Tietoa mainostajalle ›

maanantai 8. helmikuuta 2016

Pinaattiblinit & avokado-tuorejuustotahna



Blinit ovat herkkuruokaa, jotka kuuluvat ydintalveen samalla tavalla kuin laskiaispulla – jotkut lisäävät listalle myös kansallisrunoilijan tortun tai madekeiton, mutta minä skippaan ne molemmat.

Rakastan perinteisiä blinejä, mutta nyt halusin taikinaan jotain uutta jujua. Lainasin blineihin väriä toisista suosikeistani, pinaattiletuista, eikä pienet blinit ole olleet ehkä koskaan näin herkullisia. Lisää vihreää lusikoin pikkublinien päälle suorastaan keväisen värisen avokado-tuorejuustotahnan muodossa. Ehkä vihreä villitys on nurkan takana kurkkivan kevään kaipuuta. Valo on lisääntynyt valtavasti, ja sen sävy on muuttunut heleäksi. Talven tummansininen sävy tavataan seuraavan kerran ensi syksynä. Aavistuksen kevättä aistin jo viime viikolla Helsingissä sekä tuoksuissa että tunnelmassa. Nauroin ääneen vettä tippuville räystäille ja lauluaan talven jälkeen aloitteleville linnuille. Pian upotan kädet multaan ja kylvän ensimmäiset siemenet, kevään pienet mutta takuuvarmat ensimerkit. Meillä muita merkkejä ei vielä näy.


Avokado-juustotahnassa on raikas hentoinen potku, sillä käytin siihen Wasabi Twist -tuorejuustoa, joka on saapunut kauppoihin ihan vastikään. En sekoittanut täytteitä tahnaan valmiiksi, jotta jokainen saa kruunata blininsä haluamallaan tavalla. Minuutissa valmiin tahnan seuraksi sopivat tillillä ja sitruunamehulla terästetyt katkaravut, kylmäsavuporosiivu tai vaikka lohi. Blinien lisäksi avokado-tuorejuustotahna sopii myös leivän päälle tai esimerkiksi sushisalaattiin tai vietnamilaisen kevätrullasalaatin kastikkeeksi.







 

 

Resepti

 

 

 

Pinaattiblinit ja avokado-juustotahna
kuudelle


blinit (noin 30 pientä bliniä)
3 dl maitoa
1 dl paksua kreikkalaista jogurttia
10 g hiivaa
150 g pinaattia (pakaste)
1 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl tattarijauhoja
1 kananmuna
noin 1 tl suolaa
voita paistamiseen


avokado-juustotahna
1 kypsä avokado
noin 1 rkl sitruunamehua
(ripaus suolaa)


lisäksi esimerkiksi
katkarapuja & tilliä (+ sitruunamehua)
kylmäsavuporoa
kylmäsavulohta
merilevämätiä


Sulata pinaatti ja valuta siitä valtaosa nesteestä pois. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita jogurtti ja hiiva maidon sekaan. Lisää jauhot, sekoita taikina tasaiseksi ja anna seistä huoneenlämmössä 1–2 tuntia. Lisää taikinaan kananmuna ja suola, vatkaa tasaiseksi.

Taikinan tekeytyessä valmista avokado-tuorejuustotahna soseuttamalla kaikki ainekset sekaisein sauvasekoittimella. Laitan odottamaan jääkaappiin.

Sulata katkaravut ja purista niistä vesi pois. Sekoita rapuihin hienoksi hakattua tilliä maun mukaan sekä halutessasi hieman sitruunamehua. 

Laita tarjolle myös kylmäsavuporoleikkelettä ja/tai siivutettua kylmäsavulohta. Myös merilevämäti sopii blineihin loistavasti. Nosta myös avokado-tuorejuustotahna pöytään.

Paista blinit voissa (tai kirkastetussa voissa) lettupannulla. Tarjoa blinit vastapaistettuina.

_____



Tämä postaus on osa Suomen Blogimedian ja Crème Bonjourin yhteistyökampanjaa. Minä, Suolaa ja hunajaa -blogin Jonna ja Jotain maukasta -blogin Mari kehitämme uutuusmauista reseptejä pitkin vuotta – seuraavat maut pidän vielä visusti salassa. Nyt lanseeratuista mauista voit lukea lisää kampanjasivustolta. Jonnan ja Marin ensimmäisiä reseptejä pääsette ihailemaan aivan lähiaikoina. Linkitän taitureiden herkut tähän, heti kun ne on julkaistu.



lauantai 6. helmikuuta 2016

Kun koti muuttui ravintolaksi


Viime viikonloppuna kotimme muuttui ravintolaksi. Ravintola oli buukattu täyteen kaksi kuukautta ennen kattausta – sellaisiahan ne parhaat paikat ovat.

Juttu juontaa juurensa marraskuiseen iltaan Helsingissä. Kokkasimme tuolloin kokkien olympialaisiin suuntaavan Fazer Culinary Teamin keittiömestareiden luotsaamana upeita kasvisruokia, joista minun ja Suolaa ja hunajaa -blogin Jonnan valmistama paahdettu kukkakaali & porkkanahummus valittiin illan voittajaksi. Ja viikko sitten oli minun aika lunastaa huikea palkinto: Fazerin keittiömestarin valmistama illallinen meillä kotona.


Ruoasta ja tarjoilusta vastasi oululainen keittiömestari Juha Aalto, joka toi tullessaan kaikki illallistarvikkeet sekä valtaosan astioista. Viineistä ja lasten valitsimista cokiksista vastasimme itse. Juha oli esivalmistellut neljän ruokalajin illallista etukäteen yli kymmenen tuntia, ja käytti meillä valmisteluun vielä pari tuntia lisää. Sillä aikaa me istuimme sohvalla ja joimme skumppaa. Ihan perus.

Illalliseen käytetty tuntimäärä näkyi ja maistui. Ennen alkukeittoa tarjotut pienet amuset aloittivat makuiloittelun. Molemmat suupalat olivat huikeita, mutta enemmän voittajaääniä sai hunajaisen makea siemennäkkäri kuttucheddarmoussella ja punasipuligeelillä. Ihan järjettömän hyvää, yllättävää ja tasapainoista.

Alkuruokana ollut kurpitsakeitto pistaasivaahdolla ja -rouheella oli vieraanamme olleen siskoni perheen kahden nuorimmaisen pojan mielestä parasta keittoa ikinä. Miten se sanonta lasten suusta kuulluista jutuista menikään? Pääruoan karitsa suli suuhun ja porkkanapyre oli kuin silkkiä. Lisäkkeenä oli myös hiillostettua juuripersiljaa sekä voissa pyöräytettyjä ruusukaaleja. Lopusta pääruoasta taistelimme seuraavana päivänä vielä lounaalla.

Keittiömestari Aalto kertoi vastaavansa kollegansa kanssa jälkiruoasta Saksassa syksyllä järjestettävissä kisoissa. Ennustan menestystä, sillä tyrni-valkosuklaa ganache, pieni financier-leivos, samettinen jäätelö ja seitsemän muuta komponenttia muodostivat kokonaisuuden, joka oli yksi parhaita koskaan syömistäni jälkiruoista.


Ilta oli ihana monella tapaa. Välillä notkuimme kaikki keittiössä seuraamassa kokkailua, saimme vastauksia tuhanteen ruokaan ja ruoanlaittoon liittyvään kysymykseen. Sitten taas istuimme sohvan mutkaan tai pöydän ääreen odottamaan seuraavaa ruokalajia – omasta toivomuksestamme ruokien välillä oli hetki taukoa. Kaikki ruokalajit oli valmistettu taidokkaasti ja raaka-aineita korostaen, eikä liuta seurueemme allergioita ollut ammattilaiselle mikään ongelma.

Kun illallinen oli nautittu, pakkasi mestari tavaransa ja jätti keittiön puhtaammaksi kuin se oli alunperin. Me istuimme loppuillan hieman hämmentyneenä huokaillen. Olimme nauttineet täydellisen ravintolaillallisen parhaassa seurassa, omassa kodissa, maailman parhaassa paikassa. Istuimme villasukissamme, kävimme läpi kattausta ja valitsimme suosikkejamme. Eikä illan päätteeksi ei tarvinnut sonnustautua toppavaatteisiin ja suunnata kotiin, se tuntui suorastaan ylelliseltä.



Illallisen keittiömestareineen tarjosi Fazer Food Services – suurkiitos.



keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Chorizobolognese


Maukas chorizo on mainio raaka-aine monenlaiseen kokkailuun. Nyt innostuin tekemään chorizosta pastakastiketta, eräänlaista bolognesea. Ruoka jäi mieleeni uusimmasta Elle mat & vin -lehdestä, mutta lehden reseptiä en kokatessa seurannut.

Käytin chorizobologneseen raakamakkaroita, jotka puristelin pois kuoristaan. Koska chorizo on jo itsessään mausteinen ja suolainen, ei kastike juurikaan mausteita tarvitse. Täydensin makua vain paprikajauheella, suolalla ja sokerilla. Helppoa ja herkkua arkiruokaa, jonka tuore mozzarella nostaa pyhäkelpoiseksi.




Resepti



Chorizobolognese
4–6 annosta


4 chorizoa (raakamakkara)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
800 g (2 prk) tomaattimurskaa
3 rkl tomaattipyrettä
1–2 rkl punaviinietikkaa tai sherryetikkaa
1/2–1 tl paprikajauhetta (tai savupaprikajauhetta)
suolaa 
1–2 tl sokeria

lisäksi
pastaa
tuoretta mozzarellaa
 

Puristele chorizot pois kuoristaan ja muussaa ne haarukalla. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet.

Laita paistinpannulle tai pataan chorizo sekä sipuli- ja valkosipulisilppu. Kuumenna keskilämmöllä kunnes chorizosta irtoaa hieman rasvaa – sipulit tykkäävät siitä. Nosta lämpöä ja paista kuten jauheliha samalla chorizoa lastalla pienien. 

Kaada joukkoon tomaattimurskat sekä tomaattipyre sekä etikka ja paprikajauhe. Huomaa, että mausteiden määrään vaikuttaa chorizon mausteisuus. Sekoita ja anna hautua matalalla lämmöllä vähintään 15 minuuttia. Kastikkeen maku tiivistyy ja paranee, jos haudutat sitä selvästi pidempään. Maista ja mausta suolalla. Pyöristä makua sokerilla.

Tarjoa kastikkeen kanssa pastaa sekä tuoretta mozzarellaa.

_____





tiistai 26. tammikuuta 2016

Ful medames - härkäpapuja Lähi-idän tyyliin

 

Arabiemiraateissa yksi monista hyvälle mielelle saavista asioista oli hotellin aamupala - monipuolinen ja laadukas valikoima ilahdutti jokaisena loma-aamuna. Erityisesti meitä miellytti paikallisten tuotteiden esilläolo. Yksi Lähi-idän perinneaamiainen taipui nyt kotikeittiössä lounaaksi.



Ful medames on kaikessa yksinkertaisuudessaan annos härkäpapuja, joka viimeistellään tomaatti- ja sipulisilpulla, jeeralla, valkosipuliöljyllä ja tuoreella persiljalla. Hämmentävän yksinkertaista. Järkyttävän hyvää. Ruoka pitää hyvin nälkää, ja se syntyy härkäpapujen keittämisen jälkeen nopeasti. 

Härkäpapuja en ole Suomessa nähnyt valmiiksi keitettyinä säilykkeinä musta-, kidney- ja valkopapujen tai kikherneiden tapaan. Pakko tunnustaa, että käyttäisin kotimaisia härkäpapuja enemmän, jos voisin oikaista - edellä mainittuja purkkipapuja meillä syödään valtavia määriä. Vaikeaa papujen keittäminen ei toden totta ole, mutta liottaminen ja keittäminen vaativat ennakointia ja aikaa, eikä varsinkaan ensimmäistä ole aina näköpiirissä. Papuja kannattaa ehdottomasti keittää koko pussillinen kerralla ja pakastaa sopivissa erissä.

Keitin pavut miedossa kasvisliemessä ja maustoin kypsät pavut suolalla ja mustapippurilla. Lopuksi kaadoin valkosipulista öljyä papujen joukkoon, ja sitten ruoka olikin jo melkein valmis. Määriä ei tarvitse antaa, jokainen löytää kyllä itselleen sopivat ainesosien suhteet.




Resepti




Ful medames - härkäpapuja Lähi-idän tyyliin


keitettyjä härkäpapuja
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
valkosipulia
kypsiä tomaatteja
salottisipulia
jeeraa eli juustokuminaa 
tuoretta lehtipersiljaa


Liota ja keitä härkäpavut pakkauksen ohjeen mukaan. Voit keittää pavut laimeassa kasvisliemessä tai kevyesti suolatussa vedessä. Valuta kypsät pavut, mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita öljyyn hienonnettua valkosipulia. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia. Voit sekoittaa valkosipuliöljyn papujen joukkoon tai tarjota pöytämausteena.

Kuutioi tomaatit ja hienonna salottisipulia, laita tarjolle tai papujen päälle. Mausta jeeralla ja tuoreella lehtipersiljalla tai tarjoa ne mausteena.

_____







tiistai 19. tammikuuta 2016

Hapanimelä munakoiso-paprikapaistos


Hapanimelä munakoiso-paprikapaistos on mainio osoitus ruotsalaisen huippukokki Tommy Myllymäen taidokkaasta reseptiikasta: yksinkertaisia raaka-aineita, suoraviivaista kokkausta ja makua yllinkyllin. Juuri tällaisia reseptejä tarjoaa kokin sukunimellä nimetty kasviskeittokirja (Tammi, 2015).

Myllymäki on yksi Ruotsin ansioituneimpia kokkeja, ja hän taitaa helppojen reseptien lisäksi myös sellaisen ruokien valmistuksen, joissa näyttävyys, innovatiivisuus ja gastronominen knoppailu ovat tärkeässä roolissa. Siitä osoituksena on kolmas sija kokkien maailmanmestaruuskisoissa viime vuonna ja EM-kulta vuotta aiemmin.

Myllymäki kertoo osoittavansa resepteissään kasviksille vain oikean suunnan, jotta niiden koostumus ja maku pääsevät oikeuksiinsa. Annettu suunta on selvästi hyvä, sillä reseptit ovat olleet yksi toisensa jälkeen todella maukkaita. Hapanimelä munakoisopaistos on yksi suosikeistani. Se on ratatouillen ja caponatan kaltainen kasvisruoka, joka sopii syötäväksi siltään tai lisäkkeeksi, Myllymäen sanoin, kaiken kanssa. Muokkasin reseptiä vain hieman. Alkuperäisreseptissä ollut oliiviöljyn määrä tuntui arkiruokaan turhan suurelta (2 dl), vaikka munakoiso tykkääkin öljykylvystä. Vajaan desin määrä riitti paistamiseen mainiosti.





Resepti

 

 

 

Hapanimelä munakoiso-paprikapaistos
neljälle

1 pienehkö munakoiso
2 punaista paprikaa
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 tl kuivattua rosmariinia 
noin 3/4 dl oliiviöljyä
70 g (1 dl) pinjansiemeniä
2 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl hunajaa
suolaa
tuoretta oreganoa tai timjamia

Kuutioi munakoiso ja paprikat (koko noin 1 1/2 cm). Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla. Paista munakoiso- ja paprikapaloja sekä sipulisilppuja kuumalla pannulla viisi minuuttia. 

Lisää pinjansiemenet ja rosmariini, paista vielä pari minuuttia. Mausta paisto balsamiviinietikalla, hunajalla ja suolalla. Anna hautua keskilämmöllä kannen alla 10-15 minuuttia. Lisää tuore yrtti ja tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

Paistos sopii lisäkkeeksi lihalle, salaattiin tai siltään syötäväksi.

_____

Kirjan olen saanut kustantajalta arvostelukappaleena. Kiitos!


 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Paahdettu hunajamysli


Hunajamysli on kulmapala lapsuusmuistojeni makupalapelissä. Äitini on tehnyt maailman parasta mysliä niin kauan kuin muistan, luultavasti hieman kauemminkin. Viimeksi hän paahtoi mysliä toissapäivänä.




Resepti on äitini kokkaustavalle tyypillinen: mitat eivät ole niin nökönuukia. Yritin varmistaa häneltä määriä tätä blogijuttua varten, mutta sain vain ympäripyöreitä, jonkun mielestä varsin savolaisia, vastauksia. Pian sain kuvan, jossa oli kasa mysliä ja teksti: "Kekoon mysliä noin desi öljyä ja vähän vähemmän hunajaa". Keko, noin ja vähän vähemmän ovat moneen puuhaan turhan epätarkkoja ilmaisuja, mutta tätä mysliä tehdessä ne toimivat todella mainiosti. Voit siis suhtautua alla oleviin määriin rennoin rantein.

Paahdetulla hunajamyslillä on perheessämme liki terveystuotteen status. Ohje on tullut meille aikoinaan äidin asiakkaalta, joka oli selvästi kokeneempana kulkijana vastustanut alle kolmekymppisen antamaa ruokavalio-ohjausta ja todennut voivansa erinomaisesti. Hyvän voinnin salaisuutena olivat tämän myslin lisäksi porkkanaraaste ja veriletut - kuulostaa toteuttamiskelpoiselta konseptilta.



Paahdetun myslin jujuna ovat makeat myslimöykyt, jotka syntyvät kun hiutaleet ja hunaja-öljyseos liittoutuvat yhteen. Meillä oli aikoinaan sääntö, ettei möykkyjä saa etsiä, mutta hämmästyttävästi parhaat palat hävisivät myslipurkista aina ensimmäisenä.




Resepti





Paahdettu hunajamysli 
noin 15 dl


10 dl hiutaleita + leseitä (esim. kaura-, speltti- ja tattarihiutaleita, kaura- tai vehnäleseitä)
1 dl rypsiöljyä tai muuta mietoa öljyä
3/4 dl hunajaa
noin 2 dl pähkinöitä tai siemeniä
noin 2 dl kuivattuja hedelmiä


Kuumenna uuni 175 asteesen. Mittaa hiutaleet ja leseet leivinpaperilla päällystetylle pellille.

Mittaa öljy ja hunaja kattilaan ja kuumenna sekoittaen kunnes hunaja liukenee öljyn sekaan. Kaada öljy-hunajaseos viljaseoksen päälle sekoita hieman. Paahda uunissa noin 10 minuuttia. Huomaa, että uunit ovat erilaisia. Älä polta mysliä.

Rouhi pähkinät ja leikkaa kuivatut hedelmät tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Sekoita paahdetun myslin joukkoon. Säilytä huoneenlämmössä.

_____



perjantai 15. tammikuuta 2016

Abu Dhabi - hummuksen huumassa



Lämmittelimme uuden vuoden molemmin puolin Arabiemiraattien pääkaupungissa Abu Dhabissa. Loman toivelista oli lyhyt: lepoa, lämpöä ja hyvää ruokaa.


Kaikki toiveet täyttyivät. Viikko kymmentuntisia yöunia teki hymyilyttävän hyvää ja aurinko helli talven valkaisemaa ihoa. Himoni falafeleihin ja hummukseen vain yltyi, vaikka söin niitä yhdessä ja erikseen ehkä jokaisena lomapäivänä.

Olimme kuulleet Arabiemiraateista sekä huikeita ylistyksiä että kertomuksia päälleliimatusta, juurettomasta kaaoksesta. Valtaosa kuulemistamme tarinoista oli Dubain, turismista elävän naapuriemiraatin kävijöiden kertomia, kun taas Abu Dhabin seikkailuista tiesimme vähemmän. Etsimme tietoa netistä, somesta ja matkaoppaista ennen reissua aktiivisesti, kuten teemme aina uusia kohteita valloittaessamme. Teksteissä ja kuvissa toistuivat samat teemat ja kohteet: isojen ostoskeskusten tarjoamat shoppailutaivaat, Šeikki Zayedin moskeija, pilvenpiirtäjät ja rantabulevardi. Myös seitsemän tähden hotelli Emirates Palace oli ennakkotietojen mukaan selvästi paikka, jossa täytyi käydä. 



Kaupungista jäi kaksijakoinen olo. Toisaalta paikka oli valtavan viehättävä ja kiva, toisaalta kaupungista jäi hieman ontto, kaikuva fiilis, josta on vaikea saada kiinni. Laiskaan lomailuun painottuvassa viikossa ei suurkaupungista tietenkään saa kattavaa kuvaa, mutta ensivaikutelman jokainen kaupunki muovaa muutamassa päivässä. Abu Dhabin ensivaikutelma oli yhdistelmä mukavan rauhallista pääkaupungin sykettä ja kaupunkia, joka on noussut aavistuksen liian nopeasti - aivan kuin saappaat olisivat vielä hieman liian suuret. Muutamassa vuosikymmenessä pienehköstä kalastajakylästä on kasvanut suurkaupunki, yli kolmekymmentä vuotta vanhoja taloja kaupungissa on vain muutamia, keskeneräisiä pilvenpiirtäjiä lukemattomia. Se luo väistämättä leimansa kaupungin ilmeelle ja tunnelmalle.




Edellä mainitut nähtävyydet olivat maineensa veroisia. Ostoskeskuksia olisi riittänyt viikon jokaiselle päivälle, ja pilvenpiirtäjien siluetit kaartoivat kohti taivasta joka puolella kaupunkia. Suuri moskeija oli vaikuttava (ylin kuva ja alla oleva kuva), joskin Istanbulin sininen moskeija mykisti minua vielä enemmän. Emirates Palace on ehdottomasti visiitin arvoinen luksushotelli. Se on paikka, jossa kaikki mikä kiiltää, on kultaa, eikä missään ole säästelty. Aulan kultainen (tietenkin) pankkiautomaatti osoittautui kulta-automaatiksi - se kuvaa hyvin hotellin äärimmäisyyksiin menevää tasoa. Hotelliin voi vallan hyvin mennä päiväkahville tai illalliselle, vaikka tuhansien eurojen arvoinen yö sviitissä ei kuuluisikaan matkasuunnitelmaan.

Paikallisia näki eniten juuri Corniche-rantakadulla ja kauppakeskuksissa, erityisesti kellarikerrosten hurmaavissa ruokakaupoissa. Rantakadulle tultiin selvästi sekä liikkumaan että viihtymään. Pitkä, noin kahdeksan kilometrin mittainen bulevardi oli siisti ja laitettu kuten koko kaupunki. Lenkkeilijöitä Cornichella oli sekä päivällä että illalla, vuokrattavien polkupyörien ja polkuautojen meno kiihtyi illalla suorastaan villiksi. Hieman yllättävästi katu ei ollut täynnä ravintoloita ja kahviloita. Lähellä Emirates Palacea ja Marina Mall -kauppakeskukselle vievää siltaa oli muutaman ravintolan rypäs ja parin kilometrin päässä (kohti satamaa) oleva aukio oli ravintoloiden ja kahviloiden reunustama. Muuten kadulla sai kävellä ilman ravintoloiden vilskettä tai kuivin suin - kummin asian haluaakaan kokea.



Ylipäätään ravintolat olivat sijoittuneet Abu Dhabissa hieman muista käymistämme kaupungeista poikkeavasti. Kaupungilla kävellessä tai taksin ikkunasta katuja selaten ravintoloita näkyi katukuvassa hämmentävän vähän. Toki yksittäisiä ruokabaareja katukuvassa oli, mutta yleisnäkymä oli totuttuun kaupunkikuvaan nähden erilainen. Ravintoloita kaupungissa on tietenkin aivan valtavasti, mutta sellaista "katsotaan mitä kivaa tulee vastaan" -käveleskelyä en suosittele tekemään ainakaan kovin nälkäisenä - ravintolaa ei ehkä tule vastaan lainkaan (been there, done that). Monessa kaupunkia kuvanneessa matkaoppaassa kerrottiinkin erityisesti laadukkaiden ravintoloiden olevan pääasiassa hotellien yhteydessä, mikä piti kyllä paikkansa. Myös kauppakeskuksissa ravintoloita, myös pikaruokaravintoloita, oli usein valita asti.

Kaikesta huolimatta söimme lomalla todella hyvää ruokaa. Fine dining -kokemuksia emme hakeneet, mutta söimme valloittavia mezejä, huolella tehtyjä salaatteja ja ihanaa arabileipää. Ja sitä hummusta. Paljon hummusta. Ruokakaupunkina Abu Dhabi jätti hyvän jälkimaun. Lähi-idän ruoka on kiehtovaa ja todella maukasta. Erityisesti suosittelemme hyvin viehättävää Cafe Arabiaa, josta meille vinkkasi Instagramissa valokuvaaja Elvi Rista. Ruoka oli erinomaista! Mieleen jäi myös rantabulevardin aukion Saj 2 go (portin 3 ja 4 välissä), joka oli paikallisten keskuudessa todella suosittu, täytettyjä arabileipiä tarjoava pikaruokapaikka. Myös hotellimme rantaravintola, Kamoon oli hintavuudestaan huolimatta erinomainen tarjoten monipuolisia mezejä ja muita paikallisia ruokia.

Loma oli ihana. Vaikka Abu Dhabi ei vienytkään täysin sydämiämme, on takuuvarma talviaurinko, kuuden tunnin lento, vain kahden tunnin aikaero ja hyvä ruoka melko verraton yhdistelmä.




maanantai 11. tammikuuta 2016

Punajuuri-appelsiinisalaatti inkiväärillä


Yksinkertaisten asioiden tai yhdistelmien oivaltaminen on kokkaamisessa niin siistiä, tai nädee, kuten nykytermi kuulemma kuuluu.

Pikkelöidyn inkiväärin eli garin yhdistäminen paahdettuihin punajuuriin ja appelsiineihin oli juuri tällainen välähdys, joka jälkikäteen tuntuu melkein itsestäänselvyydeltä. Punajuuren ja appelsiinin liitto on tuttu ja erinomainen, liki klassikko. Myös inkivääriä olen samantapaiseen salaattiin käyttänyt kastikkeeseen raastettuna, joten makujen yhdistelmä oli jo tuttu. Sushi-inkiväärin lisääminen teki salaatista paitsi aiempaa paremman myös aiempaa helpomman - erillistä kastiketta ei tarvita. Lusikallinen tai kaksi inkivääripurkin lientä riittää.

Jatkoon. Niin nädee!




Resepti





Punajuuri-appelsiinisalaatti inkiväärillä
kahdelle

4-5 pienehköä punajuurta
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
(1 tl hunajaa)
2 appelsiinia
sushi-inkivääriä eli garia maun mukaan
hieman inkiväärin säilöntälientä


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko punajuuret. Laita lohkot leivinpaperin päälle pellille, kaada päälle öljy, sekoita ja ripottele hieman suolaa. Paahda punajuuria uunissa noin 15-20 minuuttia eli kunnes ne ovat kypsiä mutta vielä napakoita. Voit korostaa punajuurien makeutta pienellä määrällä hunajaa. Valuta hunaja kuumien lohkojen päälle ja sekoita.

Punajuurien paahtuessa fileoi appelsiinit eli kuori appelsiineista sekä oranssi että valkoinen kuori veitsellä hedelmälihan pintaa myötäillen. Leikkaa kalvojen vierestä appelsiinit lohkoiksi.

Yhdistä paahdetut punajuuret (kylmänä tai lämpimänä), appelsiinilohkot ja haluamasi määrä sushi-inkivääriä. Voit käyttää kastikkeena inkiväärin säilöntälientä.

_____




perjantai 1. tammikuuta 2016

Joulukuun ruokahaasteen voittaja


Joulukuun ruokahaasteen aiheena oli granaattiomena. Äänestys on päättynyt ja voittajaksi kiri Kahden keittiö -blogin granaattiomena-juustokakku. Onnea! Kahden keittiön väki järjestää siis vuoden 2016 ensimmäisen ruokahaasteen.



perjantai 25. joulukuuta 2015

Joulukuun ruokahaasteen äänestys



Joulukuun ruokahaasteeseen ehti joulun kiireiden keskellä osallistua neljä bloggaajaa. Hienoa! Granaattiomena sopii sekä suolaiseen että makeaan ruokaan, kuten haasteruoista näemme. Aion kokeilla granaattiomenasesongin aikana vielä nämä kaikki herkut.

Nyt on äänestyksen aika. Äänestys alkaa nyt ja päättyy vuoden vaihtuessa. Tässä osallistujat:











Kahden keittiö: Granaattiomena-juustokakku



Äänestämään pääset blogin vasemmasta sivupalkista.

torstai 24. joulukuuta 2015

Pomppiva paisti -joulusatu





JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU



Hyvää joulua, ystävät!

Joulukalenterin viimeisestä luukusta paljastuu kirjoittamani satu. Kirjoitin lapsena satuvihkoa, ja satu pomppivasta possusta on yksi satuaarteeni.



Pomppiva possu


Oli kerran popmppiva possu jonka nimi oli Pote-possu. Pote-possu asui maalla suuressa suuressa karsinassa. Eräänäpäivänä Pote-possu lähti pois karsinasta tallustelemaan kaupunkiin. Eräs aito pysähtyi Pote-possun kohdlle. Auton kyljessä luki saastamoinen. He ottiva Pote-possun autoonsa ja sitten sitä mentiin hurjaa vauhtia eteepäin. Sitten oltiinkin jo saastamoisella. Miehet kantoiva Pote-possun sisälle lämpimään.
Sitten he laittoivat Pote-possun suureen koneeseen ja siellä Pote litistyy lätäksi. Ukot ottivat Pote-possun koneesta ja laittoivat sen muovipussiin. Sitten he laittoivat sen pimeään autoon jossa oli muitakin muovipusseja. Sitten taas sitä lähettii hurjaa vauhtia eteenpäin.
Auto taas pysähtui kuukkelin eteen ja kaikki muovipussiin pantiin kauppaan joss myytiin paisteja ja muuta lihaa. Eräs nainen jonka sukunimi oli Rantanen hän osti joulukinkun. Se oli Pote-possu. Kun he sitten rupesivat syömään kinkkua niin tapahtui kummia pote possu rupesi pomppimaan ja pomppimaan kunnes pöytä hajosi kappaleiksi.

Kirjoittanut Hannele 7- tai 8-vuotiaana       



  

           

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Pimp your pipari!





JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU 




Joulu on perinteiden ylläpitämisen - ja luomisen - juhla. Siskoni perheessä on pipariperinne. Ensimmäiset piparit paistuvat isänpäivänä ja sen jälkeen piparitaikinoita valmistuu tasaiseen tahtiin. Oman porukan syötäväksi pipareista päätyy vain pieni osa, sillä huipputaitava sisko tekee tutuille piparitilaustöitä. Usein tilaukset ovat erilaisia taloja, tänä vuonna tilausten joukossa oli myös lohikäärme sekä hippokampus hermosoluineen.




Joka vuosi kaikki viisi perheenjäsentä myös koristelevat itse omat, silkkinauhoilla kattoon ripustettavat piparisydämet, nämä kuvat ovat tämän vuoden taidetta. Kun lapset olivat pieniä, olivat koristelut vallattomia. Nyt jannut ovat isoja koululaisia ja koristeluissa on yksi yhteinen piirre: ne ovat karkkipainotteisia. Tietysti, sillä jokainen saa syödä joulun jälkeen oman piparinsa. Pienimmäinen kertoi piparistaan, että "se oli ensin tosi hieno, mutta sitten lisäsin siihen vaan hulluna karkkia kaikkee".



_____



tiistai 22. joulukuuta 2015

Paistetut brie-palat





JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU 



En ole saanut valuvan kuumaa brie-juustoa mielestäni. Täytyi palata asiaan pikimiten. Rapeaksi paistunut voitaikinakuori on helppo ja hyvä pari paistetulle valkohomejuustolle - vastakohdat täydentävät toisiaan.



Suolainen juusto kaipaa seurakseen rapean kuoren lisäksi makeaa hilloa. Kuvissa oleva hillo on omista viinirypäleistä keitettyä hilloa, mutta kirsikkahillo, ehkä mieluiten hapankirsikkahillo, sopii brien kanssa todella hyvin.





Resepti




Paistetut brie-palat voitaikinakuoressa

valmiita voitaikinalevyjä
brie-juustoa
kirsikka- tai hapankirsikkahilloa 


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa voitaikinalevyt kahdeksaan osaan. Kaulitse taikinapaloja hieman ohuemmiksi. Painele taikinapalat minimuffinsivuokiin. Laita taikinan päälle pala brie-juustoa. Paista 200-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia eli kunnes taikina on saanut hieman väriä ja juusto on sulanut.

Tarjoa lämpimänä hillon kanssa.

_____




maanantai 21. joulukuuta 2015

Pehmeät suklaakeksit






JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU




Onnesta haljenneet keksit eli crinkle cookies ovat valmistautumista huomiseen talvipäivänseisaukseen. Vuoden pimein päivä vaatii ehdottomasti jotain pehmeää, aavistuksen reunoilta rapeaa ja suklaista. 



Halkeamista ei tullut aivan sellaisia kuin ajattelin, joten osan kekseistä jätin pyörittelemättä tomusokerissa ja koristelin vasta valmiina - paljon helpompaa, näyttävämpää ja jouluisempaa. Keksit on hyvä paistaa juuri ja juuri kypsäksi, silloin ne ovat parhaimmillaan. Reunat ovat rapeat mutta keskusta melkein kuin mutakakkua.






Resepti

 

 

 

Pehmeät suklaakeksit
noin 40 kpl 


100 g tummaa suklaata
2 dl sokeria (laitoin osan muscovadoa, osan valkoista)
1 dl rypsiöljyä
4 kananmunaa
2 1/4 dl vehnäjauhoja
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
(1 dl tomusokeria)

Huomaa, että taikina tulee tehdä vähintään neljä tuntia ennen keksien paistamista. Voit myös valmistaa taikinan illalla ja leipoa keksit aamulla.

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita sokeri ja öljy leivontakulhossa, lisää sulanut suklaa. Lisää kananmuna yksitellen koko ajan voimakkaasti vatkaten. 

Yhdistä jauhoihin kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola. Vatkaa hiljalleen taikinan joukkoon. Vatkaa muutama minuutti voimakkaasti, jotta taikina hieman jämäköityy.

Laita taikina peitettynä jääkaappiin 4-12 tunniksi. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Jos haluat kekseihin "halkeamia", laita tomusokeria lautaselle. Ota taikinasta kahden teelusikan avulla nokareita, pyöräytä nokareet tomusokerissa. Laita leivinpaperilla päällystetylle pellille. Jätä nokareiren väliin reilut välit, sillä keksit leviävät paistuessaan.

Paista keskitasolla 7-9 minuuttia eli kunnes reunat ovat kiinteät mutta keskusta vielä pehmeä. Jäähdytä. Koristele halutessasi tomusokerilla.

_____



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

SUUPALOJA - Mango-tomaattisalsa nachoille

Kuva: Johanna Myllymäki




JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU




Mango-tomaattisalsan ja itse paistettujen nachojen jättäminen pois Suupaloja-kirjasta oli kovan väännön tulos. Lähinnä väänsin asiasta itsekseni, tein plussa- ja miinuslistoja (kyllä, listoja voi tehdä kaikista asioista) ja vein tulokset Exceliin (ei sentään, vein ne WhatsApp-keskusteluihin, joissa vääntö jatkui). 

Rakastan mangon makeankirpeää makua. Tomaatin kanssa lempihedelmäni lyö samaa biittiä - maut sopivat erinomaisesti yhteen. Korianteri on sekä tomaatin että mangon lempiyrtti, samoin potkua tuova chili. Ja siinä se salsa melkein onkin. Ihanan raikasta nachojen kanssa, tacojen välissä tai lisäkkeenä. Juuri nyt mango on myös sesongissa.

Itse asiassa tuo mainitsemani Excel ei ole kovin kaukaa haettu. Siitä ei ole montaa vuotta, kun teimme vielä reissujen hotellivalinnat taulukkolaskentaa käyttäen. Ensin laadimme kolme päivää tarkkailtavia ja pisteytettäviä muuttujia, pisteytimme top viisi hotellit neljännespisteen tarkkuudella ja valitsimme, ainakin yleensä, hotellin, joka sai eniten pisteitä. Kuulostaa pöljältä ja kuivalta, mutta on ainoastaan ensimmäistä. Lopulta luovuimme numeerisista arvioista sen jälkeen, kun kahden viikon ristiintaulukoinnin jälkeen päätimme ottaa kolmanneksi jääneen hotellin, koska se tuntui paremmalta. Humanistit.




Resepti

Mango-tomaattisalsa nachoille
noin neljälle

1 kypsä mango
2 kypsää tomaattia
1/2 pieni punasipuli (tai salottisipuli)
kourallinen tuoretta korianteria
1/2-1 tuore chili
limetin mehua
suolaa 
mustapippuria
(sokeria)


Kuori ja pilko mango. Pilko myös tomaatit. Hienonna kuorittu punasipuli sekä chili (poista halutessasi siemenet kiinnikkeineen). Pieni hieman korianterinlehtiä ja sekoita yrtti salsaan. Mausta liemetin mehulla, suolalla ja mustapippurilla. Tarvittaessa lisää hieman myös sokeria.

_____

Suupaloja-kirja kokoaa yhteen maailman kiehtovimpien ruokakulttureiden pikkusyötävät. Kirjan julkaistaan helmikuussa 2016. Pysy mukana kuulumisissa ja kurkkaa ei niin sileisiin kulisseihin seuraamalla kirjan Facebook-sivua.



lauantai 19. joulukuuta 2015

Kauden paras salaatti: Paistettua Brie-juustoa ja ilmakuivattua kinkkua, granaattiomenaa & persimonvinaigrettea




JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU



Laitoin kaikki munat samaan koriin - tai pikemminkin kaikki paketit samaan säkkiin - ja sain aikaan kauden herkuimman salaatin. Värikkään salaattipohjan päällä on uunissa käytettyjä Brie-juusto-kinkkunyyttejä ja granaattiomenan siemeniä. Persimonista tehty paksu vinaigrette  tuo mehevyyttä, raikkautta ja makeutta. Ehkä pari saksanpähkinää viimeistelisi salaatin täydelliseksi.




Persimonvinaigretteen laitoin vain pienen tilkan öljyä, sillä kuvassa näkyvä Frantoi Cutreran Primo -oliiviöljy on liian hyvää öljyä sekoitettavaksi yhtään mihinkään. Lisäsin öljyä huiskauksen valmiiseen salaattiin. Jos asut pääkaupunkiseudulla ja kulinaristiystäväsi kaipaa vielä joululahjaa, kipitä Hella & Herkku -putiikkiin ja osta lahjaksi maailman parhaaksikin valittua öljyä.




Resepti

 

 

Salaatti paistetulla Brie-juustolla, ilmakuivatulla kinkulla, granaattiomenalla & persimonvinaigrettella


salaattipohja erilaisista salaateista
ilmakuivattua kinkkua
Brie-juustoa
granaattiomenan siemeniä

kastike
1 kypsä persimon
1 rkl omenaviinietikkaa
hieman suolaa
hieman oliiviöljyä
mustapippuria 
(vettä ohentamiseen)


Kuumenna uuni 180-200 asteeseen. Tee kastike valmiiksi: lohko persimon ja lisää mausteet, surauta tasaiseksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Ohenna tarvittaessa vedellä. Persimonin makeudesta riippuen etikan määrää voi hieman joutua säätämään.

Tee salaattipohja ja laita päälle reilusti granaattiomenan siemeniä. Tee ilmakuivatusta kinkusta kulhomainen mytty ja laita pala Brie-juustoa kinkun päälle. Paista noin viisi minuuttia eli kunnes juusto on sulanut ja kinkku hieman kuivunut.

Nosta kinkku-juustonyytit salaatin päälle ja tarjoa persimonvinaigretten kanssa.

_____


Joulukalenterissa on kokattu muutakin persimonista. Maistuisiko joku näistä:


perjantai 18. joulukuuta 2015

Mitä tapahtui vuonna 2015?





JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU 



Vuosi 2015 juoksee jo loppusuoraa. Nimenomaan juoksee, jos on uskominen kaupungin vilinää ja lumihiutaleiden kiirettä kohti maata. Vuosi on mennyt valtavan nopeasti, vaikka toisaalta tuntuukin, että vuoden takaisista tapahtumista ja ajatuksista on aikaa puoli vuosikymmentä. Ajankulku on yhtä aikaa hidasta ja nopeaa. Ja se on hyvä niin.



Tammikuussa blogi nukkui kevyttä talviunta ja toipui reissun jälkeisestä arkiahdistuksesta. Kuukauden vähäisistä kokkailuista chiansiemen-vadelmahillo on jäänyt elämään keittiöömme. Välillä vadelmien sijasta, tai lisäksi, käytän mustikoita. En ole mikään hillon himoisija, mutta tästä raikkaasta ja marjaisesta versiosta pidän.

Helmikuussa keitin jättikattilallisen hernekeittoa, jota söimme monena päivänä - hyvä syy tehdä monta kertaa myös pannaria. Myös marinoitujen munakoisojen, uunikuivattujen tomaattien ja raikkaan kotijuuston yhdistelmä oli aivan erityisen toimiva. Resepti kannattaa napata talteen.

Maaliskuun alussa laitamme aina paistia kuivamaan pihalla, niin teimme tänäkin vuonna. Kuivaliha on paljon enemmän kuin kuivaa lihaa. Se on merkki keväästä, auringon voimasta. Auringon voiman näkee maaliskuussa myös kodinhoitohuoneessa: joka paikka on täynnä esikasvatettavia taimia.

Hiihtoloma-aamiaisemme sopii hyvin myös joulun välipäiville. Sämpylän sisään voi laittaa vaikka kinkunjämiä. Ja jauhemaksapihvit on klassikko, joka kannattaa pitää mielessä talven viikonloppuruokia suunnitellessa.



Tomaattinen kala-äyriäiskeitto, Cioppino, on huhtikuun ja itse asiassa koko vuoden ihanimpia resepteistä. Se on niitä reseptejä, joista olen saanut poikkeuksellisen paljon hyvää palautetta. Jokainen kommentti, sähköposti ja some-viesti ilahduttaa aidosti joka kerta. Keiton jälkiruoaksi sopii matchalla maustettu lemon posset, yksi jälkkärisuosikeistani.

Toukokuu näyttää olleen todella herkullinen. Kaikki kuusi reseptiä ansaitsisivat tulla mainituiksi. Vai mitä sanotte? Se seitsemäs juttu, rullabrunssi, saa aikaan naurunpyrähdyksiä. Onneksi tapasimme kuta kuinkin samalla porukalla viime viikonloppuna pikkujoulujen merkeissä. Seuraavaksi Oulun ehkä pöhköimmällä sakilla on suunnitteilla grillikierros, malja Suomelle, tikkubrunssi ja ehkä yhdet kirjajulkkarit. Toukokuussa kävin myös Visit Sweden vieraana Gotlannissa, vaikka jutun sainkin kirjoitettua vasta kesäkuussa.

Juhannuksen vietin työn merkeissä Ranskassa tuplakollegan kanssa. Reissu oli sekä herkullinen että ammatillisesti hyvä. Ja näyttää kesäkuuhun mahtuneen muitakin herkkuhetkiä. Korealaiset ribsit olivat yhdet kesän parhaista ja täytettyjä tomaatteja olen tehnyt jo monesti. Mutta kyllä kustannussopimus on se, joka kesäkuusta jäi vahvimmin mieleen (tunnen sen tällä hetkellä todella konkreettisesti pärslihaksissani).



Heinäkuusta puolet vietimme reissussa. Lomareissu ystäväperheen kanssa oli täynnä tanssia, loistavaa ruokaa (reissuseurana oli myös äärimmäisen taitava keittiömestari) ja urheilua. Kaksi yllä olevaa kuvaa ovat reissukuvia. Heinäkuussa sykähdytti myös kummipojan hodaribaarin äärellä vietetyt rippijuhlat sekä Qstock, joka on todella hyvä syy tulla heinäkuussa Ouluun. Resepteistä mieleen on jäänyt jäätävän hyvä ja helppo lemon pie -jäätelö.

Elokuu oli kuukausista kesäisin, ainakin sään puolesta. Grillasimme paljon, esimerkiksi broilerinnuijat mausteisella BBQ-kastikkeessa pääsevät grilliin jatkossakin. Arkiruokana nopea linssicurry on vailla vertaa. Aika monen arkipäivän on pelastanut myös Konst o Delin lounas. Se on ollut joka kerta todella maukasta, konstailematonta kotiruokaa.

Syyskuun suosituin resepti oli ruusukaalin ja karamellisoidun sipulin rakkausliitto. Olen tehnyt ruokaa lukemattomia kertoja syksyn aikana ja saanut reseptistä ylistystä niin agility-kentän laidalla kuin Snapchatissakin. Vahva suositus! Myös tacosalaatti vegenä on ollut ruokapöytämme vakiovieras tänä syksynä.



Jos toukokuu oli erityisen herkullinen, voi samaa sanoa myös lokakuusta. Vietin lokakuun lihattomasti ja ahmin esimerkiksi ruusukaalipizzaa, vegenyhtöpossua ja mustaherukkafudgea. Marraskuussa söimme - ja palautteen perusteella moni muukin söi - one pot -lihapullapastaa. Oi, se on kyllä loistava ruoka!

Marraskuussa blogireseptejä enemmän on työstetty helmikuussa julkaistavan Suupaloja-kirjan reseptejä. Olen testannut vielä kerran liki kaikki kirjan reseptit, että ne olisivat varmasti toimivia muidenkin keittiöissä. Tänään viimeksi padassa porisi *piip piip*.  Pian kaikki reseptit ovat onneksi valmiita.

Kirjan tekemisen ohella joulukalenteripuuha on jälleen ollut aivan superhauskaa. Valoa on vähän ja töitä (niitä oikeitakin) on paljon, mutta kyllä joulukalenteri on tainnut tulla jäädäkseen. Tämä on ihan superia! Tämän vuoden joulukalenterireseptien joukossa on monta klassikkoa kuten juustofondue ja äidin reseptillä tehty sinappi sekä jäädytetty suklaakakku, ne on hyvä muistaa vielä ensi joulunakin.




Kuvituksena on reissukuvien ohella sekalaisia otoksia viime kesältä.

_____



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails