maanantai 26. joulukuuta 2011

Trooppiset vaahtokarkit


Minä en tykkää vaahtokarkeista. Mikä loistava lähtökohta vaahtisten tekemiselle!

Tavoitteita oli kaksi: saada vaahtikset maistumaan hedelmäiseltä ja saada aikaan suussa hieman vastetta antava rakenne, joka ei ole liian höttönen muttei kumimainenkaan.

Tavoitteista ensimmäinen täyttyi kerrassa hienosti, toisen kanssa täytyy vielä vähän puuhastella. Vaahtisten rakenne oli sopivan ilmava, mutta suuvaste olisi saanut olla parempi. Saattaa olla, että sinnikkäämmällä vatkaamisella rakenne paranisi.

Reseptejä oli lähtötilanteessa käytössä neljä, joista puolet hävisi ennen kuin ehdin kaivaa kippoja kaapeista (minä ja loistavat koneenkäyttötaitoni). Toisesta jäljelle jääneestä käytin makumaailman ja toisesta varsinaisen reseptiikan, melkein ainakin. Massan värjäys- ja kuutioiden puuterointitavan toteutin nimittäin taas ensimmäisen ohjeen mukaan.

****

Trooppiset vaahtokarkit

1 dl passionhedelmistä siilattua mehua (oli kolme passionhedelmää, täydensin lorauksella appelsiinimehua)
1,2 dl sokeria
1 munanvalkuainen
15 g liivatejauhoa (tai neljä liivatelehteä)
noin 1/2 dl vettä (OHO*! alkuperäisessä ohjeessa 3 desiä)
pari tippaa keltaista elintarvikeväriä

tilkka rypsiöljyä
maissijauhoja (tai tomusokeria)


Käyttäessäsi liivatelehtiä laita ne kylmään veteen pehmiämään. Puolita passionhedelmät, rapsuta sisältö siivilään ja paseeraa mehu talteen. Täydennä tarvittaessa esimerkiksi appelsiinimehulla, jotta saat desin verran mehua.

Vatkaa valkuainen puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Mittaa kattilaan sokeri ja mehu. Kuumenna 110-asteiseksi. Kaada sokeri-mehuseos valkuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana samalla voimakkaasti vatkaten. Lisää tippa tai pari keltaista elintarvikeväriä.

Liuota liivatelehdet tai jauhe pieneen määrään kuumaa vettä. Liruta nesteeksi muuttunut liivate  massan joukkoonsamalla koko ajan vatkaten. Jatka voimakasta vatkaamista vähintään kymmenen minuuttia, jotta vaahtismassasta tulee jämäkkää.

Vuoraa suorakaiteen mallinen vuoka kelmulla. Öljyä kelmu hyvin ohuelti. Kaada massa vuokaan ja levitä noin puolitoista-pari senttiä paksuksi levyksi. Öljytty veitsi tai lasta auttaa levityksessä.

Laita jähmettymään jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Leikkaa kuutioiksi ja pyörittele joko maissijauhossa tai tomusokerissa. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

****

* OHO! En muistanut laittaa ohjeen mukaista määrää nestettä. Luulen, että alkuperäistä ohjetta noudattamalla massasta olisi tullut liian löysää. Täytynee etsiä netin uumenista ne kaksi ohjetaa, jotka katosivat.

Kaikesta reseptien katoamisista ja yhdistelemisistä sekä osin jälkikäteenkin havaituista suhelluksista huolimatta ensimmäinen vaahtikokeilu oli kannustava. Maissijauhoissa pyörittely toi hieman turhan jauhoisen pinnan, tomusokeri sopisi varmasti rakenteeltaan paremmin, mutta lisämakua vaahtokarkit eivät kyllä kaivanneet. Kaikkiaan maku oli hyvä, rakennetta (ja reseptiä) täytyy vielä kehitellä.

27.12. Oho 2! Tekstiin oli livahtanut luvattoman paljon kirjoitusvirheitä. Suokaa anteeksi. Korjasin ainakin kolme lauserauniota ja saman verran puuttuvia tai vääriä kirjaimia. Selitys virhemäärälle on minusta kyllä aika hyvä: olen oikeasti tropiikissa ja päähän tippuvat kookospähkinät ja mangot saavat silmät harittamaan.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Aatonaaton ruokalahjavinkit


Naapuri, anoppi ja ystäväperhe vielä vailla muistamista? Aatonaattoyönä voi vielä vallan helposti saada aikaan monenlaista helppoa ja nopeaa. Tässä muutama vinkki:

  • Suklaassa dipatut aprikoosit. Suklaana voi käyttää tummaa, vaaleaa tai valkoista ja aprikooseja saa usein huoltoasemaltakin.
  • Suklaapallot. Ainekset löytynee jos ei omasta niin ainakin naapurin kaapista (lahjaksi voi sitten viedä valmiita palloja, heh).
  • Keksiainespurkki. Ainekset voi pakata vaikka pieneen paperi- tai muovipussiin, jos purkki uupuu. Esteettisyys kärsii, mutta makuelämys on sama.
  • Pullollinen kotitekoista Baileysta. Anna lahjaksi vain puoli annosta, säästä loput itsellesi.
  • Pieni pallo piparitaikinaa; vastapaistettujen pipareiden tuoksu on huumaava.
  • Pussi tai pari yrttien tai kasvisten siemeniä. Moni puutarha(myymälä) on auki näin joulun aikaan, vaikka muuten tarhurit nukkuisivatkin talviunta. Siemenet eivät ole tähän aikaan vuodesta esillä, mutta takahuoneesta löytyy taatusti muutama pussi tomaatin, basilikan tai kesäkurpitsan siemeniä. Monia kasviksia voi kasvattaa parvekkeella ja iloa saa keväästä syksyyn!
  • Illallislahjakortti kotikeittiöösi - yhteinen ilta herkkujen äärellä. Lahja ei voi mennä pieleen.

Tai aina voi tehdä niin kuin meidän isä useimmiten tekee: piirtää korttiin aksonometrisen kuvan. Kuva kertoo mitä tuleman pitää, joskus sitten myöhemmin.


Yllä olevissa kuvissa on tunnelmia meidän puuhapajalta. Ruokalahjoiksi lähti kesällä ja alkusyksystä tehtyä yrttisuolaa ja keksiainespurkkikaunokaisia. 

Oikein hyvää joulua, rauhallista mieltä ja 
herkullisia juhlahetkiä!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kuninkaallisessa suklaassa dipatut aprikoosit


Saimme viikkokausia sitten Leafilta kaksikin pikkupakettia. Ensimmäisessä oli maistiaispussi suklaakuorrutteisia Bilar-karkkeja. Suklaakuorrutus on sinänsä ihan kiva juttu, mutta jostain syystä minun suussa vaahtokarkkimaiset Bilarit ovat aina maistuneet penisiliiniltä. Ehkä olen joutunut syömään liikaa sitä ällöttävää vaaleanpunaista litkua korvakierteisenä pikkutiitiäisenä. Herra Kokille Bilarit, erityisesti suklaakuorrutteisina, maistuivat erinomaisesti.


Toisessa paketissa oli Royal-suklaita - jippii! Kuninkaallinen suklaa on ihan huippua. Ja niistä on aikuisenakin hullun hauska rakennella torneja. Jos ruualla saisi leikkiä, pelaisin suklaarakennelmalla Huojuvaa tornia. Niin, siis jos ehtisin. Sillä yksi huono puoli Royalissa on: ne häviävät mystisesti, aina ja salamannopeasti. Kuvassa olevat suklaat eivät todellakaan ole Leafin lähettämiä patukoita. Nämä ovat ehkä viidennet itseostetut sitten maistiaisten. Uusia Royal-suklaalevyjä (oujee), konvehtirasiaa sekä sinistä tummasuklaista patukkaa näkee kaupoissa harmittavan harvoin.


Sulatin vihreän ja punaisen suklaan vesihauteessa ja dippasin kuivattuja aprikooseja suklaasulaan. Voi järkky, miten hyvää! Tumma suklaa sopisi dipiksi myös erinomaisesti.

****

Royalissa dipatut aprikoosit

200g kuivattuja aprikooseja
2 pientä Royal-suklaapatukkaa(2x42g)

Paloittele suklaat ja sulata ne vesihauteessa. Dippaa aprikooseja suklaasulassa siten, että noin puolet aprikoosista verhoutuu suklaaseen. Valuttele hetki ja laita voi- tai leivinpaperille kovettumaan. Kun kaikki aprikoosit ovat dipattu, voit laittaa ne jähmettymään jääkaappiin.

****

maanantai 19. joulukuuta 2011

Suklaa-chilikeksit toffeetäytteellä


Chilin ja suklaan yhdistelmä on todettu ennenkin lyömättömäksi. Näissä chilivivahteisissa suklaakekseissä yhdistelmää täydentää samettisen pehmeä maitotoffee, Dulce de Leche, jonka keittäminen kondensoidusta maidosta on vaivatonta mutta aikaavievää. Aloita siis keittämällä peltipurkkia kattilassa. Saat varmasti ihmetteleviä katseita, mutta myös taivaallisen hyvää, paksua ja täyteläistä toffeeta.


****

Suklaa-chilikeksit toffeetäytteellä

täyte
purkillinen kondensoitua maitoa

pohjat
1/2 cup (1,2 dl) sokeria
1/4 cup (0,6 dl) ruokosokeria (tai muuta tummaa sokeria)
1 1/2 cup (3,6 dl) vehnäjauhoja (meillä täysjyväjauhoja)
3/4 cup (1,8 dl) tummaa kaakaojauhetta (meillä 1/4 cuppia vanhoutenia, 1/2 raakakaakaota)
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa (tai puolikas, jos voi on suolaista)
1/2 tl chilijauhetta (meillä maustemitallinen Naga Morichia)
3/4 cup (n. 80g) suolatonta voita (meillä normaalisuolaista voita)
2 kananmunaa

Poista kondensoidusta maidosta etiketti. Älä avaa purkkia. Laita purkki kattilaan ja keitä purkkia kolmisen tuntia siten, että purkki on koko ajan upoksissa - lisää siis vettä välillä tarvittaessa. Kondensoidusta maidosta tulee keitettäessä paksua, kinuskimaista tahnaa (nam). Anna jäähtyä purkki suljettuna.

Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet. Pilko voi pieniksi kuutioiksi ja nypi huolella jauhoseoksen joukkoon. Lisää munat. Vaivaa kunnes taikinasta muodostuu pallo. Kääri taikinapallo/litistetty pallo kelmuun ja laita lepäämään jääkaappiin vähintään tunniksi (yön ylikin on ok).

Kaulitse taikinasta, tai sen osasta, alle puolisenttinen levy ja leivo kuten piparit eli ota muotilla levystä pikkuleipiä ja myttää ja kaulitse taikina aina vaan uudestaan.

Paista 180-200 asteisessa uunissa noin viisi minuuttia. Ole tarkkana; keksit palavat helposti. Anna jäähtyä. Laita joka toiselle keksille noin teelusikallinen maitotoffeeta ja paina toinen keksi päälle. Paina keksinpuolikkaita vähän vastakkain, jotta täyte leviää.

****

Reseptin löysin amerikkalaiselta A Communal Table -sivustolta, jossa näyttäisi olevan monia muitakin kokeilemisen arvoisia reseptejä. Alkuperäisreseptitn tein pari muutosta: Kananmunien määrän lisäsin kahteen, sillä yhdellä tavallisen kokoisella (M) munalla taikinasta tuli vain kasa muruja. Lisäksi lyhensin merkittävästi paistoaikaa, sillä alkuperäisohjeen 12-15 minuuttia toi (taas, prkl) käryä keittiöön. Missä Hannele, siellä palavat keksit.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Ug.


Myydään taikinapallo. Halvalla. Miten pipareiden paistaminen voi olla niin vaikeaa?

tiistai 13. joulukuuta 2011

Ylihelppo porotahna


Kaksi peräkkäistä tarinaa lakritsijuuresta ja vähän niinku kaksi porosta. Ai minäkö jumitun raaka-aineisiin? En myönnä mitään.

Joka tapauksessa tämä savuporotahna aivan ylihelppo ja älynopea. Tahna sopii uuniperunoihin, palttoonnappeihin, rieskaan rullattavaksi tai leivän päälle (ja suoraan kupista lusikoitavaksi). Porona voi käyttää joko kylmä- tai lämminsavustettua sarvipäätä. Kaikkein helpoimmalla pääsee, kun kaataa kylmäsavupororouhetta suoraan pussista.

*****

Kylmäsavuporotahna

240g (2 pientä purkkia) smetanaa
75-100g kylmäsavupororouhetta (tai muuta savuporoa)
1 pieni sipuli tai puolikas suuremmasta
1-2 tl (makeaa) sinappia
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

Kuori sipuli ja silppua se niin pieneksi piperrykseksi kuin osaat. Yhdistä kaikki aineet. Jos aikaa on, anna tekeytyä jääkaapissa hetki.

****

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Lakritsijuurikastike


Lakritsikastikkeen ja poron liitto tuli viime talvena vastaan kahdessa lähteessä: Kilpisotureiden kokkauskirjassa sekä tunturista mukaan otetusta (mainos)lehdessä. Samoihin aikoihin ilmestyneessä Glorian ruoka&viini -lehdessä (2/2011) oli myös resepti lakukastikkeelle, joskin makuparina oli poron sijaan pikapaistettu lohi.

Keitin kastikkeen Elina Jyväksen reseptiä (GRV 2/2011, s. 39) mukaellen, sillä kastike kuulosti kolmesta vaihtoehdosta parhaimmalta. Yhtään ei toimittaja liioitellut, kun kirjoitti:
"Valmiin kastikkeen tiivis maku on huikea yhdistelmä soijakastikkeen suolaisuutta, suun täyttävää umamia sekä lakritsin anismaista makeutta ja raikkautta."
Kastikkeen kaveriksi paistoimme poron sisäfilettä. Yhdistelmä oli ihan mieletön! Kirjasin reseptin Elinan ohjeen mukaan. Omat sävellykset ovat suluissa. 

****

Lakritsikastike

2 salottisipulia (1 keltasipuli)
2 rkl rypsiöljyä
1 dl soijakastiketta
2 rkl kuivaa sherryä (1/2 dl punaviintä)
2 1/2 rkl muscovado- tai ruokokidesokeria (2 1/2 rkl hunajaa)
2 1/2 dl vettä
2 rkl lakritsijuurilastuja tai 2-3 cm lakritsijuurta (noin 4 cm lakritsijuurta)
1 rkl kylmää voita

Kuori ja silppua sipuli(t). Kuullota sipulisilppua muutama minuutti öljyssä. Mittaa voita lukuunottamatta kaikki loputkin ainekset kattilaan. Keitä kastiketta kasaan keskilämmöllä noin tunti, jolloin nesteestä on haihtunut noin puolet.

Siivilöi kastike. Kuumenna se uudelleen ja lisää joukkoon kylmä voi. Sekoita.
Huom! Lakritsijuuri nostaa verenpainetta, huomiothan tämän tarvittaessa.

****

tiistai 6. joulukuuta 2011

Lumihuntuinen puolukkaglögi


Lumihuntuiseen puolukkaglögiin sain innoituksen talven ensimmäisistä lumitöistä (juhuu!) sekä toisesta pitämästäni viskikkäästä juomasta, Irish coffeesta.

Puolukkamehu sai mausteekseen neilikkaa, tähtianista, kanelia ja vaniljaa sekä lakritsijuurta, joka syvensi perinteisempien glögimausteiden makuja ja sopi erinomaisesti puolukan pariksi. Pehmeäksi vaahdotettu kerma loivensi sopivasti puolukan potkua. Jopas oli hyvää!

Tällä reseptillä Kokit ja Potit osallistuu Chocochilin Elinan luotsaamaan joulukuun ruokahaasteeseen.

****

Puolukkaglögi lumihunnulla

1 litra puolukkamehua (meillä laimennettua tuoremehua)
4-5 tähtianista
1/2 vaniljatanko
2-3 cm lakritsijuurta (tai lastuja noin 1 rkl)
n. 10 kokonaista neilikkaa
1 kanelitanko
hunajaa tai vaaleaa siirappia
(terästystä: puolukkalikööriä tai vodkaa)

n. 1 dl vispi- tai kuohukermaa (tai vaahtoutuvaa vastaavaa kasviperäistä tuotetta)
ripaus vaniljasokeria

Mittaa mehu kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja rapsuta siemenet mehun sekaan, laita kattilaan myös itse tanko. Lisää mausteet ja anna kiehua hiljalleen noin 15 min. Sammuta liesi ja anna glögin maustua rauhassa parisen tuntia.

Siivilöi juoma. Lämmitä glögi uudestaan, makeuta makusi mukaan ja terästä halutessasi.

Vispaa kerma löysäksi vaahdoksi. Jaa juoma laseihin ja lusikoi vaaaarooovasti glögien päälle.

****

Se ensimmäinen me-like-viskikäs on tietysti baileys.

maanantai 5. joulukuuta 2011

Malja tohtorille!


Kun lähipiirissä on ihminen, jota voi kuvata sanoilla taitava, tieto, talentti, taito, tutkinto ja tohtori, on mitä parhain syy laittaa päälle parasta, lakata kynnet kimalluksella ja kohottaa shampanjamalja onnea-huutojen kaikuessa korvissa.
 

Lankomiehen huikean ahkeroinnin tulosta juhlittiin kaksi päivää, kahdessa kaupungissa. Päivät koostuivat silkasta onnesta ja liikutuksen kyynelistä, juhlapuheista ja ansaituista kehuista, hyvästä seurasta ja ihanasta ruoasta.

Karonkkapaikaksi valittu Ravintola Uleåborg 1881 oli täydellinen valinta. Oulun parhaaksi rankattu ravintola on puitteiltaan lämminhenkinen ja upea vanha suola- ja sokeriaitta. Sijainti aittatorilla lienee liki parasta, mitä Oulussa voi toivoa (kylmää talvituulta lukuunottamatta). Vanhat lastausluukut toimivat nyt ikkunoina ja suovat palan mereä sisätiloihinkin.

Kolmesta annetusta vaihtoehdosta illan sankari oli valinnut menun etukäteen:

*********

Alkuruoka
Savustettua graavilohta, curryöljyssä marinoitua omenaa ja pinjansiemeniä

Purjosipuli-juuresterriiniä, metsäsieniremouladea, lehtipersiljakreemiä (kalattomalle)

Pääruoka
Paahdettua poronkaretta, maa-artisokkaohrattoa, lämmintä herkkutattipikkelssiä, 
tummaa karhunvatukkakastiketta

Jälkiruoka
Rommissa marinoitua ananasta ja lakkamoussea

Kahvi avec

*********

Ruoka oli aivan loistavaa. Yksi professori sanoi illallisen olleen paras karonkkaillallinen ikinä, eikä ilta todella ollut konkarin ensimmäinen. 

Alkuruoan kanssa tarjottu valkoviini Chateau Ste. Michelle Riesling 2009 ansaitsee erityismaininnan - viini oli valloittava ja sopi sekä kala- että kalattoman alkuruoan kanssa mainiosti.

Pääruokana tarjottu poronkare herätti juhlajoukossa ihastusta. Liha oli suussasulavaa ja tapa syödä liha rikkoi sopivasti rajoja; poronkare syötiin käsin luusta kiinnipitäen frakkien ja iltapukujen liepeet heiluen. Tattipikkelssi toi ruokaan miellyttävää happoa ja kastike toimi moitteettomasti. Ohratto oli sinänsä hyvää, mutta ainakin minun lautasellani se oli turhan haaleaa. Jälkiruoka oli myöskin todella maukasta, joskin sen syöminen siististi vaati hieman harjoittelua. Ananaksen ja lakan yhdistelmä oli mainio!


Uleåborgissa palvelu on lämminhenkistä ja hurmaavaa. Ravintoloitsijat palvelevat asiakkaitaan itse, mikä tuo asiakkaan kohtaamiseen juuri sen lisävaihteen, jolloin hyvästä tulee syvää ja sielukasta.

Ihanan illan jälkeisenä aamuna karavaani kulki kolmesataa kilometriä itäkaakkoon, jossa juhlat jatkuivat aina seuraavaan aamuun. Oi, onnea!


ps. ylin kuva on Kokkipottilassa vietetystä shampanjan ja noutopitsan sävyttämästä välijuhlahetkestä, kaksi alinta Uleåborgista.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kakkurit eli cake popsit


- Muistatko, mitä tarkoittaa sana cake?
- Kakku
- Mitäs tarkoittaa sana lollipop?
- Tikkari
- Mikä voisi sitten olla cake pop?
- Kakkuri!

Yllä olevan keskustelun kävin kummipoikani kanssa, kun sana cake pop ei kertonut tekeillä olevasta herkusta mitään. Kakkuri-reseptissä yhdistelin Bakerellan ja Suklaapupun ideoita todeten, että mahdollisuudet ovat liki rajattomat sekä makusävyjen että koristelun suhteen.

Cake popsit voi tehdä mistä tahansa (ylijäämä)kakusta. Mutakakku, maustekakku, tiikerikakku tai kääretortun pohja sopivat tarkoitukseen mainiosti. Me teimme kakkurit Domino-kekseistä, jotka murustettiin tehosekoittimessa, ja maustettiin konjakilla ja mascarponella. Kuorrutuksessa käytettiin tummaa (50%) suklaata.

Kakkurit olivat herkullisia, hauskoja ja helppoja tehdä. Tarjottaessa tikut painettiin foliolla päällystettyyn styrox-palaan. Myös kipollinen suolaa tai oasissieni toimii tarjoilualustana mainiosti. Kakkurit ovat mitä mainiointa tarjottavaa lapsille (ilman konjakkia, tietysti), mutta kakkurimetsä on hauska ilmestys aikuistenkin kahvipöydässä.

****

Kakkurit eli cake popsit
noin 20 kpl

2 pötköä Domino-keksejä (meillä tavallisia, maustetutkin käyvät)
2 reilua rkl mascarponejuustoa
2(-4 cl) konjakkia, mehua tai muuta kostuketta
200g (tummaa) suklaata

tikkaritikkuja tai katkottuja grillitikkuja

Tee kekseistä murua tehosekoittimessa tai muovipussin ja kaulimen voimalla. Mausta muruseos halutessasi lorauksella konjakkia (tai mehua) ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Voit käyttää myös maustettua tuorejuustoa - luovuutta kehiin vaan! Sekoita tuorejuustoa keksimuruun sen verran, että taikinasta tulee napakkaa mutta koossapysyvää.

Pyörittele taikinasta pienen lihapullan kokoisia palloja ja laita ne jääkaappiin hetkeksi vetäytymään. Sulata suklaa (voit temperoida sen halutessasi). Kasta tikkaritikun päätä noin sentti suklaasulaan ja upota tikku kakkupalloon. Suklaa muodostaa kovettuessaan "kauluksen", joka estää palloa valahtamasta tikkua alas.

Kastele tikun päässä olevat pallot suklaasulassa, valuta ylimääräinen suklaa pois ja koristele esimerkiksi strösseleillä.

****

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Baileys kotikonstein


Baileys liköörin kehittäneiden R&A Baileyn ideana oli, yhtiön nettisivujen mukaan, yhdistää kaksi perinteikästä irlantilaista osaamisaluetta: viskinteko ja maitomaatalous. Onnistunut yhdistelmä, sillä Baileys on maailman suosituin likööri. Se on minunkin suosikki! Likööriin käytettävä kerma on peräisin irlantilaisilta maitotiloilta, joiden koko tuotanto jalostetaan Baileys-likööriksi. Ajatella, että 40 000 lehmää tallustelee nummilla baileyskorvamerkittynä. Aika iso nummi.

Kun (melkein) kaikkea täytyy kokeilla, päätin koittaa tehdä kermalikööriä itse. Netistä löytyi valtava määrä ohjeita, joiden ainekset ja mittasuhteet vaihtelivat. Kermaa ja viskiä oli sentään kaikissa ohjeissa. Useimmissa resepteissä käytettiin myös kondensoitua maitoa, joissakin myös kananmunaa.

Valitsin oman liköörini pohjaksi CupCake Project -sivuston munattoman reseptin. Alunperin ohje on Chowhound keskustelupalstalta. Säädin hieman mittasuhteita omaan makuun sopivammaksi: Viskin määrää vähensin ja pikakahvijauheen vaihdoin oikeaan kahviin. Manteliaromin jätin pois ja vaniljaksi raaputin siemeniä vaniljatangosta.

EDIT 25.9.2012: Muokkasin reseptiä entistä paremmaksi. Kokkipottilan kermaliköörin tuotekehittely jatkuu.


Likööristä tuli aivan käsittämättömän hyvää!

****

Baileys-tyyppinen kermalikööri kotikonstein

2 dl kermaa (mitä rasvaisempaa, sitä täyteläisempi maku)
1 prk (reilu 2 dl, noin 400g) kondensoitua maitoa
1 1/2 - 2 dl viskiä
1/2 dl vahvaa kahvia
1 tl tummaa kaakaojauhetta
(2 cm vaniljatangon siemenet)

Sekoita kuumaan kahviin kaakaojauhe. Mittaa kaikki ainekset kulhoon/pulloon ja sekoita huolellisesti.


****

lauantai 26. marraskuuta 2011

Parmesaani-timjamikeksit


Jos kekseihin tulee neljänneskilo juustoa ja vain vähän muita aineksia, ei pikkusuolaiset voi olla kuin täyttä herkkua.

Keksien kanssa joimme työmatkalta Tampereelta kannettua glögiä, joka oli myös erinomaista. Glögitiiviste on Hella&Huone-ravintolan isännän reseptoima ja H&H Delin myyjän mukaan myynnissä vain heillä. Harmi, sillä menekkiä olisi varmasti muuallakin.

****
Parmesaani-timjamikeksit

150g mietoa täysrasvaista juustoa (esim. gouda tai oltermanni)
100g parmesaania
1 dl mantelijauhoja
1 kananmuna
1/2-1 tl mustapippurirouhetta
2-4 tl tuoretta tai kuivattua timjamia (tai muita yrttejä)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Raasta juustot. Sekoita kulhossa raasteet, jauho ja mausteet. Lisää kananmuna ja sekoita. Käsipelillä se onnistuu helposti. Nappaa hyppysiisi nokare taikinaa, myttää pallomaiseksi ja litistä leivinpaperin päälle. Taikinasta tulee noin puolitoista pellillistä juustokeksejä. Taikina ei leviä juurikaan uunissa, joten leviämisvaraa ei tarvitse jättää. Paista keksejä 200 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia.

****

Resepti on Kermaperseen kehittämä - kiitos!

torstai 24. marraskuuta 2011

Kaljakoru


Kyllä. Kokit ja Potit keskittyy jatkossakin keittiön ja keittiötarhauksen ihanuuksiin. Mutta suonette anteeksi pienen loikkauksen: Ylpeänä esittelen teille uniikin kaljakorun! Niin hieno!

Joku viikko sitten kerroin puhelimessa äidilleni kaipaavani yksinkertaisen iltapuvun kaveriksi jotain särmäkästä käsikorua, eikä toivomaani juomatölkkien avaajista punottua Dalaleon korua löytynyt. Hurmaavat Dalaleon tuotteet ovat brasilialaista käsityötä ja yritys työllistää köyhimpien alueiden naisia. Korujen, laukkujen ja asusteiden materiaalina käytetään juomatölkkien avausrenkaita, jotka puhdistetaan, suoristetaan ja virkataan upeiksi tuotteiksi.

Kuvissa näkyvä kaunokainen ei siis ole Dalaleo. Kävi nimittäin niin, että kun päivä tai kaksi äidin kanssa käydyn puhelinlörpöttelyn jälkeen tapasimme, äiti toivotti hauskoja kemuja ja sitoi ranteeseeni mielettömän luomuksensa. On se ihmenainen. Kun utelin, mistä hän oli yhtäkkiä kerännyt kaikki tölkinavausrenkaat,  äiti vastasi: "olen säästänyt niitä varmuuden vuoksi". Minähän sanoin, ihmenainen. Ihanainen.

Äiti oli vasaroinut metallirenkaiden terävät osat tasaisiksi ja yhdistänyt renkaat halkaisemalla kapean osan. Vaihtamalla silkkinauhan pidemmäksi koru sopii myös kaulaan.


Dalaleon tuotteita tuo maahan Napakka Oy ja jälleenmyyjiä löytyy ympäri Suomen. Myös Escama Studio tekee samankaltaisia tuotteita. Suomessa niitä näyttäisi saavan ainakin BlingLifestä.

Näitä kaljakorukaunokaisia ei sen sijaan saa mistään.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kivestä kasvaa köynnös


Luonnon ja kasvun voima se jaksaa hämmästyttää. Kotitarhassa ei tähän vuoden aikaan paljoa tapahdu, uutta kautta odotellessa. Mutta lokakuisella Lanzaroten lomalla kummastelimme karussa maassa kasvavia kasveja. Kasvit oli suojattu tuulelta kivikaarin, jotka ovat varmasti tuikitarpeellisia mutta myös kauniita. Kaarien lisäksi istutettu maa oli katettu murskatulla laavakivellä, mikä teki kasvustoista hurmaavan näköisiä: näytti, että kasvit kasvavat kivestä.


Erityisesti enarenadoksi kutsuttua menetelmää käytetään viininviljelyssä. Ja hyvä niin! Paikalliset viinit olivat nimittäin poikkeuksetta vallan mainioita. Maistetut valkoviinit taisivat olla tykkänään Malvasia-rypäleestä valmistettuja. Esimerkiksi El Grifon kuiva valkoviini oli erinomaista rapujen ja (kuulema) kalankin kanssa.

Se vielä sanottakoon, että viinien maistuvuus ei johtunut lomafiiliksestä tai lämmön turruttamasta makuaistista, sillä reissusta raahatut viinit ovat maistuneet hyviltä keskellä pimeintä mahdollista syksyäkin. Suosittelemme!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Merellinen salaatti


Salaatin satokauden päättymisen jälkeen iskee aina salaattilama: Ensin ei huvita ostaa salaattia, kun maasta nousee juureksia. Sitten kun huvittaisi, ei muista, sillä salaattia on saanut niin pitkään pihasta, onhan satokausi alkanut jo toukokuussa. Nyt salaatin syöminen on lähtenyt taas uuteen nousuun.

Merelliseen salaattiin päätyi vihreiden ainesten lisäksi savustettuja simpukoita, katkarapuja sekä keitetty kananmuna. Sitruunavinegrette sopi kastikkeeksi täydellisesti.

****

Merellinen salaatti
2 annosta

erilaisia salaatteja
kurkkua
(ruohosipulia)
180-200g pakastekatkarapuja
200g savustettuja simpukoita (säilyketölkki)
2 kananmunaa

Keitä kananmunat. Huuhdo ja revi salaatit sekä pilko pätkä kurkkua. Sulata katkaravut esimerkiksi juoksevan veden alla ja purista liika vesi pois. Nostele simpukat öljystä. Kasaa salaatti haluamallasi tavalla. Sitruunavinegretteen tarvitset öljyä, sitruunamehua (valkoviinietikkaa), sokeria ja suolaa. Säädä suhteet omaan suuhun sopivaksi.

****

lauantai 12. marraskuuta 2011

Suklaiset pallot


Ei mitään makeaa huomisaamuksi juhlakahvin kanssa? Vielä ehdit vallan mainiosti tehdä suklaisia ja ah, niin nostalgisia palloja. Herkkujen kostukkeeksi voi laittaa vettä, kahvia, konjakkia, likööriä tai vaikka appelsiinimehua. Pallot voi pyöritellä klassisesti kookoshiutaleissa tai sitten suklaa- tai pähkinärouheessa. Eikä ole pöllömpi ajatus dipata pallot sulaan suklaaseenkaan.

****

Suklaapallot

100g voita
1½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
5 dl kaurahiutaleita
2 rkl vettä, kahvia, likööriä, konjakkia tai mehua

Sekoita huolellisesti pehmeä voi ja sokeri. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Ennen kostukkeen lisäämistä voit myös jakaa taikinan kahteen osaan ja kostuttaa taikinat esimerkiksi lapsille ja aikuisille sopiviksi eri.

Pyörittele palloista käsissäsi palloja ja kieritä esimerkiksi kookoshiutaleissa. Laita pallot jääkaappiin vetäytymään ja kovettumaan.

****

Reseptin otin täältä.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Tamarindihehkuiset luumut


Idean yhdistää luumu ja tamarindi sain Glorian ruoka&viini -lehdestä (GRV 7/2011, s.79), jossa luumutorttu kuorrutetaan tamarindimurulla. Elina Jyväksen reseptit ovat muuten usein ihanan raikkaita ja innovatiivisia - pitäkää naista silmällä.

Marinoin luumut Hehkussa, joka on Kokkipottilassa glögimäisten mehujen tykätyimpiä. Mehun sekaan laitoin räätälin antamaa tamarindia sekä hunajaa. Liemi oli maukas, ei liian makea, sillä tamarindi toi siihen särmää ja happoa. Luumut, jotka eivät kypsyessäänkään makeutuneet, maustuivat juuri sopivasti maistuen edelleen luumullekin.

****

Glögissä ja tamarindissa marinoidut luumut

1½ dl Hehkua
n. 2 tl tamarinditahnaa (maistele, en tiedä onko tahna tiivistetympää kuin meidän siemenineen päivineen oleva möhnä, josta siivilöin noin 3 tl)
1 rkl hunajaa
noin 10 luumua (meillä oli viisi luumua, mutta liemi riittää tuplamäärällekin)

Puolita tai lohko luumut, ota kivet pois. Lämmitä Hehkua ja lisää tamarinditahna ja hunaja. Laita luumut lämpimään liemeen ja keittele hiljalleen 5-10 minuuttia. Anna jäähtyä liemessä ja jäähdytä halutessasi jääkaapissa vaikka yön ylikin. Nauti esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.

****

Meillä luumujen kanssa syötiin Sortolan vaniljajäätelöä. Hyvää, muttei meidän mielestä parasta Sortolassa tehtyä jätskiä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Suolahuntuiset ryppypotut


Täydellisten kanarialaisten ryppyperunoiden tekeminen ei tunnu olevat kovin helppoa, sillä paikan päälläkään ei joka paikassa saa hyviä ja riittävän suolaisia perunoita. Ennen en ole minäkään onnistunut. Olen säästellyt suolassa. Ryppyperunoiden suolan määrä on nimittäin yllättävän suuri tai vieläkin suurempi.

Aikoinaan perunat on keitetty merivedessä, kun makea vesi on ollut hankalasti saatavilla. Lanzarotelta ostamani pienen reseptivihkosen mukaan suolaa liuotetaan veteen niin paljon, etteivät perunat uppoa veteen kuten kivet. Minun perunat eivät ehkä aivan kelluneetkaan, mutta hieman kuitenkin lilluivat. Lopputuloksena oli keittämisen ja kuivattamisen jälkeen juuri sopivasti hennon suolahuntuiset potut.

Söimme ryppyperunat reissusta raahatun Mojon kanssa. Tapaspöydässä oli myös paistettuja vihreitä tomaatteja ja paholaisenhillomaista hilloa sekä paahdettua paprikasalaattia, josta lisää myöhemmin. Ihana iltapala!

****


Täydelliset ryppyperunat

perunoita, mielellään pieniä ja kiinteitä
vettä
merisuolaa

Pese perunat, mutta älä kuori niitä. Laita perunat kattilaan ja lorota vettä niin että potut peittyvät. Liuota merisuolaa pari ruokalusikallista kerrallaan, kunnes perunat eivät enää uppoa pohjaan. Suolaa joutuu laittamaan enemmän kuin ehkä kuvittelisikaan. Rohkeasti vain.

Kun vesi on riittävän suolaista, keitä peruna normaalisti. Kaada vesi pois ja nosta kattila takaisin liedelle (jälkilämmölle tai kaasulla pienimmälle mahdolliselle). Ravistele ja heiluttele kattilaa, jotta perunat kuivuvat tasaisesti. Samalla perunoihin muodostuu ohut suolahuntu. Jäähtyessään perunat rypistyvät.

Tarjoa perunat mojokastikkeen kanssa. Tai voihan perunat syödä vaikka lihakastikkeenkin kanssa.

****

torstai 3. marraskuuta 2011

Suklaamoussekakku (ja äänestysmuistutus)


Pauligin makuparikisa on täydessä vauhdissa ja ääniä on annettu valtavasti. Olen tavattoman ilahtunut kisan huikeasta tasosta; mukana on toinen toistaan upeampia herkkuja. Suomalaisissa kodeissa piilee mieletön määrä taitoa, intoa ja luovuutta. WOW!

Äänestysaikaa on marraskuun loppuun, joten käy ihmeessä äänestämässä. Harmi kyllä, Facebook-tili on äänestäminen edellytyksenä. Äänestäjien kesken arvotaan upea palkinto.

Suklaamoussekakku oli oikeasti niin herkullinen, että resepti ansaitsee tulla julkaistuksi täällä blogissakin Pauligin kisasivujen lisäksi. Kehittelin reseptiä ensin mielikuvissani, lähinnä lenkeillä, sillä jostain syystä vastatuuleen kipittäessä on aina mielessä ruoka (ja Oulussa tulee aina, yleensä vastaan). Pohja vaati pari kokeilukertaa, täyte ja kastike onnistuivat kerralla. Mielikuvaharjoittelu auttaa näköjään keittiöpuuhissakin.

****

Samettinen suklaamoussekaukku & tyrnikastike

Pohja
2 1/2 dl mantelijauhetta
3 rkl ruokosokeria
4 rkl voisulaa

Täyte
200g tummaa suklaata (50%)
2 kananmunan keltuaista
4 rkl sokeria
2 dl vispikermaa
2 kananmunan valkuaista

Kastike
1 dl tuoreita tai pakastettuja tyrnimarjoja
1 rkl hunajaa

Sekoita mantelijauho ja sokeri ja lisää seokseen sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi massaksi. Sipaise irtopohjavuoan (halkaisija 20cm) pohjaan ja reunoille hieman sulanutta voita, jotta pohja ei tartu kiinni. Painele pohjamassa ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille.

Kuumenna uuni n.180 asteeseen. Rypistä käsissäsi leivinpaperiarkki, oio sitä hieman ja asettele kakkupohjan päälle reunoja myöten. Kaada kuivia herneitä tai keraamisia paistoherneitä (baking beans) leivinpaperin päälle - tavoitteena on saada kakkupohja pysymään muodossaan paistuessaan. Paista pohjaa uunissa viisi minuuttia, ota paistoherneet ja leivinpaperi pois ja jatka paistamista toiset viisi minuuttia. Uunit ovat erilaisia, joten ole tarkkana, ettei pohja pala. Kun pohja on valmis, anna sen jäähtyä vuoassaan kunnolla.

Tee täyte. Sulata suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä hieman. Erottele kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa. Lisää keltuaisten kulhoon täytteeseen tuleva sokeri ja vatkaa napakaksi vaahdoksi. Yhdistä sulanut suklaa ja keltuais-sokerivaahto, sekoita huolella.

Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi kolmannessa kulhossa ja lisää edelliseen seokseen. Sekoita tasaiseksi, älä vatkaa.

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää vähitellen täytemassaan varovasti nostellen ja sekoittaen. Ole kuitenkin huolellinen, jotta suklaamoussesta tulee tasaista.

Kaada mousse jäähtyneen pohjan päälle, tasoita ja laita jääkaappiin tekeytymään kolmeksi - neljäksi tunniksi.

Tee kastike. Mikäli käytät pakastettuja tyrnejä, sulata ne. Laita sulaneet marjat ja hunaja blenderiin/tehosekoittimeen. Anna pyöriä hetki. Siivilöi tyrnin siemenet ja kuoret pois tiiviillä siivilällä (esim. teesihti), jotta saat tasaista kastiketta.

****

maanantai 31. lokakuuta 2011

Lohtuteeleivät


Kun lomaelo vaihtuu arjen menoon, tarvitaan iso kuppi teetä, viltti, villasukat ja sitä sympatiaa. Uh. Myös mehevät ja nopeat teeleivät auttavat kummasti. Kyllä tämä tästä.

****

Rahkateeleivät
4 kpl

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 dl Valio pizzajuustoraastetta (tai muuta juustoraastetta)
1 prk Valio maustettua rahkaa makea&tulinen TAI yrtit (tai purkki tavallista rahkaa ja noin 1/2 tl suolaa)
1 dl maitoa
1/2 dl Valio Oivariini juoksevaa (tai öljyä)

Sekoita ensin vehnäjauhot, leivinjauhe ja juustoraaste. Lisää sitten muut aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Taputtele taikinasta jauhotetuin/öljytyin/vedessä kastelluin käsin leivinpaperille neljä teeleipää. Sopiva paksuus on noin sentti. Paista 220-225 asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Tarkkaile tilannetta, etteivät leivät pääse kuivumaan.

HUOM! Voit sekoittaa taikinaan yhden raastetun omenan tai yhden raastetun porkkanan. Tuoreraaste mehevöittää leipiä entisestään.

****

Resepti on Valion (vaihtoehdot suluissa omia, näin jälkikäteen lisättäköön). Leipiä tarjoiltiin Valiolla herkullisen sienikeiton kanssa.

Ei kai kukaan huomannut, että tein takana olevaan leipään siivutetusta chorizosta epäilyttävästi joulukuusta muistuttavan makuraidoituksen. Loma Joulu on ihan kohta.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Makuja maailmalta: lomalla Lanzarotella



Lomalla oli selvä päämäärä: levätä laakereilla ja lekotella lämmössä. Niin, ja taisi ainakin osalla matkalaisista olla muitakin tavoitteita kuten jalkapalloilu, vesipalloilu, tulivuoren valloitus, golffaus, lenkkeily, tennis, uinti ja jalkapalloilu (kyllä, ansaitsee tulla mainituksi kahdesti). Kaiken tämän lisäksi halusimme syödä hyvin ja juhlia synttäreitä, valmistunutta väitöskirjaa, lukemaanoppimista ja uimaanoppimisia. Onnea te ihanat!


Lanzarote on Kanariansaarten itäisin saari. Merimatkaa Afrikan rannikolle on vain 140 kilometriä, lentomatkaa Suomesta kuutisen tuntia. Saari oli jo sinänsä nähtävyys; karun kauniit vulkaaniset maisemat olivat huikeita. Vehreyttäkin, pääosin istutettua, löytyi ja laavakivien keskellä puut, kukat ja pensaat pääsivät ansaitsemaansa loistoon. Liekö ollut luonnon mahti ja siihen taitavasti yhdistetty yksinkertainen ja yhdenmukainen arkkitehtuuri, mikä sai sydämen sykkimään Lanzarotelle enemmän kuin muille käymilleni saariryhmän saarille (Fuerteventura, Teneriffa, Gran Canaria). Valkoiset, matalat talot sinisillä, vihreillä tai ruskeilla yksityiskohdilla yhdistettyinä laavakivistä ladottuihin muureihin sopivat maisemaan harvinaisen hyvin. Yhtenäisen ilmeen takana on ollut paikallinen taiteilija, maisema-arkkitehti César Manrique. Sanotaan, että Lanzarote on Manriquen tärkein taideteos.


Hotellimme sijaitsi Playa Blancassa, aivan saaren eteläkärjessä. Vanha kalastajakylä on muuttunut rauhalliseksi turistikyläksi. Kalastajia kylässä tuntui olevan edelleen, sillä satama-alueella oli paitsi kalankäsittelyhalli ja myymälä myös kasapäin suuria viritelmiä, joiden tulkitsimme olevan katiskoita.

Ravintolatarjonta oli turisteille sopivan laaja ja vaihteleva. Lounasta nautimme pääosin hotellilla, mistä kiitokset Ravintola 94B:n pääkokille, äidille. Tasokas, edullinen ja huippulaatuinen lounaspaikka, sanoisin, vaikka huoneiston keittiövarustus olikin varsin vaatimaton. Omat veitset olivat taas tarpeen.

Iltaisin kuuden aikuisen ja kolmen pikkuaarteen kompanja etsi muiden tekemää ruokaa. Arvioimme ravintoloita porukalla ympäristön viehättävyyden, ruoan tason ja palvelun sujuvuuden mukaan. Kolme ravintolaa ansaitsevat kunniamaininnan.


Paras miljöö oli ehdottomasti Yaizan pikkukylässä sijaitsevassa La Era -ravintolassa, jossa söimme kahden naisen voimin ainoan muiden tekemän lounaan. Viehättävän ympäristön lisäksi ruoka oli kertakaikkisen loistavaa. Valitsimme alkuruokalistalta neljä tapastyyppistä annosta, jotka riittivät mainiosti kahdelle (kuvat alla). Jälkiruoka oli liikaa, mutta erityisesti kotitekoiset jäätelöt maukkaita. Mustikkajuustokakku olisi sen sijaan kaivannut vähän lisää raikkautta.


Luin, että La Eran vanhimmat osat ovat yli kolmesataa vuotta vanhoja, monista hurjista tulivuoren purkauksista selvinneitä rakennuksia. Edellä mainittu herra Manriquen kädenjälkeä on sekä korjaus- että laajennustyöt. 

Satuimme La Eraan sattumalta, sillä etukäteen valittu lounaspaikka tarjosi lounasta aikatauluihimme sopimattomasti. La Casona de Yaiza jäi seuraavaan kertaan.


Paras ruoka oli sekä lasten että aikuisten mielestä ravintola La Romanticassa, Playa Blancan keskustassa. Ravintolan tunnelma oli hyvin rauhallinen, jopa seesteinen. Sisustus oli harkitun harmaa, hieman tylsä, joskin erilaisuudessaan mieleenjäävä. Lasten listaa ei ravintolassa (onneksi?) ollut - aikuisten annoksia voitiin tehdä pienempinä ja kokki olisi voinut tehdä vaikka pasta-annoksia listan ulkopuolelta. Arvostan moista lasten arvostamista.

Ruoka oli käsittämättömän hyvää, huipputasokasta. Seurueemme söi jättirapuja (alla), kahdenlaista kalaa (alla), kanaa ja salaattia sekä valkosipulileipiä. Kaikki annokset olivat erinomaisia. Jälkikäteen huomasin, että ravintola on TripAdvisorin listauksessa Lanzaroten ravintoloiden ykkösenä, syystä.


Paras palvelu -sarjan voittajaksi nousi rantakadulta Restaurante Grill Volcan de Timanfaya, vaikka edellä mainittujen paikkojen palvelua ei toden totta voi moittia, päinvastoin. Volcan de Timanfayan tarjoilijoiden iloinen asenne työhönsä ja vilpitön halu tehdä illasta onnistunut oli mukavaa kuultavaa ja katseltavaa. Tarjoilijat kohtasivat aidosti asiakkaansa - se kantaa. Ruoka hyvää perusruokaa ja annokset suurenkin nälän vieviä.

Ravintolakokemusten floppi oli hotellin ylihinnoiteltu buffet-illallinen, jossa miljöö oli työmaaruokalamainen ja ruoka syötävää mutta mitäänsanomatonta mättöruokaa (britit tuntuivat kuitenkin tykkäävän). Siskon perheen lasten mielestä ravintolassa oli kuitenkin paras jälkiruoka jätskibaareineen.

Loma tuli tarpeeseen meille kaikille. Koko klaanilla, kuten äitini aina sanoo, vietetyt hetket ovat harvinaista herkkua, erityistä laatuaikaa. Lanzarote oli kohteena erinomainen. Nähtävää ja koettavaa olisi riittänyt toiseksikin viikoksi. Helposti.


Muuten, Suomi kepitti Englannin jalkapallossa toistuvasti (Banzai Kups!).

torstai 20. lokakuuta 2011

Patarummut sinihomejuustolla


Pari viikkoa sitten Valion visiitillä meidän ryhmämme vastuulla oli tehdä pääruoan lisäkkeenä tarjotut timbaalit (jälkkärin lisäksi). Raholan syötävien sanojen mukaan "Suomessa timbaalilla tarkoitetaan lähinnä annosvuokaa, mutta muualla maailmassa timbaali voi olla suurikin kakku, tarkoittaahan ranskalainen sana timbale alunperin patarumpua".

Patarummut olivat maukkaita ja kauniita, juhlaviakin. Timbaalit sopivat tarjottavaksi vaikka isänpäivänä sillä edellytyksellä, että sankari pitää aurajuustosta. Homejuusto kun herättää voimakkaita tunteita:
"Jotkut rakastavat sitä kiihkeästi, melkein riippuvuutta hipoen. Jotkut taas vihaavat niin raivokkaasti, että ennemmin ovat nälässä kuin nielevät muruakaan."
AURA. Kiihkeä kyllä. (s.2)
  
****

Auraiset timbaalit

2 isoa jauhoista perunaa (n. 300g)
3-4 porkkanaa (300g)
150g AURAjuustoa
3 kananmunaa
1 rkl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
mustapippuria

Pese/kuori perunat ja porkkanat ja raasta ne raasteeksi karkealla terällä. Murustele aurajuusto tai käytä valmista murua. Sekoita kaikki ainekset ja annostele ne esimerkiksi muffinsivuoan koloihin. Timbaalien irroittelua helpottaa, jos asettelet kolosiin palaset leivinpaperia.

Paista 180-200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Timbaalit sopivat salaatin, kalan tai lihan kanssa.

****

Ohje on Valion ja se ilmestynee piakkoin myös Valion reseptisivuille.
6.11.2011: Nyt ohje löytyy täältä.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Muinainen kielimuuri


Aihe: kielimuuri
Paikka: grilli, Oulu
Aika: syksy 1996, yön pikkutunnit

Hannele: "Minä ottasin sitä sun tätä."
Myyjä: "Hä?"
Hannele: "Sitä sun tätä. Saa laittaa kaikki härppeet."
Myyjä: "Ja seuraava..."

Että näin. Savolainen ilmaisu makkaraperunoille ei osunut, ei uponnut. En muista mitä söin vai pyöräilinkö hämmästyksissäni kotiin nälissäni, mutta kielimuuri oli sillä erää turhan korkea ylitettäväksi. Minä en ollut kuullutkaan makkaraperunoista, vaikka sinänsä ihan looginen nimi se ruoalle onkin. Minulle makkarapaloista ja ranskanpotuista koostuva ruoka oli ja on sitä sun tätä. Miten kuvaava nimi!

Kotikutoinen sitä sun tätä sisälsi kärkkäriä ja oman maan pottuja. Mukaan silputtiin yrttejä. Perunat paistettiin raakana ja makkarat lisättiin perunoiden muhittua pannulla hetken. Mausteeksi suolaa ja pippuria, salaatiksi sinappia.

Niin, ehkä tätä ruokaa voisi kutsua myös pyttipannuksi. Mutta eikös siihen tule vähän sitä sun tätä?

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Sadon huumaa ja kotitekoinen tabasco


Ensimmäiset pakkasyöt ja kasvihuoneen viimeiset sadonrippeet käyvät taistojaan. Pakko on kai todeta, että lämpöpuhaltimesta huolimatta pakkasyöt voittavat. Tähän saakka pöhötin on pitänyt kylmän loitolla ja tomaatit ja chilit ovat kypsyneet hyvin, vaikka lehdet näyttävätkin nuutuneilta. Alkuviikosta keräsin vielä pari kiloa tomaatteja ja ison satsin chilejä. Huumaavaa hommaa!

Tomaatit keitin kastikkeeksi ja laitoin pakkaseen. Talvella voi sitten fiilistellä kesäisissä tunnelmissa. Osan chileistä kuivaan, osasta tein Sauvajyväsen innoittamana wannabetabascoa. Ohjeena käytin netistä löytämääni versiota. Silppusin kastikkeeseen niitä chililajikkeita, mitä oli poimittavissa: Habanero, Lemon drop, Short yellow tabasco, Hungarian hot cherry ja Bhut x Bell pepper. Sekoitus tuntui toimivan vallan mainiosti, vaikka vähempikin tulisuus olisi kyllä piisannut.


Käyttämäni ohjeen mukaisesti laitoin kastikkeen jääkaappiin pariksi viikoksi hautumaan. En tiedä miksi, sillä kastike on kyllä ihan syötävää jo nyt, mutta ehkä se tässä vielä selviää. Ohje sanoo, että kahden viikon kuluttua kastike siivilöidään. Silloin siitä varmaankin tulee tabascomaisen ohutta ja tippapulloon sopivaa soossia.

On saletisti väärin käyttää tästä kastikkeesta nimeä tabasco, sillä oikeaan Tabascoon käytetään samannimistä chililajiketta, joka antaa kastikkeelle sen tyypillisen maun. Mutta on seassa sentään tuota keltaista lyhyttä tabsacoa ja muutoinkin ainekset ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan samat.

****

Tabascomainen chilikastike

n. 250g chilejä
n. 2 1/2 dl etikkaa (käytin väkiviinaetikkaa (10%), jota laimensin vedellä noin 1:1, valkoviinietikka sopii varmasti myös hyvin)
1 tl suolaa

Etsi chilinkäsittelyyn sopivat hanskat. Siis ihan oikeasti. Etsi ne. Poista chileistä kannat, siemenet ja siemenkiinnikkeet. Silppia hedelmäliha pieneksi. Mittaa kattilaan etikka (tai etikan ja veden sekoitus) ja suola. Lisää chilisilppu. Keitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Anna jäähtyä. Kaada seos blenderiin ja aja tasaiseksi kastikkeeksi (tai tee sama sauvasekoittimella). Kaada kastike puhtaaseen lasipurkkiin ja laita jääkaappiin kahdeksi viikoksi. Siivilöi kastike.

****

lauantai 15. lokakuuta 2011

Hidasta häränhäntää


















Eka kerta häntähommia ja hyvää tuli!

****

Häränhäntäragu

n. 1kg häränhäntäpaloja
loraus öljyä tai hieman voita
n. 1 litra lihalientä
2 dl punaviiniä
3-4 valkosipulinkynttä
2 sipulia
2 porkkanaa

1dl punaviiniä
2-3 rkl tomaattipyrettä (meillä Muttin Doppio Concentrato, saatu maistiaisiksi)
1 rkl hunajaa
suolaa

Nappaa kuumalla uunipadassa, öljyn tai voin kera, häntien pinta kiinni. Lisää pataan lihaliemi, punaviini, kuoritut ja puolitetut/viipaloidut valkosipulinkynnet sekä kuoritut ja pilkotut sipulit ja porkkanat. Laita uuniin hautumaan kannen alle ainakin kolmeksi tunniksi (n. 150-160 astetta).

Minä siivilöin liemen ja käytin roippeet tehdessäni muussia. Siivilöintiä ei tarvitse tehdä, sipulit ja porkkanat menevät mainiosti ragussakin.

Nosta hännänpalat pois liemestä ja anna jäähtyä hetki. Irroittele lihat luista. Läskille voit tehdä mitä haluat. Laita lihat (siivilöityyn) liemeen, lisää punaviiniä, tomaattipyrettä ja hunajaa, maista suola. Hauduta kastiketta vielä tunteroinen hellalla pienellä lämmöllä välillä sekoitellen. Toki haudutuksen voi tehdä uunissakin, kunhan muistaa tarkkailla välillä nestetilannetta.

Tarjoa ragu esimerkiksi juuresmuussin kanssa.

****

Häränhäntähommiin minut innosti Punkkua ja Pydee -blogi. Vinkkiä hain myös muualta netistä.

torstai 13. lokakuuta 2011

Valkosipuliset kärsivällisyysharjoitukset


Keittiötarhaus on mitä mainiointa kärsivällisyysharjoitusta. Kaikki kasvaa ja kypsyy ajallaan, ja jos ei tänä vuonna kasvakaan niin ehkä ensi vuonna. Hoputtaminen ei auta yhtään.

Erityistä kärsivällisyyttä vaatii valkosipulin kasvattaminen itusilmuista, jotka näkyvät kuvassa viininvärisinä terttuina. Puolikkaan pikkurillinkynnen kokoiset pikkupikkukynnet istutetaan maahan nyt ja syömäkunnossa valkosipulit saattavat olla jo vuonna 2014. Välivuosina tarkastellaan tuloksia, muokataan maata ja lisätään kakkaa tai muuta voima-ainetta. Ja taas odotellaan. Tämä taitaa olla sitä slow foodia!

Itusilmujen lisäksi maahan kätkeytyi osa tämän vuoden sadosta. Aleksandra-lajiketta laitoin myös kauppahallista ostettuina kynsinä. Pariin riviin tyrkkäsin lisäksi Viherlandiasta hommattua Revontuli-lajiketta, joka on kotimainen ja toivoakseni riittävän kestävä Perämeren rannallakin. Oikeista kynsistä sentään kasvaa vajaassa vuodessa mukavankokoisia, muutamaan kynteen jakaantuneita sipuleita.

Ja hei, muistathan, että Kokit ja Potit on myös Facebookissa. Blogin oikeassa laidassa olevaa "Kokit ja Potit facebookissa" -logoa klikkaamalla pääset tykkäämään. Hip ja sinne!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails