tiistai 23. toukokuuta 2017

Herkkusieniä rapealla parmesaanikuorrutteella




Tuoreiden herkkusienien käyttömäärä lienee verrannollinen lämpötilan kanssa, luulisin. Ainakin meidän pienperheessä herkkusienet hakeutuvat ostoskärryyn pitkän tauon jälkeen silloin, kun aurinko lämmittää ensimmäisiä kertoja kunnolla poskipäitä.

Nytkin hommasin herkkusieniä ajatuksenani laittaa ne grilliin sillä kaikkein perinteisimmällä aurajuusto-pekoniyhdistelmällä viimeisteltyinä. Mutta Tommi Myllymäen kirjan innoittamana päädyin tekemään herkkusieniä rapealla parmesaanikuorrutteella. Resepti ja toteutus olivat lopulta varsin erilaisia kuin esikuvallaan, mutta sellaisiahan parhaat keittokirjat ovat, inspiraationlähteitä. Myllymäki piti sienet kokonaisina ja täytti lakit parmesaaniseoksella. Minä viipaloin ja paistoin sienet pannulla ja rapeutin kuorrutteen uunissa. Kun pannu on uuninkestävä, on tämä resepti sellainen kätevä yhden astian ruoka.

Meheväksi paistetut herkkusieniviipaleet ja rapea parmesaanipäällys ovat ihan loistava yhdistelmä joko siltään tai leivän päällä syötynä. Kylkeen lasillinen lempiviiniä, oi kyllä!







Resepti







Herkkusieniä rapealla parmesaanikuorrutteella


4–6 annosta


herkkusienet
400 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
hieman mustapippuria

kuorrute
3 rkl oliiviöljyä
3/4 dl pankojauhoa
1 dl parmesaania raastettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
ripaus suolaa

lisäksi
tuoretta persiljaa
tuoretta, vaaleaa leipää


Viipaloi puhdistetut herkkusienet. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista herkkusieniä, kunnes ne ovat kypsiä ja neste on liki haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos paistinpannusi ei ole uuninkestävä, laita sienet esimerkiksi uunivuokaan.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuorrutteen ainekset. Levitä kuorrute sienien päälle ja paahda uunissa noin 10 minuuttia eli kunnes kuorrute on saanut reilusti väriä. Silppua päälle tuoretta persiljaa ja tarjoa vaalean leivän kanssa.

_____




lauantai 20. toukokuuta 2017

Munakoiso-mozzarellasalaatti



Klassinen munakoisovuoka, melanzane alla parmigiana, on suurta herkkuani. Mutta mokoma on vähän turhan monivaiheinen arki-iltana toteutettavaksi, jos puuhaa ei ole yhtään ennakoinut. Helppo ja ihana munakoiso-mozzarellasalaatti toistaa samoja makuja, mutta on pöydässä paljon nopeammin.

Munakoisoviipaleet ja kirsikkatomaatit ladotaan samalle pellille paahtumaan. Ja sitten herkut vain nostetaan salaattipedin päälle joko lämpimänä tai kylmänä. Sekaan revitään mozzarellaa ja salaatti viimeistellään kourallisella basilikaa. Salaatti on muuten tosi hyvä lisäke myös grillikesää ajatellen – uunin sijaan paahtamisen voi tehdä grillissä.




Jos olet kaltaisena munakoisohirmu, tsekkaa myös nämä munakoisoreseptit:







Resepti





Munakoiso-mozzarellasalaatti

neljälle


1 iso munakoiso
noin 250 g kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja
oliiviöljyä
suolaa
(1 valkosipulinkynsi)
1 ruukku salaattia
1 pallo mozzarellajuustoa
kourallinen tuoretta basilikaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Viipaloi munakoiso vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi ja puolita tomaatit. Laita kasvikset leivinpaperin päälle uunipellille, tomaattien leikkuupinta on hyvä olla ylöspäin. Sivele munakoisoviipaleet oliiviöljyllä ja huiski öljyä myös tomaattien päälle. Ripottele päälle suolaa.

Paahda kasviksia uunissa noin 20–30 minuuttia eli kunnes munakoisot ovat saaneet reilusti väriä. Laita kasvikset kulhoon, lorauta sekaan tarvittaessa hieman öljyä sekä hienonnettu valkosipulinkynsi. Maista suola ja anna kasvisten hieman jäähtyä. Voit valmistella kasvikset myös edellisenä päivänä ja säilyttää ne jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa tai kelmun alla.

Revi salaatti tarjoiluvadille. Laita kasvikset salaatin päälle ja revi mozzarella joukkoon. Viimeistele reilulla kourallisella tuoretta basilikaa. Kastikkeeksi sopii balsamico ja oliiviöljy.

_____





tiistai 16. toukokuuta 2017

Paras parsarisotto



Keväässä parasta on ensin kauppoihin ja sitten luontoon pursuileva vehreys. Vihreys, joka on yhtä aikaa tyrmäävä ja lempeä. Toiseksi parasta on tietenkin parsa, tuo kevään odotetuin herkku, jota on satokauden aikaan liki koko ajan jääkaapissa.

Useimmiten, siis melkein joka päivä, syön parsaa uunissa paahdettuna joko lisäkkeenä tai siltään, sillä siten parsa pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Välillä mausteena on vain suolaa, joskus vinaigrettea, välillä taas tuhtia majoneesi-kananmunakastiketta (ihan mieletöntä, muuten). Mutta on parsa kotonaan myös risotossa.

Paras toistaiseksi tekemäni risotto on tässä. Pääpiirteittäin resepti noudattelee Kiran aikoinaan Hesarissa julkaistua reseptiä, josta myös ainakin Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna on tehnyt oman versionsa. Tavoilleni uskollisena oikaisin hieman reseptiikkaa. Ensimmäisellä kerralla oikaisin itse asiassa vahingossa, kun teinkin koko parsapuntista pyrettä – Kiran reseptissä osa parsoista grillataan risoton päälle. Seuraavilla kerroilla, joita on ollut enemmän kuin kahdessa kädessä sormia, olen tehnyt samalla tavalla tarkoituksella. Vain parsojen nuput, ne kaikkein kauneimmat palat vihreyttä, olen jättänyt risoton päälle koristeeksi. Noin kolmanneksen pyreestä jätän usein lisäkkeeksi, ikään kuin viimeistelemään vihreyden.






Resepti





Parsarisotto

4 annosta


parsapyre
500 g tuoretta parsaa
5 dl vettä parsan keittämiseen (josta vajaa 1 dl pyreeseen)
tilkka sitruunamehua
1 rkl voita
(hieman suolaa)

risotto
1 pieni sipuli
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä (esim. arborio)
1 1/2 dl valkoviiniä
noin 1 litra kuumaa kasvislientä (huom. voit hyödyntää parsan keitinveden)
1–2 rkl raastettua sitruunankuorta 
parsapyrettä (ohje yllä)
kourallinen parmesaania
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa ja/tai minttua



Valmista ensi parsapyre. Leikkaa tai katkaise parsoista pois puumaiset tyvet. Ota parsan nuput talteen ja leikkaa varret muutamaan osaan. Keitä kiehuvassa vedessä noin 4–6 minuuttia eli kunnes parsat ovat kypsiä. 

Nosta parsat tehosekoittimeen ja laita sekaan noin 1 dl keitinlientä (säästä loppu liemi esim. kasvisliemen pohjaksi), hieman sitruunamehua ja nokare voita. Aja tasaiseksi pyreeksi. Jätä odottamaan risoton valmistumista.

Kuumenna kasvisliemi valmiiksi ja pidä se kiehuvan kuumana. Muista hyödyntää kasvisliemeen aromikas parsojen keitinvesi.

Hienonna sipuli. Raasta sitruunankuori ohuelti. Raasta myös parmesan ja hienonna yrtit.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulisilppua muutama minuutti keskilämmöllä. Lisää riisit ja kuullota, kunnes riisit ovat läpikuultavia. Lisää valkoviini ja sekoita voimakkaasti kunnes valkoviini on imeytynyt. Lisää kasvislientä 1–2 kauhallista kerrallaan. Sekoita välillä voimakkaasti, jotta risotosta tulee kermaista. 

Kun riisi on liki kypsää, lisää noin 2/3 parsapyreestä, sitruunankuori ja parmesan. Sekoita. Muista, että risotto on parhaimmillaan puuromaisen löysänä. Maista suola ja viimeistele tuoreilla yrteillä. Voit lisätä myös hieman sitruunamehua, mikäli risotto kaipaa happoa.

Heitä parsan nuput kuuman risoton päälle, sen kummempaa kypsennystä ne eivät kaipaa (voit toki paistaa niitä hetken pannulla, jos halua). Tarjoa risotto heti. Tarjoa loppu parsapyre lisäkkeenä. Mausta pyrettä tarvittaessa vielä suolalla ja sitruunamehulla. Risoton päälle voi ripotella vielä parmesaaniraastetta.

_____


 


torstai 11. toukokuuta 2017

Thaimaalaiset papukakut & avokado-kookosdippi





Rapukakut on out, papukakut on in!

Valloittavat thaimaalaiset pikkusyötävät tehdään perinteisesti kalasta tai ravuista. Vegeversio näistä ehkä maailman ihanimmista, rapeakuorisista herkuista tehdään pavuista. Rakenne ja maku ovat hämmentävän samanlaisia kuin esikuvallaan, mehevät papukakut ovat thaimaalaisen makumaailman tiivistymä. Resepti on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Fine Foodsin kanssa.





Muistan elävästi kun söin ensimmäistä kertaa rapukakkuja. Olen ehkä kertonut tarinan ennenkin, mutta sellaisia ne tropiikin tapahtumat ovat, palaavat hehkuvina mieleen tuon tuosta (erityisesti tällaisena lumikuorrutteisena toukokuun aamuna). Päristelimme mopolla kuumassa yössä ja kirjaimellisesti eksyimme rentoon paikallisten täyttämään ravintolaan, jossa soitti hieman epävireisesti länsimaisia covereita vetelevä trio erektus thaistail. 

Musiikki oli ehkä epävireistä, mutta rapukakut soittivat nuotilleen. Luultavasti makumuistoon sekoittuu hieman lomamoodia ja auringon kuumottamia ajatuksia, sitä ei käy kieltäminen, mutta ainahan tunnelma on osa ruokaa. Harvoin parhaat makumuistot syntyvät yksin syötyjen aterioiden ääressä. Avokado-kookosdipin kanssa tarjoiltavat papukakutkin ovat parhaimmilleen hyvässä seurassa syötynä.

Onneksi makumuistoja voi nykyisin toistaa myös kotioloissa. Fine Foods tuo maahan maailman maut, ne, joilla rapu- tai papukakut onnistuvat ilman matkustamista. Koko tyrmäävän ihanaan tuotekirjoon kannattaa tutustua yrityksen sivuilla.








Resepti




Papukakut ja avokado-kookosdippi

2–4 annosta

papukakut
1 prk (noin 200 g) kikherneitä tai valkoisia papuja
1 tl sitruunaruohotahnaa
1 tl Sriracha-chilikastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
pieni salottisipuli
2 kaffirlimetin lehteä
noin 1/2 dl tuoretta korianteria hienonnettuna

lisäksi
1/2 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 1/2 dl pankojauhoja
rypsiöljyä paistamiseen

dippi
1 kypsä avokado
1 prk (165 ml) kookoskermaa
yhden limetin mehu
1 tl Sriracha-chilikastiketta
1 valkosipulinkynsi
suolaa


Huuhtele ja valuta pavut. Kuori valkosipuli, inkivääri ja sipuli ja hienonna ne. Lisää tehosekoittimeen kaikki ainekset. Aja taikina sekaisin. Se saa jäädä rakenteeltaan hieman rouheaksi.

Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhot. Riko toiselle lautaselle kananmuna ja vatkaa haarukalla sen rakenne rikki. Laita kolmannelle lautaselle pankojauhoja. Muotoile taikinasta 10–12 litteää kakkua. Pyörittele kakut vehnäjauhossa, kananmunassa ja pankojauhossa. Kaada paistinpannulle öljyä siten, että pohja peittyy. Paista keskilämmöllä pari minuuttia molemmin puolin eli kunnes paistopinta on rapea ja kullankeltainen.

Laita tehosekoittimeen kaikki dipin ainekset. Aja tasaiseksi, maista ja säädä hapon ja suolan tasapaino sopivaksi. Tarjoa dippi papukakkujen kanssa.

Vinkki! Papukakku-reseptissä on käytetty soijakastiketta, koska halusin tehdä papukakut täysin vegenä. Soijan sijasta voi käyttää kalakastiketta, jos se ruokavalioosi sopii.

_____



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ruoka on aina hyvää ja seuraankin tottuu



Olen tavattoman huono tekemään uuden vuoden lupauksia, sillä pienet tai suuret purjehduksen suunnan tarkastukset eivät mielestäni vaadi vuoden vaihtumista, niitä on ihan hyvä tehdä ympäri vuoden. Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen. Päätin, että tänä vuonna, tai pikemminkin tästä vuodesta alkaen, syön enemmän yhdessä. Syön vähemmän yksin lounaita ja syön enemmän isolla porukalla. Koska yhdessä syöminen on aina sielua sykähdyttävää.




Tänään söimme yhdessä oululaisten ruokabloggaajien kesken jo perinteeksi kehkeytynyttä kevätbrunssia. Pöydän ympärillä oli toistakymmentä hyvää ruokaa arvostavaa tyyppiä, pöydässä runsas kattaus Suomi100-teemaan sopivaa brunssiruokaa. Suolaisen ja makean vuorovetoa täydennettiin proseccolla ja alkoholittomalla omenaboolilla. Siinä ehkä kolmannen ja neljännen kierroksen välissä, kaiken naurun keskellä tuli aivan tavattoman onnekas olo. Miten ihanaa on, että ympärillä on tällaisia ihmisiä, joiden kanssa istua yhdessä syömään yhteiseen pöytään. Joiden kanssa ruoka on aina enemmän kuin mahantäytettä. Joiden kanssa ruoka on puheenaihe, innostuksen lähde ja se on aina tarkoitettu jaettavaksi. Viimeksi olemme tavanneet isommalla porukalla tammikuisella grillikierroksella, pienemmällä porukalla kokkauskurssilla. Välillä olemme riehaantuneet WhatsAppissa donitseista, välillä pieneläimistä. Tämän jutun otsikko, joka kuuluu kengät jalassa eteisessä kerrottujen ja kuultujen kuolemattomien lainien sarjaan, kertonee kaiken olennaisen yhdessäolosta: Ruoka on aina hyvää ja seuraan kyllä tottuu.





Jonna kirjoitti Suolaa ja hunajaa -blogissaan vastikään mainion kirjoituksen, jossa pohdittiin muiden muassa ruokamaailmassa tapahtuneita ilmiöitä, bloggaamista ja ruokablogeissa vuosien varrella tapahtunutta muutosta. Olen Jonnan kanssa monessa kohdassa täysin samaa mieltä. Blogimaailma on muuttunut valtavalla vauhdilla, eikä muutokset tuo koskaan mukanaan pelkästään hyvää.
Yhteisöllisyyden katoamisesta uskallan kuitenkin olla hieman eri mieltä, vaikka ymmärränkin mitä Jonna sanoillaan tarkoittaa. Minulle bloggaaminen on edelleen hyvin vahvasti yhteisöllistä – tämänpäiväinen brunssi on siitä mainio esimerkki.

Kun yli kuusi vuotta sitten aloitin, en olisi ikinä uskonut, että sana yhteisöllisyys kuuluisi millään muotoa bloggaamiseen. Minulla ei käynyt mielessäkään, että ruokaharrastuksen myötä saisin valtavan verkoston, ja mikä parasta, käsittämättömän upeita uusia ystäviä. Tänä keväänä yhteisöllisyys on ollut minulle itse asiassa enemmän läsnä kuin koskaan ennen. Osa kohtaamisista on tapahtunut verkossa, osa kohtaamisista on onneksi toteutunut aidosti saman pöydän ääressä. Ja onneksi some mahdollistaa yhteisöllisyyden myös virtuaalisti. Instastoreissa, whatsapissa tai messengerissä jaetut hetket ovat ihana lisä yhdessä syötyihin aterioihin.





Kiitos tämän päivän brunssista Makuja kotoa -tiimille ja seurasta Pastanjauhajille, Kokkeillaan-Kotiharmille, Rommirusinalle Muista syödä välillä -blogista, Kärähtäneelle-Heidille, Aina nälkä -blogin kolmikolle ja etelästä vahvistukseksi saapuneelle Peruspöperöä-Virpille.

Muistathan, että tämä ei ole mikään salaseura. Jos haluat liittyä porukkaan, laita viestiä kenelle tahansa meistä. Seuraavan kerran näemme viimeistään kesäpiknikillä, ehkä keksimme jotain villiä jo aiemmin. Ruoka on aina hyvää ja seuraankin tottuu.






torstai 4. toukokuuta 2017

Varhaiskaalisalaatti rapealla tofulla ja maapähkinäkastikkeella



Rapea ja raikas varhaiskaali on se toinen kevään kasviskerhon tähti. Toinen stara on tietenkin parsa, mutta palataan sen äärelle piakkoin.

Tässä varhaiskaalisalaatissa yhdistyvät kaksi aiemmin julkaisemaani reseptiä: maapähkinä-vinaigrette ja rapeaksi paahdettu tofu. Salaatti ja kastike syntyvät sillä aikaa, kun tofu rapeutuu uunissa, joten salaatin voi tarjota myös lämpimien tofupalojen kanssa. Yhtä lailla proteiiniksi käy kana tai vaikka kikherneet. Raikas mutta ruokaisa salaatti on omiaan lounaaksi, mutta viihtyy se yhtä lailla lisäkkeenäkin. Yksi asia kannattaa muistaa: varhaiskaalisalaatti on parhaimmillaan silloin, kun siihen on juuri sekoitettu kastike. Silloin kaali on vielä rapsakkaa.


 






Resepti

 

 

 

 

Varhaiskaalisalaatti rapealla tofulla ja maapähkinä-vinaigretella

noin neljälle


pieni varhaiskaali tai puolikas suuremmasta
1–2 porkkanaa
1 annos maapähkinä-vinaigrettea (resepti linkin takana) 
rapeaksi paahdettua tofua (ohje linkin takana)

lisäksi
tuoretta korianteria
limetin lohkoja


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paahda tofu ohjeen mukaan. Valmista myös kastike.
 
Suikaloi kaali ohuelti. Kuori ja leikkaa porkkana haluamallasi tavalla, kuorimaveitsellä tehdyt suikaleet tai juliennet ovat kauniita ja helppoja tapoja. Sekoita osa kastikkeesta salaattiin. Lisää päälle tofupalat ja kaada loppu kastike salaatin päälle. Maista ja lisää tarvittaessa happoa tai tarjoa limetin lohkot lisäkkeenä. Revi päälle tuoretta korianteria. Salaatti on parhaimmillaan heti nautittuna.

_____




 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails