torstai 30. kesäkuuta 2011

Unelmien kääretorttu


Unelmatorttu on ollut vuosikausia to do-listalla. Olen vältellyt unelman toteuttamista sillä varjolla, että jos homma menee plörinäksi, on unelma sirpaleena. Sirpaleiden varominen ei kyllä ole lainkaan tapaistani, ainakaan keittiössä, että huono on ollut tekosyy. Loman alun huumaannuttamana meninkin sitten vahingossa lupaamaan leipovani unelmien tortun.

Kääretorttupohjan leipominen ei ole lainkaan hankala juttu, sen olen osannut ennenkin. Ja lopulta osoittautui, että kreemin tekeminen se vasta helppoa olikin. Unelmatorttu oli siis paitsi hyvää, myös tavattoman helppotekoinen. Taas se tuli todistettua: unelmat on tehty toteutettaviksi.

****

Unelmatorttu

pohja
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1/2 dl venhäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

kreemi
150g voita
2 dl tomusokeria
2 kananmunan keltuaista
1 rkl vaniljasokeria

Vaahdota munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Sitä kuohkeamman pohjan saat, mitä huolellisemmin maltat vaahdottaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi varovasti vaahdon joukkoon nostellen.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle reunalliselle pellille ja paista 225 asteessa (kiertoilmauunissa hieman alempi lämpö, 200-215 astetta, riittää). Paistoaika on noin 8 minuuttia, mutta luota silmiisi, älä kelloon.

Kun pohja on paistumassa, laita leivinpaperi pöydälle ja ripottele siihen hieman sokeria. Kumoa valmis pohja sokeroidun leivinpaperin päälle ja irroita varovasti pohjassa kiinni oleva leivinpaperi. Jäähdytä pohja. Minä jätän irroittamani leivinpaperin pohjan päälle ja laitan leivinliinankin vielä ympärille, jotta pohja ei kuivu jäähtyessään.

Tee kreemi. Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset ja vaniljasokeri ja vatkaa vielä kunnes kreemi on tasaista. Levitä kääretorttupohjan päälle ja kääri napakalle rullalle. Laita jääkaappiin tekeytymään.

****

Ohjeeksi valitsin Ulla Svenskin reseptin, joskaan kuorrutetta en edes yrittänyt tehdä. Torttu ei sitä tosin meidän mielestä kaivannutkaan. Jos unelmaa olisi tarjottu vieraille, olisin sihdannut päälle tomusokeria. Yksinkertaista ja kaunista.

Toisin kuin monet muut meidän pikkuperheen mieshenkilön suosikkipaakkelssit, oli unelmatorttu parhaimmillaan vasta leipomista seuraavana päivänä (ja sitä seuraavana).

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Pippurinen riimihärkä


Juhannusjuhlassa tapastyyppisessä ruokapöydässä oli sulassa sovussa viininlehtikääryleiden kanssa pippurista riimihärkää. Liha onnistui yli odotusten, vaikka ei jäätynytkään pakastimessa toivotusti ja ohuiden siivujen leikkaaminen oli siten mahdotonta.

Juhannuspäivänä loppu liha päätyi lounastoastin väliin (kuvassa). Lounaskokkina hääränneen muruseni, loistava toastintekijä(kin) muuten, laittoi leipien väliin riimilihan lisäksi ainakin aiolia, salaattia&yrttejä, parmesanlastuja ja tomaattia. Joitain salaisia ainesosiakin oli taatusti mukana, niin hyviä leivät olivat.

Riimilihassa tärkeintä on laadukas liha. Minä marssin Stockan lihatiskille ja sain matkaani tasapaksun, kalvottoman naudan sisäfilepalan. Liha oli hyvin mureaa ja suussasulavan maukasta.

****

Riimihärkä

500g naudan sisäfilettä

3 rkl karkeaa suolaa
2 rkl mustapippureita (tai valmista rouhetta)
2 valkosipulinkynttä
2 dl tuoreita yrttejä (meillä basilikaa, timjamia, oreganoa ja persiljaa)
½-1 tuore chili tai ½-1 tl chilirouhetta
½ dl konjakkia tai jotain muuta viinasta

2 dl tuoreita yrttejä (meillä edelleen edellisiä)

Poista lihasta kalvot. Hienonna suola ja pippuri morttelissa rouheeksi/jauheeksi. Lisää kuoritut valkosipulinkynnet, chili ja ensimmäinen kaksidesinen tuoreita yrttejä. Työstä tahnaksi ja lisää konjakki. Sekoita. Sivele maustetahna jokapuolelle lihaa ja hiero tanha kunnolla kiinni lihaan. Laita liha mausteineen muovipussiin ja anna maustu jääkaapissa noin vuorokausi (meillä noin 12 tuntia, hyvää tuli).

Hienonna toinen paridesinen yrttejä, levitä leikkuulaudalle ja pyörittele lihaa yrteissä. Yrtit saavat tulla joka puolelle lihaa. Laita liha pakkaseen ja anna jäätyä vähintään neljä tuntia, jotta saat leikattua lihasta ohuita siivuja. Tässä kohtaa meillä meni metsään, sekään ei haitannut.

Tarjoa liha alkupalana tai kuten haluat. Innovoi!

****

Resepti on Maija Silvennoisen käsialaa.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Ravintola Holvi, Mikkeli



Puutarhamatkan lounas oli alunperin suunniteltu syötäväksi Tertin Kartanossa. Suunnitelma kuitenkin vaihtui, ehkä onneksi, lennossa ja lounaspaikaksi valikoitui Ravintola Holvi puolen minuutin googletuksen jälkeen.

Teatterin kanssa samassa viehättävässä rakennuksessa sijaitseva ravintola oli oikea löytö. Sisustus huokui historiaa vanhoine tiiliseinineen. Seinien suojassa on kuulema aiemmin lämmitelleet sekä hevoset että paloautot. Meidän ei tarvinnut lämmitellä; aurinko helli säteillään. Rouheiden seinien rinnalla varsin pelkistetyt kalusteet toimivat kivasti. Siskosten silmiä viehättävä sisustuskokonaisuus ulottui lasitetulle terassille asti, jossa kesäkukat ja lämmikehuovatkin olivat valittu kauniiksi osaksi kokonaisuutta.

Valitsimme ruoaksi grillilounaan, joka sisälsi kana-, porsas- tai lohiannoksen sekä runsaan, upean salaattibuffeen. Salaattipöytä oli ihan parhautta: oikeaa metsäsienisalaattia, lihaisaa perunasalaattia, tomaatisalaatti marinoitujen sipuleiden kera ja vaikka mitä muuta. Sienisalaatin loputtua tilalle kannettiin pasta-chorizosalaatti - maukasta sekin. Lihaksi valittu porsas oli sopiva suolapala salaatin rinnalla.

Ravintola Holviin olisi mukava mennä syömään pitkä ja viinikäs illallinen, niin paljon lounas antoi osviittaa keittiöväen taidoista ja halusta tehdä aitoa ruokaa. Kylmänä ja pimeänä talvi-iltana tiiliseiniin loimuava kynttilänvalo toisi varmasti upean tunnelman. Puutarhamatkaa ei talvella toinna tehdä, mutta Mikkeli kuuluu olevan pikkukaupungiksi harvinaisen aktiivinen kulttuurikaupunki.

Muuten, Tertin kartanossa tarjottu kahvilalounas näytti ihan hyvältä muttei Holvin veroiselta. Varsinainen ravintolapuoli ei ollut kesäkuisena torstaina lounasaikaan auki. Seuraavalla Mikkelin matkalla toivoisin voivani syödä siellä(kin), sillä ravintolan ruokaa on moni tuttu kehunut.

ps. Kuvituksena on tämän kesäiset basilikapuskat parisen viikkoa sitten kuvattuna.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Viininlehtikääryleet


Olen haaveillut tekeväni itse viininlehtikääryleitä yhtä kauan kuin kasvihuoneessa on kasvaa tohottanut viiniköynnös. Juhannuksen kunniaksi ryhdyin viimein toimeen napsimalla rehottavasta köynnöksestä lehtiä. Samalla huomasin pölyttäjän pörräävän viinin kukissa. Syksyllä poljetaan ehkä viiniä (hah).


Kääryleistä tuli aivan ykköshyviä. Tsatsikin kanssa syötynä ihan huippuja. Luulen, että erinomaisen rakenteen ja sopivan paistotuloksen salaisuus oli kääryleiden päälle viimetingassa haetut ja levitetyt lehdet. Ilman suojalehtiä kääryleet olisivat taatusti kuivuneet, sillä suojalehdet tulivat uunista käpristyneinä ja nahistuneina, vaikka tiiviin folion alla uunissa muhivatkin.



****

Viininlehtikääryleet

30-40 viininlehteä (tuoreita tai säilöttyjä)

loraus öljyä
1 suuri sipuli tai pari pienenmpää
2 dl riisiä (meillä basmatiriisi)
3½ dl vettä
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl suolaa
pari kolme kourallista tuoreita yrttejä: tilliä, minttua, persiljaa

1dl oliiviöljyä (½dl ja ½dl)
2 dl vettä
puolikkaan sitruunan mehu

viininlehtiä kääryleiden suojaksi paiston ajaksi

Silppua sipuli ihan pieneksi ja kuullota pienessä määrässä öljyä (kattilanpohja käy hyvin). Lisää riisi, sekoita. Kaada joukkoon vesi, puolikkaan sitruunan mehu ja suola. Anna hautua hiljaisella lämmöllä kunnes riisit ovat kypsiä. Sekoittele välillä. Hienonna yrtit ja sekoita riisin joukkoon. Yrttejä saa olla reilusti, laita niitä mistä tykkäät.

Jos käytät tuoreita viininlehtiä, huuhtele ne ja ryöppää parisen minuuttia väljässä, kiehuvassa vedessä. Jos käytät säilöttyjä lehtiä, huuhtele ne huolellisesti liiasta suolasta. Valuta lehdet kuiviksi. Irrottele lehdet varovasti toisistaan ja annostele täytettä noin ruokalusikallinen per lehti. Käännä ensin sivusiivekkeet täytteen päälle ja rullaa sitten kääryleeksi. Lado kääröt öljyttyyn uunivuokaan vieri viereen saumapuoli alaspäin.

Sudi kääryleet öljyllä (sillä ensimmäisellä puolella desillä). Sekoita toinen puolidesinen, vesi ja puolikkaan sitruunan mehu ja kaada vuokaan. Laita kääryleiden päälle ylimääräisiä viininlehtiä suojaksi. Lehtikerroksia voi olla pari kolmekin, jos lehtiä riittää. Laita vielä folio tiiviisti vuoan päälle. Paista uunin keskitasolla (175 astetta) noin tunti.

Tarjoa jäähtyneenä. Tsatsiki sopii kääryleiden kanssa mainiosti.

****

Ohjeen olen muokannut netin ja parin keittokirjan ohjeista.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Onko Mikkeliin mänijöitä?


Kesän kunniaksi päätimme siskon kanssa tehdä kaksin pienen puutarhateemaisen pyrähdyksen eteläiseen Savoon, Mikkelin ympäristöön. Seudun puutarha-anti on ollut tässä kevätkesällä esillä sekä televisiossa että alan lehdissä, joten kohteet oli helppo löytää. Tavoitteena oli hakea iloa ja inspiraatiota sekä hyötytarhaan että koristepuutarhaan, ja tietysti hurpatella parhaassa siskoseurassa.

Kohteita valittiin neljä, jotka kaikki sijaitsivat kymmenen kilometrin säteellä Mikkelin keskustasta. Jos ympyrää olisi laajentanut suuremmaksi, olisi mukaan mahtunut muitakin upeita kohteita, mutta silloin päiviäkin olisi pitänyt olla enemmän.


Kenkävero on vanha pappila, jonka rakennukset ja pihapiiri on kunnostettu ja valjastettu virkistyksen ja matkailun käyttöön. Rakennukset olivat upeita ja puutarha täynnä aitoa tunnelmaa: ei liian sliipattua ja täydellistä vaan sopivasti rouheaa. Rikkaruohojakin näkyi - mikä helpotus! Kasvit oli istutettu pääosin korkealaitaisiin istutuslaatikoihin, jolloin kasvit olivat sopivasti silmäntasolla tuoskuteltavina ja ihmeteltävinä.  Hyöty- ja koristekasvit olivat suloisesti sekaisin, mikä oli minusta hyvä muistutus hyötykasvienkin kauneudesta. Salaatin tai yrttien kerääjällä on tietysti oltavat silloin riittävä kasvituntemus, että pöytään päätyy syötäväksi tarkoitettuja vehkoja.

Kenkäveron pihapiirissä oli myös viehättävä leipomokauppa, josta ostetut perunarieskat loppuivat heti kesken. Kaiken kukkuraksi pappilapyrähdyksen viehättävyyttä lisäsi lahjatavarakaupan eteisessä tavattu Risto Kaskilahti. Jos Riston haluaa tavata, lienee Kenkäveroa parempi bongausprosentti Mikkelin teatterissa.


Kenkäveron lähellä sijaitseva Mikkelipuisto oli moderni ja tyylikäs mutta jotenkin vähän vaisu kokonaisuus ilman isoja yllätyksiä (tai julkkiksia, hah). Yritysten ja yhteisöjen mallipuutarhoista koostuva puisto oli kuin myyntipuhetta: kaunista ja kivaa, näkemisenarvoistakin. Vain elämisen meininki uupui. Toisaalta, jos olisi juuri suunnittelemassa omaa pihaa tai sen uudistusta, olisi mallipihoilla varmasti enemmän annettavaa, sillä mallipihat olivat upeasti toteutettuja pienine yksityiskohtineen. Mikkelipuiston laidalla sijaitsevassa taimimyymälässä oli hyvä valikoima yrttejä ja tekemisen meininkiä kantautui silmiin läheisiltä viljelypalstoilta (jos oikein näin).


Kolmantena kohteena olleeseen Anjan puistoon (josta kuva yllä ja alla) matkaa tuli keskustasta kymmenkunta kilometriä. Järven rannalla sijaitseva yksityispuutarha on Anja Laaksosen toteuttama ja suunnittelema kokonaisuus, jossa lammet, puut ja nurmialueet vuorottelevat kauniisti. Pihapiirissä oli myös upeita intialaisia kukkoja, riikinkukkoja, ankkoja ja valloittavia pikkupupuja.

Ehkä me olimme jotenkin henkisesti ylivirittäytyneitä, mutta kaikesta kauneudesta huolimatta Anjan puistosta jäi jotenkin epätodellinen ja hieman aavemainen olo. Ihan kun olisi ollut mukana Hannu ja Kerttu -sadussa. Kyllä ihmismieli on kummallinen.


Matkalla Mikkelistä viitostietä pohjoiseen piipahdimme vielä kahvilla viehättävässä Tertin kartanossa. Kahvina tarjoiltu ruusukahvi oli hyvää, mutta britatorttu liian kauan meitä odottanutta ja ylimakeaa. Uh. Silmänruokaa meille tarjosi ympäristö, puutarha ja Jari Sillanpää, vau, joka oli liian kiireinen (tai perässä juoksevia kukkamekkomuoreja karttava) istahtaakseen kahvin ajaksi seuraamme sisätiloihin.

Osa kartanon puutarhasta oli rakennettu entisen navetan(?) kiviseinien suojiin. Hyvä idea! Puutarhakohteena odotin ehkä Tertiltä hieman enemmän. Toisaalta pitkä päivä ja kotimatkan houkutus vei varmasti osa voimista. Terttiin täytyy palata paremmalla ajalla, olla vaikka yötä kartanon suojissa ja tutustua historiaa huokuvaan helmeen paremmin.

Olihan meillä lystiä. Siskoseura piristää aina.


tiistai 21. kesäkuuta 2011

Tipe tipe tippukastelujärjestelmä


Tippukastelujärjestelmä on kuulkaas ihan mahtava juttu. Järjestelmä on hyvin yksinkertainen ja helppo, varma ja toimiva. Meillä tippukastelu hoitaa kasvihuoneen kasvien vedensaannin mutta yhtälailla sen voi viritellä vaikka kasvimaalle tai purkkipuutarhaan.

Humanistin on hieman hankala ymmärtää, miten keraaminen, vedellä täytettävä tötterö ja pari letkua yhdistettyinä vesiastiaan voivat oikeasti toimia siten, että kasvi saa vettä riittävästi mutta vain tarvittaessa. Mutta en minä toisaalta ymmärrä miten nettiäkään voi olla tai kuinka ääni voi siirtyä kapulasta toiseen.

Homma toimii jokseenkin niin, että hieman multapintaa korkeammalla olevasta isosta vesiastiasta lähtee paksumpi vesiletku, josta haarautuu ohuempia letkuja. Ohuet letkut kulkevat keraamisen tötterön yläosan läpi, jonka ruuvia kiertämällä veden saantia voi säädellä kasvin juomaominaisuuksien mukaan. Tiputtelulla on jotain tekemistä imujännityksen ja alipaineen kanssa - no, pääasia että tiputtaa.

Kätevää on myös se, että tarhuri voi lähteä lomallekin ilman huolta. Jos astian vesimäärä ei riitä koko loman ajaksi, on apuvoimat helppo ohjeistaa vain täyttämään isoa vesiastiaa. Periaatteessa jollain paineensäätäjällä(?) järjestelmän voi liittää suoraan myös hanaan, mutta hanan täytyy tietysti olla koko ajan auki ja se on vähän arveluttavaa.

Lisää tietoa meidän käyttämästä järjestelmästä löydät täältä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

I love pesto!


Basilikat ovat kasvaneet yhtäkkiä niin valtaviksi puskiksi, että satoa saa ja pitää kerätä jo ihan reilulla kädellä. Päätin laittaa maut talteen ja avata säilöntäkauden tekemällä pestoa pakkaseen. Pesto on aivan ykkösherkku paitsi pastan kanssa, myös toastien, tomaatti-mozzarella salaatin ja lihan kastikkeena.

Ohjeen otin Reseptitaivaan Italia-osastolta. Noudatin ohjetta melkein tarkalleen lisäten vain yhden valkosipulinkynnen ja puolikkaan ruokalusikallisen sitruunamehua. Basilikaa laitoin ehkä kolmanneksen enemmän kuin ohjeessa. Ensin tuntui, että suolan määrä on liian suuri. Mutta kun pestoa söi pastaan sekoitettuna, oli suolakin kohdallaan.

Pakastin ison osan pestosta sydämenmuotoisiin jääpalamuotteihin - aika hurmaavia, eikö totta?


****

Pesto

1 dl pinjansiemeniä
2-3 ruukkua basilikaa (älä nuukaile; mitä enemmän, sitä parempi)
2dl parmesanraastetta
1-2 valkosipulinkynttä
1½ tl suolaa
½ tl sokeria
1-1½ rkl sitruunamehua (voi korvata vaalealla balsamicolla tai esimerkiksi hunajaviinietikalla)
1 tl mustapippurirouhetta
1½ dl (oliivi)öljyä

Paahda pinjansiemeniä hetki kuivalla ja kuumalla pannulla. Kaada siemenet tehosekoittimeen/blenderiin ja surauta jauheeksi. Toki peston voi työstää myös morttelissa, jos siltä tuntuu (minusta ei sitten tuntunutkaan). Lisää basilikanlehdet, vastaraastettu parmesan sekä mausteet ja surauta taas. Lisää öljy vähitellen joko nauhana valuttaen koneen pyöriessä tai muutamassa erässä. Anna koneen käydä, kunnes pesto on tasaista.

****

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Mahtavat macaronsit


Pyysin tässä taannoin huipputyyppikollegaa ottamaan huostaan muutaman chilin taimen, sillä esikasvatukset onnistuivat yli kasvihuoneen tilavuuden. Ihana ihminen tuli ja toi mukanaan aivan käsittämättömän mahtavia macaronseja. Mukaansa hän valitsi heidän omilta chiliviljelyiltä puuttuvien lajikkeiden taimia. Jos vastalahjat ovat näin mielettömiä, aion ensi vuonna kasvattaa tahallaan liikaa taimia.

****

Macaron-leivokset

keksipohjat
3 munan valkuaista
4 dl sokeria
150g mantelijauhetta
elintarvikeväriä

täyte
noin ½ dl Lemon curd -tahnaa
noin ½ dl appelsiinituorejuustoa

Erottele valkuaiset tarkasti ja vatkaa ne liki kovaksi vaahdoksi. Lisää sekaan vähitellen tomusokeri koko ajan vatkaten. Sekoita taikinaan mantelijauho ja värjää taikina halutessasi valitsemallasi elintarvikevärillä. Muista, että jo hyvin pieni määrä väriä tuo väriä.

Pursota leivinpaperille pieniä, noin kahden euron kolikon kokoisia ympyröitä. Paista marenkeja uunin alimmalla tasolla 15-20 minuuttia. Macaronpohjat saavat jäädä keskeltä hieman sitkeiksi. Anna jäähtyä

Sekoita täytteen aineet. Maistele ja lisää tarvittaessa jompaa kumpaa makusi mukaan. Levitä täytettä marenkiympyrän tasaiselle pinnalle ja paina toinen marenki kanneksi. Tee kaikille marenkipohjille samoin.

****

Ohje on alunperin Maikkarin sivustolta. Täytettä ystävä tuunasi tuorejuustolla. Lemon curdin ja tuorejuuston suhde oli kuulema kuta kuinkin fifti-fifti, mutta humanistin mittana oli käytetty suuta, ei muuta. Tuttu tunne.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Possua, raparperia ja salviaa


En ole ehkä koskaan aiemmin laittanut raparperia liharuokaan. Hyvää kannatti odottaa, sillä Jamie Oliverin ohjeella toteutettu possun sisäfile oli maukasta ja raikasta. Raparperi toimi loistavasti salvian ja ilmakuivatun kinkun makuparina. Liha syötiin omista puskista kerätyn salaatin sekä retiisi-kurkkulisäkkeen kanssa. Äitienpäivän aikoihin kylvetyt salaatit ja retiisit ovat kasvaneet niin vauhdikkaasti, että salaattia ostetaan pienperheeseemme seuraavan kerran myöhään syksyllä. Tämän helpompaa ei ruoan kasvattaminen voi olla.


****

Raparperipossu
neljälle

yksi porsaan sisäfile
kourallinen salvian lehtiä
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl (oliivi)öljyä
suolaa
pippuria

4-5 ilmakuivatun kinkun siivua (meillä 2, riitti sekin)
2 reilua raparperin vartta

Työstä reilut puolet salviasta, kuoritut valkosipulinkynnet ja öljy morttelissa maustetahnaksi. Hiero tahna lihan pintaan ja anna maustua puolesta tunnista tuntiin.

Laita uuni lämpiämään 200-225 asteeseen. Mausta liha vielä reilusti suolalla ja mustapippurilla. Kääri kinkkuviipaleet lihan ympärille. Pilko (tarvittaessa kuoritut) raparperinvarret noin sormen mittaisiksi ja paksuisiksi paloiksi. Kaada ne uunivuokaan. Laita liha raparperien päälle, heitä mukaan loput salvian lehdet ja lorauta vielä hieman öljyä. Kastele ja rypistä leivinpaperin palanen, oikaise hieman ja asettele lihan päälle. Paista 15 minuuttia. Ota leivinpaperi pois ja paista vielä toiset 15 minuuttia.

Anna lihan vetäytyä hetki ja leikkaa viipaleiksi.

****

Resepti löytyy Jamien Alastoman kokin onnenpäivät -kirjasta (s.174).

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Sieniä sielunmaisemissa


Aurinkoinen järvimaisema, kahvit kalliolla ja korillinen korvasieniä - täydellinen kesäretki. Kiitos retkioppaille!


Korvasienet päätyivät myöhempiä herkkuhetkiä varten pakkaseen huuhtelun, ryöppäämmisen, huuhtelun, ryöppäämisen ja huuhtelun jälkeen. Palataan asiaan, nyt täytyy kiitää elvyttämään helteen uuvuttamia kasvustoja. Tarhurin pitää vireessä raikas raparperijuoma.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Mustaherukanlehtikääryleet


Nappasin parisen viikkoa sitten työreissulla matkaani Ylä-Savon kesä -lehtisen. Sisäsivuilta löytyi mielenkiintoinen juttu luonnonyrteistä. Kiuruveden pikkukaupungin lähiruoka- ja luomuinnosta, joka näkyy esimerkiksi paikallisten koulujen ruokalistalla, olen kertonutkin jo aiemmin. Samaisessa pitäjässä on lehtijutun mukaan nyt iso vaihde päällä myös luonnonyrttien hyödyntämisessä. Villiyrttien kysyntä on moninkertaistunut lyhyessä ajassa ja Savosta kuskataan luonnon antimia lähiseudun lisäksi Etelä-Suomen maatilatoreille ja pääkaupungin ravintoloihin, kuten Juureen, Oloon ja Savoyhin. Jos oikein tulkitsin, myös Kuopioon vastikään avatusta Lähiseudun aarteet -puodista voi luonnonyrttejä hankkia. Niin ja tietysti omista puskista ja lähimetsistä. Luonnonyrttejä saa kerätä jokamiehenoikeudella toistenkin maalta, kuten marjoja ja sieniä, mutta esimerkiksi kuusenkerkkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Lehtijutun yhteyteen oli koottu muutama Antti Ahokkaan resepti,  joista innostuin kokeilemaan mustaherukanlehtikääryleitä täytettä varioiden. Yllättävää ja hyvää!

****

Mustaherukanlehtikääryleet
10 käärylettä

10 tuoretta, nuorta mustaherukan lehteä
½ dl sitruunamehua
½ dl öljyä

n. 100g fetajuustoa
n. 1 rkl sitruunamehua
n. 1 rkl öljyä
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
puolisen desiä tuoretta oreganoa (myös minttu varmasti sopisi)

sormisuolaa
pinjansiemeniä

Nappaa mustaherukan lehdistä kannat pois ja laita ne maustumaan situunamehun ja öljyn sekoitukseen. Anna maustua puolesta tunnista tuntiin. Sipellä oregano pieneksi. Sössää haarukalla fetajuusto ja sekoita joukkoon muut aineet.

Nosta lehdet liemestä, ravistele ylimääräiset nesteet pois. Levitä lehdet alustalle ja laita sopiva nokare (esim. kukkarallinen teelusikallinen) täytettä lehdille. Taita lehden "sivusiivet" keskelle ja kiepsauta sitten rullalle. Asettele tarjoilualautaselle, ripsi päälle sormisuolaa ja paahda halutessasi pinjansiemeniä kaveriksi.

****

Alkuperäisessä reseptissä täytteeksi laitettiin kermalla notkistettua vuohenjuustoa.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Vuoden 2011 rikkaruo... eikun yrtti


Arktiset aromit ry on valinnut vuoden (villi)yrtiksi vuohenputken. Tuo voimakaskasvuinen rikkaruoho yrtti on monen pihan kirous kaunistus. Minä olen kovasti yrittänyt muuttaa asennettani vuohenputkea kohtaan. Ajatella, jos vaikka basilika kasvaisi yhtä valtoimenaan aidan vieressä - olisin onnesta soikea. Yrtti kun yrtti? Not.

Ehkä paras puoli tässä rehottavassa villiyrtissä on, että se ei kasva huonossa maassa tai niin meitä ainakin yritetään lohduttaa. Jos taas siinä hyvässä maassa haluaisi kasvattaa jotain muuta, vaikka perunoita, härkäpapuja ja kesäkurpitsaa, täytyy tehdä ihan älyttömästi lapio- ja kitkemispuuhaa, että vuohenputken tilalle saa edes väliaikaisesti ei niin villejä kasvustoja. Terveisin nimimerkki Kokemusta riittää, haluatko sinäkin? Minusta vuohenputkelle sopisikin paljon paremmin nimeksi vuohenjuuri, niin valtavat juurakot kasvi kasvattaa.

Nyt kun keittiöpuutarha huutaa lisää tilaa, olen taistellut vuohenputken juuriston kanssa lapio, seula ja sisu aseinani monta iltaa. Vaikka asennemuutosyrityksestä huolimatta en edelleenkään kovin paljoa tykkää vuohenputkesta (lue: vihaan edelleenkin), olen päättänyt jättää kasvihuoneen taakse kasvamaan pienen villiyrttitarhan (lue: en jaksa enää kaivaa ja kitkeä). Leikkaan jo isoksi venähtäneet kasvustot alas ja kun juurista pukkaa uutta kasvua, lupaan napsia pikkuversoja syötäväksi. Me molemmat olemme kyllä syöneet vuohenputkea ennenkin, kun äiti syötti meille monta vuotta sitten vuohenputkipiirasta. En muista miltä piiras maistui, joten ehkä täytyy ottaa uusintakierros. Jos sinulla on plakkarissa joku herkkuresepti, laita viestiä vaikka kommenttilootaan.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Reipastunut raparperi kauralastuilla ja marcarponevaahdolla



Muistatteko kun viime syksynä taivastelin meidän pihanperän rapaperin perin kummallista satoaikaa? No, nyt tuo samainen yksilö on, ehkä hevonpeestä innostuneena, reipastunut ja pukkaa hulluna satoa ihan oikeaan rapaperin satoaikaan. Jippii.

Kiehautin raparperista kirpsakan hillokkeen, joka tarjoiltiin jälkiruokana kaurakeksien ja mascarponevaahdon kanssa. "Tämmöisestä jälkkäristä minä tykkään!", kuului yksi kommentti. Toinen kaaputti vaahtokipon aivan putipuhtaaksi, kun olin jo pelastanut (pyynnöstä) loput keksit talteen myöhempiä herkkuhetkiä varten. Taisi olla aika hyvää.

Sitten kesemmällä, kun mansikoita saa omasta pihasta, syödään keksien ja vaahdon kanssa punaposkia. Vielä parempaa.

****

Kauralastut

125g voita
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria (tai muuta tummempaa sokeria)
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 dl (isoja) kaurahiutaleita


Sulata voi ja lisää siihen sokerit ja muna. Sekoita huolella. Lisää kuivat aineet ja pyöräytä nopsasti sekaisin.  Nostele lusikalla (tai kahdella) taikinasta pieniä nokareita pellille. Jätä leviämisvaraa. Halutessasi voit hieman painaa lusikalla nokereita litteämmiksi. Paista 200 asteisessa uunissa viitisen minuuttia eli kunnes keksien reunat ovat hieman kultaa tummemmat. Ole tarkkana, lastut menevät yli hyvin helposti.

****

Raparperihilloke

6 dl raparperinvarsia paloina
½ dl vettä
n.½ dl (hillo)sokeria

Kuori raparperinvarret tarvittaessa. Pilko noin senttisiksi paloiksi ja heitä kattilaan. Lisää vesi ja sokeri. Keitä hiljalleen kunnes raparperit ovat hajonneet (noin 15 minuuttia).

Hillosokeria käytettäessä hillokkeesta tulee jäähtyessään ei-niin-juoksevaa. Tavallisella sokerilla lopputulos on kastikemaisempi. Tähän tarkoitukseen kumpikin käy vallan mainiosti.

****

Mascarponevaahdon simppeli ohje on kirjattu jo aiemmin: kurkkaa tänne.


 

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Viinavartaat eli indonesialaiset lihasatayt



Taas se on todistettu: pieni määrä viinaa tekee terää. Ainakin marinadille. Vodkaloraus ikään kuin rikkoi lihan pinnan, jolloin maut imeytyivät lihaan hyvin. Viina myös hieman raakakypsytti ja mureutti lihaa - lopputulos oli mitä mainioin.

****

Indonesialainen lihasatay

3/4 dl makeaa soijakastiketta
3 rkl limettimehua (meillä sitruunamehua)
3 rkl vodkaa
1 rkl (maapähkinä)öljyä
1 tl (vastajauhettua) juustokuminaa eli jeeraa
1 tl (vastajauhettua) korianteria
2 valkosipulinkynttä
2 tl tuoretta inkivääriä
1 tl limetin tai sitruunan kuorta (meillä kaffirlimetin lehtiä hienonnettuna)
½ tl suolaa

lihaa (meillä porsaan ulkofilettä, alkuperäisohjeessa paahtopaistia), marinadi riittää noin 700g lihaa

varrastikkuja

Kuori ja hienonna valkosipuli ja tuore inkivääri. Raasta limetin tai sitruunan kuori. Myös (pakastetut) kaffilimetin lehdet sopivat hyvin. Hienonna jeera ja korianterin siemenet tai käytä valmiita jauheita. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Leikkaa liha kimpaleiksi, sekoita marinadiin ja anna maustua jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.

Pujottele liha varrastikkuihin ja grillaa välillä käännellen noin 5 minuuttia lihapalojen koosta riippuen.

****


Meillä vartaat syötiin salaatin ja etikkaisen riisin kanssa. Päälle ripoteltiin kourallinen silputtua kevätsipulia.

Ohje on kirjasta Korianteria ja sitruunaruohoa - Kaakkoisaasialaisen keittiön parhaat (s.26). Kirjassa on kiehtovien kuvien lisäksi iso nippu herkullisia reseptejä.  

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Salviasuut ja peruna-parsasalaatti


Kaksi ruokablogia saavat kiitosta ja kunniaa tästä mahtavasta ateriasta: Sillä Sipuli -blogin Merituulin ja Jukan peruna-parsasalaatti kuulosti niin vastustamattomalta, että toimeen oli ryhdyttävä hetimiten. Seuraksi mainio salaatti sai salviasuita eli Saltimboccia, joiden herkullisuudesta Tusla kirjoitti Soppakellari -blogissaan. Kiitos resepteistä, olipas maistuvaa.



Vasikan sijaan salvisuihin käytettiin viljapossun ulkofilettä, josta leikatut siipaleet nuijittiin ohuiksi pihveiksi. Salviaa kipitin hakea kasvihuoneen suojista. Siemenestä kasvatettu taimi on voimistunut jo pieneksi puskaksi, joten yrtti on lehtien napsimisesta vain mielissään. Jospa täälläkin kelit olisivat pian sen verran lämpimiä, että yrtit pääsisivät ulos saakka. Serranokinkku toi paitsi makua myös grillissä rapeutuessaan suutuntumaa. Mausteeksi pyöräytettiin grillin ääressä suolaa ja pippuria.

Peruna-parsasalaatti jää myös taatusti köökkimme vakikäyttöön. Paahdetut uudet perunat, rapsakka parsa ja sitruunaa - voi jösses mikä herkku! Sitruunamehun ja öljyn joukkoon ripsautin ohjeesta poiketen hieman sokeria, ehkä vanhasta tottumuksesta, mutta hyvin kastike toimisi ilmankin. Vaikka salaattipenkit ovat harson alla jo hyvässä kasvuvauhdissa, jouduttiin vielä osa vihreydestä kantamaan kaupasta. Rukola ja ruohosipuli saatiin sentään omista kasvustoista. Mutta onhan mahtavaa, että ihan pian alkaa kunnolla salaatin satokausi.

****

Peruna-parsasalaatti

1 - 11/2 kg uusia perunoita
öljyä
suolaa
500g eli puntillinen vihreää parsaa
erilaisia salaatteja (esim. rukolaa, viinisuolaheinää, mitzunaa)
reilusti ruohosipulia
reilusti lehtipersiljaa

1 sitruuna
n. 1/2 dl öljyä
(ripaus sokeria)

(sormi)suolaa

Laita uuni kuumenemaan n. 250 asteeseen. Pese perunat, pilko ne sopiviksi paloiksi ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Ripottele päälle suolaa ja lorottele öljyä, sekoita. Paahda perunoita uunissa noin puoli tuntia tai kunnes perunat ovat saaneet väriä. Minä kääntelin perunoita kerran paahdon välissä.

Nappaa parsoista pois puumaiset tyvet ja kuori tarvittaessa. Kiehuta vettä ja keitä parsoja muutama minuutti (3-4min.). Kaada vesi pois ja laita parsojen päälle kylmää vettä. Anna jäähtyä ja valuta huolella. Leikkaa paloiksi.Revi salaatit ronskisti ja silppua ruohosipuli ja persilja. Kun perunat ovat valmiita ja hieman jäähtyneitä, kokoa salaatti sekoittamalla parsat, perunat, yrtit ja salaatit.

Pese sitruuna huolellisesti ja raasta pienellä terällä (esim. viilaraastimella) sitruunan keltainen kuori ohuelti. Purista sitruunasta mehu ja sekoita siihen kuoriraaste. Lisää seokseen öljyä ja sekoita voimakkaasti kastikkeeksi. Maista salaattia ja lisää tarvittaessa suolaa joko suoraan salaattiin tai kastikkeeseen. Sekoita kastike (käsin) salaatin joukkoon.

****

Saltimbocca eli salviasuu possun ulkofileestä

n. 100 g ulkofilettä per ruokailija (tästä tulee kaksi ohutta pihviä per pää)
3-5 salvianlehteä per pihvi
ilmakuivattua kinkkua

suolaa
pippuria

(valkoviiniä)

Leikkaa liha noin senttisiksi siivuiksi ja nuiji siivut hieman ohuemmiksi. Laita lihan päälle muutama tuore salvianlehti ja sitten siivu ilmakuivattua kinkkua. Kuumenna pannu tai grilli. Paista saltimboccat ensin kinkkupuoli alaspäin. Suolaa ja pippuroi lihapuoli ja käännä. Muutama minuutti per puoli riittää mainiosti.

Tee näin jos haluat kastiketta: Lado valmiit salviasuut uunivuokaan ja lorauta vuokaan desin verran valkoviiniä. Laita kuumaan uuniin muutamaksi minuutiksi. Valkoviini kiehahtaa ja saa makua lihojen nesteestä. Voit toki hienostellakin kastikkeen kanssa mutta se ei ole välttämätöntä.

****
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails