maanantai 26. joulukuuta 2011

Trooppiset vaahtokarkit


Minä en tykkää vaahtokarkeista. Mikä loistava lähtökohta vaahtisten tekemiselle!

Tavoitteita oli kaksi: saada vaahtikset maistumaan hedelmäiseltä ja saada aikaan suussa hieman vastetta antava rakenne, joka ei ole liian höttönen muttei kumimainenkaan.

Tavoitteista ensimmäinen täyttyi kerrassa hienosti, toisen kanssa täytyy vielä vähän puuhastella. Vaahtisten rakenne oli sopivan ilmava, mutta suuvaste olisi saanut olla parempi. Saattaa olla, että sinnikkäämmällä vatkaamisella rakenne paranisi.

Reseptejä oli lähtötilanteessa käytössä neljä, joista puolet hävisi ennen kuin ehdin kaivaa kippoja kaapeista (minä ja loistavat koneenkäyttötaitoni). Toisesta jäljelle jääneestä käytin makumaailman ja toisesta varsinaisen reseptiikan, melkein ainakin. Massan värjäys- ja kuutioiden puuterointitavan toteutin nimittäin taas ensimmäisen ohjeen mukaan.

****

Trooppiset vaahtokarkit

1 dl passionhedelmistä siilattua mehua (oli kolme passionhedelmää, täydensin lorauksella appelsiinimehua)
1,2 dl sokeria
1 munanvalkuainen
15 g liivatejauhoa (tai neljä liivatelehteä)
noin 1/2 dl vettä (OHO*! alkuperäisessä ohjeessa 3 desiä)
pari tippaa keltaista elintarvikeväriä

tilkka rypsiöljyä
maissijauhoja (tai tomusokeria)


Käyttäessäsi liivatelehtiä laita ne kylmään veteen pehmiämään. Puolita passionhedelmät, rapsuta sisältö siivilään ja paseeraa mehu talteen. Täydennä tarvittaessa esimerkiksi appelsiinimehulla, jotta saat desin verran mehua.

Vatkaa valkuainen puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Mittaa kattilaan sokeri ja mehu. Kuumenna 110-asteiseksi. Kaada sokeri-mehuseos valkuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana samalla voimakkaasti vatkaten. Lisää tippa tai pari keltaista elintarvikeväriä.

Liuota liivatelehdet tai jauhe pieneen määrään kuumaa vettä. Liruta nesteeksi muuttunut liivate  massan joukkoonsamalla koko ajan vatkaten. Jatka voimakasta vatkaamista vähintään kymmenen minuuttia, jotta vaahtismassasta tulee jämäkkää.

Vuoraa suorakaiteen mallinen vuoka kelmulla. Öljyä kelmu hyvin ohuelti. Kaada massa vuokaan ja levitä noin puolitoista-pari senttiä paksuksi levyksi. Öljytty veitsi tai lasta auttaa levityksessä.

Laita jähmettymään jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Leikkaa kuutioiksi ja pyörittele joko maissijauhossa tai tomusokerissa. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

****

* OHO! En muistanut laittaa ohjeen mukaista määrää nestettä. Luulen, että alkuperäistä ohjetta noudattamalla massasta olisi tullut liian löysää. Täytynee etsiä netin uumenista ne kaksi ohjetaa, jotka katosivat.

Kaikesta reseptien katoamisista ja yhdistelemisistä sekä osin jälkikäteenkin havaituista suhelluksista huolimatta ensimmäinen vaahtikokeilu oli kannustava. Maissijauhoissa pyörittely toi hieman turhan jauhoisen pinnan, tomusokeri sopisi varmasti rakenteeltaan paremmin, mutta lisämakua vaahtokarkit eivät kyllä kaivanneet. Kaikkiaan maku oli hyvä, rakennetta (ja reseptiä) täytyy vielä kehitellä.

27.12. Oho 2! Tekstiin oli livahtanut luvattoman paljon kirjoitusvirheitä. Suokaa anteeksi. Korjasin ainakin kolme lauserauniota ja saman verran puuttuvia tai vääriä kirjaimia. Selitys virhemäärälle on minusta kyllä aika hyvä: olen oikeasti tropiikissa ja päähän tippuvat kookospähkinät ja mangot saavat silmät harittamaan.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Aatonaaton ruokalahjavinkit


Naapuri, anoppi ja ystäväperhe vielä vailla muistamista? Aatonaattoyönä voi vielä vallan helposti saada aikaan monenlaista helppoa ja nopeaa. Tässä muutama vinkki:

  • Suklaassa dipatut aprikoosit. Suklaana voi käyttää tummaa, vaaleaa tai valkoista ja aprikooseja saa usein huoltoasemaltakin.
  • Suklaapallot. Ainekset löytynee jos ei omasta niin ainakin naapurin kaapista (lahjaksi voi sitten viedä valmiita palloja, heh).
  • Keksiainespurkki. Ainekset voi pakata vaikka pieneen paperi- tai muovipussiin, jos purkki uupuu. Esteettisyys kärsii, mutta makuelämys on sama.
  • Pullollinen kotitekoista Baileysta. Anna lahjaksi vain puoli annosta, säästä loput itsellesi.
  • Pieni pallo piparitaikinaa; vastapaistettujen pipareiden tuoksu on huumaava.
  • Pussi tai pari yrttien tai kasvisten siemeniä. Moni puutarha(myymälä) on auki näin joulun aikaan, vaikka muuten tarhurit nukkuisivatkin talviunta. Siemenet eivät ole tähän aikaan vuodesta esillä, mutta takahuoneesta löytyy taatusti muutama pussi tomaatin, basilikan tai kesäkurpitsan siemeniä. Monia kasviksia voi kasvattaa parvekkeella ja iloa saa keväästä syksyyn!
  • Illallislahjakortti kotikeittiöösi - yhteinen ilta herkkujen äärellä. Lahja ei voi mennä pieleen.

Tai aina voi tehdä niin kuin meidän isä useimmiten tekee: piirtää korttiin aksonometrisen kuvan. Kuva kertoo mitä tuleman pitää, joskus sitten myöhemmin.


Yllä olevissa kuvissa on tunnelmia meidän puuhapajalta. Ruokalahjoiksi lähti kesällä ja alkusyksystä tehtyä yrttisuolaa ja keksiainespurkkikaunokaisia. 

Oikein hyvää joulua, rauhallista mieltä ja 
herkullisia juhlahetkiä!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kuninkaallisessa suklaassa dipatut aprikoosit


Saimme viikkokausia sitten Leafilta kaksikin pikkupakettia. Ensimmäisessä oli maistiaispussi suklaakuorrutteisia Bilar-karkkeja. Suklaakuorrutus on sinänsä ihan kiva juttu, mutta jostain syystä minun suussa vaahtokarkkimaiset Bilarit ovat aina maistuneet penisiliiniltä. Ehkä olen joutunut syömään liikaa sitä ällöttävää vaaleanpunaista litkua korvakierteisenä pikkutiitiäisenä. Herra Kokille Bilarit, erityisesti suklaakuorrutteisina, maistuivat erinomaisesti.


Toisessa paketissa oli Royal-suklaita - jippii! Kuninkaallinen suklaa on ihan huippua. Ja niistä on aikuisenakin hullun hauska rakennella torneja. Jos ruualla saisi leikkiä, pelaisin suklaarakennelmalla Huojuvaa tornia. Niin, siis jos ehtisin. Sillä yksi huono puoli Royalissa on: ne häviävät mystisesti, aina ja salamannopeasti. Kuvassa olevat suklaat eivät todellakaan ole Leafin lähettämiä patukoita. Nämä ovat ehkä viidennet itseostetut sitten maistiaisten. Uusia Royal-suklaalevyjä (oujee), konvehtirasiaa sekä sinistä tummasuklaista patukkaa näkee kaupoissa harmittavan harvoin.


Sulatin vihreän ja punaisen suklaan vesihauteessa ja dippasin kuivattuja aprikooseja suklaasulaan. Voi järkky, miten hyvää! Tumma suklaa sopisi dipiksi myös erinomaisesti.

****

Royalissa dipatut aprikoosit

200g kuivattuja aprikooseja
2 pientä Royal-suklaapatukkaa(2x42g)

Paloittele suklaat ja sulata ne vesihauteessa. Dippaa aprikooseja suklaasulassa siten, että noin puolet aprikoosista verhoutuu suklaaseen. Valuttele hetki ja laita voi- tai leivinpaperille kovettumaan. Kun kaikki aprikoosit ovat dipattu, voit laittaa ne jähmettymään jääkaappiin.

****

maanantai 19. joulukuuta 2011

Suklaa-chilikeksit toffeetäytteellä


Chilin ja suklaan yhdistelmä on todettu ennenkin lyömättömäksi. Näissä chilivivahteisissa suklaakekseissä yhdistelmää täydentää samettisen pehmeä maitotoffee, Dulce de Leche, jonka keittäminen kondensoidusta maidosta on vaivatonta mutta aikaavievää. Aloita siis keittämällä peltipurkkia kattilassa. Saat varmasti ihmetteleviä katseita, mutta myös taivaallisen hyvää, paksua ja täyteläistä toffeeta.


****

Suklaa-chilikeksit toffeetäytteellä

täyte
purkillinen kondensoitua maitoa

pohjat
1/2 cup (1,2 dl) sokeria
1/4 cup (0,6 dl) ruokosokeria (tai muuta tummaa sokeria)
1 1/2 cup (3,6 dl) vehnäjauhoja (meillä täysjyväjauhoja)
3/4 cup (1,8 dl) tummaa kaakaojauhetta (meillä 1/4 cuppia vanhoutenia, 1/2 raakakaakaota)
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa (tai puolikas, jos voi on suolaista)
1/2 tl chilijauhetta (meillä maustemitallinen Naga Morichia)
3/4 cup (n. 80g) suolatonta voita (meillä normaalisuolaista voita)
2 kananmunaa

Poista kondensoidusta maidosta etiketti. Älä avaa purkkia. Laita purkki kattilaan ja keitä purkkia kolmisen tuntia siten, että purkki on koko ajan upoksissa - lisää siis vettä välillä tarvittaessa. Kondensoidusta maidosta tulee keitettäessä paksua, kinuskimaista tahnaa (nam). Anna jäähtyä purkki suljettuna.

Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet. Pilko voi pieniksi kuutioiksi ja nypi huolella jauhoseoksen joukkoon. Lisää munat. Vaivaa kunnes taikinasta muodostuu pallo. Kääri taikinapallo/litistetty pallo kelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin vähintään tunniksi (yön ylikin on ok).

Kaulitse taikinasta, tai sen osasta, alle puolisenttinen levy ja leivo kuten piparit eli ota muotilla levystä pikkuleipiä ja myttää ja kaulitse taikina aina vaan uudestaan.

Paista 180-200 asteisessa uunissa noin viisi minuuttia. Ole tarkkana; keksit palavat helposti. Anna jäähtyä. Laita joka toiselle keksille noin teelusikallinen maitotoffeeta ja paina toinen keksi päälle. Paina keksinpuolikkaita vähän vastakkain, jotta täyte leviää.

****

Reseptin löysin amerikkalaiselta A Communal Table -sivustolta, jossa näyttäisi olevan monia muitakin kokeilemisen arvoisia reseptejä. Alkuperäisreseptitn tein pari muutosta: Kananmunien määrän lisäsin kahteen, sillä yhdellä tavallisen kokoisella (M) munalla taikinasta tuli vain kasa muruja. Lisäksi lyhensin merkittävästi paistoaikaa, sillä alkuperäisohjeen 12-15 minuuttia toi (taas, prkl) käryä keittiöön. Missä Hannele, siellä palavat keksit.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Ug.


Myydään taikinapallo. Halvalla. Miten pipareiden paistaminen voi olla niin vaikeaa?

tiistai 13. joulukuuta 2011

Ylihelppo porotahna


Kaksi peräkkäistä tarinaa lakritsijuuresta ja vähän niinku kaksi porosta. Ai minäkö jumitun raaka-aineisiin? En myönnä mitään.

Joka tapauksessa tämä savuporotahna aivan ylihelppo ja älynopea. Tahna sopii uuniperunoihin, palttoonnappeihin, rieskaan rullattavaksi tai leivän päälle (ja suoraan kupista lusikoitavaksi). Porona voi käyttää joko kylmä- tai lämminsavustettua sarvipäätä. Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun kaataa kylmäsavupororouhetta suoraan pussista.

*****

Kylmäsavuporotahna

240g (2 pientä purkkia) smetanaa
75-100g kylmäsavupororouhetta (tai muuta savuporoa)
1 pieni sipuli tai puolikas suuremmasta
1-2 tl (makeaa) sinappia
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

Kuori sipuli ja silppua se niin pieneksi piperrykseksi kuin osaat. Yhdistä kaikki aineet. Jos aikaa on, anna tekeytyä jääkaapissa hetki.

****

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Lakritsijuurikastike


Lakritsikastikkeen ja poron liitto tuli viime talvena vastaan kahdessa lähteessä: Kilpisotureiden kokkauskirjassa sekä tunturista mukaan otetusta (mainos)lehdessä. Samoihin aikoihin ilmestyneessä Glorian ruoka&viini -lehdessä (2/2011) oli myös resepti lakukastikkeelle, joskin makuparina oli poron sijaan pikapaistettu lohi.

Keitin kastikkeen Elina Jyväksen reseptiä (GRV 2/2011, s. 39) mukaellen, sillä kastike kuulosti kolmesta vaihtoehdosta parhaimmalta. Yhtään ei toimittaja liioitellut, kun kirjoitti:
"Valmiin kastikkeen tiivis maku on huikea yhdistelmä soijakastikkeen suolaisuutta, suun täyttävää umamia sekä lakritsin anismaista makeutta ja raikkautta."
Kastikkeen kaveriksi paistoimme poron sisäfilettä. Yhdistelmä oli ihan mieletön! Kirjasin reseptin Elinan ohjeen mukaan. Omat sävellykset ovat suluissa. 

****

Lakritsikastike

2 salottisipulia (1 keltasipuli)
2 rkl rypsiöljyä
1 dl soijakastiketta
2 rkl kuivaa sherryä (1/2 dl punaviintä)
2 1/2 rkl muscovado- tai ruokokidesokeria (2 1/2 rkl hunajaa)
2 1/2 dl vettä
2 rkl lakritsijuurilastuja tai 2-3 cm lakritsijuurta (noin 4 cm lakritsijuurta)
1 rkl kylmää voita

Kuori ja silppua sipuli(t). Kuullota sipulisilppua muutama minuutti öljyssä. Mittaa voita lukuunottamatta kaikki loputkin ainekset kattilaan. Keitä kastiketta kasaan keskilämmöllä noin tunti, jolloin nesteestä on haihtunut noin puolet.

Siivilöi kastike. Kuumenna se uudelleen ja lisää joukkoon kylmä voi. Sekoita.
Huom! Lakritsijuuri nostaa verenpainetta, huomiothan tämän tarvittaessa.

****

tiistai 6. joulukuuta 2011

Lumihuntuinen puolukkaglögi


Lumihuntuiseen puolukkaglögiin sain innoituksen talven ensimmäisistä lumitöistä (juhuu!) sekä toisesta pitämästäni viskikkäästä juomasta, Irish coffeesta.

Puolukkamehu sai mausteekseen neilikkaa, tähtianista, kanelia ja vaniljaa sekä lakritsijuurta, joka syvensi perinteisempien glögimausteiden makuja ja sopi erinomaisesti puolukan pariksi. Pehmeäksi vaahdotettu kerma loivensi sopivasti puolukan potkua. Jopas oli hyvää!

Tällä reseptillä Kokit ja Potit osallistuu Chocochilin Elinan luotsaamaan joulukuun ruokahaasteeseen.

****

Puolukkaglögi lumihunnulla

1 litra puolukkamehua (meillä laimennettua tuoremehua)
4-5 tähtianista
1/2 vaniljatanko
2-3 cm lakritsijuurta (tai lastuja noin 1 rkl)
n. 10 kokonaista neilikkaa
1 kanelitanko
hunajaa tai vaaleaa siirappia
(terästystä: puolukkalikööriä tai vodkaa)

n. 1 dl vispi- tai kuohukermaa (tai vaahtoutuvaa vastaavaa kasviperäistä tuotetta)
ripaus vaniljasokeria

Mittaa mehu kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja rapsuta siemenet mehun sekaan, laita kattilaan myös itse tanko. Lisää mausteet ja anna kiehua hiljalleen noin 15 min. Sammuta liesi ja anna glögin maustua rauhassa parisen tuntia.

Siivilöi juoma. Lämmitä glögi uudestaan, makeuta makusi mukaan ja terästä halutessasi.

Vispaa kerma löysäksi vaahdoksi. Jaa juoma laseihin ja lusikoi vaaaarooovasti glögien päälle.

****

Se ensimmäinen me-like-viskikäs on tietysti baileys.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Malja tohtorille!


Kun lähipiirissä on ihminen, jota voi kuvata sanoilla taitava, tieto, talentti, taito, tutkinto ja tohtori, on mitä parhain syy laittaa päälle parasta, lakata kynnet kimalluksella ja kohottaa shampanjamalja onnea-huutojen kaikuessa korvissa.
 

Lankomiehen huikean ahkeroinnin tulosta juhlittiin kaksi päivää, kahdessa kaupungissa. Päivät koostuivat silkasta onnesta ja liikutuksen kyynelistä, juhlapuheista ja ansaituista kehuista, hyvästä seurasta ja ihanasta ruoasta.

Karonkkapaikaksi valittu Ravintola Uleåborg 1881 oli täydellinen valinta. Oulun parhaaksi rankattu ravintola on puitteiltaan lämminhenkinen ja upea vanha suola- ja sokeriaitta. Sijainti aittatorilla lienee liki parasta, mitä Oulussa voi toivoa (kylmää talvituulta lukuunottamatta). Vanhat lastausluukut toimivat nyt ikkunoina ja suovat palan mereä sisätiloihinkin.

Kolmesta annetusta vaihtoehdosta illan sankari oli valinnut menun etukäteen:

*********

Alkuruoka
Savustettua graavilohta, curryöljyssä marinoitua omenaa ja pinjansiemeniä

Purjosipuli-juuresterriiniä, metsäsieniremouladea, lehtipersiljakreemiä (kalattomalle)

Pääruoka
Paahdettua poronkaretta, maa-artisokkaohrattoa, lämmintä herkkutattipikkelssiä, 
tummaa karhunvatukkakastiketta

Jälkiruoka
Rommissa marinoitua ananasta ja lakkamoussea

Kahvi avec

*********

Ruoka oli aivan loistavaa. Yksi professori sanoi illallisen olleen paras karonkkaillallinen ikinä, eikä ilta todella ollut konkarin ensimmäinen. 

Alkuruoan kanssa tarjottu valkoviini Chateau Ste. Michelle Riesling 2009 ansaitsee erityismaininnan - viini oli valloittava ja sopi sekä kala- että kalattoman alkuruoan kanssa mainiosti.

Pääruokana tarjottu poronkare herätti juhlajoukossa ihastusta. Liha oli suussasulavaa ja tapa syödä liha rikkoi sopivasti rajoja; poronkare syötiin käsin luusta kiinnipitäen frakkien ja iltapukujen liepeet heiluen. Tattipikkelssi toi ruokaan miellyttävää happoa ja kastike toimi moitteettomasti. Ohratto oli sinänsä hyvää, mutta ainakin minun lautasellani se oli turhan haaleaa. Jälkiruoka oli myöskin todella maukasta, joskin sen syöminen siististi vaati hieman harjoittelua. Ananaksen ja lakan yhdistelmä oli mainio!


Uleåborgissa palvelu on lämminhenkistä ja hurmaavaa. Ravintoloitsijat palvelevat asiakkaitaan itse, mikä tuo asiakkaan kohtaamiseen juuri sen lisävaihteen, jolloin hyvästä tulee syvää ja sielukasta.

Ihanan illan jälkeisenä aamuna karavaani kulki kolmesataa kilometriä itäkaakkoon, jossa juhlat jatkuivat aina seuraavaan aamuun. Oi, onnea!


ps. ylin kuva on Kokkipottilassa vietetystä shampanjan ja noutopitsan sävyttämästä välijuhlahetkestä, kaksi alinta Uleåborgista.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kakkurit eli cake popsit


- Muistatko, mitä tarkoittaa sana cake?
- Kakku
- Mitäs tarkoittaa sana lollipop?
- Tikkari
- Mikä voisi sitten olla cake pop?
- Kakkuri!

Yllä olevan keskustelun kävin kummipoikani kanssa, kun sana cake pop ei kertonut tekeillä olevasta herkusta mitään. Kakkuri-reseptissä yhdistelin Bakerellan ja Suklaapupun ideoita todeten, että mahdollisuudet ovat liki rajattomat sekä makusävyjen että koristelun suhteen.

Cake popsit voi tehdä mistä tahansa (ylijäämä)kakusta. Mutakakku, maustekakku, tiikerikakku tai kääretortun pohja sopivat tarkoitukseen mainiosti. Me teimme kakkurit Domino-kekseistä, jotka murustettiin tehosekoittimessa, ja maustettiin konjakilla ja mascarponella. Kuorrutuksessa käytettiin tummaa (50%) suklaata.

Kakkurit olivat herkullisia, hauskoja ja helppoja tehdä. Tarjottaessa tikut painettiin foliolla päällystettyyn styrox-palaan. Myös kipollinen suolaa tai oasissieni toimii tarjoilualustana mainiosti. Kakkurit ovat mitä mainiointa tarjottavaa lapsille (ilman konjakkia, tietysti), mutta kakkurimetsä on hauska ilmestys aikuistenkin kahvipöydässä.

****

Kakkurit eli cake popsit
noin 20 kpl

2 pötköä Domino-keksejä (meillä tavallisia, maustetutkin käyvät)
2 reilua rkl mascarponejuustoa
2(-4 cl) konjakkia, mehua tai muuta kostuketta
200g (tummaa) suklaata

tikkaritikkuja tai katkottuja grillitikkuja

Tee kekseistä murua tehosekoittimessa tai muovipussin ja kaulimen voimalla. Mausta muruseos halutessasi lorauksella konjakkia (tai mehua) ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Voit käyttää myös maustettua tuorejuustoa - luovuutta kehiin vaan! Sekoita tuorejuustoa keksimuruun sen verran, että taikinasta tulee napakkaa mutta koossapysyvää.

Pyörittele taikinasta pienen lihapullan kokoisia palloja ja laita ne jääkaappiin hetkeksi vetäytymään. Sulata suklaa (voit temperoida sen halutessasi). Kasta tikkaritikun päätä noin sentti suklaasulaan ja upota tikku kakkupalloon. Suklaa muodostaa kovettuessaan "kauluksen", joka estää palloa valahtamasta tikkua alas.

Kastele tikun päässä olevat pallot suklaasulassa, valuta ylimääräinen suklaa pois ja koristele esimerkiksi strösseleillä.

****
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails