sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ruoka on aina hyvää ja seuraankin tottuu



Olen tavattoman huono tekemään uuden vuoden lupauksia, sillä pienet tai suuret purjehduksen suunnan tarkastukset eivät mielestäni vaadi vuoden vaihtumista, niitä on ihan hyvä tehdä ympäri vuoden. Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen. Päätin, että tänä vuonna, tai pikemminkin tästä vuodesta alkaen, syön enemmän yhdessä. Syön vähemmän yksin lounaita ja syön enemmän isolla porukalla. Koska yhdessä syöminen on aina sielua sykähdyttävää.




Tänään söimme yhdessä oululaisten ruokabloggaajien kesken jo perinteeksi kehkeytynyttä kevätbrunssia. Pöydän ympärillä oli toistakymmentä hyvää ruokaa arvostavaa tyyppiä, pöydässä runsas kattaus Suomi100-teemaan sopivaa brunssiruokaa. Suolaisen ja makean vuorovetoa täydennettiin proseccolla ja alkoholittomalla omenaboolilla. Siinä ehkä kolmannen ja neljännen kierroksen välissä, kaiken naurun keskellä tuli aivan tavattoman onnekas olo. Miten ihanaa on, että ympärillä on tällaisia ihmisiä, joiden kanssa istua yhdessä syömään yhteiseen pöytään. Joiden kanssa ruoka on aina enemmän kuin mahantäytettä. Joiden kanssa ruoka on puheenaihe, innostuksen lähde ja se on aina tarkoitettu jaettavaksi. Viimeksi olemme tavanneet isommalla porukalla tammikuisella grillikierroksella, pienemmällä porukalla kokkauskurssilla. Välillä olemme riehaantuneet WhatsAppissa donitseista, välillä pieneläimistä. Tämän jutun otsikko, joka kuuluu kengät jalassa eteisessä kerrottujen ja kuultujen kuolemattomien lainien sarjaan, kertonee kaiken olennaisen yhdessäolosta: Ruoka on aina hyvää ja seuraan kyllä tottuu.





Jonna kirjoitti Suolaa ja hunajaa -blogissaan vastikään mainion kirjoituksen, jossa pohdittiin muiden muassa ruokamaailmassa tapahtuneita ilmiöitä, bloggaamista ja ruokablogeissa vuosien varrella tapahtunutta muutosta. Olen Jonnan kanssa monessa kohdassa täysin samaa mieltä. Blogimaailma on muuttunut valtavalla vauhdilla, eikä muutokset tuo koskaan mukanaan pelkästään hyvää.
Yhteisöllisyyden katoamisesta uskallan kuitenkin olla hieman eri mieltä, vaikka ymmärränkin mitä Jonna sanoillaan tarkoittaa. Minulle bloggaaminen on edelleen hyvin vahvasti yhteisöllistä – tämänpäiväinen brunssi on siitä mainio esimerkki.

Kun yli kuusi vuotta sitten aloitin, en olisi ikinä uskonut, että sana yhteisöllisyys kuuluisi millään muotoa bloggaamiseen. Minulla ei käynyt mielessäkään, että ruokaharrastuksen myötä saisin valtavan verkoston, ja mikä parasta, käsittämättömän upeita uusia ystäviä. Tänä keväänä yhteisöllisyys on ollut minulle itse asiassa enemmän läsnä kuin koskaan ennen. Osa kohtaamisista on tapahtunut verkossa, osa kohtaamisista on onneksi toteutunut aidosti saman pöydän ääressä. Ja onneksi some mahdollistaa yhteisöllisyyden myös virtuaalisti. Instastoreissa, whatsapissa tai messengerissä jaetut hetket ovat ihana lisä yhdessä syötyihin aterioihin.





Kiitos tämän päivän brunssista Makuja kotoa -tiimille ja seurasta Pastanjauhajille, Kokkeillaan-Kotiharmille, Rommirusinalle Muista syödä välillä -blogista, Kärähtäneelle-Heidille, Aina nälkä -blogin kolmikolle ja etelästä vahvistukseksi saapuneelle Peruspöperöä-Virpille.

Muistathan, että tämä ei ole mikään salaseura. Jos haluat liittyä porukkaan, laita viestiä kenelle tahansa meistä. Seuraavan kerran näemme viimeistään kesäpiknikillä, ehkä keksimme jotain villiä jo aiemmin. Ruoka on aina hyvää ja seuraankin tottuu.






12 kommenttia :

  1. Ihana postaus Hannele, ja kuinka kauniit kuvat! Oli kyllä taas pöytä täynnä herkkuja, ja Suomi100-teema oli oikein osuva, kukahan sen keksikään :) Kiitoksia vielä, oli huippua!

    Ainiin, ja koira hyväksyi murkinat välittömästi! Ensin se kantoi yhden nappulan eteisen matolle ja vähän tutkaili sitä, mutta testikappaleen jälkeen palasi kupille ja söi kaikki loput yhdellä kertaa (huolimatta siitä, että nyt oli mummolaviikonloppu takana, yleensä ei sen jälkeen kelpaa mikään). Kiitti vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, oli ihanaa!

      Onpa mahtavaa, että koira tykkäsi ruoasta. Loistojuttu!

      Poista
  2. Miten ihanasti kiteytetty kaikki olennainen! Ja yhteisöllisyydestä ja yhteisistä tapaamisista syntyy myös ystävyyttä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaikesta!
      Niin se on <3

      Poista
  3. Oli ihan parasta päästä pitkästä aikaa teidän kaikkien kanssa saman pöydän äärelle! <3 Henkisesti oululainen, vaikka missä voissa paistais :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotikaupunki ei lähde ihan hevillä :) Kiva kun olit!

      Poista
  4. Ilman blogaanikollegoita meillä olisi monta ystävää vähemmän!

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus:) Tuo bloggaajien yhteisöllisyys on todella mukava juttu.Jään siitä paitsi koska asun toisessa maassa,mutta Suomessa ollessa olen saanut kokea sitä lyhyesti,ja on se kyllä niin mukavaa:) Ihanat herkut teillä kevätbrunssillanne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael!
      Kevätbrunssi on aina jotenkin aivan superihana. Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa. Lennä joskus meille seuraksi :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Eikö! Sellainen todella osui ja upposi -slogan. Sloganin takana on Pastanjauhajien herrasmies.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails