitä suomalaisesta suunnittelusta ja laadusta. Ja se tunne tarttuu.

Kävin tutustumassa Topi-keittiöiden kiintokalusteisiin Oulun liikkeessä (postauksen kuvat on otettu siellä), joka on yksi kahdestakymmenestä Topi-myymälästä. Jokaista liikettä luotsaa yrittäjä, tässä tapauksessa yrittäjäperhe, joka suunnittelee keittiöt ja muut kiintokalustetilat toimiviksi ja käytännöllisiksi ja visuaalisesti asiakkaalle sopiviksi tiloiksi. Sellaisiksi tiloiksi, joissa niitä arjen ihmeitä tehdään. Tiloiksi, joissa ne parhaat bileet pidetään. Paitsi että pidän itsekin yrittäjänä liikkeiden yrittäjävetoisuudesta, tykästyin myös kotoisuuteen, joka liikkeessä oli. He kutsuivat itseään topilaisiksi. He kuuluvat topilaisten perheeseen, jossa viihdytään ja tehdään työtä täydellä sykkeellä. Eikä sellaista tapaa tehdä työtä voi olla huomaamatta.




Koska keittiön uusiminen on meilläkin aika pian ajankohtaista, kysyin topilaisilta tämän hetken keittiötrendeistä. Valkoisten ja mustien keittiöiden valtakausien jälkeen maanläheiset värit ja rouheisuus tekevät vahvasti tuloaan. Puun, beigen ja muiden pehmeiden sävyjen maailma näkyy sekä ovissa että tasoissa. Sileiden työtason sijaan nyt valitaan aiempaa useammin vähän rosoista ja elävää pöytäpintaa. Vetimettömyys on trendinä menossa ohi ja upeat vetimet näkyvät jälleen ovissa ja laatikoissa. Myös kivitasot ovat taas nousussa – ne taitavat kertoa taloudenkin noususta.

Yksittäisenä nykykeittiön ihanuutena on aamiaiskaappi, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Tuollainen. Minulle. Heti. Postauksen toisessa ja kolmannessa kuvassa on aamiaiskaappi, joka siis kätkee sisäänsä kahvinkeittimet, leivänpaahtimet, aamiaisastiat ja ruokatarvikkeet. Kaikki mikä kätkee ovien taakse edes osan siitä keittiötarvikearsenaalista, jotka pöytätasoilla ovat, on pala unelmaa.




Minun unelmien keittiössä on valkoiset kaapit ja laatikostot. Ilme on selkeä ja raikas mutta kotoisa. Pöytätaso vielä vähän mietityttää. Aamiaiskaappi ei sen sijaan mietitytä ollenkaan, sellaisen haluan. Ja yksi asia on varma: Unelmien keittiö on Made by Finland.








perjantai 4. elokuuta 2017

Kesän ihanin drinkki: mansikkaa, seljankukkaa & giniä



Kesäisin tuhlaan surutta marjoihin – voisin elää mansikoilla ja vadelmilla. On päiviä, jolloin kaikki ruoissa ja juomissa on mansikkaa tai vadelmaa. Tai molempia. Sitä paitsi kulhollinen marjoja on täydellinen lounas tai välipala!


Marjojen ohella suosikkimakuihini kuuluu seljankukka, tuo ihana kukkaisa mustaselja, jota yleensä nautitaan mehuna – ainakin täällä pohjoisessa, missä mustaselja ei tykkää kasvaa. Seljankukkamehua meillä on aina kaapissa, sillä se sopii hämmentävän monenlaisiin kokkailuihin. Olen käyttänyt sitä juomissa aiemminkin, esimerkiksi raparperi-seljankukkamimosassa. Myös hilloon olen seljankukkaa yhdistänyt raparperin pariksi. Seljankukkamehulla maustettu mascarpone antoi upean maun raparperikakulle. Vastikään tein taas ihanaa seljankukkatartallettia, johon tuoreet kotimaiset vadelmat – mikänottei mansikatkin – sopivat todella hyvin. Ja toimii kukkaisa maku tahnanakin paahdetun valkosuklaan kanssa keksin välissä.


Mansikkaa ja seljankukkaa sisältävän drinkin näin Sauvajyväsen blogissa, ja yhdistelmä innosti minua heti. Tein juoman hieman eri tavalla mutta samoja ainesosia käyttäen. Ginillä terästetty, tuoreista mansikoista ja seljankukkamehusta sekoitettu juoma kiilasi heti suosikkidrinkkien joukkoon. Mansikkainen juoma on raikas, ja seljankukka tuo juomaan vain häivähdyksen veikeää kukkaisuutta. Kyrö Napue -gini sopii terästykseksi todella hyvin.

Tykkään, että drinkeissä alkoholin maku ei puske voimakkaasti läpi. Siksi käytän ehkä moniin resepteihin verrattuna aika vähän terästystä. Voit siis halutessasi lisätä hieman ginin määrää. Mansikoiden makeus taas vaikuttaa sopivaan seljankukkamehun määrään. Reseptissä oleva puoli desiä on hyvä lähtökohta sopivan makealle drinkille. 


Hyvää viikonloppua!




Resepti

 

 

 

 

Mansikka-seljankukkajuoma

2–3 annosta


5 dl mansikoita (tai 3 dl mansikka
1/2 dl seljankukkamehua (tiiviste)
noin 4 cl Kyrö Napue -giniä
jäitä
(tarvittaessa tilkka vettä juoman ohentamiseen)
minttua koristeeksi


Soseuta mansikat. Lisää seljankukkamehu ja gini (voit halutessasi lisätä 2–4 cl ginin määrää). Ohenna tarvittaessa tilkalla kylmää vettä. Sekoita ja jaa laseihin. Lisää jäitä, sekoita ja koristele mintunoksilla.

_____





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails