tiistai 30. elokuuta 2011

Kerrosuuniomput


Pimeät illat ja uuniomenat ovat mahtava pari, edelleen.

Löysin kerrosuuniomenoiden ohjeen koukuttavan ihanasta Scandie foodie -blogista, jonka kätköissä on vaikka kuinka monta kirjanmerkkeihin päätynyttä reseptiä. Blogin kuvat ovat erityisen kauniita ja skandinaavinen keittiö aussitatsilla kerrassa mainio idea.

Korvasin alkuperäisen reseptin mantelit cashewpähkinöillä (manteleita ei ollut kaapissa). Molemmat toimivat varmasti täytteessä hyvin. Seuraavalla kerralla laitan täytteeseen sokeria vähemmän, sillä kun makeaa täytettä laitettiin jokaisen omenasiivun väliin, oli lopputulos meidän makuun turhan imelä. Täytettä riitti reilusti neljään pienehköön kotimaiseen omenaan.

Paistuessaan sokeri, voi ja pähkinärouhe karamellisoituivat koostumukseltaan juuri sopivan siirappimaiseksi, osin valuvaksi ihanuudeksi.

****

Kerrosuuniomenat

4 kotimaista omenaa
50g voita (nyt huomaan, että alkuperäisessä ohjeessa vain 15g, uups!)
2 rkl sokeria (alkuperäinen ohje 50g, 1 dl on noin 85 g)
80g manteli- tai pähkinärouhetta
ripaus kanelia

Poista omenoista siemenkodat. Viipaloi omenat kuorineen. Sekoita pehmeään voihin sokeri, manteli- tai pähkinärouhe sekä kaneli. Kasaa omenat laittamalla täytettä siivujen väliin. Paista omenoita n. 180 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

****

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Viininlehtien taltiointia


Viininlehtikääryleiden väsääminen omista lehdistä on ollut tämän kesän ehdottomia kokkauksellisia tähtihetkiä. Erityisesti olen iloinnut siitä, että köynnöksestä on muutakin iloa kuin "jee, se talvehti" ja "se saattaa tehdä rypäleen".

Viime vuonna rypäleitä, ei siis terttuja, tuli 12. Tänä vuonna sato on sentään kaksinkertaistunut. Valtavasta sadosta innostuneena mietimme, että tehtäisiinkö siitä eisweinin tyyppistä viiniä jäisistä rypäleistä vai ihan sitä perinteistä. Ehkä myös rypäleenkeruuapua täytynee harkita. Anyone?

Jep.

Lehtiä köynnös sentään tekee urakalla ja isot määrät. Kesän aikana lehtiä on riivitty useaan otteeseen, eikä köynnös ole ollut lehtikadosta moksiskaan, päinvastoin. Nyt napsin lehtiä ison kasan talteen talven käärylehimohetkiä varten.

Lehden huuhdellaan, ravistellaan kuiviksi ja asetellaan 20-25 lehden pinoihin.


Pinot kääritään rullalle ja sidotaan sopivalla narulla (tai kuminauhalla).


Rullat kastetaan hetkeksi kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja liika vesi valutetaan pois.


Jäähtyneet rullat pussitetaan ja pakastetaan. Ohjeen viininlehtien pakastukseen löysin täältä.

lauantai 27. elokuuta 2011

Omenainen punajuuripaistos homejuustolla


Sadonkorjuuaika on kyllä vuoden parasta aikaa. Kotikeittiön kasvisosasto määräytyy kasvimaiden ja -huoneen kypsymistahdin mukaan ja tämän pienen ajan vuodesta kauppalasku on oikeasti pienempi. Tänään maasta nyhdetyt punajuuret kohtasivat vuoassa puusta pudonneet omenat. Sekaan laitettiin hieman makuaineita ja murusteltiin hallista haettua itävaltalaista viherhomejuustoa Österkronia. Yhtä lailla kotimainen Aura sopisi paistokseen loistavasti. Kun päälle rouhittiin vielä Tukholmasta kannettuja tuoreita hasselpähkinöitä, oli paistos uunia vaille herkku.

Omena, punajuuri ja homejuusto sopivat yhteen ällistyttävän hyvin. Pähkinät toivat paistokseen sopivasti napakkaa suutuntumaa. Kokkipottilan apukokit kiittävät Tampereelta paikalle pyyhältänyttä pääkokkia. Uh, miten hyvää.


****

Omena-punajuuripaistos homejuustolla

3 kotimaista omenaa (meillä Borgovskoje)
5-7 punajuurta koon mukaan
n. 3 rkl öljyä
2-3 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria myllystä
n. 100g sinihomejuustoa (meillä itävaltalainen viherhomejuusto Österkron)
1/2 - 1 dl rouhittuja (hassel)pähkinöitä

Pese ja keitä punajuuret kypsiksi. Kuori ne vasta kypsänä ja lohko neljään/kuuteen lohkoon. Lohko myös omenat. Voit poistaa siemenkodat, mutta kuoret saavan jäädä. Laita lohkot uunivuokaan, lorauta päälle öljyä ja sitruunamehua. Mausta suolalla ja pippurilla. Murustele päälle juusto ja rouhitut pähkinät. Paista 225-250 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

****

Muuten, punajuuren naateista ja lehdistä tehtiin maukasta wokkia, jota laitettiin riisipaperikääryleiden sisään. Kääryleistä lisää myöhemmin.


torstai 25. elokuuta 2011

Makuja maailmalta: Östermalms saluhall


Pikainen työvisiitti Tukholmaan mahdollisti palaverien lomassa tehdyn pyrähdyksen keskustassa. Päivän kruunasi Östermalmin hurmaava kauppahalli, jossa söimme kollegan kanssa viipyilevän lounaan. Tysta Marin rapusalaatti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava ja samoin kuulosti olevan klassikko toast skagenkin. Herkullisia vaihtoehtoja oli suositussa ravintolassa niin paljon, että kerrankin kiittelin jonon pituutta; valinnalle (ja sen vaihtamiselle) jäi riittävästi aikaa.


Kauppahallissa olisi helposti vierähtänyt koko päivä. Upeisiin kojuihin uppoutui ilman ajantajua.  Lopulta säntäilimmekin usainboltmaista vauhtia pitkin katuja kasseinemme ja kannustimme taksikuskia painamaan kaasua kovempaa, jotta ehdimme edes melkein ajoissa takaisin laivan kokoustilaan. 


Kojuista tarttui kassiin käsityönä tehtyjä Betsy Sandbergin suklaaherkkuja sekä tuoreita hasselpähkinöitä. Suklaakonvehdit ja -tryffelit osoittautuivat joka sentin arvoiseksi. Chilisuklaa sai kahden naisen makutuomaristolta eniten pisteitä portviini-tummasuklaan kiriessä toiseksi. Shampanja-valkosuklaan rakenne oli täydellinen, mutta valkosuklaa ei vaan voi voittaa tummempaa toveriaan. Tuoreita pähkinöitä en ole koskaan ennen ostanut, joten täytyy hieman selvitellä seuraavia toimenpiteitä. Olisiko vinkkejä tarjolla?

Laivalla meille tarjotuista illallisista ala carte -ravintolan ruoka oli laadukasta ja hyvää. Buffetpöydästäkin löytyi helmiä, mutta kokonaisuutena seisovan pöydän anti oli pienoinen pettymys. Aamupala oli hyvä, joskin yllätyksetön. Yllätyksettömyys ei estänyt kellonsiirtämisen kanssa sählänneitä ladyja istumasta aamiksella pitkään ja hartaasti. Mikä ihana tapa aloittaa (työ)päivä.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Taistelee pinaatin kanssa


Mistä tätä pinaattia oikein tulee? Esikasvatin keväällä vain neljä tainta, kun ennakoin, että "ei olla sitten pulassa satokaudella". Eilen keräsin ämpärillisen pinaatinlehtiä aivan vain ohimennen rikkaruohosavotan ärsytyksenpuuskassa. Kun illana ruoka oli jo tuloillaan, täytyi pinaatti laittaa talteen talvea varten: etanatsekkaus, pesu ja ryöppäys. Kymmenen litraa lehtiä muuttui selvästi pienemmäksi kasaksi huumaavantuoksuista voimamuonaa. Kokonaisina pakastetut lehdet on kätevin rouhia pieneksi, vaikka keittoon sopivaksi silpuksi, jäisinä.

lauantai 20. elokuuta 2011

Pastaa salaattimaisessa muodossa


Salaatti on hassu sana. Kaiken tietävän Wikipedian mukaan "salaatti on kasviksista tai juureksista koostuva, yleensä kylmä ruokalaji". Heti perään kyllä muistutetaan, että sanaa käytetään myös majoneesipohjaisista lisukkeista, kuten nyt tutusta italiansalaatista. Salaatiksi kutsutaan myös erilaisia muita sekoituksia, joissa varsinaista salaattia ei välttämättä ole lainkaan. Kummallista.

Minulle uusi termi tuli vastaan jokin aika sitten Kokkeillaan -blogissa, jossa Kotiharmi oli tehnyt Hans Välimäen reseptoimaa semisalaattia. Välimäen mukaan "se ei varsinaisesti ole salaatti, mutta koska siinä on tomaattia, on kyseessä semisalaatti". Jutun kommenttilootassa päätettiin, että myös irtokarkeista koottua sekoitusta voi kutsua salaatiksi, karkkisalaatiksi.

Ehkä kutsun tätä pastasalaattiakin jatkossa semisalaatiksi, sillä pilkoin joukkoon tomaattia. Pastasemisalaatti toimii lisäkkeenä, lounaana tai vaikka osana noutopöytää. Me söimme pastasalaattia ruoanodotusruokana alkuviikosta ja kymmenen hengen nälkäinen poppoo söi suuren kulhollisen semisalaattia viimeistä murua myöten. Pääruokana söimme grillissä käynyttä poron ulko- ja sisäfilettä, korvasienimuhennosta, perunoita sekä hölskytyskurkkuja - liian hyvää ollakseen totta. Kiitos pääruokakokille!

****

Pastasalaatti
10-12:lle lisäkkeeksi

500g (täysjyvä)pastaa (kierrepasta, fusilli, toimii hyvin)
1 tl suolaa keitinveteen

1 iso tai 2 pienempää sipulia
2 rkl (oliivi)öljyä
1 rkl (hunaja)viinietikkaa
2 tl sokeria
½ tl suolaa

pestoa (meillä basilika- ja salviapestoa, yhteensä 8 annospalaa (n.8rkl)
2 rasiaa kirsikkatomaatteja
purkillinen artisokansydämiä (esim. yrttiöljyssä)

tuoreita yrttejä
mustapippuria
(suolaa)

Laita ensin sipulit marinoitumaan. Kuori sipulit ja siivuta ne. Tee vinegrette ja marinoi sipulisiivuja vähintään puoli tuntia, pidempääkin jos mahdollista. Huom! marinadin öljynä voit käyttää öljyä artisokkapurkista. Keitä pasta suolatussa vedessä. Jätä pasta al denteksi, sillä ylikypsä kylmä pasta on ällöttävää. Sekoita kuumaan pastaan pesto ja jäähdytä. Puolita tomaatit ja pilko artisokansydämet, sekoita pasta joukkoon. Lisää myös marinoituneet sipulit. Voit laittaa osan marinadista salaatin joukkoon niin halutessasi. Maistele ja säädä makusi mukaan. Revi tai pilko päälle tuoreita yrttejä ja rouhi hieman mustapippuria.


****

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kurkkukeittoa kurkkuun


Kuin varkain yksi kasvihuonekurkku oli kasvanut puolimetriseksi, käsivarren paksuiseksi haloksi. Yllättävää kyllä, kurkku oli edelleen hyvin maukas, mutta rakenteeltaan se oli jo suurisiemeninen ja muutenkin kurkuksi perin kummallinen.

Googlailin tovin vinkkejä kurkun tuhoamiseksi ja pian kurkkuun kumottiinkin kurkkukeittoa. Kyseessä on kisasta kisaan mainetta niittänyt keitto, jonka Pastanjauhajien viime syksyiseen reseptikilpaan oli lähettänyt Marjukka. Alunperin ohje on voittanut jonkun naistenlehden reseptikisan. Kirjasin reseptin kuten sen toteutin, suluissa on alkuperäisen reseptin ainesosat määrineen.

****

Kuuma kurkkukeitto

4 rkl voita
2 sipulia (tai 1 iso sipuli)
4 valkosipulinkynttä
1 kasvihuonekurkku (tai 4 avomaankurkkua)
7 cocktailkurkkua + ½ dl kurkun lientä (2-3 etikka- tai maustekurkkua)
6 (valko)pippuria
1 laakerinlehti
1rkl kuivattua basilikaa
8 dl lihalientä
1 prk smetanaa
tuoreita yrttejä (basilikaa)

Kuori ja silppua sipuli(t) ja valkosipulinkynnet. Tee myös kurkuista pientä suikaletta. Sulata kattilassa voi, lisää kurkkusuikaleet ja mausteet, keitä vartin verran. Lisää lihaliemi ja keittele vielä toinen mokoma. Lisää smetana ja sekoita. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen surautin keiton sauvasekoittimella hieman tasaisemmaksi (poistin laakerinlehdet ja kokonaiset pippurit). Mitään silkkisamettikeittoa en yrittänytkään saada aikaan vaan keitossa oli pieniä sattumia. Maista keittoa ja säädä suola ja happo kohdilleen. Silppua keiton päälle tuoreita yrttejä. Kuvassa oleva yrtti on pienilehtistä basilikaa.

****

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Ensimmäisen vuoden parhaat


On kulunut vuosi iloisesta tervetulotoivotuksesta Kokkien ja Pottien pariin. Lupasin tuollon tarjoavamme herkkuja kotikeittiöstä ja elämyksiä mullantuoksuisesta keittiötarhasta. Ainakin me olemme saaneet molempia! Kahden intohimon, ruoanlaiton ja viherturauksen, yhdistäminen blogissa tuntui tuolloin, ja edelleen, luonnolliselta ja hyvältä.

Kokkipottilassa keittiötarhaus on tärkeä osa keittiöharrastusta, vaikka satokausi onkin Suomessa lyhyt, joskin kiihkeä. On sieluahivelevää laittaa ruokaan itsekasvatettuja yrttejä, salaattia tai kasviksia edes osan vuotta. Osa viehätystä on luonnon arvaamattomuus: aiemmin takuuvarmoiksi todetut lajit eivät tuotakaan tänä vuonna satoa tai maasta nouseekin pikkuruinen taimi jotain, mitä ei muista kylväneensä.

Vaikka minä täällä näppiksen takana häärinkin, on keittiössä jako selvästi tasaisempi. Välillä kokkaamme yhdessä, välillä toisillemme, toisinaan emme lainkaan. Kotikokkeina olemme varsin erilaisia: minä olen konservatiivinen ja hillitty, herra Kokki luova ja innovatiivinen. Ihailen suunnattomasti herra Kokin ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta yhdistellä raaka-aineita ilman sääntöjä. Usein superluovat kokkailut eivät kuitenkaan päädy blogiin. Maun puolesta moni ansaitsisi tulla jaetuksi, mutta ainesosien saati määrien ylöskirjaaminen on osoittautunut pikakirjoitustaitoa vaativaksi nopeuslajiksi. Tässä meidän täytyy tsempata.


Vuosipäivän kunniaksi kokosimme yhteistuumin kuluneen vuoden herkkujen parhaimmistoa. Jokaiselta kuukaudelta valitsimme kaksi erityisesti säväyttänyttä reseptiä, joskin toukukuun tohinoista listalle pääsi vain yksi resepti. Keittiötarhassa koetuista elämyksistä on mahdoton nostaa muutamaa ylitse muiden; elämykset jäävät usein vain kuvina sieluun. Suurin elämys saattaa olla kaunis valonkajo salaatinlehdellä, häivähdys kevään tuoksua keskellä talvea tai ilo pölyttäjän ilmestymisestä ensimmäisenä auenneeseen omenankukkaan. Pieniä ihmeitä, suuria elämyksiä.


Elokuu 2010

    Syyskuu 2010

      Lokakuu 2010

        Marraskuu 2010

          Joulukuu 2010

            Tammikuu 2011

              Helmikuu 2011

                Maaliskuu 2011
                Kuivalihaa (kiitos säänjumalien)
                Lihafondue

                  Huhtikuu 2011

                    Toukokuu 2011

                      Kesäkuu 2011

                        Heinäkuu 2011

                          Kiittääksemme lukijoita järjestämme kaikkien tämän jutun kommenttilootaan viestin jättäneiden kesken arpajaiset. Kahden arpaonnisen lisäksi palkitaan yksi innostava, elämänmakuinen tai sykähdyttävä kommentti. Onnetar arpoo yllätyspalkinnot keskiviikkona 31.8. illan kähmässä, samalla valitaan palkittava kommentti.

                          torstai 11. elokuuta 2011

                          Salvian muodonmuutos puskasta pestoksi


                          Salviapehkot ovat rehottaneet tänä kesänä leveinä ja tuuheina. Sieltä täältä mausteeksi napsitut lehdet ovat innostaneet leveilemään entistä enemmän - yrtit rakastavat latvomista ja palkitsevat käyttäjää uudella kasvulla.

                          Siinäpä se onkin. Salvian voimakas, metsäinen maku on monessa ruoassa turhan läpitunkeva ja vahva, eikä se ole monen muun yrtin lailla joka paikkaan sopiva kesäntuoja. Käyttökohteita on pitänyt miettiä ja kaivella, jotta edes osa puskista on saatu hyötykäyttöön.

                          Molemmat enemmälti salviaa sisältäneet tämän kesän kokkailut olivat onnistuneita ja salvia toimi mausteena aivan erinomaisesti. Nyt kokeiltu salviapesto pääsi samaan erinomaisuuskastiin. Vaikka salvian maku oli vahva, oli pesto aivan huikean hyvää sekä paahdetun leivän päällä että pastan kanssa. Reseptin löysin Glorian ruoka&viini -lehdestä (2/2010). Pyöristin makua pienellä määrällä hunajaa, muuten menin jota kuinkin ohjeen mukaan.

                          ****

                          Salviapesto

                          salvian lehtiä naiselliseen kouraan juuri ja juuri menevä nippu (uusi määrän yksikkö) tai kaksi kaupan ruukkua
                          1dl pinjansiemeniä
                          2 valkosipulinkynttä
                          2 dl parmesanraastetta (tai 1 dl pecorinoa, toinen parmesania)
                          2-4 tl sitruunamehua
                          1 - 1 1/4 dl oliiviöljyä
                          n. ½ tl hunajaa
                          (ripaus suolaa)

                          Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla kunnes ne saavat kauniin ruskean värin. Raasta juusto(t). Mittaa tehosekoittimeen salvianlehdet, paahdetut pinjansiemenet, juustoraaste(et) ja sitruunamehu. Aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää öljy vähitellen. Voit lisätä sen joko nauhana koneen käydessä tai loraus kerrallaan ja välillä konetta käyttäen. Surauttele kunnes kastike on tasaista. Peston voi pakastaa vaikka annospaloina.

                          ****
                          Paria salviareseptiä täytyy vielä koklata: silläsipulilan paistettuja salvinlehtiä ja kiinalaisten suosimaa salviateetä. Osa lehdistä pitänee säilöä lääkekaappiin; lääkekasvina salviaa on käytettyy tuhansia vuosia yhteen ja toiseen vaivaan. Jostain olin lukevinani, että noituudessakin on käytetty salviaa mutten löydä tietenkään lähdettä enää mistään. Taisin nähdä taas unta. Simsalabim vaan.

                          tiistai 9. elokuuta 2011

                          Klassikkoainesta: Chorizorisotto


                          Keväällä Kuopion Gustossa tuplana syöty chorizorisotto oli niin hyvää, että minun täytyi tietty (yrittää) tehdä samanlaista. Apinointi kannatti, oli nimittäin i-ha-naa.

                          ****

                          Chorizorisotto
                          3-4 annosta

                          1-2 sipulia
                          1 valkosipulinkynsi
                          hieman öljyä
                          n. 100g chorizoa
                          3 dl risottoriisiä (esim. arborio)
                          7-8 dl kasvis- tai kanalientä (meillä jälkimmäistä pakkasesta)
                          n. 2 dl valkoviiniä (kuiva omenasiideri käy myös)
                          1/2-1 tl voimakasta paprikajauhetta (meillä Piment d´espelette)

                          parmesanjuustoa
                          yrttejä tai ruoho- tai pillisipulia

                          Kuumenna kasvis- tai lihaliemi. Silppua sipuli(t) ja valkosipulinkynsi hyvin pieneksi silpuksi. Pilko myös chorizo pienen pieniksi paloiksi. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja kuullota sipuleita hetki. Lisää chorizo ja jatka paistamista parisen minuuttia, jotta makkarasta irtoava rasva&maut sekoittuvat sipuleihin. Mittaa kattilaan riisi ja sekoita. 

                          Kaada seoksen päälle  hieman kuumaa lientä, sekoita ja anna nesteen imeytyä riisiin, lisää nestettä vähitellen ja anna taas imeytyä. Sekoittele välillä. Viinin voit lisätä melko loppuvaiheessa. Anna risoton kypsyä hiljalleen noin 20-25 minuuttia. Riisi saa jäädä hieman al denteksi ja risotto riisipuuromaisen löysäksi. 

                          Raasta parmesaania kourallinen tai pari. Voit sekoittaa juuston risottoon tai tarjoilla sen erikseen. Annostele lautasille ja koristele tuoreilla yrteillä tai vaikka ruohosipulisilpulla.

                          ****

                          maanantai 8. elokuuta 2011

                          Pullapohjainen mustikkapiirakka


                          Terveisiä sienimetsästä! Saaliista leivoin mustikkapiirakan - se oli sitten semmoinen sieniretki. Sienet taitavat odottaa maan alla, ainakin minun kulkemilla mannuilla, syyssateita, sillä sammal ja jäkälä ratisivat kuivuuttaan liki jokaisella askelella. Mehevimmät mustikat poimin talteen notkelmista ja suopursujen katveista, missä maa oli edes hiukkasen kosteaa.

                          Pullapohjainen mustikkapiirakka on ikiaikainen klassikko, vaikka minun kotikonnuilla hurrataan kyllä vielä enemmän mustikkakukon perään. Ehkä seuraavan sieniretken jälkeen teen sitten rättänää.

                          Pullataikinan tein kolmeen desiin maitoa, mikä tuntuisi olevan melko sopiva määrä. Taikinaa tosin jäi hieman yli säästellessäni sitä liikaa päällysristikoihin, mutta pohja olisi taas voinut olla paksumpi. Piirakan päästyä uuniin hämmästelin pöydällä olevaa tomusokeripakettia. Sitten hoksasin: perunajauhojen sijaan täytteeseen hupsahti tuplasokerit, jep jep. Perunajauho olisi sitonut mustikoista uunissa irtoavaa mehua, eikä syöminen olisi ollut ehkä niin sotkuista. Jotain muutakin taisin säheltää leipomispuuhassa, sillä reunat ja ristikot eivät kohonneet uunissa toivotun pulleiksi ja pehmeiksi. Mutta sähellä sinä vähemmän ja tee tavallinen, pehmeä pullataikina, sillä tulee hyvä.


                          ****

                          Mustikkapiirakka pullapohjalla

                          3 dl maitoa
                          1 dl sokeria
                          1/2-1 tl suolaa
                          1 pussi kuivahiivaa (tai puolisen pakettia tuorehiivaa)
                          6-7 dl vehnäjauhoja
                          n. 50g voita

                          litra mustikoita
                          1-1 1/2 dl sokeria
                          3 rkl perunajauhoja

                          Lämmitä maito valitsemasi hiivan mukaan: tuorehiivan kanssa kädenlämpöiseksi, kuivahiivan kanssa selvästi lämpimämmäksi (noin 42 astetta). Lisää sokeri ja suola (ja tuorehiiva). Sekoita. Laita jauhoja ensin parisen desiä ja vatkaa voimakkaasti, jotta saat hyvän sitkon. Lisää loput jauhot pienissä erissä samalla sekoittaen/vaivaten. Taikina saa jäädä vielä hyvin pehmeäksi, jauhoja lisätään kohotuksen jälkeen. Jätä taikina kohoamaan kaksinkertaiseksi vedottomaan paikkaan.

                          Rasvan voit lisätä joko ennen kohotusta tai sen jälkeen. Vaivaa pehmeä voi tasaisesti taikinan sekaan.

                          Kumoa kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois samalla jauhoja hieman lisäten. Lisää vain sen verran jauhoja, kun on välttämätöntä. Varo tekemästä liian kovaa taikinaa. Ota vajaa kolmasosa taikinasta sivuun ristikoita varten. Kaulitse loppu taikina suoraan leivinpaperille ja anna kohota noin kymmenisen minuuttia.

                          Sekoita sokeri ja perunajauhot mustikoiden sekaan. Jos käytät pakastemarjoja, laita ne täytteeksi jäisinä. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Pyörittele lopusta taikinasta ristikot ja voitele halutessasi reunat ja ristikot kevyesti vatkatulla kananmunalla. Paista 200 asteisessa uunissa alatasolla noin 20-25 minuuttia.

                          ****

                          perjantai 5. elokuuta 2011

                          Tomaatti-viinikastiketta ja etanoita


                          Poimin keväällä äidin säilyttämien, liki vuosikymmenen vanhojen Gloria -lehtien joukosta toukokuisen numeron vuodelta 2003, sillä kannessa komeili otsikot: "Etanoita ja vaalenapunaista shampanjaa" ja "Puutarhan Suomi-nostalgia". Viisisivuinen etanajuttu oli innostava, puutarha-artikkeli ei.  Etanaiset reseptit oli koottu monipuolisesti ja ohjeet toivat mukavaa vaihtelua tuttuihin juustolla gratinoituihin tai valkosipulisiin nilviäisiin.

                          Tomaatti-viinikastikkeen tyyppistä soossia on meillä tehty ennenkin, joten makumaailma oli tutun hyvä. Etanat ja rapeaksi paahdettu leipä sopivat kokonaisuuteen kerrassa mainiosti. Lisäsimme alkuperäiseen ohjeeseen hieman sokeria, sillä sitä se tuntui kaipaavan. 

                          Kastikkeessa käytimme Muttin tomaattimurskaa, jota saimme muutaman muun tomaattisen tuotteen ohella testattavaksi ja maisteltavaksi. Tuoreita kotimaisia tomaatteja ei mikään purkkitomaatti näin satokauden aikaan voita, mutta Mutti kuuluu kyllä murskien parhaimmistoon, kuten olen aiemminkin todennut. Se mikä paketin ainoassa meille uudessa tuotteessa (Pomodori a filetti) hämmästytti, oli purkkiin lisätty situunahappo. Jos murska, kuoritut tomaatit ja pyreet säilyvät ilman happoa, miksi fileet eivät säilyisi? 

                          Tiesitkö muuten, että mutti on myös suomenkielinen murresana.

                          ****

                          Etanoita tomaatti-viinikastikkeessa
                          vähintään neljä annosta, alkuruoaksi enemmänkin

                          1 sipuli
                          3 valkosipulinkynttä
                          loraus öljyä 
                          n. 50g pekonia (1/3 pakettia)
                          400g tomaattimurskaa (tai 5-6 tuoretta tomaattia kaltattuna ja pilkottuna)
                          pieni pala tuoretta chiliä
                          2 dl liha- kana- tai kasvislientä (meillä löytyi pakastimisesta keskimmäistä)
                          2 dl valkoviiniä
                          (2 tl sokeria)
                          2 pientä purkkia tai yksi iso purkki etanoita

                          suuruste
                          viipale vaaleaa paahtoleipää
                          2 rkl mantelijauhetta (meillä pinjansiemeniä)
                          1 rkl oliviiöljyä
                          1/2 paprika
                          tuoreita yrttejä 

                          vaaleaa leipää

                          Pilko sipuli ja valkosipulinkynnet sekä pekoni. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla tai kattilanpohjalla ja kuullota sipulisilppuja siinä hetki. Lisää pekoni ja paista muutama minuutti. 
                          Lisää tomaattimurska, silputtu chili, valitsemasi liemi sekä valkoviini. Halutessasi pehmennä makua pienellä määrällä sokeria. Keitä ilman kantta noin 15-20 minuuttia eli kunnes kastike on redusoitunut noin puoleen.

                          Kastikkeen kiehuessa tee suuruste. Meillä kaikki suurusteen ainekset ajettiin tahnaksi tehosekoittimessa, mutta voit tehdä sen myös ensin veitsellä pilkkoen ja sitten haarukalla sössäten. 

                          Lisää kastikkeen joukkoon suuruste ja etanat. Keitä vielä noin viitisen minuuttia. Paahda sillä aikaa leipäviipaleita uunissa, grillissä tai paahtimessa. 

                          Asettele tarjolle paahdetut leivät sekä kastike. Meillä pöytään katettiin myös Gruyere-juustoa ja tuoreita yrttejä sekä valkoviiniä. Lusikoi kastiketta rapeiden leipien päälle ja sipellä päälle tuoreita yrttejä.

                          ****

                          keskiviikko 3. elokuuta 2011

                          Punajuurisatoa ja vuohenjuustoa


                          Joka kerta kun kiskaisen keittöpuutarhassa jostain naatista ja löydän huituloiden päästä syötävää, riemuitsen ja hieman hämmennynkin. Miten pienistä, puolihuolimattomasti maahan piilotetuista siemenistä voi kasvaa huithapelitarhurin hoivissa jotain niin herkullista ja kaunista. Luonto yllätti tänä vuonna silläkin tavalla, että maahan laitetuista siemenistä piti tulla yksivärisiä punajuuria, tuli raidallisia. Kasvun ihmeitä, kerrassaan.

                          Punajuurisadon korjuulla ei ole vielä mikään kiire, mutta sieltä täältä väleistä vetäisin muutaman juurikkaan antaakseni tilaa vieruskavereille. Pesin, pilkoin, paistoin punajuuret pannulla ja viipaloin päälle vuohenjuustoa. Täydellinen iltapala.

                          ****

                          Punajuuria ja vuohenjuustoa

                          raakoja punajuuria
                          öljyä paistamiseen
                          suolaa
                          mustapippuria
                          vuohenjuustoa
                          hunajaa
                          (timjamia)

                          Pese punajuuret ja kuori tarvittaessa. Viipaloi ohuiksi siivuiksi. Kuumenna pannulla öljyä ja laita punajuuret paistumaan. Kun viipaleet alkavat kypsyä, rouhi päälle hieman suolaa ja ripaus mustapippuria. Älä liioittele kummankaan kanssa.

                          Viipaloi vuohenjuusto ja paista halutessasi punajuurisiivujen vieressä juustoa toiselta puolelta. Kun on kääntämisen aika, nosta juustoviipaleet punajuurien päälle paistettu pinta ylöspäin. Valuta päälle hunajaa ja koristele halutessasi tuoreilla timjaminoksilla.

                          Punajuurien paistoaika riippuu viipaleiden paksuudesta. Minä paistoin ehkä parimillisiä siivuja 7-10 minuuttia kelloa katsomatta. Punajuuriin saa jäädä purutuntumaa, joten älä paista niitä yli.

                          ****

                          Vuohenjuusto sijasta punajuurien päälle voi viipaloida tai sipeltää  sinihomejuustoa.

                          tiistai 2. elokuuta 2011

                          Lähiruokailoittelua Tampereella


                          Arki on alkanut. Ei auta kun tokistautua töihin, vaikka kieltämättä vähän tahmookin. Lomatunnelmien muistelu helpottaa hieman, sillä takana on upea loma, lämpimiä kesäpäiviä, herkullisia hetkiä ja pieniä lomareissuja täältä etelään.

                          Viimeinen lomapyrähdyksemme suuntautui Tampereen lieppeille. Automatkalla kohti Pirkanmaata googlailin lihaisien ruokatulijaisten toivossa suoramyyntitiloja matkan varrelta. Yksi mielenkiintoinen lihatila osuikin reitille, mutta harmiksemme meidän ja heidän aikataulut eivät osuneet yksiin. Seuraavalla reissulla täytyy olla yhteyksissä hieman aiemmin.

                          Tampereen kupeessa ihana isäntäväkemme kestitsi meitä yltäkylläisesti. Ruoka oli huikeaa ja kotikokkikaksikon silmät ymmyrkäisenä, kun ammattilainen taiteili herkkuja muiden muassa ihmeellisen näköisestä lihan palasta (olikohan se fileselkä?). Naapureita kävi kyllä vähän sääliksi, kun kitarat raikas pihalla pitkälle iltaan ja grillistä leijaili taivaallinen tuoksu. Mutta meillä oli hymy korvissa.


                           Lihatilaostoksia paikataksemme suuntasimme pikkukauppakierrokselle oppainemme. Tammelan torilla surrasi jo lakaisukone, mutta Lähiruokapuoti Lempi palveli aivan siinä vieressä. Lempi oli tunnelmaltaan mukava ja huolella koottu valikoima lähiruokaa. Me sitten menimme ja ostimme lähiruokapuodista Himalajan vuoristosuolatiilen - todellista lähiruokaa.

                          Tampereen kauppahallista jäi mieleen hyvin palvelleen lihatiskin ja vihanneskaupan ohella hitaasti tuijottaen ohitettu 4 vuodenaikaa -ravintola. Seuraavan Tampereen reissun lounaspaikka taitaa olla valittu.

                          Piipahdimme myös Ollilan Maalaiskaupassa Pirkkalassa (kuva yllä), josta ostettu raakamaito päätyi kummitytön tekemäksi herkulliseksi pannukakuksi (resepti on kuulema huippusalainen). Käymättä jäi sekä Armas Maitokauppa että Ahlmanin tilapuoti. Ahlmanin juustoja oli kuitenkin myynnissä Lempikaupassa.

                          Tampereella arvostetaan, ainakin pikkupuotien määrästä päätellen, lähellä tuotettua ruokaa. Kumpa Oulu seuraisi hiljalleen perässä. Automatkan nettiselailussa osuin muuten Leppälän Luomutilan sivuille. Suoramyynnin lisäksi tilalta toimitetaan lihaa tilauksesta Oulun kauppahalliin sekä Helsinkiin ja Lappeenrantaan.

                          maanantai 1. elokuuta 2011

                          Kokit ja Potit valtasi Facebookin!


                          Kokit ja Potit on nyt myös Facebookissa - tykkää ihmeessä!


                          Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
                          Related Posts with Thumbnails