torstai 29. elokuuta 2013

Ruusukaali-avokadosalaatti rapealla kinkulla ja parmesaanilla


Jos listaisin kymmenen lempiraaka-ainettani, olisivat kaikki tämän salaatin kuusi ainesosaa mukana listalla. Ilmakuivattu kinkku, avokado, valkosipuli, limetti ja parmesaani ovat listalla ympäri vuoden. Ruusukaali pääsee mukaan heti kun kotimaiset, tuoreet, uudensadon pikkukaalit saapuvat kauppoihin.

Loput neljä top-kymmenen raaka-ainetta on liki mahdoton nimetä. Yhden paikan saisi ehkä pavut, ravut tai kananmuna ja toisen yrtit, tomaatti tai mango. Kaksi viimeistä täytyy ehdottomasti jättää kausittaisten mielitekojen ja hetken huuman täytettäväksi, avoimeksi yllätyksillekin. Mitäs sinun listallesi päätyisi?

****

Ruusukaali-avokadosalaatti rapealla kinkulla ja parmesaanilla 
kahdelle pääruoaksi, useammalle lisäkkeeksi

300-400g ruusukaaleja
4-6 siivua ilmakuivattua kinkkua
1 valkosipulinkynsi
1 avokado
kourallinen parmesaania raasteena
limetin (tai sitruunan mehua)
tilkka öljyä
suolaa
mustapippuria

Poista ruusukaaleista kannata ja joko siivuta tai lohko kaalit. Silppua valkosipulinkynsi ja raasta juusto valmiiksi. Paahda kuumalla pannulla kinkkuviipaleet rapeiksi ja siirrää lautaselle jäähtymään. Laita pannulle tilkka öljyä, valkosipulit ja ruusukaalit, sekoittele ja anna kypsyä muutamia minuutteja. Ruusukaalit saavat jäädä selvästi napakoiksi, älä missään nimessä päästä niitä täysin pehmeiksi.

Kuori ja kuutioi tai siivuta avokado. Silppua myös rapeutuneet kinkkuviipaleet. Sekoita ruusukaalien joukkoon kinkku, avokado ja juustoraaste. Mausta limetin mehulla sekä suolalla ja mustapippurilla.
Tarjoa lämpimänä (tai kylmänä, erinomaista niinkin).

****



lauantai 24. elokuuta 2013

Maustekurkut - helppo säilöntäklassikko



Mauste- eli etikkakurkkuja kutsutaan arkikielessä usein suolakurkuiksi. Kurkkujen liemessä on kuitenkin suolaa muihin ainesosiin verrattuna vain vähän, mutta makua on sitäkin enemmän. Etikan, sokerin ja veden muodostama liemipohja on sellaisenaankin maukas, etikkainen mutta riittävän makea.

Teen mausteliemen varsin perinteisellä 1:1:2 -ohjeella. Liemen suhteiden muistisääntö on helppo: hätänumero ja aakkosjärjestys. Etikan, sokerin ja veden lisäksi liemeen laitetaan mausteita oman maun mukaan. Meidän kurkkuihin laitetaan paljon valkosipulia sekä mustaherukanlehtiä, tilliä, pippureita ja sinapinsiemeniä. Mutta purkkiin voi laittaa myös chiliä tai esimerkiksi piparjuurta.

Kurkut voi valmistaa kahdella tavalla. Liemen ainekset voi kiehauttaa kattilassa ja kaataa purkitettujen kurkkujen päälle. Toinen vaihtoehto, jonka olen oppinut Kulinaarimurulan Jaanalta, on kiehtovampi: kaikki ainekset laitetaan kulhoon kylminä, annetaan tekeytyä kannen alla huoneenlämmössä kolme päivää ennen purkitusta. Vetenä alkuperäisohjeessa on kivennäisvesi, mutta tavallisellakin vedellä tulee erinomaisia maustekurkkuja.


Itsekasvatettujen kurkkujen säilömisen haasteena on sadon kypsyminen vähitellen. Kerralla muutama kurkunvarsi tarjoaa kolmesta viiteen kurkkua ja sitten täytyy taas malttaa odottaa. Torilta tai marketista hakiessa kurkut olisivat tasakokoisempia, mutta onhan se nyt ihan woop-woop-kädet-ylös-hienoa säilöä omia kurkkuja.

****

Maustekurkut

n. 1 kg avomaakurkkuja
2 dl väkiviinaetikkaa
2 dl sokeria
4 dl (kivennäis)vettä
1 1/2 rkl suolaa
valkosipulinkynsiä
mustaherukanlehtiä
tilliä
sinapinsiemeniä
mustapippureita

Pese kurkut ja viipaloi ne. Kuori ja halutessasi puolita valkosipulinkynnet. Sekoita kulhossa kaikki ainekset ja jätä kulho peitettynä huoneenlämpöön kolmeksi vuorokaudeksi. Sekoittele välillä. Aivan aluksi on tärkeä sekoittaa huolella, jotta sokeri ja suola liukenevat liemeen. Lado kurkut purkkeihin mausteineen ja kaada liemi päälle. Kurkut ovat hetimiten syöntivalmiita.

****

tiistai 20. elokuuta 2013

Pienet ja rukiiset mustikkapiirakat (hand pies)


Pienet, käsin syötävät piiraat, hand pies, ovat jo jonkin aikaa olleet muodissa Amerikassa. Ihan samanlaiseen lentoon ne eivät ole nousseen kuin supertrendikkäät croisantin ja donitsin välimuodot, cronutsit  tai suomeenkin saakka liitäneet nuudelihampurilaiset eli ramenburgerit, mutta pikkusyötävät taitavat olla tähdenlentoja pysyvämpi ilmiö.

Tein piiraat mustikkakukkotaikinaa mukaellen, sillä mikään ei voita mustikan ja ruiksen pyhää liittoa. Rukiista taikinaa on hieman haastavampi käsitellä kuin tavallista murotaikinaa, mutta leikitään hieman repeilevän kannen kuuluvan asiaan.

****

Pienet ja rukiiset mustikkapiirakat
n. 10 piirasta

taikina
75g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
3/4 dl sokeria

täyte
n. 1 dl mustikoita (tuoreita tai jäisiä)
1 tl perunajauhoja
1-2 rkl sokeria
(tomusokeria koristeluun)

Sekoita pehmeään voihin keskenään sekoitetut kuivat aineet. Työstä tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina tuorekelmuun ja laita jääkaappiin huilaamaan vähintään puoleksi tunniksi. Kaulitse taikina ohueksi levyksi kevyesti jauhotetulla alustalla. Ota muoteilla tai laseilla kahden kokoisia ympyröitä; pohjat saavat olla hieman pienempiä kuin kannet.

Sekoita mustikoiden joukkoon perunajauho ja sokeri. Laita pohjat leivinpaperille, lusikoi mustikoita pohjien päälle keoksi. Varmista, että mahdollisesti kulhon pohjalle valuneet perunajauhot ja sokeri tulevat mukaan. Laita kannet piiraiden päälle ja nipistä huolellisesti reunat umpeen. Paista 180 -200 asteessa noin 10 minuuttia. Ole tarkkana. Pienet piirakat palavat helposti. Koristele halutessasi jäähtyneet leivonnaiset tomusokerilla.

HUOM! Jos haluat laittaa piiraisiin tikkaritikut, laita ne pohjan ja mustikoiden väliin. 

****

ps. Piiraisiin voi laittaa leivontavaiheessa myös tikut, jos ne haluaa syödä käsiään sotkematta. Silloin niistä taitaa tulla pie popseja.

torstai 15. elokuuta 2013

Lautasellani on heinäsirkka!

 

Niitä on kaikkialla. Ne ovat vähärasvaisia ja sisältävät proteiinia ja ravintoaineita yhtä paljon tai jopa enemmän kuin possun, naudan tai kalan liha. Ne ovat pieniä ja niillä on paljon jalkoja, joskin toisilla koipia ei ole laisinkaan. Ne ovat ötököitä. Laitetaanko lautaselle?

YK ja FAO ovat loppukeväästä julkaisseet raportin ja lanseeraneet menun edistämään ötökkäateriointia. Taustalla on huoli ruoan riittävyydestä ja hyönteisten ajatellaan olevan yksi ase nälkää vastaan ja vastaus tulevaisuuden ruokaturvan takaamiseksi. Kolmannes maailman väestöstä syö säännöllisesti jo nyt öttiäisiä saaden sirkoista, muurahaisista ja kuoriaisista jopa valtaosan proteiinitarpeestaan. Minua ajatus ötökkäateriasta vähän, okei paljonkin, puistattaa, vaikka maistelenkin varsin ennakkoluulottomasti uusia ruoka-aineita. Ja tiedän, että länsimaalaisissa on muutama muukin kaltaiseni.


Vaikka ötökät puistattavat, yritän muistaa ne kaikki ötököiden ansiot ja hyödyt sekä unohtaa ne lopulta minimaaliset tuhot, mitä ne tekevät keittiötarhassa. Hunaja, silkki, mehiläisvaha ja karmiininpunainen - kaikki hyönteisten aikaansaannosta. Myös pölyttäjäjinä hyönteiset ovat korvaamattomia, eikä ilman pölytystä onnistu monenkaan hedelmän kasvu.

Maailmassa arvellaan olevan vähintään pari tuhatta syötävää ötökkälajia, joista satoja tiedetään käytettävän ravintona. YK:n raportin mukaan esimerkiksi pienet heinäsirkat sisältävän yhtä paljon proteiinia kuin vähärasvaisen naudanlihan. Rasvaa sirittäjissä on sen sijaan vain murto-osa vähärasvaiseenkin naudanosaan verrattuna. Ekologisuudessa heinäsirkka voittaa varmasti possun, kanan tai naudan, se on elänyt lähellä luontoa, luonnonmukaisella ravinnolla ja saanut loikkia pitkiä loikkia sydänmensä kyllyydestä - olettaen tietysti, ettei niitä ole tehotuotettu. Että haavi käteen ja larvantoa leikkimään?


Pian uudistuvissa ravitsemussuosituksissa ei taatusti puhuta ötököistä vielä mitään, vaikka elokogisempaan suuntaan suositukset kallistuvatkin. Villi veikkaukseni kuitenkin on, että minun elinaikanani länsimaissa ötököiden syönti on yleistynyt, eikä kuoriaisten tai heinäsirkkojen grillaaminen ole sen kummallisempaa kuin etanoiden tiristäminen nykyään. Ajatelkaapa, millä vauhdilla eksoottiset hedelmät, kuten mango tai papaija, ovat yleistyneet sekä kaupoissa että kaapeissa. Kaksikymmentä vuotta sitten niitä saattoi ehkä ihmetellä maan parhaissa ruokakaupoissa, nyt eksoottiset hedelmät ovat pikkukauppojenkin hyllyllä. Ehkä vuonna 2033 etsimme kaupoista pieniä heinäsirkkoja ja uusimmassa ruokalehdessä kehuttua skorpionia.

Houkuttaako vai puistattaako sinua YK:n visio ötökkäaterioista? Alatko ennemmin kasvissyöjäksi kuin käristämään kuoriaisia? Kokkipottilassa vielä harkitaan asiaa.

ps. Kuvituksena on kesän kasvissatoa Instagram-otoksina; ne houkuttavat kuvaajaa vähän enemmän kuin toukat ja torakat.  Mutta jos sirkka-ateria innostaa, kipitä Helsingin Teurastamon yömarkkinoille (22.-23.8.2013) ja syö sirkkoja ja sammakonreisiä. Tai etsi inspiraatiota alan keittokirjoista kuten Creepy Crawly Cuisine tai Eat a Bug Cookbook. 

maanantai 12. elokuuta 2013

Tähtianiksella aateloitu mustaherukkahillo


Mustaherukkahillo on yksi niistä tavoista, joilla säilön kesän makuja talteen joka vuosi. Yleensä teen sileää, sauvasekoittimella siloitettua hilloa. Joku vuosi maustoin herukkahillon vaniljatangolla, joka sopi kirpeänmakeaan herkkuun hienosti. Nyt aateloin mustaherukkahillon tähtianiksella. Tähtianiksen vienosti lakritsinen aromi maistuu hillossa vain hennosti, mutta syventää makua ja tekee tutusta mausta mielenkiintoisen.

Tähtianiksella maustettu herukkahillo maistuu hyvältä aamiais- ja välipalapöydässä jugurtin kaverina ja myös rahkan tai mascarponevaahdon maustajana se hivelee aisteja. Mutta parhaimmillaan hillo on mielestäni liharuokien rinnalla sulostuttamassa makeudellaan suolaista ruokaa.

****

Tähtianiksella aateloitu mustaherukkahillo

2 osaa mustaherukoita
1 osa hillosokeria
tähtianiksia (noin 1 per marjalitra)

Perkaa marjat ja kaada kattilaan kaikki ainekset. Sekoita. Keitä noin 15 minuttia. Jos olet survonut marja, vähempikin aika riittää. Ota tähtianikset pois keitoksesta. Voit myös siivilöidä hillosta tasaista (säästä marjamöhnä ja tee vaikka kaurapaistosta). Purkita kuumana kuumiin ja puhtaisiin purkkeihin.

****

maanantai 5. elokuuta 2013

Helppo marjakakku


Kuka voi vastustaa kakkua, jonka päällä on vastapoimittuja vadelmia ja kermavaahtoa? Kuten kuvasta näkyy, se on hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta.

****

Helppo marjakakku

pohja
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl tomusokeria
3/4 dl jauhettua mantelia (tai pähkinää)
100g voita
1 kananmuna
tilkka vettä

täyte
vispikermaa (tai vispikermaa ja mascarponejuustoa)
hieman sokeria tai hunajaa
runsaasti marjoja

Sekoita kulhossa kuivat aineet. Nypi voi kuivien ainesten sekaan. Isoja voiklönttejä ei saa jäädä, tee nyppiminen siis huolellisesti (vaikka se vähän nyppisikin). Riko kananmunan rakenne haarukalla ja kumoa muna murumaisen seoksen joukkoon. Sekoita käsin ja lisää vettä tarvittaessa pieni tilkka kerrallaan, kunnes saat taikinasta hyväntuntuisen ja kiinteän pallon. Anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia. Painele tai kaulitse taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Tee foliosta reunojen tueksi vanne (tai käytä herneitä tai "baking beans"-keraamisia palleroita). Pistele taikinan pohjaan haarukalla reikiä. Paista pohjaa 180-200 -asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia eli kunnes reunat ovat saaneet väriä. Ota vanne, herneet tai keraamiset pallerot pois suurin piirtein paistamisen puolessa välissä.

Vatkaa kerma ja sekoita siihen halutessasi mascarponejuustoa. Makeuta sokerilla tai hunajalla. Säädä sokerin määrää päälle tulevien marjojen mukaan. Kaada vaahto jäähtyneelle pohjalle ja laita päälle runsaasti tuoreita marjoja. Kakku säilyy jääkaapissa mainiosti seuraavaankin päivään. Pohja muuttuu hieman pehmeämmäksi mutta se pysyy rakenteeltaan erinomaisena eikä vetisty.

****

Samalla ohjeella onnistuvat myös pienet leivokset esimerkiksi muffinsivuokiin. Suosittelen tsekkaamaan myös nämä herkulliset leivokset, jotka vastaavasti muuntuvat isoksikin piiraaksi:

ps. Kiitos Pirkkalaan vatunkeruu- ja leivontaseurasta. Olette parhaita!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails