torstai 27. maaliskuuta 2014

Omenatuorepuuro on vauhtiaamun pelastus


Nyt leikitään kokkisotaa!

Tantereelle heitetystä haastepussista löytyi desi kaurahiutaleita, pari desiä maustamatonta jugurttia, hedelmä sekä lappu: "Nyt tarvitaan aamupalaideoita!". Ensimmäinen sotahuuto on maailman helpoin tuorepuuro. Edellisenä iltana jääkaappiin tehtävät tuorepuurot pelastavat ne aamut, kun kolmen minuutin pikapuurokin kestää neljä minuuttia liian pitkään.

Tuorepuuroon voi periaatteessa laittaa mitä tahansa hedelmää ja mitä tahansa hiutaleita. Omenapiirakan makua muistuttava omenatuorepuuro on suosikkini paitsi maun myös ainesosien yleisyyden vuoksi - omenaa, hiutaleita ja jugurttia on käytännössä aina kotona. Eikä varsinaisesti haittaa, että aamu alkaa omenapiirakkaunelmalla.

****

Omenatuorepuuro
1 annos

1 omena
1 dl kaurahiutaleita (esim. isot kaurahiutaleet)
1 1/2 -2 dl maustamatonta jugurttia tai jugurtin ja maidon sekoitusta
(tilkka vaahterasiirappia)
ripaus kanelia
ripaus vaniljaa (esim. myllystä)

lisäksi
manteleita tai pähkinöitä

Raasta omena ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Laita kansi tai kelmu kulhon päälle, tyrkkää jääkaappiin ja nuku makeat unet.

****
Säännöllinen ateriarytmi, tuo ravintovalmennuksen kulmakivi, alkaa kaikessa yksinkertaisuudessaan aasta, eli aamupalasta - siitä päivän tärkeimmäksi mainostetusta ateriasta. Täysipainoisessa aamupalassa on niin hiilihydraattia, proteiinia kuin rasvaakin. Se paikkaa yön jälkeistä energiavajetta, ja antaa hyvän startin päivään.
Kuitenkin juuri aamupala osoittautuu monelle yllättävän haasteelliseksi päivän aterioista. "En halua herätä aamulla aikaisin kokkaamaan", "En ehdi syödä aamupalaa", "En jaksa syödä aamupalaa", "Minulle ei maistu aamulla mikään", "Puuro on lastenruokaa", "Syön yleensä ensimmäisen kerran vasta iltapäivällä", "En keksi, mitä helppoa söisin aamulla"... Tunnistatko itsesi? Hannele - apua! Ja hetkessä on taas ravintovalmentajan toiveisiin vastattu.
Tämän tuorepuuron tekemiseen menee huolellisemmaltakin kokkaajalta arviolta maksimissaan viisi minuuttia, ja syömiseen seuraavana aamuna ehkä saman verran jos oikein nautiskelee. Kai nyt jokaisen aamusta löytyy 5 minuuttia aikaa? Ei liene mahdoton järjestää, vai?
Haastan jokaisen aamupalaa karttavan lukijan kokeilemaan tätä, tai muuta puuroa kahden viikon ajan. Nauttikaa ja tunnustelkaa oloa; riittääkö virtaa paremmin, ovatko loppupäivän valinnat fiksumpia? Ja te, joilla terveellinen aamupala on jo osa päivärytmiä, suosittelen kokeilemaan tätä tuorepuuroa välipalaksi ennen treeniä, tai iltapalaksi lataamaan akut uuteen päivään.
Aamupalaa jo odotellen, Terhi

Aamupalahaaste on osa Liikuntakeskus Hukan yhteistyössä suunniteltua ja toteutettua juttusarjaa. Personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkonen kommentoi hukkalaisille kehittämiäni reseptejä sekä kannustaa ruokabloggaajaa lenkillä ja funkkissalilla. Hukka -tunnistetta klikkaamalla pääset lukemaan aiempia kirjoituksia - suosittelen tsekkaamaan, sillä löydät sieltä suosittujen, palauttavien smoothien reseptit. Ota Kokkipottila seurantaan myös Facebookissa tai Twitterissä ja pysyt mukana.

 Liikuntakeskus Hukka tarjoaa personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkosen kommentit 
sekä bloggaajan treeniohjelman.


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Seljankukkaleivokset - pala aatelista leivontakulttuuria


Koskaan ennen en ole pitänyt kädessäni kirjaa, joka on kaunis kuin kimppu taideteoksia, hihityttävän hauska ja täynnä inspiroivia ja houkuttelevia reseptejä. Kevään makein kirjauutuus, Elina Jyväksen Baking Instinct - Eleanora von Smöörin herkkujen aateliset*, on juuri tällainen kirja.

Kirja noudattaa makeaan vinksahtaneen aatelisneidon ruokaympyrää sisältäen vain makeita, makeampia ja makeimpia herkkuja. Muutama kirjan resepteistä on tuttuja Baking Instinct -blogista, von Smöörin sähköisestä leivontajournaalista, valtaosa resepteistä uusia oivalluksia. Kirjan salmiakki-sitruunamuffinit löytyvät itse asiassa myös Kokkipottilan arkistosta, koska antismöörasin herkut kostoksi huuhkajan resepti-iskulle.

Kimallusta tai runsautta ei ole kirjassa säästelty. Kuvat ovat ylenpalttisia, mutta herkut saavat kuitenkin paistatella pääroolissa. Pidän kirjan leikittelevästä, humoristisestakin tyylistä, joka yhdistyy timantinkovaan, tinkimättömään ammattitaitoon. Samalla tavalla kuin kiehtoviin resepteihin tekee mieli palata yhä uudelleen, löytää kirjan kuvista joka kerta jotain uutta katsottavaa. Kokit ja Potit -facebookissa Sauvajyvänen totesikin kirjan olevan "paras leivontakirja, johon olen eläissäni törmännyt". Olen samaa mieltä.

Leivoin kirjasta ensimmäisenä seljankukkatartaletteja, koska mustaseljan kukkaisa maku suorastaan hellii makunystöröitämme. Ohjetta noudatin tarkasti, mutta leivoin yhden tartaletin sijaan monta pienempää leivosta, ja laitoin koristeeksi mustikoiden lisäksi myös vadelmia. Tartalettien rakenne ja maku olivat tyrmäävän hyviä.


****

Seljankukkaleivokset

pohja
150g voita
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl mantelijauhetta
1 dl tomusokeria
1 kananmunankeltuainen
1 limetin raastettu kuori

täyte
200g (suolatonta) voita
4 dl seljankukkameshutiivistettä (esim. Brunneby)
2 rkl sokeria
6 kananmunaa
4 liivatelehteä

lisäksi
pensasmustikoita (ja vadelmia)

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, mantelijauhe ja tomusokeri. Lisää jääkaappikylmä voi kuutioina ja nypi seos murumaiseksi. Pese limetti kuumalla vedellä ja raasta kuori ohuelti hienoksi raasteeksi. Sekoita limentinkuoriraaste sekä keltuainen taikinaan ja työstä nopeasti tasaiseksi. Kääräise taikina kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi (taikina malttaa odottaa seuraavaankin päivään).

Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulla pöydällä ja painele levy voidellun vuoan tai vuokien pohjalle ja reunoille. Pistele taikinaan haarukalla reikiä ja nosta jääkaappiin noin tunniksi. Paista pohjaa 185-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia uunin keskitasolla. Jäähdytä.

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa kiisseliin tulevat kananmunat kevyesti ja jätä odottamaan hetkeksi. Laita kattilaan voi, mehutiiviste sekä sokeri. Kiehauta. Lisää kuumaan mehuliemeen kananmunamassa vähitellen samalla koko ajan sekoittaen. Sekoita hiljalleen keskilämmöllä, kunnes kiisseli sakenee. Lisää kuivaksi puristetut liivatelehdet kuumaan kiisseliin. Sekoita huolellisesti.

Kaada kiisseli siivilän läpi, jotta saat mahdolliset valkuaisrihmat pois. Kaada tai lusikoi täyte pohjan/pohjien päälle ja laita herkut jääkaappiin jäähtymään ja jähmettymään vähintään kahdeksi tunniksi. Tarjoa (pensas)mustikoiden ja vadelmien kanssa.

****

* kirja on saatu arvostelukappaleena, lämmin kiitos!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ulkona kuivattua paistia


Täydellinen, sisältä vielä punertava ilmakuivattu liha on valmista. Se ei ole ehkä kaikkien perinteiden mukaisesti tehtyä kuivalihaa, mutta henkäyksenohuiksi leikatut siivut ovat aivan käsittämättömän herkullisia. Ei mulla muuta.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Jauhelihakastikkeiden aatelinen: Ragù alla Bolognese


On jauhelihakastikkeita ja sitten on  j a u h e l i h a k a s t i k k e i t a. Ragù alla Bolognese kuuluu ehdottomasti jälkimmäisiin, kastikkeiden aatelisiin.

Tavalliseen jauhelihakastikkeeseen verrattuna suurin ero on valmistusajassa. Noin seitsemän tuntia ennen ruokailua on hyvä aika aloittaa keittiöpuuhat. Koko aikaa ei sentään tarvitse seisoa hellan ääressä; vain ensimmäiset kolmisen varttia vaativat keittiössä oleilua. Sen jälkeen voi heittäytyä sohvalle nuuhkimaan uunista leviävää, huumaavaa tuoksua.

Pitkän haudutusajan lisäksi Ragù alla Bolognesessa on vain pieniä nyanssinomaisia, joskin ihmeitätekeviä eroja raaka-aineissa arkisempaan jauhelihakastikkeeseeni nähden: tähtianis, muskottipähkinä ja maito. Viiniä lisään kastikkeeseen aika usein, etenkin jos joku hullu on jättänyt pullonpohjia.

Mausteet antavat ragun makuun herkullisia sävyjä ja syvyyttä. Maito taas tasapainottaa makuja ja lisää lihan suussasulavuutta. Kastikkeeseen lisättävä viini on ohjeessa valkoista, mutta voit aivan yhtä hyvin käyttää punaviiniäkin, vaikka joidenkin lähteiden mukaan punaviini tekee kastikkeeseen hieman pistävän maun. Höpsistä pyttyyn, kumman tahansa värinen viini sopii kastikkeeseen erinomaisesti.

****

Ragù alla Bolognese

2 rkl oliiviöljyä
nokere voita
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
1 tähtianis
2 porkkanaa
3 lehtisellerin vartta
n. 400g naudan jauhelihaa
1 tl suolaa
1/2 tl muskottipähkinää (tuoretta riittää ripaus vähemmänkin)
1/2 tl mustapippuria rouheena
2 dl (täys)maitoa
2 dl valkoviiniä
400g (1 prk) tomaattimurskaa
1/2 dl tomaattipyrettä

Jos käytössäsi on sekä hellaa että uunia kestävä pata, käytä sitä. Voit käyttää toki aluksi paistinpannua ja siirtää sitten kastikkeen hautumaan kannelliseen uunivuokaan.

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta porkkana valmiiksi, pilko myös sellerin varret pieniksi. Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja voi. Kuullota sipulisilppuja maltilla, noin kymmenisen minuuttia. Lisää tähtianis sekä porkkanaraaste ja sellerisilppu. Hauduta kymmenisen minuuttia. Laita pataan jauheliha ja anna lihan kypsyä samalla sekoitellen ja lihaa pienien.

Mausta kastike suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä. Lisää maito ja anna hautua, kunnes maito on haihtunut. Kaada pataan viini, tomaattimurska ja tomaattipyre. Sekoita ja laita 100-120 -asteiseen uuniin kuudeksi tunniksi. Kansi saa olla päällä, loppuvaiheessa sitä voi raottaa tai ottaa kokonaan poiskin. Kurkkaa pataan muutaman kerran haudutuksen aikana ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Valmiissa ragussa nestettä on pohjalla vain tilkkanen, mutta ei kastike kuivaakaan saa olla.

Nauti ragù alla bolognese al denteksi keitetyn (putki)pastan kanssa.

****

Ohje on mukaelma talvella 2010 Glorian ruoka & viinissä julkaistusta reseptistä.


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Proteiiniletut - rapeat päältä, untuvaiset sisältä


Muistatteko vielä, kun ihastelin munan monipuolisuutta? Proteiiniletut voisi aivan hyvin lisätä kananmunan ansioluetteloon, koska rakenteeltaan untuvaisten lettujen taikinan ydin muodostuu munista ja maitorahkasta. Aika hämmentävää. Proteiiniletut muistuttavat venäläisiä rahkalettuja ja hieman myös amerikkalaisia pannukakkuja, mutta ovat monella tapaa kevyempiä. Valkuaisten vaahdottaminen tekee letuista hyvin kuohkeita ja mahdollistaa vain nykerönomaisen jauhomäärän. Miten letut, joissa ei ole melkein mitään, voivatkin maistua näin hyviltä?

****

Proteiiniletut 
noin 15 pientä, paksuhkoa lettua

taikina
2 kananmunan valkuaista
1 kananmuna
1 prk (250g) maitorahkaa
1/2 dl vehnäjauhoja (tai esim. mantelijauhoja)
ripaus suolaa
(2 rkl sokeria)

halutessasi taikinaa voi maustaa esimerkiksi jollain näistä 
-puolikas omena raastettuna
-noin 1 tl (luomu)appelsiinin tai sitruunan kuorta raastettuna
-hieman kanelia
-hieman vaniljaa

lisäksi
marjoja tai hedelmiä 

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Ole tarkkana, ettei yhtään keltuiaista ole joukossa, sillä silloin valkuiaiset eivät vaahdotu. Valkuaisvaahdosta ei kannata tehdä ihan superkovaa; hieman pehmeämmän vaahdon sekoittaminen taikinaan on helpompaa.

Sekoita toisessa kulhossa kananmuna, maitorahka, vehnäjauhot ja suola (&sokeri). Lisää joukkoon valkuaisvaahto rauhallisin, nostelevin liikkein. Anna taikinan tekeytyä vartin verran ja paista lettuja paistinpannulla tai lettupannun koloissa keskilämmöllä molemmin puolin. Pieni öljymäärä (tai voinokare, öhöm) helpottaa paistamista ja hyvän, rapean reunan aikaansaamista, mutta aivan välttämätöntä se ei ole tarttumattomalla pannupinnalla. Letut palavat varsin herkästi, joten tarkkana siellä hellan ääressä.

Syö letut vastapaistettuina marjojen tai hedelmien kanssa.

****

Tälle reseptille antaisin ehdottomasti 'Terhin turbosuositus'- leiman, jos sellainen minulla olisi. Lueskelen säännöllisesti erilaisia liikuntaan ja ravitsemukseen liittyviä blogeja, ja etenkin fitnessblogeissa proteiiniletut näyttävät olevan nyt kovasti harrastajien huulilla. En tiedä, miten suuri trendi niistä vielä tulee, mutta varmaa on, että proteiiniletut tuovat mukavia herkkuhetkiä fitnessharrastajien muuten kurinalaiseen ruokavalioon. Mietin, että kyllä tämän tyyppiset letut sopisivat hienosti myös kenen tahansa aamu- tai iltapalapöytään.  
Tutkin asiaa vähän syvemmin, ja useimmat reseptit näyttävät sisältävän joko aika teollisia tai muuten tämmöiselle peruskokkaajalle vieraampia raaka-aineita. Siksipä (ja kyllä, puhtaasti oma lettu ojassa) haastoin Hannelen kehittelemään lettureseptin tutuista ja turvallisista 'markettiraaka-aineista'. Tadaa, sieltähän ne syntyivät - munista ja rahkasta! Hannelen reseptissä ovat kyllä kaikki osaset enemmän kuin paikallaan, makua myöten. Letuista löytyy runsaasti proteiinia tutuista, edullisista ja helposti käsiteltävistä raaka-aineista, ja marjat ja hedelmät viimeistelevät herkun. Tällä reseptillä loihdit mahtava aloituksen aktiiviseen päivään, tai maittavaa proteiinilatausta yötä kohti. Nyt ihmiset pannut kuumiksi ja lettukesteille, mars!

-Terhi

Juttu on osa yhteistyössä Liikuntakeskus Hukan kanssa toteutettua juttusarjaa, jossa personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkonen raamittaa ja kommentoi hukkalaisille kehittämiäni reseptejä sekä kannustaa ruokabloggaajaa lenkillä ja funkkissalilla. Kaikki sarjan blogipostaukset on merkitty Hukka -tunnisteella, jota klikkaamalla pääset lukemaan aiempia kirjoituksia. Kevään aikana tulossa on vielä monta mukavaa reseptiä - ideoita aamupalaan, lounaaksi ja päivälliseksi. Ota Kokkipottila seurantaan Facebookissa tai Twitterissä ja pysyt mukana.
Liikuntakeskus Hukka tarjoaa personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkosen kommentit ja bloggaajan treeniohjelmat.


 

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Caponata koukuttaa!


Caponatan, tuon sisilialaisten mammojen lahjan maailman ruokakulttuurille, sanotaan olevan parhaimmillaan valmistuksesta seuraavana päivänä. En voi käsittää, miten kukaan on koskaan päässyt kokemaan moista ihmettä. Makeiksi hautuneiden kasvisten, suolaisten oliivien ja hieman kirpeiden kapristen muodostama makuliitto on niin koukuttava, että en ole vielä koskaan onnistunut tekemään annosta, joka olisi riittänyt myös seuraavalle päivälle. Ja meitä on kuitenkin vain kaksi.

Oikeanlaista tapaa tehdä caponataa ei edes ole, onneksi, sillä minua houkuttaa saman ruoan erilaiset versiot. Tämän caponataversioni jujuna on kolmella tavalla laitetut kasvikset: munakoisot paahdetaan uunissa, tomaatit keitetään sipulien kanssa kastikkeeksi ja paprikat saavat viipyä lämmössä vain hetkisen., jotta ne pysyvät rapeina. Valloittavalta kuulostaa myös esimerkiksi Siskot kokkaa -blogin Nellen tekemä caponata, jossa munakoisot ja sipulit uppopaistetaan ja syödään makeansuolaisen tomaattikastikkeen kanssa.


****

Caponata
3-4 annosta

2 munakoisoa (n. 600g)
suolaa
2 rkl oliiviöljyä

1 (puna)sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
400g (1 prk) tomaattimurskaa tai säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai tuoreita tomaatteja
n. 1 dl vettä
1-2 tl sokeria
2 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa

3 rkl kapriksia
15-20 oliivia
1 punainen paprika
tuoretta lehtipersiljaa tai timjamia
(sitruunaa)

Laita uuni lämpiämään n. 200 asteeseen. Leikkaa munakoisot 1 - 1 1/2 sentin viipaleiksi ja lohko viipaleet 4 - 6 osaan. Ripottele päälle merisuolaa ja siirry seuraaviin seikkailuihin. Kuori sipuli sekä valkosipulinkynnet ja silppua sipulit pieneksi. Kuumenna kattilassa tai pannussa n. 1 rkl öljyä ja kuullota keskilämmöllä sipulisilppuja noin 10 minuuttia. Älä polta! Lisää tomaattimurska ja vesi (huuhtele vedellä murskapurkki) sekä sokeri. Keitä hiljalleen noin 20 minuuttia. Mausta viinietikalla ja lisää kaprikset ja kivettömiksi veistellyt oliivit. Jätä kastike vielä hiljalleen hautumaan. Huomaa, ettei kastikkeeseen tarvitse lisätä suolaa, sillä munakoisot ovat suolattuja ja myös oliivit ja kaprikset ovat suolaisia.

Kuivaa munakoisopalat talouspaperilla huolellisesti. Laita palat leivinpaperille ja huiski päälle n. 2 rkl oliiviöljyä. Sekoita tarvittaessa. Paahda munakoisoja uunissa noin 20-25 minuuttia tai kunnes palat ovat saaneet selvästi väriä. Munakoisoja voi kääntää paahtamisen puolessa välissä.

Lisää paahtuneet munakoisot tomaattikastikkeeseen ja anna hautua hetki, jotta maut tasaantuvat. Kääntele joukkoon lohkottu paprika ja tuoretta lehtipersiljaa tai timjamia.

****

Tapoja syödä caponataa on monia: Se on loistava ruoka sellaisenaan tai suurena kekona leivän päällä. Myös pastan kastikkeena, lisäkkeenä liharuoalle tai kylmänä alkuruokana se on erinomaista.


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Porkkana-karpalosalaatti - päivitetty raasteklassikko


Porkkanaraaste rusinoilla on arkinen klassikkosalaatti, joka kulta-aika oli huimalla 80-luvulla. Se oli meilläkin salaattisuosikki, jonka sekaan äiti laittoi appelsiini- tai sitruunamehua.

Nyt päivitin klassikon tälle vuosituhannelle: vaihdoin rusinat kuivattuihin karpaloihin ja sekoitin salaattiin raikkaan sitruuna-hunajavinaigreten. Kastikkeen maustoin juustokuminalla, joka antoi hennon vivahduksen Lähi-Itää.

****

Porkkana-karpalosalaatti

n. 500g porkkanoita
1/2 - 1 dl kuivattuja karpaloita*
1/2 - 1 dl manteleita

kastike
1/2 dl tuorepuristettua sitruunamehua
1 1/2 - 2 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl oliiviöljyä
n. 1/2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
rouhaisu mustapippuria myllystä
ripaus suolaa

Sekoita kastike ja jätä odottamaan. Kuori porkkanat ja suikaloi ne julienne-raastimella. Voit myös raastaa porkkanat karkeaksi raasteeksi. Sekoita raasteeseen karpaloita. Kaada kastike raasteen joukkoon, sekoita ja ripottele päälle rouhitut mantelit. Tarjoa hetimiten.

*kuivattuja karpaloita löytää ainakin Punnitse & Säästä -kaupoista. Omia suosikkejani ovat omenamehulla makeutetut luomukarpalot.

****

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Hua Hinin ravintolat

Pieni paratiisisaari, Koh Talu, sijaitsee noin 200 km Hua Hinista etelään.

Palataan vielä hetkeksi joulukuun leppoisiin lomatunnelmiin Keski-Thaimaan auringon alle ja markkinahumusta kirjoittaessani lupaamiini Hua Hinin ravintolasuosituksiin, sillä kuten mainitsin, oli Huan Hin mielenkiintoinen paikka myös ruokaturistille.

Hua Hinin keskustan eteläpuolella sijaitsevalla apinavuorella (Khao Takiab) oli satoja apinoita ja pieni temppeli.

Hua Hinin ravintolatarjonta on yhtä moninainen kuin kaupunki itse. Se on rouhea tai siloiteltu, levoton tai rauhaisa, ällöttävä tai herkullinen. Tarjontaa on niin paljon, että kokonaisuutta on, ainakin aluksi, mahdoton hahmottaa.

Usein uudessa paikassa kartallepääsyä helpottaa Tripadvisorin suositukset, mutta tällä kertaa listauksesta ei ollut apua. Kärkisijoilla keikkui eurooppalaisia makuja tarjoavia ravintoloita, eikä "feels like in Spain", "just like at home" tai "what a pizza" -palautteet varsinaisesti tehneet meihin vaikutusta. Lomalaisia hämäsi myös monesta muusta kohteesta tuttu ilmiö: Huan Hinissa ravintolan sijainnilla tai ulkoisella prameudella oli usein käänteinen vaikutus ruoan laatuun ja herkullisuuteen. Jos siis haluat syödä Huan Hinissa todellan herkullisesti, saatat joutua luopumaan viehättävimmästä paratiisimiljööstä ja pääset ehkä istumaan keskelle elämää - junaradan viereen tai mopojen pärinään.

Jos hotellialueella kirjaimellisesti törmää orkideaan, tietää olevansa lähellä paratiisia.

Isona kokonaisuutena ajateltuna ruoka kohteessa oli hyvää, suorastaan erinomaista. Kahdessa viikossa kuuden aikuisen ja yhden nuoren kompanjamme sai kahdesti kehnoa ruokaa, joskin itse vältin onnekkaasti molemmat paikat. Viiden ravintolan kärki erottui joukosta kuitenkin helposti:
  • Mini Farm. Jos minun pitäisi valita Hua Hinista yksi suositeltava ravintola, se olisi ehdottomasti Mini Farm. Ravintola kasvattaa käyttämänsä luomukasvikset itse ja sen yhteydessä onkin pieni vihanneskauppa. Ruoka oli sekä lounaalla että illallisella ensiluokkaista ja oivaltavaa, aivan tyrmäävän hyvää. Mini Farm löytyy, kun ajaa keskustasta tietä 88 (soi 88) ja kääntyy heti radan ylityksen jälkeen oikealle. Ravintola jää vasemmalle kädelle.
  • Restaurant 94. Mini Farmin kanssa samalla puolella junarataa (soi 94) sijaitseva Restaurant 94 tarjosi erinomaista mutta konstailematonta thairuokaa ja voitti reissun papaijasalaattikilpailun. Myös hapanimeläkastike oli hyvää. Huomaa, että Restaurant 94 on keskustasta radan yli tullessa vasemmalla. Joulukuussa 2013 oikealle kädelle jäänyttä, sinänsä viehättävän näköistä ravintolaa emme suosittele; ravintola oli siellä käyneille suuri pettymys.
  • Sakura. Jos tykkäät sushista ja haluat syödä sitä Hua Hinissa, valitse Sakura. Upeita annoksia, upeita makuelämyksiä. Sakura on Restaurant 94:n naapurissa ja taustalla vaikuttavat samat omistajat.
  • Kim's Kitchen. Rodfai Road on tie, joka myötäilee junarataa. Soi 88:n ja rautatieaseman välisellä osuudella on paljon ravintoloita, myös Kim's Kitchen. Ruoka on edullista mutta erinomaista. Annoskoot olivat pienehkö, joten erilaisia annoksia oli hyvä maistella ja jakaa seurueen kesken.
  • "Music and restaurant" oli iltamyöhään tehdyn mopoajelun spontaani pysähdyspaikka Rodafai Roadilla, noin sata metriä rautatieasemasta etelään. Ravintolalla oli oikeakin nimi, mutta emme ymmärtäneet sitä. Keskinkertainen paikallinen bändi viihdytti meitä ja muita paikallisia länsimaisilla covereilla ja kokki teki järisyttävän hyviä rapukakkuja. Paikalliset näyttivät nauttivan myös vettä miksattuna väkevämpään. Ihan hassu paikka.
Hin Lek Fai -näköalapaikka oli inspiroinut myös rakkaudenlähettiläitä.
Kaikki yllämainitut ravintolat sijaitsivat siis Huan Hinin kaupunkialueella, radan varrella ja hieman syrjässä turisteille useimmiten suositeltujen ravintolakatujen vilskeestä. Radan varren ravintoloissa palvelu oli thaimaalaisen vilpitöntä ja hyvää, kun taas keskustan ravintoloissa törmäsi liian usein kehnoon, jopa töykeään, palveluun - se lienee niitä vanhan ja valtavan turistikohteen kääntöpuolia. Onneksi hymyllä sai hymyjä keskustassakin.


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Fenkoli-omenasalaatti appelsiinikastikkeella


Fenkolin ja omenan yhdistelmä on niin raikas ja maukas, ettei se kaipaa lisäksi kuin hieman lisää mehukkuutta tuovaa tuorepuristettua appelsiinimehua ja makuja korostavan ripauksen suolaa. Salaatti on samaan aikaan talvisen ronski ja keväisen kevyt - sopii juuri tähän kummalliseen vuoteen, jolloin luonto ei ole osannut päättää, hypätäänkö syksystä suoraan kevääseen vain vietetäänkö talvea pikaisesti viikonloppuna tai parina.

Näillä leveysasteilla talvea voitaisiin kyllä leikkiä vielä kolme ja puoli viikkoa. Siinä ajassa viikonloppuna pihalle ripustettavat lihat ehtisivät kypsyä juuri sopivan mediumiksi. Sitten kevät saisi tulla kiireellä ja kohisten.

****

Fenkoli-omenasalaatti

1 fenkoli
1 omena (esim. pink lady tai granny smith)
tuorepuristettua appelsiinimehua (tai appelsiini- ja sitruunamehun sekoitusta)
ripaus suolaa ja mustapippuria
(parmesaanilastuja)

Leikka fenkoli ja omena aivan ohuiksi siivuiksi. Jos sinulla on mandoliini, säästyvät kynnet ja sormenpäät varmemmin. Purista appelsiinimehua salaatin joukkoon, halutessasi voit terästää makua sitruunamehulla (tee näin myös, jos salaatti joutuu odottamaan syöjiä; omena säilyy raikkaamman värisenä). Mausta pienellä määrällä suolaa ja parilla rouhaisulla mustapippuria. Vuole päälle parmesaanilastuja, jos haluat. Myös manchego sopii salaattiin hyvin.

****


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails