keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Grillatut ahvenet voikastikkeella


Kerran kaukana idässä ihastuimme grillattuihin kaloihin ja tiikerirapuihin, jotka tarjoiltiin yksinkertaisen voikastikkeen kanssa. Kastikevariaatioita oli useita, joista valkosipuli ja chili-korianteri nousivat suosikeiksemme. Tässä grillattujen ahventen reseptissä olen yhdistänyt kastikkeiden maut siten, että voikastikkeessa valloittaa valkosipuli, kalan sisään on päässyt hieman chiliä ja korianteri on lisätty tuoreena grillistä nostettujen ahventen päälle.

Grillatut ahvenet voikastikkeella ovat helppo herkku, jonka valmistamiseen ei mene kuin puolisen tuntia. Me söimme kalojen kanssa kesän ensimmäiset siiklit - täydellinen keskikesän parivaljakko.

****

Grillatut ahvenet voikastikkeella

ahvenet
kokonaisia ahvenia
suolaa (esim. yrttisuola)
limettiä (+kuori)
mietoa, tuoretta chiliä
ruohosipulia
oliiviöljyä

voikastike
voita
suolaa
valkosipulia

lisäksi
kevätsipulia
tuoretta korianteria
limettiviipaleita

Huuhtele ja kuivaa peratut ahvenet. Ripottele kalojen sisään suolaa (Me käytimme sitruunasuolaa, jota olemme saaneet ystäviltämme, mutta maustamaton suola sopii hyvin. Voit myös raastaa kalan sisään halutessasi pienen määrän pestyä limetin kuorta). Viipaloi limetti. Puolita viipaleet tarvittaessa, jos kalat ovat pieniä. Silppua mietoa chiliä ja ruohosipulia. Laita kalojen sisään suolan lisäksi limettiä, chiliä ja ruohosipulia. Huiski kalojen päälle hieman öljyä.

Kuumenna grilli kohtalaisen kuumaksi ja grillaa kaloja noin 15-20 minuuttia suoralla lämmöllä. Käännä puolivälissä.

Tee voikastike sulattamalla voita kattilassa ja silppuamalla voin joukkoon valkosipulia. Voit tehdä kastikkeen jo aiemmin, jolloin voi ehtii saada valkosipulin makua. Tällöin voit halutessasi siivilöidä valkosipulinpalat pois (me rakastamme valkosipulia, joten emme tee niin; mitä enemmän valkosipulia, sitä parempi).

Nosta grillatut ahvenet tarjoiluvadille ja laita päälle reilusti tuoretta korianteria ja kevätsipulia sekä limettiviipaleita. Tarjoa salaatin tai uusien perunoiden kanssa.

****

ps. Voit kirkastaa voin kastiketta varten, jos haluat. Arkiruoanlaitossa me emme jaksaneet nähdä moista vaivaa.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Tomaatin kasvatus - varkaiden poisto

Rungon ja oksan välistä puskee varas!

Kotimaiset tomaatit ovat kesällä torilta tai marketistakin ostettuina herkkuja, parhaimmillaan makeita ja mehukkaita punaposkia, joita kesän aikana kannattaa syödä kilokaupalla. Itse kasvatettujen tomaattien makua ja, myönnetään, fiilistä ei voita tietenkään mikään, sillä ne ovat rakkaudella ja pitkäjänteisyydellä kasvatettuja aarteita. Omien tomaattien kasvamista, kukkimista ja kypsymistä seurataan kuin jännitysnäytelmää ja kauden ensimmäisen mollukan valmistumista juhlitaan hihkuen ja hyppien.

Olen saanut muutamankin kerran kysymyksen tomaatin kasvatuksen saloista. Haluan muistuttaa, että olen sekä keittiö että tarhausasioissa amatööri, en ammattilainen. Mutta kymmenen vuoden aikana olen tehnyt niin paljon virheitä, että jotain ehkä älyän jo tehdä jos en oikein niin ainakin vähemmän väärin. 

Hus, varkaat hus. Ylemmän oksan haarasta varas on jo poistettu.

Tomaatin kasvuvaiheessa, kun sadosta vasta haaveillaan, on varkaiden eli sivuversojen poisto tärkeä osa kasvinhoitoa. Sanotaan, että pensastomaateilla sivuversojen poisto ei ole välttämätöntä, mutta kyllä minä olen esimerkiksi amppelissa roikkuvasta kirsikkatomaatista varkaat poistanut hyvin satotuloksin. Runkotomaateilla eli niillä tavallisilla korkeiksi kasvavilla tomaateilla varkaiden poisto on sadon kannalta eristyisen tärkeää. Pieni homma, enemmän satoa. Sivuversot vievät paljon vettä, energiaa ja tekevät hallitsemattoman viidakon, mutta tuottavat satoa vain vähän tai eivät olleenkaan.

Varkaat ovat runkon ja oksan väliin kasvavia sivuhaaroja (kuva 1), jotka kannattaa poistaa mahdollisimman pienenä (kuva 2). Sormilla pienen varkaan saa helpoiten pois. Varkaat kannattaa poistaa kerran pari viikossa, jotta ne eivät pääse kasvamaan kovin suuriksi.

Ei varkaita!

Muita erityisiä hoitotoimenpiteitä tomaatti ei kasvuvaiheessa tarvitsekaan. Alkukesästä riittävä kastelu ja jonkinmoinen lannoitus (meillä tämä) ovat tietysti tärkeitä tomaatillekin. Ja sitten ne aurinkotanssit, jotka takaavat riittävän lämmön.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Taste of Helsinki 2013 - topit ja flopit


Aloitetaan tiivistelmällä: Taste of Helsinki on aivan huikean hieno tapahtuma!

Kansalaistorin puiston vallannut Taste of Helsinki on gourmetruokatapahtuma, joka tarjoaa kahdentoista kotimaisen huippuravintolan kokkaamia menuita yhdistettynä välittömään fiilikseen, huolella valittuihin viineihin ja ohjelmaan. Perjantai-illan kattaukseen oman tunnelmansa toi lautasia ja laseja heitellyt tuuli sekä vesisade, mutta sää oli aivan sivuosassa, kun ruoka oli taivaallista, viini hyvää ja seura hersyvää. 


Kokosin Taste of Helsingin topit ja flopit. Jokaisen otsikon alla on raa'asti vain yksi annos ja asia, vaikka kaikkiin top-kohtiin olisin voinut kirjata listan erinomaisuuksia.


TOPIT

Alkuruoka - Kalkkunanmaksabrulee, raparperia ja punajuurta (Aito)

Annoksen osa - Sienitoffee (Luomo, alkupala)

Asenne - "on täällä törkeen kylmä, mutta on täällä myös törkeen hyvää ruokaa ja törkeen kivaa"

Jälkiruoka - Suola-karamellikakkua, mäntykinuskia ja raparperia (Juuri)

Palvelu - Ravintola Muru. Murun miehet suojelivat meitä sateelta ja kiikuttivat annoksia valloittamallemme katospaikalle. On ne ihania.

Pääruoka - Villisianniskaa, korvasienipiirasta ja vadelmanlehtikastiketta (Juuri)

Teko - lähitavaratalosta minulle sukat (ja itselleen kumpparit) kipaissut ystävä

Varuste - hupullinen sadetakki 

Viini - Julicher Estate Sauvignon Blanc



FLOPIT

Sääennustus - klo 20 piti paistaa aurinko. Ei paistanut.

Varuste - kesäkengät ilman sukkia. Virhe.

Ylettämättömyys - jakkaroille kiipeäminen on tuttu juttu, mutta että pankkiinkin olisi pitänyt olla tikkaat. Lyhyt ihminen tukeutuu tämmöisissä tilanteissa uuteen mottoonsa: God only let things grow until they are perfect. Some of us didn't take as long as others.

- - - - -

Taste of Helsinki on avoinna vielä tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina. Suosittelen!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Valkoinen BBQ-kastike & grillipizza

 

Valkoinen BBQ-kastike on Amerikan etelävaltioiden klassikkokastike. Majoneesipohjainen kastike on nopea ja helppo valmistaa ja se onnistuu hyvin myös niissä kesäisissä keittiöissä, joiden varustus ei yllä kotikeittiön tasolle.

Kastike on oikea grilli-illan moniottelija, sillä se sopii mainiosti dipiksi kasviksille, kanansiiville tai perunalohkoille sekä kastikkeeksi grillatulle lihalle. Hampurilaisen tai kolmioleivän väliin kastike kuuluu kuin itseoikeutettuna. Me levitimme valkoista BBQ-kastiketta grillissä valmistetulle pizzalle tomaattikastikkeen sijaan. Majoneesikastike teki yksinkertaisesta grilliherkusta täyteläistä ja täydellistä, eikä pizzan täytteeksi ei tarvittu kuin hieman juustoa, tuoreita tomaatteja ja basilikaa.


Resepti on osa Blogiringin Hellmann's kampanjaa. Ruokabloggaajat kehittävät reseptejä, joissa käytetään Hellmann'sin majoneeseja, tai joita nautitaan tuon Amerikan suosituimman majoneesin kanssa. Grillit kuumaksi!

****

Valkoinen BBQ-kastike

1 rkl omenaviinietikkaa tai siideriviinietikkaa
1/2-1 valkosipulinkynsi
1 tl sinappia
1 tl sokeria
suolaa (n. 1/2 tl)
mustapippuria (n. 1/2 tl)
ripaus cayannepippuria

Silppua valkosipulinkynsi. Sekoita Hellmann'sin majoneesin joukkoon muut ainekset ja laita tekeytymään jääkaappiin. Maista ja säädä tarvittaessa suolan tai sokerin määrää. Erityisesti sokerin sopiva määrä riippuu käyttämästäsi etikasta. Lopputulos saa olla hieman hapokas ja raikas.

****

Pizza grillissä
6-8 pienehköä grillipizzaa

pohja
2 dl vettä
3/4 tl suolaa
2 tl kuivahiivaa
2 rkl oliiviöljyä
4-5 dl vehnäjauhoja

täyte
1 annos valkoista BBQ-kastiketta
juustoraastetta (esim. parmesaania)
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa

Sekoita veteen suola, kuivahiiva ja öljy sekä jauhot. Vaivaa taikina huolellisesti, nostata taikina joko pitkään jääkaapissa tai nopeammin huoneenlämmössä. Laita pöydälle jauhoja ja työstä taikinaa niin pitkään, että saat aikaan kimmoisan, sileän ja napakan taikinapallon. Grilliin laitettavan pizzan taikinan vaivauksessa kannattaa olla huolellinen, jotta pizzapohjaa on helppo käsitellä ja kääntää grillissä. Kaulitse taikinasta 6-8 ohuehkoa pizzapohjaa (halkaisija noin 20 cm).

Kuumenna grilli melko kuumaksi. Paista pizzapohjaa suoralla lämmöllä kunnes pohja on saanut väriä ja alkanut kypsyä (noin 2-3 minuuttia). Käännä pohja ja sammuta osa polttimista (meidän kaasugrillissä on neljä poltinta, joista kaksi jätetään päälle). Levitä pizzan päälle valkoista BBQ-kastiketta, juustoraastetta sekä halutessasi puolitettuja kirsikkatomaatteja. Paista epäsuoralla lämmöllä viitisen minuuttia. Tomaatit voit laittaa myös valmiin pizzan päälle tuoreena samalla kun revit pizzalle runsaasti tuoretta basilikaa.

****



torstai 6. kesäkuuta 2013

Kanavartaat itämaisittain


Kesä ja grillaaminen, tuo parivaljakoista parhain, tuo multa- ja ruohovanan ulko-oven ja keittiön välille. Vanan aiheuttajia on kaksitoista. Neljä niistä kuuluu ulos ja sisään astioiden kanssa kulkeville kotikokeille, jotka eivät potkaise kenkiä pois eteisessä. Kahdeksan pientä, karvaista ja ruohoista kipittävät perässä, sillä kinttujen päällä keikkuvat otukset tietävät keittiön ja grillin olevan the mestoja. Ne tietävät myös, että jääkaapissa on juustoa, pakastimessa naudan mahaa ja grillissä herkkuja. Ja aina kannattaa yrittää. Joka. Ikinen. Kerta.

Grillattujen itämaisten kanavartaiden herkullisuus piilee hoisinkastikkeessa, joka muodostaa sekä marinadina että grillauskastikkeena toimivan kastikkeen ytimen. Tilkka konjakkia ja sopivasti muita makuaineita tekee siitä vieläkin parempaa. Seuraavalla kerralla aion koittaa tehdä hoisinkastikkeen itse, vaikka Koon Chun -merkin kastike onkin varsin hyvää valmistavaraa.

Vartaiden lisäkkeeksi sopii esimerkiksi kaakkoisaasialainen kaalisalaatti mangolla. Me tosin lipsuimme viime hetkellä suunnitelmasta, kuten Instagram-otoksesta näkyy.

****

Itämaiset kanavartaat

1 dl hoisinkastiketta
2 rkl soijakastiketta
2 rkl seesamöljyä
1 rkl konjakkia (tai esim. sherryä)
1 rkl limetin mehua
2 valkosipulinkynttä
1-2 tl tuoretta inkivääriä
1/2 - 1 tl kiinalaista viismaustetta
n. 1 tl chilirouhetta (tai tuoretta chiliä)

n. 400g broilerin/kanan rintaa
seesaminsiemeniä
ruohosipulia

Tee valkosipulinkynsistä ja inkivääristä pienen pientä silppua. Sekoita kaikki marinadin ainekset. Kuutioi broileri sopiviksi suupaloiksi ja laita noin puolet marinadista lihapalojen sekaan. Jätä marinoitumaan vähintään tunniksi. Säästä toinen puoli marinadista grillausta varten.

Pujottele lihapalat tikkuihin ja grillaa kypsäksi. Kun olet kääntänyt vartaat, sudi niille reilusti kastiketta ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Varothan ylipaistamasta vartaita!

****

Kengät jätetään nykyään jalkaan silkkaa laiskuutta, koska meillä vallitsee villi lose it or lose it -meininki. Vähintään toista lattialle jäänyttä tossua saa etsiä pienemmän karva-apurin suusta, sohvan alta tai viltinmutkasta. Joka. Ikinen. Kerta.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Valkopapu-tillitahna



Istanbulin ruokatarjonta toi monta uutta ideaa ja ajatusta kotikeittiöön. Valkopapu-tillitahna on niistä ensimmäinen; se jäi mieleen vahvana makumuistona, ja kyllähän te jo taidatte tietää minut ja minun tahna-addiktioni. Yhdistelmä saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta suosittelen kokeilemaan. Me jäimme kerralla yhdistelmään koukkuun.

****

Valkopapu-tillitahna

1 prk (n. 200g) suuria valkoisia papuja (tai vastaava määrä itse keitettyjä)
1 pieni shalottisipuli tai kevätsipulin mukula
2 rkl oliiviöljyä
tilkka sitruunamehua tai omenaviinietikkaa
suolaa
(hieman vettä)
n. 1 dl tillisilppua

Valuta ja huuhtele pavut. Silppua sipuli. Laita tilliä lukuunottamatta ainekset tehosekoittimeen tai sauvasekoittimella sopivana kulhoon. Surauta tasaiseksi, ohenna tarvittaessa pienellä vesitilkalla. Tee tillistä karkeahkoa silppua ja sekoita lusikalla tahnan joukkoon.

****

Reseptin autenttisuudesta en mene takuuseen. Se perustuu makumuistiin ja "näin ne tahnat yleensä tehdään" -tuntumaan. Olemme syöneet tahnaa tabboullehin, vihersalaatin ja turkkilastyyppisten lihapullien kanssa sekä näkkärin päällä. Turkissa tahna tarjoiltiin alkupalana, mezenä, jolloin se syötiin leivän kanssa tai siltään.


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Raparperijäätee



Kun kiivaimman raparperisesongin aikaan pyyhältää pohjolaan harvinainen helleaalto, pitää raparperijäätee menon coolina. Aurinkolasit nenällä viimeistelee vaikutelman.




Resepti






Raparperijäätee


raparperisiirappi
1 litra raparperipaloja
4 dl vettä
4 dl sokeria

lisäksi
mustaa teetä
limettiä
tuoretta minttua
jääpaloja
(kivennäisvettä)

Tee raparperisiirappi valmiiksi. Se säilyy ainakin viikon verran. Pilko raparperinvarret ja mittaa kaikki ainekset kattilaan. Kiehauta kunnolla ja vähennä sitten lämpöä. Keittele hiljalleen noin 45-60 min., pidempäänkin, jos haluat sakeampaa tavaraa. Anna seoksen jäähtyä kattilassa ja siivilöi se.

Keitä teetä varten vettä ja hauduta musta tee tavalliseen tapaan (itse tykkään hauduttaa teetä jääteetä varten hieman pidempään kuin kuumana juotavaan teehen). Jäähdytä tee.

Jäätee syntyy sekoittamalla kylmää siirappia jääkaappikylmään teehen. Sopivan suhteen saa selville maistelemalla. Hyvä lähtökohta on 3 osaa teetä ja 1 osa raparperisiirappia. Mausta halutessasi pienellä määrällä limetinmehua. Lisää runsaasti jääpaloja ja tuoretta minttua. Pirskahtevaisuutta saat teehen kivennäisvedellä, silloin joudut ehkä säätämään siirapin määrää.

Huom! Ethän heitä pois raparperisiirapista siivilöityä raparperimuhjua. Se on hyvää esimerkiksi jätskin kanssa tai osana raparperikukkoa.

–––––

Aiemmin olen tehnyt raparperisiirapista ja kuplajuomasta sihijuomaa. Mittasuhteet ovat siirapissa vähän toiset. Samalla raparperimäärällä tulee kyllä enemmänkin siirappia.



lauantai 1. kesäkuuta 2013

Upea ja inspiroiva Istanbul


Olen kova tyttö käyttämään positiivisia ilmaisuja, mutta uskotteko kun kerron Istanbulin olleen yksi valloittavimmista kaupungeista, joissa olen vieraillut. Piti oikein pinnistellä, että muistin olevani työmatkalla; kaupungin kujat, basaarit ja nähtävyydet vetivät magneetin lailla puoleensa. Parasta Istanbulissa oli elämä itse. Paljon ääntä ja vielä enemmän ihmisiä, kaikuvia rukouskutsuja ja tööttäileviä takseja, jäätelökauhana toimivan miekan kalketta ja naurua. Istanbul oli myös vastakkaisuuksien kaupunki, jossa uusi ja ikivanha sekä moderni ja antiikkinen kohtasivat tehden paikasta lumoavan mielenkiintoisen. Euroopan ja Aasian yhdistävä Istanbul on sitä paitsi maailman ainoa kaupunki, jossa voi etsiä kohdetta väärästä maanosasta. Kyllä voi, ihan ite kokeiltiin.



Myös ruokakaupunkina Istanbul oli upea. Ruoka oli erinomaista ja inspiroivaa, kotikeittiössä on jo ehditty jäljitellä koettuja makuja. Paikallisten kevätkesän sesonkiherkusta, erikistä (kuva yllä), joka on eräänlainen raakana syötävä hapanluumu, en sen sijaan innostunut. Mezet olivat pala paratiisia, sillä turkkilaiset ovat ymmärtäneet, että tahnat ja käärityt ruoat tekevät elämästä suloisempaa. Olen tismalleen samaa mieltä.


Ihmiset olivat ystävällisiä ja neuvoivat mielellään, vaikka kielitaidot eivät aina kohdanneetkaan. Turistialueilla, esimerkiksi vanhassa kaupungissa ja maustebasaarissa, englannilla selvisi, mutta Aasian puolella englannintaitajat olivat harvemmassa. Se tiesi enemmän seikkailuja, sopi hyvin meille. Kehuttua Kadiköyn toria etsimme lopulta sanakirjasta luntatun turkinkielisen sanalistan kanssa. Ei löytynyt, vaikka kaikkien saamiemme, keskenään erilaisten, ohjeiden mukaan sen piti olla aivan lähellä. Yksi auttaja opasti meidät lopulta paikalliseen Tarmo-lähikauppaan. Se ei ollut ihan se mitä haimme.


Vaikka Aasian puolella emme ruokaparatiisia löytäneetkään, löysimme sellaisen Beyoglusta, Istiklal  kadun (pääostoskatu) tekemästä mutkasta muutama kortteli kohti Kultaista sarvea, Taksim-aukiolta tullessa siis oikealle. Pääosin paikallisten valloittamalla alueella oli valtavasti pieniä ruokaputiikkeja, erinomaisia ravintoloita, baareja ja iltaisin aivan käsittämättömän mahtava meininki. Alueella tuntuu opaskirjojen mukaan olevan useampikin nimi: Galatasaray Fish Market, Balik Pazari ja Cicek Pasaji vievät oikeille kulmille (kuva yllä).

Päädyimme syömään alueen ravintoloihin kolmena iltana sekä hyvien, konstailemattomien ravintoloiden, hyvän sijainnin että viehättävän tunnelman vuoksi. Kaikki syömämme ateriat olivat maukkaita ja huolella valmistettuja. Ehkä parhaaksi ravintolaksi kohosi Üstad, jonka kattoterassilta näki yli kattojen ja alas kujan vilinään.


Galatan sillan Beyoglyn päässä on sekä kalatori että kalaravintoloita, kehuttuja molemmat (kuva yllä). Sillan alle ei sen sijaan kuulema kannata mennä syömään (kuulostaakin epäilyttävältä, mutta alus on täynnä ravintoloita), tai ainakin hintojen kanssa on turistin syytä olla tarkkana.


Maustebasaasi Galatan sillan Sultanahmetin päässä on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Hinnat tosin ovat korkeat, selvästi halvemmalla samaa tavaraa saa, kun puikahtaa basaarin takana oleville pikkukujille. Kujilla paikallisten ja myyjien leppoisuus tekevät ostosten tekemisestä mukavaa. Kujilla kohtaa aitoutta ja elämää.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails