torstai 28. heinäkuuta 2011

Limettinen juustokakku ilman juustoa


Herra Kokki tuli kotiin pari viikkoa sitten lähikaupasta neljän (!) keksipaketin kanssa. Tankki täyteen -sarjan tyyliin osti, kun halavalla sai. Suklaakuorrutteisia Marie-keksejä on sittemmin yritetty tuhota ennen parasta ennen päivää kahvin kanssa, jätskin kanssa ja siltään. Melkein paketillisen sipelsin juustokakun pohjaksi, joskin täytettä tehdessä huomasin, että eihän meillä mitään kakkuun sopivaa juustoa ollutkaan. Erinäisiä muita valkoisia aineita kaapista kuitenkin löytyi. Syntyi luovalla kädellä sovellettu juustoton juustokakku. Kastikkeeksi surautin mansikkamelban oman maan mollukoista.

Vielä joku viikko sitten mansikoita näytti tulevan puskien pieneen määrään nähden valtavasti. Maistelumarjoja söimmekin sitä mukaan kun niitä kypsyi. Nyt ukkoskuurot ovat runnelleet kasvustoja ja niitä vaivaa myös joku homeentapainen yökötys. Pah. Minä niin haluaisin, että kaikki minkä istutan kasvaisi kauniisti, ilman rikkaruohoja tai tauteja ja tuottaisi sopivasti satoa silloin kun olemme kotona. Niinpä. Elämä on.

Mutta juustoton juustokakku oli hyvää. Limetillä maustettu jugurttinen kakku oli raikas ja vienosti suklainen keksipohja toi sopivasti makeutta.

****

Limettinen juustokakku ilman juustoa

15 kpl keksejä (meillä Gold Marie, myös digestive tai kaurakeksit sopivat hyvin)
3/4 dl sulatettua voita (ehkä 40g)

2 dl maustamatonta jugurttia (esim. partaäijää)
n. 1½ dl vispikermaa
2 kananmunan valkuaista
n. 1 dl (tomu)sokeria
1 limetti (mehu ja kuori)
4 liivatetta
2 rkl vettä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Murskaa keksit pieneksi muruksi joko blenderissä tai muovipussissa kaulimella moukuttaen. Sulata voi ja yhdistä voisula keksimuruun. Lisää voisulaa tarvittaessa, jotta saat sopivan tahmean massan. Vuoraa irtopohjavuoan (noin 23 cm) pohja leivinpaperilla. Minä teen sen laittamalla palan paperia pohjan päälle ja kiristän reunarenkaan ikään kuin paperin päälle. Sitten leikkaan ylimääräiset, reunan ja pohjan välistä tursuavat, paperiosat pois. Levitä pohjamassa tasaisesti vuoan pohjalle.

Vatkaa kerma ja lisää vaahtoon jugurtti. Pese limetti huolellisesti ja raasta sen vihreä kuori. Purista myös mehu ja lisää sekä mehu että kuoriraaste kerma-jugurttiseokseen. Lisää sokeri. Jos käytät tomusokeria, lisää se siivilän läpi. Sekoita. Erottele valkuiaiset ja vaahdota ne toisessa kulhossa napakaksi vaahdoksi. Kääntele vaahdot yhteen. Maista ja säädä tarvittaessa sokerilla.

Kiehauta pieni määrä vettä. Purista liivatteista pois ylimääräinen vesi ja liuota liivatteet kuumaan veteen. Lisää liivateliuos vähitellen vaahtoon samalla sekoittaen. Tärkeää on, että liivate sekoittuu vaahtoon tasaisesti.

Kaada täyte keksimurupohjan päälle. Laita päälle lautanen/kelmu/folio ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi.

Mansikkamelba syntyy puolesta litrasta mansikoita esimerkiksi sauvasekoittimella tasaiseksi surautten. Lisää tarvittaessa pieni määrä sokeria, mikäli mansikat eivät ole riittävän makeita siltään.

****

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Pinaatti-avocadosalaatti melonilla


Helppo helle-eväs, vad så god.

Minä huiskautin kastikkeeksi mainiota marjaetikkaa sekä kylmäpuristettua rypsiöljyä. Päälle rouhin myllystä mustapippuria. Kastikkeeksi sopisi myös caesarkastike tai muu tukevampi kastike. Myös sen toisen vesimelonisalaatin kastiketta voisi hyödyntää.

Rubins marjaetikka on suonenjokisen Pakkasmarja Oy:n tuote, jota saa todistettavasti ainakin Heinolan Heilasta. Pakkasmarjan nettisivuilla, eikä oikein muillakaan sivuilla, tuotteesta ei ole mainintaa saati esittelyä. Tuoksu on etikkainen (yllätys) ja marjainen (vau, nyt on tuoksuasiantuntija asialla), maku varsin mieto, salaattiin ja salaatinkastikkeisiin sopiva. Marjaetikka on kypsytetty tammitynnyreissä ja valmistettu ilman lisäaineita. Happopitoisuus on 5%, mikä on saman verran kuin Rajamäen hunajaviinietikassa.

****

Pinaattia, avocadoa ja vesimelonia
kahdelle

pari kolme reilua kourallista tuoretta pinaattia
1-2 avocadoa
sopivasti vesimelonia

Huuhtele pinaatinlehdet ja napsi pois tarvittaessa paksuimmat lehtiruodot. Revi lehdet, jos haluat. Kuori ja lohko avocado(t) sekä vesimeloni. Sekoita. Lisää valitsemasi kastike.

****

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Menestysburgerit


Savossa vietetty kesäviikonloppu huipentui harvinaisen hurmaavan kokin (6 v.) tekemiin menestysburgereihin. Harva kokki tekee työtä yhtä intensiivisesti keskittyen, suu supussa ahertaen. Näissä hampurilaisissa todella maistui tekemisen ja onnistumisen riemu, ylpeys ja ilo. Aikuiset olivat apuna vain kaikkein kuumimmissa puuhissa kuten pihvienpaistossa ja sämpylöiden grillaamisessa, muutoin pikkukokki teki hampurilaiset itse kiharat huivin alla hulmuten. Kun pelimiestä muistutettiin, että aikuiset voivat kyllä auttaa, hän totesi: "Kokki jaksaa kyllä".






Menestysburgerien resepti on talvella esittelemästäni Herkullinen syöttö -keittokirjasta (s. 21). Burgeriresepti on noussut kirjasta siskon perheen lasten suosikiksi Kalpan kanapastan ohella. Hampurilaisen koukkuna on oivallinen kastike, joka kyllä maistui paremmin aikuisille. Kokki itse kokosi oman hampurilaisensa varsin pelkistetysti (ylin kuva), aikuisten burgerit näyttivät hieman runsaammilta (kuva alla).

Hampurilaiset ovat mainiota ruokaa monessa mielessä: Jokainen voi valita lisukkeet mieltymyksiensä mukaan. Lisäksi kokki voi hyödyntää niin paljon tai vähän kaupan valmistuotteita kuin haluaa tai kokkausinto (tai -aika) antaa kulloinkin myöten. Hampurilaiset voivat olla pikaruokaa, pitkään tuunailtua käsityötä tai jotain siltä väliltä. Tiesittekö muuten, että New Yorkissa saa myös Michelinillä palkittuja hamppareita. 


 ****
Menestysburgerit

hampurilaissämpylöitä

naudan paistijauhelihaa
suolaa ja pippuria

salaattia
tomaattia
sipulia
cheddarjuustoa
muita lisukkeita ja mausteita makusi mukaan

kastike
1 ½ dl majoneesia
2 rkl ranskalaista salaatinkastiketta
2-3 tl piparjuuritahnaa
1 rkl sipulia
1 rkl sokeria
1 rkl valkoviinietikkaa 
suolaa

Tee ensin kastike. Tee majoneesi itse tai mittaa oikea määrä kaupan majoneesia. Hienonna sipuli ja yhdistä kaikki ainekset majoneesiin. Surauta tasaiseksi tehosekoittimessa. Huom! Ranskalainen salaatinkastike on tehty (yleensä) etikasta, öljystä, sinapista, sokerista ja suolasta, joten jos sinulla ei ole valmiskastiketta, lisää hampurilaiskastikkeeseen tippa sinappia ja lisää ripaus sokerin, suolan ja etikan määrää.

Muotoile jauhelihasta sopivat pihvit. Paista pihvit pannulla tai grillissä, mausta suolalla ja pippurilla. Siivuta lisukkeet.

Paahda sämpylöitä, jotta saat niihin mukavan rapeuden. Laita sämpylän väliin haluamasi mausteet ja lisukkeet sekä koko komeuden kruunaavaa kastiketta. Syö heti.

****

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Vadelmaunelmaa


Kun viime viikonloppuna haikailin vattuajan perään, en hoksannutkaan sen olevan ihan päivien päässä (miten se aika juokseekin lomalla niin lujaa). Nyt puutarhavattuja myydään jokaisella marjakojulla täälläkin. Ihan parasta! Vadelma on nimittäin meidän molempien mielestä ykkösmarja ja rasiallinen vattuja käy aamu-, väli- ja iltapalaksi, vaikka lounaaksikin hellepäivänä.

Eilisen nimipäivän kunniaksi kahvin kanssa nautittiin raikkaat vadelmaunelmat: filotaikinasta tehdyt kupit täytettiin vadelmavaahdolla. Kun filokupit oli tehty jo aiemmin, oli herkku valmiina muutamassa minuutissa. Marscarponen ja kermavaahdon seokseen laitettiin reilusti marjoja, joista osa litsattiin hehkeämmän värin aikaansaamiseksi. Koristeeksi jätettiin jokunen marja ja haettiin muutama mintunoksa.


****
Vadelmavaahtoa filokupissa

filotaikinaa kuppeihin

1 dl kuohu- tai vispikermaa
n. 100g mascarponejuustoa
n. 200g vadelmia
tarvittaessa tomusokeria makeutukseen
(mintunlehtiä koristeluun)

Tee ensin filokupit. Leikkaa filotaikinasta sopivia neliöitä ja laita niitä hieman ristikkäin esimerkiksi muffinsipellin koloihin. Voit sipaista hieman öljyä väliin, jotta lehdykät tarttuvat toisiinsa kiinni. Laiskuuttani minä leikkasin suoraan neljän filolehdykän paksuisen neliön ja painelin sen koloon. Paista 175-200 asteessa muutama minuutti, kunnes kuppi on kauniin ruskea. Jäähdytä.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi, lisää mascarpone ja sekoita tasaiseksi. Lisää vadelmat, jätä jokunen marja koristeluun. Maista ja makeuta tarvittaessa tomusokerilla. Täytä jäähtyneet filokupit ja tupsuttele halutessasi hieman tomusokeria filokupin reunoille. Koristele marjoilla ja/tai mintunlehdillä.

****

Yllä oleva vadelmavaahtomäärä riittää noin neljään muffinvuoan kokoiseen filokuppiin.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Filokorit pinaatti-fetatäytteellä


Blogipiknikille pakattavia eväitä pohtiessani päätin ottaa teemaksi kasvustojen karsimisen. Marssin pihan perälle ja totesin, että rikkaruohojen lisäksi eniten karsimista kaipasivat lamopinaatti ja viiniköynnös. Viiniköynnöksen oksista kieputtelin kranssipohjia, lehdistä jo tuttuja viinilehtikääryleitä (totta puhuen muutakaan en niistä osaa tehdä). Uudenseelanninpinaatin yhdistin fetajuustoon ja kätkin filotaikinakoreihin; fetan ja pinaatin liitto on vaan niin ihq.

Filotaikinan kanssa sähelsin enemmän kuin olisi ollut tarpeen, mutta onneksi taikinakorit saavatkin olla vähän rosoisia ja rustiikkisia. Tätä ohjetta tehdessä täytyy joko varautua käyttämään loppu filotaikina johonkin muuhun leipomukseen tai tekemään täytettä moninkertainen annos. Filotaikinan käytölle löytyy netistä vaikka mitä ideoita, makeita ja suolaisia.

Halusin piirasista pieniä suupaloja, jotka oli helppo syödä luonnon helmassa sormin. Minimuffinsivuoat ovat juuri sopivia suupala-annoksiin, vaikka pienten kolosten täyttäminen ja pienen pellin uunittaminen ja uudelleenlataaminen onkin hieman töisevää. Täytyisi ehkä hankkia isompi minimuffinsipelti. Täyte riitti reilulla kädellä annosteltuna 24 korin täytteeksi. Toki täytteen voi laittaa isompiinkin vuokiin tai tehdä yhden suuren piiraan, kuinka vain.

****

Filokorit pinaatti-fetatäytteellä
noin 24 minimuffinsin kokoista koria

filotaikinaa (noin 1/4 pakettia)
loraus öljyä
n. litran kulho tuoretta pinaattia (paineltuna, ei sullottuna, ehkä 100-150g)
200g rasvaista fetaa
60g (1/2 prk) smetanaa
1 kananmuna
maun mukaan sitruunamehua
ripaus muskottipähkinää
(mustapippuria, suolaa)

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Tee täyte. Huuhdo tuoreet pinaatinlehdet ja silppua ne. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja pehmennä pinaattia siinä pyöritellen parisen minuuttia. Samalla pinaatista haihtuu ylimääräistä nestettä.

Murenna feta kulhoon, lisää hieman jäähtynyt pinaattisilppu sekä muut aineet. Jos et halua maistaa raakaa kananmunaa, maistele täyte makuusi valmiiksi ennen munan lisäämistä. Ole varovainen suolan lisäämisen kanssa, fetasta irtoaa suolaa vielä paiston aikanakin. Pieni suolamäärä saattaa kuitenkin olla tarpeen.

Öljyä muffinsikolot tarvittaessa. Ota yksi filotaikina-arkki ja sivele puolelle siitä hieman öljyä. Käännä arkin toinen puoli päälle. Leikkaa kaksinkertaisesta arkista muffinsikoloihisi sopivia neliöitä, filotaikinaneliön reunat saavat pursuilla hieman kolosista ulos, ne näyttävät paistuessaan kauniilta. Laita toinen neliö lomittain ensimmäisen päälle - taikinakorista tulee siis nelikerroksinen. Tee kaikkiin muffinsikoloihin sama temppu.

Täytä korit ja paista 175-200 asteisessa uunissa noin viisitoista minuuttia.

****

Ohjeen tein summamutikalla fiiliksen ja kaapissa olleiden ainesten pohjalta. Sitruunaa puristin täytteeseen ehkä himpun verran makuuni liikaa, mutta muuten maut olivat kyllä kohdallaan. Muutkin viltillä istuneet tuntuivat tykkäävän, sillä yhtään koria en tuonut takaisin kotiin.

ps. Sana ihq on minun(kin) mielestä kamala sana.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Herkkuja viltintäydeltä


Lämmin kesäilta, vilteistä tehty suuri tilkkutäkki, valtavasti ruokaa ja juomaa sekä mukavaa seuraa - onko mainiompaa tapaa viettää maanantaita. Kauniissa Ainolanpuistossa järjestetty blogipiknik kokosi yhteen bloggareita ja muita hyvän ruoan ystäviä Oulusta sekä ihanat naiset Jyväskylästä ja Espoosta. Täällä on katsokaas niin muikeita tyyppejä ja herkullista ruokaa, että kannattaa tulla kauempaakin.

Oululaisista bloggareista paikalla olivat lisäkseni Pastanjauhantaa-Rosmariini, Peruspöperöä-Virpi ja Diplomi-insinöörin keittiössä-Pekka. Jyväskylästä Tour de Oulun teki mainion Campasimpukka-blogin Campasimpukka. Espoosta Ouluun, viiden tähden caravan-alueelle, oli kaartanut hurmaava Marja Soppaa ja silmukoita -blogista. Hengessä mukana oli myös uuden oululaisen Kokkeillaan -blogin Kotiharmi, joka harmiksemme istui viltin sijasta junassa.


Ruokaa oli enemmän kuin jaksoimme syödä. Minä pakkasin pyörän kyytiin viininlehtikääryleitä ja pinaatti-fetatäytteisiä filokoreja. Rosmariini toi mukanaan mansikka-juustosalaattia. Virpin pussukoista löytyi kirsikka-aurajuustosalattia, cheddarkierteitä, mansikka-mascarponemoussea, valkoviinisangriaa sekä niin valtavia jäävuoria, että kätevä isäntä joutui käyttämään sahaa ja voimaa saadakseen jäät sopiviksi kimpaleiksi.


Pekka tarjosi maistuvaa mansikkagazpachoa ja kertoi surullisen tarinan kellermäisestä piiraasta, jonka valmistaminen oli ollut monivaiheista ja jonka puistoontuonti tyssännyt kuin kananlento. Plääh.



Marjan couscous-salaatti oli erinomaista ja se oli tehty minulle uudella tavalla: couscousjyviä oli turvotettu pikaisen kuuman veden sijasta kylmässä makuliemessä yön yli. Lopputuloksena oli salaatiksi juuri sopivan al dente koostumus.


Campasimpukan pehmeät madeleinet olivat suussasulavia. Herkullisia olivat myös yhden hyvän ruoan ystävän tekemät tomaattiset kierteet ja persikka-aprikoosimuffinsit. Myös jauhantapajan vieraskynäilijä Bronxin tekemä perunasalaatti oli erinomaista. Vaikka yksi jos toinen vähätteli omia tuomisiaan, oli kaikki itse tehdyt tai ostetut tarjottavat maukkaita.

Kun jutut alkoivat lipua kohti alamäkeä, kajautti joku ilmoille illan teeman: "keskittykää olennaiseen - syökää jotain!" Toinen lisäsi: "keskittykää olennaiseen - juokaa jotain!" Ja niin teimme.

Kiitos kaikille iloisesta illasta! Lisää tarinaa pikinistä voi lukea Campasimpukasta ja Peruspöperöstä. Virpi on koonnut postaukseensa myös herkkujensa reseptit.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Piknikevästä




Kokki-Pottilassa valmistaudutaan huomiseen blogipiknikkiin tämmöisissä tunnelmissa. Taustalla soi ihana Lisa Ekdahl ja ruoan sekaan oli lipsahtaa pari kynnenpalaa. Hyvä meininki.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Salmiakkipannacotta



Tunnustan.
Olen salmiakkifriikki.
Meidän perheessä meitä on kaksi.

Piipahdan tuon tuosta apteekissa ostamassa Haganolin salmiakkia mutta ihan vaan lääkkeeksi ja hätätiloihin. Haganol auttaa nimittäin päänsärkyyn, matkapahoinvointiin, nälkään, ärsytykseen ja stressiin. Muutkin vahvat salmiakit toimivat, jos parasta ei ole tarjolla, mutta lälly-mieto-mukasalmiakki auttaa vain makeanhimoon - vakava paikka sekin.

Tässä joku aika sitten hokasin, että Haganolia saa myös nestemäisenä mixerinä. Metsästin litkua vaikka kuinka monen pitäjän kuinka monesta apteekista ja sain osakseni lähinnä katseita pitkin nenänvartta. Aivan kuin otsassani olisi lukenut: aion tehdä salmiakkikossua.

Ei tullut kossua (vielä), tuli pannacotta.

****

Salmiakkipannacotta
neljälle isot, kahdeksalle pienet


2 liivatelehteä
4 dl (vispi)kermaa
1 dl sokeria (vajaakin riittää)
1 dl Haganolin salmiakkimixeriä

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Muutama minuutti riittää. Mittaa kattilaan kerma ja sokeri, kiehauta samalla sekoittaen. Lisää salmiakkimixeri ja sekoita. Purista liivatelehdistä liika vesi pois ja lisää kuumaan kermaseokseen samalla sekoittaen. Voit myös ottaa pienen määrän seosta, sekoittaa liivatteet siihen ja yhdistää sitten loppuun kermaseokseen. Pääasia on, että liivatteet liukenevat tasaisesti kuumaan pannacottamassaan.

Kaada seos neljään jälkiruokakippoon tai vaikka juomalasiin. Laita jääkaappiin ja anna hyytyä mielellään yön yli, vähintään 3-4 tuntia.

****

Pannacotta ei ollut lopulta kovin salmiakkinen vaan juuri sellainen lakumainen, mieto ja niin makea, että puoli annosta olisi riittänyt vallan mainiosti. Ja jos vattuaika olisi jo, olisin kumonnut salmiakkipannacotan päälle keon punaisia herkkuja, sillä jotain raikastusta kermavanukas olisi ehdottomasti kaivannut. Vattujen puuttuessa koristelin annokset horsmankukilla, syötäviä nekin.

Lopulta herra Kokki tiivisti jälkiruokakokemuksen näin: "ihan ookoo, mutta niin se on, että laku lakuna ja uute uutteena". Ehkä loppu mixeri otetaan sitten lääkkeenä, kossulla tai ilman.

Resepti on peräisin Haganolin sivuilta. Ja mixeriä saa Oulusta ainakin Kastellin apteekista.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Tutkimuslabrasta päivää - yrttisuolatutkimuksen tulokset


Parisen viikkoa sitten teimme yrttisuolaa kahdella tavalla: molemmissa tekotavoissa käytettiin samoja aineksia ja yhtäläisiä määriä, joskin yrtien mittana oli humanistin koura joka ei liene mitoista tarkoin. Nyt molemmissa suolalaareissa on kuivaa yrttisuolaa, joten on lopullisten tutkimustulosten julkistamisen aika (joku päivä sitten ehdin jo puolisalaa antaa väliaikatietoja kommenttilootassa). Ta-ta-daa!

Tässä tutkimuksessa arvioitiin kahdella tavalla tehdyn kotikutoisen yrttisuolan (versiot I ja II) kuivumisnopeutta, väriä, ulkonäköä, tuoksua ja makua. Myös kuivuneen suolan myllättävyyttä testattiin.

Kuivumisnopeus: Versio II oli lähtötilanteessa selvästi kosteampaa, mutta muuttui noin viikossa näppituntumalta kuivaksi. Versio yksi, jossa yrtit oli vain karkeasti revittyinä, kuivui selvästi hitaammin.

Väri: Ei mitään epäilystä kuningattaresta! Versio II oli aluksi hyvin voimakkaan vihreää ja pysyi kuivuessaankin heleänä ja kauniinvärisenä.

Ulkonäkö (eli missipisteet): Jos tykkää kirjavasta, on versio I kruunupää, jos tykkää yksivärisestä kukitetaan versio II (näin meillä).

Tuoksu: Koko koti tuoksui yrteille - paras eau de toilette ikinä! Molemmat suolat tuoksuivat hyvälle, mutta version II tuoksu oli selvästi voimakkaampi erityisesti yrttien ollessa vielä kosteita. Siitä lisää pisteitä.

Maku: Jos makusteltavaksi ottaa yhden merisuolakiteen, maistuu version I kide liki puhtaalta suolalta version II maun ollessa selvästi yrttinen. Kun suolat jauhetaan, ei eroa juurikaan ole. Versio II on tasaisemmin yrttistä, kun taas version I myllystä pöllähtää välillä enemmän ja välillä vähemmän yrttistä herkkua. Ruoassa kukaan ei huomaa eroa.

Myllättävyys:  Molemmat yrttisuolat myllättiin Hackmannin Touch -myllyllä, joka on osoittautunut todella hyväksi ja varmaksi hankinnaksi. Kumpainenkin suolalaatu hienontui keraamisessa myllyssä ilman ongelmia. Hienonnetussa suolassa ei väriero ollut yhtä voimakas kuin rakeisena (kuva alla).

Myllyasiasta käytiin keskustelua edellisen yrttisuolajutun kommenttilootassa. Peugeotin myllyt tuntuvat olevat suolan laadun kanssa vähän kranttuja, vaikka ovatkin tunnettuja (oikein käytettyinä) laadustaan ja kestävyydestään. Keskustelua aiheesta löytyy Pastanjauhajien suolamyllyjutun kommenteista. Meillä pökötissä on tavallista, karkeaa ruususuolaa, vaikka joku muu laatu olisi ehkä myllyyn sopivampaa.


Summa summarum: Koska kaikki aistit ovat keittiössä(kin) tärkeitä, tehdään yrttisuolaa meidän köökissä jatkossa tavalla II eli karkea suola ja yrtit pyöräytetään tehosekoittimessa ihanan vihreäksi ja tasalaatuiseksi. Kuivuminen hoituu noin viikossa laakeaan astiaan levitettynä välillä suolaa sekoitellen.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kesäinen vesimeloni-rapusalaatti


Tere!
Lomareissulta tarttui mukaan eestinkielinen kokkauslehti Oma Maitse. Meistä ei kumpikaan taida kieltä kahta sanaa enempää, mutta kun moni sanoista on pääteltävissä suomen kielestä ja loput voi arvata, on lehteä ollut ihan ältsin hauska lukea. Kielen kiemuroille ja hassuille sanoille hihitellessä oli pakko käydä katsomassa Vintiöiden jumppapätkä Youtubesta. Voi pojat!

Oma Maitse -lehti on merkitty monesta kohtaa hiirenkorvalla. Esimerkiksi maasikarull ja maasikavahused jäätisekoorig näyttävät ihanilta. Savustusta on hyödynnetty muutamassakin reseptissä, vaikka ei kyllä tietenkään edellä mainituissa. Savustuksen kuuluminen olennaisena osana ruokakulttuuriin näkyi selvästi paikanpäälläkin.

Ensimmäisenä toteutettiin arbuusi-krevetisalat eli vesimeloni-katkarapusalaatti (OM, juuni 2011, s.20). Katkarapujen tilalla meillä käytettiin jokiravunpyrstöjä ja korianterin sijasta persiljaa. Lisäksi muutimme hieman ainesosien suhteita lisäämällä yhden avokadon. Salatti oli kesäinen ja todella maukas. Tätä tehdään taatusti toisenkin kerran.

****

Vesimeloni-rapusalaatti
neljälle lounaaksi, kuudelle lisäkkeeksi

1 pienehkö punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 punainen tuore chili (meillä vihreä pieni ja ärtsy)
yhden limen mehu
1 rkl valkoviinietikkaa (hunaja- tai omenviinietikka sopivat mainiosti)
1 tl sokeria
suolaa
mustapippuria

neljännes vesimeloni
2 avokadoa (alkuperäisessä ohjeessa vain yksi)
persiljaa (tai korianteria)
200g katkarapuja tai jokiravunpyrstöjä

Tee ensin kastike. Pilko sipuli ja valkosipulinkynsi aivan pieneksi sipellykseksi. Halkaise chili ja poista siemenet, sipellä chilikin. Laita kaikki silput kippoon ja puserra päälle limen mehu. Lisää etikka, sokeri sekä hieman suolaa ja rouhittua mustapippuria.

Kuutioi vesimelonin hedelmäliha ja poista mustat siemenet. Kuori ja kuutioi avokado(t). Sulata ravut tarvittaessa ja valuta liika neste pois. Sekoita kaikki ainekset kipossa ja silppua päälle persiljaa tai korianteria.

****

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kasvustokatsaus


Heinäkuun helteen ovat tuoneet keittiötarhaan sekä hurjaa kasvuvauhtia että kurjaa taistelua öttiäisiä vastaan. Kuka p/#!?<e uskaltaa tulla syömään kasvustoja ilman lupaa!

Herukkapensaita riivaa kirvat, mutta onneksi se ei marjasatoa heilauta. Sama vihreä olio vaivaa osaa härkäpapukasvustoja, sen sato saattaa kärsiä enemmänkin. Kesäkurpitsassa ja yhdessä salviassa on joku toistaiseksi tuntematon riivattu, joka nakertaa lehtiä pitsiksi lehden tyvestä alkaen. Sekin voi olla joku kirva, mutta kirvannäköisiä ei rikospaikalta ole tavattu. Lisäksi yhteen chiliin on saattanut iskeä vihannespunkki. Voi kääks.


Syötäviin kasveihin en halua, ainakaan näin satokauden aikaan/kynnyksellä, suihkutella mitään myrkkyjä, joten tarhurin keinot ovat olleet varsin rajalliset. Kasvihuoneen kasvustoja olen, edellisvuosien kirva(?)hyökkäyksistä oppineena sumutellut muistaessani merilevä-vesiseoksella. Uskallankohan sanoa ääneen, että toistaiseksi aika hyvällä menestyksellä. Vesisuihkua ovat saaneet niskaansa kaikki keittiötarhan asukit, osa taivaalta ja osa letkusta, sillä suihkuttelun ja ilmankosteuden kohottamisen sanotaan ennaltaehkäisevän öttiäisinvaasiota. Nyt laitoin muhimaan myös nokkoskäytteen, jonka pitäisi tehota ainakin kirvoihin. Saa nähdä. Kaaliperhosia ei (vielä) ole lennellyt meidän maille rukolapuskia syömään, pysyköönkin pois. Myöskään kirpat eivät ole tehneet hyökkäystä, onneksi turaajakollegakin taitaa olla niistä selvinnyt.

Onneksi ilonaiheita on enemmän kuin harmia:

Mansikat kypsyvät ja raakileita on valtavasti (räksät älköön vaivautuko).


Munakoiso kukkii!


Salaattipenkit voivat hyvin ja tilliä sekä muita yrttejä riittää talveksikin. Chilitkin kukkivat ja kypsyttävät satoa. Jee! Kuvassa Bhut x Bell Pepper.


Myös omppupuissa on raakileita viime vuotta enemmän (paitsi Pirjassa, joka mököttää edelleen). Hyvä tästä tulee.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Paellaa pensselinheiluttajille


Kevättalvella meillä oli suhteet priimakunnossa säänjumaliin, mutta nyt täytyy hioa ilmaisutaitoa tarkemmaksi tai keksiä parempia lahjuksia. Tilatun poutasään ja helteen lisäksi meitä ovat nimittäin ravistelleet ukkoskuurot ja ajoittaiset esterimäiset sateet. Maalarit joutuvat pitämään taukoa. Väsymyksestä tärisevin käsin on kätevä blogata; sormet heiluvat issekseen näppäimistöllä.

Pari päivää sitten meitä siunattiin paitsi kokopäiväisellä poudalla, myös talkooavulla. Vanhempani kaarsivat pihaan ja työnjako oli selvä: äiti avuksi keittiöön, isä avuksi maalaavalle miehelle. Molemmat työyksiköt olivat totutun tehokkaita. Erinäisten lounaiden ja kahvitusten ohella keittiössä tehtiin herkullinen illallinen: hyvin edistyneelle maalausprojektille kohotettiin mangobelliini, pääruokana syötiin paellaa ja jälkkärinä suussa sulavaa suklaakakkua.


Paella tehtiin yhdistelemällä vinkkejä kahdesta reseptistä: Hanna Jensenin espanjalaisella maatilalla oppimasta ohjeesta sekä Sillä sipuli -blogin Merituulin ja Jukan testaamasta Paul Gaylerin reseptistä. Molemmat olisivat olleet taatusti hyviä yksinäänkin, mutta myös yhdistelmäresepti maistui.

Paella on vähän kuin pizza tai tortilla; ruokaa voi muunnella oman maun tai saatavilla olevien raaka-aineiden mukaan. Liemi voi olla kana- kasvis tai kalalientä. Joukkoon voi lorauttaa valkkaria tai olla lorauttamatta. Kasviksia voi käyttää paljon tai vähän. Kanan, kalan ja äyriäisten joukosta voi valita yhden tai useamman. Minun mielestä paellan teossa on vain yksi sääntö:

PAELLASSA TÄYTYY OLLA CHORIZOA.

Meillä moinen makkara oli kauppahallin juusto- ja makkarapuodista haettu Chorizo Pamplona, joka on osoittautunut loistavaksi mauntuojaksi myös munakkaassa, pannulla paahdettuna salaatissa, pizzassa sekä leivän päällä. Kauppahalli on kyllä kertakaikkisen huippupaikka. Miksihän siellä ei tule käytyä useammin, niin kun vaikka joka päivä?

****

Paella

1/2 dl öljyä
4-5 valkosipulinkynttä
2 sipulia
150g chorizoa
2 broilerin rintafilettä
1/2 - 1 tl kurkumaa
ripsaus sahramia
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
4 tomaattia (kaltattuna)
2-3 paprikaa (eri väriset ovat kivoja)
2-3 laakerinlehteä
4 dl risottoriisiä (Arborio)
5-6 dl kasvis- tai kanalientä
2 dl valkoviiniä
n. 200g simpukoita
n. 200g (jätti)katkaravunpyrstöjä (meillä jokiravunpyrstöjä)
(mustekalaa)
persiljaa (ja muita yrttejä)
1 sitruuna

Tee ensin esivalmistelut. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulit. Palojen koon voit valita itse. Poista paprikoista siemenet ja paloittele paprikat isoiksi suikaleiksi tai lohkoiksi. Keitä vettä tomaattien kalttausta varten, tee tomaattien kuoreen ristiviillot ja upota ne kiehuvaan veteen hetkeksi. Nosta tomskut vedestä ja kuori ne. Pilko tomaatit lohkoiksi, voit poistaa siemenet, jos haluat (en raaskinu). Pilko myös chorizo ja broilerifileet.

Kuumenna paellapannussa tai isossa wokissa öljyä. Kuullota hetki sipuli- ja valkosipulisilppuja. Lisää broilerikuution ja paistele muutama minuutti. Lisää chorizo ja tomaattilohkot, pyörittele sekaisin, anna paistua hetki. Heitä pannulle myös mausteet. Sekoita. Lisää paprikat ja riisi. Sekoita taas. Tasoittele seos pannulle ja lisää nesteet. Anna paellan kypsyä hiljaisella lämmöllä kaikessa rauhassa, sekoittelematta noin 15 minuuttia. Lisää tarvittaessa nestettä. Lisää äyriäiset ja kääntele ne kypsymään paella joukkoon. Kypsennä vielä viitisen minuuttia.

Hienonna persiljaa paella päälle ja lohko sitruuna.

****

Nam.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Suussa sulava suklaakakku


Suomenlahden eteläpuolella maistettu suklaakakku aiheutti armottoman suklaakakkuhimon. Aikoja sitten hyväksi todettu, suorastaan suussa sulava, suklaakakku toi himoon helpotusta. Reseptin löytäminen vaati kyllä hieman arkeologisia kaivantoja, sillä reseptiarkistoni on osin edelleen muodossa liput ja laput. Voi päivää, kuinka kätevää!

Resepti on kulkeutunut minulle äidiltäni, joka taikinakulhon ääressä tälläkin kertaa hääri. Minä väsäsin samaan aikaan taloa maalaaville miehille paellaa, siitä lisää myöhemmin. Äiti harmitteli kakun pinnan epätasaisuutta, joten esteettistä silmää hämäämään vuoltiin, kuvauksen jälkeen, suklaalastuja. Hip hei, kakku oli vielä lämmin ja tietäähän sen mitä siitä seurasi. Rouhea pintastruktuuri, kuten sisustusohjelmassa sanottaisiin, ei tosin paljon makuelämystä häirinnyt.

Alun perin suklaakakun resepti on löytynyt Yhteishyvä -lehdestä 10/04. 

****

Suussa sulava suklaakakku

taikina
200g taloussuklaata (tai vastaavaa)
200g voita
4 munaa
2 dl sokeria
4 rkl kaakaojauhetta
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

kuorrutus
150g taloussuklaata (tai vastaavaa)
1 dl kermaa
1 rkl voita 

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen, kiertoilmauuni n. 165 asteeseen. Sulata suklaa ja voi hyvin alhaisella lämmöllä kattilassa tai vesihauteessa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä suklaaseos ja vaahto. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinamassaan siivilän läpi seuloen, varovasti nostelemalla sekoittaen.

Voitele irtopohjavuoka (halkaisija noin 24 cm) voilla ja (korppu)jauhoilla. Myös kaakaojauhe käy, silloin ulkopinnasta tulee kauniin ruskea. Levitä taikina vuokaan ja paista kakkua uunissa puolisen tuntia. Alkuperäisessä ohjeessa ajaksi on ohjeistettu 45 minuuttia. Meillä kakkua paistettiin 35 minuuttia ja totesimme, että puoli tuntia olisi ehkä sopivin aika.

Valmista kuorrutus kuumentamalla kermaa kattilassa. Lisää paloiteltu suklaa ja voi. Sekoita tasaiseksi. Jäähdytä hieman ja kuorruta kakku. Koristele haluamallasi tavalla.

****

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Makuja maailmalta: Pärnu



Loma! Mikä ihana olotila. Lomamatka suuntautui Viroon, Pärnuun, joka näytti vallattomalle yhdeksän ihmisen ja yhden koiran seurueellemme parhaat puolensa; helle helli, mieli oli iloinen ja ruoka hyvää.

Tunnelmainen pikkukaupunki on kuin luotu lomailua varten. Tunnelma on seesteinen ja leppoisa, omanlaisensa ja rauhallinen. Turisteja on paljon, mutta turismi ei ole pilannut kaupunkia, muuttanut varmasti kuitenkin. Etäisyydet ovat lyhkäisiä, vaikka illan hämärässä pienimmistä lomalaisista ei ehkä aina siltä tuntunutkaan. Meidän pienyksikkö rantautui kaupunkiin omalla autolla, mikä mahdollisti polkupyörien (ja muiden urheilutamineiden sekä koiran) mukaanottamisen. Pyöräily olikin mitä mainioin tapa kierrellä kaupunkia ristiin rastiin, harhailla hallitusti ja löytää lopulta aina uusi reitti varakotiin.

Ruoka- ja herkuttelupaikat valikoituivat osin sattumanvaraisesti, osin suosituksista. Kokonaisuutena voisi todeta lomaruokien olleen "hyvää perusruokaa", kuten aika monesta suusta ruoan jälkeen kuului. Sama kokemus meillä on jäänyt mieleen ensimmäiseltä Pärnun matkaltamme neljän vuoden takaa (joskin silloin yksi ruoka oli suorastaan ala-arvoista). Nyt mahtui joukkoon helmiäkin:

Ravintola Villa Wesset tarjosi maukkaita makuja pääruoissakin, mutta erityisesti suklaakakku oli samettisen pehmeää sekä rakenteeltaan että maultaan. Sain maistaa haarukallisen herkkua, jotta osaisin tehdä samanlaista. Öhöm.


Myös Söörikudin munkit, jotka ovat kuulema koko Viron parhaita, maistuivat kahvin ja limpparin kanssa, vaikka lopulta meidän klaanin naisten kotimunkit saivatkin äänestyksessä enemmän (sääli?)pisteitä. Munkkien taikina oli hieman suolaista, erityisen maukasta.


Kauba Majakas -ostoskeskuksen Peccadellossa (Riikaan menevän maantien varrella), ostosten lomassa nautitut lounassalaatit olivat runsaat ja tuoreista aineksista tehdyt, hyvät perussalaatit. Pisteitä heruu ceasarkastikkeesta, joka oli tehty myös aidoista aineksista - kala-allergikon suu on pettämätön ainesosatulkki. Mieleen jäi myös keskustan La Boca ravintolan valkohomehuustosalaatti, jossa oli puolukkainen kastike.

Viimeisen illan ravintolaksi valikoitui kävelykatu Ruutlin (u-kirjaimet umlauteilla) poikkikadulla sijainnut ravintola tai baari, jossa tarjottu ruoka oli oluttupamaista, reilua ja konstailematonta. Salaatin nimellä kulkeneet annokset sisälsivät vähemmän salaattia ja enemmän perunaa tai pekonia. Ruoka oli erinomaista, mutta paikallinen Trio Erektus soitti musaa niin lujaa että keskustelun aiheita ei tarvinnut keksiä.


Kaupunki oli kesän kunniaksi täynnä tapahtumia. Hansapäivät valloittivat keskustan laitaman käsityö- ja ruokakojuilla sekä keskiaikaan vivahtavilla esityksillä. Ruokakojuissa oli tarjolla paikallisia herkkuja: savustettua makkaraa, kuivattua kalaa, hunajaa ja leipomuksia.



Yksi erikoisimmista tuotteista oli paistettu juustoletti. Mielenkiintoista.


Pärnu on erityisesti Etelä-Suomesta käsin helposti saavutettavissa, sillä matkaa Tallinnasta on vain vähän toistasataa kilometriä. Koiran kuljettaminenkin Viroon on vaivatonta, kunhan vain muistaa huolehtia rokotusten ajantasaisuudesta ja käydä paikan päällä jossain monista eläinlääkäreistä (loomaklinik) ottamassa matolääkkeen ennen Suomeen paluuta. Vuh.


tiistai 5. heinäkuuta 2011

Yrttisuola, versio II


Viime kesän wannabe-herbamare oli ällistyttävän hyvää. Suolaa jauhettiin myllystä kaurapuuroa lukuun ottamatta liki kaikkiin ruokiin ja syksyn viimeisistä yrteistä kuivateltiin ystäville joululahjasuolaa. Oikeaa kaupan Herbamarea wannabeestä ei tietenkään tullut. Kotitekoinen suola oli yrttisempää, uskaltaisin sanoa että parempaakin.

Nyt kokeilemme tehdä yrttisuolaa kahdella konstilla. Toinen on se viimevuotinen tapa (versio I, kuvassa takana) kuivattaa yrtit roskisti revittyinä karkeassa merisuolassa. Meille uusi tapa (versio II, kuvassa edessä) on pyöräyttää tuoreet yrtit ja karkea merisuola blenderissä sekaisin kosteaksi ja kirkkaan vihreäksi seokseksi ja kuivata vasta sitten.

Suolat (onneksi ei suolet) ovat nyt pöydällä tasalaatuisissa ja valvotuissa olosuhteissa. Tutkimuksessa tarkastellaan sekä makua että näköä, kuivumisnopeutta ja myllättävyyttä. Perästä kuuluu.

Molemmissa versioissa suolaa on käytetty 800g ja yrttejä ainakin viisi tiukkaa kourallista. Yrtteinä on basilika, persilja, oregano, timjami, tilli ja salvia, joista kahta viimeksi mainittua selvästi muita vähemmän. Valkosipulia en tohtinut nyhtää vielä penkistä, mutta kaupasta kannettuja kynsiä on silputtu joukkoon kaksi per seos.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails