sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Arkiruokareseptini osaksi reseptivihkoa?





Kun arki astui kesäloman jälkeen taloon, aloitin blogissa kerran viikossa ilmestyvän arkiruokien postaussarjan, joka kulkee tuttavallisemmin nimellä arjentaklaajat. Helppoja ja nopeita mutta maistuvia reseptejä oli selvästi kaivattu; sarja on ollut tosi suosittu, ja palaute resepteistä on ollut riemastuttavan hyvää. Siksi oli ihan mahtavaa, että minua pyydettiin mukaan Sannan ruokakassin kaupalliseen kampanjaan kehittämään ruokakassiin sopiva arkiruoka.




Testasin Sannan ruokakassia keväällä ja tykästyin arjen aitoon helpotukseen. Ei pelkästään se, että joku on miettinyt valmiiksi viikon ruoat, mutta ruokakassit myös tuodaan testattuine resepteineen kotiovelle. Tuplahelpotus. Aivan kaikkia reseptejä en keväällä tehnyt tikitilleen reseptin mukaan, sillä siinä puuhassa olen aivan tavattoman huono. Mutta sehän on just parasta: vähän reseptiä mukaillen saa usein omaan suuhun parhaiten sopivaa ruokaa. Siihen kannustan aina omienkin reseptien kanssa. 

En ole tilannut kassia kevään jälkeen, vaikka nyt syksyn vauhtiviikkoina se on käynyt sen sata kertaa mielessä. Sinulla on muuten mahdollisuus saada viikon ruokakassi veloituksetta kotiisi kommentoimalla tätä postausta – lue lisää postauksen lopusta. Harmi, etten itse voi osallistua arvontaan. Sannan ruokakassivalikoima on kasvanut melkoisesti sitten kevään ja valittavana on nyt esimerkiksi vegekassi (lakto-ovo) ja gluteeniton kassi. Ruokakasseja on myös mitoitettu erikokoisille perheille. Reseptit ovat monipuolisia ja niissä huomioidaan sesonki, ja erityisesti satokautena ruokakasseissa käytetään paljon kotimaisia kasviksia. Liha ja kana ovat aina kotimaisia ja kalaruoissa seurataan WWF:n kalaopasta, josta punaisella merkittyjä kalalajeja ei koskaan käytetä.




Minua pyydettiin kehittämään resepti, joka sopisi Sannan ruokakassin filosofiaan: hyvää ja terveellistä arkiruokaa helposti. Sehän onnistuu, vähän kuin tekisi arjentaklaajaa. Tein suklaalla täydelliseksi viimeistellyn linssipadan, joka on sopivasti mausteinen ja ihan järjettömän helppo. Kaikki ainekset laitetaan vaan samaan pataan tekeytymään. Lisäkeriisi tekeytyy samassa ajassa toisessa kattilassa. Meksikolainen linssipata on ihan killerihyvää, usko vaan. Sen makumaailma on aika vahva, mutta ei lainkaan tulinen, jogurtti ja avokado sekä riisi tuovat ruokaan lempeyttä ja tasapainoa. Ja onko nyt mitään ihanampaa kuin pääruoka, jossa on suklaata. Kysyn vaan! Ruoka on gluteeniton ja se onnistuu myös täysin vegaanina, kun huomioi asian suklaassa ja lisänä tarjottavassa jogurtissa.

Pahoittelen, etten voi vielä jakaa reseptiä. Mutta jos saan riittävästi kommentteja resepti tulee osaksi Sannan ruokakassin reseptiikkaa marraskuussa. Että vink vink, kommenttiloota odottaa. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan siis ruokakassi, kilpailun sääntöihin voit tutustua tarkemmin täällä. Ja tilaamalla ruokakassin tämän postauksen kautta, saat kassin mukana laadukkaan microplane raastimen sign up -lahjana.



torstai 14. syyskuuta 2017

Nopea arkiruoka: Sienipestopasta



En pidä sanasta lohturuoka, mutta jos käyttäisin sanaa, käyttäisin sitä pestopastan kohdalla. Ja yhdenlainen pestopasta on tämänkin, vaikka basilikaa ruoka ei ole nähnytkään.

Sienipestopasta on syksyinen versio klassikosta. Se sopii hyvin tähän vuodenaikaan, jolloin kesällä hehkunut basilika kiukuttelee jo kasvihuoneessakin – taivasalla se ei ole viihtynyt koko kesänä – , mutta jolloin sienet saavat metsänkulkijan polvet notkumaan. Aromikkuutta sienissä on vähintään yhtä paljon kuin basilikassakin, ja sitä peston raaka-aineelta vaaditaankin. Vastassa ovat nimittäin vahva parmesaani ja valkosipuli.

Käytin pestoon suppilovahveroita, joita viime vuoden tapaan hankin paikalliselta yrittäjältä, jonka toimenkuvaan sienet (ja keväällä esimerkiksi villiyrtit) kuuluvat. Itse en ole koskaan löytänyt Oulun seudulta suppilovahveroita, kuljen selvästi aivan väärissä metsissä, mutta kotiovelle tuoduista metsäntuoreista sienistä maksan mielellään kohtuullisen korvauksen. Osa sienistä päätyi pestoksi, osa suppiksista pötköttelee saunassa kuivumassa. Sienipeston voi tehdä joko tuoreista tai kuivatuista sienistä.

Pesto valmistuu nopeasti, ja se on ihanaa pastan kanssa. Kylmän pastan kanssa syötynä sitä kutsutaan salaatiksi. Ja sopii sienipesto myös esimerkiksi leivän päälle. Sienipeston kaltaista tahnaa söin kesällä bruschettan päällä Roomassa – rapean leivän ja pumpulisen sienitahnan yhdistelmä ei ihan heti unohdu. Suppilovahverotahnaa kannattaa kokeilla suomalaisittain myös ruisleivän päälle.










Resepti





Sienipestopasta

neljälle

sienipesto
150 g tuoreita suppilovahveroita (noin 5 dl) TAI noin 20 g kuivattuja sieniä
1/2 dl pinajansiemeniä tai auringonkukansiemeniä
pieni valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
1 dl raastettua parmesaania (tai pecorinoa)
hieman suolaa

lisäksi
pastaa
tuoretta persiljaa tai timjamia
parmesaanilastuja 


Paista tuoreet sienet pannulla ja jäähdytä niitä hieman. Kuivattuja sieniä on hyvä liottaa noin 15 minuuttia kuumassa vedessä. Laita kaikki pestoainekset blenderiin ja aja tasaiseksi tahnaksi. Voit tehdää tahnan myös sauvasekoittimella.

Keitä pasta al denteksi. Sekoita pestoa haluamasi määrä pastan joukkoon ja tarjoa heti. Viimeistele annos tuoreilla yrteillä ja parmesaanilastuilla.

_____





maanantai 11. syyskuuta 2017

Uunissa umpiointi



Syksyn sienisesonki ja umpiointi kuuluvat yhteen. Umpioimalla suolasienet nimittäin saa säilöön kaikkein varmiten ja kaikkein helpoiten: umpioidut sienet säilyvät todella pitkään, eikä suolaa tarvitse käyttää kilokaupalla – välttämättä ei lainkaan.

Umpioinnin voi tehdä kahdella tapaa: kattilassa tai uunissa. Aiemmin olen kirjoittanut vedessä tehtävästä umpioinnista. Nyt kerron ehkä vielä helpommasta säilöntätavasta eli uunissa umpioinnista. Uunissa tapahtuvan umpioinnin mekanismi on sama kuin vesiumpioinnissakin: lämpö tuhoaa haitalliset bakteerit ja purkkiin jäähtyessä syntyvä alipaine muodostaa purkkiin umpion. Ja näin purkissa olevat sienet - tai vaikka omenalohkot – säilyvät erinomaisesti.

Minä käytän umpiointia ensisijaisesti suolasienien eli pääasiassa rouskujen säilömiseen. Tosin nyt syksyn omenasato näyttää sen verran runsaalta, että taidan umpioida myös omppulohkoja. Aivan kaikista omenoita en halua nimittäin tehdä kinuskista uuniomenahilloa, vaikka se ihanaa onkin, eikä pakastimeen mahdu enää juuri mitään. Umpiointi onkin mainio tapa säilöä, jos pakastintilaa on rajallisesti.



Näin umpiointi onnistuu uunissa 

  • Pese lasipurkit ja kannet
  • Jos säilöt sieniä, esikäsittele ne (ryöppäys, huuhtelu) ja purista liika vesi pois
  • Täytä purkit aivan täyteen (lisää noin 1 tl suolaa sienien päälle keskikokoiseen purkkiin)
  • Sulje purkit
  • Nosta suljetut purkit kylmään uuniin ja aseta lämpötila 120 asteeseen
  • Aseta kello hälyttämään kahden tunnin päähän – purkit saavat olla uunissa koko ajan
  • Sammuta uuni ja anna purkkien jäähtyä uunissa. Purkit umpioituvat jäähtyessään
  • Varmista, että kansien keskiosa on painunut alas
  • Säilyä purkit mieluiten viileässä


Säilöntäiloa!

_____



tiistai 5. syyskuuta 2017

Nopea arkiruoka: intialainen curry



Arjen taklaajat -reseptisarja on pyörinyt täällä Kokkipottilassa nyt kuukauden. Kasassa on neljä arkeen helposti solahtavaa reseptiä, neljä nopeaa ruokaa, joista jokainen syntyy alle puolessa tunnissa. Viides taklari on myös pöydässä nopeasti, mutta jos aikaa on himpun verran enemmän, on makujen syvyyttäkin enemmän. Intialaisen curryn maut ovat parhaimmillaan, kun kastike saa notkua pienessä lämmössä hyvän tovin.

Tämä resepti oli itse asiassa vähällä jäädä julkaisematta. Tai reseptissä ei ole siis mitään vikaa, se toimii kyllä erinomaisesti, mutta kuva ei ole lainkaan sitä mitä mielikuvissani hain. Olin jo suunnitellut, että teen ruokaa nyt alkuviikosta uudelleen, ja kuvaan ruoan uudelleen.

Mutta sitten luin Uusi muusa -sivustolla julkaistun Eeva Kolun kirjoituksen, joka kiskaisi minut oikeaan lokeroon. Tunnistin itseni monesta kohtaa kirjoitusta, vaikka elämässä onkin myös iso liuta sellaisiakin kohtia, jossa perfektionismi on kaukana ajatusmaailmastani. Usein osaan olla myös itselleni armollinen ja muistan, että riittävän hyvä riittää. Kaivoin kuvan arkistosta, ja liitin sen silmät kiinni postaukseen. Aivan erityisesti nyt kun kyse on arjen vauhtiin suunnitellusta ruoasta, saa kai kuvakin olla vähän sinnepäin. Eevan sanoin: Is it perfect? Hell no! Is it done? Hell yes! Joten tässä, olkaa hyvä, erinomainen curryresepti riittävän hyvällä kuvalla.





Resepti

 

 

 

Intialainen curry

neljä annosta


2–3 broilerin rintafilettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 1/2 tl garam masala -mausteseosta
1 tl savupaprikaa
1 tl jauhettua inkivääriä (tai pala tuoretta inkivääriä)
400 g säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
1/2 dl vettä (huuhtele vedellä tomaattipurkki)
2 tl sokeria tai hunajaa
noin 2 dl kookoskermaa 
noin 1tl suolaa 

lisäksi
keitettyä riisiä
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulisilppua keskilämmöllä öljyssä muutama minuutti. Lisää mausteet ja anna niiden lämmetä. Nosta lämpöä ja lisää paloitellut broilerin rintafileet. 
Kaada pannulle säilötyt tomaatit. Huuhtele tomaattipurkki vedellä ja kaada vesi kastikkeen joukkoon. Anna hautua vähintään 15 minuuttia, mielellään pidempään.
Lisää sokeri, kookoskerma ja suola. Hauduta vielä viitisen minuuttia. Maista ja säädä kastikkeen makua tarvittaessa.Viimeistele tuoreella korianterilla ja tarjoa keitetyn riisin kanssa.

Huom! Voit käyttää broilerin sijasta tofua (kuivaa huolellisesti ennen pannulle lisäämistä),  rapuja (lisää vasta aivan lopussa) tai muuta lihaa.
_____




sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Rahkasämpylät





Yön yli jääkaapissa kohonnut sämpylätaikina ilahduttaa joka kerta. Miten hyvää hidas kohotus hiivataikinalle tekeekään! Yksi lemppariversioni sämpylöistä on rahkasämpylät. Muistin suosikkini pitkästä aikaa, kun Ehrmann pyysi minua kaupallisen yhteistyön merkeissä jakamaan reseptin, jossa käytetään Ehrmannin rehti & rasvaton -maitorahkaa.






Rahkasämpylät ovat periaatteessa aivan tavallisia sämpylöitä, mutta osa nesteestä korvataan maitorahkalla. Rahka tuo sämpylätaikinaan ihan mahtavan pehmeyden ja sellaisen hennon happamuuden, joka on yllättävän paljon samankaltainen, mikä tulee juurella leivottaessa. Ja vaikka sämpylät leipoisi vehnäjauhoilla, saa sämpylöihin rahkalla vähän tuhdimpaa tunnetta, hieman enemmän myös proteiinia. Usein kyllä lisään taikinaan kaurahiutaleita ja leivon sämpylät ainakin osin spelttijauhoilla.

Ehrmannin maitorahka sopii sämpylätaikinaan aivan erinomaisesti. Se on sopivan miedosti hapanta ja pehmeän kermaista, vaikka siinä ei rasvaa olekaan. Rehti & rasvaton rahka valmistetaan eteläisen Saksan vuorilla laiduntaneiden lehmien pastöroidusta maidosta, ja maidon lisäksi rahkassa on vain hapatetta. Ei muuta. Rahka on riittävän lempeää myös siltään syötäväksi.






Vaikka kerroinkin jääkaapissa hitaasti kohonneen taikinan ihanuudesta, syntyvät nämä sämpylät myös nopeammalla aikataululla, noin tunnin kohotuksella huoneenlämmössä. Pitkää kohotusta kylmässä kannattaa kyllä sopivan hetken tullen kokeilla. Se tekee nimittäin sämpylätaikinan rakenteelle pelkkää hyvää.

Parhaita uunituoreet rahkasämpylät ovat voin kanssa, sitä ei käy kiistäminen. Kuuman ja rapeakuorisen sämpylän ja leikkauspinnalle hetkessä sulavan voin liitto on vain jotain käsittämättömän hyvää. Mutta hyviä sämpylät ovat myös täytettyinä. Yksi lempparitäytteeni on nippu basilikanlehtiä ja muutama tomaattisiivu ja hippunen suolaa ja mustapippuri. Uuuh, täydellinen kombo aamupalaksi tai evääksi.

Rahkasämpylöissä on myös yksi valloittava piirre: ne säilyvät tavallisia sämpylöitä paremmin myös ilman pakastusta. Tai säilyy ja säilyy, yleensä nämä sämpylät häviävät leipäkorista hetkessä.








Resepti




Rahkasämpylät

12–15 sämpylää



1 prk (250 g) Ehrmann rehti & rasvaton maitorahkaa
2 1/2 dl vettä tai maitoa
1 pss kuivahiivaa
1 1/2 tl suolaa
2 rkl hunajaa
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
2 dl kaura- tai spelttihiutaleita
noin 7 dl vehnä- tai spelttijauhoja
vettä voiteluun


Sekoita rahka ja neste. Lisää hiiva, suola, hunaja ja öljy sekä hiutaleet. Sekoita ja lisää jauhoja vähitellen. Vaivaa taikinaa joko käsin tai yleiskoneella, kunnes se on kimmoisaa. Kohota huoneenlämmössä noin tunti tai jääkaapissa noin kolme tuntia. Voit myös puolittaa hiivan määrän ja kohottaa taikinaa jääkaapissa yön yli.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leivo taikinasta sämpylöitä, kohota 20–30 minuuttia. Voitele vedellä ja ripottele päälle hiutaleita tai siemeniä. Paista noin 10 minuuttia eli kunnes sämpylät ovat kauniinvärisiä.
_____









perjantai 1. syyskuuta 2017

Hello, honey – ensikosketus mehiläistarhaukseen



Laitoin muutama viikko sitten ystävälleni viestiä: Jos hunajan tilauslistalle vielä mahtuu, ostaisin mielellään hyvässä hoidossa olleiden mehiläisten tekemää hunajaa useamman purkin. Valuva, tuore hunaja on kuin nestemäistä kultaa, se antaa taikahippuja aamiaisjogurtille, bologneselle tai salaatinkastikkeelle.

Hunajatilaukselleni näytettiin vihreää valoa, mutta samalla sain kutsun tulla mukaan mehiläispesille tutustumaan tarhaukseen ja keräämään hunajaa. Mehiläishommat ovat kiinnostelleet minua aina, eikä myönteinen vastaus kutsuun tainnut siinä emoji-huutomerkkivyöryssä jäädä epäselväksi. Pääsin vihdoin näkemään, mitä ne mehiläiset oikein touhuavat, ja ennen kaikkea mitä ne tarhurit oikein touhuavat.




Vedin suojapuvun päälle, hupun vetskarit tiukasti kiinni ja nostin hanskat kainoloihin saakka.  "Pelottiko?", on muuten ollut liki kaikilla ensimmäinen kysymys, kun olen kertonut ottaneeni ensikosketuksen mehiläistarhaukseen. Ei pelottanut. En edes hoksannut jännittää mehiläisten kohtaamista, mahdollisia pistämisiä tai surinaa, kun olin niin innoissani.

Kolmatta vuotta mehiläispesiään hoitavat tarhurit nostelivat mehiläispesien osastoja ja kehiä tottuneesti, ja vastailivat kaikkiin kysymyksiini ihailtavalla asiantuntemuksella. He myös kertoivat koko ajan mitä tekivät, mikä vähensi kysymystulvaani puoleen, noin puoleen miljonaan kysymykseen. Reilussa tunnissa kuulin kiehtovia tarinoita kuningattaren vaihdosta, tarhamehiläisten elämänkaaresta, talviruokinnasta, mehiläistarhauksen ammattitutkinnosta, jota toinen tarhureista parhaillaan suorittaa, sekä mehiläispesien hoidontarpeesta.


T



Oli aivan tavattoman kiehtovaa seurata mehiläisten – ja tarhureiden – toimintaa. Mehiläiset tulivat ja menivät, vähän hermostuivat, kun tarhurit tulivat häiritsemään heidän toimiaan ja rauhoittuivat huomatessaan, ettei hätää ole. Hämmentävää oli havaita, miten järjestäytynyttä ja tehokasta pesän toiminta on. Se on tavallaan kuin ihmisten yhteiskunta pienoiskoossa: kaikilla on oma paikkansa, roolinsa ja tapansa.

Surinaa pesissä riitti. Mehiläispesässä on kesäaikaan kymmeniä tuhansia mehiäisiä. Kuningattaria jokaisessa pesässä on vain yksi: suuri ja tärkeä pesän emo. Pääosin mehiläiset ovat työläisiä, jotka tekevät ikäänsä sopivaa tehtävää – vasta viimeisenä puuhanaan ennen menehtymistä lentelevät satoja kilometrejä kukasta kukkaan ja pesästä kukkaan. Kuka sitä nyt lapsena jaksaisi moista puuhaa tehdä.




Pesäkäynnin tavoitteena oli kerätä hunaja. Pääsin siis mukaan sellaiseen puuhaan, jota tarhurit tekevät ehkä yhdellä tai kahdella kerralla kesän aikana. Mehiläisten kesän aikana valmiiksi tekemät kennot harjattiin puhtaiksi mehiläisistä (yllä olevassa kuvassa harjaan mehiläisiä ekaa kertaa ikinä), ja kennot nostettiin kuljetuslaatikoihin vietäväksi linkoukseen. Linkouksen ja siivilöinnin jälkeen hunaja purkitetaan – ja voilà, nestemäinen kulta on valmista.

Ensikosketus mehiläistarhaukseen oli hykerryttävän hauska kokemus. Ehkä ensi viikolla, jos aikataulut saadaan soviteltua, saan hakea purkitettua hunajaa kotiin. Ensi kesäksi jo ilmoittauduin vapaaehtoiseksi assariksi.



_____




keskiviikko 30. elokuuta 2017

Nopea arkiruoka: tortelliinivuoka



Pasta on kiistatta läntisen maailman arkiruokien pelastaja. Ihana, monimuotoinen ja niin moneen muuntautuva, etten lainkaan ihmettele, miksi italialaiset syövät sitä joka päivä.

Kaikkein tiukimpien saapasjalkojen pastaseulaa tämä tortelliinivuoka ei ehkä läpäisisi, mutta mehän ei siitä välitetä. Parin minuutin valmistelujen jälkeen ruoka tekeytyy itsekseen uunissa kahdessakymmenessä minuutissa  – täydellinen hetki ottaa pienet välikoomat sohvalla (tai voi tietysti olla, että todellisuus on astetta ihmeellisempi: 20 minuutissa ehtisi laittaa pyykkiä, tyhjentää tiskikoneen tai siivota koiranoksennukset, kun vaan jaksaisi).

Juuri helpommaksi ei arkiruoan valmistaminen voi edes mennä: ainekset sekoitetaan uunivuoassa, riivitään juustoa päälle ja tortelliinivuoka laitetaan uuniin. Valmiin ruoan päälle ripotellaan raastettua parmesaania ja basilikaa, jos niitä sattuu olemaan. Tortelliinit tai raviolit voi valita oman maun mukaan liha- tai kasvistäytteellä tai tarvittaessa gluteenittomina. Itse tehtyjä tortelliineja kaupan valmisversiot eivät voita, mutta moiseen nysväykseen ei nyt ole voimavaroja eikä aikaa. Valmiista nyyteistä pinaatti-ricottatäytteiset ovat suosikkejani, sillä ricotan, pinaatin ja tomaattikastikkeen yhdistelmä on aivan mahdottoman hyvä. Sama yhdistelmä toistuu näissä canneloneissa, jotka ovat ihania silloin, kun aikaa ja voimaa ruoanlaittoon on hieman enemmän.





Resepti

 

 

 

Tortelliinivuoka

4 annosta

500 g tortelliineja tai ravioleja
800 g (2 prk) tomaattimurskaa
1 valkosipulinkynsi
1–1 1/2 tl suolaa 
2 rkl punaviinietikkaa
1 1/2 rkl hunajaa tai sokeria 
kourallinen tuoretta basilikaa
1 pallo mozzarellaa
(kirsikkatomaatteja)

lisäksi
raastettua parmesaania tai pecorinoa
tuoretta basilikaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kaada tomaattimurskat uunivuokaan. Hienonna valkosipulinkynsi, lisää se sekä suola, etikka, hunaja ja silputtu basilika tomaattimurskan joukkoon. Revi mozzarella pieniksi paloiksi ja sekoita osa paloista kastikkeeseen. Lisää tortelliinit tai raviolit ja sekoita. Ripottele loput mozzarellapalat päälle. Voit laittaa päälle myös kirsikkatomaatteja, ne paahtuvat uunissa ihaniksi.

Paista 20 minuuttia. Ota uunista ja anna tekeytyä hetki. Ripottele päälle tuoretta basilikaa ja raastettua parmesaania.

_____


Tortelliineista syntyy myös nämä ruoat



maanantai 28. elokuuta 2017

Parempaa rattikahvia





Kesälomalla parasta oli pitkät ja hitaat aamut. Sellaiset aamut, jolloin yhdet kahvit juotiin aamupalalla ruokapöydän ääressä, toiset sohvannurkassa puolihorroksessa somea selaillen. Kiirettä ei ollut, jos ei ollut huomaavinaan kahden assarin intensiivistä tuijotusta, joka kutsuu metsälenkille.

Nyt kun on elokuun ajan taas harjoiteltu asiaa nimeltä arki, on melkoisella voimalla iskenyt tajuntaan, että aamujen tahti arkena on vähän erimoinen. Vähän. Erimoinen. Koska me kaikki kaipaamme edes hieman niitä kesäaamuja, pyysi Nespresso minua kaupallisen yhteistyön merkeissä antamaan omat vinkkini kesäfiiliksen tuomiseksi näihin toisenlaisiin päivän sarastuksiin. Ihan iisi juttu hei!




Lähdin purkamaan arkiaamujen vyyhtiä niistä toimivista palasista: ensimmäisenä silmiin osuvat reiättömät vaatteet päälle, tukka ponnarille ja aamupalan lomassa nopea tsekkaus päivän kulusta. Kaikki toimivia ja arkeen helposti sujahtavia ratkaisuja. Loistaviin aamun paloihin kuuluu myös lyhyt metsälenkki niiden tuijottajien kanssa – yhtään kertaa en olen tullut metsästä pois huonolla tuulella, vaikka taivaalta olisi tullut tikku-ukkoja.

Kompastuskiviä miettiessä kaaduin aina samaan kohtaan: rattiaamujen pahaan kahviin. Minun arkiviikko kun jakautuu kahtia. On aamuja, joina voin leikkiä lomaa varttitunnin siellä sohvannurkassa, sillä teen viikoittain parina kolmena päivänä töitä kotoa käsin, eikä töiden ääressä tarvitse olla kellonlyömällä, kunhan työt tulevat tehtyä. Kahvi on hyvää ja sykekin melko leppoisa. Sitten on niitä toisenlaisia aamuja, rattiaamuja, joina säntään matkaan hiuspampula ranteessa ilman kahvia.

Minulla on ollut jo vuosia tapa pysähtyä ostamaan kahvi sopivan matkan päässä olevalta huoltoasemalta Ja vuosia olen irvistellyt oululaisittain ilmaistuna pahavikahaville sen kitkeryyden, laimeuden tai pohjaanpalaneisuuden vuoksi. Melkein joka kerta kuulen itseni sanovan, ettei kahvi ole taaskaan hyvää, tai että se on jopa pahaa. 




Ja tänä armon elokuuna keksin ratkaisun, joka olisi pitänyt hoksata kauan sitten. Kahvin voi ottaa mukaan kotoa. Miten tällaisten yksinkertaisten asioiden loksauttaminen paikoilleen voikin joskus olla ihan käsittämättömän vaikeaa. Varsinkin vauhdikkaina arkiaamuina sitä kulkee sellaisessa suoritusputkessa, ojentelee raajojaan aina samoissa kohdissa, tekee asiat samalla tavalla, vaikka järki sanoisikin, että toisinkin voisi tehdä. Tämä rattikahvi kuuluu juuri näihin asioihin. Ei vaan ole tullut aiemmin mieleen.
 
Uusi rattiaamujen rutiini on siis tämä: Napsautan Nespresson kahvikoneen päälle, huljutan hetken termosmukia kuuman veden alla, jotta kahvin ei tarvitse lämmittää mukia, lataan mukiin kaksi kapselillista lungo-kahvia, joista Linizzio ja Fortissio ovat suosikkejani, ja kaadan päälle varovasti lorauksen kauramaitoa, ettei kaunis crema kärsi. Kahvi on valmista hetkessä ja se säilyy termosmukissa kuumana pitkään. Kesästä muistuttavat lempibiisit toistosoitolle ja menoksi. Rattiaamut tuntuvat heti paljon pehmeämmiltä.






lauantai 26. elokuuta 2017

Luonnosta lumoutunut



Vuosituhansien ajan ovat ihmiset olleet keräilijöitä ja metsästäjiä. Pääsääntöisesti kai niin, että nopeimmat tyypit juoksivat eläinten perässä, ehkä pitkäjänteisemmät tyypit poimivat ruokaa maasta ja puista. Ei ole epäilystäkään, kumpaan joukkoon meidän sukumme kuuluu. Koko suku on täynnä tyyppejä, jotka aina ihan pikkusen hullaantuvat marja- ja sieniaikaan – metsästäjät on pitänyt kai sitten hakea sukuun toisesta jengistä. Meille kymmenen mutkan takaiset sieniapajat, mustikkarinteet, ison kiven kanttarellipaikat ja taikametsät ovat kaikki paikkoja, joissa maailman murheet lakkaavat hetkeksi olemasta.





Pari viikkoa sitten vanhempani soittivat Pudasjärven takamailta. Tilanne oli siinä määrin vakava, että tytär oli saatava pikaisesti paikalle. Oli suorastaan hätätilanne: lakkoja oli ihan hillittömän paljon. Pakkasin kumpparit takakonttiin ja lähdin matkaan. Kun kaarroin mökin pihaan, oli eväät jo pakattu reppuun, sellaiseen Nuuskamuikkusen reppuun, jossa nokinen kahvipannu oli omassa pussissaan. Eväät ja kahvipannu – eihän päivästä voisi tulla kuin upea.

Muutama kilometri metsäautotietä ja nelisen kilometriä metsätaivalta veivät meidät suurelle suolle, jossa riitti sekä taivallettavaa että marjaa. Vanhempani ovat käyneet lakassa samoilla soilla vuosikymmenet, ja vain kerran aiemmin soiden kultaa on ollut näin paljon. Monena vuonna on ollut "hyvä lakkavuosi selkävaivaiselle", kuten vanhempieni ystävä oli päiväkirjaan kirjoittanut. Nyt ei ollut selkävaivaisten vuosi. Aina kun toiseen otti katsekontaktin, riitti yhteiselle ymmärrykselle pelkkä epäuskoinen ja ihmettelevä päänpyöritys. Ai siinäkin kohdassa on palojon oransseja täpliä? Niin tässäkin.





Vaikka marjastaminen hyvässä säässä on kivaa, ei evästaukoa voita mikään. Tulet läheiselle nuotiopaikalle, kahvivedet vaaralta tulevasta purosta ja eväsleivät  ja -makkarat repusta. Nuotiosta nouseva savu hätisti ne vähäiset öittiäiset ja ilma oli kuulas mutta lämmin ja aurinkoinen. Nuotiokahvi, ruisleipä ja huolella paistettu makkara olivat täydellinen lounas. Miten ne simppelit asiatkin maistuvat viiden tähden illalliselta, kun ne syö nuotion ääressä keskellä metsää. Ja onhan se ihan hirmuisen onnekasta, että tällaisia retkiä saa tehdä aikuisenakin vanhempiensa kanssa.

Kahdeksan tunnin suojuoksun ja metsäpolkujen jälkeen kaarroimme takaisin mökin pihaan. Sankot olivat täynnä – yhtään enempää emme olisi jaksaneet kantaa marjaa autolle – ja mieli väsynyt mutta luonnosta lumoutunut. 





Tänään lauantaina 26.8. on Suomen luonnon päivä. Suomi on ensimmäinen maa, joka juhlii luontoa liputtamalla. Hurraa sille!

_____






keskiviikko 23. elokuuta 2017

Paahdettu kukkakaali & persijaöljy



Kokonaisena paahdettu kukkakaali on tavattoman helppo ja näyttävä ruoka. Ruoka, joka hurmaa toisaalta yksinkertaisuudellaan ja toisaalta monipuolisella vivahteikkuudellaan. Maukas mutta mieto kukkakaali tykkää monenlaisista mauista: sitruunasta, juustoista, pekonista, currysta, valkosipulista ja persijasta. Se antaa valtavasti mahdollisuuksia kukkakaalille – se sopii lisäkkeeksi monenlaiselle ruoalle. Ja se antaa paljon vaihtoehtoja myös kokonaisen kukkakaalin maustamiselle.

Hieroin kukkakaalin reilunkokoisella voinokareella ennen kuumaan uuniin laittamista. Suolan lisäksi kaali ei muita mausteita ennen paistamista saanutkaan. Paahtumisen aikana tein yrttiöljyn (tai -tahnan) persiljasta, ja uunista tulleen kukkakaalin viimeistelin yrittiöljyn lisäksi sitruunankuorella ja rapeutta tuovalla mantelirouheella. Kukkakaali on ihanaa siltään – puolikas kaali meni helposti iltapalaksi. Se on myös loistava lisä lounassalaattiin tai vaikka pihvin kaveriksi. Persiljaöljy tekee kaalin sisälle sulaneen voin kanssa siitä suorastaan vastustamatonta.

Meidän lähikaupan kukkakaalilaari oli muuten eilen tyhjä, joten kehoitus kukkakaalitalkoisiin on ilmeisesti tehonnut. Bravo!








Resepti





Kokonaisena paahdettu kukkakaali & persiljaöljy

neljälle


kukkakaali
1 reilunkokoinen kukkakaali
noin 30 g voita
suolaa
1–2 tl raastettua sitruunankuorta
1/2 dl manteleita rouhittuna

persiljaöljy
reilu kourallinen silputtua lehtipersiljaa
pieni valkosipulinkynsi
noin 1 dl oliiviöljyä
1–2 rkl sitruunamehua (tai valkoviinietikkaa)
2–3 tl hunajaa tai sokeria
noin 3/4 tl suolaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa kukkakaalin kantaa tarvittaessa sen verran, että kaali pysyy pystyssä. Lehtiä ei tarvitse poistaa. Hiero voi kaalin pintaan ja ripottele päälle hieman suolaa. Paahda kaalia noin 45 minuuttia. Voit välillä sutia kaalin pintaa vuokaan valuneella voisulalla.

Raasta pestyn sitruunan kuori ohuelti ja rouhi mantelit. Jätä odottamaan.

Kukkakaalin paahtuessa tee persiljaöljy. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja riittävän tasaiseksi. Voit lisätä hieman öljyn määrää, mikäli haluan juoksevampaa seosta.

Ripottele paahtuneen kaalin päälle sitruunankuoriraastetta sekä mantelirouhetta. Sudi persiljaöljyä kaalin pintaan tai tarjoa se kastikkeena.

_____

Kokeile myös aivan loistavaa paahdettua kukkakaali-kikhernesalaatti fetajuustolla. Uskon, että ihastut!


maanantai 21. elokuuta 2017

Nopea arkiruoka: kaalipata goes Aasia



Nopeiden arkiruokien sarja jatkuu tänään tuunatulla ikiklassikolla: kaalipata goes Aasia. Sekä valmistustapa että mausteet tulevat kaukaa idästä, sillä nopeasti wokissa valmistetussa ruoassa maistuvat inkivääri ja suolaisuutta tuova kalakastike. Ja niin kuin kaikki #arjentaklaaja't, tämäkin ruoka on pöydässä puolessa tunnissa.

Kun aloitin pari viikkoa sitten nopeiden arkiruokien postaussarjan, sain heti paitsi kannustavia tykkäyksiä myös nipun toiveita ruokiin liittyen. Ihan loistavaa! Yksi toivoi paljon vegeruokia, toinen jauheliharuokia, kolmas maidottomia ruokia. Myös gluteenittomuus, broileriruoat, keitot ja perinteisten ruokien uudet maut saivat kannatusta. Aivan kaikkia yllä mainittuja toiveita aasialainen kaalipata ei täytä, mutta tämä tuunattu perinneruoka on maidoton, gluteeniton (kun käytät gluteenitonta soijaa) ja tehty monen perheen arjen pelastajasta – tai kirouksesta – jauhelihasta.

Vegeversion ruoasta saa vaihtamalla jauhelihan Härkikseen tai soijarouheeseen. Härkis sopii pataan siltään, rapeuta sitä kuumalla pannulla hetki – aivan kuin ruskistaisit jauhelihaa. Soijarouheelle täytyy sen sijaan tehdä vähän temppuja, jotta siitä tulee hyvä. Tämä on tärkein muistaa: Soijarouhetta käytettäessä on hyvä olla reilukätinen mausteiden kanssa, muuten ruoka ei maistu juuri pahvia paremmalle. Laita pannulle öljy, sipulisilput, inkivääri ja rouhe, sekoita ja lisää soija (sekä kalakastike, jos käytät sitä) ja neljä desiä kasvislientä. Voit myös lisätä mausteita oman maun mukaan. Kun neste on imeytynyt soijarouheeseen, lisää kaali. Sekoita ja maista, kaipaako ruoka lisää mausteita. Noin 2 dl soijarouhetta vastaa 400 grammaa jauhelihaa.

Alla kuitenkin resepti lihaisaan versioon. Voit käyttää ruoassa mitä tahansa jauhelihaa. Lampaanlihakin tykkää itämaisista mausteista. Kaksi edellistä arjentaklaajaa löydät täältä:




Resepti

 

 

 

Nopea jauheliha-kaaliwokki

4 annosta


1 keskikokoinen kaali (noin 500 g)
400 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2–3 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
1 rkl soijaa
2 rkl kalakastiketta (voit korvata myös soijalla)
(hieman chilikastiketta)

tarjoiluun
limetinlohkoja
tuoretta korianteria


Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Hienonna kuorittu valkosipuli, inkivääri ja sipuli. 

Kuumenna wokissa öljy. Lisää ja ruskista jauheliha. Lisää kaali ja sipulit. Wokkaa kuumalla pannulla pari minuuttia. Lisää inkivääri ja mausteet. Sekoita ja wokkaa vielä pari minuuttia. Maista ja säädä makua tarvittaessa. Tarjoa limetinlohkojen ja tuoreen korianterin kanssa.

_____


Näitä kaalireseptejä suosittelen:



lauantai 19. elokuuta 2017

Mustikkapaistos eli mustikkamukava



Metsien sininen superfood, mustikka, on sellainen suut värjäävä aarre, jota ei toista maailmasta löydy. Varvut ovat kauniita vuoden ympäri – rakastan niiden hienoja muotoja ilman lehtiäkin –, marjoja tulee paljon liki joka vuosi ja marjojen maku on upea myös paistettuna. Ja kaiken lisäksi marjoja on suhteellisen helppo kerätä, sillä maasto on usein mukavaa kulkea. Me tosin olemme olleet niin onnekkaita, että viime vuosina vanhempani, himopoimijat, ovat tuoneet meille marjat valmiiksi poimittuina pihaan saakka. Tänä vuonna suunnitelmissa on kyllä lähteä mukaan metsäretkelle. Viime viikonlopun lakkareissu taas muistutti minua hullusta metsärakkaudestani. Metsät, vuoret ja järvet, oijoi.

Mustikkapaistos eli mustikkahyve on hieno osoitus paistetun marjan makeudesta. Uunissa rapean kaurakannen alla muhivat mustikat ovat ihan superihania. Noin puolessa tunnissa valmistuva paistos on sitä paitsi todella helppo tehdä: mustikat vuokaan, kauramuru kattilassa sekaisin ja mustikoiden päälle ja koko komeus uuniin. Valmisteluun menee aikaa viitisen minuuttia, ja herkku on valmiina jo puolen tunnin kuluttua. Ei ihme, että Nakit ja mutsi -poppoossa paistosta kutsutaan nimellä mustikkamukava. Miten mahtava nimi! Onhan se nyt ihan mielettömän mukavaa istua pöydän ympärille syömään tällaista herkkua. 

Reseptiin tein hienoisia muutoksia, sillä pidän siitä, että mustikkaa on rapeaa murua enemmän – tuplasin siis mustikoiden määrän. Muutoin resepti mukailee Päivin reseptiä.





Resepti





Mustikkapaistos eli mustikkahyve eli mustikkamukava

noin kuudelle


1 litra mustikoita
1–2 rkl perunajauhoja (jos käytät pakastemustikoita)
5 dl kaurahiutaleita
175 g voita
1 1/2 dl intiaanisokeria
(1 tl vaniljasokeria ja/tai 1/2 tl kardemummaa)

lisäksi
vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä


Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Kaada mustikat voideltuun uunivuokaan. Sekoita perunajauhot mustikoiden joukkoon.

Sulata voi kattilassa. Lisää sokeri ja kaurahiutaleet sekä halutessasi vaniljasokeri ja/tai kardemumma. Levitä seos mustikoiden päälle.

Paista noin 25–30 minuuttia eli kunnes kauramuru on saanut kauniin värin ja hyvän rapeuden. Tarjoa mustikkapaistos vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

_____




tiistai 15. elokuuta 2017

Nopea arkiruoka: 10 minuutin tomaattikeitto



Tämän viikon arjen taklaaja on kulkenut mukanani pari vuosikymmentä. Mausteet ovat vaihtuneet, joskus jopa puuttuneet, mutta paseeratusta tomaatista tehty pikakeitto on kuulunut arjen pelastajiini pitkään.

Nyt käytetyn garam masala -mausteseoksen sijaan keiton voi maustaa melkein millä tahansa mausteyhdistelmällä. Mausteita kannattaa käyttää reilusti, sillä niillä ei ole nyt aikaa tekeytyä – 10 minuutin tomaattikeitto keitetään juuri silloin, kun aikaa on vain se seitsemän minuuttia. Lisää ruokaisuutta keittoon tuovat pannulla paahdetut kikherneet, mausteisia nekin. Myös raejuusto toimii keitossa hyvänä proteiinilisänä, erityisesti silloin kun voimakkaita mausteita hujahtaa keittoon ihan vähän liikaa. Jos kaapissa on avonainen kerma tai pieni purkki kookosmaitoa, voi ne vallan hyvin kaataa keiton sekaan.

Tomaattikeittoa maistaessa kannattaa pitää huolta makeuden, hapon ja suolaisuuden tasapainosta. Paseerattu tomaatti antaa usein itsessään riittävästi happoa, jota pienellä määrällä makeutusta taitetaan. Tällaisissa pikakeitoissa hunaja- tai sokerilisä on erityisen tarpeen – minä tosin lisään tomaattiruokiin aina ripauksen makeutusta. Reseptissä olevat makeuden ja suolaisuuden määrät ovat suuntaa-antavia, mutta kyllä se oma suu kertoo parhaiten, milloin maut ovat kohdallaan.

Joku ehkä ajattelee, että eihän tämä ole mikään oikea tomaattikeitto. Niin, olisi ihan tosi epäreilua verrata 10 minuutin tomaattikeittoa paahdetuista tuoreista tomaateista tehtävään keittoon. Eiväthän ne paini edes samaa sarjaa. Molemmat ovat omissa luokissaan aivan killerikeittoja, molemmille tomaattikeitoille on paikkansa ja aikansa. Tämä arjen taklaaja pääsee kattilaan silloin, kun sitä aikaa ei ole.





Resepti

 

 

 

10 minuutin tomaattikeitto paahdetuilla kikherneillä

neljä annosta


keitto
2 x 500 g paseerattua tomaattia
1 dl vettä (huuhtele vedellä tomaattipurkit)
noin 2 tl garam masala -mausteseosta
pari tippaa chilikastiketta
2–3 tl hunajaa tai sokeria
noin 1 tl suolaa
(hieman kermaa tai kookoskermaa)

paahdetut kikherneet
1 prk kikherneitä (noin 2 dl)
loraus öljyä
1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl savupaprikaa
hieman suolaa


Kaada paseerattu tomaatti kattilaan. Huuhtele purkit tilkalla vettä ja kaada vesi kattilaan. Laita kattilaan myös mausteet ja keitä hiljalleen 5–10 minuuttia.

Huuhtele ja valuta kikherneet. Kaada ne kuivalle pannulle ja kuivattele hetki keskilämmöllä. Nosta hieman lämpöä. Lisää öljy, sekoita, ja lisää mausteet ja sekoita uudelleen. Anna kikherneiden maustua ja paahtua. Heiluttele pannua välillä.

Tarjoa keitto kikherneiden kanssa. Kikherneiden sijasta tai niiden lisäksi keiton kanssa sopii raejuusto.

_____


Edelleen paseerattua tomaattia kaapissa? Tässä muutama käyttövinkki:

Pata porisee: Peppi Pitkätossun voimavuoka
Andalusian auringossa: Intialaiset linssipyörykät tomaatti-kookoskastikkeessa
Kaikki äitini reseptit: Risotto caprese 




sunnuntai 13. elokuuta 2017

Paahdettu kukkakaali-kikhernesalaatti



Elokuussa keittiössä on käyty kuumana. Uunissa on paahtunut vuorotellen kukkakaali-kikhernesalaatti ja perunanachot. Ja minä olen pyyhkinyt hikeä ruokaa odotellessa. Paahtukaa jo!

Kukkakaali-kikhernesalaatin idean sain vastikään ilmestyneestä Vege-lehdestä, jossa kerrottiin kyseessä olevan Gwyneth Paltrow'n resepti. Mutta enhän minä malttanut olla sitä vähän muokkaamatta, vaikka alkuperäisreseptikin vaikutta mainiolta. 

Lisäsin alkuperäisreseptiin fetaa, jonka paahdoin kukkakaalin ja kikherneiden tapaan uunissa. Täydellistä. Sehän nyt on ennenkin todettu, että paahtaminen tekee liki kaikille raaka-aineille pelkkää hyvää. Myös kastike sai hieman uutta muotoilua, sellaisia sopivasti pyöristäviä ja hieman oikaisevia siveltimenvetoja, jotka saivat kastikkeen ja sitä myötä salaatin maistumaan minun suuhun sopivammalta. Kukkakaali-kikhernesalaatti on riittävän ruokaisa vaikka vihersalaatin kanssa tarjottavana lounaana, mutta se sopii hyvin noutopöytään, pikinikille tai vaikka lihan kaveriksi illallisella.

Salaattia on syöty jo ainakin neljä kertaa, ja joka kerta vastaanotto on ollut yhtä ihastunutta. Maultaan varsin vahva ruoka on kuitenkin niin tasapainoinen, että usein lempeämpiä makuja suosiva isänikin kehui salaattia moneen otteeseen. Myös oululaiset ruokahörbelöt eli -bloggaajat tykkäsivät salaatista, kun vein sitä muutama viikko sitten piknikille.







Resepti

 

 

 

Paahdettu kukkakaali-kikhernesalaatti fetajuustolla

4–6 annosta


1 keskikokoinen kukkakaali
2 prk (noin 4 dl) keitettyjä kikherneitä
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
noin 1/2 tl suolaa
(3/4 tl jeeraa eli juustokuminaa)
1 pkt (150–200 g) fetajuustoa 

kastike
3 rkl Dijon täysjyväsinappia
3 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 rkl sitruunamehua
2–3 tl hunajaa tai sokeria
kourallinen lehtipersiljaa silputtuna

lisäksi
lehtipersiljaa koristeeksi 


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa kukkakaali noin puolen sentin viipaleiksi ja jaa viipaleet suuhun sopiviksi paloiksi. Huuhtele ja valuta kikherneet. Laita kukkakaalit ja kikherneet leivinpaperin päälle pellille, lisää öljy ja suola (ja halutessasi jeera) ja sekoita käsin, jotta kaikki kukkakaalipalat ja kikherneet saavat osansa. 

Paahda noin 15 minuuttia, kääntele kukkakaaleja hieman, lisää pellille lohkottu feta ja jatka paahtamista vielä noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä. Murenna hieman fetaa ja sekoita.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Lisää kastike salaattiin ja sekoita. Viimeistele lehtipersiljalla.

_____

EDIT: Kokeilepa seuraavasta kukkakaalista kokonaisena paahdettua kukkakaalia persiljaöljyllä. Ihana resepti sekin!


Glorian ruoka&viini -lehden ja Soppa 365 -sivuston tekijöiden Vege-lehden sain näytenumerona. Kiitos!





tiistai 8. elokuuta 2017

Nopea arkiruoka: linssikeitto



Kas näin, arki on astunut taas sisään taloon. Se tuli vähän pyytämättä ja takaovesta, mutta tänne se tuntui jäävän. Tarvitaan arjen taklaajia. Sellaisia takuuvarmoja ruokia, jotka ovat pöydässä puolessa tunnissa, syntyvät lähikaupan aineksista eivätkä vaadi paljoa ajatustyötä. Kuulostaako hyvältä?




Niin arvelinkin. Itse asiassa päätin, että otsikolla nopea arkiruoka tulee Kokkipottilaan resepti joka viikko. Aika hurjaa. Jouluun mennessä kasassa olisi parikymmentä arkiruokareseptiä, joita voi varioida, tehdä toistuvasti tai heittää ensimmäisen kerran jälkeen jo siihen arkistoon, johon ei ole paluuta. Kaksikymmentä reseptiä on neljän viikon arki-iltojen ruokahyrrä, jos niin haluaa. Luvassa on helppoja keittoja, pastoja, wokkeja ja uuniruokia.


Ja koska interweppi on täynnä jo aiemmin julkaisuja loistavia reseptejä, ajattelin linkittää aina muutaman kiinnostavan reseptin sekä omasta arkistosta että muiden reseptiaarteista, jossa käytetään samaa pääraaka-ainetta kuin senviikkoisessa arjen taklaajassa. Eli jos ostat tätä linssikeittoa varten paketillisen punaisia linssejä, voit hyödyntää loput linssit jossain toisessa linssiruoassa. Näin puolikkaan raaka-ainepaketit eivät jää kaappiin pyörimään, eikä silloin synny myöskään hävikkiä. Lisää linssireseptejä löydät listattuna tämän jutun lopusta.


Tägään tähän postaussarjaan kuuluvat reseptit aina tunnisteilla #arkiruoka ja #arjentaklaaja sekä blogissa että somessa, joten löydät reseptit helposti vaikka Facebookista kaupan hyllyjen välissä. Ensi viikollakin luvassa on keitto. Keitto, jonka tekemiseen ei mene kuin kymmenen minuuttia.




Resepti

 

 

 

Linssi-kookoskeitto

3–4 annosta


1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
2 1/2 dl kuivattuja punaisia linssejä
7 1/2 dl kasvislientä
noin 1 rkl punaista currytahnaa (esim. Santa Maria)
2 1/2 dl kookoskermaa
hieman limetin tai sitruunan mehua

päälle
seesaminsiemeniä tai cashewpähkinöitä
(tuoretta korianteria)


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää tomaattipyre, huuhdellut linssit, kasvisliemi ja currytahna. Keitä hiljalleen noin 15 minuuttia. Lisää kookoskerma ja keitä vielä viisi minuuttia. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää hieman hapokkuutta sitrusmehulla.

Tarjoa keiton päällä seesaminsiemeniä tai cashewpähkinöitä sekä halutessasi tuoretta korianteria.

_____


Punaisista linsseistä syntyy helposti vaikka mitä. Ainakin näihin resepteihin kannattaa ainakin tutustua:


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Unelmien keittiö, Made By Finland




Sanotaan, että keittiö on kodin sydän. Eivät sanonnat tyhjästä tule – keittiössä vietetään aina parhaat bileet, tehdään onnellisuustaikoja, jota ruoaksi myös kutsutaan, ja laitetaan maailma raiteilleen lasillisen tai teekupin ääressä. Minulle keittiö on aina ollut enemmän kuin hella ja tiskikone. Se on paikka, jossa haluan viihtyä, elää arkea ja juhlaa, sotkea käteni kotimaisilla multapotuilla työpäivän päätteeksi. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Työn Liiton kanssa.




Meidän keittiö on hieman toistakymmentä vuotta vanha. Kaukaa katsottuna kaikki näyttää hyvältä, sellaiselta unelmien keittiöltä, jos siis joku on jaksanut siivota pois arjen ja luovuuspuuskien mukanaan tuomat sotkut. Lähempää tarkastelua keittiö ei enää kestä. Kohtuuttoman nopeasti oviin tuli kolhuja ja rispaantumia ja laatikkeriveihin ja oven saranoihin notkahduksia. Ihan toimiva keittiö on edelleen, kun sulkee silmänsä niissä kriittisissä kohdissa ja tietää, miten juuri se tietty kippiovi tarvitsee voimaa, tai kuinka kulmakaappia avatessa käsi kannattaa laittaa sopivaan kulmaan. Tietenkin yli kymmenen vuoden kovan käytön jäljet näkyvät keittiössä väistämättä, se on selvää, mutta menemättä sen syvemmälle yksityiskohtiin, tiedän, että seuraava keittiö on kotimainen. Seuraava keittiö on Made by Finland.




Pääsin tutustumaan Kalajoelta, täältä Pohjois-Pohjanmaalta koko Suomen tietoisuuteen ponnistaneeseen Topi-keittiöiden tarinaan tämän Suomalaisen Työn Liiton kampanjan puitteissa. Eniten vaikutuin aamiaiskaapista tarinasta, jolla vahva suomalainen yritys on rakennettu. Toivo Ojala perusti Kalajoelle, siihen hiekkasärkkien lähelle, pikkuruisen puusepänverstaan vuonna 1939, ja samalla kylällä Topi-keittiöiden pääkonttori ja modernit tuotantotilat edelleen sijaitsevat. Yhden miehen pajasta noin 150 henkilöä työllistäväksi kiintokalusteosaajaksi pääsee vain yhtä tietä: Tekemällä työtä periksiantamattomasti ja sisukkaasti. Tekemällä työtä rohkeasti eteenpäin katsoen mutta perinteitä kunnioittaen.

Samalla kaavalla, suomalaisella työllä, on rakennettu itsenäisen Suomen menestytarinan ensimmäiset sata vuotta. Työ on luonut hyvinvointia ihmisille ja koko yhteiskunnalle. Olkoon kyse isoista keittiön kokoisista hankinnoista tai pienistä arjen valinnoista, alkuperällä on valtavasti vaikutusta. Se, että tuote tai palvelu suunnitellaan ja/tai tehdään Suomessa seuraavatkin sata vuotta, tuo ja luo meille kaikille tulevaisuudessakin hyvinvointia.




Topi-keittiöiden kaltaisten suomalaisten menestystarinoiden äärellä tulee hyvä ja luottavainen olo. Pitkät ja vahvat juuret kantavat, ja perheyritykselle työtä tekevät ihmiset tekevät taatusti laadukasta työtä. He ovat ylpeitä osaamisestaan ja tuotteistaan, he ovat ylpeitä suomalaisesta suunnittelusta ja laadusta. Ja se tunne tarttuu.

Kävin tutustumassa Topi-keittiöiden kiintokalusteisiin Oulun liikkeessä (postauksen kuvat on otettu siellä), joka on yksi kahdestakymmenestä Topi-myymälästä. Jokaista liikettä luotsaa yrittäjä, tässä tapauksessa yrittäjäperhe, joka suunnittelee keittiöt ja muut kiintokalustetilat toimiviksi ja käytännöllisiksi ja visuaalisesti asiakkaalle sopiviksi tiloiksi. Sellaisiksi tiloiksi, joissa niitä arjen ihmeitä tehdään. Tiloiksi, joissa ne parhaat bileet pidetään. Paitsi että pidän itsekin yrittäjänä liikkeiden yrittäjävetoisuudesta, tykästyin myös kotoisuuteen, joka liikkeessä oli. He kutsuivat itseään topilaisiksi. He kuuluvat topilaisten perheeseen, jossa viihdytään ja tehdään työtä täydellä sykkeellä. Eikä sellaista tapaa tehdä työtä voi olla huomaamatta.




Koska keittiön uusiminen on meilläkin aika pian ajankohtaista, kysyin topilaisilta tämän hetken keittiötrendeistä. Valkoisten ja mustien keittiöiden valtakausien jälkeen maanläheiset värit ja rouheisuus tekevät vahvasti tuloaan. Puun, beigen ja muiden pehmeiden sävyjen maailma näkyy sekä ovissa että tasoissa. Sileiden työtason sijaan nyt valitaan aiempaa useammin vähän rosoista ja elävää pöytäpintaa. Vetimettömyys on trendinä menossa ohi ja upeat vetimet näkyvät jälleen ovissa ja laatikoissa. Myös kivitasot ovat taas nousussa – ne taitavat kertoa taloudenkin noususta.

Yksittäisenä nykykeittiön ihanuutena on aamiaiskaappi, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Tuollainen. Minulle. Heti. Postauksen toisessa ja kolmannessa kuvassa on aamiaiskaappi, joka siis kätkee sisäänsä kahvinkeittimet, leivänpaahtimet, aamiaisastiat ja ruokatarvikkeet. Kaikki mikä kätkee ovien taakse edes osan siitä keittiötarvikearsenaalista, jotka pöytätasoilla ovat, on pala unelmaa.




Minun unelmien keittiössä on valkoiset kaapit ja laatikostot. Ilme on selkeä ja raikas mutta kotoisa. Pöytätaso vielä vähän mietityttää. Aamiaiskaappi ei sen sijaan mietitytä ollenkaan, sellaisen haluan. Ja yksi asia on varma: Unelmien keittiö on Made by Finland.








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails