torstai 31. tammikuuta 2013

Ruissipsisnäksit


Kuvan teksti kertoo kaiken olennaisen. Rakastamme pikkuruokia, sormisyötäviä ja tapaksia, jos se nyt mikään uutinen on Kokit ja Potit -blogin parissa aiemminkin käväisseelle. Ruissipisnäkseissä pikkuruokaan yhdistyy toinenkin truelove, näkkileipä, joka muuttuu uunissa reunoiltaan vieläkin rapeammaksi ja sitkistyy keskeltä täydellisesti.

****

Ruissipsisnäksit

maustamattomia ruissipsejä (esim. näitä)

täytteeksi esimerkiksi
juustoa: parmesan, gouda, emmental, brie, aura...
jauhelihakastikkeen tai chili con carnen jämiä
kinkkua tai meetvurstia
tomaattia tai paprikaa kuutioina
salsakastiketta
oliivia
...

Levitä ruissipsit pellille ja täytä mieleiseksesi. Jos täyte on "kuivaa", kuten vaikka meetvurstia, hyvin sulava juusto tuo kosteutta sopivasti.

Kuvassa olevissa snäkeissä on se viimeinen, aina roikkumaa jäävä, kauhallinen chili con carnea ja parmesaania. 

****

lauantai 26. tammikuuta 2013

Apua, leivokseni on smöörattu!

Kuva: Sanna Peurakoski, Lähde: Baking Instinct -blogi
Viime syyskuussa blogimaailma pyörähti pari ylimääräistä kierrosta, kun kajahtanut aatelinen, Eleanora von Smöör, julkaisi makeaa elämää ylistävän Baking Instinct -bloginsa. Siitä lähtien siipien havinaa, kimallusta ja fasinoituneisuutta on riittänyt - aatelisen silmin maailma on selvästi makeampi paikka! Eleanoran ruokaympyrä koostuu neljästä sektorista: makeasta, makeammasta, makeimmasta ja kuohuvasta. Ihan näin voin sanoa, että tuossa ympyräisessä tuntuisi kerrankin olevan jotain järkeä. Siitähän puuttuu vain punaviini ja pekoni.

Nyt tämä taivaanrantaa vaistonsa varassa värittävä von Smöör on huomannut, että netissä on, kas vaan, muutama muukin blogi. Ihan pari vaan. Jostain syystä lady iski Babbis-huuhkajansa kynnet Kokit ja Potit -ruokablogiin ja halusi smöörata* ihanat puolukka-kinuskileivokseni. Olen fasinoitunut (mikä veikeä sana)!

Kuva: Reetta Pasanen, Lähde: Baking Instinct -blogi
Olen lukenut Eleanoran jokaisen jutun. Välillä olen nauranut vedet silmissä, välillä piirtänyt silmillä ympyröitä. Teksti on juuri niin iloittelevaa ja irrottelevaa kuin kajahtaneen aatelisen sulkakynästä voi kuvitella syntyvän. Onneksi rönsyilevää vispilänheiluttajaa ohjaa, auttaa ja koordinoi ihana Elina Jyväs. Elina on edellä mainitun aatelissuvun kunniakonsuli ja lehdistösihteeri sekä ennen kaikkea huikea reseptitaituri ja kirjoittaja, ruokatoimittajasuosikkini numero yksi. Ehkä Elina tsekkaa Eleanoran reseptit ennen julkaisua, sillä joka ikinen Baking Instinct -blogin ohje kuulostaa mahtavalta.

* Smööraaminen tarkoittaa minun käsitykseni mukaan samaa kuin nostaa aatelisarvoon, tulla huomatuksi erityisen hurmaavana tai olla kanssani samalla, ylhäisellä tasolla. Arvon von Smöör korjatkoon, jos olen väärässä.

  • Lue aatelisepäilyistä ja smöörauksesta lisää täältä.
  • Alkuperäisen puolukka-kinuskileivosjuttuni löydät puolestaan täältä.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kikherne-couscoussalaatti vihreällä kastikkeella

 

Kikherneet nostavat couscoussalaatin sivuosasta pääosan esittäjäksi - lisäke muuttuu pääruoaksi. Hävikkiuhan alla olleista rucolasta ja persiljasta tehty vihreä kastike sekä kermaviili antoivat ruoalle sekä raikkautta että kosteutta sopivina annoksina. Ihana ruoka!

Salaatin sekaan sopii tomaatin ja purjon ohella hyvin myös kurkku, kuorimaveitsellä lastutettu porkkana ja paprika. Kastikkeeseen voi puolestaan käyttää myös minttua tai korianteria.

****

Kikherne-couscoussalaatti

2 1/2 - 3 dl täysjyväcouscousia
ohjeen mukaan vettä (usein 1:1)
suolaa
sitruunamehua
oliiviöljyä
pippuria

1 prk kikherneitä
kasviksia maun mukaan (esim. tomaatti, kurkku, porkkana, paprika)
pätkä purjoa

kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia

Jos sinulla on nälkä, keitä vesi vedenkeittimellä. Jos sinulla ei ole kiirettä, voit käyttää kylmääkin vettä. Kaada vesi kulhoon mitattujen couscousien päälle ja mausta maistellen. Hämmennä välillä haarukalla, jotta jyvät pysyvät irtonaisina. Valuta, huuhdo ja valuta kikherneet, pilko kasvikset ja purjo. Tee kastike, suuntaa antava ohje on alla. Tarjoa salaatti kastikkeen ja kermaviilin tai turkkilaisen jugurtin kanssa.

****

Vihreä kastike

rucolaa ja tai persiljaa
valkosipulia
oliiviöljyä
happoa (sitruunamehua tai valkoviinietikkaa tms.)
suolaa
pippuria
sokeria

Laita yrtit, valkosipulia ja öljyä tehosekoittimeen tai kapeaan, sauvasekoittimelle sopivaan astiaan. Aja tahnaksi. Mausta maistellen hapolla, suolalla, pippurilla ja sokerilla. Lisää öljyä, jotta kastikkeesta tulee sopivan valuvaa. Lopputulos saa olla raikas, pehmeyttä tulee kyllä couscousista ja kermaviilistä.

****

maanantai 21. tammikuuta 2013

Maustevoi - mainettaan monipuolisempi



Maustevoi on kaikille tuttu juttu. Voi valmistuu nopeasti ja tärkeitä kohtia maustevoin teossa on vain yksi: käytä oikeaa voita. Muutoin soveltaminen, innovointi on suotavaa ja uusien makuyhdistelmien kokeilemista rajoittaa vain mielikuvitus.

Perinteisimmin maustevoinappi on aseteltu kuuman pihvin päälle juuri ennen tarjoilua, mutta maustetun voin mahdollisuudet ovat huomattavasti monipuolisemmat. Kokosimme alle kymmenen käyttöideaa. Kommenttilootaan odotan niitä lisää.

  1. Siivuta voista ohuita lastuja ja laita kuuman pastan päälle. Myös risoton (ja makaroonilaatikon) päällä lastut ovat valloittavia.
  2. Paista maustevoissa kasviksia, katkarapuja tai papuja. Kun ainekset viihtyvät pannulla vain hetken, ei valkosipulikaan ehdi liiaksi paahtua.
  3. Lohkaise kimpale voita höyrytetyn parsa- tai kukkakaalin päälle. Sekoita.
  4. Maustevoi on loistava peruna- tai juuresmuussin maustaja. Sekaan vaan ja reilusti.
  5. Sulata maustevoita valmiiksi pienessä kattilassa ja kaada kastike kanan, kalan tai perunoiden päälle.
  6. Ranskalaiset suorastaan rakastavat maustevoilantteja. Uuh!
  7. Entäs sitten hampurilainen! Vola ja voilastulla aateloitu!
  8. Sujauta viipale voita broilerin koipireiden nahan alle.
  9. Voitele lämpimäksi voileiväksi tarkoitettu leipä maustevoilla, täytä toivomillasi täytteillä ja uunita.
  10. Voitele pieni lehtitaikinalevy ohuelti maustevoilla, johon on sekoitettu parmesanraastetta. Leikkaa sentin viipaleiksi pitkittäin, rullaa kiepille ja paista kullanruskeiksi n. 200 asteessa.
Nyt on sinun vuorosi. Kommenttiloota odottaa.

****

Maustevoi valkosipulilla ja persiljalla

200g voita
3 valkosipulinkynttä (2 jos kynnet ovat valtavia)
1/2 tl (yrtti)suolaa
3/4 dl persiljasilppua
1 tl limetin mehua
hieman limetin raastettua kuorta

Ota voi huoneenlämpöön pehmenemään. Kuori valkosipulinkynnet ja tee kynsistä niin pientä sipellystä kun ikinä osaat. Silppua pienen pieneksi myös persilja. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Lusikoi massa halutessasi tuorekelmupalasen päälle, kääri kelmu kiinni ja muotoile pötkyläksi. Voit myös laittaa maustevoin kulhoon. Laita joka tapauksessa voi maustumaan jääkaappiin. Jääkaapissa voi säilyy hyvänä muutaman päivän. Pakastimessa voipötkö säilyy hyvin ja jäisenäkin vuoleminen onnistuu hyvin. Siivuttaminen onnistuu helposti käyttämällä veistä ensin kuumassa vedessä.

****

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Appelsiini-rapusalaatti (koska on kevät)


Tänään on kevään ensimmäinen päivä; kaamos on kaatunut. Tästä päivästä alkaen koko Suomessa paistaa aurinko joka päivä marraskuun lopulle saakka. Älkää puhuko mitään pilvistä, varjoisista kujista tai harmaista päivistä, en aio uskoa sanaakaan.

Kunniaksi keväälle ja värien voimalle teimme appelsiini-rapusalaattia, jonka makuja täydensi sitruksinen kastike. Avokado, appelsiini ja ravut sopivat yhteen erinomaisesti ja ovat yhdessä vielä enemmän kuin yksinänsä.

****

Appelsiini-rapusalaatti sitrusvinaigrette

salaattia tai baby-pinaattia
avokadoa
appelsiinia
rapuja
(öljyä, valkosipulia)
pekaanipähkinöitä

kastike
3 rkl tuorepuristettua appelsiinimehua
2 rkl oliiviöljyä
1/2 - 1 tl chilikastiketta (meillä Tannisen chilinen Vahva kastike*)
1/2 - 1 tl sokeria
suolaa
pippuria
(1 tl valkoviinietikkaa tarvittaessa)

Huuhdo salaatit ja/tai pinaatit, kuori ja viipaloi avokadot, fileoi appelsiinit (ne on niin paljon mukavampi syödä ilman kalvoja). Paista ravut tarvittaessa, valkosipuli öljyn joukossa antaa mukavasti makua. Kokoa salaatti.

Tee kastike. Sokerin ja etikan määrä riippuu appelsiinien makeudesta ja hapokkuudesta. Me käytimme 1 tl sokeria riittävän makeuden saavuttamiseksi ja 1 tl etikkaa, jotta happotaso asettui maku-uomiin.

****

*Tannisen Chilinen toi meille ennen joulua maisteltavaksi herkullisia kastikkeitaan, joista yhden olimme todenneet jo kesällä erinomaiseksi.  Tannisen Chilinen on todistanut, että lisä- ja säilöntäaineettomastikin voi tehdä kastikkeita kaupan hyllyihin, peukku sille. Kastikkeet ovat lunastaneet meillä paikkansa ruoanlaitossa mutta myös sellaisenaan niitä voi käyttää.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Lime curd eli limettitahna



Mikä on sinun suosikkireseptisi ylimääräisten kananmunankeltuaisten käyttämiseen? Teetkö keltuaisista jäätelöä, majoneesia, creme bruleen, vaniljakastiketta vai jotain muuta?

Minä käytin tällä kertaa keltuaiset limettitahnaan, lime curdiin. Tahnasta tuli juuri sopivan kirpeää, riittävän makeaa ja tahmaista. Limettitahnaa voi käyttää, kuten sitruunatahnaakin (lemon curd), kakkujen ja kääretorttujen välissä, paahtiksen päällä, juustojen seurassa tai vaikka lettujen tai pannarin kanssa. Myös jugurtin makeuttajana tai pavlovan raikastuksena tahna on mainio. Ja myönnetään, ehkä kaikkein parasta tahna on suoraan purkista lusikoituna.

Kuvassa olevan veitsen saimme joululahjaksi. Ihastuttavan veitsen on tehnyt maailman hurmaavin kolmasluokkalainen Kuopiosta - kiitos Emppu!

****

Lime curd eli limettitahna

3 keltuaista
1/2 dl sokeria
1/2 dl hillosokeria
2 tl limetin kuorta raastettuna
1/2 dl limetin mehua
50g voita

Kuutioi voi valmiiksi, tarvitset sitä hetken päästä. Mittaa voita lukuunottamatta kaikki ainekset kattilaan. Sekoita ja laita lämpö päälle. Sekoita voimakkaasti koko ajan keskilämmöllä kunnes seos sakenee (ja muuttuu vaaleankeltaiseksi). Nosta kattila pois levyltä ja laita voikuutioita muutama kerrallaa koko ajan samalla sekoittaen. Kun kaikki voinokareet ovat sulaneet ja tahna on tasaista, laita se jääkaappiin kannellisessa kipossa. Tahna säilyy jääkaapissa pari kolme viikkoa. Tahnan voi myös pakastaa.

****

Aivoni ei muuten millään meinaa taipua ajattelemaan, sanomaan tai kirjoittamaan sanaa limetti. Olen puhunut vuosikausia virheellisesti limestä, tälläkin areenalla. Hyi minua, mikä kaamea moka. Lupaan parantaa tapani (vaikka limetti onkin minusta aivan pöhkö sana, eikä se kuulosta lainkaan suomelta).

Limetti(jes!)tahnan reseptin löysin oululaisesta Sokerikukkasia-blogista. Käytin tahnaan kaikki neljä kaapissa ollutta, pientä keltuaista.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Sitruunakanaa, perunoita ja yrtti-valkosipuliöljyä


Tarvitset yhden astian, yhden uunin ja sopivan määrän ruoka-aineksia. Lopputuloksena on herkullinen ja helppo ruoka, vähän tiskiä. Arkiluksusta.

Reisilihan ja nahan väliin ujutettu, suolalla maustettu sitruunaviipale tekee lihasta raikkaan maukasta. Yrtti-valkosipuliöljy maustaa perunat melkein liian hyviksi ja toimii kostukkeena tai kastikkeena lautasella.

****

Sitruunakanaa, perunoita ja yrttiöljyä

broilerin koipireisiä
perunoita
sitruunaviipaleita
suolaa

yrttiöljy
oliiviöljyä
sitruunamehua
sitruunan kuorta raasteena
valkosipulia
suolaa
tuoretta timjamia

Kuivaa koipireidet talouspaperilla, saat rapeamman pinnan. Kuumenna uuni n. 200 asteeseen. Pese sitruuna huolella ja raasta kuori/kuorta pienimmällä mahdollisella terällä (viilaraastin on paras!). Purista sitruunan toisesta puolesta mehu, tarvittaessa hieman toisestakin. Leikkaa sitruunasta viipaleita yksi per koipi (ei haittaa vaikka mehua vähän olisikin jo puristeltu) ja rouhi suolaa viipaleiden molemmin puolin. Ujuta ensin sormesi koipireiden nahan ja lihan väliin, tee tasku. Laita taskuun suolalla maustettu sitruunaviipale. Laita koipireidet uunivuokaan.

Lohko pestyjä perunoita kuorineen samaan vuokaa lihojen kanssa. Tee yrttiöljy sekoittamalla kaikkia aineksi reilulla kädellä mitattuna kulhossa (ou nou, toinen kulho!). Kaada vuokaan ja möyhi käsin, jotta öljy maustaa perunat ja lihojen nahat.

Paista n. 200 asteessa nelisenkymmentä minuuttia tai kunnes koivet ovat varmasti kypsiä ja perunat mukavan rapeita ja ruskeita.

****

Tämän ruoan ei alunperin pitänyt päätyä lainkaan julkaistavaksi. Käänsin takkini kahdesta syystä: Mustapapu-avokadosalaatin kommenttilootassa Anu kertoi nähneensä työkaverinsa Instagrammissa  kuvan ruoasta ja pyysi reseptiä, jonka naputtelinkin jo Anulle vastaukseksi. Lisäksi innostuin leikkimään kuvan kanssa uudella ohjelmalla. Kaikkea sitä.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Pikaruoka III: Mustapapu-avokadosalaatti


Rentouttavan loman jälkeen arki on taas astunut areenalle. Ensimmäisenä lomanjälkeisenä kotityöpäivänä eniten otsaryppyjä aiheutti lounas töiden soljuessa sopivalla vauhdilla - miten onnekas olenkaan mielekkäästä ja inspiroivasta työstä!

Mustapapu-avokadosalaatti toi päivään lisää puhtia. Kun ainekset sekoitetaan illalla, kutsutaan seosta salsaksi ja viereiseen kulhoon katetaan maissilastuja.

****

Mustapapu-avokadosalaatti tai -salsa

1 prk mustapapuja (esim. 285/170g)
1 avokado
tuoretta korianteria tai persiljaa
muutama kirsikkatomaatti
sitruunan tai limen mehua
suolaa

Valuta, huuhtele ja valuta mustapavut. Kuori ja kuutioi avokado ja pilko tomaatit. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Säädä suola ja happo kohdilleen.

ps. valkosipuli sopii sekaan hyvin

****

Muita viidessä minuutissa valmistuvia ruokia ovat esimerkiksi nämä:

lauantai 5. tammikuuta 2013

Ravintola Kuurna - Kruunuhaan kultakimpale


Antti-pyryn aikaan vietin muutaman päivän Helsingissä töiden merkeissä. Olin kyllä tilannut lunta, sillä toivoin brittivieraamme näkevän pääkaupunkimme lumihunnussa, mutta ei sitä nyt ihan siinä määrin olisi tarvinnut tulla. Yhden aamun aloitimme aamun pukkaamalla taksimme lumijumista. Päivä olikin elämyksellinen aamusta iltaan; illalla nautimme koko seurueemme hurmannutta ruokaa Kuurnassa.

Kuurna on miljööltään ja tunnelmaltaan ainutlaatuisen viehättävä. Pieni ravintolasali on sisustettu tunnelmallisesti ja lämminhenkisesti, kotoisasti. Kaareva katto on upea ja akustiikaltaan kovia muotoja huomattavasti miellyttävämpi. Lämmin tunnelma ja keittiön touhujen sijoittuminen vain puoliseinän taakse loi olon, että olisimme syömässä ystävien luona. Toki keittiön äänet kuuluivat salin puolelle selvästi, mutta suurin osa äänistä oli miellyttäviä.

Ja jos joku kova ääni keittiöstä kantautuikin, lupasi se vain hyvää. Ruoka oli nimittäin ensiluokkaisen herkullista. Viikoittain vaihtuva lista koostui kolmesta alku-, pää- ja jälkiruoasta sekä liitutaululle kirjoitetuista päivän herkuista. Nelihenkinen seurueemme söi lähes koko tarjolla olleen menuun valintojen mentyä mukavasti ristiin.

Alkuruokina söimme munakoisokeittoa, karitsankieli-taatelisalaattia ja saaristolaissillileipää.  Pääruokina olivat ylikypsä karitsa savojinkaali-pekonimuhennoksella, uunisiikaa lisukkeineen sekä härkäpapupyre, paahdetut kasvikset ja uppomuna. Jälkiruokia valitsimme jaettavaksemme kaksi: päärynästruudelin vaniljakastikkeella sekä nougatglacen. Jokainen pöytään tuotu ruoka oli aivan erityisen maukasta ja kehuttua. Maut olivat selkeitä, reiluja ja raaka-aineita kunnioittavia, käsityönä tehtyä makutaidetta. Suosittelen!


perjantai 4. tammikuuta 2013

Cannellonit pinaatti-ricottatäytteellä ja tomaattikastikkeella


Ricotta on uusi ihastuksemme. Vielä ricottareseptirepertuaarimme ei ole kovin laaja, yksi ainokainen resepti, mutta pinaatti-ricottatäytteisiä cannelloneja olemme tehneet jo moneen otteeseen. Lempeän ricotan, aina yhtä ihanan pinaatin ja tomaatin kolminaisuus on makuhermoja kutkuttava. Cannelloneihin jää suorastaan koukkuun.

Ricotta-juusto ei kaikkien mittapuiden mukaan ole edes juusto, sillä se on valmistettu herasta, joka erottuu maidosta juustonteossa. Herasta tehdään juustoa muuallakin kuin Ricotan kotimaassa Italiassa; perinteinen pohjalainen juhannusjuusto tai makiajuusto on myös herapohjaista herkkua.

Cannellonit eivät ole pikaruokaa, mutta eivät työläysasteeltaan kuitenkaan lasagnea kummempaa ja ehdottomasti täytteenteon, täyttämisen ja kastikkeenkeiton arvoisia. Jamie Oliverin cannellonit olivat inspiraation lähteenä hellan ääreen asettuttaessa, mutta resepti on Kokkipottilan omaa käsialaa, meidän suihimme sopivaa. Niin sopivaa, että luulen cannellonien olevan meille vuoden 2013 suklainen chili con carne, se keittiömme käytetyin resepti. Aika paljon luultu vuoden neljäntenä päivänä.

****

Cannelonit pinaatti-ricottatäytteellä ja tomaattikastikkeella
4-6 annosta

tomaattikastike
tilkka öljyä
1 keskikokoinen sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl tomaattipyrettä
800g (2 prk) tölkkitomaatteja tai tomaattimurskaa
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
1-2 rkl sherryviinietikkaa (tai punaviinietikkaa)
muutama tippa tabascoa
hieman mustapippuria

pinaatti-ricottatäyte
200g (tuoretta) pinaattia
500g (2 prk) ricottajuustoa
1 valkosipulinkynsi
1 tl raastettua sitruunankuorta
1-2 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
hyppysellinen (tai pari) muskottipähkinää

päälle
n. 2 dl juustoraastetta (esim. parmesanin ja kermajuuston sekoitusta)
vajaa desi (ruoka)kermaa tai ranskankermaa

lisäksi
16 cannelloniputkea (kuinka yllättävää)

Aloita tomaattikastikkeen teolla, jotta kastike saa hautua rauhassa. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna kattilassa öljyä ja kuullota sipulisilppuja pari minuuttia. Lisää tomaattipyre, sekoita hetki. Kaada kattilaan myös tölkkitomaatit/tomaattimurska sekä suola ja hunaja. Anna hautua hiljalleen ja lisää hetken päästä hieman viinietikkaa sekä tabasco ja rouhittua mustapippuria. Anna hautua edelleen.

Huuhdo ja valuta tuore pinaatti huolella. Rouhi lehdet karkeaksi hakkelukseksi ja laita pinaatit kuivalle pannulle. Sekoittele pinaattikasaa viitisen minuuttia, jotta liika neste haihtuu. Kuori ja hienonna valkosipuli. Pese sitruuna huolella ja raasta kuoren keltaista osaa pienimmällä mahdollisella raastimenterällä. Kaada ricotta kulhoon ja sekoita voimakkaasti kunnes massasta tulee tasaista. Tasaisuus on helpompi saada aikaan kulhossa kuin pannulla (been there, done that). Lisää ricotta pinaatin joukkoon. Lisää myös valkosipulisilppu, sitruunankuoriraaste sekä sitruunamehua. Mausta pienellä määrällä suolaa sekä muskottipähkinällä*. Sekoita, laita lämpö ihan pienelle ja anna makujen tasoittua viitisen minuuttia.

Maista tomaattikastiketta ja säädä tarvittaessa suolan, makeuden ja hapon (etikka) määrää. Maista pinaatti-ricottatäytettä ja säädä sitäkin tarvittaessa.

Kaada tomaattikastike laakean uunivuoan pohjalle. Täytä cannellonit pikkulusikkaa apuna käyttäen (voit halutessasi myös käyttää pursotinpussia, mutta lusikoimallakin homma sujuu aivan hyvin). Asettele täytetyt putkilot tomaattikastikkeen päälle. Sekoita päällynen ja lusikoi se putkiloiden päälle.

Paista cannelloneja 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

****

Huomasimme sitruunaisuuden korostuvan cannelloneissa uudelleenlämmitettäessä. Ei se huono asia ollut, mutta huomionarvoinen kuitenkin. Ota asia huomioon tarvittaessa.

* Jos mahdollista, käytä ihmeessä kokonaista muskottipähkinää, jota raastat pinaattitäytteen joukkoon. Se on kaksisataa kertaa parempaa kuin valmiiksijauhettu muskottipähkinä.



torstai 3. tammikuuta 2013

Äänestä ja voita!


CocoVin superruokakisan äänestys on nyt käynnissä. Äänestäneiden kesken arvotaan CocoVin tuotepaketteja (3 kpl, arvo 100€). Helpotan ehdokasvalintaasi muistuttamalla, että mysliruutuni ovat supermaukasta superruokaa.


tiistai 1. tammikuuta 2013

Parhaat reseptit vuonna 2012


Vuosi 2012 toi tullessaan tunteiden koko kirjon: iloa, yllätyksiä, epävarmuutta, hyvää syvyyttä, riemua, sielua särkevää surua, voimaantumisia ja ilahtumisia. Vuosi on ollut rikas kuin elämä itse.

Iso osa edellä kuvatuista tunteista sopii myös keittiössä tai keittiöpuutarhassa koettuihin hetkiin. Ilon, riemun ja ilahtumisen hetket ovat olleet onneksi pinnalla useimmin, mutta erityisesti keittiötarhaukseen liittyy aina tiettyä epävarmuutta ja yllätyksellisyyttä. Välillä kasvaa, välillä ei. Rikkaruohot sentään kasvavat joka kesä. Kokkipottilan vuosi on ollut kuitenkin hyvin mielenkiintoinen ja erittäin antoisa, maukkaita hetkiä täynnänsä.

Valitsimme yhdessä herra Kokin kanssa vuoden 2012 parhaat reseptit. Valitut jutut ovat niitä, joiden ääreen palaamme arjessa silloin kun uusien makujen luomiseen ei ole aikaa, voimia tai tarmoa, ja silloin kun hyvät, tutut maut voimaannuttavat tai toimivat lohturuokina.


Parhaat reseptit vuonna 2012

Tammikuu
Vuosi alkoi Thaimaan lämmössä ja Kamalan hurmaavat ravintolat pitivät nälän loitolla kuun alkupuolella. Kotikeittiössä kokatuista ruoista ruokaisat sieniletut sekä paahdetut maa-artisokat piparjuurimajoneesilla maistuisivat meille vaikka tänäkin iltana.

Helmikuu
Suklaista chili con carnea on tehty vuoden aikana ehkä enemmän kuin mitään muuta ruokaa. Se on yksinkertaisesti järjettömän hyvää! Kasvisten määrää ja lajeja vaihtelemme kaapin tarjonnan mukaan, joskus purkkitomaatit ja pavut saavat hoitaa kasvispuolen ihan keskenänsä. Suklaata ja kahvia sen sijaan ei sovi jättää laittamatta.

Helmikuisista herkuista salmiakkidrinkki saa minut edelleen hyvälle tuulelle ja skonssit ja bruschetat nyt vaan ovat tasaisen väliajoin paikkansa ansainneet.

Maaliskuu
Maaliskuussa ripustimme taas piharakennuksen seinustalle kevään merkit. Oi kevät, kuinka oletkaan ihana! Varsinaisista resepteistä mainitsemisen ansaitsevat kesäkääryleet huikealla hoisinkastikkeella sekä sangria (koska loska ärsyttää, sangria ei).


Huhtikuu
Oijoi. Tämän vuosikatsauksen tekeminen taisikin olla virhe. Kevätreseptien selaaminen aiheuttaa nimittäin akuuttia kevätkuumetta. Onneksi kasvatuskausi alkaa ihan pian ja aika parantaa kuumeen parissa kolmessa kuukaudessa.

Kuumeesta huolimatta huhtikuun resepteihin: Keväinen lammassalaatti sekä varhaiskaalia ja katkarapuja kookosmaidossa olivat aivan törkeän hyviä ruokia eikä mangovaahto vaadi pääsiäistä, loppiainen passaa vallan mainiosti.

Toukokuu
Toukokuussa tempaisimme yli kolmenkymmenen ruokabloggaajan voimin Hävikistä herkuksi -kampanjalla tärkeän asian puolesta. Facebookissa kampanja elää edelleen - ja toivottavasti kaikkien meidän kodeissa hävikkiruokaa tulee aiempaa vähemmän. Kampanjan myötä päädyin myös Kalevan sivulle sekä printissä että nettikalevassa. Samainen juttu ilmestyi myös Ilkassa ja Keskipohjanmaa-lehdessä.

Lehtijutussakin yhtänä hävikkiruokana ollut paistettu riisi thaithyyliin on yksi Kokit ja Potit -ruokablogin luetuimpia reseptejä ja yksi meidänkin suosikeista. Reseptin miljoonat muunnosmahdollisuudet ovat hävittäjän taivas. Erityisen hyvää toukokuussa oli myös avokadohummus.


Kesäkuu
Kesäkuussa olin reissussa liki yhtä paljon kuin kotonakin, mutta kaikki blogiin päätyneet reseptit ovat aivan erinomaisia. Jäädytetystä banaanista ja mansikoista tehty jätskimäinen kesäherkku sekä mansikan sisäään piilotettu juustokakku herättävät mukavan kesäisiä makumuistoja.

Heinäkuu
Lomalla kiertelimme asuntovaunu auton perässä eteläistä Ruotsia ja piipahdimme myös Saksassa ja Tanskassa. Reissu oli upea! Reissun pääkohteista on kirjoitettu omat juttunsa:
Kotioloissa rokkijätkille kokatut ribsit olivat hullunhyviä. Voisihan niitä muuten tehdä näin talvellakin, vaikka ribsit mielletäänkin kesäruoaksi. Mozzarellakääretorttu taas on helppoudessaan ja herkullisuudessaan erinomainen lisäke salaatti- tai tapaspöytään.

Heinäkuussa sydän sykki myös kesän ensimmäiselle maasta nostetulle valkosipulille. Huoh.


Elokuu
Munakoiso-halloumkääryleet ovat yksi parhaista tekemistämme munakoisoruoista ikinä. Sadonkorjuuhenkinen kesäkurpitsatahna mintulla ja jugurtilla on myös elokuun reseptiparhaimmistoa eikä pannacottapiirastakaan voi olla mainitsematta.

Elokuussa iloittiin myös sadosta sekä Glorian Blog Awards -ehdokkuuksista.

Syyskuu
Syyskuussa Kokkipottila osallistui Happy Joe -reseptikisaan siiderihaudutetulla possulla, joka sittemmin sai kisassa ensimmäisen kunniamaininnan. Pinaatti-fetaletutkin ansaitsisivat kunniaa, niin herkkuja ne olivat.

Lokakuu
Pinaatti-iloittelu jatkui myös lokakuussa, jolloin söimme moneen otteeseen pinaattia ja kanaa intialaisittain. Leivontapuolella onnistumisia tuli suklaaleivonnaisten muodossa. Myös kekrikimbap oli tyrmäävän hyvää.


Marraskuu
Marraskuun mauista on pakko nostaa esille rapea possu karamellikastikkeessa. Paras ruoka, paras mieli. Puolukka-kinuskileivoksista erityisen hyviä tekee sekä rakenteessa että maussa olevat vastaparit: pehmeys ja rapeus sekä makeus ja kirpeys. Samaa rakenteen ja maun liittojen tuomaa erinomaisuutta on myös supermaukkaissa mysliruuduissa.

Joulukuu
Joulukuu oli koko vuoden tunteikkain kuukausi. En muista milloin olisin itkenyt ja toisaalta myös nauranut yhtä paljon. En myöskään muista, milloin olisin leikkinyt ruoalla yhtä paljon - elämän ylämäet ovat vaatineet tomaattitonttujen marsseja, näkkärikuusia, vaahtokarkkilumiukkoja  ja piparimökkejä glögikupin reunaan. Mozartin suklaafudge ja tyrnipannacotta olivat joulukuun reseptien ehdotonta eliittiä.


Sellainen oli meidän makuvuosi 2012. Kiitos jokaiselle lukijalle, kävijälle, kommentoijalle ja kannustajalle kuluneesta vuodesta. Tuotte arkeen iloa enemmän kuin uskottekaan!

Iloa, onnea ja maukkaita makuhetkiä vuodelle 2013!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails