maanantai 30. tammikuuta 2012

Friteeratut maissinökköset


Kyl maar kelpasivat!

****

Maissifritit

1 prk makeita maissinjyviä (300/285 g)
1/2 dl nestettä (maissien neste+vettä)
3 valkosipulinkynttä
1 punainen tai vihreä chili
1 (kevät)sipuli
1 dl vehnäjauhoja (tai riisijauhoja)
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta

rypsiöljyä tai auringonkukkaöljyä friteeraukseen
makeaa chilikastiketta dippaukseen

Ota maissien neste talteen. Valuta maissit. Tee kuorituista valkosipulinkynsistä ja sipulista pienenpientä silppua. Poista chilistä siemenet ja silppua sekin pieneksi. Sekoita maissit, neste ja silput kulhossa. Lisää mausteet ja jauhot. Sekoita.

Lämmitä öljy kattilassa tai esimerkiksi vokkipannussa noin 180-asteiseksi. Ota ruokalusikan ja kämmenen avulla taikinasta lusikan pesän kokoisia nökkösiä ja friteeraa kuumassa öljyssä  muutama kakkunen kerrallaan kunnes ne ovat saaneet väriä, noin 6 minuuttia (kuvassa tummimmat olivat sopivimpia). Kääntele välillä. Valuta talouspaperin päällä ylimääräinen öljy ja tarjoile makean chilikastikkeen kanssa.

****

Resepti on 200 Thai favourites -kirjasta (s.40).

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Servetit rullalla

Lautasliinat on minulle arjen luksusta. Ne ovat nopea ja varsin edullinen tapa nostaa arkiruokahetkeä juuri sen verran liitoon, että siivoamaton koti tai päälle kaatuvat työt unohtuvat edes puoleksi sekunniksi.

Paperiset lautasliinat ovat helppoja ja kaapissa voi olla vinossa pinossa erivärisiä arjennostattajia. Kankaiset servetit tekevät jo kaurapuurostakin juhla-aterian. Jos joku ne joskus vaan silittäisi.

Huomasin Stockalla alkuviikosta mielenkiintoisen uutuuden: rullalla olevat servetit. Ensin rullat näyttivät epäilyttäviltä, siistityiltä talouspaperirullilta, mutta mallit olivat hipelöitävissä ja osoittautuivat oikeiksi kankaisiksi lautasliinoiksi. Katkopinta on siisti ja suora, eikä silittämisen tarvetta ole. Tai on, sen jälkeen kun servetit on pessyt ensimmäisen kerran koneessa. Pesunkestävyyttä luvataan kuusi kertaa ja värivaihtoehdot ovat herkullisia.

Ajattelisin rullan toimivan piknik- tai mökki- tai reissukäytössä vaikka silloin kun pöytään kannetaan juhannusjuhlaruokaa (oi kesä, tule jo!).

Mitä mieltä olette? Kuumaa vai kylmää?

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Ruokaisat sieniletut


Letut rules.
Pinaattiletut, porkkanaletut, olukaiset, blinimäiset letut  ja muurinpohjaletut - kaikki huumaavan herkullisia.

Oikeastaan lettutaikinaan voi laittaa melkein mitä tahansa ja hyvää tulee. Nyt silppusin taikinaan lampaankääpää, sipulia ja raejuustoa. Valion alkuperäisessä ohjeessa taikinasta tehdään pannari. Onhan sekin varmasti hyvää, mutta ihanaa, rapeaa paistopintaa on vähemmän. 


****

Sieni-raejuustoletut
noin 30 lettua

2 kananmunaa
2dl maitoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja (laitoin spelttijauhoja, toimi hyvin)
1/2 tl suolaa
1 prk raejuustoa (2%, rasvattomasta tulee kumista, älä sorru siihen)

1 sienisilppua (laitoin lampaankääpää noin 1 1/2dl, nam)
1/2 dl sipulisilppua
tilkka öljyä
mustapippuria
hieman suolaa

voita paistamiseen

Vatkaa kulhossa kananmunat ja maito, lisää jauhot, raejuusto ja suola. Sekoita. Tee sienistä ja sipulista silppua. Kuumenna pannulla tilkkanen öljyä ja pyörittele sieni-sipuliseosta siinä muutama minuutti. Mausta pienellä määrällä suolaa ja mustapippuria. Anna jäähtyä hetki ja sekoita taikinan joukkoon.

Paista lettupannulla voissa lettuja keskilämmöllä molemmin puolin. Liian kuumalla pannulla taikina ei ehdi kypsyä, hitaammin tulee parempi. Kun otat taikina kuppimallisella kauhalla (esim. kastikekauha), saat tasaisesti jokaiseen lettuun sieniä ja raejuustoa.

****

Letut ovat parhaita suoraan pannulta syötynä. Valio ohjaa tarjoamaan lisukkeena maustettuja rahkoja. Myös yrteistä ja raejuustosta tai tuorejuustosta sekoitettu tahna voisi toimia hyvin. Minä en ehtinyt edes ajatella koko lisäkehommaa ennen kuin letut olivat jo loppu.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Viismausteinen bataattikeitto


Jos puhuisin totta, kutsuisin keittoa vihanneslokeron arkeologisten kaivantojen keitoksi. Mutta ei otsikkokaan huijaa.

****

Bataattikeitto viismausteella
noin kolme annosta

n. 500g bataattia
1 iso peruna (esim. Rosamunda)
6-7 dl kasvislientä
2 valkosipulinkynttä
1 rkl tuoretta inkiväärisilppua
1 tl kiinalaista viismaustetta
2 tl hunajaa
n. 2 rkl sitruunamehua (tai muuta happoa)
chilijauhetta/-rouhetta
mustapippuria
(suolaa)
n. 1 dl kermaa (kookosmaito/-kerma sopisi myös hyvin)

Kuori bataatti, peruna, valkosipulinkynnet ja palanen inkivääriä. Lohko bataatti ja peruna, hienonna valkosipuli ja inkivääri. Laita kattilaan ja kaada päälle kasvislientä. Keitä kunnes bataatti ja perunalohkot ovat kypsiä.

Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kiinalainen viismauste, hunaja, sitruunamehua. Maista hapokkuus itsellesi sopivaksi. Mausta maun mukaan chilillä ja mustapippurilla, lisää tarvittaessa hieman suolaa. Lisää kerma, sekoita tasaiseksi ja kuumenna kiehuvaksi.

****

Kasvisliemissä, niin kuin liemissä ylipäätään, on aivan hurjia eroja. Meidän suosikiksi on noussut Ruotsista ostettu Biofoodin kasvisliemijauhe, josta tehty liemi on todella maukasta. Liemi toimii hyvänä pohjana keitoille ja risotoille. Myös Reformin liemijauhe on hyvää. Onko jollakulla tiedossa joku muu superhyvä liemituote?

torstai 19. tammikuuta 2012

Rihmankiertämää


Kannessa Jamie ja maaaagiset sanat grow your own. 
Tahdon. I do.

Paketissa on rihmasto ja pussukka turvetta. Ei tarvitse lisätä kuin vettä, rakkautta ja pitää silloin tällöin seuraa. Kolmen viikon päästä Jam... tai siis sienet pullahtavat rihmastosta.

Pysykää linjoilla, seurataan tilannetta.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Paahdetut maa-artisokat


Törmäsin paahdettuihin maa-artisokkiin ensimmäisen kerran toista vuotta sitten Anne´s food -blogissa. Sittemmin niitä on tehnyt myös Pippurimyllyn Sanna. Sannan tapa olla kuorimatta mukuloita toimi mainiosti; sitkeän rapea kuori oli herkullinen etenkin sametinpehmeän sisuksen parina.

Olen monena vuonna aikonut alkaa maa-artisokan kasvatuspuuhiin. Se on kuulema tosi helppoa. Ensi keväänä piilotan mukulat maahan. Marttojen keskustelunurkassa kasvattamisesta oli nimittäin pari mieleenjäänyttä kommenttia: "iso ja pierettävä" ja "kasvatus ei vaadi taitoa, mutta tappaminen on ammattilaisten hommaa".
Sopii mulle.

****

Paahdetut maa-artisokat

500g maa-artisokan mukuloita
(oliivi)öljyä
yrttisuolaa
mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 175-asteeseen. Pese maa-artisokat huolellisesti juuriharjalla. Puolita mukulat, isot voi lohkoa kolmeen-neljään osaan. laita lohkot uunivuokaan, loirottele öljyä päälle. Mausta yrttisuolalla ja pippurilla. Sekoita käsin, jotta maut leviävät tasaisesti. Paista 175-asteisessa uunissa 45-60 minuuttia. Sisusta saa olla aivan pehmeä ja kuori paistuneen näköinen, hieman nahistunutkin.

****

Paahdetut maa-artisokat sopivat salaattiin tuomaan ruokaisuutta tai lisäkkeeksi vaikka lihalle. Me dippasimme lohkoja piparjuurimajoneesiin (nam). Myös sitruuna- tai valkosipulimajoneesi toimisi varmasti hyvin dippinä.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kausiharrastus?


Puutarhapuuhan sanotaan olevan kausiharrastus. Että huhtikuussa aloitellaan ja syyskuussa, ihan viimeistään lokakuussa, kaivetaan mullat kynsien alta ja laitetaan talikot talviteloille. Niin minäkin ennen luulin. Sitten innostuin esikasvattamaan yrttejä ja työnsin kädet multaan jo helmi-maaliskuussa. Pian esikasvatuksessa oli myös chilit ja muut pitkän esikasvatuksen vaativat kasvit. 

Vuonna 2011 aloitin kauden tammikuun puolen välin jälkeen, jolloin laitoin multaan munakoisot ja chilit siemenet. Kausi päättyi, kun vuosi päättyi. Jouluviikolla nostin vielä omasta maasta porkkanoita. Että semmonen kausiharrastus.

Jouluviikon jälkeen olen inventoinut siemenpusseja, selaillut siemenluetteloita ja yrittänyt olla tilaamatta mitään. Mutta voiko joku muka vastustaa kuvausta: "...keittiökasvimaan koristus, herkkusuille!"  tai "erittäin kaunis, maku herkullinen, pitkä sadonkorjuuaika".  Kysyn vaan.


Eilen kynsien alla oli taas multaa. Kaivoin turvenapit ja potit esiin ja sujautin kasvamaan chilejä, munakoisoa (Rima F1) ja salviaa. Muiden aika on myöhemmin.


Esikasvatustarvikkeiden löytäminen voi olla tähän aikaan vuodesta hankalaa. Kasvatusalustoja löytyy hyvin nettikaupoista (esim. täältä). Oulussa turvenappeja ja potteja näytti olevan jo ainakin Bauhausissa. Siemeniä saa netistä kymmenistä putiikeista. Minä hankin ison osan sekä esikasvatettavista että suoraan kylvettävistä siemenistä Hyötykasviyhdistykseltä, chilit Fataliilta.
Paitsi enhän minä mitään tänä vuonna hanki.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Paahtopaistia ja piparjuurimajoneesia


Tee paahtopaistileipäsi ihan just niin kuin haluat, mutta sinuna minä laittasin leivälle ainakin piparjuurimajoneesia ja kapriksia. Oli nimittäin hyvää!

****

Paahtopaisti

paistia (meillä 700g hirven vasan jokupaisti, kai*)
suolaa (laitoin myllystä yrttisuolaa)
pippuria
2 dl punaviiniä

Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja käytä paistia pannulla siten, että se ruskistuu joka puolelta. Suolaa ja pippuroi paisti. Laita liha uunivuokaan ja kaada vuokaan myös punaviiniä. Pikkupaistille pari desiä riitti hyvin.

Paista paistia 125-asteisessa uunissa tunti per kilo. Meidän kinkku huutaa -lihalämpömittari on reissun päällä, mutta jos hän olisi ollut kotona, olisin laittanut sen lihan paksuimpaan kohtaan ja uskonut mittaria. 65-asteisena paahtopaisti on hyvä, niin minulle on kerrottu.

Ota liha uunista ja kääri se vetäytymään. Folio käy hyvin, mutta kun foliota ei ollut käärin lihan voipaperiin ja muutamaan sanomalehden sivuun. Anna vetäytyä rauhassa tunti pari.

(Punaviinistä voit värkkäillä kastikkeen.)

****

*Pakkasessa olleessa lihakimpaleessa ei lukenut mitään, mutta joku herra Kokin isän metsästämän hirven vasan osa se oli. Kiitos metsästäjälle!

****

Piparjuurimajoneesi

2 kananmunan keltuaista
suolaa
pippuria
1 rkl Dijon-sinappia (laitoin noin 1/2 rkl)
2 dl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa (meillä omenaviinietikka, kunhan on valkosta)
raastettua piparjuurta (tai piparjuuritahnaa)

Laita kulhoon keltuaiset, suolaa ja pippuria sekä sinappi. Öljyn sekoittaminen hoituu kätevästi sähkövatkaimella. Kaada öljyä vähitellen tai liruta ohuena nauhana samalla sekoittaen. Lisää lopuksi etikka ja raastettua piparjuurta makusi mukaan. Sekoita.

****

Majoneesin resepti on Nicolas Thieulonin (Muru!) käsialaa.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Makuja maailmalta: Kamala


Molemmin puolin Bangkokin pyrähdystä lökölomailimme Etelä-Thaimaassa pienessä kalastajakylässä, Kamalassa. Phuketin suosituimpien ja vauhdikkaimpien rantojen (Kata, Karon, Patong) pohjoispuolella, vartin mopomatkan päässä härdelli-Patongin hulinasta, sijaitseva Ban Kamala oli tunnelmaltaan hurmaavan rauhallinen ja mukava pieni kylä, jossa paikalliset ja turistit elivät mukavasti rinnakkain. Keskellä kylää olleen koulun puuhat ja elämän äänet sykähdyttivät samalla voimalla kuin varpaiden välistä valuva kuuma hiekka.


Viime vuonna harmittelin, että Krabin turistikylän, Aonangin, ravintolat olivat säätäneet makuja liikaa turisteille. Kamalan kylässä ravintoloiden tarjonta oli selvästi tasaisempaa ja parempaa, suorastaan erinomaista. Kylätien varrella oli vaikka kuinka monta hyvää ravintolaa ja rannalla lisää pöydät hiekkaan ankkuroituina, joskaan rannan ravintoloiden ruoista en yhden lounaan otoksella voi sanoa mitään.


Mikään maistamamme ruoka ei koko kahden viikon aikana ollut huonoa. Osa oli hyvää perustasoa, osa nousi huimiin makusfääreihin. Suosikeiksemme nousi kaksi kylätiellä sijainnutta ravintolaa:

Kamala Seafoods -ravintolassa asiakkaan tiskistä valitsemat kalat ja tiikeriravut (ja muut merenelävät) grillattiin ravintolan takapihalla puugrillillä ja tarjottiin valitun kastikkeen kanssa. Ravintola tarjosi toki muitakin ruokia, mutta puugrillin tuoksu taisi varastaa huomiomme. Todella hyvää!


Toisen suosikkimme, Manubain, kaikki annokset olivat orkideoin koristeltuja, oi ihanuutta! Huumaannuin kukkasista, myönnettäköön, mutta ruokakin oli todella hyvää. Vermicelliravut kolmella kastikkeella olivat mielettömiä. Manubain punainen kookos-currykastikekin sai suitsutusta. Koko reissun erikoisin ruoka oli raa'at jättiravut valkosipulilla, chilillä ja yrteillä. Lisukkeena tarjotun kirpeän kastikkeen reseptin olisin varastanut, jos ymmärtäisin edes kaksi thaikoukerokirjainta.


Ruoan lisäksi thait taitavat myös drinkkien teon. Sekä alkoholittomissa että -holillisissa drinkeissä suositaan tuoreita hedelmiä ja kookosta. Mikäs siinä, kun puut pursuilevat herkkuja ympäri vuoden (ihan vähän vaan olen kateellinen).

Tunnelmaltaan hurmaavin baari löytyi aivan rannan pohjoispäästä. Skylas oli piilossa puiden siimeksessä rakennettuna liki meren päälle. Rento maan- ja merenläheinen surffimeininki näkyi sisustuksessa ja kuului musiikissa. Juomat olivat mahtavia ja ilman paitaa drinkkejä sekoittanut hyväkroppainen baarimikko auringonlasku kruunasi tunnelman.

Ei yhtään kamala Kamala.

maanantai 2. tammikuuta 2012

One night in Bangkok!



Hyvää alkanutta vuotta!

Juuri ennen vuoden vaihtumista meillä oli kaksi päivää ja yksi yö aikaa nähdä rakastetun ja vihatun miljoonakaupungin, Bangkokin, syke. Valmistauduimme kolmekymmentäkuusituntiseemme huolella: Luimme kirjoja ja pläräsimme lehtijuttuja. Selaisimme nettiä ja kyselimme kokemuksia. Suunnittelimme, arvotimme ja arvoimme. Loimme aikatauluja ja tutkimme karttoja.


Perillä ymmärsimme heti, mitä matkaoppaassa tarkoitettiin kirjoittamalla:
"Lopulta kannattaa muistaa, että Bangkokissa itse elämä on nähtävyys ja kokemus."
Ja kun ymmärsimme, aloimme nauttimaan hetkistä ja hengittämään kaupunkia. Emme enää (kovin paljon) harmitelleet niitä satoja kohteita, asioita ja ravintoloita, joita emme kuitenkaan ehtisi nähdä. Aloimme kokea, elää, tuntea, aistia ja maistaa. Se kannatti!



Listasimme Bangkokin TOP vitoselämykset:
  • Chinatown. Hullun kapeita kujia täynnä putiikkeja, ruokaa ja krääsää. Metrin levyiselle kujalle mahtui helposti rinnakkain kaksi mopoa, kymmenen ihmistä ja kolmet tavarakärryt.
  • Joki. Jokibussit olivat täynnä paikallisia, turisteja ja elämää. Venebussi oli loistava tapa tutustua kaupunkiin toisesta näkökulmasta. Matkan aikana näki koko kirjon: hulppeita hotelleja, temppeleitä ja rähjäisiä paikalliskortteleita.
  • Ruoka. Ruokaa oli tarjolla joka paikassa (jee). Tavallisin ravintola kulki pyörillä, joko bensa- tai jalkavoimalla. Kadulle muovituolinsa levittävät "reikä seinässä ravintolat" valtasivat pienetkin kadunpätkät ja ostoskeskuksissa oli käsittämättömän suuria ruokamaailmoja. Ei ollut nälkä, ei. 
  • Happy happyyyy! Bangkok, kuten moni muukin suurkaupunki, oli täynnä vastakohtia. Korkeita pilvenpiirtäjiä ja matalia peltimajoja, rikkautta ja köyhyyttä, yltäkylläisyyttä ja vaatimattomuutta. Mutta kaikkea yhdisti silmiinpistävä hyväntuulisuus ja elämänilo. Valtavasta vilinästä ja ruuhkista huolimatta ihmiset olivat tavattoman ystävällisiä tutuille ja turisteille.
  • Elämä. Työkaverini sanoin: Joka rakastaa Bangkokia, rakastaa elämää.

Ehdimme aistia monenmoista tunnelmaa ja kokea ikimuistoisia asioita niin intensiivisesti, että kahden tiiviin päivän jälkeen oli mukava palata rauhalliseen ja seesteiseen "kotikylään", Kamalaan. Tosin jo paluulennolla aloimme tehdä suunnitelmia seuraavalle Bangkokin reissulle, niin hurmaava kaaos kaupunki oli.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails