maanantai 24. huhtikuuta 2017

Suklaa-espressojäädykekakku





Onko mikään parempaa kuin istahtaa yhteisen pöydän ääreen ihmettelemään elämää, kertomaan kuulumisia ja syömään. Tuskin. Tai on, kun kaiken edellä mainitun lisäksi joku sanoo: Eiköhän me keitetä kahvit! Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Nespresson kanssa.




Sain pääsiäisen aikaan vieraaksi ihastuttavan Iinan I'm human not a sandwich -blogin takaa. Iinan lisäksi ruoka- ja kahvipöytään istui Iinan mies Otto sekä heidän hurmaava kuopuksensa, valloittava Nova-vauva. Miten ihania tyyppejä kaikki kolme!

Jaoimme palan elämää yhdessä ensimmäistä kertaa. Yhteisiä kokemuksia ja ajatuksia kyllä riitti vaikka kuinka, vaikka Iinan supersuosittu lifestyle-blogi ja Kokkipottila eivät niitä lähimpiä sisarblogeja olekaan. Ajatelkaa vaikka Vain elämää -ohjelman räppäriä ja iskelmälaulajaa kollegoilla on aina toisilleen kiinnostavia ajatuksia ja havaintoja kerrottavana. Bloggareiden kahvikestivierailut ovat muuten saaneet idean nimen omaan Vain elämää -ohjelmasta. Juttelimme paitsi bloggaamisesta myös elämästä ylipäätään: arjesta, juhlista, keväästä ja kivana olemisesta.

Suurin ero lifestyle- ja ruokabloggaamisessa lienee sisällön lisäksi kommentoinnissa. Siinä missä ruokabloggaajat elävät, kiitos teidän ihanien lukijoiden, vähän pumpulissa, eikä mollaavaa tai negatiivista kommentointia tarvitse käytännössä lainkaan sietää, on lifestylen puolella tilanne toinen. Ajoittain kommentointi on aika hurjaa ja varsinkin kurjaa, vaikka tietenkin hekin saavat myös ihania kommentteja. Mutta sovitaanko, rakkaat interwebsin käyttäjät, että ollaan toisillemme kivoja. Kannustetaan, kehutaan ja pidetään suu supussa ja sormet kurissa silloin, kun ilkeitä ajatuksia mieleen tulee. Silloin on itselläkin kivempaa. Ja silloin voi keittää itselle kivuuskahvit.









Tarjosin Iinalle ja Otolle jälkiruoaksi espressokahvilla maustettua suklaajäädykekakkua, joka on saanut inspiraationsa Nina Lincolnin kakusta. Vahvalla espressolla (Linizio Lungo) maustettu kakku on samettisen pehmeää ja jätskimäisen suussasulavaa. Se on täydellinen pari kahville – joitpa kahvisi maidolla tai ilman. Kahvin maku on kakussa selvä, mutta ei päällekäyvä. Jos pidät vain hennosta mokkamaisesta aromista, voit vähentää hieman kahvin määrää.

Kakun voi koristella rennosti ananaskirsikoilla, jotka lienevät maailman helpoin kakunkoriste, tai vaikka tuoreilla marjoilla. Kakun kanssa tarjosin soseutettua vadelmaa, joka raikastaa kakun makumaailmaa. Myös mangosose tai tuoreista mansikoista tehty melba olisi varmasti toimiva raikastus. Lisää reseptejä löytyy kevään aikana Nespresson Facebook-sivulta.




Kiitos, Iina & co, kun kävitte. Ootte parhaita!






Resepti






Suklaa-espressojäädykekakku

noin 10 annosta
pohja 
10 suklaatäytekeksiä
noin 35 g voita
täyte
200 g tummaa suklaata
2 dl kuohu- tai vispikermaa
3 rkl espressoa (tai muuta vahvaa kahvia)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista

päälle
ananaskirsikoita, marjoja tai suklaa- ja pähkinärouhetta

lisäksi
vadelmia soseutettuna


Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin. Leikkaa ylimääräinen paperi pois. Hienonna keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle.
Sulata suklaa vesihauteessa. 
Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto sekä puolet sokerista ja vaniljasokeri. Lisää seokseen kananmunan keltuaiset sekä jäähtynyt suklaasula ja kahvi.
Vatkaa puhtaassa kulhossa kananmunan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vähitellen loppu sokeri samalla koko ajan vatkaten. Vatkaa, kunnnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Yhdistä valkuaisvaahto käännellen suklaa-kermaseokseen.
Kaada massa keksipohjan päälle. Peitä vuoka kelmulla tai foliolla ja jäädytä pakastimessa vähintään yön yli. Ota kakku pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele ja tarjoa heti.

_____

Kuva: Otto Hyttinen


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Maapähkinä-vinaigrette – helppo aasialainen salaatinkastike



Salaatinkastikkeet noudattavat meillä usein samaa kaavaa: hieman hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa. Mitä sitä ehjää korjaamaan. Toiseksi yleisin kastike keittiössämme lienee klassinen vinaigrette, jonka perusmakujen tasapaino hivelee aina makuhermoja.


Nyt heittäydyin suorastaan villiksi, kun sekoitin vinaigretten aasialaistyyppiseksi salaatinkastikkeeksi. Öljyn ja etikan lisäksi pohjana toimii lempeä ja samettinen maapähkinävoi, tahna johon sää luvattoman helposti koukkuun. Maapähkinä-vinaigrette sopii erinomaisesti aasialaistyyppisten salaattien kastikkeeksi, mutta viihtyy myös perinteisempien salaattien kostuttajana. Alkavalla viikolla julkaisen ihanan reseptin, jossa kastike on omimmillaan – pysy kuulolla.






Resepti






Maapähkinä-vinaigrette

(noin 1 dl)

2 rkl sileää maapähkinävoita (makeuttamaton)
2–3 rkl riisietikkaa
noin 1/2 dl vettä
noin 1 tl hunajaa tai agavesiirappia
hieman Sriracha-chilikastiketta
suolaa


Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Maista ja säädä makua tarvittaessa. Sekoita salaattiin tai tarjoa pöytämausteena.

_____



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kun assareille kelpaa vain paras




Nelijalkaisten assistenttien palkkaneuvotteluja on käyty vuosittain. Vaatimustaso ei ole ainakaan laskenut, mitä bonuksiin ja erityiskorvauksiin tulee, mutta olen yrittänyt pitää myös peruspalkan molempia osapuolia tyydyttävällä tasolla. Hyvin tehdystä työstä täytyy saada korvaus, jossa työn ja korvauksen laatu vastaavat toisiaan, eikö niin? Ja koska työn laatu on priimaa, olin innoissani, kun Purina pyysi minua tutustumaan uuteen Purina Beyond Simply 9 -koiranruokaan kaupallisen yhteistyön merkeissä.




Minulle hyvän ruoan ystävänä ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä karvaisimmat perheenjäsenet syövät. Koska raaka-aineet ja ruoan luonnollisuus on minulle itselle ruoassa tärkeää, on se itsestäänselvästi tärkeää myös koirien ruoan kohdalla. Olemme sitä mitä syömme, siksi syynään tuoteselosteet aina sekä ihmisten ruoista että koirien ruoista. Vajaa yhdeksän vuotta sitten, kun ruskea assistentti saapui iloksemme, vertailin koiranruokien tuoteselosteita, proteiininlähteitä ja täyteaineiden määriä, enkä ymmärtänyt useinkaan tuoteselosteista tuon taivaallista.

Purinan Simply 9 -ruokien kohdalla tuoteselosteen tavaaminen on koiranruokien kategoriassa harvinaisen helppoa. Raaka-aineet ovat yksinkertaisia ja ymmärrettäviä. Koiranruokaan perhetymättömänäkin kuluttajana ymmärrän, mitä tarkoittavat tuoteselosteen lammas, ohra, porkkana tai pinaatti. Ihan samoja tuotteita pakkasin omaan ostoskärryyni viimeksi viikonloppuna ruokakaupasta, josta muuten myös Simply 9 on saatavilla.




Molemmat karvakoivet ovat rodulleen tyypillisesti sellaisia semikranttuja tapauksia. Uusi ruoka – siis kaikki muu uusi ruoka kuin uusi juustolaatu – aiheuttaa helposti nenännyrpistelyä ja merkitseviä, pitkä katseita kulmien alta. Vanhempi herra ei uudelle ruoalle lämpene usein lainkaan, nuoremmalla on sentään hieman ennakkoluulottomuutta ja uteliaisuutta ruokienkin suhteen – pätee muuten aika moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen.

Ilmeisesti Purinan uutuusruoka oli aidosti hyvää myös nirppanokkien mielestä, sillä se uteliaampi tyyppi (kuvassa alla) jätti tuosta noin vaan vanhan ruokansa kokonaan syömättä ja naposteli onnellisena ensimmäiseksi testiin päässeitä lammasraksuja. Kokeneempi assistentti maistoi jälkiruoaksi kolme kappaletta uusia muroja, eikä mulkoillut tarjoilijalle lainkaan. Se on kuulkaa paljon se.







maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ohrasuurimorieska



Perinneruoat ja mummolan maut elävät vahvaa nousukautta. Lapsuudesta tutut ruoat, ne joita ehkä silloin inhosi tai joita piti ainakin tylsinä, ovat alkaneet näyttäytyä kiehtovina. Eikä kyse ole pelkästään omasta tai ystävieni keski-ikäistymisestä. Mummolan maut ovat ovat ruokatrendi.

Ohrasuurimorieska kuuluu juuri tähän nostalgisten makujen helminauhaan. Se on myös niitä lapsuuteni makuja, jotka ovat piirtyneet syvälle mielen ja kehon muistiin. Tämä resepti ei tosin ole äitini resepti, se täytyy kaivaa esille toisella kertaa. Alla oleva ohje on pienin muutoksin se, jolla tein ohrarieskaa What's cooking Helsinki -tapahtumassa huhtikuun alkupuolella Sydänmerkin leivontakeittiössä. Alkuperäinen resepti löytyy Sydänmerkin sivuilta.

Ohrarieska on parasta uunituoreena. Päälle sipaisu voita tai vaikka porkkanahummusta.
Myös porkkana-papulevite, jota tein kokkausnäytöksessä, on ihanaa. Osassa Suomea rieskan päälle laitetaan munavoita.







Resepti

 

 

 

Ohrasuurimorieska

pellillinen


1 litra piimää
5 dl ohrasuurimoita
2 dl maitoa
2 rkl öljyä (tai sulatettua voita)
1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 tl soodaa
noin 1 tl suolaa
2 kananmunaa


Sekoita piimän sekaan ohrasuurimot. Turvota suurimoita huoneenlämmössä noin 10 tuntia. 

Kuumenna uuni 250 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 230 astetta). Sekoita taikinaan loput ainekset. Levätä taikina leivinpaperin päälle pellille. Paista noin 25 minuuttia eli kunnes rieska on kauniin väristä.

_____




torstai 13. huhtikuuta 2017

Kaikille sopiva kuohujuoma





Skool keväälle!

Me skoolasimme pari viikkoa sitten siskon perheen kanssa valolle ja hupenevalle lumelle – takatalvetkin menevät yhtä yllättäen kuin tulevatkin – kaikille sopivalla kuohujuomalla, kun Suomen sokeri pyysi minua testaamaan paria hieman erilaista simaa kaupallisen yhteistyön merkeissä. Simat saivat raikkautensa appelsiinista ja limestä, eikä meillä parempia simoja ehkä olla koskaan juotu.

 



Sima on loistava juoma monenlaisissa juhlissa tai illanistujaisissa, ei niin hyvää juomaa kannattaisi vain vappuna hörppiä. Valmistin kahdenlaista simaa: tummaa appelsiinisimaa, joka on Chocochilin parin vuoden takainen resepti, ja lime-rosmariinisimaa. Raikkaita ja mahtavia juomia molemmat! Lime-rosmariinisima nousi kirpsakkuudellaan meidän suosikiksi, vaikka ensin ajattelin, ettei rosmariinin vivahteet ehkä lapsille maistuisi. Aika monesti veikkaus menee vihkoon näissäkin puuhissa.

Joka kerta simaa tehdessä sitä muuten hämmästyy, miten vaivattomasti sihijuoma valmistuu. Hetken puuhastelun jälkeen kun sima tekee itse itsensä. Raaka-aineita juomassa on vain muutama, eikä pulloon pakata mitään turhaa. Ero vaikka kaupan limppareihin on siis aika hurja. Vaikeinta valmistamisessa taitaakin olla odottaminen: Huoneenlämmössä sima valmistuu muutamassa päivässä, jääkaapissa noin viikossa. Vaikka rusinoista ei siman joukossa välittäisikään, kannattaa niitä pulloon laittaa, sillä rusinoiden noustessa pinnalle juoma on valmista. Minä jätin rusinat laittamatta ja yritin arvioida juomien valmistumista tuijottamalla. Ihan silleen pikkusen epätarkka metodi. Onneksi yllä mainitseman kolme päivää ja viikkoa antavat hyvän osviitan rusinattomallekin.





Ai miltä simat sitten maistuivat? Kokosin kommentteja alle yhteen. Kommentteja on koottu myös simasuiden unelmasivustolle, jossa on reseptit ja vinkit monenlaisiin simajuomiin – yksi niistä tekeytyy jo meillä jääkaapissa. Sivustolla voi myös jättää omat kommenttinsa.

Tässä iskuryhmämme viiltävä analyysi testaamistamme simoista:

Lime-rosmariinisima oli juuri sopivan raikasta, eikä aikuiseenkaan makuun liian makeaa. 12-vuotias kummipoika analysoi simoja ihailtavan tarkasti. Hänen mukaansa lime-rosmariinisimassa oli sopivan paljon happoja, se oli sopivan raikasta ja sopivan makeaa. Arvosanaksi heilahti täydet 5/5, ja täysin pisten sima kiilasi kilpailijansa edelle. Minun mielestä sima oli raikasta ja positiivisella tavalla hieman yllättävää. Limen ja rosmariinin yhdistelmää luonnehdittiin myös sanoilla veikeä ja valloittava. Yksi sanoi lime-rosmariinisiman sopivan vaikka joulujuomaksi.

Tumma appelsiinisima oli myös loistava juoma, vaikka se ei raikkaudessaan yltänytkään aivan limesiman tasolle. Kummipoika antoi arvosanaksi 4/5, mutta painotti siman olevan silti todella todella hyvää. Simaa kuvailtiin myös sanoin lempeä ja raikas. Sen todettiin olevan myös ihan kuin kotitekoista appelsiinilimpparia. Paitsi paljon parempaa.

Millainen sima on sinun suosikkisi?


Kaupallisessa yhteistyössä Suomen sokeri

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hummuksella täytetyt kananmunat



Täytetyt kananmunat kuuluvat jotenkin olennaisesti kevääseen. Pääsiäiseen ne kuuluvat ilman muuta, mutta muutenkin niissä on sellaista keväistä hehkua, jota on vähän vaikea käsittää. Se taitaa kuulua samaan sarjaan muiden vaikeasti käsitettävien asioiden kanssa: takatalvi, toimimaton salasana, maailmankaikkeus ja usein kadoksissa olevat avaimet. Noin niin kuin esimerkiksi.

Näihin täytettyihin kananmuniin liittyy muutakin käsittämätöntä. Miten ihmeessä en ole ennen hoksannut täyttää kananmunia hummuksella? 




Hummus, tuo julkinen salarakkaani, on tahna, joka sopii moneen paikkaan. Kananmunan täytteenä se on myöskin aivan loistava. Nyt täytin munat tavallisella hummuksella, mutta yhtälailla täyttämiseen voi käyttää muitakin hummuksia, alla muutama blogista löytyvä hummusresepti.


Artisokkahummus
Pinaattihummus
Avokadohummus
Punajuurihummus
Porkkanahummus

Mukavaa pääsiäisviikkoa!





 

Resepti

 

 

 

 

Hummuksella täytetyt kananmunat 

kovaksi keitettyjä kananmunia

hummus
1 prk säilöttyjä kikherneitä (tai n.2½ dl itse keitettyjä kikherneitä)
1 valkosipulinkynsi
2–3 rkl sitruunamehua
(tahini-tahnaa)
suolaa 
2 rkl oliiviöljyä
tarpeen mukaan kikherneiden säilöntänestettä

päälle
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
seesaminsiemeniä


Keitä kananmunat ja jäähdytä ne. Laita kaikki hummuksen ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Maista ja säädä makua tarvittaessa.

Halkaise kananmunat. Poista keltuaiset (voit halutessasi sekoittaa ne hummukseen). Täytä kananmunat hummuksella ja koristele yrteillä ja siemenillä.

_____




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kreikkalainen kanapasta



Kanapasta on arkiruoka, joka valmistuu nopeasti ja pitää nälän loitolla pitkään – sellaisiahan niiden arjen pelastajien täytyykin olla. Tämä kreikkalaisista mauista pirteyttä saanut kanapasta on pöydässä vartissa.

Kreikkalaisessa kanapastassa osa makumaailmasta sekoitetaan pastan joukkoon ja osa ladotaan valmiin pastan päälle. Näin pasta saa moniuloitteisuutta ja lisää sävyjä, kun esimerkiksi fetajuustoa on mukana sekä lämpimänä että kylmänä, samoin yrttejä. Pinaattina pastassa voi käyttää hyvin pakastepinaattia, se on helppo ja aina saatavilla oleva vaihtoehto tuoreille pinaatinlehdille. Juustona suosin aitoa fetaa, mutta mikä tahansa fetankaltainen salaattijuusto sopii ruokaan hyvin.






Resepti

 

 

 

Kreikkalainen kanapasta

neljälle


350–400 g pastaa (fusilli tai penne sopivat hyvin)
vettä + suolaa pastan keittämiseen
1 sipuli
1–2 valkosipulinkynttä 
1 rkl öljyä
2–3 broilerin rintafilettä
1 pss pakastepinaattia
200 g fetajuustoa
3 rkl ranskankermaa
suolaa 
mustapippuria
kourallinen tuoretta basilikaa
1–2 tomaattia


Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.

Pasta kiehuessa kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota keskilämmöllä sipulisilppuja noin viisi minuuttia. Nosta lämpöä ja lisää paloitellut broilerinfileet. Paista broilerinpalat kypsiksi. 

Lisää sulatettu pinaatti. Sekoita. Murustele noin puolet fetajuustosta pannulle. Lisää myös ranskankerma sekä noin puolet basilikasta hienonnettuna. Mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita valutetun pastan joukkoon kastike. Kuutioi pastan päälle tomaatit ja murustele loput fetajuustosta. Viimeistele basilikalla.

_____




sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Suolasarvet – pettämätön klassikkoresepti



Rapeanpehmeä pinta ja sisus, jonka pumpulimaiseen pehmeyteen haluaisi jäädä asumaan. Klassiset suolasarvet eivät ole turhaan paikkaansa ansainneet. Ne ovat yksinkertaisia ja yksinkertaisesti pettämättömän hyviä. Suolasarvien resepti on ytimekäs: vain viisi raaka-ainetta. Rasvaa on niin, että riittää, mutta toisaalta juuri se erottaa sarvet sämpylöistä.

Tällä reseptillä meidän perheessä on tehty sarvia vuosikymmenet. Sarvet oli meidän perheet juhlaleivonnainen – pullaa leivottiin äärimmäisen harvoin, täytekakkuja vieläkin harvemmin. Siinä missä äidin sämpylät olivat arkea, olivat sarvet pöydässä vain erityistapauksissa tai erityisen hyvin toimineen maanittelun jälkeen. Siskoni opetti minulle muuten isosiskon viisaudella toimivan keinon, joka toimi sarvien kohdalla melko hyvin, vaikka muuten vinkillä mentiinkin monesti vähän vihkoon. Isosiskon ohje meni näin: jankuta jankuta, kyllä ne kohta antaa periksi.






Resepti

 

 




Suolasarvet

24 kpl


6 1/2–7 dl vehnäjauhoja (tai puolikarkeita spelttijauhoja)
200 g voita
1 tl suolaa
2 1/2 dl maitoa
40 g tuorehiivaa
(juustoraastetta)


Nypi jauhot, voi ja suola ryynimäiseksi seokseksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva maidon sekaan. Sekoita maitoseos jauhoseokseen ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Taikina saa olla hyvin pehmeää. Anna kohota lämpimässä paikassa noin puoli tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen.

Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Vaivaa taikinasta ilmat pois ja jaa se kahteen osaan. Kaulitse taikinapaloista ympyrät (paksuus noin puoli senttiä) ja jaa ne 12 kolmiomaiseen osaan. 

Rullaa kolmiot löyhästi alkaen leveästä päästä. Taita sarviksi ja asettele leivinpaperille. Kohota sarvia vielä noin 15 minuuttia ja paista noin 10 minuuttia eli kunnes suolasarvet ovat saaneet kauniin kullankeltaisen värin.

Sarvet ovat parhaimmillaan leipomispäivänä. Pakasta tarpeen mukaan.

_____


 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails