tiistai 28. toukokuuta 2013

Tarhassa vallitsee tasapaino



Palatessani aamuyöllä kotiin työreissun ja Bon Jovin voimaannuttamana en ollut uskoa verkkokalvojani: orastava keväinen vihreys oli humahtanut viikossa valloittavan vihreäksi kesäksi. Minulta jäi näkemättä hehkuvin hiirenkorva-aika, mutta en valita. Tätä olen odottanut koko pitkän talven!


Kesän tietää tulleen vihreyden lisäksi myös surisevista herukkapensaista, pian avautuvista omenenkukista, ruohosilpun levittämisestä värjääntyneistä käsistä sekä tolkuttomasta kitkemisen tarpeesta. Näemmä vuohenputkipe******t voivat aivan helposti venähtää viikossa juuri näkyvistä nysistä puolimetrisiksi korstoiksi. Onneksi saman tempun on tehnyt myös raparperi ja ruohosipuli. Myös salaatin ensimmäinen sato on jo hyvinkin korjauskunnossa ja avomaalle kylvetyt rivit ovat lähteneet kasvuun lupaavasti. Viikon aikana pihaamme on kasvanut myös portti. Ai, semmoisiakinko siemeniä on myynnissä?


Jotta elämän tasapaino säilyisi, täytyy todeta talven vieneen pari sitkeäksi sissiksi luulemaani aarretta. Kasvihuoneen viiniköynnös sekä vuosia vallattomana kasvimaalla levinnyt mäkimeirami päättivät muuttaa talven tuulissa kohti parempia kasvuolosuhteita. Heippa vaan ja terveisiä sinne minne ikinä lähdittekin. Marssin suutuspäissäni lähipuutarhalle, tilasin kaksi viiniköynnöstä ja pakkasin kyytiin neljä mäkimeiramia.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Cookie dough pops - keksitaikinatikkarit


En ymmärrä, miksi en ole toteuttanut tiedossani ollutta nerokasta elämän sulostuttajaa aiemmin. Miten ihmeessä en ole sisäistänyt, että maailmassa on yleisesti hyväksyttävä ja aikuisille(kin) sopiva tapa syödä taikinaa.  Mikään ei tosin ole minua estänyt syömästä taikinaa ennenkään, mutta että juhlissakin voi tarjota sitä mistä kaikki kuitenkin tykkäävät oikeasti enemmän kuin valmiista kekseistä. Juhlissa voi tarjota keksitaikinaa, raakana!

Periaatteessa mitä tahansa herkuksi toteamaansa keksitaikinareseptiä voi käyttää tässäkin tarkoituksessa, sillä kotimaisia kananmunia voi syödä kypsentämättäkin. Mutta munattomaksi cookie dough -taikinan saa varsin vaivattomasti korvaamalla yleensä sen ainokaisen munan muutamalla ruokalusikallisella kermaa tai muuta nestettä. Minä tykkään soodan ja leivinjauheen tuomasta kirpsakkuudesta, mutta niitä ei ole välttämättömyys käyttää, sillä nostatustarvettahan ei ole. Lisäksi tykkään käyttää paistamatta syötävässä taikinassa mahdollisimman pienikiteistä sokeria, esimerkiksi intiaanisokeria tai erikoishienoa sokeria, jotta kiteet eivät raksu ikävästi suussa.

Cookie dough eli keksitaikina on amerikkalaisissa blogeissa ja ruokasivustoilla vierailleille varmasti tuttu juttu. Taikinaa käytetään esimerkiksi paistetun kakkupohjan päällä, paistettujen keksien välissä tai yhtenä kerroksena hyydytetyissä juustokakuissa. Minä dippasin taikinapalloja yksinkertaisesti suklaaseen. Ilman dippausta cookie dough popsit näyttävät, no, taikinapalloilta, mutta suklaa ja suolakiteet saavat ne salonkikelpoiseksi. 



****

Cookie dough popsit eli keksitaikinatikkarit
(mukautettu suklaacookiereseptistäni)

3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl täysruokosokeria ("intiaanisokeria")
1 dl erikoishienoa sokeria (esim. Siro)
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl soodaa
n. 100g tummaa suklaata
125 g voita
n. 1/2 dl kermaa

kuorrutukseen
suklaata

sormisuolakiteitä
 
Sekoita kuivat aineet keskenään. Rouhi suklaa pieneksi rouheeksi (iso rouhe vaikeuttaa pallojen kasassa pysymistä), sulata voi ja sekoita kaikki ainekset lopulta taikinaksi. Mikäli taikina meinaa murustella, vaikka työstät sitä kunnolla käsin, lisää hieman nestettä.

Tee käsin tiiviitä, noin 2 1/2-3 cm halkaisijaltaan olevia palloja, tikuta ne halutessasi ja laita pallot jääkaappiin jähmettymään. Sulata suklaa vesihauteessa, pyöräytä pallot suklaassa ja valuta ylimääräiset suklaat pois. Tiputa päälle suolakide tai kaksi ja anna kuorrutuksen kovettua.

Jos et halua syödä koko taikinaa raakana, voit paistaa taikinasta cookieseja. Litistä pallot ja paista niitä noin viisi minuuttia 180 asteisessa uunissa. HUOM! Jos haluat tehdä todella hyviä cookieseja, palaa alkuperäiseen reseptiin.

****

torstai 9. toukokuuta 2013

Perhe on paras!



Eilen sain viestin vanhemmiltani. Viestissä oli yllä oleva kuva ja teksti: "Kevään ensimmäiset. Terveisiä saaresta!"

Illalla soi puhelin ja meiltä kysyttiin maistuisiko meille savukala. Isä ei ehtinyt sanoa lausetta loppuun, kun olin jo vastannut. Ja tänään siskoni kiikutti Kuopiosta kaksi kalaa keittiöömme, minulle ahvenen, tietysti, ja herra Kokille siian. Kiitos, ihanat!



tiistai 7. toukokuuta 2013

Poro-vuohenjuustoleivät balsamicosiirapilla


Kevään ja kesän koittaessa juhlakausi alkaa taas olla kuumimmillaan. Ja mikäs se mukavampaa!

Minä tykkään aina eniten juhlapöytien suolaisista tarjottavista. Pieniä suolaisia paloja en voi useimmiten vastustaa lainkaan. Minimuonat ovat ystäviäni myös silloin, kun olen itse ruokakemujen emäntänä, sössin aikatauluttamisen ja vieraiden viihtymiseen (ja oman nälän taltuttamiseen) tarvitaan jotain, joka oli suunniteltu osaksi varsinaista juhlapöytää. Mutta jos ei kerro kenellekään ja tyrkkää drinkkilasin käteen jo ovella, ei kukaan arvaa mitään.

****

Poro-vuohenjuustoleivät balsamicosiirapilla

balsamicosiirappi
2 dl balsamicoa
n. 1/2 dl sokeria (tai tarpeen mukaan)

leipiin
tuoretta, hyvää, vaaleaa leipää (esimerkiksi ciabatta)
kylmäsavuporoa siivuina
vuohentuorejuustoa (esimerkiksi Chavroux)
tilkka kermaa tai maitoa
tuoretta timjamia

Keitä ensin balsamicosiirappi. Laita kattilaan balsamico ja sokeri. Kiehauta ja alenna sitten lämpöä ja anna poreilla hiljakseen. Keitä siirappia niin paljon kasaan, että se sakenee hieman. Älä kuitenkaan keitä sitä siirappimaiseksi, sillä balsamicosiirappi jähmettyy huomattavasti jäähtyessään. Voit tehdä siirapin valmiiksi hyvissä ajoin, se säilyy jääkaapissa ainakin pari viikkoa.

Leikkaa leivästä siivuja. Voit paahtaa leipiä kevyesti uunissa niin halutessasi, rapea pinta leivissä on aina yhtä ihana. Täytä leivät kuitenkin jäähtyneenä. Notkista pehmeä vuohenjuusto tilkalla kermaa tai maitoa. Sivele juustoa reilulla kädellä leiville. Myttää kylmäsavuporoviipale taiteellisesti juuston päälle ja huiski päälle balsamicosiirappia sekä tuoretta timjamia.

****

HUOM! Balsamicosiirappiin tarvittavan sokerin määrä on riippuvainen jossain määrin balsamicon laadusta. Vanha ja paksu balsamico on jo valmiiksi makeaa, tuore (ja halvempi) balsamico on selvästi lirumpaa, jolloin sokeria tarvitsee enemmän.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Lämmin vermicelli-kasvissalaatti


Lämmintä riisinuudeli-kasvissalaattia syödessä pohdimme salaatin ja wokin hennonhäilyväistä eroa. Että semmoinen syvällinen ja elämää tärkeämpi keskustelunaihe.

Ruoka oli erinomaista, mutta se ei siivittänyt meitä tuon vaativan aiheen selvittämiseen. Ruoka vei nimittäin kielen mennessään.

****

Lämmin vermicelli-kasvissalaatti
2-4 a

100g vermicellinuudelia (ohutta riisinuudelia)
tilkka öljyä
2 valkosipulinkynttä
1-2 rkl tuoretta inkivääriä 
n. 150g valkokaalia
n. 150g siitakesieniä
2 keskikokoista porkkanaa
2 rkl soijakastiketta
2 rkl sienikastiketta (mushroom sauce)
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
kevätsipulia
tuoretta chiliä

Työstä ensin kasvikset: kuori valkosipulinkynnet ja pala inkivääriä, tee niistä pientä silppua. Puhdista ja puolita tai pilko sienet. Suikaloi kaali ja porkkana ohuiksi suikaleeksi. Silppua valmiiksi myös yrtit, kevätsipulit ja pätkä tuoretta chiliä.

Kuumennä pannulla öljyä. Kuullota siinä hetki valkosipuli- ja inkiväärisilppua. Lisää sienet ja kääntele keskilämmöllä kunnes sienistä on lähtenyt liiat nesteet. Lisää kaali ja porkkanat, sekoittele vielä muutama minuutti, mutta jätä kaali ja porkkana rouskuvan rapeaksi.

Samalla kun paistelet kasviksia, keitä vermicellit paketin ohjeen mukaan. Pätki nuudeleita hieman lyhyemmiksi joko raakana tai kypsänä (joku nuudelimerkki katkeaa paremmin raa'an rapeana, toinen kypsänä saksilla), jotta niitä on helpompi sekä syödä että sekoittaa muihin aineksiin. Sekoita nuudelit kasvisten joukkoon, lisää keskenään sekoitetut maustekastikkeet ja ripottele päälle yrtit, kevätsipulit ja tuoreen chilin renkulat.

****


torstai 2. toukokuuta 2013

Parsa-ajan paras lounas


Yksinkertaiset asiat saavat ihmismielen onnelliseksi. Yksi niistä on pikaisesti kasattu parsapannu, joka tekee päivästä keväisen ja iloisen, vaikka taivaalta vihmoisikin räntää.

****

Parsapannu

tilkka oliiviöljyä
tuoretta parsaa
ilmakuivattua kinkkua
kananmunaa
parmesaania
mustapippuria
(sormisuolaa)

Poista parsoista puiseva tyvi ja kuori parsat tarvittaessa. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla ja laita parsat paistumaan. Laita samalle pannulle myös kananmuna. Paista parsoja pari kolme minuuttia ja käännä ne. Lisää pannulle ilmakuivattua kinkkua. Parsapannu on valmis, kun kananmunan valkuainen on hyytynyt, keltuiainen saa jäädä löysäksi, sillä se toimii oivallisena kastikkeena. Vuole päälle parmesaania ja rouhaise mustapippuria. Lisää tarvittaessa hieman suolaa.

****

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kokonaiset ahvenet uunissa - helppo yhden astian herkku


Seuraa klassinen aloitus: Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel minulle.

Marssin viikonloppuna ensimmäistä kertaa kalakauppaan ostamaan kokonaisia ahvenia. Naurakaa vain, mutta harvoin olen ollut niin innoissani ja ihmeissäni käsiini annetuista ruoka-aineksista. Yli kolmenkymmenen vuoden tuskastuttavan ja totaalisen kala-allergian jälkeen voin syödä ahventa ilman suurempia oireita (pientä kutinaa ei meillä lasketa). Käden kohti taivasta; tämä on mahtavaa! Lohikalat teettävät edelleen töitä lääkäreille, mutta enää en aio sitä surkutella. Sanoinko jo, että tämä on mahtavaa. 

Kalakauppias, entinen kala-allergikko hänkin, perkasi pyynnöstäni kalat hitaasti ja siten, että näin kuinka se tehdään. Seuraavalla kerralla osaisin ehkä itsekin, joskin kauppiaan veitsen liikkeet olivat sen verran mukavaa katsottavaa, että taidan kantaa ahvenet jatkossakin kotiin perattuina.

Ahventen kanssa uuniin laitettiin perunoita, jotka saivat osansa sitruunaisesta mausta. Raikas jugurttikastike sai ruoan maistumaan kesältä, tuoksumaan laiturinnokalta ja tuntumaan lempeältä suvituulelta.

****

Kokonaiset ahvenet uunissa perunoiden kanssa

1 kg ahvenia (meillä neljä kalaa)
1 sitruuna
kevätsipulin varsia
suolaa
oliiviöljyä
perunoita
tuoreita yrttejä

jugurttikastike
2 dl maustamatonta jugurttia
kourallinen kevätsipulisilppua
kourallinen tuoreita yrttejä (esim. persilja, basilika)
sitruunamehua tai omenaviinietikkaa
n. 1 tl sinappia
suolaa
himppunen sokeria

Laita uuni lämpiämään noin 175-180 asteiseksi. Laita heti uuniin esikypsymään foliokääreessä pestyt perunat. Huuhtele ja kuivaa peratut ahvenet. Pese sitruuna huolellisesti ja viipaloi se ohuehkoiksi siivuiksi. Silppua  kevätsipuli. Rohi suolaa kalojen sisään ja päälle. Sujauta ahvenien mahaan viipale sitruunaa ja hieman kevätsipulia. Huiski kalojen päälle hieman oliiviöljyä.

Ota esikypsyneet perunat folionyytistä, ripottele niille hieman suolaa ja laita ne samaan vuokaan kalojen kanssa. Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. Tee sillä välin kastike sekoittamalla jugurtin (tai kermaviilin) joukkoon kevätsipulia ja yrttejä silppuna. Mausta suolalla, sitruunalla, sinapilla ja sokerilla makusi mukaan.

****

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails