perjantai 23. syyskuuta 2016

Taittinger – kuplia luostarin kellarissa

 


Neljätoista kilometriä sampanjakellareita, noin viisi miljoonaa myytyä pulloa kuohuvaa vuodessa. Taittinger kuuluu sampanjatalojen jättiläisiin, mutta se onnistui hurmaamaan meidät kotoisuudellaan.

Pääsimme vierailemaan kesällä Taittingerin sampanjatilan pääkonttorilla, joka sijaitsee historiallisessa Reimsissa, Champagne-Ardennen alueella. Viehättävä Sophie kierrätti neljän hengen seuruettamme kellareissa, kertoi sampanjan valmistamisesta, talon tavoista, rypäleviljelmistä ja maaperästä. Hän vastasi kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiimme, kuvaili historian käänteitä ja nykyhetkeä, ja tarjosi lopuksi kolmen sampanjatastingin. Ehkä yksi hurmaavimmista tavoista viettää iltapäivä.



 

 

Kuplia Unescon maailmanperintökohteessa


Sampanjatalon päämaja on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen, mutta samalla paikalla on kuohunut, muutakin kuin sampanjaa, jo satoja vuosia. Taittingerin kellareiden vanhimmat osat ovat peräisin 300-luvulta – siis noin 1700 vuoden takaa – jolloin pyramidin muotoisista luolista louhittiin kalkkikiveä rakennusmateriaaliksi. Osa käytävistä on puolestaan louhittu 1200-luvulla, jolloin Saint Nicaisen luostari rakennettiin nykyisen sampanjatalon paikalle.

Luostarin maanpäälliset osat tuhoutuivat Ranskan vallankumouksessa, mutta maan alla olleet osat säilyivät historian hirmumyrskyissä hyvin. Nyt Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvissa luostarin vanhoissa kellareissa kypsyy Taittingerin lippulaivatuote, Comtes de Champagne, jonka pullon muoto on peräisin benediktiinimunkeilta. Comtesin lisäksi myös suuret pullokoot kypsytetään neljän kilometrin mittaisissa kellareissa päämajan alla.  

Parisenkymmen metriä maan alla historia näkyi ja tuntui, kellarit olivat monella tapaa hyvin vaikuttavia. Yksi vaikuttui satoja vuosia vanhasta rakennustekniikasta, toinen mystisyydestä ja kolmas holveista, joissa on kussakin liki satatuhatta sampanjapulloa. Me kaikki vaikutuimme käsityön määrästä sekä tarinoista. Kellarin viileä kosteus, joka sai oppaamme kietoutumaan villaviittaansa entistä tiukemmin, oli meille suomalaisille miellyttävää ja vähän kotoistakin. Isäni kulki kellareissa t-paitasillaan.

Kymmenen kilometriä lisää kellareita on Reimsin kaupungin alla, jossa kypsyvät reserve champagnet eli "perussampanjat". Comtesit ja suuret pullokoot käännetään asteittain sekä akselinsa ympäri että ylösalaisin käsityönä kellarityöntekijöiden toimesta, mutta kaupungin alla olevissa luolissa työn tekee automatiikka. Reimsin ja läheisen Epernayn kaupunkien alla taitaa olla satoja kellarikilometrejä ja satoja miljoonia sampanjapulloja, kun kymmenet ja kymmenet sampanjatalot säilövät kalkkisen maan uumenissa aarteitaan. Aika hauska olisi olla myyrä tai muu maan alla kulkeva eläin juuri sampanja-alueella.



Ensimmäisessä maailmansodassa kellarit toimivat väestönsuojina.

Kaikki kolme maistamaamme sampanjaa olivat erinomaisia. Réserve Champagne Brut sekä
Prestige Rosé Champagne Brut ovat Taittingerin myydyimpiä tuotteita, jotka tehdään vuodesta toiseen samanlaisiksi. Asiakas tietää mitä saa poksauttaessaan pullon auki. Sampanjat ovat sekoituksia eri vuosien tuotannoista, jotta laatu saadaan pidettyä yllä vuodesta toiseen, vaikka satokaudet vaihtelevatkin.

Comtes de Champagne on vuosikertasampanja, jota tuotetaan vain parhaimpina satokausina. Me maistoimme tänä vuonna lanseerattua 2006 vuosikertaa, joka oli mykistävän hyvä. Vaikka yllä mainaitut kuohuvat olivat erinomaisia, nousi Comtes aivan omalle tasolleen – toki hintakin on melko huima. Tänä vuonna Comtesia ei tuoteta lainkaan, sillä jo kesällä tiedettiin, että satokaudesta tulee huono alkukesän viileyden ja sateisuuden vuoksi. Vuoden 2015 vuosikerrasta odotetaan loistavaa, mutta se tulee myyntiin vasta vuonna 2025 – ensin sitä täytyy hieman kypsytellä kalkkikiviluolissa. 

 

Jos reissaat Koillis-Ranskassa, on Champagne-Ardennen alue ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde – luotijuna tuo alueelle Pariisin lentokentältä (CDG) nopeimmillaan puolessa tunnissa. Reims ja Epernay ovat sampanjatuotannon keskuksia, joissa on lukuisia suurten ja pienten kuplajuomatalojen koteja, joihin voi tehdä vierailukäyntejä. Taittingerilla kierroksia järjestetään sekä englanniksi että ranskaksi, hintahaarukka on noin 17–50 euroa riippuen kierroksen sisällöstä.




Kierroksen kellareissa ja sampanjatastingin tarjosi meille Taittinger – Merci!



sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Tacopiirakka ruisleipäpohjalla





Tacopiirakka hauska tapa hurmata perhe tai puoli sukua, sillä piirakka on kuin klassiset tacot helpoimmalla mahdollisella kaavalla.

Erityisen helppoa – ja herkkua – piirakan leivonnasta tekee maailman iisein piirakkapohja, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan vierekkäin ladottuja ruispaloja. Homma toimii muuten hämmentävän hyvin. Tacopiirakka onkin vähän kuin pizzan, piirakan ja lämpimien voileipien yhdistelmä – monta klassikoa yhdessä paketissa.




Laitoin piirakkaan niitä kaikkein tutuimpia tacomakuja. Mausteinen jauheliha toimii piirakan täytteenä ranskankerman ja cheddarjuuston kanssa – muuta tuhti piirakka ei uuniin mennessään kaipaakaan. Kokonaisuuden raikastavat hieman jäähtyneen piirakan päälle laitettavat kirsikkatomaatit, tuore korianteri ja lehtipersilja sekä avokado. Tacoihin muutenkin sopivat rapea salaatti ja maissinjyvät käyvät hyvin myös tähän tacoversioon.

Vaasanin ruispalaperheen uutuudet, Ruispala ohut Herkku -leivät, ovat ihanan ohuita ja sopivan sitkeitä tapauksia piirakkapohjaksi. Leipä pehmenee hieman piirakan alla menettämättä kuitenkaan rakennettaan. Reunat, jossa täytettä on vähemmän, rapeutuvat uunissa rouksuvaksi, ja paksun täyteen alla leipä säilyy mehevänä. Leipäpohja kestää myös lämmittämisen, joten koko piirakkaa ei tarvitse syödä samalla istumalla. Vastikään kauppoihin tulleesta ohuista ruispaloista voit lukea lisää kampanjasivulta.  






Tacopiirakka on kiva kattaa iltapalapöytään, takkatulen ääreen tai syksyn ehkä viimeiselle piha-aterialle, kuten me teimme. Piiras sopii tarjottavaksi myös brunssin tuhtina osana, ja se on helppo pakata mukaan myös kyläpaikkaan. Ennen tarjoilua piirakkaa kannattaa hieman lämmittää uunissa. Juuri ennen tarjoilua piirakan päälle laitetaan kasa kasviksia ja yrttejä.










Resepti

 

 

 

 

Tacopiirakka ruisleipäpohjalla

6–8 annosta

ainesosat

pohja
7–8 kpl Vaasanin Ruispalat Ohut Herkku -puolikasta 

täyte
400 g naudan jauhelihaa
1 rkl öljyä
1 keltasipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
1–2 tl savupaprikajauhetta (mieto)
noin 2 tl jeeraa eli juustojuminaa jauhettuna
1 tl korianteria jauhettuna
1/2 tl mustapippuria myllystä
3 rkl tomaattipyrettä
3 rkl vettä
150 g ranskankermaa (ei kevyt)
75–100 g cheddarjuustoa raastettuna

päälle
2 avokadoa (+ hieman sitruuna- tai limettimehua tummumisen ehkäisemiseksi)
reilusti kirsikkatomaatteja
reilusti tuoretta korianteria ja/tai lehtipersiljaa
(rapeaa salaattia ja maissinjyviä)


valmistusohjeet

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota paistinpannulla öljyssä sipulisilput keskilämmöllä. Nosta lämpöä ja lisää jauheliha. Paista liki kypsäksi ja mausta suolalla, savupaprikalla, jeeralla, korianterilla ja mustapippurilla. Lisää tomaattipyre sekä vesi, jotta pyre sekoittuu jauhelihaan paremmin. Sekoita ja anna porista vielä muutama minuutti.

Kuumenna uuni 200 asteeseen (kiertoilmauunissa riittää 180 astetta). Laita 7–8 ruispalaa vieretysten haluamaasi muotoon. Voit tarvittaessa leikata leipiä pitkittäin tai poikittain puoliksi. Levitä jauhelihaseos leipien päälle. 
Sekoita ranskankermaan raastettu cheddarjuusto (mausta tarvittaessa pienellä määrällä suolaa). Levitä seos jauhelihan päälle. Paista noin 10 minuuttia eli kunnes juustokuorrute on saanut kauniin värin.

Jäähdytä hieman ja laita piirakan päälle viipaloidut avokadot, kirsikkatomaatteja sekäreilusti yrttejä. Nauti heti.

Mikäli teen piirakan etukäteen, säilytä se jääkaapissa ja lämmitä noin 150-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia. Laita kasvikset piirakan päälle juuri ennen tarjoilua.

_____
 

www.blogirinki.fi

Yhteistyössä Blogirinki, Indiedays & Vaasan



perjantai 16. syyskuuta 2016

Paahdettu parsakaali aasialaisittain



Parsakaali on yksi lempivihanneksistani. Ja ehdottomasti lempitapani valmistaa se – tai sekin – on paahtaminen. Uuni saa vihanneksista esiin aivan uusia, upeita makusävyjä, joista höyryttäen tai pannulla paistaen voi vain haaveilla.

Aasialaisittain maustettu parsakaali on loistava lisäke liha- tai kalaruoalle. Me olemme syöneet marinoitua parsakaalia paitsi lisäkkeenä myös kiinalaisen noutoruoan kanssa sekä sellaisenaan, tapasmaisina suupaloina. 



Paahtamisessa tärkeää on, että uuni on riittävän kuuma, jolloin kaalinpäiden ei tarvitse olla kauaa uunissa. Näin rakenne säilyy napakkana, mutta kaali saa reilusti paahteisuutta. Meidän ilmeisen tehokkaassa (mutta ihan tavallisessa) kiertoilmauunissa 225 astetta ja hieman alle kymmenen minuuttia on sopiva yhdistelmä. Kokeilemalla löydät omalle uunillesi parhaan lämpötilan ja paistoajan.

Huomaa, että noin puoli annosta maustekastiketta on hyvä lähtökohta parsakaalien marinoimiseen. Silloin parsakaalin oma maku pääsee vielä oikeuksiinsa. Loput kastikkeesta voit tarjota pöytämausteena, jolloin jokainen voi säätää mausteisuude määrää tai dipata kukkia kastikkeeseen.




Resepti

 

 

Paahdettu parsakaali aasialaisittain

noin neljälle


ainesosat

500 g parsakaalia
noin 1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
2 rkl soijakastiketta
1 1/2 rkl riisietikkaa
1 tl hunajaa, sokeria tai agavesiirappia
1 rkl seesamiöljyä
noin 1 tl sriracha-kastiketta tai muuta chilikastiketta 
(seesaminsiemeniä) 


valmistusohjeet

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa parsakaali pienehköiksi paloiksi. Voit pieniä myös varren, mikäli se ei ole puumainen. Levitä parsakaalit leivinpaperin päälle pellille ja huiski päälle hieman öljyä. Paahda kuumassa uunissa noin 10 minuuttia eli kunnes parsakaalit ovat saaneet paahteista pintaa.
Valmista marinadi parsakaalien ollessa uunissa. Sekoita soijakastikkeen joukkoon etikka, hunaja, seesamiöljy sekä chilikastike. Sekoita. Levitä noin puolet kastikkeesta paahdettujen parsakaalien päälle ja säästä loput dippikastikkeeksi. Näin jokainen saa säätää mausteisuutta oman makunsa mukaan.

Tarjoa paahdettu parsakaali lisäkkeenä, alkuruokana tai tapasmaiseen tyyliin naposteltavana herkkuna.
_____



Pellavaliina on Balmuirin, saatu blogin kautta.



keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Nopea meksikolainen kanakeitto



Meksikolaiset maut ovat olleet meidän keittiössämme tänä syksynä vahvasti läsnä. Ehkä mitään autenttisuuden juhlaa emme ole päässeet viettämään, mutta jos maut ovat samaan aikaan tuhteja ja raikkaita, sävyt syviä ja ruoka arkeen sopivan simppeliä valmistaa, on paketti just hyvä.

Ensimmäisellä kerralla kanakeitto syntyi niistä raaka-aineista, joita kaapissa oli. Olimme jo taipumassa noutoruokaan, kunnes päätin, että kai minä nyt jotain täältä taion. Ja simsalapim vaan. Vihanneslokerossa oli tuoretta kotimaista maissia – sitä on tänä vuonna syöty paljon – ja kuivakaapissa purkki mustapapuja ja kourallinen maissilastuja. Pakastimesta taas löytyi pari broilerin rintafilettä. Päälle laitettavat yrtit ja kasvikset ovat omaa satoa. Lopputuloksena oli keitto, joka jää varmasti elämään arkiruokalistallemme.

Täyteläisen maun lisäksi parasta on, että keitto valmistuu puolessa tunnissa. Broileri toimii keitossa hyvin, mutta lisäämällä toisen purkillisen mustapapuja, voi lihan jättää poiskin. Tomaatti ja avokado ovat keiton raikkaina lisäkkeinä loistava pari, eikä liemessä rapean ja suuhun sulavan pehmeän yhdistelmäksi tekeytyviä maissilastuja voi latoa keittoon liikaa.








Resepti

 

 

 

 

Meksikolainen kanakeitto

neljälle

ainesosat

1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 broilerin rintafilettä
noin 2 tl jeeraa eli juustokuminaa jauhettuna
1 1/2–2 tl (savu)paprikajauhetta 
3 rkl tomaattipyrettä
hieman tuoretta chiliä tai chilitahnaa
12 dl kasvislientä
2 maissintähkää (tai 1 pss pakastemaissia)
noin 200 g keitettyjä mustapapuja (säilyke)
1–2 tl hunajaa tai sokeria
noin puolikkaan limetin mehu
hieman suolaa

lisäksi 

tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
avokadoa ja/tai kirsikkatomaatteja
maissilastuja
ranskankermaa


valmistusohjeet

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Laita kattilaan öljy sekä sipulisilput. Kuullota keskilämmöllä muutama minuutti. Nosta lämpöä ja lisää kuutioidut broilerin rintafileet. Paista lihakuutioihin nopeasti hyvä pinta, lisää jeera, savupaprika, tomaattipyre sekä chili. Sekoita, jotta mausteet tarttuvat lihoihin. 

Lisää kasvisliemi sekä tähkästä leikatut maissinjyvät ja kypsät mustapavut valutettuina. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Mausta keitto limetin mehulla, pienellä määrällä hunajaa tai sokeria sekä suolalla. Tarjoa keiton kanssa tuoretta korianteria, avokadoa ja/tai kirsikkatomaatteja sekä maissilastuja ja halutessasi myös ranskankermaa.

_____



sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Gluteeniton vispipuuro



Vispipuuro on ylistys puolukalle, metsien rubiinille, jota tänäkin syksynä on mättäät punaisenaan. Täällä pohjoisempana vispattua puuroa kutsutaan lappapuuroksi (lapata = vispata), meidän perheessä sitä taas on kutsuttu vaarinpuuroksi, koska Vaari sitä kaikkein useimmin vispasi.




Tänä syksynä olen tehnyt puolukkavispipuuron täysjyväriisijauhosta ja tattarista, joten puuro on gluteeniton. Seos tuo vaihtelua perinteiseen mannaan, ja suussa puuro tuntuu silkkiltä ja sametilta. Tattari tuo puuroon juurevaa makua, mikä sopii erinomaisesti raikkaan puolukan pariksi. Tykkään tästä uudesta jauhoyhdistelmästä ehkä enemmän kuin mannasta, vaikka tarvetta gluteenittomuudelle ei meillä olekaan – kropat sietävät vehnää kitisemättä.

Vispipuuron keittämisessä on vain yksi sääntö: puurossa ei saa olla paukkuja. Ei ne muissakaan puuroissa hurraa-huutoja aiheuta, mutta vispipuuron kanssa olen erityisen tarkka sekä omasta tahdostani että herra Kokin ehdottomasta vaatimuksesta kiltistä pyynnöstä. 

Riisijauhot paukkuuntuvat helposti, joten varmistan tasaisen rakenteen kahden keinon taktiikalla. Otan lasiin puolukkamehua ja sekoitan jauhot lusikalla tai haarukalla ja siivilöin vielä seoksen kattilaan. Tattarijauhot ovat hieman helpompia, joten ne olen vispannut suoraan liemeen. Nämä pari lisämutkaa takaavat tasaisen puuron.


 

 

 

Resepti

 

 

 

Gluteeniton vispipuuro

neljälle

ainesosat

5 dl puolukoita
7 dl vettä
1 dl täysjyväriisijauhoja
1/2 dl tattarijauhoja
noin 3/4 dl sokeria

valmistusohjeet

Laita puolukoiden sekaan osa vedestä ja soseuta puolukat sauvasekoittimella. Voit paseerata soseen halutessasi. Ota pari desiä puolukkaseota kuppiin ja kaada loput kattilaan. Mittaa kattilaan myös loppu vesi.

Sekoita kupissa olevaan nesteeseen riisijauhot ja siivilöi seos kattilaan. Vispaa nesteen sekaan myös tattarijauhot. Kuumenna koko ajan sekoittaen ja anna kiehua hiljalleen 5–10 minuuttia. Makeuta sokerilla. Jäähdytä.

Vispaa sähkövatkaimella jäähtynyt puuro. Säilytä jääkaapissa.

_____



torstai 8. syyskuuta 2016

Umpiointi – helppo tapa säilöä



Umpiointi on helppo tapa säilöä kesän ja syksyn saaliit purkkiin ilman pakastinta tai suurta määrää sokeria tai suolaa. Periaate on yksinkertainen: kuumennus tuhoaa pieneliöt, tiivis korkki pitää pöpöt pihalla ja purkkiin syntyvä alipaine umpioi purkin, joten sokerin tai suolan säilytysvoimaa ei tarvita. Kuulostaa monimutkaiselta mutta on käytännössä tavattoman helppoa.




Mitä ja miten umpioidaan?


Umpiointitapoja on monia. Usein hillopurkit, jotka täytetään aivan täyteen kuumalla hillolla, umpioituvat jäähtyessään itsekseen – kannen keskiosa napsahtaa alas umpioitumisen merkiksi. Jotkut umpioivat omenalohkot, kalasäilykkeet tai sienet uunissa, meidän suvun tapa on umpioida purkit kattilassa.

Vinkki umpioida purkit vedessä kattilassa on todennäköisesti peräisin Savon Sanomien lukijoiden palstalta parinkymmenen vuoden takaa. Nimimerkki "Suolaton säilöjä" on umpiointiohjeen takana. Helppo ohje on kulkenut meidän suvussa sienestäjältä toiselle, nyt vihdoin myös minulle – aiemmin olen säilönyt sienet runsaassa suolassa painon alla.

Meidän suvussa  umpioitaviin purkkeihin on laitettu nimenomaan sienisalaattisieniä eli rouskuja (ja haperoita) keitettyinä, mutta samainen ohje toimii minkä tahansa säilykepurkin umpioinnissa. Aikoinaan, kun umpiointi on ollut yksi tärkeimmistä tavoista säilöä, purkkeihin on laitettu hedelmiä, marjoja ja esimerkiksi kalaa.



 

Mitä umpioinnissa täytyy huomioida? 

Joissakin ohjeissa puhutaan ns. twist-off-purkkien käytöstä, mutta aivan tavalliset puhtaat lasipurkit käyvät tähän umpiointitekniikkaan mainiosti. Varmista vain, että kannet todella sopivat käyttämiisi purkkeihin. Varaa puuhaan myös riittävän suuri kattila.

Jos umpioit sieniä, muista esivalmistella ne tarvittaessa tavalliseen tapaan ennen umpiointia. Esimerkiksi rouskuja tulee keittää lajikkeesta riippuen 5–15 minuuttia. Purista sienistä vesi pois ennen kuin laitat ne purkkiin.

Umpioidut purkit säilyvät viileässä pitkään. Varmista aina, että kansi on alhaalla, kun otat uuden purkin käyttöösi.

 

Umpiointi – tee näin

 

  1. Käytä puhtaita purkkeja ja varmista, että kannet sopivat purkkeihin.
  2. Täytä purkit aivan täyteen painellen.
  3. Ripottele päälle mausteet (sienille 1–2 tl suolaa purkin koosta riippuen).
  4. Sulje purkkien kannet.
  5. Laita purkit suureen kattilaan ja täytä kattila kylmällä vedellä siten, että kansien päällä on vähintään sentti vettä. Kuumenna vesi kiehuvaksi.
  6. Keitä purkkeja vähintään puoli tuntia, isompia purkkeja hieman pidempään. Huolehdi, että kansien päällä on koko ajan vettä.
  7. Ota kattila pois liedeltä, anna purkkien jäähtyä hieman ja nosta ne pois vedestä.
  8. Varmista, että kansien keskiosa on painunut alas. Se on merkki umpioinnin onnistumisesta.
  9. Säilyä purkit viileässä.
_____


perjantai 2. syyskuuta 2016

Härkis-tacot




Kasviproteiinivalmisteet ovat tulleet markkinoille vauhdilla. Kasvisruoan lisääminen ja lihansyönnin vähentäminen puhuttavat sekä mediaa että kuluttajia, ja rakenteelta tutunoloiset – käytännössä lihamaiset – tuotteet ovat yksi tapa lisätä kasviproteiinin kulutusta kotikeittiöissä.

Uusin haastaja kasviproteiinikarkeloissa on Härkis. Me syömme todella paljon papuja, joten tartuin heti Härkis-pakettiin, kun sitä oli lähikaupassa saatavilla. Jauhelihamainen härkis on yllättävän maukas siltäänkin – nälissään huomasin napsivani muruja kylmänä suoraan pakerista. Mutta se imee itseensä myös mukavasti makuja, joten erilaisten makumaailmojen luominen on vain maustamiskysymys.

Nyt maustoin papuvalmisteen nopeasti pannulla meksikolaisin mauin, seuraavaksi ajattelin tehdä Härkistä aasialaisittain maustettuna. Koska papumuru on valmiiksi kypsää, ja siksi supernopea valmistaa, uskon sen löytyvän aika usein meidän arkiruokapöydästä. Arjessa nopeus on aika usein hyvä valttikortti.







Resepti 




Härkis-tacot

neljälle


Härkis-täyte
1 pkt (250g) Härkis-härkäpapuvalmistetta
tilkka öljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
1/2–1 tl jeeraa eli juustokuminaa jauhettuna
1/2–1 tl savupaprikaa
hieman chilikastiketta
hieman suolaa
noin 3/4 dl lagerolutta

lisäksi
tortillalettuja
avokadoa
kirsikkatomaatteja
tuoretta korianteria
salaattia 
kermaviiliä tai ranskankermaa


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä pienessä tilkassa öljyä. Lisää Härkis (voit murentaa suuremmat palat käsin ennen pannulle laittamista). Kuumenna ja lisää olut ja mausteet. Sekoita kunnes olut on liki haihtunut. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoa tortillaletun täytteenä.

_____





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails