maanantai 31. heinäkuuta 2017

Keittiötarhan topit ja flopit



Olen kasvattanut pihan perällä syötävää toistakymmentä vuotta, mutta joka vuosi olen silti yhtä ihmeissäni. Ihmeissäni kasvusta, ihmeissäni kasvamattomuudesta. Olen myös joka vuosi yhä enemmän kiitollinen toreilla ja kaupoissa myytävien kasvisten viljelijöille, sillä itsestäänselvää lehtikaalin, porkkanan tai tillin kasvaminen ei todellakaan ole.





Keittiötarha elää elämää, johon voin selvästikin vain osin vaikuttaa. Sen olen jo oppinut. Se mikä viime vuonna villiintyi, on tänä vuonna hädin tuskin itänyt. Ja se mitä en edes kylvänyt tänä vuonna, kasvaa kaikkein villeimmin.




Porkkanat ovat kasvaneet joka vuosi helposti ja vaivatta. Mitä nyt välillä pientä harvennusta on tarvinnut tehdä. Tänä vuonna vasta kolmas porkkanakylvö ylipäätään päätti itää. Jos syksy on leuto, saatetaan porkkanoita saada jo jouluksi! Talvivalkosipulit, jotka ovat olleet takuuvarmoja joka vuosi, päättivät myös olla nousematta muutamia varsia lukuun ottamatta. Pinaatti on sen sijaan kasvanut villinä – se kaiketi pitää viileämmästä kesästä. Kaikkein vahvinta kasvu on ollut laatikossa, johon en kylvänyt pinaattia tänä vuonna lainkaan. Muistelen, että pinaatti olisi tehnyt ennenkin taikatemppuja: Se ilmestyi itsestään hoodeille, joissa se kasvoi kaksi kautta sitten.

Tomaatit alkoivat kypsyä, heti kun kun muistin latvoa varret. Myös kurkku on vihdoin hoksannut, että kukkiminen ja kurkun tekeminen on kivaa puuhaa. Avomaankurkkuja on kuitenkin tullut tasaiseen tahtiin. Kasvihuoneessa viini tekee lehtien lisäksi myös mukavanoloisesti rypäleitä, ja basilika on viihtynyt kasvihuoneessa mainiosti. Ulos en ole uskaltanut basilikapurkkeja siirtää lainkaan.


 


Suurinta riemua on tänä kasvukautena tuottaneet lehti- ja mustakaalit. Tai kaalithan ovat tuottaneet iloa ennenkin, mutta tänä vuonna kaaleissa ei ole ollut – uskallankohan sanoa tätä edes ääneen – yhtään öttiäistä. Lehdet ovat olleet puhtaita ja reiättömiä. H ä m m e n t ä v ä ä.  En jaksanut viritellä keväällä kaalien päälle edes harsoa, kun ajattelin perhosten ja toukkien löytävän tiensä joka tapauksessa herkkuapajille. Vaan ei. Ei yhtään toukkaa tai muuta reikäkonetta. En meinaa uskoa tätä edes todeksi. 


 

 _____



23 kommenttia :

  1. Ihanan vihreää ja vehreää! Mä haaveilen sellaisesta vimpan päälle potagerista, tossa olis reilusti tilaa kyllä pihalla - mut koska olis aikaa ja rahaa?! Ja kuka sen suunnittelis?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen luopunut vimpan päälle -haaveista. Ei vaan pysty :D Tai haavekuvanahan sellainen rikkaruohoton, täydellinen ja upea tarha tietenkin on, mutta totuus on ihan vähän toinen. Mutta kun kuvat rajaa riittävän tarkasti, näyttää homma olevan suht hallinnassa :D

      Poista
  2. Minullakin on pitkä kokemus kaiken mahdollisen ja mahdottoman kasvattamisesta, ja olen samaa mieltä, että onneksi ei ole elanto tai talven yli selviäminen kasvimaasta ja vuoden säistä riippuvaista. Mutta olen huomannut myös sen, että oli kesä millainen tahansa, aina joku menestyy. Jostain lajista tulee totaalinen katovuosi, ja toinen kukoistaa, ja sitten taas toisena kesänä on toisin päin.

    Sellaisena vuonna kun ilmatieteen laitos ilmoittaa satelliittikuvissa näkyvistä hyönteisparvista, tietää ettei mikään maailman peittäminen estä kaalituhoa. Ja toisaalta tällaisena kylmänä, sateisena ja tuulisena kesänä saa nauttia kaalikasveista ihan uskomattomalla tavalla.

    Chilit ja tomaatit ruukkupuutarhassa ulkona: kolmas perättäinen katovuosi, ehkä surkein ikinä. Mutta kaalia ja sipulia riittää, ja tämän kesän savimaan yllättäjä: salaatti. Ihan uskomattoman rapeaa ja makeaa ja maukasta, se näköjään tarvii todella paljon vettä ja kylmää ilmaa :)

    Rikkaruohot ovat savimaan riesa, ne kukoistavat vuodesta toiseen. Mutta taitavat myös vähän suojella varkailta, niitä on ollut harmittavan paljon palstoilla tänä vuonna.

    Ja Hannalle, myös pienesti voi aloittaa. Ehkä ei kannata suunnitella liian isoa ja suurta, vaan aloittaa pienesti ja laajentaa sitten pikkuhiljaa jos intoa ja aikaa ja rahaa riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, kun kommentoit, Sauvajyvänen!

      Se on juuri noin: aina joku menestyy. Tänä vuonna salaatti ei ole hiekkaisella maalla kuulunut menestyjiin – meillä on ollut tosi kuivaa, ja vesi valuu kuin hanhen selästä kasteltaessa. Mutta kaalit ja pinaatit kukoistavat! Ja ne rikkaruohot, uh. Näen painajaisia vuohenputkesta.

      Miten tyhmää tuo varasjuttu! Aivan todella harmillista.

      Poista
    2. Sauvajyvänen, varkaita?! Voi miten typerää :(
      Ja juu, pienestä se toki kannattaa aloittaa. Mutta kyllähän haaveita pitää olla - niitä kohti vuosi kerrallaan. Itseni tuntien sellaista vimpan päälle minkäänlaista puutarhaa en koskaan saa, mutta onhan tämä kiva harrastus.

      Poista
  3. Just näin! Ja jos haluaa hommaan vielä lisää epäselvyyskerrointa ja jännitystä, kannattaa kylvää vasta juhannuksena.

    Tähän mennessä voisin sanoa, että retiisit iti, mutta jäi pieniksi kun en keriinny harventaa!!! :D

    Mut ehkä pitäis määrätä sakon uhalla puutarhanpitokieltoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, Nanna <3

      Ei mitään puutarhakieltoa sulle. Ja voi kuule, tällaiset rajatut kuvat eivät todellakaan kerro koko totuutta... Joku voisi kuvitella, että kasvatan työkseni (myös) rikkaruohoja.

      Poista
  4. Kun sitä viherpeukalon paikkaa syyhyttää, voi ensin kokeilla yrttejä laatikossa. Tai niin mä ainakin ajattelen tämän kesäisestä ja positiivisesta (ainakin tähänastisesta) viljelykokeuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ilman muuta! Sillä tavalla se lähti minullakin. Raksa-aikaan tein sellaisen puoli metriä kertaa metri -kokoisen "kasvimaan", johon kylvin salaattia ja laitoin jonkun yrtin. Seuraavana raksakesänä vähän laajensin, ja sitten taas vähän laajensin :)

      Ihan mahtavaa, että viljelykokemukset on ollu positiivisia!

      Poista
  5. MInulla meni tämäkin vuosi niin mönkään ja ostin jopa yrtit kaupasta, jotka nakkasin istutuslaatikkoon ulos. Varsinkin minttu, persilja suorastaan innostuivat siellä. Katselin sinun upeaa pinaattisatoa ja kaaleja <3 Vau! Ensi vuonna minäkin haluan tuntea kasvatuksen riemua enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta mahtavaa, että yrtit ovat viihtyneet. Niillä pärjää jo pitkälle. Mintun laitan aina minäkin kaupan yrttipurkista, se lähtee aina villille laukalle.

      Poista
  6. Minäkin olen ihmetellyt, kun palmukaalinlehdissä ei ole reikiä. Jotain hyvää tässä kylmässä kesässä. Siellä on tulossa paljon herkullista satoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kesä on tainnut olla kutakuinkin keskimääräinen (tai siltä tämä on ainakin tuntunut), mutta silti kaalit ovat puhtaat – jee! Tämä on ensimmäinen vuosi, kun kaalikoit (?) eivät vaivaa. Onneksi satoa on aina tullut aiemminkin, kun mönkipönkit ovat häipyneet apajilta aina heinäkuun lopussa.

      Poista
  7. Postaus sai ikävöimään aikaa jolloin oli itselläkin vielä valtavat kasvimaat ja -huoneet. Siihenkin väsyi aikanaan ja aika loppui lapsen myötä. Mutta nyt sitä taas kaipaa. Ehkä pienemmässä kaavassa kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan kuulostaa siltä, ensi kesänä on kylvöjen aika :)

      Poista
  8. Joo, sama ihmettely menossa täällä... En ymmärrä miksi mun pinaatit ja basilikat on ihan minejä, plääh!

    Komiat on nuo sinun mustakaalit kyllä.

    Ps. Seuraavaksi mäkin haluan kasvihuoneen.



    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kasvihuone-avausta olenkin odotellut :D Go for it babe!

      Viime vuonna minun pinaatit oli ihan minejä. Basilikat on kyllä semmosia kesämittareita: hellekesänä ne rehottaa, ei niin kuumana kesänä ne ei rehota.

      Poista
  9. On kyllä ollut ihan hullu puutarhakesä kylmyyden, kosteuden ja öttiäisettömyyden vuoksi. Mutta reiättömistä kaaleista otetaan nyt kaikki irti :-)

    VastaaPoista
  10. Todellakin otetaan kaikki irti! En meinaa edelleenkään uskoa tätä todeksi. Meillä kesäkuu oli kylmä, mutta heinäkuu on ollut, näin luulen, aika lailla keskimääräinen. Kuivaakin on ollut, niin kuivaa, ettei maa oikein meinaa ottaa vettä vastaan.

    VastaaPoista
  11. Olen luovuttanut keittiöpuutarha-ajatuksen suhteen: saan kasvamaan vain basilikaa (ja ihme kyllä sitä pinaattiakin). Entisaikaan olisin kuollut talven aikana nälkään näillä taidoilla. Ei ole kaiken sen vaivan arvoista, että saa tyhjää ja pettymystä, joten ostan kasvikset mieluummin torilta ja muuten paikallisilta tuottajilta. Nostan hattua kaikille, jotka kasvattavat itse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi! Mutta basilika ei olekaan ihan iisein yrtti kasvattaa – sinussa on selvästi piileviä kykyjä, Sirkku!

      Sitä paitsi torilta ja tuottajilta ostaminenhan on ihan loistojuttu.

      Poista
  12. Hauska kuulla, että ötökät ovat pysyneet poissa myös takapihojen puutarhoista! Itsekin olen hämmästellyt kirvojen vähäistä määrää parvekepuutarhassa. Mintun lehdillä niitä näkyi muutamia, mutta parin mäntysuopakäsittelyn jälkeen hävisivät kokonaan. Viime kesänä chilit olivat tähän aikaan henkihieverissä, tänä kesänä ovat säästyneet kirvoilta kokonaan ja tulossa on jättimäinen sato. Ihmeellistä kerrassaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava juttu, että satoa tulee ja kirvoja ei!

      Kirvoja meillä on jonkin verran ollut lähinnä ruusuissa ja muissa ei niin tärkeissä paikoissa, mutta ei sellaista invaasiota kuin joskus.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails