perjantai 31. elokuuta 2012

Gloriaa ruoka- ja sisustusblogeille!


Meillä on ilo ilmoittaa seuraavaa:

Ensimmäistä kertaa järjestettävä Gloria Blog Awards palkitsee ruokablogeja kolmessa kategoriassa: paras ruokablogi, kaunein ruokablogi ja lukijoiden suosikkiruokablogi. Myös sisutusblogit palkitaan vastaavissa kategorioissa.

Kokit ja Potit -blogilla on valtava kunnia olla ehdolla kahdessa kategoriassa: paras ruokablogi ja lukijoiden suosikkiruokablogi. Olo on hämmentynyt ja riemastunut - Kokit ja Potit on upeassa seurassa! Ehdolla olevat blogit on valinnut esiraati, jonka valintaperusteina on ollut suosion ja lukijamäärän lisäksi ajankohtaisuus, persoonallisuus, aktiivisuus, sisältö ja ulkoasu.  Parhaan ruokablogin valitsee tuomaristo, lukijoiden suosikkiblogin tietysti me, lukijat.

Suosikkiasi pääset äänestämään tästä.


keskiviikko 29. elokuuta 2012

Satoilottelua

 Kun sanat eivät riitä, kuvat kertokoon edes osan koetusta satoilosta.


lauantai 25. elokuuta 2012

Kuuma juomavinkki: minttu-inkivääritee



Vaikka en suostukaan puhumaan vielä syksystä, voi siihen vääjäämättä koittavaan vuodenaikaan jo alkaa hiljalleen valmistautua. Perinteisesti meillä syksyn merkki on illan kähmässä kuuluva ehdotus: "keitetäänkö teet?".

Erinomainen vaihtoehto perinteisemmälle teelle on kuumassa vedessä haudutetut tuoreet mintunlehdet ja inkiväärinpalat. Joukkoon voi laittaa myös limenlohkon. Stevian lehtien uittamistakin aion kokeilla, sillä puskalle pitää hiljalleen alkaa tekemään jotain.

Ei kerrota kenellekään, että join kuvassa olevan juoman keskellä hehkeintä kesää, Lyypekissä, reissun liki ainoana hellepäivänä. 

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kesäkurpitsa pitsanpohjana


Kesäkurpitsa ei ole ollut moksiskaan kylmistä öistä tai sateesta, rikkaruohoista tai hoitamattomuudesta vaan tekee yhä kiihtyvällä tahdilla mahtavia hedelmiä. Tuommosista kasveista minä pidän!

Keittiössä on yritetty pohtia, mitä uutta ja kivaa kesäkurpitsasta loihtisi. Nytkin pöydällä pötköttää kaksi keltaista pamppua. Keitot ei nyt kiinnosta, eikä täytetyt kesäkurpitsatkaan. Paahdetut ja marinoidut viipaleet ovat hyviä, samoin kesäkurpitsatahna. Monessa blogissa on kehuttu myös kesäkurpitsa-halloumpihvejä.

Pari viikkoa sitten käytin viipaleita pikkupitsojen pohjana ja olin vahingossa melkein Julian jalanjäljillä; Rosmariinin tekemät pitsat munakoisopohjalla olivat alkujaan Childin reseptoimat.


Kesäkurpitsa toimi pohjana erinomaisesti ja pellillinen pikkupitsoja hävisi hetkessä. Täytteitä voi varioida tietysti kaapin kätköjen mukaan. Meillä päälle raastettiin juustonkantoja ja pilkottiin pala rakkaiden Ranskasta tuomaa pähkinäsalamia.

Jos sinulla on joku kesäkurpitsainen hittiresepti, jätä vinkkisi kommenttolootaan ja pelastat päiväni.

****

Kesäkurpitsapitsat

kesäkurpitsaviipaleita
täytteitä maun mukaan
juustoa

tomaattipyrettä
ketsuppia
suolaa, pippuria, sokeria
(valkosipulia)

Leikkaa kesäkurpitsasta noin puolen sentin paksuisia viipaleita. Paista viipaleita kuumalla pannulla molemmin puolin, jotta liika neste haihtuu. Laita viipaleet leivinpaperille. Tee kastike sekoittamalla tomaattipyrettä ja ketsuppia (noin 1:1) ja mausta seos. Levitä viipaleille ja laita päälle loput täytteet sekä juustoraaste. Paista n. 200 asteisessa uunissa kunnes juusto on saanut väriä.

****

tiistai 21. elokuuta 2012

Pannacottapiiras



Tuijotin pannacottapiiraan reseptiä kesällä noin viisituhatta ajokilometriä.  No okei, välillä vilkuilin karttaa ja bongasin tilapuoteja, puutarhoja, ruusuja ja muuta tärkeää. Ja kun silmät himoitsivat nerokasta pannacottapiirasta, oli kaikki kymmenen sormea valjastettu muiden kokeiltavien reseptien kohdille.

Lantliv Mat&Vin oli nimittäin taas täynnä herkkuja. Se pitää pintansa minun suosikkiruokalehtenä, vaikka uusin syksyinen numero ei olekaan niin täydellinen kuin kesälehti (tai sitten lomalla kaikki vaan tuntuu mukavammalta).

Pannacottapiiras päätyi lopulta kahvipöytään yhtenä suloisena kotisunnuntaina, kun vanhempani hemmottelivat meitä sankollisella tuoreita mustikoita ja oman pihan mansikkapenkki vielä pullisteli marjoja. Piiras oli kermaisan täyteläinen, vaikka korvasinkin osan ohjeen kermamäärästä maidolla.


****

Pannacottapiiras

pohja
4dl vehnäjauhoja
1/2 dl tomusokeria
1/2 tl suolaa
125g kylmää voita
1 kananmuna
(tilkka vettä/maitoa/kermaa)

1 kananmunan keltuinen
1 tl kermaa/maitoa

täyte
7 dl kermaa (tai kerman ja maidon sekoitusta)
n. 1 dl sokeria
1 vaniljatanko
(1 lime)
4 liivatelehteä

tuoreita marjoja

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet ja nypi sekaan kuutioitu, kylmä voi. Helpoimmalla pääset tehosekoittimella, käsinkin homma pelittää. Lisää kananmuna ja työstä taikinaksi, lisää tarvittaessa pieni tilkka nestettä.

Kaulitse taikinasta pyöreä levy ja painele se huolellisesti irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille (n. 23 cm halkaisijaltaan). Ole tarkkana, ettei pohjassa ole reikiä. Laita vuoka jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Paista pohjaa 200-225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes pohja on saanut hieman väriä.

Sitten seuraa tärkeä vaihe: Sekoita keltuainen ja kermatilkka hyvin sekaisin ja sivele pullasudilla seosta kuumalle piiraspohjalle tarkasti joka paikkaan. Seos tilkitsee mahdollisesti uunissa tulleet halkeamat, eikä täyte pääse valumaan kaukalosta ulos. Tee siis sively huolellisesti, älä oikaise tässä kohdassa. Jäähdytä pohja.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Mittaa kattilaan sokeri ja kerma tai kerman ja maidon seos. Halkaise vaniljatanko ja rapsuta siemenet kattilaan. Voit halutessasi laittaa kattilaan myös koko tangon. Kuumenna kermaseos kiehumispisteeseen ja ota pois levyltä. Ota vaniljatanko pois, jos laitoit sen kattilaan. Purista kerman joukkoon limen mehu sekä hieman pestyä ja raastettua kuorta, jos haluat.

Ota desin verran seosta erilliseen kuppiin, purista liivatteista vesi pois ja sekoita kupissa olevan kerman joukkoon. Kaada pienestä kupista seos kattilaan ja sekoita huolellisesti. Näin toimien voit olla varma, ettei kakkuun tule liivateklönttejä.

Kaada täyte varovasti pohjan päälle ja laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. Ota kakku pois jääkaapista kun täyte on kokonaan hyytynyt, irrota irtopohjavuoan reunus ja lado päälle reilusti tuoreita marjoja. Mustikoiden ja mansikoiden sijasta piiraan päälle sopisivat varmasti myös herukat tai hedelmät.

****

Löysin reseptin siis Lantliv Mat&Vin lehdestä (4/2012), mutta ohje on klippi Lisa Lemken uudesta kirjasta Till sommaren - mat för många, joten löydät piiraan ohjeen myös sieltä (s. 30). Yllä oleva resepti on hieman muunneltu versio alkuperäisohjeesta.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Must+vvm=tosihyvämehu


Sitä vaan, että mustikan ja valkoisen viinimarjan sekoituksesta tulee mielettömän hyvää mehua.

torstai 16. elokuuta 2012

Safkaa!


Tavallinen reissutyökeskiviikko kohosi eilen korkealle arjen yläpuolelle; minulla oli ilo piipahtaa Alexander ja Hanna Gullichsenin uunituoreen Safkaa -kirjan julkkareissa ravintola Raflassa. Olihan kivaa!

Tunnelma oli lämmin ja välitön, ravintolan täytti iloinen puheensorina ja ensimmäistä kertaa avattujen kirjojen hädin tuskin kuultava natinaääni (kehtasin haistaa kirjaa vasta matkalla takaisin työn ääreen, tiesittehän, että uusia kirjoja pitää aina haistaa). 

Kirjailijapariskunnasta välittyi suunnaton ilo ja valo. He säteilivät! Juuri tällaisia ihmisiä maailma kaipaa. Ihmisiä, joista välittyy välittäminen ja tekemisen ilo, elämä. Safkaa -kirja on tehty selvästi rakkautta ja aikaa säästämättä, vaikka esipuheessa kerrotaankin ruokien olevan stailaamattomia paloja perheen arjesta. Kaunista arkea, sanoisin. 

Odotin Safkalta paljon. Mutta kirja on vielä paljon enemmän. Se on täynnä ruokia, jotka sopivat arkeen ja juhlaan. Reseptit ovat selkeitä ja jokaisessa kodissa toteutettavia. Kirja on kirjoitettu hurmaavasti ja onnistumisiin kannustaen, vai mitä sanotte näistä ohjeista: "Kaada suklaakastike jälkkärin päälle tarjoiluvaiheessa. Hyökkää kimppuun." tai "Jos kohokkaasta tulee susiruma, voit peitellä jäljet tomusokerin avulla." Aamen. 

Eilisillan aikana sain kirjan täyteen hiirenkorvia. Ensimmäisenä testiin menee Kukkakaalisalaatti (s. 31), seuraavaksi Tiikerirapu-inkivääripasta (s.51) ja Ris au vin (s.110). Jälkiruokien otsikkosivulla olevan ihanan voisin pussata puhki. Aim in laaaav.

maanantai 13. elokuuta 2012

Tee se itse -vaniljasokeri


Vaniljasokerin tekeminen on melkein liian helppoa ollakseen totta: sokeria ja vaniljatanko tehosekoittimeen, sur-rur ja valmista tuli.

Minä pilkoin sokerin sekaan jo kerran kermaliemessä keitetyn ja sen jälkeen huuhdellun ja kuivatun tangon, josta valtaosa siemenistä oli rapsuteltu pois. Ja silti: valloittava vaniljan tuoksu ja viettelevä maku.


lauantai 11. elokuuta 2012

Syötävän ihana Skåne



Olen pitkittänyt tämän jutun kirjoittamista, koska ajattelin ihastumisen edes vähän laantuvan ajan kanssa. Ei ole laantunut. Skåne hurmasi, vei jalat alta ja sai suun hymyyn. Voiko olla rakastumatta maakuntaan, jossa ruusut kukkivat joka paikassa ja mansikat maksavat euron litralta. Jossa tilapuoteja on joka toisessa mutkassa, ja jossa pihat ovat huoliteltuja, ihmiset tavattoman ystävällisiä ja ruoka hyvää.

Ei voi. Paitsi että kyllä ne voisivat ihan vähän selkeämmin puhua.

Öölannista jatkoimme siis matkaa kohti etelää. Ajelimme itärantaa alaspäin ja poikkesimme vähän väliä pienemmille teille, koska harvoin elämä ja aarteet ovat päätien varrella. Välillä se tiesi huonompia teitä tai hidasta matkantekoa, mutta jokainen mutka oli sen arvoinen. Mitä etelämmäksi menimme, sitä vehreämpää ja viljavampaa maaseutu oli. Ja mitä viljavammalta näytti, sitä enemmän teiden varsilla oli tilapuoteja (Gårdsbutik). Oikeasti, niitä oli pal-jon. Vinkkejä tilapuodeista löydät täältä tai täältä tai täältä tai täältä.

Ai, eikö tämä ollutkaan ruusublogi?

Ylipäätään skoonelaiset tuntuivat arvostavan lähellä tuotettua ruokaa. Marginaalisena mutta aika kuvaavana esimerkkinä toimikoon siideri: Ravintoloissa oli itsestäänselvyys, että tarjottu siideri oli paikallista, usein Kivikistä tullutta omenasiideriä. Kuinka monessa Turun alueen ravintolassa tarjotaan vain Jennin siideriä?  Tai Kuopion seudulla vain Alahovin siidereitä?

Viehättäviä kyliä ja pikkukaupunkeja oli vaikka kuinka paljon. Moneen paikkaan haluamme vielä palata, moni paikka jäi ohikulkumatkalta mieleen. Åhusin upeat rannat jäivät meiltä suosituksista huolimatta näkemättä, sillä pikkukaupungin oli vallannut rantafutiskisat, eikä karavaanilla ollut mitään asiaan parkkeerata sinnepäinkään. Åhusissa on myös viinitila (Åhus vingård), johon olisi taatusti hauska tutustua esimerkiksi viini-herkku-pyöräretkellä.


Seuraavalla kerralla haluamme viettää aikaa enemmän myös Kivikissä, joka on Österlänin omenapääkaupunki. Omenapuita olikin joka paikassa, siis ihan joka paikassa. Kaupunkiin olisi kiva palata esimerkiksi heinäkuisten markkinoiden tai syyskuisten omenapäivien tienoolla.


Skånen pääkohteemme oli dekkarien ystävien tuntema Ystad. Kaupunki oli odotetun hurmaava, vaikka Wallander ei tullutkaan sovituille treffeille kantakahvilaansa. Oli kuulema keikka Simrishamnissa (jossa oli muuten kilometritolkulla mukulakivikatua).


Ystadin ranta-alue, Sandskogen, ja kaunis keskusta tekivät kaupungista täydellisen lomapaikan, vaikka skandinaavisen vaihtelevat säät olivatkin ihanmitäsattuu. Sandskogen on paljon muutakin kuin pitkästi valkoista hiekkaa. Alueella on ylellinen kylpylä (Saltsjöbad), paljon ravintoloita, kauniita kävelyteitä, urheilumahdollisuuksia ja hyvätasoinen leirintäalue (Sandskogens Camping). Ja tietysti leirielämän ja kylpyläylellisyyden väliin mahtuu vaikka kuinka paljon majoitusmahdollisuuksia.


Huimia ravintolavinkkejä meillä ei Ystadista ole antaa, mutta erityismaininnan saavat leirintäalueen ulkopuolelle parkkeerattu thairuokakärry sekä mainiota sushia tarjonnut Sushinu.

Skåne-vinkeistä lähetämme kiitokset ja lämpimät terveiset ihanille Porvooseen. Voimia, iloa ja enkeleitä teille!

tiistai 7. elokuuta 2012

Hanna-tädin kakkuja hopeamitalistille!


Tänään toinen meistä on tanssinut mitalirokkia, -tsaivia, -sambaa ja mitä niitä nyt on, toinen on ottanut mitalin pikkusen rauhallisemmin. En kerro kumpi on kampi, saatte arvata.

Olympialaisia olemme seuranneet urheiluhirmuina tiiviisti. Autossa ja ulkohommissa kuuntelemme radiolähetystä ja sisällä telkkaria, vaikka sen ääressä ei istuttaisikaan. Olympialaiset on siitä mahtavat mittelöt, että niiden aikana oppii valtavasti uusista lajeista. Selostajat ja asiantuntijat ovat sekä radiossa että telkkarissa osaavia, vaikka minun suosikkiselostajaa onkin ollut ikävä. Parhaimmat naurut olemme saaneet yleisurheilua selostavien kolmikoiden toimesta - varsinkin radiossa selostajien kohtaavat kemiat saavat välillä aikaan hihityskohtauksia.

Tuuli Petäjän hopeamitalin kunniaksi leivoin klasikkokeksejä, Hanna-tädin kakkuja. Loistosuoritus! Tarkoitan siis Tuulin suoritusta; keksien teko ei paljon taitoa vaadi. Surffausta olen kokeillut joskus aikoinaan sillä seurauksella, että joko en jaksanut hinata purjetta pystyyn tai minut piti hakea soutuveneellä vastarannalta. Pitää pysyä jatkossakin keittiöpuuhissa.


****

Hanna-tädin kakut

150g voita
2 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl kermaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
1 tl soodaa

Sulata voi, jäähdytä. Sekoita voin joukkoon sokeri ja kerma sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita. Laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi - tunniksi. Muotoile taikinasta tasakokoisia palloja kämmenpohjassa. Voit painaa palloja hieman kasaan laittaessasi niitä leivinpaperin päälle. Paista 8-12 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Paista pikkuleipiä mielummin hieman ali kuin yli, niin niistä tulee parhaimpia.

****


lauantai 4. elokuuta 2012

Kesäkurpitsatahna mintulla ja jugurtilla


Julkinen murina auttoi selvästi, sillä keittiötarhasta saa jo vaikka mitä syötävää. Munakoison ensimmäiset hedelmät ovat tuota pikaa valmiita poimittavaksi, pinaatti on vallan riehaantunut ja kurkkuja on saatu sekä kasvihuoneesta että avomaalta. Muutamat jo kypsyneet tomaatit ovat olleet aivan käsittämättömän makeita. Mansikoita syömme kilpaa ampiaisten ja lintujen, salaatteja etanoiden kanssa. Mahtista!

Kesäkurpitsa tekee tänä vuonna keltaisia tuotteita, vaikka kylvin keväällä kyllä vihreää versiota. Myös viime vuonna kasvatin olevinaan vihreää kesäkurpitsaa, ihmettelin kasvutapaa ja löysin lopulta lavan takaa tämmöisen. Vaan eihän se niin justiinsa ole.

Kesäkurpitsatahnan tein suosikkisivustoni ohjetta mukaellen. Minttu sopi tahnaan huikean hyvin, mutta muitakin yrttejä voisi kokeilla. Culinary Artistry -kirjan mukaan kesäkurpitsan kanssa makuparina toimii todella moni yrtti: korianteri, tilli, rakuuna, rosmariini, oregano, timjami, salvia, persilja, basilika ja meirami. Kolmea viimeistä yrttiä suositellaan erityisesti kesäkurpitsan kaveriksi.


****

Kesäkurpitsatahna mintulla ja jugurtilla

1 (keltainen) kesäkurpitsa
2 valkosipulinkynttä
n. 3 rkl tuoretta minttua
noin 1 1/2 dl luonnonjugurttia (esim. kreikkalaista jugurttia)
n. 2 rkl sitruunamehua
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Poista kesäkurpitsan kanta ja leikkaa puolen sentin-sentin paksuisia siivuja. Kuumenna pannulla pieni määrä (oliivi)öljyä ja paahda kesäkurpitsasiivuja pannulla. Käännä viipaleet kun ne ovat saaneet hieman väriä ja jatka paahtamista. Näin ylimääräinen neste haihtuu pois ja maku tiivistyy. Jäähdytä kesäkurpitsaviipaleita hieman.

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen tai kulhoon, laita ensin vain vähän mausteita (minttu, suola, pippuri, sitruunamehu) ja surauta tasaiseksi. Maista ja säädä suolan, mintun ja sitruunan suhteita tarvittaessa.

****

Söimme tahnaa ensin yrttiriisin ja karitsan paahtopaistin kanssa, sitten salaatin lisänä ja leivän päällä. Tahnaan voi myös dipata kasviksia.

Jugurttina käytin kaapissa ollutta Arctic Milkin jugurttia, jota muuten nykyisin saa myös Oulun Stockalta (oujee!). Tähän asti olen kuskannut sitä Kiuruvedeltä.

torstai 2. elokuuta 2012

Munakoiso-halloumkääryleet




Käärimisessä on jotain samalla kummallisella tavalla terapeuttista kuin lahjojen paketoinnissa. Näissä kääreissä piiloon jää tomaattitahna ja minttu, halloum-juusto ei ole syöjälle mikään yllätys.

Kääryleet syötiin uunissa muhitettujen tomaattien ja salaatin kanssa. Olihan hyvää!


****

Munakoiso-halloumkääryleet

1 munakoiso
1 pkt halloumjuustoa
tomaattitahnaa (tai punaista pestoa)
tuoreita mintun lehtiä
oliiviöljyä

Pätkäise munakoison kanta pois. Leikkaa munakoisosta mahdollisimman ohuita siivuja pitkittäin. Jos sinulla on jokin siivutuskone, käytä sitä. Munakoisoja ei tarvitse itkettää suolalla, sillä neste lähtee pois pannulla. Paista viipaleita pannulla oliiviöljyssä molemmin puolin kunnes ne ovat läpikuultavia (lisää välillä tarvittaessa öljyä vaikka pullasudilla sivelemällä).

Tee tomaattitahna, ohjeen löydät yllä olevan linkin takaa. Leikkaa halloum sopiviksi, pitkänmallisiksi paloiksi. Sivele veitsellä tomaattitahnaa munakoisoviipaleille ohuelti laita halloumtikku viipaleiden ohuempaan päähän poikittain ja laita päälle 1-2 mintunlehteä. Rullaa. Kiinnitä tikulla tarvittaessa (grillissä tikut helpottavat kääryleiden hallintaa).

Paista vielä uunin grillivastuksen alla tai grillissä hetki kunnes halloumjuusto on lämmennyt ja saanut hieman väriä ja munakoiso mukavasti paahtunut.

****

ps. Kokilla on ollut taas monta rautaa tulessa, koska alemmassa kuvassa on jostain syystä sitruuna. Hups.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails