maanantai 17. heinäkuuta 2017

Pinaatti-kikhernesalaatti



Minulta kysytään monesti, mistä ammennan inspiraatiota resepteihini. Yhdellä sanalla vastausta on mahdoton antaa. Välillä ideat tulevat kai tuulen tuomina, joskus varastettuina tai lainattuina ja joskus puserrettuina pakon edessä.

Kaikkein useimmin ideat tulevat raaka-aineista. Torilla tai vihannesosastolla tomaatit, porkkananippu tai munakoisot näyttävät niin täydellisiltä, ettei niitä voi ohittaa, vaikka suunnitelmissa olisi ollut jotain aivan muuta. Ja sitten ihmetellään, mitä kassiin päätyneistä raaka-aineista saisikaan aikaan. Viime viikolla villiintynyt pinaatti päätti päivän lounassuunnan, vaikka olin suunnitellut (taas) hakevani sushia lähikaupasta. Kaapissa ei paljon muita raaka-aineita reissuviikon jäljiltä ollutkaan, mutta onneksi joku varastoi kikherneitä hummushimoissaan aina vähän reilummin.

Pinaatti-kikhernesalaatista tuli todella hyvää. Se on simppeliä mutta maukasta, kaikessa vihreydessään kesäisen kaunistakin.






Resepti

 





Pinaatti-kikhernesalaatti

kahdelle lounaaksi, lisäkkeeksi useammalle


100 g tuoretta pinaattia
noin 4 dl kikherneitä (säilyke)
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1–2 rkl sitruunamehua
suolaa
rouhaisu mustapippuria
kevätsipulia ohuina renkaina tai ruohosipulisilppua


Huuhtele ja kuivaa pinaatti. Leikkaa pinaatti veitsellä silpuksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Huuhtele ja valuta kikherneet. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja anna maustua vähintään 20 minuuttia.

Viimeistele keväsipulilla tai ruohosipulisilpulla. Tarjoile lounaana tai lisäkkeenä.

_____




lauantai 15. heinäkuuta 2017

Savonlinna – täyden kympin kesäkaupunki



Suomalaisessa järvimaisemassa on jotain maagista. Se saa samaan aikaan mielen rauhoittumaan ja ajatukset kirmaamaan. Järven rannalla sijaitsevat kaupungit tuntuvat aina kotoisilta – järvi tekee ehkä yhtä lailla hyvää kaupungille kuin ihmisellekin. Viime viikolla nautin järvimaisemista Saimaan rannalla, Savonlinnassa. Viihdyin kaupungissa mainiosti: söin hyvää ruokaa, nautin oopperasta, söin paljon mansikoita ja hengitin järvimaisemaa.




Savonlinna ruokakaupunkina


Ruokakaupunkina kesäinen Savonlinna on pikkukaupungiksi yllättävän monipuolinen. Osa keskustan ja lähiseudun ravintoloista on auki vain kesäisin kuin kesäkaupungissa konsanaan. Talvella tienoo on taatusti tunnelmaltaan aivan toisenlainen. Poimin alueen ravintola- ja kahvilatarjonnasta muutaman mielenkiintoisen paikan, joihin ehdottomasti kannattaa tutustua.




Koko Savonlinnan keskusta kiertyy Saimaan rannalla olevan torin ympärille, jota kaupungissa kulkeva ei voi ohittaa. Torilla on useita lörtsyjä tarjoavia kahviloita, joskaan parhaaksi lörtsyksi kehuttua Laurikaisen lörtsyä ei torilta kaiketi saa. Mutta parhaat muikut torilta kuulema saa – lounasaikaan kauniina kesäpäivänä muikkujen syöjiä oli jonoksi asti. Toritunnelmassa on aina jotain upeaa!

Kesäistä tunnelmaa on myös aivan keskustan tuntumassa, kahden sillan takana olevassa kauniissa Sulosaaressa sijaitsevassa Lettukahvila Kalliolinnassa. Ihanan kotoisa ja viehättävä kahvila tarjoaa rapeareunaisia lettuja suolaisilla ja makeilla täytteillä (myös gluteenittomana ja vegaanisena). Suolainen lettu alkuruoaksi ja makea versio jälkiruoaksi on vahva suositukseni. Ydinkeskustan kahviloista kannattaa tutustua ainakin Café Alegriaan. Myös Kahvila Alku on mukava paikka istahtaa teelle tai kuohuvalle.

Lähellä Alegriaa sijaitsee Panimoravintola Huvila, joka on mainio ruokapaikka. Huvilan pihalla järjestettävä Panimoklubin esiintyjäkaarti kannattaa kulttuurinnälkäisten katsastaa oopperajuhlien ohella.




Älä missaa näitä: Punkaharju ja Rantakivi


Savonlinnasta kannattaa ehdottomasti tehdä päiväretki Punkaharjulle. Helpoiten noin 30 kilometrin päässä oleviin kansallismaisemiin pääsee autolla, mutta myös sisävesilaiva vie perille – ja tuo takaisin kaupunkiin.

Maisemien lisäksi aikaa kannattaa varata Hotelli Punkaharjulle. Odotin paikalta paljon, mutta se oli vielä paljon enemmän. Kävin hotellilla nyt ystävien kanssa vain illallisella, mutta seuraavalla reissulla aiomme jäädä uniikkiin kohteeseen myös yöksi. Harvoin mikään hotelli tai ravintola jää mieleen yhtä vahvasti kuin Punkaharjun vaaleanpunainen pitsihuvila. Hotelli oli vaikuttava kokonaisuus upeilla yksityiskohdilla. Ruoka oli erinomaista ja palvelu ensiluokkaista. Hotelli Punkaharju on jo itsessään syy matkata alueelle.




Matkalla Savonlinnasta Punkaharjulle, noin 10 kilometriä ennen Punkaharjua, järven rannalla on pieni tienvarsikahvilan näköinen mökki, jonka ohi ajaa helposti. Niin teimme mekin, vaikka Cafe Rantakivi kiinnittikin huomiomme ensisijaisesti autoja täynnä olevalla parkkipaikallaan. Palasin paikallisten vahvasta suosituksesta Rantakivelle seuraavana päivänä, ja mikä upea kahvila-ravintola se olikaan. Kaikki tarjottava valmistetaan itse paikallisista raaka-aineista. Ruoka oli simppeliä mutta todella maukasta, pullat ja kakut houkuttelevia. Jarrujalka pohjaan tässä kohtaa maantietä!




Savonlinnan opera special


Savonlinnan ylpeys ja kesän kohokohta kaupungissa on tietenkin oopperajuhlat. Oopperajuhlat ovat varmasti kahden ensimmäisen asian joukossa, jotka Savonlinnasta tulevat mieleen. Ja luultavasti se toinenkin liittyy vankasti juhliin – keskiaikainen Olavinlinna keskellä järveä on paitsi kaupungin maamerkki myös juhlien päänäyttämö.

Olavinlinnan muurien suojissa laulettiin oopperaa ensimmäistä kertaa yli sata vuotta sitten. Musiikki soi tänäkin vuonna heinäkuun alkupuolelta elokuun 6. päivään saakka. Pikkukaupunki täyttyy taiteilijoista ja juhlavieraista, ja juhlahumu tuntuu olevan tarttuvaa sorttia.

Kävin Savonlinnassa ja oopperajuhlilla viimeksi pari vuotta sitten. Nyt olin kaupungissa juhlien avajaisviikolla, kun koko kaupunki eli oopperaa odottavassa tunnelmassa. Pääsin piipahtamaan harjoituksissa, mykistyin kenraaliharjoituksissa ja liikutuin Mozartin Ryöstö seraljista -oopperan ensi-illassa*.

Vaikka ooppera ei kulttuurimuotona kuuluisikaan ykkössuosikkeihin, on Savonlinnan oopperajuhlissa tapahtumana niin valtavasti muitakin ulottuvuuksia, ettei niitä kannata jättää kokematta. Hiljalleen rantaväylää pitkin kohti linnaa valuvan ihmisvirran odottava tunnelma, hyvä ruoka ennen illan esitystä, rantaan tuuttaillen lipuvat sisävesilaivat, liki kahdeksankymmenpäisen orkesterin upea kyky luoda mielikuvia ja vaihtaa vallitsevaa mielialaa, väliaikaskumppa tai paikallisen panimon valmistama Olof- tai Opera-olut sekä linnan mukulakivilattiat. Kaikki hurmaavia elementtejä, jotka nivoutuvat oopperakokemuksen kanssa yhdeksi loistavaksi paketiksi.

Olavinlinnan tunnelma on täysin ainutlaatuinen. Linnan muurit luovat lavastuksille – ja koko oopperateoksille – raamit, jotka ovat samaan aikaan vahvat ja satumaisen pehmeät. Satoja vuosia vanhan linnan tunnelma on suorastaan taianomainen. Tunnelma pysäyttää ja värisyttää, kiehtoo ja koukuttaa. Hyvän ruoan ja kulttuurielämysten ympärille on helppo rakentaa hyvä loma.


*Ensi-illassa olin Savonlinnan oopperajuhlien kutsuvieraana, muutoin matka oli omakustanteinen.





torstai 13. heinäkuuta 2017

Kirsikka-sitruunajäätelö




Jäätelöhirmu täällä, hei!

Kesäkelit on ihan mitä sattuu, mutta jäätelö maistuu aina. Kirsikka-sitruunajäätelö syntyi, kun ystäväperheen lapset saivat vapaat kädet jäätelön makujen valintaan. Jos totta puhutaan, saatoin vähän samalla puhua, miten ihanan kesäisiä marjoja torilla myydään, mutta sellaista vienoa ajatusten ohjailua tuskin edes lasketaan. Toinen lapsista toivoi kirsikkajäätelöä, toinen ehdotti sitruunajäätelöä. Ja siitä se idea sitten lähti; sitruunalla maustettu kirsikkajäätelö oli jo pian pakastimessa.





Vietin riemukkaita kesäpäiviä viime viikolla Savonlinnassa, jossa ensimmäinen versio tästä simppelistä jäätelöstä tehtiin. Sekoitimme jäätelöpohjaan kuutioidut kirsikat, puristimme sekaan sitruunamehua ja nostimme jäätelön pakastimeen. Nyt soseutin osan kirsikoista, jotta sain jäätelöön kauniin vaaleanpunaisen värin. Osa kirsikoista on jäätelössä paloina. Molemmilla tavoilla jäätelö on erinomaista. Jäätelön pohjana on sama kondensoitu maito ja kerma -yhdistelmä, jolla tein myös oreojäätelöä.

Jäätelöstä tuli niin hyvää, että lapset olisivat halunneet tehdä lisää makuja ja perustaa rannan lippakioskin viereen oman jäätelökioskin. Ehkä ensi kesänä vuokraamme torilta oman ruudun ja laitamme paikallislehteen postimerkinkokoisen mainoksen. Luultavasti katkeamaton jono yltää lippakioskille saakka.






Resepti

 

 

 

Kirsikka-sitruunajäätelö

noin 1 1/2 litraa


3–4 dl kuohukermaa
1 prk makeutettua kondensoitua maitoa (noin 400 g)
1 litra kirsikoita
1 sitruuna


Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito ja sekoita. 

Poista kirsikoista kivet. Soseuta osa kirsikoista, osa saa jäädä kuutioiksi. Lisää kirsikkakuutiot ja -survos jäätelöpohjaan. Purista sekaan sitruunamehua. Sekoita ja kaada jäätelömuotteihin tai pakastuksen kestävään vuokaan. Jäädytä pakastimessa vähintään 12 tuntia. Ota sulamaan noin 20 minuuttia ennen tarjoilua.

_____




lauantai 8. heinäkuuta 2017

Harissamarinoidut herkkusienet



Lisäkkeet tekevät ateriasta aina himppusen paremman. Ne täydentävät ruoan kokonaisuudeksi, antavat makumaailmaan lisää ulottuvuuksia ja enemmän valinnan mahdollisuuksia.

Parasta on, jos lisäkkeen voi tehdä etukäteen. Harissamarinoidut herkkusienet ovat juuri sellaisia täydellisiä aterian täydentäjiä. Ne voi, ja pitää, tehdä tovi ennen ruokailua ja mausteisuus tuo mielenkiintoa ja särmää moneen kesäruokaan. Meillä harissamarinoidut herkkusienet ovat olleet osana juhannuksen salaattibuffaa, niillä on täydennetty lounassalaatteja ja sieniä on syöty sillin sijasta uusien perunoiden kanssa.





Resepti





Harissamarinoidut herkkusienet

4–6 annosta


250 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl harissatahnaa
1–2 rkl öljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
2–3 tl hunajaa
1 valkosipulinkynsi
suolaa 
kourallinen tuoretta persiljaa hienonnettuna



Puolita tai lohko puhdistetut herkkusienet. Sekoita harissa, öljy,  etikka ja hunaja. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi ja lisää kastikkeeseen. Kaada kastike herkkusienien päälle ja sekoita huolellisesti, että kaikki sienet saavat hieman marinadia. Lisää suolaa varoen, voit lisätä sitä myöhemmin. Maustuessaan sienistä lähtee nestettä, jolloin marinadi "lisääntyy". Anna herkkusienien marinoitua vähintään tunti, mielellään pidempään. Lisää persiljasilppu hieman ennen tarjoilua.

_____






sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Raparperisangria



Lämmin kesäilta ja lasi kylmää juomaa – mikä ihana yhdistelmä.


Tänä viikonloppuna sain kaikkea tätä. Ja paljon enemmän. Oli pitkä ilta ystävien kanssa grillin ääressä, sopivasti lasintäytettä ja yöpyöräily kotiin aurinkolasit päässä (#vainpohjoisenjutut #parasta). Oli myös multaa kynsien alla, puolispontaaneja reissusuunnitelmia, aamukahvit ulkona, sielun särkeviä viestejä ja tasapainottavia metsälenkkejä. Elämää todella isolla alkukirjaimella.




Raparperisangriaa olen suunnitellut tekeväni koko alkukesän. Raparperisiirappia olen tehnyt usein, mutta sangriaksi saakka sen sekoitin vasta nyt. Raparperisiirappi on niin monikäyttöinen iloliemi, että sitä olisi hyvä olla jääkaapissa koko satokauden ajan. Sangriakin syntyy minuutissa, kun kaikki ainekset ovat kylmässä odottamassa oikeaa hetkeä.



Kurkkaapa myös nämä erinomaiset raparperireseptit:


Raparperifloat 

Raparperi-seljankukkamimosa

Raparperijäätee

Raparperikukko (gluteenittomaksi pohjavaihtoehdoksi sopii mustikkakukon pohja)

Raparperikakku & seljankukkavaahto






Resepti

 

 

 

Raparperisangria


2 osaa valkoviiniä (tai kuohuviiniä)
2 osaa kivennäisvettä
nektariini- tai persikkalohkoja
vadelmia
jääpaloilla
(syötäviä kukkia)


Valmista ensin raparperisiirappi. Voit tehdä sen hyvissä ajoin jääkaappiin, sillä se säilyy hyvin parikin viikkoa. Sekoita viini, kivennäisvesi ja raparperisiirappi. Kaada laseihin nektariini- tai persikkalohkojen päälle. Viimeistele vadelmilla ja jääpaloilla sekä syötävillä kukilla.

_____



perjantai 30. kesäkuuta 2017

Korealainen kaalisalaatti



Korealainen kaalisalaatti – eräänlainen nopea kimchisalaatti – tuli vastaan loistavan Kärähtäneet-blogin sivuilla. Päivän ruokasuunnitelma oli selvä. Kaalisalaattia oli saatava heti.




En ymmärrä, miten en ole tehnyt tämän kaltaista salaattia aiemmin. Ainekset ovat kyllä tuttuja ja ruusukaalikimchin, joka on varhaiskaalisalaatin syksyinen sisko, tein Suupaloja-kirjaani (se on muuten ihan loistava resepti, suosittelen). Varhaiskaalin ja korealaisen gochujang-tahnan ympärille tehdyn kastikkeen yhdistämistä en ollut kokeillut.

Tiedän, että tätä salaattia tulee keittiössämme olemaan usein. Salaatti on koukuttavan hyvää! Se oli loistavaa pikaruokaa kaupan valmiiksi grillattujen broilerinkoipien kanssa, ja maistui ruisleivän päälläkin. Seuraavaksi ajattelin laittaa salaattia hodareiden väliin.






Resepti

 

 

 

Korealainen kaalisalaatti 

4–6 annosta

1 keskikokoinen varhaiskaali 
3–5 kevätsipulia
korianteria tai lehtipersiljaa

kastike
1 rkl gochujang-tahnaa
1–2 rkl hunajaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna


Puolita kaali ja poista kanta v-leikkauksella. Suikaloi kaali ohuiksi siivuiksi. Leikkaa myös sipulit renkaiksi tai silpuksi. Sekoita kaalin ja sipulin joukkoon myös korianteri tai lehtipersilja.

Sekoita kastikkeen ainekset huolellisesti. Sekoita kaali-sipulisilppuun kastike tai osa siitä. Huomaa, että kastike on varsin voimakasta. Salaatin mausteisuutta voi säätää kastikkeen määrää säätämällä.

Tarjoa salaatti lisäkkeenä esimerkiksi kanankoipien kanssa.

___


maanantai 26. kesäkuuta 2017

Raparperikakku & seljankukkavaahto



Raparperi on kyllä upea raaka-aine. Osa hehkusta selittynee sillä, että se aloittaa satokauden (tai vuohenputkihan sen oikeastaan aina aloittaa, mutta sitä vihaan niin paljon, etten kykene sitä syömään). Raparperissa on vähän samaa hehkua kuin parsassa, vaikka ne painivatkin ihan eri sarjoissa. Kausi on intensiivinen mutta lyhyt, ja joka vuosi varsia odottaa yhtä innokkaasti. Kevään ja alkukesän sadossa on jotain käsittämättömän maagista, sellaista poikkeuksellista tunnelmaa, jota kesän muussa sadossa ei ole. Pitkän talven ja harmauden jälkeen maa tuottaakin yhtäkkiä syötävää, pursuaa virheyttä ja antaa elinvoimaa. Siinä on aina vähän sellaista taikapölyn tuntua. Luulen, että vain me pohjoisen kummalliset asukkaat voimme sen magiikan täysin ymmärtää.

Raparperin kaveriksi seljankukka sopii upeasti. Olen yhdistänyt näitä kahta sulomuikkusta ennenkin: raparperi-seljankukkamimosa ja seljankukalla maustettu raparperihillo ovat vastustamattoman hyviä. Yhtä hyvin yhdistelmä toimii, kun raparperikakun päälle lusikoidaan pumpulinen pilvi seljankukkaista vaahtoa. Häivähdys seljankukkaa saa raparperikakkuun aivan uutta iloa.






Resepti





Helppo raparperikakku & seljankukkavaahto

8–10 annosta

kakku
100 g voita
2 1/4 dl sokeria
3 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
hieman vaniljajauhetta TAI 1 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
noin 500 g raparperia

seljankukkavaahto
250 g mascarponejuustoa
noin 1/2 dl seljankukkamehua (tiiviste)

koristeeksi
syötäviä kukkia tai mantelilastuja


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan samalla sekoittaen.

Kuori raparperit ohuelti tarvittaessa. Usein ohuita varsia ei tarvitse kuoria lainkaan. Leikkaa raparperit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Sekoita raparperit taikinaan.

Voitele piirakkavuoka tai irtopohjavuoka (halk. noin 23 cm). Kaada taikina vuokaan ja paista 30–40 minuuttia uunin tehosta riippuen eli kunnes piirakka on kypsä. Anna jäähtyä.

Sekoita mascarponejuustoon seljankukkamehu voimakkaasti esimerkiksi sähkövatkaimella vatkaten. Halutessasi pehmeämpää vaahtoa lisää hieman kermaa. Lusikoi vaahto kakun päälle. Koristele kukilla tai esimerkiksi mantelilastuilla.

_____



tiistai 20. kesäkuuta 2017

Oreo-jäätelö – 3 raaka-aineen ihme



Tätä minä kutsun nice creamiksi – niin helppoa ja hyvää!




Kolmen raaka-aineen Oreo-jäätelö odottaa pakastimessa kummipoikaa kavereineen saapuvaksi Ouluun lomalle. Tein sen valmiiksi jo ennen viikonlopun Rooman reissua – jäätelö viihtyy kyllä mainiosti tiiviisti pakattuna pakastimessa odottelemassa syöjiä.

Kun mainitsin kummipojan kanssa viestitellessämme sanat jäätelö ja Oreo, sain vastauksena emoji-vyöryn. Päättelin jätski- ja taktiikkavalinnan menneen jokseenkin nappiin. Epäilen, etten jannuja paljon näe kuin ruoka-aikaan, mutta niin se kuuluu ollakin. Jopot alle ja kohti seikkailuja. Nähdään sitten taas, kun on nälkä – ja kun jätski kutsuu. Pöytään kannetaan poikien toivomia ruokia eli luultavasti grillipizzaa, kotitekoisia hampurilaisia ja tortilloja. Jälkkärit hoituvat helposti pakastimesta pöytään -periaatteella.

Kondensoidusta maidosta, pehmeästi vaahdotetusta kermasta ja Oreo-kekseistä sekoitettu jäätelö on niin helppo ja nopea tehdä, etten keksi yhtään syytä olla tekemättä tätä herkkua. Aikuisten versioon lorautan hieman viskiä tai konjakkia makeutta taittamaan. Nuorison jäätelöön korvaan alkoholin espressolla. Oreot voi toki korvata millä tahansa keksillä, keksitaikinalla tai vaikka pikakahvilla. Vaniljajäätelöä saa, kun lisää kerman ja kondensoidun maidon joukkoon vaniljauutetta tai vaniljatangosta rapsutetut siemenet.








Resepti

 

 

 

 

 

Oreo-jäätelö ilman jäätelökonetta

noin 6 annosta


3–4 dl kuohukermaa
1 prk makeutettua kondensoitua maitoa
12 kpl Oreo-keksejä
(1–2 rkl konjakkia, viskiä tai vahvaa kahvia)


Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kondensoitu maito sekä rouhitut Oreo-keksit. Mausta halutessasi konjakilla, viskillä tai vahvalla kahvilla. Kaada Oreo-jäätelö astiaan ja pakasta vähintään 12 tuntia.

_____




maanantai 19. kesäkuuta 2017

3 kesäistä killerireseptiä + ARVONTA





Keskikesä, yltäkylläinen vihreä kasvuvoima ja valoisuus, joka sekoittaa suloisesti vuorokaudenajat ja pyytää kaikella valloittavuudellaan anteeksi kaamosajan mystistä hämäryyttä. Miten sitä melkein aina unohtaakin, miten hämmentävän ihana paikka tämä Suomi-neito on. Ehkä parasta kesässä on se, että ulkona voi olla ihan milloin vain. Piknikviltin voi heittää nurmikolle tai hiekalle aamupala-aikaan tai yön kullankeltaisina hehkuvina tunteina. Siis jos vain sadepilvet sen sallivat. Tein kolme killerireseptiä, jotka sopivat täydellisesti piknikille tai juhannuspöytään. Postaus on toteutettu yhteistyössä Hellmann'sin kanssa.





Omakotiasujana piknikille lähtö on tavattoman helppoa: viltti heitetään ovelta ulos (yleensä noin viisi kertaa, sillä musta nelijalkainen assari raahaa sen aina heti sisälle, koska elämä on leikki), ja ruoat viedään perässä. Sohvatyynyt käyvät istuimiksi, eikä pakkaamisen vaivaa tarvitse nähdä. Silti piknikissä on aivan erityinen viehätysvoima. Se on sellainen luontoäidin ja kesän vetovoima.





Kaikki kolme reseptiä sisältävät majoneesia. Se se on kuulkaa ihmeaine. Yksinkertaisista raaka-aineista valmistettu, usein vain kastikkeen rooliin pääsevä majo, tekee aika monelle ruoalle pieniä taikoja. Näistä kolmesta reseptistä vain yhdessä majoneesi on nyt perinteisessä kastikkeen muodossa, muissa se huiskuttelee taikapölyä osana varsinaista reseptiä. Kolmikko toimii loistavasti joko yhdessä tai erikseen.




Sushisalaatti on helppo versio aina vaan trendien harjalla leijuvista susheista. Sushisalaatti majoneesilla on konsepti, jota olen testannut lukemattomia kertoja. Kolme vuotta sitten kirjoitin salaatista blogiinkin. Salaattipedin päälle laitetaan siis maustettua riisiä, susheihinkin sopivia täytteitä ja homma viimeistellään majoneesilla. T ä y d e l l i s t ä.  Joskus saksin vielä merilevää salaatin pinnalle pieneksi silpuksi.

Pienet broccoliinipiiraat, mini quichet, taas ovat takuuvarma kesän hittiherkku. Broccoliinien kukinnot paahtuvat uunissa rapeiksi, kun ne nostaa ylevästi täytteen yläpuolelle. Itse täyte viimeistellään samettiseksi majoneesilla.

Jälkkäriksi tein ikisuosikin: klassikko goes mayo eli majoneesimokkapalat. Kuulostaa aika erikoiselta, mutta perinteiset mokkapalat nousevat mehevyydessään aivan uudellen tasolle, kun taikinaan sekoitetaan Hellmann'sin majoneesia. Mokkapalat kuorrutetaan samettisella kuorrutuksella ja tilanteen vaatimilla koristeilla. Marjat sopivat muuten aika kivasti mokkapalojenkin päälle, jos strösselit eivät tunnu juhannuspöydässä hyvältä ajatukselta. Lisää reseptivinkkejä ja ideoita majoneesin käyttöön löydät Hellmann'sin Instagramista ja Facebookista. Ja jos muuten aiot tehdä juhannuksena hampurilaisia, kurkkaapa miten tuunasin viime kesänä majoneesia pekonilla. Pekonimajoneesi on ihan parasta hampurilaisen välissä.


 



ARVONTA

Kerro kommenttilootassa, mihin sinä käytät – tai voisit käyttää – majoneesia. Keksi jotain villiä ja uutta, tai kerro perinteinen ikisuosikkisi. Kolme kommentoijaa arvotaan voittajiksi, ja kukin voittaa Hellmann'sin tuotepaketin. Osallistu arvontaan viimeistään tiistaina 27.6.2017. Voittajat arvotaan keskiviikkona 28.6. ja heihin ollaan yhteydessä sähköpostitse. Lisää siis kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteesi. Arvonnan sääntöihin, voit tutustua tarkemmin täällä.









Reseptit







Mokkapalakakku

noin 8 annosta


pohja

100g voita
1/4 tl suolaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 1/4 dl vettä
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl sokeria
3/4 tl soodaa
1 dl Hellmann's Real -majoneesia
1 kananmuna

päälle
3 rkl voita
3 rkl vahvaa kahvia
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
noin 250 g tomusokeria

lisäksi
marjoja tai strösseleitä


Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Laita kattilaan voi, suola, kaakaojauhe ja vesi. Kiehauta. Sekoita kulhossa kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa majoneesi ja kananmuna. Lisää kuivien aineiden joukkoon voi-kaakaoseos sekä majoneesi-munaseos. Sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan (halk. noin 23 cm) ja paista uunin keskitasolla noin 10–14 minuuttia eli kunnes kakku on kypsä. Jäähdytä.

Sulata voi ja sekoita voisulaan kahvi, kaakao sekä tomusokeri. Sekoita voimakkaasti, jotta kuorrutteesta tulee tasaista. Kaada kuorrute kakun päälle (halutessasi voit myös halkaista kakun ja laittaa osa kuorrutteesta kakun täytteeksi). Koristele kakku marjoilla tai strösseleillä.

_____


Sushisalaatti

4–6 annosta

riisi
1 dl sushiriisiä
1 1/4 dl vettä
1/4 dl riisietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

lisäksi
salaattia
avokadoa
ituja
kurkkua, porkkanaa ja/tai retiisiä
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
(katkarapuja)

kastike
Hellmann'sin Real majoneesia 
(hieman chilikastiketta)


Huuhtele riisi kylmän veden alla, jotta siitä irtoaa liika tärkkelys. Laita riisi kattilaan ja kaada kylmä vesi. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja keitä riisiä kannen alla matalalla lämmöllä noin 10 minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna hautua kannen alla vielä 10 minuuttia.

Tee mausteliemi kiehauttamalla etikka, sokeri ja suola. Mausta riisi liemellä ja anna riisin jäähtyä huoneenlämmössä.

Kokoa salaatti laittamalla salaatin päälle riisiä, avokadoa, ituja, kasviksia ja esimerkiksi katkarapuja. Tarjoa majoneesin kanssa. Voit maustaa majoneesin halutessasi chilikastikkeella.

_____


Pienet broccoliinipiiraat

noin 10 kpl

pohjat
3 dl vehnäjauhoja (tai gluteenitonta jauhoseosta)
noin 1/2 tl suolaa
100 g voita
1 keltuainen
(tilkka vettä tarvittaessa)

täyte
7–10 broccoliinin vartta
noin 1 1/2 dl raastettua pecorinoa
1 1/2 dl Hellmann's Real majoneesia
3/4 dl maitoa tai kermaa
1 kananmuna


Tee ensin taikina. Sekoita suola jauhoihin ja nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää keltuainen ja tarvittaessa hieman vettä ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina kelmun sisään jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Hienonna broccoliinin varsiosat. Säästä kukkamaiset kärjet.

Jaa taikina 10 osaan ja painele taikinapalat muffinsipellin koloihin. Jaa broccoliinit tasaisesti taikinakuoppiin. Raasta juusto ja ripottele se broccoliinien päälle. Sekoita majoneesi, maito ja kananmuna. Jaa seos piiraisiin. Paista noin 10 minuuttia tai kunnes piiraat ovat saaneet kauniin sävyn ja täyte on hyytynyt.

Tarjoa haaleina tai huoneenlämpöisinä.

_____



 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Intialaiset herkkusienivartaat





Yksi on varmaa: kesä, kuuma grilli ja vartaat kuuluvat yhteen. Kesäsäästä en uskalla mainita mitään, sillä ainakin juhannuksena grillataan yleensä joko toppatakissa tai sadetakissa – joskus molemmissa. Saa nähdä miten paljon grillin hehkua kaivataan lämpimänä pysymiseen tänä juhannuksena, joka kalenterin mukaan on jo viikon päästä. Luulen kyllä, että kalenteri huijaa.





Intialaiset herkkusienivartaat ovat mausteinen vaihtoehto sille perinteiselle tavalle grillata herkkusieniä. Sienivartaat ovat ihania sekä lisäkkeenä, salaatin päällä että pääruokana, eikä vahva makumaailma riitele lihan, makkaran tai kasvisten makujen kanssa, päinvastoin.


Sukuviasta nimeltä sienirakkaus olen kertonut teille ennenkin. Herkkusienet eivät nyt varsinaisesti kuulu samaan sarjaan, mutta hyvin laitettuina tykkään niistäkin. Näissä intialaisissa vartaissa sienet saavat grillissä (tai uunissa, nämä onnistuvat hyvin sisälläkin) paahteisen pinnan, mutta sisältä sienet ovat napakan meheviä – tykkään! Siitäkin tykkään, että Fine Foodsin Tikka Spice Mix -mausteseos, joka maustaa sienten marinadin, on ihan vaan mausteseos ilman turhia ainesosia. Vaikka usein sekoittelenkin mausteseokset itse, ovat tällaiset valmiit mausteseokset ovat ihan parhaita keittiön tilansäästäjiä: Tämänkaltaiset mausteet ovat ainakin minulla käytössä vain satunnaisesti, ja jos maustekaappiin lataisi kaikki maailman mausteet, ehtisivät maut hävitä ilmastointikanaviin ennen kuin purkit olisivat edes puolivälissä.



Fine foodsin sivuilla on muuten tosi koukuttavia reseptejä, kannattaa luurata sivut tarkkaan.

 

 

 

 

Resepti







Intialaiset herkkusienivartaat

neljälle


200 g tuoreita herkkusieniä
1 1/2 dl paksua maustamatonta jogurttia
1 pss Tikka Spice Mix -mausteseosta
2 rkl sitruunamehua
2 tl hunajaa tai agavesiirappia
1/2 dl rypsiöljyä

lisäksi
tuoretta korianteria
rouhittuja cashewpähkinöitä
loppu marinadi tai maustamatonta jogurttia kastikkeena


Puhdista herkkusienet ja puolita suuret sienet. Sekoita jogurtin sekaan loput marinadiainekset ja kaada seos sienien päälle. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa vähintään kaksi tuntia, mielellään yön yli.

Pujota sienet vartaisiin ja paista pannulla, uunissa tai grillissä 10–15 minuuttia välillä kääntäen. Tarjoile tuoreen korianterin ja rouhittujen cashewpähkinöiden kanssa. Lopun marinadin voit tarjota kastikkeena. Kastikkeeksi sopii myös maustamaton jogurtti. Herkkusienet sopivat myös tarjottavaksi pääruokana esimerkiksi riisin kanssa tai lisäkkeeksi vaikka liha-aterialla.

_____




tiistai 13. kesäkuuta 2017

Minttuiset uunitomaatit – lisäke kaikille kesäruoille



On olemassa asioita, joita tulisi olla aina jääkaapissa. Yksi niistä on uunikuivatut tomaatit. Nuo kaiken kanssa sopivat herkut. Ne täydentävät salaatin, raikastavat pastan ja ovat leivän päällä täydellisiä. Eikä niitä oikein voi vastustaa siltäänkään.




Usein laitan uunitomaatteihin mausteeksi tomaatin klassikkopareja, basilikaa tai timjamia. Keväällä, kun omassa maassa ei vielä kasvanut mitään, kaapissa ei ollut kuin minttua, joten heitin sekaan kourallisen sitä. Mahtavaa! Minttuhan sopii tomaattien kanssa todella mainiosti.

Nyt kun kirsikkatomaatit ovat parhaassa satokaudessa ja siten myös edullisia, on uunitomaattienkin sesonkin. Pellillinen puoliksi kuivattuja tomaatteja säilyy jääkaapissa useamman päivän – ja sitten täytyykin jo tehdä lisää.

Uunikuivatut tomaatit sopivat minkä tahansa kesäruoan lisäkkeeksi. Yksi lempisalaattini on edelleen meksikolaistyyppinen maissisalaatti, eikä munakoiso-mozzarellasalaatti kalpene sille yhtään.






Resepti

 

 

 

 

Uunissa kuivatut tomaatit valkosipulilla ja mintulla

noin 400 g kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
suolaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
tuoretta minttua hienonnettuna



Kuumenna uuni 100–120 asteeseen. Halkaise tomaatit ja aseta ne uunipellille tai uunivuokaan leikkuupinta ylöspäin. Huiski päälle oliiviöljyä ja paista uunissa vähintään tunti, mielellään pidempään. 

Ripottele tomaattien päälle suolaa. Mausta valkosipulilla ja tuoreella mintulla.

 ____




sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

5 vinkkiä Lissaboniin



Euroopan lounaiskolkassa sijaitseva Lissabon on kaupunki, joka hurmaa värikkäästi kaakeloiduilla taloilla, rennolla tunnelmalla ja romanttisen ränsistyneellä ilmeellä. Historia huokuu jokaisesssa kadunkulmassa, samoin huokuu aitous ja ilo. Lissabon on hyväntuulinen kaupunki, johon on helppo rakastua.




Lissabonia kauemmas ei Euroopassa matkatessa juurikaan pääse. Lento kestää viitisen tuntia Helsingistä suoranakin, eikä suoria lentoja ole samaan malliin kuin moneen muuhun Euroopan pääkaupunkiin. Ehkä tulevaisuudessa on, sillä Lissabon – ja Portugali ylipäätään – on nyt kaikkien kiikarissa. Ymmärrän hyvin miksi. Vietin Lissabonissa vain muutaman päivän, joista valtaosan työn ääressä, ja silti ihastuin kaupunkiin valtavasti.

Kovin kattavaa kaupunkiraporttia en neljän päivän (tai no viiden, sillä paluulennon kanssa oli pientä säätöä) perusteella voi tehdä, mutta viisi vinkkiä Lissaboniin haluan jakaa. Jos Portugali matkakohteena muutenkin kiinnostaa, kannattaa seurata Campasimpukan juttusarjaa heidän parin viikon tourilta.



Mercado da Ribeira & Time out market


Mercado de Ribeira on foodien päiväunikohde. Kaksiosaisen hallin toinen puoli on kauppahalli, ja toisessa osassa on rento ja hyvätasoinen ravintolamaailma, Time out market, jonka neljästäkymmenestä ravintolasta jokainen löytää varmasti sopivaa syötävää. Lounaspaikaksi se on täydellinen, mutta pitkä illalliset söin mielummin rauhallisemmassa paikassa, vaikka viehättävä paikka oli iltatunnelmassakin.

Viimeisenä päivänä olin liikkeellä lounasaikaan tuplakollegani, Kokkeillaan-blogin Kotiharmin kanssa. Kumpikaan ei ollut perehtynyt Ribeiran ravintolatarjontaan, joten menimme vaiston – ja usein hyväksi todetun jonomittarin – varassa. Ja söimme parasta mustaa risottoa ikinä. Myös viinisuositus oli täydellinen. Jälkikäteen selvitimme, että Alexandre Silva on Michelin-kokki, jonka Loco-ravintola paistattelee tähtitaivaalla (*). Loco sijaitsee lähellä Basílica da Estrelaa (ks. alla "Raitiovaunu 28"). Myös muiden ravintoloiden annokset näyttivät mahtavilta.


 

Alfama – kaupungin hurmaavimmat kujat


Alfama on kapeiden kujien ja värikkäiden talojen kaupunginosa, jota ei kannata missata. Lissabonin vanhimmalla alueella, ikään kuin vanhassa kaupungissa, ei toki sesonkiaikaan tarvitse olla ainoa turisti, mutta on Alfama täynnä paikallistakin elämää pyykkeineen ja sekatavarakauppoineen. Tiistaisin ja lauantaisin Alfamassa on turistit ja paikalliset yhdistävä kirppis.

Aivan kukkulan laella on São Jorgen linna, jonka puutarhasta ja torneista on upeat näkymät halki kaupungin. Linnalta kannattaa laskeutua kohti Alfaman ydintä, pikkuruisia kujia ja ravintoloita. Aurinkoisena päivänä talojen varjossa on leppeä kulkea. Illalla paikalliset mummot myyvät katujen varsilla paikallista hapankirsikkalikööriä, Ginjaa (Ginjinha), ja ravintolat tarjoavat mereneläviä kaduilla ja sisäpihoilla. Joka toisella kulmalla soi fado, portugalilainen kansanmusiikki, joka kuulema on syntynyt nimen omaan Alfaman kaduilla. Toukokuun lopussa siellä täällä kuului vasaran kilke, kun kesäkuun puolen välin tienoille huipentuvaa St. Anthonyn päivän karnevaalia jo valmisteltiin. Silloin koko kaupungista tulee – Alfama etunenässä – grillattujen sardiinien, tanssin ja ilonpidon areena.


Raitiovaunu 28


Raitiovaunu 28 on klassikkoreitti, joka kulkee Alfaman halki, mutkittelee läpi keskusta-alueen, kolkuttelee hitaasti mäkiä ylös ja jarrut kirskuen alas aina huikaisevan kauniille Basílica da Estrelalle (rak. 1790) saakka. Vaunussa oleva merkintä "älä laita päätä ulos ikkunasta" kannattaa ottaa tosissaan – ratikka todella kulkee paikoin seinänvieriä hipoen. Matka yhden vaunun mittaisella vanhalla ratikalla on elämys on sinänsä, ja reitillä näkee läpileikkauksen kaupungista. 





Belem ja autenttinen Pasteis de Nata


Kun kysyin foodie-ystäviltäni vinkkejä Lissaboniin, huutivat kaikki kuorossa: Pasteis de Nata. Paikallinen leivos on pieni ja kermainen, täydellinen kahvin kanssa nautittuna varjon alla, ja vielä täydellisempi puistossa syötynä kukkivan puun katveessa. Rapea pohja ja samettisen pehmeä sisus ovat mainio yhdistelmä.

Kaikkein autenttisimman Pastel de Natan – tai aivan tarkasti sanottuna Pasteis de Belemin – saa Belemissä, hieman Lissabonin keskustan ulkopuolelta Pasteis de Belem -kahvilasta (pääkadulla). Jono kertoo kyllä, mikä on oikea kahvila. Raitiovaunu nro 15 vie keskustasta Belemiin, joka on muutenkin näkemisen arvoinen kaupunginosa.


 

Pinkki katu


Pinkille kadulle (Rua Nova do Carvalholle eli The Pink Street) eksyin ensin vahingossa, sitten tahallaan. Aiemmin pinkki katu oli päivisin kalastajien ja öisin ilotyttöjen valtakuntaa, mutta nykyisin se on rentojen ravintoloiden ja baarien katu. Pinkki katu on mainio illallis- tai illanviettopaikka. Täällä baarit ovat kuulema auki aamuun saakka, mutta kaltaiseni unikeko ei tiedä moisesta tietenkään mitään. Ruoka oli yksinkertaista, kuten useimmissa paikallisissa ravintoloissa, mutta erinomaista. Katu kuului myös Airbnb-hostini suosituksiin.



Lissabon kuuluu ehdottomasti niihin kaupunkikohteisiin joihin on vielä palattava. Kukkuloiden (ja sitä myötä hikipisaroiden) kaupunki on hurmaava. Siinä on jotain sellaista aitoutta, joka monesta kaupungista uupuu. Viehätyin myös kaupunginosien erilaisista tunnelmista. Kun oli viettänyt illan Alfaman tai keskustan vilskeessä, oli ihana kiivetä hiljaisille kotikulmille, Basílica da Estrelan liepeille.

_____






keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Korvasienimuhennos



Sain pari viikkoa sitten yllättäen viestin, jossa kysyttiin, haluaisinko korvasieniä. Näpyttelin heti myöntävän vastauksen liian suurella huutomerkkimäärällä. Huutomerkit olivat hämmästysmerkkejä. Olen tavannut viestin laittajan vain pari kertaa viime syksynä Rekon tiimoilta, kun ostin häneltä suppilovahveroita. Luonnonvoiman Minnan kanssa seuraamme toisiamme – ja satoja muita – Instagramissa, mutta emme siis tunne toisiamme lainkaan. Ja sitten tämä ihana ihminen tarjoaa sieniä minulle. Kuljettaa korvasienet kotiovelle suoraan metsästä, varmistaa, kertaa käsittelyohjeet, eikä ole vailla sienistä mitään. Ymmärtänette, että tämä korvasienimuhennos tai -kastike sai aivan poikkeuksellisen leveän hymyn huulille.

Sienet saavat kyllä aina hymyn huulille, sillä ne kuuluvat niihin raaka-aineisiin, joita arvostan kuuhun ja takaisin. Sienimetsät kymmenen mutkan takana ja taikametsässä ovat pala lapsuuteni kultahippuista muistoarsenaalia. Koskaan ei ollut minnekään kiire, ja eväitä oli aina riittävästi. Ja kun sienet oli yhdessä poimittu, oli niiden syöminen yhdessä nautinnoista suurin.

Korvasienimuhennoksessa en kermaa säästele. Kerman ja sienien lisäksi laitan kastikkeeseen vain sipulia ja suolaa, hieman jauhoja suurustukseen. Näin korvasienten upea maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa.






Resepti







Korvasienimuhennos

3–4 annosta



300–400 g tuoreita korvasieniä 
1 pieni sipuli (tai 2 kevätsipulia)
tilkka öljyä kuulottamiseen
2 tl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
suolaa


Käsittele korvasienet huolellisesti Eviran ohjeiden mukaan. Kun sienet on käsitelty, purista niistä liika vesi pois.

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia keskilämmöllä pienessä määrässä öljyä muutama minuutti eli kunnes sipuli muuttuu läpikuultavaksi. Lisää hienonnetut sienet ja kuullota vielä pari minuuttia. 

Ripottele vehnäjauhot sienten päälle. Sekoita, jotta jauhot sekoittuvat tasaisesti sieniin. Lisää kerma ja hauduta välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Jos kastike on liian paksua, voit ohentaa sitä tilkalla kermaa tai maitoa. Mausta suolalla. Tarjoa esimerkiksi uusien perunoiden kanssa.

_____


 


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pienet caesar-hampurilaiset






Suupalatyyppi täällä hei!

Luulen, ettei kenellekään tule yllätyksenä, kun sanon rakastavani pieniä, suupalan tai kolmen kokoisia syötäviä. Myös kotitekoisen hampurilaiset ja caesar-salaatti kuuluvat suosikkeihin – näissä miniburgereissa yhdistyvät nuo kaikki kolme meheväksi ja raikkaaksi kokonaisuudeksi. Resepti on kehitetty kaupallisessa yhteistyössä Kitchen Aidin kanssa. Samalla pääsin testaamaan uutta Kitchen Aid Mini -yleiskonetta. Voin kertoa, että se on aivan ihana!




Meillä on ollut se perinteinen Kitchen Aid -yleiskone käytössä monta vuotta. Joka kerta rakastun laitteeseen uudestaan – hyrinä tietää aina jotain aivan erityisen hyvää. Sitä paitsi: kone on jumalaisen kaunis.

Kitchen Aidin Mini -yleiskone on ihan yhtä vahva (250W) kuin isosiskonsakin, ja miniin sopivat samat lisälaitteet (esim. pastakone ja lihamylly) kuin merkin isompiinkin yleiskoneisiin. Kooltaan mini on kuitenkin viidenneksen pienempi ja neljänneksen kevyempi. Se on sellainen siro kaunokainen, joka sopii vähän pienempäänkin keittiöön tai sirompaa ilmettä hakevalle sisustajalle kotikokille. Puolen litran sämpylätaikinan reilun kolme litran vetoinen kulho juuri ja juuri vetää – aika usein se on riittävä taikinakoko.





Yleiskoneen ehdoton etu on käsien vapautuminen ja loppumaton vääntövoima. Sitko on napakka ja taikina kimmoisa, jos sämpylä- tai pizzataikinasta puhutaan, ja marenki ja keksitaikina syntyvät hetkessä. Samalla voi itse tehdä jotain muuta. Tosin itse usein vain ihastelen koneen työtä. Pyörivä kone on sellainen keittiöihmisen meditaatiolaite. 

Pienet kana-caesar-hampurilaiset – tai sliderit – ovat helppoja tehdä. Kone vaivaa taikinan itsekseen, ja sillä aikaa voi tehdä kastikkeen maustumaan. Muuten homma onkin broilerin paistamista vaille valmis. Burgereiden kasaamisessa ei mene kuin hetki, sillä ainekset ovat yksinkertaiset. Maukkaan caesar-kastikkeesta innoituksensa saaneen kalattoman kastikkeen lisäksi sämpylän väliin tulee vai sitruunalla ja suolalla maustettua broileria sekä salaattia ja kevätsipulia. Yksinkertaiset asiat, ai lav juu.




Voita itsellesi Kitchen Aid Mini -yleiskone


Arvaapa mitä! Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa kuvissa vilahteleva kaunokainen. Siihen tarvitaan vain kaksi pikkujuttua, ja kone voi olla sinun: Käy tilaamassa itsellesi Kitchen Aidin uutiskirje ja käy tykkäämässä Kitchen Aid Suomen Facebook-sivusta. Voittaja ilmoitetaan Kitchen Aid Suomen Facebook-sivulla. Onnea matkaan!

Jos onni ei suosi, on mini saatavissa mm. Kokkipuodista (Helsinki), Hobby Hallista, Verkkokaupasta, Mokosta ja Carlsonilta kuudessa tyrmäävän ihanassa värissä. Kuvassa oleva on mattamusta.







Resepti

 

 

 

 

 

Pienet caesar-hampurilaiset

noin 20 kpl


sämpylät
3 dl vettä
3 tl kuivahiivaa
1 rkl oliiviöljyä
noin 1 tl suolaa
noin 6 1/2 dl vehnäjauhoja
voiteluun vettä ja seesaminsiemeniä

broileri
2–3 broilerin rintafilettä
oliiviöljyä
suolaa
sitruunamehua

kastike
1 dl majoneesi
2–3 rkl valkoviinietikkaa
3/4–1 dl hienoksi raastettua parmesaania
1 tl Dijon-sinappia
(ripaus suolaa)

lisäksi
jääsalaattia tai muuta rapeaa salaattia
kevätsipulia renkaina


Tee ensin sämpylät. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja sekoita seos veden ja öljyn kanssa samalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja vaivaa yleikoneella noin 15 minuuttia. Lisää suola vaivaamisen loppuvaiheessa. Varo, ettei taikinasta tule liian kovaa; pehmeästä taikinasta tulee parhaat sämpylät.

Kohota taikina joko jääkaapissa (min 3 h) tai huoneenlämmössä (noin 1 h). Kuumenna uuni 200 asteeseen. Painele taikinasta ilmat pois ja jaa se noin 20 osaan. Pyöritä palat pieniksi palloiksi ja anna kohota vielä noin 30 minuuttia. Voitele vedellä ja koristele seesaminsiemenillä. Paista noin 5 minuuttia. Anna jäähtyä.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen.

Voitele kananfileet oliiviöljyllä ja mausta suolalla. Paista fileet joko pannulla tai uunisssa kypsiksi. Leikkaa viipaleiksi, mausta vastapuristetulla sitruunamehulla ja suolalla.

Kokoa minihampurilaiset: leikkaa sämpylät puoliksi ja laita molemmille puoliskoille kastiketta. Nosta viipale tai kaksi broileria alaosan päälle, laita myös salaattia ja hieman keväsipulia sekä kansi. Kiinnitä esimerkiksi cocktailtikuilla.

_____





perjantai 26. toukokuuta 2017

Pitasipsit ja harissahummus





Maailmassa on muutamia asioita, joita en voi vastustaa. Vastustamattomien asioiden kärkikakaksikkona ovat olleen vuosia auringonlaskut sekä samettinen hummus – molemmat aiheuttavat säännöllisesti hymyilyttäviä sydämentykytyksiä. Hummuksen kaltaisia ruokien jokapaikanhöyliä ei koskaan ole liikaa, sillä hummus on kotonaan niin aamupalaleivän päällä kuin paljettibileiden parhaana dippinäkin. Auringonlasku taas on lupaus uudesta päivästä kauneimmassa mahdollisessa paketissa. Ajatelkaa nyt niitäkin ihania kesäöiden auringonlaskuja, jolloin auringonlasku ja -nouse sekoittuvat hurmaavaksi hetkeksi, jolloin ei tiedä, onko vanha päivä päättymässä vai uusi alkamassa. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Fine Foodsin kanssa.





Lempiasioiden kärkikahinoissa ovat myös rapeat asiat, kuten näkkäri, pähkinät ja sipsit. Ne tuovat vähän ryhtiä ja rouheutta elämään. Helpot pitasipsit ja sopivasti mausteinen harissahummus ovat mainio yhdistelmä samettisuutta ja rapeutta. Kattaus on valmis vartissa, vaikka lisäksi pilkkoisi vähän kurkkua ja paprikaakin. Mezemäisenä alkuruokana tai niiden paljettibileiden naposteltavana sipsit ja hummus ovat ehkä parhaimmillaan.

Resepteissä käytetyt Fine Foodsin Harissa ja Ras el Hanout vievät reseptiikan makumaailmaa yhä syvemmälle Lähi-itään. Harissa antaa hummukselle pienen hehkun – lusikallinen tai kaksi enemmän harissaa ja hehkuakin on enemmän – ja mausteseoksen moniuloitteinen saa uunissa valmistuvat pitasipsit aivan supermaukkaiksi.








Resepti






Pitasipsit ja harissahummus


neljälle


harissahummus
1 prk (noin 200 g) kikherneitä
1/2 dl kikherneiden säilöntälientä
2 tl harissa-tahnaa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
hieman suolaa
seesaminsiemeniä koristeluun

pitasipsit
2 kpl pitaleipää
1 rkl oliiviöljyä
1/2–1 tl Ras el hanout -mausteseosta
ripaus suolaa


Ota kikherneiden säilöntälientä talteen noin puoli desiä. Huuhtele ja valuta kikherneet. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Anna makujen tekeytyä jääkaapissa pitasipsien valmistamisen ajan. Koristele seesaminsiemenillä.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa pitaleivät kolmioiksi ja halkaise kolmiot. Levitä kolmiot pellille, sivele öljyllä ja ripottele päälle mausteseosta sekä halutessasi hieman suolaa. Paista noin 10 minuuttia eli kunnes sipsit ovat kullankeltaisia ja rapeita. Tarjoa harissahummuksen kanssa.

_____




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails