perjantai 26. toukokuuta 2017

Pitasipsit ja harissahummus





Maailmassa on muutamia asioita, joita en voi vastustaa. Vastustamattomien asioiden kärkikakaksikkona ovat olleen vuosia auringonlaskut sekä samettinen hummus – molemmat aiheuttavat säännöllisesti hymyilyttäviä sydämentykytyksiä. Hummuksen kaltaisia ruokien jokapaikanhöyliä ei koskaan ole liikaa, sillä hummus on kotonaan niin aamupalaleivän päällä kuin paljettibileiden parhaana dippinäkin. Auringonlasku taas on lupaus uudesta päivästä kauneimmassa mahdollisessa paketissa. Ajatelkaa nyt niitäkin ihania kesäöiden auringonlaskuja, jolloin auringonlasku ja -nouse sekoittuvat hurmaavaksi hetkeksi, jolloin ei tiedä, onko vanha päivä päättymässä vai uusi alkamassa. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Fine Foodsin kanssa.





Lempiasioiden kärkikahinoissa ovat myös rapeat asiat, kuten näkkäri, pähkinät ja sipsit. Ne tuovat vähän ryhtiä ja rouheutta elämään. Helpot pitasipsit ja sopivasti mausteinen harissahummus ovat mainio yhdistelmä samettisuutta ja rapeutta. Kattaus on valmis vartissa, vaikka lisäksi pilkkoisi vähän kurkkua ja paprikaakin. Mezemäisenä alkuruokana tai niiden paljettibileiden naposteltavana sipsit ja hummus ovat ehkä parhaimmillaan.

Resepteissä käytetyt Fine Foodsin Harissa ja Ras el Hanout vievät reseptiikan makumaailmaa yhä syvemmälle Lähi-itään. Harissa antaa hummukselle pienen hehkun – lusikallinen tai kaksi enemmän harissaa ja hehkuakin on enemmän – ja mausteseoksen moniuloitteinen saa uunissa valmistuvat pitasipsit aivan supermaukkaiksi.








Resepti






Pitasipsit ja harissahummus


neljälle


harissahummus
1 prk (noin 200 g) kikherneitä
1/2 dl kikherneiden säilöntälientä
2 tl harissa-tahnaa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
hieman suolaa
seesaminsiemeniä koristeluun

pitasipsit
2 kpl pitaleipää
1 rkl oliiviöljyä
1/2–1 tl Ras el hanout -mausteseosta
ripaus suolaa


Ota kikherneiden säilöntälientä talteen noin puoli desiä. Huuhtele ja valuta kikherneet. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Anna makujen tekeytyä jääkaapissa pitasipsien valmistamisen ajan. Koristele seesaminsiemenillä.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa pitaleivät kolmioiksi ja halkaise kolmiot. Levitä kolmiot pellille, sivele öljyllä ja ripottele päälle mausteseosta sekä halutessasi hieman suolaa. Paista noin 10 minuuttia eli kunnes sipsit ovat kullankeltaisia ja rapeita. Tarjoa harissahummuksen kanssa.

_____




tiistai 23. toukokuuta 2017

Herkkusieniä rapealla parmesaanikuorrutteella




Tuoreiden herkkusienien käyttömäärä lienee verrannollinen lämpötilan kanssa, luulisin. Ainakin meidän pienperheessä herkkusienet hakeutuvat ostoskärryyn pitkän tauon jälkeen silloin, kun aurinko lämmittää ensimmäisiä kertoja kunnolla poskipäitä.

Nytkin hommasin herkkusieniä ajatuksenani laittaa ne grilliin sillä kaikkein perinteisimmällä aurajuusto-pekoniyhdistelmällä viimeisteltyinä. Mutta Tommi Myllymäen kirjan innoittamana päädyin tekemään herkkusieniä rapealla parmesaanikuorrutteella. Resepti ja toteutus olivat lopulta varsin erilaisia kuin esikuvallaan, mutta sellaisiahan parhaat keittokirjat ovat, inspiraationlähteitä. Myllymäki piti sienet kokonaisina ja täytti lakit parmesaaniseoksella. Minä viipaloin ja paistoin sienet pannulla ja rapeutin kuorrutteen uunissa. Kun pannu on uuninkestävä, on tämä resepti sellainen kätevä yhden astian ruoka.

Meheväksi paistetut herkkusieniviipaleet ja rapea parmesaanipäällys ovat ihan loistava yhdistelmä joko siltään tai leivän päällä syötynä. Kylkeen lasillinen lempiviiniä, oi kyllä!







Resepti







Herkkusieniä rapealla parmesaanikuorrutteella


4–6 annosta


herkkusienet
400 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
hieman mustapippuria

kuorrute
3 rkl oliiviöljyä
3/4 dl pankojauhoa
1 dl parmesaania raastettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
ripaus suolaa

lisäksi
tuoretta persiljaa
tuoretta, vaaleaa leipää


Viipaloi puhdistetut herkkusienet. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista herkkusieniä, kunnes ne ovat kypsiä ja neste on liki haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos paistinpannusi ei ole uuninkestävä, laita sienet esimerkiksi uunivuokaan.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuorrutteen ainekset. Levitä kuorrute sienien päälle ja paahda uunissa noin 10 minuuttia eli kunnes kuorrute on saanut reilusti väriä. Silppua päälle tuoretta persiljaa ja tarjoa vaalean leivän kanssa.

_____




lauantai 20. toukokuuta 2017

Munakoiso-mozzarellasalaatti



Klassinen munakoisovuoka, melanzane alla parmigiana, on suurta herkkuani. Mutta mokoma on vähän turhan monivaiheinen arki-iltana toteutettavaksi, jos puuhaa ei ole yhtään ennakoinut. Helppo ja ihana munakoiso-mozzarellasalaatti toistaa samoja makuja, mutta on pöydässä paljon nopeammin.

Munakoisoviipaleet ja kirsikkatomaatit ladotaan samalle pellille paahtumaan. Ja sitten herkut vain nostetaan salaattipedin päälle joko lämpimänä tai kylmänä. Sekaan revitään mozzarellaa ja salaatti viimeistellään kourallisella basilikaa. Salaatti on muuten tosi hyvä lisäke myös grillikesää ajatellen – uunin sijaan paahtamisen voi tehdä grillissä.




Jos olet kaltaisena munakoisohirmu, tsekkaa myös nämä munakoisoreseptit:







Resepti





Munakoiso-mozzarellasalaatti

neljälle


1 iso munakoiso
noin 250 g kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja
oliiviöljyä
suolaa
(1 valkosipulinkynsi)
1 ruukku salaattia
1 pallo mozzarellajuustoa
kourallinen tuoretta basilikaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Viipaloi munakoiso vajaan sentin paksuisiksi viipaleiksi ja puolita tomaatit. Laita kasvikset leivinpaperin päälle uunipellille, tomaattien leikkuupinta on hyvä olla ylöspäin. Sivele munakoisoviipaleet oliiviöljyllä ja huiski öljyä myös tomaattien päälle. Ripottele päälle suolaa.

Paahda kasviksia uunissa noin 20–30 minuuttia eli kunnes munakoisot ovat saaneet reilusti väriä. Laita kasvikset kulhoon, lorauta sekaan tarvittaessa hieman öljyä sekä hienonnettu valkosipulinkynsi. Maista suola ja anna kasvisten hieman jäähtyä. Voit valmistella kasvikset myös edellisenä päivänä ja säilyttää ne jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa tai kelmun alla.

Revi salaatti tarjoiluvadille. Laita kasvikset salaatin päälle ja revi mozzarella joukkoon. Viimeistele reilulla kourallisella tuoretta basilikaa. Kastikkeeksi sopii balsamico ja oliiviöljy.

_____





tiistai 16. toukokuuta 2017

Paras parsarisotto



Keväässä parasta on ensin kauppoihin ja sitten luontoon pursuileva vehreys. Vihreys, joka on yhtä aikaa tyrmäävä ja lempeä. Toiseksi parasta on tietenkin parsa, tuo kevään odotetuin herkku, jota on satokauden aikaan liki koko ajan jääkaapissa.

Useimmiten, siis melkein joka päivä, syön parsaa uunissa paahdettuna joko lisäkkeenä tai siltään, sillä siten parsa pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Välillä mausteena on vain suolaa, joskus vinaigrettea, välillä taas tuhtia majoneesi-kananmunakastiketta (ihan mieletöntä, muuten). Mutta on parsa kotonaan myös risotossa.

Paras toistaiseksi tekemäni risotto on tässä. Pääpiirteittäin resepti noudattelee Kiran aikoinaan Hesarissa julkaistua reseptiä, josta myös ainakin Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna on tehnyt oman versionsa. Tavoilleni uskollisena oikaisin hieman reseptiikkaa. Ensimmäisellä kerralla oikaisin itse asiassa vahingossa, kun teinkin koko parsapuntista pyrettä – Kiran reseptissä osa parsoista grillataan risoton päälle. Seuraavilla kerroilla, joita on ollut enemmän kuin kahdessa kädessä sormia, olen tehnyt samalla tavalla tarkoituksella. Vain parsojen nuput, ne kaikkein kauneimmat palat vihreyttä, olen jättänyt risoton päälle koristeeksi. Noin kolmanneksen pyreestä jätän usein lisäkkeeksi, ikään kuin viimeistelemään vihreyden.






Resepti





Parsarisotto

4 annosta


parsapyre
500 g tuoretta parsaa
5 dl vettä parsan keittämiseen (josta vajaa 1 dl pyreeseen)
tilkka sitruunamehua
1 rkl voita
(hieman suolaa)

risotto
1 pieni sipuli
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä (esim. arborio)
1 1/2 dl valkoviiniä
noin 1 litra kuumaa kasvislientä (huom. voit hyödyntää parsan keitinveden)
1–2 rkl raastettua sitruunankuorta 
parsapyrettä (ohje yllä)
kourallinen parmesaania
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa ja/tai minttua



Valmista ensi parsapyre. Leikkaa tai katkaise parsoista pois puumaiset tyvet. Ota parsan nuput talteen ja leikkaa varret muutamaan osaan. Keitä kiehuvassa vedessä noin 4–6 minuuttia eli kunnes parsat ovat kypsiä. 

Nosta parsat tehosekoittimeen ja laita sekaan noin 1 dl keitinlientä (säästä loppu liemi esim. kasvisliemen pohjaksi), hieman sitruunamehua ja nokare voita. Aja tasaiseksi pyreeksi. Jätä odottamaan risoton valmistumista.

Kuumenna kasvisliemi valmiiksi ja pidä se kiehuvan kuumana. Muista hyödyntää kasvisliemeen aromikas parsojen keitinvesi.

Hienonna sipuli. Raasta sitruunankuori ohuelti. Raasta myös parmesan ja hienonna yrtit.

Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulisilppua muutama minuutti keskilämmöllä. Lisää riisit ja kuullota, kunnes riisit ovat läpikuultavia. Lisää valkoviini ja sekoita voimakkaasti kunnes valkoviini on imeytynyt. Lisää kasvislientä 1–2 kauhallista kerrallaan. Sekoita välillä voimakkaasti, jotta risotosta tulee kermaista. 

Kun riisi on liki kypsää, lisää noin 2/3 parsapyreestä, sitruunankuori ja parmesan. Sekoita. Muista, että risotto on parhaimmillaan puuromaisen löysänä. Maista suola ja viimeistele tuoreilla yrteillä. Voit lisätä myös hieman sitruunamehua, mikäli risotto kaipaa happoa.

Heitä parsan nuput kuuman risoton päälle, sen kummempaa kypsennystä ne eivät kaipaa (voit toki paistaa niitä hetken pannulla, jos halua). Tarjoa risotto heti. Tarjoa loppu parsapyre lisäkkeenä. Mausta pyrettä tarvittaessa vielä suolalla ja sitruunamehulla. Risoton päälle voi ripotella vielä parmesaaniraastetta.

_____


 


torstai 11. toukokuuta 2017

Thaimaalaiset papukakut & avokado-kookosdippi





Rapukakut on out, papukakut on in!

Valloittavat thaimaalaiset pikkusyötävät tehdään perinteisesti kalasta tai ravuista. Vegeversio näistä ehkä maailman ihanimmista, rapeakuorisista herkuista tehdään pavuista. Rakenne ja maku ovat hämmentävän samanlaisia kuin esikuvallaan, mehevät papukakut ovat thaimaalaisen makumaailman tiivistymä. Resepti on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Fine Foodsin kanssa.





Muistan elävästi kun söin ensimmäistä kertaa rapukakkuja. Olen ehkä kertonut tarinan ennenkin, mutta sellaisia ne tropiikin tapahtumat ovat, palaavat hehkuvina mieleen tuon tuosta (erityisesti tällaisena lumikuorrutteisena toukokuun aamuna). Päristelimme mopolla kuumassa yössä ja kirjaimellisesti eksyimme rentoon paikallisten täyttämään ravintolaan, jossa soitti hieman epävireisesti länsimaisia covereita vetelevä trio erektus thaistail. 

Musiikki oli ehkä epävireistä, mutta rapukakut soittivat nuotilleen. Luultavasti makumuistoon sekoittuu hieman lomamoodia ja auringon kuumottamia ajatuksia, sitä ei käy kieltäminen, mutta ainahan tunnelma on osa ruokaa. Harvoin parhaat makumuistot syntyvät yksin syötyjen aterioiden ääressä. Avokado-kookosdipin kanssa tarjoiltavat papukakutkin ovat parhaimmilleen hyvässä seurassa syötynä.

Onneksi makumuistoja voi nykyisin toistaa myös kotioloissa. Fine Foods tuo maahan maailman maut, ne, joilla rapu- tai papukakut onnistuvat ilman matkustamista. Koko tyrmäävän ihanaan tuotekirjoon kannattaa tutustua yrityksen sivuilla.








Resepti




Papukakut ja avokado-kookosdippi

2–4 annosta

papukakut
1 prk (noin 200 g) kikherneitä tai valkoisia papuja
1 tl sitruunaruohotahnaa
1 tl Sriracha-chilikastiketta
1 rkl soijakastiketta
1 rkl rypsiöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
pieni salottisipuli
2 kaffirlimetin lehteä
noin 1/2 dl tuoretta korianteria hienonnettuna

lisäksi
1/2 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 1/2 dl pankojauhoja
rypsiöljyä paistamiseen

dippi
1 kypsä avokado
1 prk (165 ml) kookoskermaa
yhden limetin mehu
1 tl Sriracha-chilikastiketta
1 valkosipulinkynsi
suolaa


Huuhtele ja valuta pavut. Kuori valkosipuli, inkivääri ja sipuli ja hienonna ne. Lisää tehosekoittimeen kaikki ainekset. Aja taikina sekaisin. Se saa jäädä rakenteeltaan hieman rouheaksi.

Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhot. Riko toiselle lautaselle kananmuna ja vatkaa haarukalla sen rakenne rikki. Laita kolmannelle lautaselle pankojauhoja. Muotoile taikinasta 10–12 litteää kakkua. Pyörittele kakut vehnäjauhossa, kananmunassa ja pankojauhossa. Kaada paistinpannulle öljyä siten, että pohja peittyy. Paista keskilämmöllä pari minuuttia molemmin puolin eli kunnes paistopinta on rapea ja kullankeltainen.

Laita tehosekoittimeen kaikki dipin ainekset. Aja tasaiseksi, maista ja säädä hapon ja suolan tasapaino sopivaksi. Tarjoa dippi papukakkujen kanssa.

Vinkki! Papukakku-reseptissä on käytetty soijakastiketta, koska halusin tehdä papukakut täysin vegenä. Soijan sijasta voi käyttää kalakastiketta, jos se ruokavalioosi sopii.

_____



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ruoka on aina hyvää ja seuraankin tottuu



Olen tavattoman huono tekemään uuden vuoden lupauksia, sillä pienet tai suuret purjehduksen suunnan tarkastukset eivät mielestäni vaadi vuoden vaihtumista, niitä on ihan hyvä tehdä ympäri vuoden. Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen. Päätin, että tänä vuonna, tai pikemminkin tästä vuodesta alkaen, syön enemmän yhdessä. Syön vähemmän yksin lounaita ja syön enemmän isolla porukalla. Koska yhdessä syöminen on aina sielua sykähdyttävää.




Tänään söimme yhdessä oululaisten ruokabloggaajien kesken jo perinteeksi kehkeytynyttä kevätbrunssia. Pöydän ympärillä oli toistakymmentä hyvää ruokaa arvostavaa tyyppiä, pöydässä runsas kattaus Suomi100-teemaan sopivaa brunssiruokaa. Suolaisen ja makean vuorovetoa täydennettiin proseccolla ja alkoholittomalla omenaboolilla. Siinä ehkä kolmannen ja neljännen kierroksen välissä, kaiken naurun keskellä tuli aivan tavattoman onnekas olo. Miten ihanaa on, että ympärillä on tällaisia ihmisiä, joiden kanssa istua yhdessä syömään yhteiseen pöytään. Joiden kanssa ruoka on aina enemmän kuin mahantäytettä. Joiden kanssa ruoka on puheenaihe, innostuksen lähde ja se on aina tarkoitettu jaettavaksi. Viimeksi olemme tavanneet isommalla porukalla tammikuisella grillikierroksella, pienemmällä porukalla kokkauskurssilla. Välillä olemme riehaantuneet WhatsAppissa donitseista, välillä pieneläimistä. Tämän jutun otsikko, joka kuuluu kengät jalassa eteisessä kerrottujen ja kuultujen kuolemattomien lainien sarjaan, kertonee kaiken olennaisen yhdessäolosta: Ruoka on aina hyvää ja seuraan kyllä tottuu.





Jonna kirjoitti Suolaa ja hunajaa -blogissaan vastikään mainion kirjoituksen, jossa pohdittiin muiden muassa ruokamaailmassa tapahtuneita ilmiöitä, bloggaamista ja ruokablogeissa vuosien varrella tapahtunutta muutosta. Olen Jonnan kanssa monessa kohdassa täysin samaa mieltä. Blogimaailma on muuttunut valtavalla vauhdilla, eikä muutokset tuo koskaan mukanaan pelkästään hyvää.
Yhteisöllisyyden katoamisesta uskallan kuitenkin olla hieman eri mieltä, vaikka ymmärränkin mitä Jonna sanoillaan tarkoittaa. Minulle bloggaaminen on edelleen hyvin vahvasti yhteisöllistä – tämänpäiväinen brunssi on siitä mainio esimerkki.

Kun yli kuusi vuotta sitten aloitin, en olisi ikinä uskonut, että sana yhteisöllisyys kuuluisi millään muotoa bloggaamiseen. Minulla ei käynyt mielessäkään, että ruokaharrastuksen myötä saisin valtavan verkoston, ja mikä parasta, käsittämättömän upeita uusia ystäviä. Tänä keväänä yhteisöllisyys on ollut minulle itse asiassa enemmän läsnä kuin koskaan ennen. Osa kohtaamisista on tapahtunut verkossa, osa kohtaamisista on onneksi toteutunut aidosti saman pöydän ääressä. Ja onneksi some mahdollistaa yhteisöllisyyden myös virtuaalisti. Instastoreissa, whatsapissa tai messengerissä jaetut hetket ovat ihana lisä yhdessä syötyihin aterioihin.





Kiitos tämän päivän brunssista Makuja kotoa -tiimille ja seurasta Pastanjauhajille, Kokkeillaan-Kotiharmille, Rommirusinalle Muista syödä välillä -blogista, Kärähtäneelle-Heidille, Aina nälkä -blogin kolmikolle ja etelästä vahvistukseksi saapuneelle Peruspöperöä-Virpille.

Muistathan, että tämä ei ole mikään salaseura. Jos haluat liittyä porukkaan, laita viestiä kenelle tahansa meistä. Seuraavan kerran näemme viimeistään kesäpiknikillä, ehkä keksimme jotain villiä jo aiemmin. Ruoka on aina hyvää ja seuraankin tottuu.






torstai 4. toukokuuta 2017

Varhaiskaalisalaatti rapealla tofulla ja maapähkinäkastikkeella



Rapea ja raikas varhaiskaali on se toinen kevään kasviskerhon tähti. Toinen stara on tietenkin parsa, mutta palataan sen äärelle piakkoin.

Tässä varhaiskaalisalaatissa yhdistyvät kaksi aiemmin julkaisemaani reseptiä: maapähkinä-vinaigrette ja rapeaksi paahdettu tofu. Salaatti ja kastike syntyvät sillä aikaa, kun tofu rapeutuu uunissa, joten salaatin voi tarjota myös lämpimien tofupalojen kanssa. Yhtä lailla proteiiniksi käy kana tai vaikka kikherneet. Raikas mutta ruokaisa salaatti on omiaan lounaaksi, mutta viihtyy se yhtä lailla lisäkkeenäkin. Yksi asia kannattaa muistaa: varhaiskaalisalaatti on parhaimmillaan silloin, kun siihen on juuri sekoitettu kastike. Silloin kaali on vielä rapsakkaa.


 






Resepti

 

 

 

 

Varhaiskaalisalaatti rapealla tofulla ja maapähkinä-vinaigretella

noin neljälle


pieni varhaiskaali tai puolikas suuremmasta
1–2 porkkanaa
1 annos maapähkinä-vinaigrettea (resepti linkin takana) 
rapeaksi paahdettua tofua (ohje linkin takana)

lisäksi
tuoretta korianteria
limetin lohkoja


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paahda tofu ohjeen mukaan. Valmista myös kastike.
 
Suikaloi kaali ohuelti. Kuori ja leikkaa porkkana haluamallasi tavalla, kuorimaveitsellä tehdyt suikaleet tai juliennet ovat kauniita ja helppoja tapoja. Sekoita osa kastikkeesta salaattiin. Lisää päälle tofupalat ja kaada loppu kastike salaatin päälle. Maista ja lisää tarvittaessa happoa tai tarjoa limetin lohkot lisäkkeenä. Revi päälle tuoretta korianteria. Salaatti on parhaimmillaan heti nautittuna.

_____




 

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Rapean tofun salaisuus



Rapea ja suutuntumalta miellyttävä tofu on ollut sellainen kaukainen mielikuva, miltei tavoittamaton päämäärä jo ajatuksenakin. Tofun perusongelma kun tuppaa olemaan epämiellyttävä suutuntuma, rakenne, jota ei oikein voi edes kutsua rakenteeksi. Käsi ylös, jos olet eri mieltä.

Arvasin, ei näy käsiä kohti tähtiä.

Mutta eipähän hättää. Tässä ja nyt paljastan rapean tofun salaisuuden. Se maaginen, ihmeitä tekevä temppu toimii melkein minkä tahansa ruoka-aineen kanssa. Ja se temppu on paahtaminen. Niin yksinkertaista ja helppoa.

Yksi pieni esileikki tofulle tosin täytyy tehdä ennen paahtamista. Tofu täytyy kuivata kunnolla. Usein leikkaan tofun kuutioiksi tai viipaleiksi ja kuivaan palat huolellisesti talouspaperilla reilusti painamalla useaan kertaan. Näin liika neste lähtee tofusta pois, ja tofu paahtuu, ei kiehu.

Olen kirjoittanut tofun kesyttämisestä aiemminkin. Silloin taktiikkani oli tämä: kuutiointi, kuivaus, marinointi, paistaminen ja viimeistely kastikkeella. Toimii. Mutta suosittelen kokeilemaan paistamisen sijaan paahtamista, sillä pääset paljon helpommalla. Voit myös paahtaa tofun ilman marinointi ja sekoittaa kastikkeen kuumien tofupalojen joukkoon. Kastikkeeksi käy esimerkiksi maapähkinä-vinaigrette. Kokeile rapeita tofupaloja myös thaimaalaisessa salaatissa possun sijasta.






Resepti







Rapeaksi paahdettu tofu

 

1 pkt kiinteää tofua (suosikkini on Jalotofun kylmäsavu)
hieman öljyä
(hieman suolaa)


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa tofu viipaleiksi tai kuutioiksi. Kuivaa palat huolellisesti talouspaperilla painelemalla. Kuivaa useampaan kertaan, jotta saat tofun mahdollisimman kuivaksi. 

Sekoita öljy ja halutessasi ripaus suolaa tofupalojen joukkoon. Paahda välillä sekoittaen noin 15 minuuttia uunista riippuen eli kunnes tofut ovat saaneet väriä ja rapean pinnan. 

_____




maanantai 24. huhtikuuta 2017

Suklaa-espressojäädykekakku





Onko mikään parempaa kuin istahtaa yhteisen pöydän ääreen ihmettelemään elämää, kertomaan kuulumisia ja syömään. Tuskin. Tai on, kun kaiken edellä mainitun lisäksi joku sanoo: Eiköhän me keitetä kahvit! Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Nespresson kanssa.




Sain pääsiäisen aikaan vieraaksi ihastuttavan Iinan I'm human not a sandwich -blogin takaa. Iinan lisäksi ruoka- ja kahvipöytään istui Iinan mies Otto sekä heidän hurmaava kuopuksensa, valloittava Nova-vauva. Miten ihania tyyppejä kaikki kolme!

Jaoimme palan elämää yhdessä ensimmäistä kertaa. Yhteisiä kokemuksia ja ajatuksia kyllä riitti vaikka kuinka, vaikka Iinan supersuosittu lifestyle-blogi ja Kokkipottila eivät niitä lähimpiä sisarblogeja olekaan. Ajatelkaa vaikka Vain elämää -ohjelman räppäriä ja iskelmälaulajaa kollegoilla on aina toisilleen kiinnostavia ajatuksia ja havaintoja kerrottavana. Bloggareiden kahvikestivierailut ovat muuten saaneet idean nimen omaan Vain elämää -ohjelmasta. Juttelimme paitsi bloggaamisesta myös elämästä ylipäätään: arjesta, juhlista, keväästä ja kivana olemisesta.

Suurin ero lifestyle- ja ruokabloggaamisessa lienee sisällön lisäksi kommentoinnissa. Siinä missä ruokabloggaajat elävät, kiitos teidän ihanien lukijoiden, vähän pumpulissa, eikä mollaavaa tai negatiivista kommentointia tarvitse käytännössä lainkaan sietää, on lifestylen puolella tilanne toinen. Ajoittain kommentointi on aika hurjaa ja varsinkin kurjaa, vaikka tietenkin hekin saavat myös ihania kommentteja. Mutta sovitaanko, rakkaat interwebsin käyttäjät, että ollaan toisillemme kivoja. Kannustetaan, kehutaan ja pidetään suu supussa ja sormet kurissa silloin, kun ilkeitä ajatuksia mieleen tulee. Silloin on itselläkin kivempaa. Ja silloin voi keittää itselle kivuuskahvit.









Tarjosin Iinalle ja Otolle jälkiruoaksi espressokahvilla maustettua suklaajäädykekakkua, joka on saanut inspiraationsa Nina Lincolnin kakusta. Vahvalla espressolla (Linizio Lungo) maustettu kakku on samettisen pehmeää ja jätskimäisen suussasulavaa. Se on täydellinen pari kahville – joitpa kahvisi maidolla tai ilman. Kahvin maku on kakussa selvä, mutta ei päällekäyvä. Jos pidät vain hennosta mokkamaisesta aromista, voit vähentää hieman kahvin määrää.

Kakun voi koristella rennosti ananaskirsikoilla, jotka lienevät maailman helpoin kakunkoriste, tai vaikka tuoreilla marjoilla. Kakun kanssa tarjosin soseutettua vadelmaa, joka raikastaa kakun makumaailmaa. Myös mangosose tai tuoreista mansikoista tehty melba olisi varmasti toimiva raikastus. Lisää reseptejä löytyy kevään aikana Nespresson Facebook-sivulta.




Kiitos, Iina & co, kun kävitte. Ootte parhaita!






Resepti






Suklaa-espressojäädykekakku

noin 10 annosta
pohja 
10 suklaatäytekeksiä
noin 35 g voita
täyte
200 g tummaa suklaata
2 dl kuohu- tai vispikermaa
3 rkl espressoa (tai muuta vahvaa kahvia)
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista

päälle
ananaskirsikoita, marjoja tai suklaa- ja pähkinärouhetta

lisäksi
vadelmia soseutettuna


Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin. Leikkaa ylimääräinen paperi pois. Hienonna keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle.
Sulata suklaa vesihauteessa. 
Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto sekä puolet sokerista ja vaniljasokeri. Lisää seokseen kananmunan keltuaiset sekä jäähtynyt suklaasula ja kahvi.
Vatkaa puhtaassa kulhossa kananmunan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vähitellen loppu sokeri samalla koko ajan vatkaten. Vatkaa, kunnnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Yhdistä valkuaisvaahto käännellen suklaa-kermaseokseen.
Kaada massa keksipohjan päälle. Peitä vuoka kelmulla tai foliolla ja jäädytä pakastimessa vähintään yön yli. Ota kakku pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Koristele ja tarjoa heti.

_____

Kuva: Otto Hyttinen


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Maapähkinä-vinaigrette – helppo aasialainen salaatinkastike



Salaatinkastikkeet noudattavat meillä usein samaa kaavaa: hieman hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa. Mitä sitä ehjää korjaamaan. Toiseksi yleisin kastike keittiössämme lienee klassinen vinaigrette, jonka perusmakujen tasapaino hivelee aina makuhermoja.


Nyt heittäydyin suorastaan villiksi, kun sekoitin vinaigretten aasialaistyyppiseksi salaatinkastikkeeksi. Öljyn ja etikan lisäksi pohjana toimii lempeä ja samettinen maapähkinävoi, tahna johon sää luvattoman helposti koukkuun. Maapähkinä-vinaigrette sopii erinomaisesti aasialaistyyppisten salaattien kastikkeeksi, mutta viihtyy myös perinteisempien salaattien kostuttajana. Testaa maapähkinä-vinaigrettea esimerkiksi varhaiskaalisalaatissa.






Resepti






Maapähkinä-vinaigrette

(noin 1 dl)

2 rkl sileää maapähkinävoita (makeuttamaton)
2–3 rkl riisietikkaa
noin 1/2 dl vettä
noin 1 tl hunajaa tai agavesiirappia
hieman Sriracha-chilikastiketta
suolaa


Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Maista ja säädä makua tarvittaessa. Sekoita salaattiin tai tarjoa pöytämausteena.

_____



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kun assareille kelpaa vain paras




Nelijalkaisten assistenttien palkkaneuvotteluja on käyty vuosittain. Vaatimustaso ei ole ainakaan laskenut, mitä bonuksiin ja erityiskorvauksiin tulee, mutta olen yrittänyt pitää myös peruspalkan molempia osapuolia tyydyttävällä tasolla. Hyvin tehdystä työstä täytyy saada korvaus, jossa työn ja korvauksen laatu vastaavat toisiaan, eikö niin? Ja koska työn laatu on priimaa, olin innoissani, kun Purina pyysi minua tutustumaan uuteen Purina Beyond Simply 9 -koiranruokaan kaupallisen yhteistyön merkeissä.




Minulle hyvän ruoan ystävänä ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä karvaisimmat perheenjäsenet syövät. Koska raaka-aineet ja ruoan luonnollisuus on minulle itselle ruoassa tärkeää, on se itsestäänselvästi tärkeää myös koirien ruoan kohdalla. Olemme sitä mitä syömme, siksi syynään tuoteselosteet aina sekä ihmisten ruoista että koirien ruoista. Vajaa yhdeksän vuotta sitten, kun ruskea assistentti saapui iloksemme, vertailin koiranruokien tuoteselosteita, proteiininlähteitä ja täyteaineiden määriä, enkä ymmärtänyt useinkaan tuoteselosteista tuon taivaallista.

Purinan Simply 9 -ruokien kohdalla tuoteselosteen tavaaminen on koiranruokien kategoriassa harvinaisen helppoa. Raaka-aineet ovat yksinkertaisia ja ymmärrettäviä. Koiranruokaan perhetymättömänäkin kuluttajana ymmärrän, mitä tarkoittavat tuoteselosteen lammas, ohra, porkkana tai pinaatti. Ihan samoja tuotteita pakkasin omaan ostoskärryyni viimeksi viikonloppuna ruokakaupasta, josta muuten myös Simply 9 on saatavilla.




Molemmat karvakoivet ovat rodulleen tyypillisesti sellaisia semikranttuja tapauksia. Uusi ruoka – siis kaikki muu uusi ruoka kuin uusi juustolaatu – aiheuttaa helposti nenännyrpistelyä ja merkitseviä, pitkä katseita kulmien alta. Vanhempi herra ei uudelle ruoalle lämpene usein lainkaan, nuoremmalla on sentään hieman ennakkoluulottomuutta ja uteliaisuutta ruokienkin suhteen – pätee muuten aika moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen.

Ilmeisesti Purinan uutuusruoka oli aidosti hyvää myös nirppanokkien mielestä, sillä se uteliaampi tyyppi (kuvassa alla) jätti tuosta noin vaan vanhan ruokansa kokonaan syömättä ja naposteli onnellisena ensimmäiseksi testiin päässeitä lammasraksuja. Kokeneempi assistentti maistoi jälkiruoaksi kolme kappaletta uusia muroja, eikä mulkoillut tarjoilijalle lainkaan. Se on kuulkaa paljon se.







maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ohrasuurimorieska



Perinneruoat ja mummolan maut elävät vahvaa nousukautta. Lapsuudesta tutut ruoat, ne joita ehkä silloin inhosi tai joita piti ainakin tylsinä, ovat alkaneet näyttäytyä kiehtovina. Eikä kyse ole pelkästään omasta tai ystävieni keski-ikäistymisestä. Mummolan maut ovat ovat ruokatrendi.

Ohrasuurimorieska kuuluu juuri tähän nostalgisten makujen helminauhaan. Se on myös niitä lapsuuteni makuja, jotka ovat piirtyneet syvälle mielen ja kehon muistiin. Tämä resepti ei tosin ole äitini resepti, se täytyy kaivaa esille toisella kertaa. Alla oleva ohje on pienin muutoksin se, jolla tein ohrarieskaa What's cooking Helsinki -tapahtumassa huhtikuun alkupuolella Sydänmerkin leivontakeittiössä. Alkuperäinen resepti löytyy Sydänmerkin sivuilta.

Ohrarieska on parasta uunituoreena. Päälle sipaisu voita tai vaikka porkkanahummusta.
Myös porkkana-papulevite, jota tein kokkausnäytöksessä, on ihanaa. Osassa Suomea rieskan päälle laitetaan munavoita.







Resepti

 

 

 

Ohrasuurimorieska

pellillinen


1 litra piimää
5 dl ohrasuurimoita
2 dl maitoa
2 rkl öljyä (tai sulatettua voita)
1 1/2 dl kaurahiutaleita
1 tl soodaa
noin 1 tl suolaa
2 kananmunaa


Sekoita piimän sekaan ohrasuurimot. Turvota suurimoita huoneenlämmössä noin 10 tuntia. 

Kuumenna uuni 250 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 230 astetta). Sekoita taikinaan loput ainekset. Levätä taikina leivinpaperin päälle pellille. Paista noin 25 minuuttia eli kunnes rieska on kauniin väristä.

_____




torstai 13. huhtikuuta 2017

Kaikille sopiva kuohujuoma





Skool keväälle!

Me skoolasimme pari viikkoa sitten siskon perheen kanssa valolle ja hupenevalle lumelle – takatalvetkin menevät yhtä yllättäen kuin tulevatkin – kaikille sopivalla kuohujuomalla, kun Suomen sokeri pyysi minua testaamaan paria hieman erilaista simaa kaupallisen yhteistyön merkeissä. Simat saivat raikkautensa appelsiinista ja limestä, eikä meillä parempia simoja ehkä olla koskaan juotu.

 



Sima on loistava juoma monenlaisissa juhlissa tai illanistujaisissa, ei niin hyvää juomaa kannattaisi vain vappuna hörppiä. Valmistin kahdenlaista simaa: tummaa appelsiinisimaa, joka on Chocochilin parin vuoden takainen resepti, ja lime-rosmariinisimaa. Raikkaita ja mahtavia juomia molemmat! Lime-rosmariinisima nousi kirpsakkuudellaan meidän suosikiksi, vaikka ensin ajattelin, ettei rosmariinin vivahteet ehkä lapsille maistuisi. Aika monesti veikkaus menee vihkoon näissäkin puuhissa.

Joka kerta simaa tehdessä sitä muuten hämmästyy, miten vaivattomasti sihijuoma valmistuu. Hetken puuhastelun jälkeen kun sima tekee itse itsensä. Raaka-aineita juomassa on vain muutama, eikä pulloon pakata mitään turhaa. Ero vaikka kaupan limppareihin on siis aika hurja. Vaikeinta valmistamisessa taitaakin olla odottaminen: Huoneenlämmössä sima valmistuu muutamassa päivässä, jääkaapissa noin viikossa. Vaikka rusinoista ei siman joukossa välittäisikään, kannattaa niitä pulloon laittaa, sillä rusinoiden noustessa pinnalle juoma on valmista. Minä jätin rusinat laittamatta ja yritin arvioida juomien valmistumista tuijottamalla. Ihan silleen pikkusen epätarkka metodi. Onneksi yllä mainitseman kolme päivää ja viikkoa antavat hyvän osviitan rusinattomallekin.





Ai miltä simat sitten maistuivat? Kokosin kommentteja alle yhteen. Kommentteja on koottu myös simasuiden unelmasivustolle, jossa on reseptit ja vinkit monenlaisiin simajuomiin – yksi niistä tekeytyy jo meillä jääkaapissa. Sivustolla voi myös jättää omat kommenttinsa.

Tässä iskuryhmämme viiltävä analyysi testaamistamme simoista:

Lime-rosmariinisima oli juuri sopivan raikasta, eikä aikuiseenkaan makuun liian makeaa. 12-vuotias kummipoika analysoi simoja ihailtavan tarkasti. Hänen mukaansa lime-rosmariinisimassa oli sopivan paljon happoja, se oli sopivan raikasta ja sopivan makeaa. Arvosanaksi heilahti täydet 5/5, ja täysin pisten sima kiilasi kilpailijansa edelle. Minun mielestä sima oli raikasta ja positiivisella tavalla hieman yllättävää. Limen ja rosmariinin yhdistelmää luonnehdittiin myös sanoilla veikeä ja valloittava. Yksi sanoi lime-rosmariinisiman sopivan vaikka joulujuomaksi.

Tumma appelsiinisima oli myös loistava juoma, vaikka se ei raikkaudessaan yltänytkään aivan limesiman tasolle. Kummipoika antoi arvosanaksi 4/5, mutta painotti siman olevan silti todella todella hyvää. Simaa kuvailtiin myös sanoin lempeä ja raikas. Sen todettiin olevan myös ihan kuin kotitekoista appelsiinilimpparia. Paitsi paljon parempaa.

Millainen sima on sinun suosikkisi?


Kaupallisessa yhteistyössä Suomen sokeri

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hummuksella täytetyt kananmunat



Täytetyt kananmunat kuuluvat jotenkin olennaisesti kevääseen. Pääsiäiseen ne kuuluvat ilman muuta, mutta muutenkin niissä on sellaista keväistä hehkua, jota on vähän vaikea käsittää. Se taitaa kuulua samaan sarjaan muiden vaikeasti käsitettävien asioiden kanssa: takatalvi, toimimaton salasana, maailmankaikkeus ja usein kadoksissa olevat avaimet. Noin niin kuin esimerkiksi.

Näihin täytettyihin kananmuniin liittyy muutakin käsittämätöntä. Miten ihmeessä en ole ennen hoksannut täyttää kananmunia hummuksella? 




Hummus, tuo julkinen salarakkaani, on tahna, joka sopii moneen paikkaan. Kananmunan täytteenä se on myöskin aivan loistava. Nyt täytin munat tavallisella hummuksella, mutta yhtälailla täyttämiseen voi käyttää muitakin hummuksia, alla muutama blogista löytyvä hummusresepti.


Artisokkahummus
Pinaattihummus
Avokadohummus
Punajuurihummus
Porkkanahummus

Mukavaa pääsiäisviikkoa!





 

Resepti

 

 

 

 

Hummuksella täytetyt kananmunat 

kovaksi keitettyjä kananmunia

hummus
1 prk säilöttyjä kikherneitä (tai n.2½ dl itse keitettyjä kikherneitä)
1 valkosipulinkynsi
2–3 rkl sitruunamehua
(tahini-tahnaa)
suolaa 
2 rkl oliiviöljyä
tarpeen mukaan kikherneiden säilöntänestettä

päälle
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
seesaminsiemeniä


Keitä kananmunat ja jäähdytä ne. Laita kaikki hummuksen ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Maista ja säädä makua tarvittaessa.

Halkaise kananmunat. Poista keltuaiset (voit halutessasi sekoittaa ne hummukseen). Täytä kananmunat hummuksella ja koristele yrteillä ja siemenillä.

_____




sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kreikkalainen kanapasta



Kanapasta on arkiruoka, joka valmistuu nopeasti ja pitää nälän loitolla pitkään – sellaisiahan niiden arjen pelastajien täytyykin olla. Tämä kreikkalaisista mauista pirteyttä saanut kanapasta on pöydässä vartissa.

Kreikkalaisessa kanapastassa osa makumaailmasta sekoitetaan pastan joukkoon ja osa ladotaan valmiin pastan päälle. Näin pasta saa moniuloitteisuutta ja lisää sävyjä, kun esimerkiksi fetajuustoa on mukana sekä lämpimänä että kylmänä, samoin yrttejä. Pinaattina pastassa voi käyttää hyvin pakastepinaattia, se on helppo ja aina saatavilla oleva vaihtoehto tuoreille pinaatinlehdille. Juustona suosin aitoa fetaa, mutta mikä tahansa fetankaltainen salaattijuusto sopii ruokaan hyvin.






Resepti

 

 

 

Kreikkalainen kanapasta

neljälle


350–400 g pastaa (fusilli tai penne sopivat hyvin)
vettä + suolaa pastan keittämiseen
1 sipuli
1–2 valkosipulinkynttä 
1 rkl öljyä
2–3 broilerin rintafilettä
1 pss pakastepinaattia
200 g fetajuustoa
3 rkl ranskankermaa
suolaa 
mustapippuria
kourallinen tuoretta basilikaa
1–2 tomaattia


Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.

Pasta kiehuessa kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy paistinpannulla ja kuullota keskilämmöllä sipulisilppuja noin viisi minuuttia. Nosta lämpöä ja lisää paloitellut broilerinfileet. Paista broilerinpalat kypsiksi. 

Lisää sulatettu pinaatti. Sekoita. Murustele noin puolet fetajuustosta pannulle. Lisää myös ranskankerma sekä noin puolet basilikasta hienonnettuna. Mausta maun mukaan suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita valutetun pastan joukkoon kastike. Kuutioi pastan päälle tomaatit ja murustele loput fetajuustosta. Viimeistele basilikalla.

_____




sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Suolasarvet – pettämätön klassikkoresepti



Rapeanpehmeä pinta ja sisus, jonka pumpulimaiseen pehmeyteen haluaisi jäädä asumaan. Klassiset suolasarvet eivät ole turhaan paikkaansa ansainneet. Ne ovat yksinkertaisia ja yksinkertaisesti pettämättömän hyviä. Suolasarvien resepti on ytimekäs: vain viisi raaka-ainetta. Rasvaa on niin, että riittää, mutta toisaalta juuri se erottaa sarvet sämpylöistä.

Tällä reseptillä meidän perheessä on tehty sarvia vuosikymmenet. Sarvet oli meidän perheet juhlaleivonnainen – pullaa leivottiin äärimmäisen harvoin, täytekakkuja vieläkin harvemmin. Siinä missä äidin sämpylät olivat arkea, olivat sarvet pöydässä vain erityistapauksissa tai erityisen hyvin toimineen maanittelun jälkeen. Siskoni opetti minulle muuten isosiskon viisaudella toimivan keinon, joka toimi sarvien kohdalla melko hyvin, vaikka muuten vinkillä mentiinkin monesti vähän vihkoon. Isosiskon ohje meni näin: jankuta jankuta, kyllä ne kohta antaa periksi.






Resepti

 

 




Suolasarvet

24 kpl


6 1/2–7 dl vehnäjauhoja (tai puolikarkeita spelttijauhoja)
200 g voita
1 tl suolaa
2 1/2 dl maitoa
40 g tuorehiivaa
(juustoraastetta)


Nypi jauhot, voi ja suola ryynimäiseksi seokseksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva maidon sekaan. Sekoita maitoseos jauhoseokseen ja vaivaa tasaiseksi taikinaksi. Taikina saa olla hyvin pehmeää. Anna kohota lämpimässä paikassa noin puoli tuntia tai kunnes taikina on kaksinkertainen.

Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Vaivaa taikinasta ilmat pois ja jaa se kahteen osaan. Kaulitse taikinapaloista ympyrät (paksuus noin puoli senttiä) ja jaa ne 12 kolmiomaiseen osaan. 

Rullaa kolmiot löyhästi alkaen leveästä päästä. Taita sarviksi ja asettele leivinpaperille. Kohota sarvia vielä noin 15 minuuttia ja paista noin 10 minuuttia eli kunnes suolasarvet ovat saaneet kauniin kullankeltaisen värin.

Sarvet ovat parhaimmillaan leipomispäivänä. Pakasta tarpeen mukaan.

_____


 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Apua arkeen: ruokakassi kotiovelle






Reseptiikan kehittely on intohimoni. Se on osa arkea ja juhlaa, inspiroivaa ja ilahduttavaa. Mutta kun Sannan ruokakassi toivoi minua mukaan kaupalliseen yhteistyöhön, hihkuin riemusta. Ruokakassit resepteineen saapuivat nimittäin ovelle kreivin aikaan.




Lomaa edeltävä viikko on aina sellaista kevyttä matalalentoa myrskytuulessa, vaikka kuinka ajoittaisi, ennakoisi ja suunnittelisi. Se, että joku muu oli suunnitellut arkipäivien monipuoliset ruoat ja käynyt kaupassa, oli ihan läkähdyttävän ihanaa. Ja koko viikon ruokatarvikkeet kannettiin eteiseen saakka. Meille ei jäänyt kuin valmiiden reseptien mukaan kokkailu. Just hyvä.


Olen seurannut Sannan ruokakassin reseptiikkaa somessa hyvän tovin ja ilahtunut reseptien vaihtelevuudesta, viikkomenuiden monipuolisuudesta ja ruokien kivasta twististä. Ruoat ovat arkeen sopivia, työpäivän jälkeen helposti pöytään saatettavia. Ja sellaisiahan niiden täytyykin olla; kassit on suunniteltu arjen avuksi.





Ruokakasseja on kolmenlaisia: perhekassi, gluteeniton perhekassi sekä pikakassi. Lisäksi saatavilla on hedelmäkassi, jossa on kolme kiloa kauden hedelmiä. Perhekassit sisältävät ainekset sekä reseptit oman valinnan mukaan joko kolmeen tai viiteen illalliseen. Viiden illallisen kassissa on ainekset neljään ruokaan, joista yksi on suunniteltu kahden päivän ruoaksi – arkea helpottava asia sekin. Perhekassi on suunniteltu neljälle hengelle, mutta annokset ovat reiluja. Pikakassi on puolestaan suunnattu pienemmälle ruokakunnalle, 2–3 hengelle.


Kassin tilaaminen on yksinkertaista – kliks vaan (huomaa alekoodi postauksen lopussa). Ruokakassia tilatessa kannattaa huomioida, että toimitusaika saattaa venyä illallisajan yli, jolloin maanantaille kannattaa varata ruokaa. Tällä hetkellä palvelu toimii pääkaupunkiseudun lisäksi Lahdessa, Hämeenlinnassa ja Riihimäellä, Turussa, Tampereella ja Seinäjoella sekä Vaasassa ja Oulussa. Sannan ruokakassin sivuilta voi tsekata, kuuluuko oma postinumero jakelualueelle.




Tykkään ruokakassin ideasta ja arvostan yrityksen laatukriteerejä. Ruokakassien liha on aina kotimaista ja yritys noudattaa WWF:n kalaopasta. Kasvikset ovat tuoreita, niitä käytetään runsaasti, vaikka varsinaisia kasvisruokia ei kasseihin kuulukaan, ja kasvistenkin kotimaisuusaste on korkea. Meidän ruokakassi oli perhekassi, mikä kahden hengen kodissa tarkoitti isoja annoksia. Mutta niin toimimme toisaalta arjessa muutenkin. Teemme reiluja ruokasatseja ja syömme tai muokaamme loput uudeksi ateriaksi seuraavana päivänä. Kahtena päivänä kutsuimme myös ruokavieraita arkiruoan ääreen. Se on muuten arjen ilo, jota pitäisi tehdä paljon enemmän.


Lomaa edeltävän viikon huiskeeseen ruokakassi oli todella tervetullut arjen helpotus. Raaka-aineet olivat tuoreita ja ruoat maukkaita. Joitakin ruokia maustoin ohjetta reilummalla kädellä, mutta me pidämmekin vahvoista mauista. Meidän pienperheeseen kassi sopii hyvin juuri tällaisille vähän erilaisille viikoille, jolloin arki kulkee ihan omia polkujaan ja itse yrittää lähinnä pitää takinhelmoistaan kiinni. Lapsiperheisiin ruokakassi on varmasti tervetullut helpotus myös ihan tavallisina viikkoina, takinliepeet taitavat heilua nimittäin ihan yhtenään. Eikä arjen apua parempaa lahjaideaa ruuhkavuosiperheille taida ollakaan.


 ALEKOODI

Paitsi että ensimmäinen ruokakassin tilaus on aina jatkotilauksia edullisempi, saat alekoodilla KOKITJAPOTIT17 nyt kahdeksan euron (8 €) alennuksen ruokakassistasi. Vahva suositus!









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails