maanantai 13. marraskuuta 2017

Paahdettu persimonpuuro



Hitaat aamut on konsepti, josta nauttii epäilemättä kaikki. Tai ainakin kaikki aikuiset. Yhdelle se tarkoittaa rauhaa lukea sanomalehti kaikessa rauhassa, toiselle aamulenkkiä ennen aamupalaa tai pitkää, lounaaseen liukuvaa aamiaista. Minulle se tarkoittaa pitkään haudutettua kaurapuuroa, kiireettömyyttä, tavallista pidempää lemkkiä koirien kanssa ja vähän liian lällyä musiikkia. Paahdettu persimonpuuro sopii hitaisiin aamuihin loistavasti, sillä persimonlohkot paahdetaan ennen puuroon lisäämistä. Toisaalta, ei puuron saa valmiiksi nopeastikin, jos paahtaa hedelmät edellisenä päivänä.




Kaurapuuro oli lapsuuden perheeni ruokaympyrän kulmakiviä. Sitä syötiin aina aamupalalla, ehkä kerran viikolla iltaruokanakin. Puuro oli aina pitkään haudutettua, suurista hiutaleista rauhassa keitettyä herkkua, jossa hiutaleiden rakenne on vielä jäljellä, koska sellaisia ne parhaat hiutaleet ovat. Puuronkeittäjiä oli yksi: se oli, ja on edelleenkin, isän homma.  Kukaan muu ei puuhaan edes ala, sillä kukaan muu ei tee puurosta yhtä hyvää.

Pidän kaurapuurosta edelleen, vaikka se ei kuulukaan enää jokaiseen aamuun. Se kuuluu vain niihin hitaisiin aamuihin – ja niihin aamuihin, jolloin olemme isän kanssa samassa paikassa. Useimmiten syön puuron voisilmän kanssa; minulle puuro on ensisijaisesti suolainen ruoka. Mutta kun sain arvostelukappaleen Elina Innasen vasta ilmestyneestä Vegaanin aamupala -kirjasta,  ihastuin heti paahdettuun aprikoosipuuroon. Aprikoosikausi on ohi, joten tein puuron kauden parhaasta hedelmästä, persimonista. Makea persimon sopii lempeään kaurapuuroon upeasti, vaikka siitä uupuukin aprikoosissa oleva mieto hapokkuus. Paahtamalla persimoneihin tulee kiva sävykkyys – olen ennenkin todennut, että paahtaminen tekee hyvää melkein mille tahansa.

Vegaanisissa aamupaloissa minua on eniten pohdituttanut kaksi asiaa: munahommat ja leipähommat. Kirjassa on kattava näyttö molemmista haasteista. Että ei mietitytä enää. Kikherne-avokadoleivät ovat testissä seuraavana, avokado-savutofuleivän kaltaisia täytettyjä leipiä syönkin jo varsin usein. Myös vegaaninen omeletti kiinnostaa, vaikka en olekaan luopumassa kananmunista.

Vaikka Elinan kolmas (!) kirja on ensisijaisesti aamupalakirja, sopivat reseptit oivallisesti myös välipalaksi, kevyeksi lounaaksi tai iltapalaksi. Mukana on myös tukevampia, brunssia ajatellen suunniteltuja lämpimiä ruokia kuten paahdettu linssi-perunasalaatti, papupannu, lempparini shakshuka tai vegaaninen frittata.




Kirja on aivan Elinan näköinen: lempeä, hyväntuulinen ja innovatiivinen. Se on syväsukellus aamupalojen maailmaan. En ajattele kirjaa ensisijaisesti vegaanisena kirjana, ajattelen sen kaikille sopivana kirjana, joka on täynnä koukuttavia reseptejä. Myös maito- ja kananmuna-allergikot taatusti ilahtuvat resepteistä, joissa näitä allergeeneja ei ole käytetty.





Resepti

 



Paahdettu persimonpuuro

2 annosta


400–500 g kypsiä persimoneja (3–4 kpl)
2 dl isoja kaurahiutaleita
1/2 dl mantelijauhetta (voi jättää pois)
4–5 dl manteli-, soija tai kauramaitoa
ripaus suolaa
(paahdettuja) mantelilastuja


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Lohko persimonit. Poista kannat. Paahda persimonlohkoja noin 15 minuuttia eli kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja ovat selvästi pehmeitä. Voit jättää yhden persimonin halutessasi kypsentämättä ja käyttää sen koristeena. Soseuta persimonit sauvasekoittimella. Voit paahtaa hedelmät edellisenä päivänä.

Mittaa kattilaan kasvimaito, kaurahiutaleet ja mantelijauhe. Keitä matalalla lämmöllä hauduttaen paketin ohjeen mukaan noin 15–20 minuuttia. Lisää tarvittaessa välillä maitoa. Mausta suolalla.

Lisää puuroon persimonpyre. Sekoita ja kuumenna. Annostele puuro lautasille, koristele kuivalla pannulla paahdetuilla mantelilastuilla ja halutessasi persimonlohkoilla.

_____





lauantai 11. marraskuuta 2017

Nopea arkiruoka: 5 x arjen pelastaja



Mitäpä sitä kaunistelemaan: välillä arki vie sellaista vauhtia, että jalat eivän meinaa ehtiä ottaa maakontaktia edes kääntöpisteissä. Epäilen, että tunne on tuttu aika monelle meistä. Silloin on paras vähän höllätä kaikissa mahdollississa kohdissa, istahtaa edes hetkeksi alas ja hengittää syvään. Ja kaivaa reseptiarkistoja. Vanhat reseptit toimivat nimittäin parhaiten juuri silloin, kun sielu ja kroppa kaipaavat jotain tuttua ja turvallista tasaamaan tunnetta.




Tällä viikolla nostan blogin arkistosta arjentaklaajat-sarjaan viisi sellaista nopeaa reseptiä, jotka ovat jääneet keittiömme luotto-ohjeiksi. Näihin ohjeisiin palataan kerta toisensa jälkeen juuri sellaisissa tilanteissa, kun kukaan ei keksi mitään syötävää. Kun aivot eivät tuota idean ideaa.

Huomaan, että maut ovat aika mausteisia kanapastaa lukuun ottamatta. Senkin huomaan, että arkiruokakriisit vievät kanan ja jauhelihan äärelle, vaikka todellisuudessa molempia syödään meillä varsin harvoin. Kikherneitä sen sijaan kuluu arjessa paljon – yksi sellainenkin arkiruoka tähän koontiin onneksi pääsi. 

Reseptit on koottu melko autenttisessa tilanteessa: Odotin Helsingissä paluulentoa pohjoiseen sellaisessa kevyessä palaverien jälkeisessä koomassa ja orastavassa nälässä. Noutoruoan ja nopean kokkailun välillä käyty taistelu kääntyi kotiruoan puoleen, koska kaupassa oli kuitenkin käytävä. Ensin mieleen ei tullut yhtään ruokaa. Sitten nämä arjen luottoreseptit toivat lempeitä läikähdyksiä. 

Olisi tosi kiva kuulla kommenttilootassa, millaisiin ruokiin sinä palaat, kun et keksi yhtään mitään kokattavaa. Kerro!




5 x arjen pelastaja


  • Nopea meksikolainen kanakeitto on ehkä useimmin keittiössämme valmistuneita keittoja. Se on valmista hetkessä ja nachot tekevät siitä olevinaan vähän fiinimmän. Rapeat lastut ovat kuulema huijanneen montaa lasta syömään uuden makuista ruokaa, koska mikään missä on nachoja ei voi olla pahaa.
  • Kreikkalainen kanapasta on ruoka, joka syntyi vähän vahingossa. Olin tekemässä jotain aivan muuta, mutta homma jäi kesken ja pasta olikin yhtäkkiä valmis. Sain yllätyksekseni pastasta hullun paljon positiivista palautetta. Maut ovat selkeitä ja lempeitä, eikä kanapastan kanssa voi oikein koskaan mennä kovin pahasti vikaan.
  • Tikka masala kikherneistä syntyy muutaman säilykepurkin taktiikalla. Siksi se on usein toteutettavissa, vaikka jääkaapissa ei olisi mitään. Tomaattimurskaa, kikherneitä ja kookoskermaa on käytännössä aina kaapissa.
  • Jauhelihacurry saattaa olla maailman nopein intialainen curry. Maussa sitä ei huomaa, sillä maku on täyteläinen ja lämmittävä.

_____



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Nopea arkiruoka: Larb-salaatti riisillä



Larb on yksinkertaisesti kaakkoisaasialaisittain maustettua jauhelihaa. Kuulostaa suorastaan tylsältä, mutta on taivaallista. Arkiruoaksi se taipuu, kun kylkeen keittää riisiä ja lautaselle kasaa hieman salaattia.

Mausteiden kanssa ei tarvitse olla ihan niin nökönuuka, vaikka sävykkyyttä ruokaan kaikki ainesosat tuovatkin. Mutta jos sitruunaruoho tai inkivääri uupuu, voi sen jättää pois. Jompaa kumpaa, inkivääriä tai sitruunaruohoa, suosittelen kuitenkin laittamaan, sillä ne raikastavat kokonaisuutta ihanasti.

Larb on muuten mainio arkiruoka sellaisen viikonlopun jälkeen, jolloin thaimaalainen ruoka on tuoksunut keittiössä. Sitruunaruohoa, inkivääriä ja tuoreita yrttejä usein jää, jolloin loput voi käyttää mainiosti arjen taklaajaan.

Jos Kaakkois-Aasian keittiö innostaa, kurkkaa myös nämä arkeenkin sopivat reseptit:





Resepti





Larb-salaatti riisillä

3–4 annosta


400 g naudan jauhelihaa
1 rkl öljyä
1 sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 1/2 rkl nam pla -kalakastiketta
noin 1 rkl limetin mehua
yhden limetin raastettu kuori
1 tuore sitruunaruohon varsi
hieman chilikastiketta (tai tuoretta chiliä)
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
(tuoretta minttua ja/tai korianteria)


lisäksi
keitettyä riisiä
salaattia tai versoja


Keitä riisi samalla kun valmistelet jauhelihaa.

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä keskilämmöllä muutama minuutti. Hienonna valmiiksi myös inkivääri ja sitruunaruoho (noin 8 cm tyvestä). Raasta ohuelti limetin kuori. Purista mehu talteen. 

Nosta lämpöä ja ruskista jauheliha. Mausta liha kalakastikkeella ja limetinmehulla, laita pannulle myös muut mausteet sekä yrtit. Maista ja lisää suolaisuutta kalakastikkeella, hapokkuutta limetin mehulla.

Tarjoa jauheliha keitetyn riisin ja salaatin kanssa.

_____





tiistai 31. lokakuuta 2017

Paahdettu munakoiso-kikhernesalaatti



Joistakin ruoista sitä vaan tietää heti, että tämä osuu ja uppoaa. Kun Syötävän hyvä -blogin Lotta julkaisi hetki sitten kikherneillä täytettyjen harissa-munakoisojen ohjeen, tiesin reseptin sopivan makumaailmaani loistavasti. Tämä paahdettu munakoiso-kikhernesalaatti toistaakin Lotan reseptin makuja toisessa muodossa.

Salaatti on ikään kuin syksyinen versio loppukesän ihanimmasta salaatista, paahdetusta kukkakaali-kikhernesalaatista, jota on meillä syöty kulhokaupalla. Maut eivät ole samoja, mutta tunnelma ja tunne on. Syksyisessä salaatissa lempeän munakoison, napakoiksi paahtuneiden kikherneiden ja mehukkaiden tomaattien yhdistelmä on vastustamaton. Harissa antaa särmää. Uunissa voi paahtaa salaatin sekaan myös fetaa, jos juustohammasta kolottaa.

Paistos sopii syötäväksi vaikka riisin kanssa tai pitaleivän välissä, ja se on hyvää sekä lämpimänä etää kylmänä, myös jääkaapista suoraan lusikoituna (öhöm). Ajattelin alunperin, että salaatti olisi sopiva lisäkeannos neljälle. Sitten totesin, että oli ihan fiksu veto tehdä lempiaineksistani koostuvaa ruokaa silloin, kun olin kotona yksin. Kovin paljon salaattia ei olisi jäänytkään jaettavaksi.


MUISTUTUS 

Olethan muuten muistanut käydä osallistumassa arvontaan pikkujoulutwistattujen hodareiden kommenttilootassa. Osallistut arvontaan kommentoimalla postausta viimeistään keskiviikkona 1.11.2017.






Resepti






Paahdettu munakoiso-kikhernesalaatti

2–4 annosta


1 iso munakoiso
noin 4 dl (2 prk) kypsiä kikherneitä  
noin 250 g kirsikkatomaatteja
3 rkl oliiviöljyä
noin 1 tl suolaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa jauhettuna
1/2 tl savupaprikajauhetta
1 rkl harissa-tahnaa
1–2 tl hunajaa tai agavesiirappia
1 valkosipulinkynsi
1–2 rkl punaviinietikkaa

lisäksi
tuoretta persiljaa 
(tuoretta chiliä)


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa munakoiso noin 1 1/2 sentin kuutioiksi. Levitä leivinpaperin päälle pellille ja pirskottele päälle noin puolet oliiviöljystä. Paahda munakoisoja noin 10 minuuttia. 

Huuhdo ja valuta kikherneet. Ota pelti uunista, lisää kikherneet ja tomaatit ja jatka paahtamista 10–15 minuuttia eli kunnes munakoisot ovat saaneet reilusti väriä ja myös kikherneet ovat kauniin paahtuneita sekä tomaatit ovat mehustuneet mukavasti. 

Hienonna kuorittu valkosipulinkynsi. Sekoita loppu öljy sekä kaikki kastikkeen ainekset sekaisin. Sekoita varovasti kastike kasvisten joukkoon. Viimeistele persiljalla ja halutessasi tuoreella chilillä.

_____





sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ne vähän paremmat snäxit!





Minulla on sellainen luultavasti melko tavallinen tapa, että pitkää matkaa ajaessa tekee mieli aina vähän napostella jotain hyvää. Ja mikäs juttu se nyt olisikaan, jos autoilisin pidemmälle aina silloin tällöin viikonloppuisin, ja käsi kävisikin karkki- tai sipsipussissa. Mutta kun osa viikoittaisesta työstäni kietoutuu tavallaan ratinkieputtamisen ympärille – työni kuulostaa nyt kyllä ihan muulta mitä se on –, on sillä väliä, missä pussissa tai rasiassa käsi käy. Siksi olinkin tosi innoissani, kun Närpiön Vihannes pyysi minut mukaan kaupalliseen yhteistyöhön heidän #Snäxi-tuotteiden merkeissä. Ne on nimittäin vähän parempia snäxejä!


 


Närpiön #Snäxit ovat tuoteperhe, joka on luultavasti suunniteltu suoraan minulle, ja hyvin todennäköisesti sinullekin, sillä autossa, sohvalla, keittiössä tai koneella töitä tehdessä välipalan syönti ei voi olla vain minun tapa elää. Ja #Snäxit on omiaan juuri tämmöisiin tilanteisiin.

Olen syönyt pikkutomaatteja välipalaksi aiemmin, kun mutta niiden peseminen huoltoaseman, kaupan tai liikuntahallin vessassa on aina vähän semmoista tuusaamista. Nämä tomaatit ovat puhataita, raikkaita ja makeita pohjanmaalaisia helmitomaatteja, jotka ovat mehukkaita mutta sopivan kiinteitä pikkutomaatteja. Ne on helppo ottaa kaupasta matkaan ja pikarinmallinen rasia sopii hyvin auton juomatelineeseen tai käteen. Sarjaan kuuluvat myös pikkukurkut.

Närpiö eli Närpes on muuten sellainen hyvän tuulen paikkakunta. Paikka, jolla on vahva identiteetti ja sellainen salamyhkäinen mikromurre, joka muu ei meinaa ymmärtää. Eivät siis edes ne naapuripitäjien asukkaat, jotka puhuvat myös ruotsia äidinkielenään. Närppes on ihan oma mikrokielensä. Ja minusta se on ihan mahtavaa, että pikkuruinen Vaasan ja Porin välissä sijaitseva paikka on tunnettu tomaateistaan ja murteestaan, jotka molemmat ovat hymyilyttävän ihania. Närpiö onkin oikea vihannespitäjä: Keskimäärin tomaattitarhalta on osuuskunnan pakkaamolle hieman yli kymmenen kilometriä, mikä takaa nopean toimituksen. Kypsinä poimitut tomaatit ovat kaupoissa viimeistä kahden päivän päästä poimimisesta. Vaikka 8-tie on muuten jokseenkin tylsä, tuo tämä hehkuva tomaattitarhojen keskittymä tiehen aivan oman tunnelmansa.




Oranssit ja punaiset pikkutomaatit ovat autoevään lisäksi myös mainiota hätävararuokaa ja erinomainen vaihtoehto sohvaröhnötyssyötäväksi. Kun työpäivän päätteeksi kaarran kaupan kautta kotiin, syön ensimmäiset tomaatit jo autossa. Kotona nostan pikarin pöydälle, ja tomaatit toimivat ruoanlaittoruokana, joka taittaa sen pahimman nälkäkiukun. Ja on muuten sata kertaa parempi konsepti kaapata kaupasta pikarillinen tomaatteja kuin suklaapatukka, vaikka varmasti joku sillä puolella ruutua taatusti tuhahtaakin ajatukselleni. Mutta niin se vaan on, kokeile vaikka. Ja sitten ne loput helmitomaatit heitän suuhun sohvalla, kun naputtelen illalla konetta tai selaan somea, jos ne eivät ole joutuneet salaattiin.

Että entä jos sinäkin korvaisin jonkun välipalan tai patukan #snäxeillä?






perjantai 27. lokakuuta 2017

Nopea arkiruoka: Tomaatti-ricottapasta



Palasin eilen pikaiselta Italian reissulta. Koko kotimatkan haaveilin tomaatti-ricottapastasta, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on täydellinen annos lempeyttä, runsautta ja ra(i)kkautta. Italialaisessa keittiössä ihailen eniten juuri makujen selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Raaka-aineita arvostetaan ja niiden annetaan maistua vahvasti omalta itseltään.

Tomaatti-ricottapastaa söin illallisella, jossa tarjolla oli kolmenlaista pastaa. Se oli kuulema sellainen ihan tavallinen tiistai-illallinen. Aivan. Mutta kun asiat pidetään näin selkeinä, on kokkaaminen nopeaa ja se mahdollistaa kotikeittiössäkin useamman kattilan samanaikaisen hallinnan. Kunpa tämän muistaisi aina omassakin keittiössä. Että muistaisi pitää ruoan riittävän yksinkertaisena, arvostaa raaka-aineita vielä enemmän ja luottaa niiden erinomaisuuteen. Napauttakaa kauhalla, jos homma alkaa mennä liian monimutkaiseksi. Tai ostakaa lentolippu Italiaan muistutusmatkalle.

Tärkeää tomaatin ja ricotan liitossa on, että käyttää parhaita saatavilla olevia raaka-aineita. Kun maut ovat selkeitä, on niiden oltava aivan erityisen hyviä. Ricotan suhteen valinnanvaikeutta ei useinkaan Suomessa ole, tänäänkin ricottaa ylipäätään löytyi vasta kolmannesta kaupasta. Mutta paseeratun tomaatin ja pastan suhteen kannattaa hyödyntää valikoimaa. Paras tavallisen ruokakaupan paseerattu tomaatti on mielestäni Urtekramin lasipurkissa myytävä, ihanan raikas paseerattu tomaatti. Marketin pastoista voiton vie Rummo.






Resepti

 

Tomaatti-ricottapasta

neljälle


noin 400 g pastaa (vettä + suolaa keittämiseen)
1 pieni sipuli
1–2 rkl oliiviöljyä
500–700 g (1 prk) paseerattua tomaattia
250 g (1 prk) ricotta-juustoa 
suolaa
tuoretta basilikaa



Hiennonna sipuli mahdollisimman pieneksi ja kuullota sitä oliiviöljyssä keskilämmöllä noin viisi minuuttia. Lisää paseerattu tomaatti, kuumenna kiehuvaksi ja pienennä lämpöä.

Keitä pasta väljässä suolatussa vedessä. Valuta pasta lävikössä.
Sekoita tomaattikastikkeen joukkoon ricotta-juusto ja sekoita huolellisesti. Mausta tarvittaessa suolalla. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Tarjoile pastan kanssa tuoretta basilikaa.

_____



keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Hodaribuffet pikkujoulutwistillä (+ARVONTA)




Pimenevät illat kääntää ajatukset tulevaan: pikkujoulukausi on pian täällä. Kemujen järjestäjä voi huokaista ja löysätä kiristävää pohdintapipoa, sillä kehitin kaupallisessa yhteistyössä Santa Marian kanssa ihan loistavan pikkujoulutwistillä terästetyn hodaribuffetin. Helpolla kokkauksella pöydässä on raikas ja sävykäs kattaus, jonka mauissa texmexiin yhdistyy pikkuinen joulu.





Juuri tässä syyslomien katveessa joulu alkaa aina huudella minun nimeä. Ensin ääntä tuskin kuulee, mutta marraskuun pimeyden pudotessa syliin huhuilua ei voi olla kuulematta. Ensimmäisenä joulu näkyy keittiössä. Ei niinkään pipareina tai torttuina vaan joulusina mausteina. Kanelia tupsahtaa vähän jokaiseen ruokaan – se muuten sopii hämmentävän hyvin todella moneen ruokaan. Välillä mukaan pääsee muitakin jouluisia makuja: neilikkaa, inkivääriä ja pomeranssinkuorta nyt ainakin. Ruoat maistuvat sopivasti pikku(isen) jouluisilta – oikeat jouluruoat ja -leivokset pääsevät siten oikeuksiinsa –, mutta mausteet saavat keittiöstä tulevat tuoksut kohdilleen.




Kun paistoin kanatäytettä ja jätin rintaleikkeet muhimaan uuniin matalaan lämpöön kauppareissun ajaksi, oli kotiin tullessa vastassa ihana tuoksukombo: kanelinen joulu ja omenapiirakka. Täydellisen mureaksi hautuneet rintaleikkeet maustoin reilusti nimen omaan kanalle suunnitellulla taco-mausteseoksella. Vieno kaneli ja omenamehu tekivät upean säväyksen texmex-kanan makuihin. Kana sopii loistavasti paitsi sämpylän tai patongin väliin myös tortilloiden täytteeksi. Kanan kuivumista ei kannata pelätä, vaikka paistoaika onkin pitkä, sillä omenamehussa kylpevä liha on mehevää ja maukasta.

Kanatäytteen lisäksi katoin hodaribuffettiin maailman helpoimman kasvistäytteen eli Santa Marian vege taco -mixistä ja valmiista tacokastikkeesta kattilassa haudutetun kuumahuuman, ripauksella kanelia maustetun tuoretomaattisalsan, hodariin ryhtiä tuovaa chipotlemajoneesin sekä salaattia ja mausteita. Kanan voi valmistaa hyvin edellisenä päivänä, jolloin hodaribuffetin loihtii pöytään varsin sutjakasti.




ARVONTA


Sitten seuraa ne parhaat uutiset. Kolmella teistä on mahdollisuus voittaa supermaukas Santa Maria -tuotepaketti. Kerro kommenttilaatikossa, mikä on sinun ykkösherkku joulun aikaan. Onko se jotain perinteistä vai revitteletkö uusilla yhdistelmillä? Kommentoi viimeistään 1.11.2017 niin olet mukana arvonnassa. Muista jättää kommenttiisi sähköpostiosoitteesi, jotta saamme sinut kiinni voiton osuessa kohdalle. Arvonnan säännöt löydät täältä.






Resepti

 

 

 

 

Hodaribuffet pikkujoulutwistillä

vähintään kuudelle


kanatäyte
4 kpl luullisia rintaleikkeitä (yhteensä noin 1 kg)
1 litra omenatuoremehua
1 tl suolaa
1/2 tl kanelia (Santa Maria)
1/2 –3/4 pussia Chicken Taco Spicemix -mausteseosta (Santa Maria)
paistolientä


kasvistäyte
1 pussi Vegetarian taco mix (Santa Maria)
1 purkki (350 g) Taco sauce (Santa Maria)
noin 1/2 dl vettä
(1 tl sokeria)


kanelinen tomaattisalsa 
4 kypsää tomaattia
1 pieni valkosipulinkynsi
suolaa
ripaus sokeria
noin 1/4 tl kanelia (Santa Maria)


chipotle-majoneesi
2 dl majoneesia
noin 2 tl Chipotle-tahnaa (Santa Maria)

lisäksi
salaattia
Hot Dip -salsaa (Santa Maria)
kanelia







Kaupallisessa yhteistyössä Santa Maria

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Puolukkajäätelö & suolakaramellikastike




Puolukka ja suolakaramellikastike on yhdistelmä, joka hurmaa aina vaan. Puolukka kaipaa parikseen makeutta, jota karamellikastikkeessa riittää, ja kastike puolestaan haluaa seurakseen raikkautta – win-win. Ripaus suolaa tekee makuparille taikojaan: se avaa makuja ja sitoo niitä yhteen. 

Puolukkajäätelön pohjana on se kahden raaka-aineen jäätelö, jolla handlasin käytännössä koko kesän jälkkärit. Oreo-jäätelöstä tykkäsivät kaikki ja ystäväperheen lasten kehittämä sitruunainen kirsikkajäätelö on kuin kesä purkissa. Puolukka sopii jäätelön mauksi suorastaan erinomaisesti. Sen happamuus oikaisee ainakin aikuisia viehättävästi jäätelön varsin tiukkaa makeuskurvia, mikä tosin paikataan sitten sillä kinuskisella kastikkeella.




Kaadoin jäätelömassa jäätymään kakkuvuokaan, koska se oli ensimmäinen astia, joka katastrofi-kaapista tipahti käsiini. Ja jäätelöstä tuli kaunis kuin kakku! En malttanut olla kuvaamatta jäätelöä kakkumaisena, vaikka reunat ovatkin tuollaiset kotikutoisen ryppyiset, mutta yhtä hyvin jäätelön voi tarjota palloina annosmaljoissa.

Karamellikastikkeen kanssa voi joko oikaista (ohje alla) tai tehdä sen itse. Vaivassa on vähän eroa, mutta niin on tietysti maussakin. Suosittelen joskus testaamaan itse tehtyä suolakaramellikastiketta, lupaan sen olevan kaikkien mutkien arvoista.




 

Resepti

 

 

 


Puolukkajäätelö ja suolakaramellikastike

6–8 annosta


jäätelö
1 prk (n. 400 g) makeutettua kondesoitua maitoa
3 dl kuohukermaa
1 litra puolukoita (5 dl puolukkasurvosta)

suolakaramellikastike
1 prk (n. 400 g) karamellisoitua maitoa
1 tl merisuolaa


Survo puolukat sauvasekoittimella. Paseeraa siivilässä halutessasi. Sekoita kondensoitu maito pehmeäksi vaahdotettuun kermaan. Lisää puolukat ja sekoita. Kaada rasiaan tai irtopohjaiseen kakkuvuokaan ja jäädytä pakastimessa vähintään neljä tuntia, mielellään pidempään.

Kaada karamellisoitu maito kattilaan. Lämmitä matalalla lämmöllä. Lisää suola ja sekoita.

Ota jäätelö sulamaan noin 20 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoile lämpimän tai kylmän karamellikastikkeen kanssa.

_____



maanantai 16. lokakuuta 2017

Nopea arkiruoka: Pasta carbonara ruusukaalilla



Pasta se ei petä koskaan. Se toimii aina, maistuu kaikille ja on pöydässä nopeasti. Kovin montaa sääntöä ei ole, tärkeimmät taitavat mahtua yhteen virkkeeseen: Valitse mahdollisimman laadukas pasta, ja keitä se suolatussa vedessä al denteksi. Silloin olet jo pitkällä ja oikeastaan kaikki muu on hienosäätöä.

Pasta carbonara on Rooman alueelta kotoisin oleva klassikko, jolle on käynyt kuten rakastetuille asioille yleensä käy – feikkiversioita on maailmalla miljoonittain. Lohdullista on, että Roomassakin reseptejä on monta, muissa Italiassa kaupungeissa ja maakunnissa vielä enemmän. Ja reseptistä riippumatta carbonara on aina hyvää.

Perinteiseen carbonaraan ei tule kermaa (vaikka se sopiikin pastaan minusta erinomaisesti), vaan kastike muodostuu kananmunan, juuston ja keitinveden liitosta. Toki myös pekonilla tai pancetalla on osansa pasta maistuvuudessa. Kaikkein perinteisimmässä versiossa käytetään guancialea eli possun poskesta valmistettua savustamatonta suolalihaa, josta Suomessa voi vain haaveilla. Tosin kuulema Italiassakin kotikeittiöissä on hyvin usein käytössä pancetta tai pekoni. Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna teki aikoinaan syvääluotaavan selvityksen parhaan carbonaran sisällöstä. Tämä resepti on yhdistelmä Jonnan reseptiä ja italialaisen ystäväni reseptiä.

En malttanut olla hiukka tuunaamatta klassikkoa. Paahdoin rasiallisen ruusukaaleja ja heitin kourallisen rapeita nuppusia annosten päälle. Ruusukaali sopii ruokaan itse asiassa todella hyvin, sillä carbonarassa on juuri ne makuaineet, jotka saavat kaalinkin sykkimään: pekoni ja pecorino.





Resepti

 

 

 

Pasta carbonara ruusukaalilla

neljälle

pasta
400 g spagettia
150 g pekonia
50–100 g pecorinoa ja/tai parmesaania raastettuna
4 kananmunaa
1–2 keltuaista

ruusukaalit
400 g (rasiallinen) ruusukaaleja
1 rkl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
hieman suolaa

tarjoiluun 
raastettua pecorinoa tai parmesaani 
mustapippuria


Kuumenna uuni 225 asteeseen. Poista ruusukaaleista kannat sekä tarvittaessa uloimmat lehdet. Puolita kaalit ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Huiski päälle öljyä, etikkaa sekä hieman suolaa. Paahda 10–15 minuuttia eli kunnes ruusukaalit ovat saaneet selvästi väriä mutta ovat vielä napakoita.

Paista pieneksi silputtu pekoni keskilämmöllä. Sekoita kulhossa kananmunat, keltuaiset sekä raastettu juusto.

Keitä tilavassa kattilassa pastan keitinvesi, lisää suolaa ja keitä pasta al denteksi. Ota hieman keitinvettä talteen ja kaada pasta vasta sitten lävikköön. Kaada pasta takaisin kattilaan ja kumoa heti perään pekoni rasvoineen, kananmuna-juustoseos. Sekoita voimakkaasti, lisää noin puoli desiä pastan keitinvettä ja sekoita vielä.

Ruusukaalit voit joko sekoittaa pastan joukkoon tai tarjoilla annosten päällä. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele juustoraasteella.

_____




lauantai 14. lokakuuta 2017

5+1 loistavaa ruusukaalireseptiä



Ruusukaalien satokautta odotan kuin ensilumia, kevään parsakautta tai kesän ensimmäisiä makeita mansikoita. Ja nyt se on täällä! Syyskuusta loppuvuoteen kotimaiset ruusukaalit ovat parhaimmillaan ja edullisimmillaan.

Rapeat ja pienet kaalit ovat sekä maukkaita että hurmaavan näköisiä. Ja parasta on, että raaka-aineena tämä kaunotar on todella monipuolinen kaali. Kun kuulin, että keskimäärin suomalainen syö yhden ruusukaalin vuodessa, ajattelin sen olevan mitattu rasioissa. Mutta ei, suomalainen syö siis keskimäärin yhden pienen ruusukaalin kerän vuodessa. Mikä missattu mahdollisuus! Totesin, että ihmisten täytyy olla joko tietämättömiä ruusukaalin monipuolisuudesta tai traumatisoituneita niistä lounasravintoloiden ylikypsiksi höyrytetyistä pikkukeristä. Luultavasti sekä että. Ruusukaalia ei kannata jättää kauppaan, vaikka vetiset ja kitkerät kaalinpäät kummittelisivatkin mielessä. Unohda ne kamaluudet! Kun pienet pyöryläiset valmistaa oikein, ne ovat aivan mahtavaa ruokaa.




Alla on viisi (+ yksi) suosikkireseptiäni ruusukaalista. Näillä resepteillä olen kääntänyt aika monta päätä rakastamaan ruusukaalia. Reseptit löytyvät klikkaamalla ruoan nimeä. Miten sinä syöt ruusukaalia?

  • Ruusukaalia ja karamellisoitua sipulia on simppeli ja ihana yhdistelmä uunissa rapeareunaiseksi paahdettua ruusukaalia ja pannulla makean raukeaksi muhinutta sipulia. Lopuksi kaalit ja sipulit yhdistetään, eikä kukaan voi vastustaa komboa.
  • Ruusukaalipizza on täydellinen syysillan herkku. Telkkarista leffa tai lätkämatsi ja uunista pizza, jonka täytteenä on maustettua ranskankermaa, paahtunutta ruusukaalia ja ehkä vähän pekonia tai ilmakuivattua kinkkua. Käsi ylös, jos kuulostaa hyvälle. Arvasin. Näen käsimeren.  
  • Ruusukaalisalaatti avokadolla, ilmakuivatulla kinkulla ja parmesaanilla on niin kutsuttu laitetaan kaikki munat samaan koriin -salaatti. Se on siis salaatti, joka sisältää vain herkkuja. Voit lohkomisen sijaan leikata ruusukaalit viipaleiksi tai vielä pienemmäksi silpuksi. Salaatti on ihanaa siltään tai vaikka paistetun broilerin tai kalan kaverina.
  • Ruusukaalia thaimaalaisin maustein on yllättävä ja erilainen, ja se pääsee juuri siksi mukaan listalle. Mausteiset pikkukaalit ovat mainiota naposteltavaa. Ne toimivat esimerkiksi alkupalana tai osana pikkuruokakattausta.
  • Nopea ruusukaalisalaatti on loistava osoitus kaalin toimivuudesta myös raakana. Silpuksi vaan ja herkut päälle. Voit kokeilla maustaa raasteen myös yllä olevan thai-reseptin mauilla.
  • Ruusukaali-carbonara  – tadaa! Bonusreseptinä klassinen carbonara, joka saa ylleen paahdettuja ruusukaaleja. T ä y d e l l i s t ä.
_____


keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Nopea arkiruoka: pelmenikeitto



Pelmenikeittoa helpompaa ruokaa ei ole olemassakaan: Liemi kuumaksi ja pelmenit perään. Kymmenessä minuuttissa homma on paketissa.

Koska raaka-aineita on keitossa vähän, on niiden laadukkuus keitossa tärkeää, sillä laatu on makua. Panosta erityisesti käyttämääsi liemeen, sillä se on keiton runko. Jos sinulla on tapana valmistaa liemiä itse, hyödynnä varastojasi. Kaupan liemistä esimerkiksi Puljonkin liemet ovat mainioita. Liemi saa olla melko vahva ja suolainenkin, sellainen omaan suuhun sopivalta tuntuva. Myös pelmenit ovat valmiita, vaikka itse tehtyinä ne olisivat aivan varmasti paljon herkumpia. Mutta koska arjen ruokien avainsanana on nopeus, ei ei me nyt edes harkita ruoka-askarteluja. Kaupan pakastealtaasta löytyvät nyytit ovat nimittäin vallan mainioita tapauksia.

Tykkään laittaa keiton joukkoon jotain vihreää. Nyt se oli mustakaalia pienenä silppuna. Joskus olen käyttänyt pinaattia. Molemmat voi silputa kypsentämättä joko suoraan lautaselle – kuuma liemi kypsyttää kaalin tai pinaatin juuri sopivasti – tai sitten keittokattilaan. Toki keittoon voi laittaa vaikka tofua tai muuta proteiinia tuomaan ruokaan lisäpontta. Halutessaan pelmenikeiton kanssa voi tarjota smetanaa.





Resepti

 




Pelmenikeitto

neljälle


1 litra laadukasta kasvis-, kana- tai lihalientä
400 g (1 pussi) pakastepelmenejä
5–8 mustakaalinlehteä tai pari kourallista pinaattia
(smetanaa)
mustapippuria ja sormisuolaa tarjoiluun


Kuumenna liemi ja maista, että liemi on maukasta. Lisää tarvittaessa suolaa. Kaada pelmenit kuumaan liemeen. Keitä noin viisi minuuttia. Silppua kaali (poista lehtiruoti) tai pinaatti. Laita vihreä silppu joko lautaselle tai kattilaan. Tarjoa pöytämausteena mustapippuria ja sormisuolaa sekä halutessasi smetanaa.

_____




sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Indonesialainen gado gado -salaatti



Syksyllä on helppo syödä värikkäästi, kun kaikki parhaat vihannekset ovat parhaimmillaan. Koko kirjava kaaliperhe, kurpitsat, juurekset ja moni muu. Kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuva indonesialainen gado gado -salaatti on oikea satokauden ilmentymä: kerroksittain kauden kasviksia viimeisteltynä käsittämättömän hyvällä maapähkinävoikastikkeella.




Salaatti on myös erinomainen esimerkki vastikään ilmestyneen Kasvis-ruokakirjan reseptiikasta. Kirjan reseptit ovat toimivia, raikkaita ja helposti kotikeittiössä toteutettavia. Kirja on Hannan soppa -blogista tutun Hanna Hurtan esikoisteos, ja tämä ihmenainen on paitsi luonut kirjaan hurjan määrän upeita kasvisruokareseptejä myös ottanut kirjan kuvat.  

Pääsin selailemaan puolisalaa kirjaa pdf-muodossa jo ennen sen ilmestymistä, ja olin jo silloin aivan mykistynyt. Nyt olen selannut kovakantista opusta sen sata kertaa, ja kääntänyt vähintään joka toisen sivun hiirenkorvalle. Olen aina tykännyt Hannan luovasta reseptiikasta ja siitä, että makumaailma on tasapainoinen ja runsas. Sellaisia ovat kirjankin reseptit. Parisataasivuinen järkäle on loistava johdatus kasvisruokien monipuoliseen maailmaan, jos maailma ei ole vielä tuttu. Toisaalta innovatiiviset reseptit antavat uusia näkökulmia, yhdistelmiä ja ideoita myös pidempään kasvisruokaa kokanneille kotikokeille. Ja toivoisin kyllä, että esimerkiksi lounasruokaloiden reseptiikasta vastaavat ihmisetkin löytäisivät kirjan käsiinsä.



 Kirjan Indonesiasta lähtöisin oleva gado gado on kaalipohjainen salaatti, jossa ruokaisuutta tuovat bataatti ja porkkana. Minä vaihdoin bataatin ja porkkanan myskikurpitsaan, sillä kotimaiset kurpitsat olivat valloittaneet näyttävästi vihannesosaston. Kiinteämaltoinen kurpitsa sopikin salaattiin aivan erinomaisesti. Prikulleen kirjan reseptillä tehtyä salaattia sain syödä kirjan julkkareissa, jotka järjestettiin muutama viikko sitten Hannan perheen kotona, ja myös se versio salaatista oli aivan todella hyvää. Valitsitpa siis salaattiin myskikurpitsan tai bataatin ja porkkanan yhdistelmän, tulee siitä joka tapauksessa loistavaa. Kastikkeen kanssa ei muuten sitten kannata nuukailla, se on sellaista kamaa, jota tekee mieli lusikoida suoraan kulhosta.






Resepti






Indonesialainen gado gado -salaatti

4–6 annosta

1/2 pienestä kaalista (noin 250 g)
1/2 pienestä punakaalista (noin 250 g)
5 lehtikaalin lehteä (tai 8–10 mustakaalin lehteä)
1 suuri tai 2 pienempää myskikurpitsaa (tai 700 g bataattia ja 300 g porkkanaa)
2 rkl öljyä
suolaa
1 punasipuli
1–2 kourallista ituja tai silmusalaattia
1 ruukku korianteria
hieman seesamiöljyä
limetinlohkoja

kastike
2 dl maapähkinävoita (makeuttamaton)
2 rkl soijakastiketta
noin 2 rkl limetinmehua
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/2–1 punainen chili hienonnettuna
2 rkl kookossokeria 
3/4 dl kookosmaitoa
3/4 dl vettä 


Suikaloi kaalit. Poista lehtikaalista paksu lehtiruoti ja suikaloi lehdet. Höyrytä kaaleja lävikössä tai höyrykattilassa noin viisi minuuttia, jotta ne hieman pehmenevät. Anna jäähtyä.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kuutioi myskikurpitsa (sitä ei tarvitse kuoria) ja hujauta päälle hieman öljyä. Mausta suolalla. Paahda kurpitsakuutioita noin 25 minuuttia eli kunnes ne ovat saaneet selvästi väriä. Kuori ja siivuta ohuelti punasipuli.

Sekoita kaikki maapähkinäkastikkeen ainekset. Sauvasekoittimella homma hoituu näppärästi. Lisää tarvittaessa vettä hieman enemmän, jotta kastikkeen koostumus on sopiva. Säädä suolaisuuden, makeuden ja happamuuden liittoa tarvittaessa.

Levitä kastiketta tarjoiluvadin pohjalle. Kaada kaalisilput kastikkeen päälle ja lado kaikki kasvikset kaalin päälle. Viimeistele korianterilla. Tarjoile limetinlohkojen ja lopun kastikkeen kanssa.

_____


keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Nopea arkiruoka: meksikolainen linssipata suklaalla



Meksikolainen linssipata vilahti jo kuvina blogissa tovi sitten, mutta silloin en vielä saanut jakaa teille tätä loistavaa reseptiä. Vaikka kommentoitte juttua ihailtavan paljon, ei kommenttien määrä aivan riittänyt kolmen sakkiin ja sitä myötä osaksi ruokakassien reseptiikkaa. Vaan asioilla on aina kaksi puolta: nyt saan jakaa reseptin täällä blogissa!




Linssipata, joka viimeistellään tummalla suklaalla, on ihan järjettömän hyvää. Tomaattinen pohja on sopivan mausteinen ja linssit tuovat siihen sekä hyvän rakenteen että tuhdin määrän proteiinia. Avokado on loistava lisä linssipadalle, mutta yhtä hyvin voit pyöristää makuja lusikallisella maustamatonta jogurttia. Riisin kanssa pata sopii arkiruoaksi oikein hyvin. Mutta on se mainio täyte myös tortilloille. Ja ruisleivän päällä linssimuhennos on ihan loistava aamu- tai iltapala.

Huomasitteko muuten, että viime viikolla en julkaissut arkireseptiä lainkaan. Kävi nimittäin niin, että se oli arki, joka taklasi minut. Sillä tavalla perinteisen suurilukuisesti: 6–0. Boom. Mutta nyt olen taas asemissa, valmiina torjumaan arjen hyökkäyksen. Ja meksikolaisella, suklaisella linssipadalla homma hoituu alle puolessa tunnissa.






Resepti

 

 



Meksikolainen linssipata suklaalla

neljälle


2 dl punaisia linssejä
1 pienehkö sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
1 1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl kanelia
noin 1 tl savupaprikajauhetta (mieto)
400 g (1 prk) tomaattimurskaa
2 dl vettä
3 rkl tomaattipyrettö
25 g tummaa suklaata (50–70%)
puolikkaan limetin mehu
noin 1 tl suolaa

lisäksi
1–2 avokadoa
tuoretta lehtipersijaa tai korianteria
lisäkkeeksi riisiä


Huuhtele linssit. HIenonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita öljyssä keskilämmöllä noin viisi minuuttia. Lisää mausteet ja kuullota vielä pari minuuttia, jotta mausteet aukeavat.

Laita kasariin sipulisilpun joukkoon linssit, tomaattimurska, vesi (huuhtele vedellä tomaattimurskapurkki) ja tomaattipyre. Anna kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia eli kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää suklaa ja sekoita huolellisesti. Mausta limetinmehulla ja suolalla.

Keitä riiti linssipadan valmistuessa. Tarjoa linssipata avokadon ja lehtipersiljan sekä riisin kanssa. 

_____



lauantai 30. syyskuuta 2017

3 parasta tapaa säilöä omenat



Omenasesongin loppuhuipennus alkaa olla käsillä. Mitä ihmettä niille viimeisille omenoille tekisi, kun omppupiirakkakiintiö on täynnä, eikä kukaan enää jaksa syödä omenalohkoja ilta-, aamu- ja välipalaksi. Miten kotimaisten aarteiden maun oikein saisi parhaalla mahdollisella tavalla talteen?




Ehkä hurmaavin tapa säilöä omenat on mehustus. Vanhempieni entisessä pihassa olleet jättimäiset omenapuut tuottivat omenoita aivan järjettömiä määriä keskimäärin joka toinen vuosi. Ja kun omenoita oli, niitä  t o d e l l a  oli. Silloin valtaosa hedelmistä kuljetettiin mehustamolle. Tuorepuristettu omenamehu oli – ja on edelleen – suurta herkkuani. Meidän kaksi jäljellä olevaa pientä puuta (kolmas ja suurin kuukahti pari talvea sitten) eivät tuota siinä määrin hyvänäkään vuotena hedelmää, että niille kannattaisi varata mehuaikaa, mutta sanoisin, että aivan riittämiin sekä meidän että naapurin tarpeeseen on omenoita tullut. Tänä vuonna sato oli ennätyksellisen hyvä. Yhtään enempää omppusouvia en just nyt olisi jaksanutkaan.




Mehustamisen sijaan olen säilönyt omenoita muilla tavoin. Tässä kolme suosikkiani:


Uuniomenahillo eli uunissa tehty omenahillo 

 

Maailman helpoin tapa tehdä hilloa on unohtaa omenlohkot ja sokeri uuniin. Se on syksyn merkki, kun Kokkipottilan arkistojen hillohommat alkavat taas kiinnostaa, ja uunissa tehty omenahillo kipuaa kuukauden suosituimpien juttujen joukkoon. Liki kinuskinen, täyteläinen ja sävykäs hillo hurmaa aina vaan.


Omenalohkojen umpiointi

 

Umpiointi on loistava tapa säilöä melkein mitä vaan. Tällä hetkellä jääkaapissa on kolmenlaisia umpioituja purkkeja: ihanaa äitini tekemää tomaattista ahvensäilykettä, suolasieniä ja umpioituja omenalohkoja. 

Umpioidut omenalohkot ovat mainio omenasäilyke. Hunajalla tai sokerilla sekä tarvittaessa sitruunamehulla maustetut omenalohkot tungetaan purkkiin mahdollisimman tiiviisti. Purkit umpioidaan joko uunissa tai vedessä, ja omenalohkot säilyvät ilman valtavaa sokerimäärää vallan mainiosti. Ne ovat käyttövalmiita jogurtin päälle, omenapiirakkaan tai vaikka liharuokien lisäkkeeksi.


Pakastettu omenasose

 

Vähäsokerinen omenasose on kolmas säilöntäsuosikkini. Omenalohkojen annetaan hautua pienellä lämmöllä pehmeiksi, pehmenneet lohkot soseutetaan ja makeutetaan tarvittaessa esimerkiksi hunajalla. Tällä kertaa makeutin soseen hennosti sillä hunajalla, jonka keräämistä olin hämmästelemässä.

Pakastin omenasoseen pääosin pikkuruisissa minigrip-pusseissa, jotka ovat juuri sopivia kerta-annoksia jogurtin tai puuron päälle. Ei ehkä kovin ekologista, mutta ah, niin arkeen sopivaa.






sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Vihreitä papuja ja pecorinoa



En voi olla toistamatta tätä ikiaikaista totuutta: parhaat asiat ovat yksikertaisia asioita. Napakaksi jätetyt, valkosipuliöljyssä viimeistellyt vihreät pavut, joiden päälle raastetaan reilusti suolaista pecorinoa, kuuluvat ehdottomasti näiden yksinkertaisten – ja yksinkertaisesti parhaiden – asioiden joukkoon.




Olen tehnyt näitä papuja tänä syksynä ainakin viisi kertaa. Ja joka kerta ne ovat loppuneet kesken. Siis silloinkin, kun olen tehnyt "ne valmiiksi iltaa varten, ja nappaan ihan vaan muutaman tästä lounaalle". Eriomainen yritys.

Rapsakat ja sopivat suolaiset pavut ovat hyviä ihan siltään, suoraan vadilta käsin napsittuina. Mutta ne istuvat hyvin myös tuhdimman aterian osaksi. Olen syönyt pecorinopapuja salaatissa, risoton päällä, lihapullien kanssa ja pastan kaverina. Pavut tuovat ruokaan aina uuden vaihteen, sellaisen viimeistellyn fiiliksen.





Resepti

 

 

 

Vihreitä papuja ja pecorinoa

vihreitä pitkiä papuja
vettä
suolaa
öljyä
valkosipulia
pecorino-juustoa


Napsi pavuista pois kannat. Keitä kattilassa vettä, mausta vesi kevyesti suolalla. Keitä papuja noin 4 minuuttia. Kuumenna sillä aikaa paistinpannulla öljy, johon on viipaloitu 1–2 valkosipulinkynttä. Älä alla valkosipulin palaa. Valuta pavut huolelliseti ja kaada ne pannulle. Pyörittele muutama minuutti, ripsauta päälle himppunen laadukasta suolaa ja raasta päälle reilusti pecorinoa.

_____





keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Nopea arkiruoka: mausteista jauhelihaa ja couscousia



Syksy tuo keittiöön kahdenlaisia ruokia: nopeita arkiruokia, siis niitä arjentaklaajia joista tässä on koko alkusyksy puhuttu, sekä hitaasti haudutettavia uuniruokia, jotka tekevät itse itsensä. Toiset syntyvät puolessa tunnissa, toisiin saa varata puoli päivää. Yhtäläisyyksiäkin näillä ruoilla on. Molemmissa ruoissa makua on niin että riittää.

Tämän viikon arkiruoka on valmista parissa kymmenessä minuutissa. Mausteinen jauheliha on just niin nopea kuin pannulla kärtsätty jauheliha vain voi olla, ja couscous imee itseensä samassa ajassa kuumaa vettä ja sitruunaista raikkautta. Päälle niitä kasviksia, joita pöydänympärille kerääntyneet tyypit syövät mieluiten: kurkkua, paprikaa, porkkanasuiroja tai ehkä kirsikkatomaatteja.




Jauheliharesepti on alunperin julkaistu Suupaloja-kirjassani, jossa se tarjottiin ohuiden leipien, tomaatin ja sipulin kanssa. Oikaisin tähän versioon reseptiikkaa hieman, sillä sumakkia ei vielä ihan joka lähikaupassa ole (mutta jos sitä sinulla on, voit lisätä 1–2 tl). Reilusti maustettu jauheliha on ihanaa myös tortillaletun välissä salaatin, kasvisten ja avokadon kanssa. Joskun olen tehnyt tällä tavalla maustetusta jauhelihasta myös itään kallellaan olevaa pizzaa. Toimii!

Jos couscousiin haluaa panostaa hitusen enemmän, voit käyttää tabbouleh-reseptiä – isolla keolla yrttejä ja raikkailla kasviksilla ei voi mennä pieleen. Samassa postauksessa oleva hummus käy myös erinomaisesti tämän jauhelihahässäkän kaveriksi. Ja pitaleipä, oijoi, pannulla paistettuja pitaleipiä täytyykin tehdä ensi tilassa. Ne käyvät paitsi tähän ruokaan, myös viime viikon arjentaklaajaan.

Mikä muuten on ollut suosikkisi näistä seitsemästä arkiruoasta? Entä minkälaisia reseptejä toivoisit sarjaan jatkossa?





Resepti

 


 



 

Mausteista jauhelihaa & couscousia


neljälle


jauheliha
400 g jauhelihaa (nauta tai lammas)
1 pieni sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
noin 1 tl suolaa
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl (savu)paprikajauhetta
2 rkl balsamicosiirappia* (tai 2 rkl balsamiviinietikkaa + 1 tl sokeria)


couscous
3–4 dl täysjyväcouscousia
3–4 dl vettä
noin yhden sitruunan mehu
noin 1/2–3/4 tl suolaa


lisäksi 
kurkkua, tomaattia, paprikaa
tuoretta minttua tai persiljaa
manteleita




Keitä vesi couscousia varten. Lisää kuumaan veteen couscous, öljy ja suola. Sekoita. Anna tekeytyä valmistaessasi jauhelihaa.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullosta sipulisilppuja öljyssä keskilämmössä noin viisi minuuttia. Nosta lämpöä ja lisää jauheliha. "Hakkaa" jauheliha pieneksi muruksi paistaessasi sitä. Mausta jauheliha.

Viimeistele couscous lisäämällä sitruunamehua ja halutessasi yrttejä. Lusikoi jauheliha couscousin päälle ja ripottele ylle vielä manteleita ja yrttejä.

_____





sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Arkiruokareseptini osaksi reseptivihkoa?





Kun arki astui kesäloman jälkeen taloon, aloitin blogissa kerran viikossa ilmestyvän arkiruokien postaussarjan, joka kulkee tuttavallisemmin nimellä arjentaklaajat. Helppoja ja nopeita mutta maistuvia reseptejä oli selvästi kaivattu; sarja on ollut tosi suosittu, ja palaute resepteistä on ollut riemastuttavan hyvää. Siksi oli ihan mahtavaa, että minua pyydettiin mukaan Sannan ruokakassin kaupalliseen kampanjaan kehittämään ruokakassiin sopiva arkiruoka.




Testasin Sannan ruokakassia keväällä ja tykästyin arjen aitoon helpotukseen. Ei pelkästään se, että joku on miettinyt valmiiksi viikon ruoat, mutta ruokakassit myös tuodaan testattuine resepteineen kotiovelle. Tuplahelpotus. Aivan kaikkia reseptejä en keväällä tehnyt tikitilleen reseptin mukaan, sillä siinä puuhassa olen aivan tavattoman huono. Mutta sehän on just parasta: vähän reseptiä mukaillen saa usein omaan suuhun parhaiten sopivaa ruokaa. Siihen kannustan aina omienkin reseptien kanssa. 

En ole tilannut kassia kevään jälkeen, vaikka nyt syksyn vauhtiviikkoina se on käynyt sen sata kertaa mielessä. Sinulla on muuten mahdollisuus saada viikon ruokakassi veloituksetta kotiisi kommentoimalla tätä postausta – lue lisää postauksen lopusta. Harmi, etten itse voi osallistua arvontaan. Sannan ruokakassivalikoima on kasvanut melkoisesti sitten kevään ja valittavana on nyt esimerkiksi vegekassi (lakto-ovo) ja gluteeniton kassi. Ruokakasseja on myös mitoitettu erikokoisille perheille. Reseptit ovat monipuolisia ja niissä huomioidaan sesonki, ja erityisesti satokautena ruokakasseissa käytetään paljon kotimaisia kasviksia. Liha ja kana ovat aina kotimaisia ja kalaruoissa seurataan WWF:n kalaopasta, josta punaisella merkittyjä kalalajeja ei koskaan käytetä.




Minua pyydettiin kehittämään resepti, joka sopisi Sannan ruokakassin filosofiaan: hyvää ja terveellistä arkiruokaa helposti. Sehän onnistuu, vähän kuin tekisi arjentaklaajaa. Tein suklaalla täydelliseksi viimeistellyn linssipadan, joka on sopivasti mausteinen ja ihan järjettömän helppo. Kaikki ainekset laitetaan vaan samaan pataan tekeytymään. Lisäkeriisi tekeytyy samassa ajassa toisessa kattilassa. Meksikolainen linssipata on ihan killerihyvää, usko vaan. Sen makumaailma on aika vahva, mutta ei lainkaan tulinen, jogurtti ja avokado sekä riisi tuovat ruokaan lempeyttä ja tasapainoa. Ja onko nyt mitään ihanampaa kuin pääruoka, jossa on suklaata. Kysyn vaan! Ruoka on gluteeniton ja se onnistuu myös täysin vegaanina, kun huomioi asian suklaassa ja lisänä tarjottavassa jogurtissa.

Pahoittelen, etten voi vielä jakaa reseptiä. Mutta jos saan riittävästi kommentteja resepti tulee osaksi Sannan ruokakassin reseptiikkaa marraskuussa. Että vink vink, kommenttiloota odottaa. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan siis ruokakassi, kilpailun sääntöihin voit tutustua tarkemmin täällä. Ja tilaamalla ruokakassin tämän postauksen kautta, saat kassin mukana laadukkaan microplane raastimen sign up -lahjana.



torstai 14. syyskuuta 2017

Nopea arkiruoka: Sienipestopasta



En pidä sanasta lohturuoka, mutta jos käyttäisin sanaa, käyttäisin sitä pestopastan kohdalla. Ja yhdenlainen pestopasta on tämänkin, vaikka basilikaa ruoka ei ole nähnytkään.

Sienipestopasta on syksyinen versio klassikosta. Se sopii hyvin tähän vuodenaikaan, jolloin kesällä hehkunut basilika kiukuttelee jo kasvihuoneessakin – taivasalla se ei ole viihtynyt koko kesänä – , mutta jolloin sienet saavat metsänkulkijan polvet notkumaan. Aromikkuutta sienissä on vähintään yhtä paljon kuin basilikassakin, ja sitä peston raaka-aineelta vaaditaankin. Vastassa ovat nimittäin vahva parmesaani ja valkosipuli.

Käytin pestoon suppilovahveroita, joita viime vuoden tapaan hankin paikalliselta yrittäjältä, jonka toimenkuvaan sienet (ja keväällä esimerkiksi villiyrtit) kuuluvat. Itse en ole koskaan löytänyt Oulun seudulta suppilovahveroita, kuljen selvästi aivan väärissä metsissä, mutta kotiovelle tuoduista metsäntuoreista sienistä maksan mielellään kohtuullisen korvauksen. Osa sienistä päätyi pestoksi, osa suppiksista pötköttelee saunassa kuivumassa. Sienipeston voi tehdä joko tuoreista tai kuivatuista sienistä.

Pesto valmistuu nopeasti, ja se on ihanaa pastan kanssa. Kylmän pastan kanssa syötynä sitä kutsutaan salaatiksi. Ja sopii sienipesto myös esimerkiksi leivän päälle. Sienipeston kaltaista tahnaa söin kesällä bruschettan päällä Roomassa – rapean leivän ja pumpulisen sienitahnan yhdistelmä ei ihan heti unohdu. Suppilovahverotahnaa kannattaa kokeilla suomalaisittain myös ruisleivän päälle.










Resepti





Sienipestopasta

neljälle

sienipesto
150 g tuoreita suppilovahveroita (noin 5 dl) TAI noin 20 g kuivattuja sieniä
1/2 dl pinajansiemeniä tai auringonkukansiemeniä
pieni valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
1 dl raastettua parmesaania (tai pecorinoa)
hieman suolaa

lisäksi
pastaa
tuoretta persiljaa tai timjamia
parmesaanilastuja 


Paista tuoreet sienet pannulla ja jäähdytä niitä hieman. Kuivattuja sieniä on hyvä liottaa noin 15 minuuttia kuumassa vedessä. Laita kaikki pestoainekset blenderiin ja aja tasaiseksi tahnaksi. Voit tehdää tahnan myös sauvasekoittimella.

Keitä pasta al denteksi. Sekoita pestoa haluamasi määrä pastan joukkoon ja tarjoa heti. Viimeistele annos tuoreilla yrteillä ja parmesaanilastuilla.

_____





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails