torstai 18. joulukuuta 2014

Rocky Road Riisisuklaa




Joulukalenterin 18. luukku

 

Koska överit on aina paremmat kuin vajarit, latasin riisisuklaan täyteen herkkuja. Rocky Road riisisuklaata, olkaa hyvät.



Resepti

Rocky Road riisisuklaa

4 dl puffattua riisiä (tai riisimuroja)
n. 120g suklaata
n. 1 dl kuivattuja hedelmiä (tai esim. karpaloita)
n. 1 dl pähkinöitä rouheena
n. 1 dl pieniä vaahtokarkkeja
(ripaus hyvää suolaa)

päälle
muutama pala valkosuklaata
muutama pala tummaa suklaata


Pieni kuivatut hedelmät ja rouhi pähkinät. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita sekaan puffattu riisi, hedelmäpalat ja pähkinärouhe. Vaahtokarkit voit joko sekoittaa massan sekaan tai painella lopuksi riisisuklaalevyn päälle. Levitä riisisuklaa levyksi ja jätä jähmettymään. Voit myös tehdä pieniin vuokiin suklaasta karkkeja levyn sijaan. Sulata muutama pala valkosuklaata ja tummaa suklaata erillisissä astioissa ja lusikkaa apuna käyttäen huiski suklaata viiruiksi riisisuklaan päälle. Anna jähmettyä. 




Joskus kuvauksissa käy vähän köpelösti. Yleensä olen itse yltä päältä sotkussa (ai, mikä esiliina, mikä huivi?), tällä kertaa kaatunut taustalevy teki selväksi, että kyllä se kuvaaminen alkaa jo riittää. Onneksi Apila-astia säilyi ehjänä.

(ja kun joku kuitenkin kysyy, saa puffattua riisiä monista Punnitse ja Säästä -kaupoista tai vastaavista herkkuputiikeista)




keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Paukkukarkki - Christmas Cracker




Joulukalenterin 17. luukku

 


Paukkukarkki on englantilainen joulunajan perinne, joka on peräisin parin vuosisadan takaa. Jostain syystä pienen yllätyksen sisältävät, karkinmalliset paketit ovat viehättäneet minua vuosia. Paperista kruunua en yllätykseen kätkisi, kuten Englannissa kaiketi tehdään, mutta pieni herkku tai kehukirje tontulta (kyllä, aikuisillekin) ilostuttaa aina.

Minulle iso osa paukkukarkin viehättävyyttä on sen avaaminen. Sillä kun tavalliset paketit avataan yksin puuhastellen, avataan paukkukarkit yhdessä. Yhdessä. Yhteen sanaan kiteytyy joulunajan useimmin esitetty toive.





tiistai 16. joulukuuta 2014

Persimonlohkoja, sinihomejuustoa ja piparimuruja




Joulukalenterin 16. luukku

 


Piparkakku ja sinihomejuusto on klassikkopari. Tähän glögi-iltaan sopivaan herkkuun muutin tavanomaisia mittasuhteita itselleni mieluisempaan suuntaan: pipari pääsee kyllä estradille, mutta sen rooli on murumaisen pieni. Pääosassa patsastelee persimon, kauden herkku sekin, jonka makeutta sinihomejuusto tasaa. 

Kolmikko toimii myös carpacciomaisena salaattina. Persimonit siivutetaan ohuelti ja asetellaan lautaselle hieman limittäin. Päälle murennetaan juustoa ja piparkakkua. Kokeilin piparimurujen sijasta myös - kehtaanko edes myöntää - piparkakkutaikinaa. Se mikä rapeudessa hävitään, maussa voitetaan, jos kaltaiseltani taikinanystävältä kysytään. 





Resepti

Persimonia, sinihomejuustoa ja piparimuruja

kypsiä persimoneja (1/2 - 1 per syöjä)
sinihomejuustoa
piparkakkuja

Pese persimonit ja lohko ne suupaloiksi. Laita persimonlohkojen päälle nökkönen juustoa, voit kiinnittää juuston tikulla. Murustele päälle piparia. Kaltaiseni taikinalover voi korvata piparimurut taikinalastuilla tai "taikinaraasteella".

_____


maanantai 15. joulukuuta 2014

Pimp your maksapasteija!




Joulukalenterin 15. luukku



Itse tehty maksapatee on ollut parin kilometrin mittaisella kokeilulistallani vuosia. Haaveilen maksapasteijasta, jossa on runsaasti tuoreita yrttejä - paistetussa pateessa yrttien tuoreuden säilyminen on tosin vähän kyseenalaista.

Kotitekoista pateeta odotellessa iskin kynteni kaupan maksapasteijaan. Se on puolisalainen paheeni, jonka jaan nelikoipisten assistenttiemme kanssa. Tuunasin maksapasteijan reilulla määrällä tuoretta persiljaa, se nostaa tutun maun aivan uudelle tasolle.


Resepti



Yrteillä tuunattu maksapasteija

100g maalaismaksapateeta (Snellman)
n. 3/4 dl tuoretta persiljaa

Silppua tuoretta persiljaa ja sekoita se maalaismaksapateeseen. Done! Helppoa!
Syö ruisleivän, ruisnappien tai hapankorpun kanssa. 

HUOM! Tuunattu maksapasteija on aivan mielettömän hyvää myös osana tanskalaista klassikkoleipää: ruisleipää, maksapasteijaa, suola- tai maustekurkkua (Orkla), pekonia ja punajuurta. Päälle lisää yrttejä. Lautaseksi pala talouspaperia (Lotus) ja sitten sohvanmutkaan syömään.

_____

Reseptit ovat osa Sinivalkoinen jalanjälki - kampanjaa, kampanjaa suomalaisen työn puolesta. Kokit ja Potit -ruokablogi on keväästä saakka muistutellut suomalaisen työn tukemisen tärkeydestä: ostamalla Suomessa suunniteltuja ja/tai tuotettuja elintarvike- ja käyttötavaratuotteita, luomme Suomeen työpaikkoja. Jos kampanja ei ole sinulle vielä tuttu, sinivalkoiset sivut kertovat, mistä on kyse.

Olen tutustunut kahdeksan kuukauden aikana 25:een yritykseen, jotka ovat merkittäviä työllistäjiä Suomessa elintarvike- tai käyttötavara-alalla - samat yritykset ovat olleet kampanjaan liittyvissä jutuissa esillä myös blogissa. Nyt päättymässä oleva matka on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen.

Vaikka sinivalkoisia jalanjäljet ovat olleet erityisesti kampanjassa vahvasti mukana olleissa K-kaupoissa hyvin esillä, on suomalaisten tuotteiden löytämiseksi joutunut käyttämään ajoittain kohtuuttomastikin aikaa ja vaivaa - joskus olisi ollut helpompi ostaa ensimmäinen käteen osuva tuote ilman alkuperämietintöjä.

Osassa tuotteista on selkeästi esillä merkit, jotka ohjaavat suomalaisen työn jäljille, osassa tuotteista pakkausmerkinnöissä on parantamisen varaa. Eilen voimaan astuneissa elintarvikkeiden uusissa pakkausmerkintävaatimuksissa on monta kuluttajaa palvelevaa uudistusta, jotka osaltaan koskevat myös alkuperämerkintöjä. Uskon, että moni suomalainen on valmis maksamaan hieman enemmän kotimaista työtä tukevasta tuotteesta. Hyvät merkinnät ja merkit suomalaisuudesta auttavat tietoisen valinnan tekemistä merkittävästi.

ps. Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna on myös puhunut suomalaisten tuotteiden puolesta. Tämän aamun parhaat naurut sainkin Nannan tontilla: rokkaava maitotyttö ja kuin yhteisestä suusta kaikuneet puheet maksapasteijan tuunaamisesta. Tätä ei oltu sovittu etukäteen. Great minds think alike!


www.blogirinki.fi



sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pitaleipäjoulukuuset hernehummuksella ja granaattiomenan siemenillä




Joulukalenterin 14. luukku



Mistä tietää, että sitä alkaa olla loman tarpeessa? No, kun leivät muuttuvat taas joulukuusiksi.

Iloa kolmanteen adventtiin!


Resepti

 


Pitaleipäkuuset hernehummuksella ja granaattiomenan siemenillä
 
hernehummus
n.205g (1 prk) valmiiksi keitettyjä kikherneitä
200g (1 pss) pakasteherneitä
1-2 valkosipulinkynttä
sitruunamehua
suolaa

lisäksi
pitaleipää
granaattiomenan siemeniä

Valuta, huuhtele ja valuta uudelleen kikherneet. Sulata herneet. Kuori valkosipulinkynnet. Laita ainekset tehosekoittimeen tai sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon ja suristele juuri niin tasaiseksi tahnaksi kuin haluat. Mausta sitruunamehulla ja suolalla. Voit laittaa sitruunamehua vain vähän, jos haluat herneiden makeuden jäävän voitolle.

Pieni pitaleivät pieniksi kolmioiksi. Irroittele granaattiomenasta siemenet (todennäköisesti siemeniä jää pitaleipäkuusien jäljiltä yli, laita ne rasiassa jääkaappiin). Laita pitaleivälle kerros hummusta ja päälle granaattiomenan siemeniä.

_____





lauantai 13. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 parhaat reseptit







 

Joulukalenterin 13. luukku

 



Enää parikymmentä päivää ja vuoden 2014 ilot, riemut, herkut ja hulluttelut on koettu. On hyvä aika ruokatilinpäätökselle. Vuosi on ollut hyvä: elämä on kohdellut lempeästi, ympärilläni on oikeita ihmisiä ja ruoka on ollut hyvää.

Selasin vuoden 2014 arkistoa ja poimin jokaisesta kuukaudesta yhden suosikkireseptini. Nostamani reseptit ovat jääneet elämään osaksi mikroruokakulttuuriamme ja arkea - suolakaramellikastike tekee muuten arjesta aika paljon makeampaa. Nämä reseptit ovat rakkaita myös tunnetasolla, sillä ruokien äärellä on koettu hienoja hetkiä kaksin tai isommalla porukalla, eletty täydeltä laidalta. Oikeasti, mitä muuta voisi toivoa?


Tammikuu
Suolakaramellikastike. Jos olet tehnyt suolakaramellikastiketta, ymmärrät kyllä.

Helmikuu
Itse tehdyt nachot. Mikään ei voita itse paistettuja nachoja (paitsi ehkä suolakaramellikastike).

Maaliskuu
Seljankukkaleivokset ovat  pala aatelista leivontakulttuuria ja paratiisia samassa paketissa. Suosittelen molempia.

Huhtikuu
Karitsanlihapullat tomaattikastikkeessa. Lihapullat olivat aivan erinomaisia, mutta jos tomaatin taimet olisivat syötävää, olisin valinnut heidät (kyllä, he ansaitsevat monikon kolmannen persoonamuodon).

Toukokuu
Falafelit. Ei kahta puhetta, vaikka toukokuu näyttääkin olleen todella herkullinen kuukausi.

Kesäkuu
Nopea varhaiskaalisalaatti on kesäklassikko, jota ei voi jättää mainitsematta, koska se on synonyymi kesälle.

Heinäkuu
Radler ja vesimeloni-kookosvesijuoma. Molemmat ansaitsevat tulla mainituiksi, sillä molempia tein kesällä hullun monta kertaa. Muistatteko, että meillä oli huikean lämmin heinäkuu? Tässä loskaisessa pimeydessä sen unohtaa liian helposti.

Elokuu
Shakshukaa artisokansydämillä ja oliiveilla söimme elokuisella brunssilla purjeveneessä, raitapaidoissamme ja loistavassa seurassa. Tarvitseeko sanoa muita syitä?

Syyskuu
Sitruunaisia pannukakkuja aamiaiseksi. Elämä on!

Lokakuu
Pad Thai lievittää merkittävästi kaukokaipuuta. Lääkäreiden pitäisi määrätä Pad Thaita myös pahimpiin kaamosoireisiin.

Marraskuu
Sloppy Joe linsseistä herätti mielenkiintoista keskustelua kommenttilootassa. Sitä paitsi ruoka oli huikea maukasta.

Joulukuu
Joulukuu ei ole vielä puolessa välissäkään ja olen kirjoittanut blogijuttuja jo enemmän kuin missään muussa kuussa, kiitos joulukalenterin. Kalenteria on ollut huikean hauska tehdä - kiitos, että olet käynyt kurkkimassa luukkujen taakse. Kaksitoista luukkua on jo avattu, toinen mokoma on vielä edessä. Ennen jouluaattoa on luvassa suolaisia ja makeita reseptejä, ehkä yllätyksiäkin. Pari luukkua on vielä päättämättä, jos sinulla on toiveita luukkujen sisällöstä, kuulen ne ilomielin!

_____




perjantai 12. joulukuuta 2014

Valurautapannun hoito



Joulukalenterin 12. luukku

 


Valurautapannusta ei paistinpannu parane. Se toimii kaikilla liesillä ja kestää isältä tyttärelle. Parasta hoitoa valurautapannulle on sen ahkera käyttö - käyttämättömänä lojuva pannu saattaa kuivua tai ruostua. 

Kuvassa oleva pannu kotiutui meille kirpputorilta muutamalla eurolla. Ostin kuudellakymmenellä sentillä lihakauppiaalta palan suolatonta silavaa ja pian pannu oli kuin uusi. Kun pannussa ei ollut liiemmin ruostetta eikä pinttynyttä, tahmaista pintaa, riitti sille rasvapoltto. Se on helppoa: 

  • Osta pala suolaamatonta silavaa. Voit käyttää myös tuubitavaraa, jos läskinpalaa ei ole saatavilla.
  • Hiero silavanpalaa pannuun. Laita pannu kylmään uuniin ja säädä lämpötila 250 asteeseen.
  • Kun uuni on kuuma, ota pannu uunista ja sivele se huolellisesti uudelleen silavalla.
  • Laita silavalla sivelty pannu takaisin kuumaan uuniin ritilän päälle, nyt nurinpäin - laita uunin pohjalle uunipelti.
  • Anna pannun olla kuumassa uunissa puolisen tuntia ja käännä sitten uunista virta pois.
  • Anna pannun jäähtyä uunissa kaikessa rauhassa.
  • Käytä pannua ahkerasti ja pese se heti käytön jälkeen kuumalla vedellä ilman pesuainetta. Muista, ettei valurautapannu ole soveltuva ruoan säilytykseen.
 Jos pannun pinnalla on tahmaista likaa, joka ei lähde pois pesemällä, täytyy se ennen rasvapolttoa hehkuttaa. Ohjeet hehkuttamiseen löydät esimerkiksi Vatsasekaisin Kilinkolin -blogista.

_____

torstai 11. joulukuuta 2014

Saaristolaisleipä




Joulukalenterin 11. luukku




Saaristolaisleipä on klassikko, joka kaipaa samaan suulliseen tasapainottavaa, suolaista päällistä. Reilu kerros voita, sienisalaattia tai skagenröraa ovat omia suosikkejani, ja myös kylmäsavuporotäyte on saaristolaisleivän kaveri. Herra Kokki taas laittaa mallaslimpulle mielellään graavikalaa.

Tein leivät perinteistä, nauvolaista reseptiä mukaellen. Taikina sai kohota viileässä yön yli, sillä pitkä kohotus tekee mielestäni kaikista hiivataikinoista nopeaa, lämpimässä tapahtuvaa kohotusta parempia sekä rakenteeltaan että maultaan. Kylmässä kohottaminen on myös ajankäytöllisesti armollisempi - leipurin tuntia pidemmät tai lyhyemmät yöunet eivät saa taikinaa kiukustumaan.



Resepti


Saaristolaisleipä
2-3 leipää

taikina
1 litra piimää
50g tuorehiivaa
1 1/2 rkl suolaa
3 dl tummaa siirappia
3 dl vehnä- tai ruisleseitä
3 dl kaljamaltaita
4 dl ruisjauhoja
9 dl vehnäjauhoja

valeluun
1/2 dl siirappia
1 1/2 dl vettä 


Liuota hiiva kylmään tai huoneenlämpöiseen piimään. Käsin varmistut, ettei hiiva jää kökkäreiksi. Sekoita joukkoon myös suola ja siirappi. Sekoita. Lisää leseet, maltaat sekä jauhot. Sekoita huolellisesti. Taikina on, ja saa olla, löysää. Nosta taikinakulho peitettynä jääkaappiin kohoamaan vähintään neljäksi tunniksi, taikina saa kohota yön ylikin. Vaihtoehtoisesti voit tehdä taikinan kädenlämpöiseen piimään ja kohottaa huoneenlämmössä noin 1 1/2 tuntia.

Sekoita kohonnutta taikinaa muutamalla reilulla pyöräytyksellä ja lusikoi voideltuihin leipävuokiin. Älä laita vuokia aivan täyteen. Taikinasta tulee kaksi reilunkokoista tai kolme pienempää leipää. Jätä leivät kohoamaan huoneenlämpöön noin 40 minuutiksi liinan alle ja paista 175-asteisessa uunissa noin 1 1/2 tuntia. Kun leivät ovat paistuneet tunnin verran, valele ne siirappi-vesiseoksella. Jos leivät tummuvat liikaa uunissa, laita leivinpaperi niiden päälle. Ota leivät uunista, valele uudestaan seoksella ja jäähdytä. Saaristolaisleivät ovat parhaimmillaan hyvin levänneinä, joko leipomista seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Leipä sopii myös pakastettavaksi.

_____




keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Viipalepiparit - helposti hyvää




Joulukalenterin 10. luukku



Viipalepiparit ovat taatusti maailman helpoimpia piparkakkuja. Sekoitat nopeasti taikinan, taputtelet levyksi, paistat ja leikkaat. Leipomisideasta valmiisiin pipareihin menee vartti ja lopputulos on loistava.


Resepti



Viipalepiparit
noin 25 kpl

100g voita
1 dl intiaanisokeria (eli täysruokosokeria)
2 rkl tummaa siirappia
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl kanelia
2 1/2 dl vehnäjauhoja (korvaa halutessasi osa spelttijauhoilla)
1/2 tl ruokasoodaa
1/3 tl suolaa

Sekoita pehmeä voi, sokeri ja siirappi. Mittaan toiseen kulhoon kuivat aineet ja lisää voi-sokeriseokseen. Sekoita jauhoseos märkien ainesten joukkoon nopeasti. Vältä vaivaamista, huolellinen sekoittaminen riittää. Jaa taikina kahtia ja pyöritä molemmista paloista juuri leivinpaperille/pellille mahtuva pötkö. Taputtele tai kaulitse pötköt litteiksi levyiksi (paksuus noin 1/2 senttiä). Paista 175-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia eli kunnes reunat ovat saaneet kauniin ruskean sävyn. Leikkaa levyt viipaleiksi heti uunista ottamisen jälkeen. Anna jäähtyä.

ps. resepti toimii erinomaisesti myös ilman mausteita.

_____



tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulupallo pistaasipähkinänkuorista (VIDEO)




Joulukalenterin yhdeksäs luukku


Pähkinäinen tuokio sohvanmutkassa on helppo perustella itselleen tuotannollisilla syillä; onhan se nyt sielua hivelevää tuottaa itse askartelumateriaalinsa. Meillä pussillinen pistaasipähkinänkuoria kertyi pikkuhiljaa ja odotti askartelijaa parisen vuotta. Älä kysy, miksi alunperin edes aloin säästää kuoria. Ehkä siitä samasta käsittämättömästä syystä, jonka vuoksi äitini oli kaiken varalta säästänyt oluttölkin klipsejä. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin aarteita tarvitsee tehdäkseen YouTube-videon.


Tarvitset joulupalloa varten:
  • kourallisen pistaasipähkinänkuoria
  • styroxpallon
  • askartelumaalia & pensselin
  • askarteluliimaa
  • narua & tikun narunpään törkkimiseen pallon koloon




_____



maanantai 8. joulukuuta 2014

Hurmaavat karkkiporot




Joulukalenterin kahdeksas luukku


Idea hauskoihin karkkiporoihin tuli arkisella työreissulla, jolloin totesin porojen olevan tismalleen samansävyisiä loskan kanssa - jep, terveisiä poronhoitoalueen nurkalta. Kaipasin poroille oikeasti punaisena loistavaa petterinenää, sillä silloin heidän ja meidän matka taittuisi turvallisemmin, ilman vaaraa konepellillä kotiinkuljetetusta paistista. 




Karkkiporot ovat helppoja ja saavat taatusti hymyn huulille. Vartaloksi sopii vaahtokarkki ja jalat syntyvät suolatikuista. Sarviin saa mukavasti muotoja, kun ne tekee pienistä pretzel-suolarinkeleistä. Porot voi tehdä myös tikkareiksi, jolloin vartalo käännetään pystyyn ja kokonainen suolatikku laitetaan tikkarin tikuksi. Suklaalla valeltu poro on oikea herkkupala - makean ja suolaisen yhdistelmä on jälleen kerran lyömätön.



Resepti


Karkkiporot

vaahtokarkkeja
suolatikkuja
pretzel-suolarinkeleitä (snäksejä)
suklaata
punaisia karkkea (puolita tarvittaessa)
pikeeriä liimaksi ja silmiksi (silmiksi käyvät myös valkoiset sokerihelmet)
mustapippurirouhetta silmien mustuaisiksi (tai pieniä keksinmuruja)

Tökkää vaahtokarkkiin jalat ja rikotuista pretzeleistä tekemäsi sarvet. Sulata suklaata vesihauteessa ja valele esimerkiksi pikkulusikkaa apunasi käyttäen poron vartalo suklaalla. Valuta hieman ja siirrä leivinpaperin päälle kovettumaan. Jos teet tikkarinmallisia poroja, laita ne kuivumaan esimerkiksi sopivankokoiseen lasiin. Kun suklaa on jähmettynyt, liimaa pikeerillä porolle nenä ja silmät. Anna pikeerin kovettua.

Karkkiporot sopivat tarjottavaksi sellaisenaan tai laitettavaksi vaikka kakun päälle.

_____




sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Mausteinen punasipulihilloke




Joulukalenterin seitsemäs luukku



Makea, suolainen ja joulunmausteinen. Sellainen on punasipulihilloke, joka on upea lisäke monelle jouluiselle ruoalle. Meillä punasipulihilloke on jo el clasico, joulunaikaan kuuluva lisäke. Kinkun tai muun lihan kaverina hilloke on omimmillaan ja maksapateen rinnalle se kuuluu ilman muuta. Mutta se on hyvää myös lanttulaatikon ja sienisalaatin kanssa tai leivällä suolaisen juuston parina. Ja jos paistat vuohenjuustokiekkoa leivänpalan päällä uunissa, ja tarjoat sen kuumana hillokkeen kanssa, saat helpon pikkusyötävän pöytään nopeasti. Pieni purkki punasipulihilloketta on myös kiva joulunajan tuliainen tai muistaminen.

 

 

Resepti



Mausteinen punasipulihilloke
noin 2 1/2 dl hilloketta

300g punasipulia
3-4 valkosipulinkynttä
2 dl punaviiniä (tai 1 dl punaviiniä + 1 dl vettä + 1tl punaviinietikkaa)
1/2 dl hunajaa
1/2 dl muscovadosokeria (tai fariinisokeria)
1/2 tl suolaa
veitsenkärjellinen muskottipähkinäjauhetta
1 kanelitanko
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

Kuori punasipulit ja valkosipulinkynnet. Puolita punasipulit ja siivuta ne ohuelti. Tee valkosipulista pientä silppua. Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä pienellä lämmöllä, kunnes sipulit ovat täysin pehmeitä ja nestettä on jäljellä vain hieman (noin puoli tuntia). Muista kuitenkin, että hilloke tiivistyy jäähtyessään, joten aivan nesteettömäksi sitä ei kannata keittää. Nouki kanelitanko pois ja purkita puhtaisiin purkkeihin. Säilytä jääkaapissa. Tarjoa punasipulihilloke esimerkiksi osana juustopöytää tai maksapateen tai kinkun kanssa.

____


lauantai 6. joulukuuta 2014

Askartele magneetti pähkinänkuoresta (VIDEO)



Joulukalenterin kuudes luukku

 


Kun piparinleivonta kyllästyttää, kaivetaan esiin sakset ja liima. Tai aivan ensimmäiseksi on pakko syödä pähkinöitä, sillä askartelemaan pääsee, kun pähkinöistä on jäljellä enää kuoret.

Saksanpähkinänkuorista tehdyt hiirimagneetit ovat helppoja ja nopeita tehdä, ja homma sopii pienillekin tontuntöpsyköille. Askarteluohjeet löydät alla olevasta videosta. Varaa valmiiksi:
  • saksanpähkinänkuoria
  • kartonkia
  • liimaa
  • magneettinappeja
  • nahkanauhaa hännäksi
  • sakset ja musta tussi



perjantai 5. joulukuuta 2014

Pikkuruiset piparkakkutalot




Joulukalenterin viides luukku


Kaksi vuotta sitten tein aivan pieniä piparkakkutaloja. Nyt pienensin mittakaavaa entisestään - miten hurmaavia pikkumökkejä taloista tulikaan! Pikkuruiset piparkakkutalot sopivat glögimukin reunalle, jälkiruokapöytään tai vaikka jäädykkeen tai juustokakun päälle. Ne hurmaavat myös joulupuurolautasen reunalla tai lusikassa odottavana yllätyksenä.




Pienten talojen rakennukseen käy mikä tahansa piparitaikina. Talot pysyvät kasassa pikeerillä, joten kuuman sokerin kanssa ei tarvitse taiteilla. Kaavat pikkuruisiin piparitakoihin voit tallentaa ja/tai tulostaa alla olevasta linkistä. Huomaathan, että tarvitset kaikkia kaavan osasia kaksin kappalein.





torstai 4. joulukuuta 2014

Maustetut tuorejuustopallot



Joulukalenterin neljäs luukku



Pikkujouluaika on melkein parasta koko joulussa. Ystäviä ja sukulaisia tulee kutsuttua tavallista useammin piipahtamaan teellä tai glögillä. Mitään suurta tai vaivalloista ei tarvitse tarjota, tärkeintä on yhdessäolo, mutta jotain pientä purtavaa glögin kanssa on kuitenkin mukava olla.

Maustetut tuorejuustopallot ovat sopivan helppoa tarjottava glögikutsuilla. Köökkimaakarinkin kannalta ne ovat mainiota tarjottavaa; maku vain paranee, jos juustomassan tekee edeltävänä päivänä. Rinnalle sopii joko itsetehty näkkäri tai kaupan ruislastut. Myös osana juustopöytää tuorejuustopallot ovat raikas vaihtoehto.



 

Resepti



Maustetut tuorejuustopallot

juustopallot
200g maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
1 dl hienoksi raastettua, maukasta juustoa (esim. emmental)
1 pieni shalottisipuli
1/2 tl sinappia
1/2 tl hunajaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl Sriracha-kastiketta (tai vastaavaa, maun mukaan)
n. 1/2 tl suolaa
n. 1/2 dl persiljasilppua (tai enemmänkin)

lisäksi
1/2 dl persiljasilppua
1/2 dl pähkinärouhetta (esim. hasselpähkinä ja pekaanipähkinä sopivat hyvin)
1/2 dl kuivattuja karpaloita hienonnettuna


Kuori shalottisipuli ja hienonna se niin pieneksi silpuksi kuin ikinä osaat. Ja sinähän osaat. Silppua persilja hyvin pieneksi silpuksi. Raasta juusto pienellä raastinterällä. Sekoita kaikki ainekset huolella sekaisin. Maista ja säädä tarvittaessa makuja. Laita jääkaappiin kelmun alle tai rasiaan ja anna maustua mielellään seuraavaan päivään.

Silppua persilja, rouhi pähkinät ja kuivatut karpalot, laita ne kukin omalle lautasellensa. Kaada astian pohjalle mahdollisesti erottunut hera pois ja jaa juustomassa kolmeen osaan. Pyöritä kämmenten välissä palloiksi ja pyöritä jokainen omassa päällysessään kauniiksi palloksi.

____

ps. Jos maustettua tuorejuustoa jää, hyödynnä jämät esimerkiksi pastan seassa, kastikkeissa tai suolaisten piirakoiden täytteinä.



keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Suklaa-pistaasimarengit



Joulukalenterin kolmas luukku


Suklaiset marengit ovat usein niin suuria, että ne tehdään kai isoilla kauhoilla. Nämä suklaa-pistaasimarengit ovat toista maata: kevyitä kuin unelmat ja sopivan pieniä tarjottavaksi yhdessä muiden juhla-ajan sulostuttajien kanssa. Suurisuinen nappaa herkun yhdellä haukulla, me muut syömme marenginmuruja vielä huomennakin sohvanmutkista.


Resepti



Suklaapistaasimarengit
n. 20 kpl

2 kananmunanvalkuaista
1 dl sokeria
noin 50g tummaa suklaata
n. 2 rkl rouhittuja pistaasipähkinöitä


Tarvitset sähkövatkaimen, kaksi teräskulhoa ja kattilan, jonka päälle kulho asettuu mukavasti uppoamatta. Varmista, että teräskulhot ovat puhtaat. Laita toiseen teräkulhoon valkuaiset ja sokeri. Kiehauta muutama sentti vettä kattilan pohjalla ja nosta valkuais-sokerikulho kattilan päälle. Varmista, ettei vesi osu kulhon pohjaan. Säädä lieden lämpötila pienelle; veden ei tarvitse kiehua, höyry kypsentää marengin.

Kuori ja rouhi pistaasipähkinät. Vatkaa valkuais-sokeriseosta voimakkaasti, kunnes vaahto on kiiltävää ja kovaa. Kun nostat vatkaimet pois, marenkiin jää kauniita huippuja. Nosta valmis marenki pois kattilan päältä ja aseta höyryn päälle toinen teräskulho, johon olet pilkkonut suklaan. Anna suklaan sulaa ja sekoittele sitä välillä. Suklaan sulaessa sekoita pistaasipähkinärouhe marengin sekaan. Kun suklaa on sulaa kippaa se marenkivaahdon sekaan ja sekoita huolimattomasti.

Nostele lusikalla tai kahdella marengista nökkösiä leivinpaperin päälle ja kypsennä suklaapyörremarengit uunissa 80-100-asteessa noin 40 minuuttia. Mikäli teet suurempia marenkeja, lisää paistoaikaa. Kun marengit ovat kevyitä ja ne irtoavat helposti leivinpaperista. Jos haluat täysin rapeita marenkeja, voit jättää ne sammutettuun uuniin varsinaisen paistoajan jälkeen.

____




tiistai 2. joulukuuta 2014

Uunipersimonit mantelitoskalla


 

Joulukalenterin toinen luukku



Persimonit ovat parhaimmillaan juuri nyt, makeuttamassa vuoden pimeintä aikaa. Raikkaat ja makeat hedelmät ovat herkullisia siltäänkin, mutta ne saavat syviä makusävyjä uunin lämmössä uuniomenan tapaan tehtynä. Mantelitoskaa täytteeksi sekä hieman vaniljajäätelöä tai -kastiketta kuumaa uunipersimonia huumaamaan, ja helppo jälkiruoka vaikka itsenäisyyspäivän juhlapöytään on valmis.


Resepti



Uunipersimonit matelitoskalla
2-4 annosta

2 persimonia*
50g voita
50g (1 1/2 dl) mantelilastuja
1/2 dl muscovadosokeria
1/2 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää 

lisäksi
vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä 


Laita uuni lämpiämään 180-asteeseen. Puolita persimonit ja poista kannat. Asettele persimonit uunivuokaan leikkauspinta ylöspäin. Sulata kattilassa voi ja sekoita voisulaan mantelilastut, sokeri sekä mausteet. Sekoita huolella ja anna muhia pienellä lämmöllä hetki, jotta sokeri sulaa ja maut tiivistyvät.

Lusikoi mantelitoska persimonien päälle ja paista 180-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia eli kunnes toskakuorrute on saanut väriä ja persimonit ovat lämmenneet. Tarkkaile tilannetta, älä päästä mantelitoskaa palamaan. Persimonit jäävät näin paistettaessa vielä napakoiksi. Jos haluat superpehmeitä persimoneja, voit esipaistaa niitä uunissa kymmenisen minuuttia ja lisätä vasta sitten toskatäytteen.

Tarjoile lämpiminä vaniljakastikkeen tai vaniljajätelön kanssa.

_____

*Persimon tunnetaan myös nimellä sharon ja kaki. Sama hedelmä, monta nimeä.



maanantai 1. joulukuuta 2014

Mokka Millefeuille




Joulukalenterin ensimmäinen luukku



Pitäkää hatuistanne kiinni ja hypätkää rekeen, nyt mennään!

Kokit ja Potit -ruokablogin ensimmäinen joulukalenteri kehrää joulutunnelmaa joka päivä aina jouluaattoon saakka. Matkan varrella luvassa on leppoisia juttuja ja herkullisia matkaeväitä, vähän sivutuulta, jota voi kutsua myös vloggaukseksi, ja viettävää myötämäkeä. Ja aivan ehdottomasti hyvää tunnelmaa - tervetuloa mukaan! 

Joulukalenterin ensimmäisessä luukussa soitetaan fanfaareja ja herkutellaan klassisen Millefeuille-leivoksen kahvisella muunnoksella. On nimittäin aika paljastaa taannoisen reseptikilpailun voittaja.


 

Testasin kaikki minulle lähetetyt reseptit, ja valitsin lopulta voittajaksi reseptin (alla), joka hurmaa sekä näyttävyydellään, helppoudellaan että maullaan. Napoleonin leivoksena ja tuhatlehtisenäkin tunnettu, alunperin ranskalainen Millefeuille (tai mille feuille tai mille-feuille) saa täytteekseen Frezza-juomasta keitettyä, vienosti kahville maistuvaa täytettä sekä vadelmia. Rapea lehtitaikina ja samentinpehmeä täyte yhdistettynä raikkaisiin vadelmiin on hieno kokonaisuus. Onnea Marialle Helsinkiin!


Resepti

 


Mokka Millefeuille
9 isoa tai 18 pientä leivosta

pohjat & kannet
3 kpl voi- tai torttutaikinalevyä (pakaste)

täyte
2 dl Frezza-juomaa (esim. Frezza Latte)
2 rkl sokeria
2 kananmunan keltuaista
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl maissitärkkelystä

lisäksi
vadelmia
tomusokeria


Sulata voi- tai torttutaikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa levyt joko kolmeen tai kuuteen osaan. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia eli kunnes paistokset ovat saaneet hieman väriä ja kohonneet näyttävästi (uuneissa on valtavia eroja, meillä riitti 10 minuuttia, jotkut uunit tarvitsevat selvästi enemmän aikaa).

Valmista täyte. Kuumenna frezza-juoma kiehumispisteeseen. Juoman lämmetessä vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi, kevyeksi vaahdoksi. Sekoita keltuais-sokeriseokseen vehnäjauhot ja maissitärkkelys. Vatkaa puolet kuumasta frezzasta huolellisesti seoksen joukkoon, lisää myös toinenkin puoli frezzasta. Kaada seos taikaisin kattilaan ja kuumenna sekoittaen. Anna kiehua hiljalleen parisen minuuttia tai kunnes kiisseli paksuuntuu. Ota kattila pois liedeltä, siirrä kiisseli toiseen astiaan ja laita kelmu päälle. Jäähdytä.

Halkaise paistetut pohjat, jotta saat pohjia ja kansia. Lusikoi väliin täytettä. Laita väliin myös muutama vadelma. Asettele kansi leivoksen päälle. Tee samoin kaikille leivoksille. Tupsuttele päälle tomusokeria ja tarjoa heti.
 
_____

Voittajaksi olisin voinut valita maun puolesta myös törkeän hyvän, suklaisen lattepirtelön, jonka 14-vuotias siskonpoikani innostui kilpailuun kehittämään. Mutta ehkä lähisukulaisen valitseminen voittajaksi ei olisi ollut reilun pelin sääntöjen mukaista. (Sama tuleva unelmavävy muuten vastasi muutama viikko sitten "mitä syötäisiin välipalaksi?" -kysymykseeni: "Entä jos minä tekisin vaikka pannaria." Oikeasti, liian ihana tyyppi!). Mutta kuten lupasin, lähetän omakustanteisesti voittajan lisäksi kahdelle muulle reseptinikkarille pienen palkinnon. Lattepirtelö ansaitsee ehdottomasti toisen bonuspalkinnoista.

Reseptikilpailu oli osa Blogirinki Median ja Pauligin #frezzaresepti -kampanjaa, jossa neljä bloggaajaa haastettiin kehittämään resepti Frezza-juomasta. Bloggaajat puolestaan haastoivat ja lukijat mukaan kehittämään reseptejä.


www.blogirinki.fi




lauantai 29. marraskuuta 2014

Sloppy Joe linsseistä


Olemme molemmat olleet aina sekasyöjiä - kohtuudella kaikkea on ruokamottomme. Kasvisruoka on meillä kuitenkin arkeen vahvasti kuuluva palanen, yksi ruokavaliomme peruspilareista. Viime syksynä vietin Lihatonta lokakuuta lähinnä tarkkaillakseni sekä itseäni että ympäristöämme. Hämmennyin. Kotona kaikki sujui hyvin, ja söimme samanlaista, tavallista kotiruokaa kuin ennenkin. Vain muutaman kerran kaipasin heikkoa kohtaani, rapeksi paistettua ilmakuivattua kinkkua. Kodin ulkopuolella vasten kasvojani iski karu totuus: kasviksia pidetään lisäkkeenä, ei pääruokana. En ollut ajatellut asiaa aiemmin, sillä syön aina sitä mitä on tarjolla. Työmutkilla maakunnissa valinnanvara rajoittuukin usein kahteen vaihtoehtoon: syön, mitä tarjotaan tai en syö lainkaan. Lihattoman kuukauden aikana huomasin, että kasvisruokailijan vaihtoehdot olivat hyvin vähäiset, vegaani olisi saanut pärjätä monessa paikassa keitetyillä perunoilla. Elämme lihayhteiskunnassa.

Vierastan ajatusta, joka elää edelleen vahvana: on ruokaa ja on kasvisruokaa. Ajatus elää vahvasti sekä ravintoloiden että kuluttajien mielessä. Koulujen kasvisruokapäivästäkin puhutaan erityisenä, arkeen kuulumattomana osasena, joka täytyy erikseen ilmoittaa ja perustella, vaikka yhtä hyvin kouluissa kasvisruoka voisi kuulua luonnolliseksi osaksi tarjottavia ruokia.


Hyvä paikka tutustua monipuoliseen kasviruokakulttuuriin on Chocochili-blogi, jonka hurmaava Elina Innanen on vastikään julkaissut toisen keittokirjansa (Readme, 2014). Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista -kirjassa on satakunta reseptiä, jotka kaikki sisältävät vain kasvikunnan tuotteita.

Kirjan reseptit ovat houkuttelevia arkiruokia, eikä raaka-aineita varten tarvitse koluta erityiskauppoja. Kuvat ovat kivoja; ruoat saavat olla hienosti pääroolissa. Yksittäiset kirjan sivut, kuten reseptiluettelo, on hieman vaikeasti luettavia, sillä kontrasti tekstin ja taustan välillä on heikko. Takana olevasta hakemistosta reseptit löytää onneksi helposti raaka-aineittain. Ensimmäisenä kirjasta testattu Sloppy Joe linsseistä oli loistavaa. Noudatin ohjetta harvinaisen tarkasti, lisäsin vain hyppysellisen ohjetta enemmän makeutta ja happoa. Söimme linssipataa sekä ohjeen mukaan sämpylöiden välissä että riisin kanssa. Tuore korianteri sopi lisäkkeeksi erinomaisesti. Seuraavaksi meillä kokataan kirjasta kikhernelettuja ja seitania.


Resepti

kastike
2 rkl öljyä
2 tl punaviinietikkaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 punainen paprika
2 sellerinvartta
2 tl fariinisokeria
1 rkl sinappijauhetta (meillä Colman's)
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1 tl chilirouhetta
1 kasvisliemikuutio (tai vastaava määrä jauhetta)
500g tomaattimurskaa
2 dl ruskeita pikalinssejä (GoGreen) 
1 - 1 1/2 dl vettä

lisäksi
sämpylöitä
tuoretta korianteria (oma lisäys)

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna sipulit pieneksi silpuksi. Voit esivalmistalla myös sellerinvarret ja paprikan: huuhdo kasvikset, poista paprikan kanta ja siemenet siemenkiinnikkeineen. Silppua sekä selleri että paprika.

Lorauta öljy korkeareunaiselle pannulle tai kattilaan. Laita joukkoonsipulisilput ja punaviinietikka. Kuullottele keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää paprika sekä varsiselleri ja kuullota edelleen muutama minuutti. Lisää mausteet, kasvisliemikuutio sekä tomaattimurska. Kiehauta, vähennä lämpöä ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Mittaa kastikkeen joukkoon linssit ja noin puolet vesimäärästä. Jatka kastikkeet keittämistä toiset kymmenen minuuttia. Pikalinssit kypsyvät hyvin siinä ajassa, mutta eivät menetä rakennettaan. Lisää tarvittaessa vettä linssien kypsyessä. Sammuta liesi ja anna kastikkeen hautua vielä hetki. Tarjoa sämpylöiden välissä tai päällä. Tuore korianteri sopii linssikastikkeen kanssa erinomaisesti. Linssipadan kanssa tarjottavaksi sopii hyvin myös keitetty riisi.

____

Vegaanin keittiössä, parempaa arkiruokaa kasviksista -kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kiitos!


maanantai 24. marraskuuta 2014

Lämmin kikhernesalaatti granaattiomenan siemenillä


Odotan granaattiomenan sesongin alkua kuin kevään varhaiskaalikautta. Joulun molemmin puolin ajoittuu kiihkeä rakkaussuhteemme; silloin granaattiomena on parhaimmillaan ja edullisimmillaan. 

Seuraavat parisen kuukautta syön aamiaiseksi maustamatonta jugurttia granaattiomenan siemenillä, ja joka aamu yhdistelmä maistuu yhtä huumaavalta. Ripottelen niitä myös salaatteihin, kuten tähän mausteiseen kikhernesalaattiin, ja rouskuttelen menemään siltään.

Lämmin ja mausteinen kikherne salaatti on oivallinen lounasruoka tai lisäke. Reilulla kädellä maustetut kikherneet ja raikas vihannespeti yhdistettynä aamupalalta tuttuun jugurtin ja granaattiomenan siementen liki pyhään liittoon tekee kokonaisuudesta loistavan.



Resepti


Lämmin kikhernesalaatti granaattiomenan siemenillä
1-2 annosta

1 shalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 300g (1 prk) keitettyjä kikherneitä
loraus öljyä
2 tl garam masala-mausteseosta
hieman chilirouhetta (tai esim. Sriracha-kastiketta)
muutama pyöräytys suolaa myllystä
1/2 kurkku
2 tomaattia
n. 1tl valkoviinietikkaa (tai sitruunamehua)
puolikkaan granaattiomenan siemenet
maustamatonta jugurttia
(tuoretta korianteria)


Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Valuta, huuhtele ja valuta kikherneet. Esivalmistele valmiiksi myös tomaatti ja kurkku pilkkomalla ne pieneksi silpuksi.

Kuumenna paistinpannulla tilkka öljyä ja kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä muutama minuutti. Lisää kikherneet ja garam masala. Sekoittele ja anna kikherneiden lämmetä kunnolla. Maista, onko suolaisuus ja mausteisuus suuhusi sopiva. Voit lisätä esimerkiksi chilirouhetta halutessasi mausteisempaa salaattia.

Kokoa annos: laitan lautaselle kurkku- ja tomaattisilppua. Huiskaise päälle valkoviinietikkaa tai sitruunamehua. Lusikoi päälle mausteiset kikherneet ja granaattiomenansiemenet*. Laita lusikallinen luonnonjugurttia annoksen reunalle, se maistuu taivaalliselta mausteisten kikherneiden kanssa. Myös tuore korianteri sopii annokseen loistavasti.

*helpoin tapa saada granaattiomenan siemenet pois kuorestaan on tämä: Pyörittele hedelmää kämmenen ja pöydän välissä, kuulet lupaavaa rutinaa. Halkaise hedelmä ja pidä sitä kädessäsi kulhon sisällä leikkauspinta alaspäin. Pamauttele isolla lusikalla tai puukauhalla hedelmän ulkokuorta joka puolelta. Pian kaikki siemenet ovat kulhossa. Täysin roiskeeton ei tämäkään tapa ole, mutta ehdottomasti paras kaikista testaamistani tavoista.

_____


perjantai 21. marraskuuta 2014

Tarjoilija, lautasellani on ihmisiä!

 
Ruokateatteri on konsepti, joka yhdistää teatterin, tanssin, musiikin ja illallisen - mitä muuta voisi kevyeltä viihteeltä oikeastaan edes toivoa?

Kun sain kutsun Ihmisiä lautasella-esityksen ensi-iltaan Kuopion Sotkulle, raivasin kalenteriani ja piffasin seurakseni siskoni. En osannut odottaa illalta mitään, sillä ruokateatteri oli minulle kokemuksena uusi. Ruokateatteri on Tanssiteatteri Minimin perustajajäsenen, Liisa Ruuskasen, ideoima, monta kulttuurimuotoa yhdistävä esitysformaatti, joka on yhdistänyt ruokaa ja näytelmiä vuodesta 2008 alkaen.

 

Ilta oli elämyksellinen monella tapaa. Kokonaisuus alkoi piirtyä mukavaksi jo ovella, kun tanssija-näyttelijät toivottivat itse vieraat tervetulleiksi ja ohjasivat pöytiin - aivan kuin he olisivat ottaneet vastaan pian yhteisen illallispöydän ääreen istuvat ystävänsä.

Ihmisiä lautasella -esitys kertoo kahden pariskunnan illallisesta ja käsikirjoitukseen on hauskasti ujutetty nykyajan ruokatrendejä ja -ilmiöitä vloggaamisesta ruokahifistelyyn ja perinneruokiin.  Teatteri ja illallinen vuorottelivat osin toisiinsa limittyen, ja ruokalajit oli nivottu enemmän tai vähemmän osaksi juonenkulkua. Tanssija-näyttelijät osallistuvat osin ruokatarjoiluun esityksen lomassa, osan tarjoilusta hoitavat tarjoilijat.

Kuuden näytöksen ja neljän ruokalajin vuorottelu oli luontevaa, vaikka ensimmäisen vaihdoksen kohdalla toivoin ohikiitävän hetken ajan saavani katsoa hyvin kulkevaa näytelmää keskeytyksettä. Mutta kun yhden hyvän keskeytti toinen hyvä, mielenkiinto säilyi. Ruokailuun sai keskittyä rauhassa, mikä on tärkeää, sillä ainakin minulle ruoasta nauttiminen vaatii pysähtymistä. Pääruoan yhteydessä näytelmässä oli pidempi tauko ruokailulle ja seurustelulle.

Illan ruokaa ei paljastettu etukäteen, enkä minäkään yllätysmenua aio paljastaa, mutta hieman esimakua saatte kuitenkin alla olevasta kuvasta. Ruoka oli olosuhteisiin nähden oikein hyvää. Menun suunnittelua ja toteutusta oli rajoittanut keittiötön tila - ruoka tuotiin Sotkulle ruoasta vastanneiden Makumestareiden keittiöstä. Lämpimän pääruoan kohdalla kuljetus tuntui, sillä kun siskon lautasella ruoka oli tulikuumaa, oli se minun lautasellani haaleaa, hyvää kuitenkin. Samassa pöydässä istunut, viehättävä Inkiväärihillo-blogin Päivi kuulosti myös pitävän erityisesti pää- ja jälkiruoista. Erityisruokavaliot huomioitiin esimerkillisesti, mutta viinipaketin lunastaneiden ruokailijoiden paikallistamisessa tarjoilijoilla oli ensi-illassa hieman haasteita.

Ensimmäinen ruokateatterikokemukseni oli mieleenpainuva kokonaisuus. Illan aikana sai kulttuuria monella lusikalla. Tykkään tanssin ja teatterin yhdistävän Tanssiteatteri Minimin tavasta toteuttaa esityksiä ja tulkita tunteita sanojen lisäksi liikkeellä, eikä illallinen hyvässä seurassa voi koskaan olla huono asia.


Ruokateatterin väki tarjoaa monenlaista viihdettä. Mielenkiintoisilta kuulostavat esimerkiksi Puijon majalla järjestettävä Ruokateatterin draamallinen kokkikoulu tai lapsille suunnattu Makuasiaa! -esitys, jossa maistellaan, haistellaan ja puhutaan ruoasta kokkaamisen lomassa.

Ihmisiä lautasella -esitys illallisineen maksaa 59 euroa, mikä on todella kohtuullinen hinta kokonaisuudesta. Viinipaketti oli suorastaan edullinen (19 euroa). Liput ruokateatterin esityksiin on lunastettava ennakkoon.


Esityksen tarjosi Ruokateatteri, lämmin kiitos!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Maapähkinävoi-suklaakeksit



Oli hätätilanne. Täydelliset suklaacookiet olivat päässeet loppumaan ja täytyi tehdä korjaustoimenpiteitä. Superhyviä keksejä on meillä melkein aina, mutta säännöt ovat kuin joulukalenterissa: yksi päivässä. Lääkkeeksi.

Olen leipunut suklaacookieseja niin paljon, että halusin luoda vaihtelun vuoksi toisen maukkaan keksireseptin. Maapähkinävoi-suklaakekseissä makean ja suolainen lyövät cookiesien tavoin yläfemmat. Pähkinäinen maku on selvä mutta ei läpitunkeva ja keksien rakenne on hyvä, kunhan malttaa olla paistamatta keksejä liikaa.

Saa hengittää. Hätätilanne on ohi.


Resepti


Maapähkinä-suklaakeksit
25-30 kpl

100g voita
1 dl maapähkinävoita (makeuttamaton)
1 dl muscovadosokeria (tai fariinisokeria)
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
n. 100g suklaata
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl meri- tai vuorisuolaa

Sulata voi ja sekoita maapähkinävoi voisulaan. Lisää sokerit ja kananmuna. Hämmennä tasaiseksi. Rouhi suklaa ja kippaa rouhe sekaan. Sekoita sooda ja suola jauhoihin ja lisää taikinaan. Muokkaa taikinaa vain sen verran, että kaikki ainekset ovat kunnolla sekaisin. Laita taikina kelmun sisään ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunti, mielellään yli yön (jos tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä skippaa tekeytymisvaihe).

Jaa taikina 25-30 osaan, pyörittele osaset palloiksi , laita leivinpaperin päälle ja litistä sormilla. Keksit leviävät jonkin verran uunissa, joten jätä niiden väliin vähän hajurakoa. Paista 180-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Keksit saavat olla uunista tullessaa pehmeitä, jotta vielä jäädyttyäänkin ne säilyttävät sitkeänpehmeän rakenteen keskustassa.

 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Appelsiinikaakao


Marraskuuta tuntuvat vihaavan kaikki. On pimeää ja märkää, räntää ja vielä pimeämpää. Totta joka sana.

Minä olen marraskuun lapsi ja olen päättänyt olla vihaamatta syntymäkuukauttani. Lapsena marraskuu oli tietenkin lempikuuni, mutta samaa hehkua siihen on aikuisena mahdoton saada. Paras lääke pimeyteen on asennemuutos nuotioretki - tuli on aina yhtä lumoava. Hätätilassa eli räntäsateessa voimme onneksi tuijottaa tulta ja juoda appelsiinikaakaota sisälläkin.
 




 Resepti


Appelsiinikaakao
kaksi annosta

5 dl maitoa
1 dl tummaa kaakaojauhetta
suikale luomuappelsiinin kuorta
8-10 palaa suklaata
sokeria maun mukaan
(Cointreau-likööriä)

lisäksi
kermavaahtoa
raastettua appelsiininkuorta

Vaahdota kerma valmiiksi. Pese appelsiini huolellisesti ja veistä oranssista kuoresta suikale tai pari. Kuumenna maito ja laita sekaan kuorisuikale. Sekoita kuumaan maitoon kaakaojauhe ja raastettu suklaa. Sekoittele ja anna suklaan sulaa. Lisää sokeria maun ja suklaan makeuden mukaan. Voit terästää aikuisten kaakaon tilkalla Cointreau-likööriä, se korostaa appelsiinin makua entisestään.

Kaada kaakao mukiin, lusikoi kermavaahto päälle ja raasta päälle hieman appelsiininkuorta. Myös vanilja ja kaneli sopivat kermavaahdon koristeeksi hyvin.

____

Retketkin kannattaa toteuttaa suomalaisin tuottein, Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan hengessä. Kaakaossa maito ja kerma ovat tietenkin Valion. Hiilloksessa hiljalleen paistuneet Bratwurstit olivat Wurstin tuotantoa ja salaatti syötiin suoraan Plastexin rasioista.

Suomalaista työtä ja tuotantoa tukemalla luomme lisää työpaikkoja Suomeen -  osallistu hyvän tekemiseen kampanjasivustolla 


www.blogirinki.fi

 


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Mangoa, kookosta & chiansiemeniä


Chiansiemenet ovat muutaman vuoden ajan kasvattaneet voimakkaasti suosiotaan. Minttukasvien sukuun kuuluva chia (Salvia hispanica) kasvaa Etelä-Amerikassa luonnonvaraisena, ja kasvin siemenet ovat kuuluneet alkuperäiskansojen ruokavalioon jo kauan ennen ajanlaskumme alkua. Eräiden lähteiden mukaan sana chia on tarkoittanut mayaintiaanien kielellä "vahvaksi tekevää". Siementen loistavista terveysvaikutteista kiinnostuneiden kannattaa hakea tietoa verkosta; sitä löytyy helposti sekä suomeksi että englanniksi.

Parhaimmillaan chiansiemenet mielestäni ovat puuromaisena aamu- tai välipalana, joka on niin herkullinen, että se käy myös jälkiruoasta. Koska chiansiemenet sitovat runsaasti nestettä, muodostavat ne sopivaan nestemäärään sekoitettuna geelimäisen tai vanukasmaisen koostumuksen (unohdetaan se, että koostumuksesta tulee väistämättä mieleen myös sammakonkutu). Tasaisempaa elämää tarvitseva voi surauttaa valmiin puuron tasaiseksi tehosekoittimella.

Chiansiemenet eivät itsessään maistu juuri miltään, joten niiden ympärille on helppo kasata mieleisiä makumaailmoja. Yksi suosikeistamme on mangon ja kookosmaidon yhdistelmä, jota raikastetaan tilkalla limetinmehua.


Resepti


Mangoa, kookosta ja chiansiemeniä
2-3 annosta

2 dl kookosmaitoa (tai esimerkiksi kauramaitoa)
2 rkl chiansiemeniä
1 tuore mango
tilkka limetinmehua
(hieman hunajaa)

Sekoita kookosmaitoon chiansiemenet. Sekoita vielä uudelleen, ettei siemenet muodosta paukkuja. Mausta pienellä määrällä limentinmehua ja tarvittaessa tilkalla hunajaa (esim. 1/2 tl). Kuori mango ja pilko se tai surauta tasaiseksi soseeksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Voit sekoittaa mangon kookos-chiaseokseen tai tarjota sen erikseen. Anna chiansiemenseoksen tekeytyä vähintään vartti, mieluiten yön yli.




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kansallisooppera - elämyksiä keholle ja mielelle

Väliaika ja afternoon tea.

Aiemmin syksyllä sain kutsun tutustumaan Kansallisoopperaan. Ensimmäinen ajatus oli: mitä minä laitan päälle? Ilmeisesti aika moni muukin miettii samaa, sillä oopperan sivuille on koottu vaateasian lisäksi muitakin erinomaisia vinkkejä oopperaetikettiin liittyen. 

Oopperalla onkin usein hienosteleva ja ylellinen kaiku, mikä saa pohtimaan vaatetustakin. Etenkin kun asiaa katsoo puolen Suomen kokoisesta perspektiivistä, tuntuu Töölönlahden rannalla tehtävä taide helposti etäiseltä ja pramealta. Turhaan, sanoisin.

Oopperan iso maistelulautanen oli valloittava makuelämys.

Kansallisoopperassa esitettävä taide, oopperat ja baletit, on toki ylellistä ja prameaa. Mutta se on sitä sanojen positiivisessa merkityksessä. Tanssijoiden taito elää musiikkia kehollaan, Suomen suurimman sinfoniaorkesterin soittama musiikki ja upeat lavasteet tekevät kokonaisuudesta elämyksen, joka on paljon suurempi kuin osiensa summa.

Maistelulautaset elävät sesongin mukaan.

Pääsin muutaman muun ruokabloggaajan kanssa puikahtamaan ennen illan esitystä kulissien taakse, sinne missä taide-elämykset todella tehdään. Näimme ensi-iltaa odottavia, loisteliaita pukuja ja ihastelimme hämmentävän aidolta näyttäviä lavasteruokia. Maalaamossa näimme tulevan esityksen upeita lavastekankaita. Samalla saimme kuulla emänniltämme mielenkiintoisia asioita oopperasta työpaikkana, talon toiminnasta ja illan teoksen juonesta. Päälavalla taisi päästä pari pliétä ja grande jeté-hyppyä, tai ehkä ne oli lähempänä rokkimuuveja - yhden wannabeballerinan muuvit voit katsoa alimmasta kuvasta.

Tutustuimme myös oopperan ravintolaan, Kanrestaan, joka palvelee sekä ooppera- ja balettivieraita että talon omaa väkeä puusepistä tanssijoihin ja soittajista kuorolaisiin. Talon tutustumiskierroksen jälkeen, ennen Onegin-balettia, saimme nauttia herkullisen ruoan, Oopperan ison maistelulautasen. Kauden tuotteita sisältävä lautanen on tilattava etukäteen, ja se suositellaan syötäväksi ennen esitystä. Väliajalla meille oli katettu Afternoon Tea-kokonaisuus, joka oli paitsi herkullinen myös huumaavan kaunis (ylin kuva). Kala-allergiani oli huomioitu tarjoiluissa loistavasti, mikä on aina hyvä merkki keittiön toimivuudesta ja tarkkuudesta.

Maistuisiko pahvipulla?
Näyttävyyttä viimeiselle riville saakka.
Ilta oopperalla oli elämys, jota en unohda koskaan. Se ei ollut ensimmäinen oopperavisiittini, eikä varmasti viimeinen. Ja onneksi oopperalle voi mennä juuri sellaisena kuin on. Päälle voi pukea sellaiset vaatteet, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. Joillekin sopivalta tuntuva vaate on iltapuku, joskaan yhtään iltapukua en illan aikana nähnyt, toiselle farkut tuntuvat parhaalta ooppera-asulta.

Paikalle pyrähtänyt aatelinen otti lavan haltuun muuveillaan.


Elämyksen tarjosi Kansallisooppera, lämmin kiitos!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails