maanantai 14. huhtikuuta 2014

Tomaatin kasvatus - kaverit ja vihamiehet


Kumppanuuskasveilla tarkoitetaan kasveja, jotka viihtyvät erityisen hyvin toistensa lähellä. Se saattaa kuulostaa kummalliselta, huuhaalta tai hifistelyltä, mutta kyse on luonnollisesta osasta kasvien hyvinvointia. Yksi kasvi tarvitsee seurakseen varjoa tai tuulensuojaa tuovan kaverin, ja joku kasvi karkoittaa voimakkaalla tuoksullaan vieruskaveria kiusaavia tuholaisia. On myös luonnollista, että paljon typpeä tarvitsevat kasvit (esimerkiksi peruna) viihtyvät typpeä luovuttavien kasvien seurassa (esimerkiksi härkäpapu).

Tomaatti on kumppanuuskasvien kannalta katsottuna varsin helppo kasvi; vihamiehiä on vain muutamia. Toisaalta, kuten minkä tahansa kasvin kohdalla, tomaatinkin vihamiehet hieman vaihtelevat lähteestä toiseen. Hyviä kavereita tomaatilla on kuitenkin runsaasti, joten sopivien kasvien löytäminen on helppoa.


Meillä tomaatit kasvavat lähinnä kasvihuoneessa, joten omat kokemukseni tomaatin kanssa kasvatetuista kasveista rajoittuvat kasvihuoneen lämmössä viihtyviin lajeihin. Tomaatti on kasvanut monta vuotta chilien, paprikoiden, kurkun, munakoison, viiniköynnöksen ja yrttien kanssa, ja viihtynyt mainiosti. Joissain lähteissä kurkku ja munakoiso mainitaan huonoiksi tomaatin kavereiksi, mutta ongelmia ei meillä ole ollut.

Kokosin alle tomaatin kumppanuuskasvit sekä tomaatin vihamiehet. Yhdistelin listoihin omia havaintojani sekä tietoa vuosien varrella lukemistani netti- ja lehtiartikkeleista ja kirjoista. Listoille pääsivät ne kasvit, jotka mainittiin vähintään kolmessa eri lähteessä.

Itse pidän tomaatin tärkeimpinä kumppanuuskasveina samettikukkaa ja basilikaa. Samettikukasta en näkönsä puolesta juurikaan pidä, mutta koska se on toiminut ilmeisen hyvin - tomaattimme ovat olleen varsin terveitä - saa se kasvaa sekä kasvihuoneessa että siellä täällä kasvimaata. Basilika saa kasvaa joka paikassa, koska se nyt vaan on b a s i l i k a.



TOMAATIN KUMPPANUUSKASVIT
  • Samettikukka erittää juuristollaan ainetta, joka torjuu tuholaisia
  • Kehäkukka torjuu sukkulamatoja
  • Persilja parantaa tomaattien makua
  • Basilika parantaa sekä kasvin terveyttä että makua, ja se suojelee myös tuholaisilta
  • Minttu tukee kasvua ja parantaa makua
  • Valkosipuli on kaikkien kaveri
  • Ruohosipuli parantaa tomaatin makua 
  • Pavut, erityisesti pensaspapu, viihtyvät tomaattien seurassa
  • Sipuli
  • Salaatti
  • Porkkana
  • Pinaatti
  • Selleri

TOMAATIN VIHAMIEHET
  • Peruna
  • Herne
  • Maissi
  • Kaalit kuuluvat englanninkielisissä lähteissä liki poikkeuksetta tomaatin vihamiesten listalle, mutta osassa suomenkielisistä koonneista ne kuuluvat tomaatin kavereihin - mene ja tiedä sitten
  • Fenkoli estää tomaatin kasvua, tosin tiedot ovat osin ristiriitaisia
  • Tilli kuuluisi nuorena kasvustona kaverilistalle, mutta tillikasvuston ikääntyessä sen sanotaan rajoittavan tomaatin kasvua


Huom! Mikäli et vielä tykkää Kokit ja Potit -ruokablogista Facebookissa, suosittelen klikkaamaan itsesi kasvavaan joukkoon sunnuntaihin 20.4.2014 mennessä. Maanantaina 21.4. kolme onnekasta tykkääjää voittaa kevään kunniaksi Fiskars Inspiration -setin, joka sisältää leveän istutuslapion, möyhennyskuokan ja oksasakset. Pienet työkalut ovat mainioita parveke- ja pihapuuhiin tai  kesäisiksi tuliaisiksi. Palkinnot lahjoittaa ja lähettää voittajille Fiskars.



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Guacamolella täytetyt kananmunat


Täytetyt kananmunat ovat klassisia pääsiäisen ajan alkupaloja - eikä syyttä. Ne ovat helppoja tehdä ja juuri sopivan kokoisia ruokahalun herättäjiä. Usein täytteeseen sekoitetaan myös kananmunan keltuaiset, mikä on tietenkin järkevää, jotta kaikki raaka-aineet tulevat hyödynnettyä. 

Nyt keltuaiset saivat jäädä odottamaan tulevia innovaatiota, sillä täytin valkuaiskupit raikkaalla guacamolella. Pöydässä istuneet mätitahnaloversitkin pitivät guacamoletäytteisiä kananmunia vähintään yhtä herkullisina kuin pari vuotta sitten pääsiäisenä tehtyjä perinteisempiä munaversioita

****

Guacamolella täytetyt kananmunat

kovaksi keitettyjä kananmunia

avokadoa
tomaattia
limetin mehua
suolaa
valkosipulia
tuoretta korianteria
(sipulia)

tuoretta chiliä tai Sriracha-kastiketta

Keitä kananmunat ja jäähdytä ne. Sekoita guacamolen ainekset, anna tekeytyä hetki, ja täytä puolitetut kananmunat, joista keltuainen on poistettu. Pirskottele päälle halutessasi Sriracha-kastiketta tai tuoreen chilin hippusia.

****

ps. Kuvaaja nappasi kuvan ennen chilikastikkeen lisäämistä. Kokit ja Potit -Instagramissa näet otoksen seuraavasta vaiheesta.
 

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Tomaatin kasvatus - taimien koulinta ja lannoitus

Sileälaitaisten sirkkalehtien jälkeen yksi lehtipari on kasvanut - on aika koulia taimet.
Matka siemenestä tomaatiksi jatkuu. Kun siemenet ovat itäneet ja kasvaneet hieman, tarvitsevat ne aiempaa enemmän kasvutilaa ja -voimaa. Taimien koulinta tarkoittaa pienten kasvin alkujen siirtämistä suurempaan kasvatuspottiin. Näin juuret saavat tilaa kasvaa ja voimistua, myös valoa kasvi saa enemmän kuin kasvaessaan toisten kanssa samassa potissa.

Sopiva aika taimien koulinnalle on, kun sirkkalehtien, eli aivan ensimmäisenä ilmestyvien lehtien, jälkeen ensimmäinen varsinainen lehtipari on kasvanut. Sirkkalehdet ovat pienet ja reunoiltaan sileät, kun taas tomaatin varsinaiset lehdet ovat hammaslaitaisia.

Täytä potti mullalla ja tee siihen valmiiksi syvä kolo.

Kouli yksi taimi kerrallaan, esimerkiksi veitsen tai puutikun avulla.
Jokainen taimi siirretään siis kasvamaan omaan pieneen yksiöönsä. Minä koulin taimet vain kerran, mutta tiedän joidenkin siirtävän taimet isompaan purkkiin kahdesti. Muoviruukut (halkaisija noin 12 cm) toimivat taimien kotina siihen saakka, kun istutan ne kasvihuoneeseen toukokuussa.

Täytän ruukut turvemullalla, joka on vain miedosti lannoitettua ja ilmavaa multaa. Samaa multaa käyttää myös lähipuutarhamme sekä kukkien että vihannesten kasvatuksessa. Yhtä hyvin koulintamultana voi käyttää puutarhamultaa tai kukkamultaa. Kouli taimet aiempaa syvempään. Käytännössä koulin ne mahdollisimman syvään siten, että lehdet jäävät kuitenkin multapinnan yläpuolelle.

Pidä kiinni mieluummin lehdestä kuin taimen varresta.
Taimien kasvuvaiheessa tärkeää on, että kehittyvät juuret saavat riittävästi ilmaa, vettä ja ravinteita. Minä käytän siis multana kevyesti lannoitettua kylvöseosta ja aloitan taimien lannoittamisen noin viikko tai kaksi koulinnan jälkeen. Käytänteitä on kuitenkin erilaisia ja monella tapaa pääsee samaan, hyvään lopputulokseen - kannattaa lukea siementen kylvämiseen liittyvän jutun kommenttien erinomainen keskustelu multa- ja lannoitusteemoista.

Lannoitteena käytän luonnon mukaista, kasteluveteen sekoitettavaa liuosta. Aluksi lannoitan miedolla liemellä ja siirryn kohti paketin ohjeiden mukaista annostusta hiljalleen. Muutamana aiempana vuotena olen käyttänyt BioBizz -liuosta, nyt ostin kokeeksi Kekkilän luonnonmukaista lannoitetta. Molemmat lannoitteet on valmistettu Hollannissa ja ne haisevat tismalleen samalle. Salapoliisitaitoni ovat puutteelliset, mutta vaikuttaisi siltä, että lannoitteet ovat kuitenkin valmistettu eri tehtaissa.

Tiivistä multa kevyesti.
Lannoittamista tärkeämpää on pitää huolta mullan tasaisesta kosteudesta ja riittävästä valosta. Kastelen koulittuja taimia pienellä kannulla, joskin osa purkeista on altakastelualustan päällä saaden vetensä alakautta (lannoitelitkun kaadan mullan pinnalle). Lisäksi sumuttelen ajoittain taimia, sillä ilmankosteus on sisällä hyvin matala.

Valohoitoa taimet saavat kahdella tapaa. Pohjoiseen suuntaavaan kodinhoitohuoneeseemme on viritetty luonnonvaloa toistava loisteputkilamppu, joka ei todellakaan ole paras mahdollinen kasvivalo, mutta sen vaikutus on kuitenkin ollut kiitettävä. Jos auringon paiste ja kotipäivä sattuvat samalle päivälle, kiikutan taimet valohoitoon kasvihuoneeseen. Ensimmäisenä päivänä taimet olivat kasvihuoneessa, harsokankaan varjossa noin kolme varttia, tänään jo kuutisen tuntia. Jos sinulla ei ole kasvihuonetta, ole varovainen ulkoilutuksen kanssa, sillä pienet taimet ottavat herkästi nokkiinsa liian kylmästä tuulesta ja liian suorasta auringonvalosta. Palataan karaistusasiaan myöhemmin keväällä, nyt taimet saavat juurtua ja kasvaa rauhassa.

Merkitse purkit tarkasti. Tässä kasvaa suklaata.
Tämä juttu on osa tomaatin kasvatus -juttusarjaa, jossa seurataan kasvin matkaa siemenestä satoon. Havainnot ja kokemukset ovat kotitarhurin vuosien varrella yritän ja erehdyn -menetelmällä hyväksi havaittuja toimintamalleja. Ne eivät - tietenkään - ole ainoita oikeita tapoja toimia ja toivonkin, että kerrot omat kokemuksesi taimihommista kommenttiboksissa. Voit myös ihmetellä, kyseenalaistaa tai kysyä. Oikeita vastauksia en ehkä osaa antaa, mutta lupaan yrittää ottaa selvää ja oppia itsekin.

Lue lisää tomaattisia tarinoita:
     

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Pasta Skagenröra


Skagenröra on yksi lempisanoistani. Vaikka rakastan suomalaista, terävää r-äännettä, kuuluu ärrä skagenröraa äännettäessä tuottaa takaisesti, suloisesti sorahtaen. Juuri sillä tavalla kuin göteborgilaiset tai skoonelaiset ärrän ääntävät - yksi hyvä syy lisää fanittaa Paul Svenssonia (ja Skoonea ja Göteborgia).

Ruotsalaista klassikkoherkkua syödään perinteisesti leivän päällä (toast skagen) ja myös uuniperunan täytteenä katkaraputahna on erinomaista. Harmittaa, etten ole aiemmin hoksannut tehdä samoista aineksista pastaa, sillä pasta skagenrörasta on viime viikkoina tullut uusi arkiruokasuosikkimme.

****

Pasta Skagenröra
4 annosta

1 punasipuli (2 pientä)
tilkka oliiviöljyä
noin 1 dl (120g/1prk) smetanaa
vajaa puntti tuoretta tilliä
(hieman raastettua sitruunankuorta)
noin 4 rkl sitruunamehua
noin 300g katkarapuja
suolaa
musta- tai valkopippuria

pastaa
vettä
suolaa

Keitä pasta suolatussa vedessä. Pastan kiehuessa kuori sipuli(t) ja hienonna ne pieneksi silpuksi. Sulata katkaravut. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullota sipulisilppua keskilämmöllä, kunnes sipulit pehmenevät. Lisää pannulle smetana, sitruunamehu, hieman raastettua sitruunankuorta (pese sitruuna huolella ennen raastamista) sekä silputtu tilli. Sekoita.

Valuta pasta liki kuivaksi, pieni määrä keitinvettä helpottaa kastikkeen sekoittamista pastan joukkoon. Kun pasta ja kastike on sekaisin, lisää katkaravut (voit lisätä ne myös annoksen päälle kylmänä, kuten kuvassa) ja pyörätä vielä sekaisin. Mausta suolalla ja pippurilla.

****

ps. Jos asuisimme hieman lähempänä, menisin ehdottomasti syömään Paul Svenssonin tekemää ruokaa ravintola Sinneen, Porvooseen. 22. - 25.4.2014 Paul itse on Porvoossa kokkailemassa ja 24.5. saakka ravintolassa tarjoillaan Svensson-menua.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Tomaatin kasvatus - siementen kylvö

Hyvää matkaa kaunokaiset!
Viime kesänä kirjoittamani tomaattien kasvatukseen ja varkaiden poistoon liittyvä juttu on yksi Kokkipottilan suosituinpia kirjoituksia. Kesän aikana sain muutaman sähköpostinkin, joissa pyydettiin kertomaan lisää tomaattisia tarinoita. Toiveista voimaantuneena ja huomattuani netissä olevan tiedon olevan varsin hajanaista, päätin koota omat tomaatin kasvatukseen liittyvät havainnot ja kokemukset juttusarjaksi.

Haluan tosin edelleen muistuttaa, että keittiötarhaus, kuten keittiöhommatkin, on minulle harrastus, ei leipätyö. Toisaalta se saattaa taimihommissa olla etunakin - toivottavasti osaan avata sellaisia mutkia, jotka ammattilaisille olisivat itsestäänselvyyksiä, mutta amatööri on on oppinut jipot vasta yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja voin kertoa, että olen tehnyt molempia. Paljon.

Suihkupullo on kylväjän kaveri!

Jos tomaattien kasvatuksen haluaa tehdä alusta asti itse, on nyt erinomainen aika laittaa siemenet multaan. Oppikirjat puhuvat maaliskuun puolesta välistä tai maaliskuun lopusta, mutta näin huhtikuun alussakin ehtii vallan maniosti. Meillä osa tomaateista on jo kasvaneet tovin, kirsikkatomaatit laitoin kasvamaan vajaa viikko sitten.

Merkitse kylvöt selvästi tavalla tai toisella.

Tomaatin taimien kasvatus on helppoa; aluksi tarvitaan vain permanenttikynä, multaa, siemeniä, vettä. Tässä muutamia oivalluksia kylvövaiheesta:
  • Taimipottina voi käyttää mitä tahansa puhdasta purkkia. Viili- ja jugurttipurkkien pohjaan on hyvä tehdä pari reikää, jotta innostuksissaan kaadettu liika vesi pääsee valumaan pois.
  • Noin neljän, viiden sentin verran multaa riittää pikkutaimivaiheessa. Käytä kylvöseosta tai taimimultaa, joka on riittävän hellävaraista herkille ja hennoille taimille. Älä käytä niin sanottua mustaa multaa.
  • Jos kylvät useita lajeja tai lajikkeita, merkitse purkit selkeästi ennen kuin avaat multapussin. Vaikka et olisikaan kiinnostunut tomaattilajikkeiden tarkemmasta analysoinnista, tee merkitseminen silti. Jos tomaatit osoittautuvat maukkaiksi ja mauttomiksi, tiedät, mitä olet kylvänyt, ja osaat jatkossa toistaa onnistuneen suorituksen tai välttää virheen. Luultavasti ajattelet kynän käytön olevan turhaa, koska muistan kyllä purkin halkeamasta, että tässä on kirsikkatomaatteja. Et muista. Käytä kynää.
  • Tomaatin siemenille sopiva kylvösyvyys on noin puoli senttiä. Voit tehdä tikulla pieniä koloja siemeniä varten ja tiputtaa aarteet koloihin, tai vain ripotella siemenet harvakseltaan mullan pinnalle. Peitä siemenet mullalla.
  • Kastele multa mieluiten suihkupullolla. Kannusta kaatamalla purkkiin tulee helposti tulva ja siemenet lähtevät etsimään kaveria ja päätyvät kasaan.
  • Pidä huoli tasaisesta kosteudesta ja sumuttele purkkeja ahkerasti. Kylvösten päälle voi laittaa rei'itetyn kelmun. Ihanteellinen itämislämpötila on 22-26 astetta, valoa ei tässä vaiheessa tarvita. Usein laitan purkit lämpimälle lattialle. Kun pilkahdus onnea näkyy, otan hupun pois ja nostan purkit valoon. Itämiseen kuluu aikaa vajaasta viikosta pariin viikkoon.

Seuraava tomaattinen tarina kertoo koulimisesta. Pysy taajuudella ja pysyt tomaateissa.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Omenatuorepuuro on vauhtiaamun pelastus


Nyt leikitään kokkisotaa!

Tantereelle heitetystä haastepussista löytyi desi kaurahiutaleita, pari desiä maustamatonta jugurttia, hedelmä sekä lappu: "Nyt tarvitaan aamupalaideoita!". Ensimmäinen sotahuuto on maailman helpoin tuorepuuro. Edellisenä iltana jääkaappiin tehtävät tuorepuurot pelastavat ne aamut, kun kolmen minuutin pikapuurokin kestää neljä minuuttia liian pitkään.

Tuorepuuroon voi periaatteessa laittaa mitä tahansa hedelmää ja mitä tahansa hiutaleita. Omenapiirakan makua muistuttava omenatuorepuuro on suosikkini paitsi maun myös ainesosien yleisyyden vuoksi - omenaa, hiutaleita ja jugurttia on käytännössä aina kotona. Eikä varsinaisesti haittaa, että aamu alkaa omenapiirakkaunelmalla.

****

Omenatuorepuuro
1 annos

1 omena
1 dl kaurahiutaleita (esim. isot kaurahiutaleet)
1 1/2 -2 dl maustamatonta jugurttia tai jugurtin ja maidon sekoitusta
(tilkka vaahterasiirappia)
ripaus kanelia
ripaus vaniljaa (esim. myllystä)

lisäksi
manteleita tai pähkinöitä

Raasta omena ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Laita kansi tai kelmu kulhon päälle, tyrkkää jääkaappiin ja nuku makeat unet.

****
Säännöllinen ateriarytmi, tuo ravintovalmennuksen kulmakivi, alkaa kaikessa yksinkertaisuudessaan aasta, eli aamupalasta - siitä päivän tärkeimmäksi mainostetusta ateriasta. Täysipainoisessa aamupalassa on niin hiilihydraattia, proteiinia kuin rasvaakin. Se paikkaa yön jälkeistä energiavajetta, ja antaa hyvän startin päivään.
Kuitenkin juuri aamupala osoittautuu monelle yllättävän haasteelliseksi päivän aterioista. "En halua herätä aamulla aikaisin kokkaamaan", "En ehdi syödä aamupalaa", "En jaksa syödä aamupalaa", "Minulle ei maistu aamulla mikään", "Puuro on lastenruokaa", "Syön yleensä ensimmäisen kerran vasta iltapäivällä", "En keksi, mitä helppoa söisin aamulla"... Tunnistatko itsesi? Hannele - apua! Ja hetkessä on taas ravintovalmentajan toiveisiin vastattu.
Tämän tuorepuuron tekemiseen menee huolellisemmaltakin kokkaajalta arviolta maksimissaan viisi minuuttia, ja syömiseen seuraavana aamuna ehkä saman verran jos oikein nautiskelee. Kai nyt jokaisen aamusta löytyy 5 minuuttia aikaa? Ei liene mahdoton järjestää, vai?
Haastan jokaisen aamupalaa karttavan lukijan kokeilemaan tätä, tai muuta puuroa kahden viikon ajan. Nauttikaa ja tunnustelkaa oloa; riittääkö virtaa paremmin, ovatko loppupäivän valinnat fiksumpia? Ja te, joilla terveellinen aamupala on jo osa päivärytmiä, suosittelen kokeilemaan tätä tuorepuuroa välipalaksi ennen treeniä, tai iltapalaksi lataamaan akut uuteen päivään.
Aamupalaa jo odotellen, Terhi

Aamupalahaaste on osa Liikuntakeskus Hukan yhteistyössä suunniteltua ja toteutettua juttusarjaa. Personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkonen kommentoi hukkalaisille kehittämiäni reseptejä sekä kannustaa ruokabloggaajaa lenkillä ja funkkissalilla. Hukka -tunnistetta klikkaamalla pääset lukemaan aiempia kirjoituksia - suosittelen tsekkaamaan, sillä löydät sieltä suosittujen, palauttavien smoothien reseptit. Ota Kokkipottila seurantaan myös Facebookissa tai Twitterissä ja pysyt mukana.

 Liikuntakeskus Hukka tarjoaa personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkosen kommentit 
sekä bloggaajan treeniohjelman.


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Seljankukkaleivokset - pala aatelista leivontakulttuuria


Koskaan ennen en ole pitänyt kädessäni kirjaa, joka on kaunis kuin kimppu taideteoksia, hihityttävän hauska ja täynnä inspiroivia ja houkuttelevia reseptejä. Kevään makein kirjauutuus, Elina Jyväksen Baking Instinct - Eleanora von Smöörin herkkujen aateliset*, on juuri tällainen kirja.

Kirja noudattaa makeaan vinksahtaneen aatelisneidon ruokaympyrää sisältäen vain makeita, makeampia ja makeimpia herkkuja. Muutama kirjan resepteistä on tuttuja Baking Instinct -blogista, von Smöörin sähköisestä leivontajournaalista, valtaosa resepteistä uusia oivalluksia. Kirjan salmiakki-sitruunamuffinit löytyvät itse asiassa myös Kokkipottilan arkistosta, koska antismöörasin herkut kostoksi huuhkajan resepti-iskulle.

Kimallusta tai runsautta ei ole kirjassa säästelty. Kuvat ovat ylenpalttisia, mutta herkut saavat kuitenkin paistatella pääroolissa. Pidän kirjan leikittelevästä, humoristisestakin tyylistä, joka yhdistyy timantinkovaan, tinkimättömään ammattitaitoon. Samalla tavalla kuin kiehtoviin resepteihin tekee mieli palata yhä uudelleen, löytää kirjan kuvista joka kerta jotain uutta katsottavaa. Kokit ja Potit -facebookissa Sauvajyvänen totesikin kirjan olevan "paras leivontakirja, johon olen eläissäni törmännyt". Olen samaa mieltä.

Leivoin kirjasta ensimmäisenä seljankukkatartaletteja, koska mustaseljan kukkaisa maku suorastaan hellii makunystöröitämme. Ohjetta noudatin tarkasti, mutta leivoin yhden tartaletin sijaan monta pienempää leivosta, ja laitoin koristeeksi mustikoiden lisäksi myös vadelmia. Tartalettien rakenne ja maku olivat tyrmäävän hyviä.


****

Seljankukkaleivokset

pohja
150g voita
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl mantelijauhetta
1 dl tomusokeria
1 kananmunankeltuainen
1 limetin raastettu kuori

täyte
200g (suolatonta) voita
4 dl seljankukkameshutiivistettä (esim. Brunneby)
2 rkl sokeria
6 kananmunaa
4 liivatelehteä

lisäksi
pensasmustikoita (ja vadelmia)

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, mantelijauhe ja tomusokeri. Lisää jääkaappikylmä voi kuutioina ja nypi seos murumaiseksi. Pese limetti kuumalla vedellä ja raasta kuori ohuelti hienoksi raasteeksi. Sekoita limentinkuoriraaste sekä keltuainen taikinaan ja työstä nopeasti tasaiseksi. Kääräise taikina kelmuun ja laita jääkaappiin vähintään tunniksi (taikina malttaa odottaa seuraavaankin päivään).

Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulla pöydällä ja painele levy voidellun vuoan tai vuokien pohjalle ja reunoille. Pistele taikinaan haarukalla reikiä ja nosta jääkaappiin noin tunniksi. Paista pohjaa 185-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia uunin keskitasolla. Jäähdytä.

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa kiisseliin tulevat kananmunat kevyesti ja jätä odottamaan hetkeksi. Laita kattilaan voi, mehutiiviste sekä sokeri. Kiehauta. Lisää kuumaan mehuliemeen kananmunamassa vähitellen samalla koko ajan sekoittaen. Sekoita hiljalleen keskilämmöllä, kunnes kiisseli sakenee. Lisää kuivaksi puristetut liivatelehdet kuumaan kiisseliin. Sekoita huolellisesti.

Kaada kiisseli siivilän läpi, jotta saat mahdolliset valkuaisrihmat pois. Kaada tai lusikoi täyte pohjan/pohjien päälle ja laita herkut jääkaappiin jäähtymään ja jähmettymään vähintään kahdeksi tunniksi. Tarjoa (pensas)mustikoiden ja vadelmien kanssa.

****

* kirja on saatu arvostelukappaleena, lämmin kiitos!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ulkona kuivattua paistia


Täydellinen, sisältä vielä punertava ilmakuivattu liha on valmista. Se ei ole ehkä kaikkien perinteiden mukaisesti tehtyä kuivalihaa, mutta henkäyksenohuiksi leikatut siivut ovat aivan käsittämättömän herkullisia. Ei mulla muuta.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Jauhelihakastikkeiden aatelinen: Ragù alla Bolognese


On jauhelihakastikkeita ja sitten on  j a u h e l i h a k a s t i k k e i t a. Ragù alla Bolognese kuuluu ehdottomasti jälkimmäisiin, kastikkeiden aatelisiin.

Tavalliseen jauhelihakastikkeeseen verrattuna suurin ero on valmistusajassa. Noin seitsemän tuntia ennen ruokailua on hyvä aika aloittaa keittiöpuuhat. Koko aikaa ei sentään tarvitse seisoa hellan ääressä; vain ensimmäiset kolmisen varttia vaativat keittiössä oleilua. Sen jälkeen voi heittäytyä sohvalle nuuhkimaan uunista leviävää, huumaavaa tuoksua.

Pitkän haudutusajan lisäksi Ragù alla Bolognesessa on vain pieniä nyanssinomaisia, joskin ihmeitätekeviä eroja raaka-aineissa arkisempaan jauhelihakastikkeeseeni nähden: tähtianis, muskottipähkinä ja maito. Viiniä lisään kastikkeeseen aika usein, etenkin jos joku hullu on jättänyt pullonpohjia.

Mausteet antavat ragun makuun herkullisia sävyjä ja syvyyttä. Maito taas tasapainottaa makuja ja lisää lihan suussasulavuutta. Kastikkeeseen lisättävä viini on ohjeessa valkoista, mutta voit aivan yhtä hyvin käyttää punaviiniäkin, vaikka joidenkin lähteiden mukaan punaviini tekee kastikkeeseen hieman pistävän maun. Höpsistä pyttyyn, kumman tahansa värinen viini sopii kastikkeeseen erinomaisesti.

****

Ragù alla Bolognese

2 rkl oliiviöljyä
nokere voita
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
1 tähtianis
2 porkkanaa
3 lehtisellerin vartta
n. 400g naudan jauhelihaa
1 tl suolaa
1/2 tl muskottipähkinää (tuoretta riittää ripaus vähemmänkin)
1/2 tl mustapippuria rouheena
2 dl (täys)maitoa
2 dl valkoviiniä
400g (1 prk) tomaattimurskaa
1/2 dl tomaattipyrettä

Jos käytössäsi on sekä hellaa että uunia kestävä pata, käytä sitä. Voit käyttää toki aluksi paistinpannua ja siirtää sitten kastikkeen hautumaan kannelliseen uunivuokaan.

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta porkkana valmiiksi, pilko myös sellerin varret pieniksi. Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja voi. Kuullota sipulisilppuja maltilla, noin kymmenisen minuuttia. Lisää tähtianis sekä porkkanaraaste ja sellerisilppu. Hauduta kymmenisen minuuttia. Laita pataan jauheliha ja anna lihan kypsyä samalla sekoitellen ja lihaa pienien.

Mausta kastike suolalla, mustapippurilla ja muskottipähkinällä. Lisää maito ja anna hautua, kunnes maito on haihtunut. Kaada pataan viini, tomaattimurska ja tomaattipyre. Sekoita ja laita 100-120 -asteiseen uuniin kuudeksi tunniksi. Kansi saa olla päällä, loppuvaiheessa sitä voi raottaa tai ottaa kokonaan poiskin. Kurkkaa pataan muutaman kerran haudutuksen aikana ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Valmiissa ragussa nestettä on pohjalla vain tilkkanen, mutta ei kastike kuivaakaan saa olla.

Nauti ragù alla bolognese al denteksi keitetyn (putki)pastan kanssa.

****

Ohje on mukaelma talvella 2010 Glorian ruoka & viinissä julkaistusta reseptistä.


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Proteiiniletut - rapeat päältä, untuvaiset sisältä


Muistatteko vielä, kun ihastelin munan monipuolisuutta? Proteiiniletut voisi aivan hyvin lisätä kananmunan ansioluetteloon, koska rakenteeltaan untuvaisten lettujen taikinan ydin muodostuu munista ja maitorahkasta. Aika hämmentävää. Proteiiniletut muistuttavat venäläisiä rahkalettuja ja hieman myös amerikkalaisia pannukakkuja, mutta ovat monella tapaa kevyempiä. Valkuaisten vaahdottaminen tekee letuista hyvin kuohkeita ja mahdollistaa vain nykerönomaisen jauhomäärän. Miten letut, joissa ei ole melkein mitään, voivatkin maistua näin hyviltä?

****

Proteiiniletut 
noin 15 pientä, paksuhkoa lettua

taikina
2 kananmunan valkuaista
1 kananmuna
1 prk (250g) maitorahkaa
1/2 dl vehnäjauhoja (tai esim. mantelijauhoja)
ripaus suolaa
(2 rkl sokeria)

halutessasi taikinaa voi maustaa esimerkiksi jollain näistä 
-puolikas omena raastettuna
-noin 1 tl (luomu)appelsiinin tai sitruunan kuorta raastettuna
-hieman kanelia
-hieman vaniljaa

lisäksi
marjoja tai hedelmiä 

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Ole tarkkana, ettei yhtään keltuiaista ole joukossa, sillä silloin valkuiaiset eivät vaahdotu. Valkuaisvaahdosta ei kannata tehdä ihan superkovaa; hieman pehmeämmän vaahdon sekoittaminen taikinaan on helpompaa.

Sekoita toisessa kulhossa kananmuna, maitorahka, vehnäjauhot ja suola (&sokeri). Lisää joukkoon valkuaisvaahto rauhallisin, nostelevin liikkein. Anna taikinan tekeytyä vartin verran ja paista lettuja paistinpannulla tai lettupannun koloissa keskilämmöllä molemmin puolin. Pieni öljymäärä (tai voinokare, öhöm) helpottaa paistamista ja hyvän, rapean reunan aikaansaamista, mutta aivan välttämätöntä se ei ole tarttumattomalla pannupinnalla. Letut palavat varsin herkästi, joten tarkkana siellä hellan ääressä.

Syö letut vastapaistettuina marjojen tai hedelmien kanssa.

****

Tälle reseptille antaisin ehdottomasti 'Terhin turbosuositus'- leiman, jos sellainen minulla olisi. Lueskelen säännöllisesti erilaisia liikuntaan ja ravitsemukseen liittyviä blogeja, ja etenkin fitnessblogeissa proteiiniletut näyttävät olevan nyt kovasti harrastajien huulilla. En tiedä, miten suuri trendi niistä vielä tulee, mutta varmaa on, että proteiiniletut tuovat mukavia herkkuhetkiä fitnessharrastajien muuten kurinalaiseen ruokavalioon. Mietin, että kyllä tämän tyyppiset letut sopisivat hienosti myös kenen tahansa aamu- tai iltapalapöytään.  
Tutkin asiaa vähän syvemmin, ja useimmat reseptit näyttävät sisältävän joko aika teollisia tai muuten tämmöiselle peruskokkaajalle vieraampia raaka-aineita. Siksipä (ja kyllä, puhtaasti oma lettu ojassa) haastoin Hannelen kehittelemään lettureseptin tutuista ja turvallisista 'markettiraaka-aineista'. Tadaa, sieltähän ne syntyivät - munista ja rahkasta! Hannelen reseptissä ovat kyllä kaikki osaset enemmän kuin paikallaan, makua myöten. Letuista löytyy runsaasti proteiinia tutuista, edullisista ja helposti käsiteltävistä raaka-aineista, ja marjat ja hedelmät viimeistelevät herkun. Tällä reseptillä loihdit mahtava aloituksen aktiiviseen päivään, tai maittavaa proteiinilatausta yötä kohti. Nyt ihmiset pannut kuumiksi ja lettukesteille, mars!

-Terhi

Juttu on osa yhteistyössä Liikuntakeskus Hukan kanssa toteutettua juttusarjaa, jossa personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkonen raamittaa ja kommentoi hukkalaisille kehittämiäni reseptejä sekä kannustaa ruokabloggaajaa lenkillä ja funkkissalilla. Kaikki sarjan blogipostaukset on merkitty Hukka -tunnisteella, jota klikkaamalla pääset lukemaan aiempia kirjoituksia. Kevään aikana tulossa on vielä monta mukavaa reseptiä - ideoita aamupalaan, lounaaksi ja päivälliseksi. Ota Kokkipottila seurantaan Facebookissa tai Twitterissä ja pysyt mukana.
Liikuntakeskus Hukka tarjoaa personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkosen kommentit ja bloggaajan treeniohjelmat.


 

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Caponata koukuttaa!


Caponatan, tuon sisilialaisten mammojen lahjan maailman ruokakulttuurille, sanotaan olevan parhaimmillaan valmistuksesta seuraavana päivänä. En voi käsittää, miten kukaan on koskaan päässyt kokemaan moista ihmettä. Makeiksi hautuneiden kasvisten, suolaisten oliivien ja hieman kirpeiden kapristen muodostama makuliitto on niin koukuttava, että en ole vielä koskaan onnistunut tekemään annosta, joka olisi riittänyt myös seuraavalle päivälle. Ja meitä on kuitenkin vain kaksi.

Oikeanlaista tapaa tehdä caponataa ei edes ole, onneksi, sillä minua houkuttaa saman ruoan erilaiset versiot. Tämän caponataversioni jujuna on kolmella tavalla laitetut kasvikset: munakoisot paahdetaan uunissa, tomaatit keitetään sipulien kanssa kastikkeeksi ja paprikat saavat viipyä lämmössä vain hetkisen., jotta ne pysyvät rapeina. Valloittavalta kuulostaa myös esimerkiksi Siskot kokkaa -blogin Nellen tekemä caponata, jossa munakoisot ja sipulit uppopaistetaan ja syödään makeansuolaisen tomaattikastikkeen kanssa.


****

Caponata
3-4 annosta

2 munakoisoa (n. 600g)
suolaa
2 rkl oliiviöljyä

1 (puna)sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
400g (1 prk) tomaattimurskaa tai säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai tuoreita tomaatteja
n. 1 dl vettä
1-2 tl sokeria
2 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa

3 rkl kapriksia
15-20 oliivia
1 punainen paprika
tuoretta lehtipersiljaa tai timjamia
(sitruunaa)

Laita uuni lämpiämään n. 200 asteeseen. Leikkaa munakoisot 1 - 1 1/2 sentin viipaleiksi ja lohko viipaleet 4 - 6 osaan. Ripottele päälle merisuolaa ja siirry seuraaviin seikkailuihin. Kuori sipuli sekä valkosipulinkynnet ja silppua sipulit pieneksi. Kuumenna kattilassa tai pannussa n. 1 rkl öljyä ja kuullota keskilämmöllä sipulisilppuja noin 10 minuuttia. Älä polta! Lisää tomaattimurska ja vesi (huuhtele vedellä murskapurkki) sekä sokeri. Keitä hiljalleen noin 20 minuuttia. Mausta viinietikalla ja lisää kaprikset ja kivettömiksi veistellyt oliivit. Jätä kastike vielä hiljalleen hautumaan. Huomaa, ettei kastikkeeseen tarvitse lisätä suolaa, sillä munakoisot ovat suolattuja ja myös oliivit ja kaprikset ovat suolaisia.

Kuivaa munakoisopalat talouspaperilla huolellisesti. Laita palat leivinpaperille ja huiski päälle n. 2 rkl oliiviöljyä. Sekoita tarvittaessa. Paahda munakoisoja uunissa noin 20-25 minuuttia tai kunnes palat ovat saaneet selvästi väriä. Munakoisoja voi kääntää paahtamisen puolessa välissä.

Lisää paahtuneet munakoisot tomaattikastikkeeseen ja anna hautua hetki, jotta maut tasaantuvat. Kääntele joukkoon lohkottu paprika ja tuoretta lehtipersiljaa tai timjamia.

****

Tapoja syödä caponataa on monia: Se on loistava ruoka sellaisenaan tai suurena kekona leivän päällä. Myös pastan kastikkeena, lisäkkeenä liharuoalle tai kylmänä alkuruokana se on erinomaista.


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Porkkana-karpalosalaatti - päivitetty raasteklassikko


Porkkanaraaste rusinoilla on arkinen klassikkosalaatti, joka kulta-aika oli huimalla 80-luvulla. Se oli meilläkin salaattisuosikki, jonka sekaan äiti laittoi appelsiini- tai sitruunamehua.

Nyt päivitin klassikon tälle vuosituhannelle: vaihdoin rusinat kuivattuihin karpaloihin ja sekoitin salaattiin raikkaan sitruuna-hunajavinaigreten. Kastikkeen maustoin juustokuminalla, joka antoi hennon vivahduksen Lähi-Itää.

****

Porkkana-karpalosalaatti

n. 500g porkkanoita
1/2 - 1 dl kuivattuja karpaloita*
1/2 - 1 dl manteleita

kastike
1/2 dl tuorepuristettua sitruunamehua
1 1/2 - 2 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl oliiviöljyä
n. 1/2 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
rouhaisu mustapippuria myllystä
ripaus suolaa

Sekoita kastike ja jätä odottamaan. Kuori porkkanat ja suikaloi ne julienne-raastimella. Voit myös raastaa porkkanat karkeaksi raasteeksi. Sekoita raasteeseen karpaloita. Kaada kastike raasteen joukkoon, sekoita ja ripottele päälle rouhitut mantelit. Tarjoa hetimiten.

*kuivattuja karpaloita löytää ainakin Punnitse & Säästä -kaupoista. Omia suosikkejani ovat omenamehulla makeutetut luomukarpalot.

****

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Hua Hinin ravintolat

Pieni paratiisisaari, Koh Talu, sijaitsee noin 200 km Hua Hinista etelään.

Palataan vielä hetkeksi joulukuun leppoisiin lomatunnelmiin Keski-Thaimaan auringon alle ja markkinahumusta kirjoittaessani lupaamiini Hua Hinin ravintolasuosituksiin, sillä kuten mainitsin, oli Huan Hin mielenkiintoinen paikka myös ruokaturistille.

Hua Hinin keskustan eteläpuolella sijaitsevalla apinavuorella (Khao Takiab) oli satoja apinoita ja pieni temppeli.

Hua Hinin ravintolatarjonta on yhtä moninainen kuin kaupunki itse. Se on rouhea tai siloiteltu, levoton tai rauhaisa, ällöttävä tai herkullinen. Tarjontaa on niin paljon, että kokonaisuutta on, ainakin aluksi, mahdoton hahmottaa.

Usein uudessa paikassa kartallepääsyä helpottaa Tripadvisorin suositukset, mutta tällä kertaa listauksesta ei ollut apua. Kärkisijoilla keikkui eurooppalaisia makuja tarjoavia ravintoloita, eikä "feels like in Spain", "just like at home" tai "what a pizza" -palautteet varsinaisesti tehneet meihin vaikutusta. Lomalaisia hämäsi myös monesta muusta kohteesta tuttu ilmiö: Huan Hinissa ravintolan sijainnilla tai ulkoisella prameudella oli usein käänteinen vaikutus ruoan laatuun ja herkullisuuteen. Jos siis haluat syödä Huan Hinissa todellan herkullisesti, saatat joutua luopumaan viehättävimmästä paratiisimiljööstä ja pääset ehkä istumaan keskelle elämää - junaradan viereen tai mopojen pärinään.

Jos hotellialueella kirjaimellisesti törmää orkideaan, tietää olevansa lähellä paratiisia.

Isona kokonaisuutena ajateltuna ruoka kohteessa oli hyvää, suorastaan erinomaista. Kahdessa viikossa kuuden aikuisen ja yhden nuoren kompanjamme sai kahdesti kehnoa ruokaa, joskin itse vältin onnekkaasti molemmat paikat. Viiden ravintolan kärki erottui joukosta kuitenkin helposti:
  • Mini Farm. Jos minun pitäisi valita Hua Hinista yksi suositeltava ravintola, se olisi ehdottomasti Mini Farm. Ravintola kasvattaa käyttämänsä luomukasvikset itse ja sen yhteydessä onkin pieni vihanneskauppa. Ruoka oli sekä lounaalla että illallisella ensiluokkaista ja oivaltavaa, aivan tyrmäävän hyvää. Mini Farm löytyy, kun ajaa keskustasta tietä 88 (soi 88) ja kääntyy heti radan ylityksen jälkeen oikealle. Ravintola jää vasemmalle kädelle.
  • Restaurant 94. Mini Farmin kanssa samalla puolella junarataa (soi 94) sijaitseva Restaurant 94 tarjosi erinomaista mutta konstailematonta thairuokaa ja voitti reissun papaijasalaattikilpailun. Myös hapanimeläkastike oli hyvää. Huomaa, että Restaurant 94 on keskustasta radan yli tullessa vasemmalla. Joulukuussa 2013 oikealle kädelle jäänyttä, sinänsä viehättävän näköistä ravintolaa emme suosittele; ravintola oli siellä käyneille suuri pettymys.
  • Sakura. Jos tykkäät sushista ja haluat syödä sitä Hua Hinissa, valitse Sakura. Upeita annoksia, upeita makuelämyksiä. Sakura on Restaurant 94:n naapurissa ja taustalla vaikuttavat samat omistajat.
  • Kim's Kitchen. Rodfai Road on tie, joka myötäilee junarataa. Soi 88:n ja rautatieaseman välisellä osuudella on paljon ravintoloita, myös Kim's Kitchen. Ruoka on edullista mutta erinomaista. Annoskoot olivat pienehkö, joten erilaisia annoksia oli hyvä maistella ja jakaa seurueen kesken.
  • "Music and restaurant" oli iltamyöhään tehdyn mopoajelun spontaani pysähdyspaikka Rodafai Roadilla, noin sata metriä rautatieasemasta etelään. Ravintolalla oli oikeakin nimi, mutta emme ymmärtäneet sitä. Keskinkertainen paikallinen bändi viihdytti meitä ja muita paikallisia länsimaisilla covereilla ja kokki teki järisyttävän hyviä rapukakkuja. Paikalliset näyttivät nauttivan myös vettä miksattuna väkevämpään. Ihan hassu paikka.
Hin Lek Fai -näköalapaikka oli inspiroinut myös rakkaudenlähettiläitä.
Kaikki yllämainitut ravintolat sijaitsivat siis Huan Hinin kaupunkialueella, radan varrella ja hieman syrjässä turisteille useimmiten suositeltujen ravintolakatujen vilskeestä. Radan varren ravintoloissa palvelu oli thaimaalaisen vilpitöntä ja hyvää, kun taas keskustan ravintoloissa törmäsi liian usein kehnoon, jopa töykeään, palveluun - se lienee niitä vanhan ja valtavan turistikohteen kääntöpuolia. Onneksi hymyllä sai hymyjä keskustassakin.


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Fenkoli-omenasalaatti appelsiinikastikkeella


Fenkolin ja omenan yhdistelmä on niin raikas ja maukas, ettei se kaipaa lisäksi kuin hieman lisää mehukkuutta tuovaa tuorepuristettua appelsiinimehua ja makuja korostavan ripauksen suolaa. Salaatti on samaan aikaan talvisen ronski ja keväisen kevyt - sopii juuri tähän kummalliseen vuoteen, jolloin luonto ei ole osannut päättää, hypätäänkö syksystä suoraan kevääseen vain vietetäänkö talvea pikaisesti viikonloppuna tai parina.

Näillä leveysasteilla talvea voitaisiin kyllä leikkiä vielä kolme ja puoli viikkoa. Siinä ajassa viikonloppuna pihalle ripustettavat lihat ehtisivät kypsyä juuri sopivan mediumiksi. Sitten kevät saisi tulla kiireellä ja kohisten.

****

Fenkoli-omenasalaatti

1 fenkoli
1 omena (esim. pink lady tai granny smith)
tuorepuristettua appelsiinimehua (tai appelsiini- ja sitruunamehun sekoitusta)
ripaus suolaa ja mustapippuria
(parmesaanilastuja)

Leikka fenkoli ja omena aivan ohuiksi siivuiksi. Jos sinulla on mandoliini, säästyvät kynnet ja sormenpäät varmemmin. Purista appelsiinimehua salaatin joukkoon, halutessasi voit terästää makua sitruunamehulla (tee näin myös, jos salaatti joutuu odottamaan syöjiä; omena säilyy raikkaamman värisenä). Mausta pienellä määrällä suolaa ja parilla rouhaisulla mustapippuria. Vuole päälle parmesaanilastuja, jos haluat. Myös manchego sopii salaattiin hyvin.

****


maanantai 24. helmikuuta 2014

Henri Alénin browniet eli #somebrowniet


Sosiaalisen median voima on huumaava. Toisaalta sen valtavaan virtaan voi hukkua hyväkin vinkki, mutta leviämään lähtevät suosikit saavuttavat hetkessä sadat ja tuhannet käyttäjät.

Ensimmäisiä pääasiassa sosiaalisen media kautta valtoimenaan levinneitä reseptejä oli Safkaa-kaksikon avokadopasta. Nyt somereseptit ovat saaneet uuden muodon, kun Henri Alén on jakanut reseptejä Twitterissä. Reseptit ovat villinneet kotikokkeja ja kaupoista on loppunut milloin se ainoa oikea tomaattimurska, jota meilläkin useimmiten käytetään, milloin uuniliha. Twitterissä julkaistavat reseptit ovat ideana mielestäni loistava; reseptin on oltava raaka-aineiltaan yksinkertainen - 140 merkkiin ei pitkää luetteloa ainesosista mahdu. Varsinaisen ohjeen Alén on jakanut useampaan tviittiin, joten ohjeet ovat selkeät ja helposti noudatettavissa.

Somebrowniet, tai siis #somebrowniet, on resepteistä viimeisin ja ainoa, jota olen kokeillut. Toistaiseksi browniet eivät ole lähteneet somemunakkaan tai muttisoosin kaltaiseen liitoon, vaikka resepti onkin helppo, Alénin mukaan mämmikourillekin sopiva. Luulen, että reseptin grammoina ilmoitetut raaka-ainemäärät ovat osaltaan hillinneet suosiota - kaikkien mämmikourien keittiövarustukseen ei vaaka kuulu. Alla olevaan reseptiin olenkin muuntanut grammat suomalaisessa leivontakulttuurissa tutuimmiksi desilitroiksi.

Browniet ovat erinomaisia sekä rakenteeltaan että maultaan. Tärkeää on, ettei brownieta paista liikaa, mutta se onkin ainoa kohta, jossa täytyy olla tarkkana. Yhden lisäyksen reseptiin kuitenkin tekisin: pieni määrä suolaa tekee aina terää makeissa leivonnaisissa.


****

Henri Alénin browniet eli #somebrownie

350g tummaa suklaata
250g voita
4 1/2 dl (400g) sokeria
6 kananmunaa
4 1/2 dl (250g) vehnäjauhoja
200g pähkinärouhetta
(1/2 tl suolaa)

Sulata paloiteltu suklaa ja voi vesihauteessa. Vatkaa sokeri ja kananmunat kevyesti. Sekoita suklaasula sokeri-kananmunaseokseen huolellisesti. Nostele joukkoon vehnäjauhot sekä halutessasi pähkinät (sekä suola). Sekoita varovasti vain sen verran kuin on välttämätöntä. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai pellille ja paista 180-185 -asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.
Älä paista liian pitkään, sillä brownie on parasta, kun se on keskeltä tahmeaa. Jäähdytä ja nauti.

****

lauantai 22. helmikuuta 2014

Hapankaalipiirakka


Hapankaalipiirakka olkoon kunnianosoitus Sotshin olympiakisoille - onhan hapankaali venäläiseen keittiöön usein yhdistettävä herkku. Piirakassa hapankaalin mielipiteitä jakava maku on mukavan pehmeä, sillä smetana ja hunaja taittavat kirpeyttä.

Me söimme hapankaalipiirakkaa lounaaksi yksinkertaisesti salaatin kanssa, mutta jos piirakan kaveriksi paistaisi hyvää bratwurstia, vaihtuisi mielikuva ruoan kotimaasta hetkessä toiseksi.


****

Hapankaalipiirakka
(yksi iso piirakkavuoka tai useampi pienempi)

pohja
2 1/2 dl vehnäjauhoja
100g voita
1/2 prk (125g) maitorahkaa
ripaus suolaa (noin 1/4 tl)

täyte
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl (oliivi)öljyä
400g hapankaalia
1 prk (120g) smetanaa
n. 2 rkl hunajaa
suolaa
1 kananmuna
n. 2 dl juustoraastetta

Tee ensin taikina valmiiksi. Nypi voi vehnäjauhojen sekaan, lisää suola ja rahka. Sekoita ja laita hetkeksi jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuumenna öljyä paistinpannulla ja kuullota sipulisilppuja siinä keskilämmöllä muutamia minuutteja. Lisää hapankaali ja smetana, anna hautua viitisen minuuttia. Mausta täyte hunajalla ja suolalla. Maista täytettä ja säädä tarvittaessa suolaisuuden, happamuuden ja makeuden tasapainoa. Anna täytteen jäähtyä noin kädenlämpöiseksi ja lisää joukkoon kananmuna sekä noin puolet juustoraasteesta. Sekoita tasaiseksi.

Kaulitse tai taputtele taikina vuokaan/vuokiin sopivaksi. Lisää täyte ja ripottele päälle loput juustoraasteesta. Paista 180-200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes piirakka on kauniin kullan ruskea. Tarjoa salaatin ja/tai bratwurstin kanssa.

****


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Itse tehdyt nachot & tomaatti-korianterisalsa


En voi hehkuttaa itse tehtyjä nachoja teille tarpeeksi. Ne ovat paljon parempia, raikkaampia ja maukkaampia kuin kaupasta ostetut maissilastut. Tuoreista tomaateista ja korianterista tehty salsa saa kokonaisuuden hipomaan täydellisyyttä.

Vinkkiä nachojen tekoon otin arvostelukappaleena saamastani Jonas Cranbyn Texmex alusta alkaen -kirjasta, joka on ollut luetuin keittokirja keittiössämme viime kuukausina. Uskoin myös suolaa ja hunajaa -blogin Jonnaa ja ostin lastuja varten masaharinasta valmistettuja tortilloja. Tai itse asiassa maissisia vaihtoehtoja ei täällä puolessa välin Suomea ollut muita, että sikäli valinta oli helppo.

Jonas Cranbyn mukaan nachoja ei kannata tehdä itse tehdyistä maissitortilloista, sillä niitä ei saa riittävän ohuiksi. Neljä edellistä sanaa herättivät tosin mielenkiintoni. En suostu uskomaan, että se olisi mahdotonta. Tiedän, että masaharinataikinan kaulitseminen on työlästä ja kärsivällisyyttä vaativaa, mutta Cranbyn sanat kuulostavat haasteelta.


****

Itse tehdyt nachot

maissitortilloja
rypsiöljyä
suolaa

Leikkaa maissilastut kolmioiksi. Itse leikkaan koko kasan kerralla veitsellä kahdeksaan osaan. Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen. Paistomittari helpottaa uppopaistamista aivan olennaisesti, sillä öljyn lämpötilan pitäminen tasaisena on tärkeää (muutama aste sinne tänne ei haittaa). 

Paista lastuja pieni määrä kerrallaan noin puolisen minuuttia, nosta lastut reikäkauhalla tai pihdeillä talouspaperin päälle valumaan ja ripottele päälle suolaa.

****

Tomaatti-korianterisalsa

3 kypsää tomaattia
1 (pieni) punasipuli
kourallinen tuoretta korianteria
limettimehua
tuoretta chiliä
suolaa
mustapippuria

Kuutioi tomaatit (poista kannat). Kuori ja silppua sipuli. Mausta tomaatti-sipuliseos reilulla määrällä tuoretta, hienonnettua korianteria. Lisää myös limettimehua, tuoretta chiliä, suolaa ja pippuria. Maistele ja säädä suolaisuuden, hapon ja tulisuuden asteet kohdilleen. Tarjoa salsa nachojen kanssa.

****


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Pomelosalaatti - Yum Som O


Pomelosalaatti on yksi raikkaimmista thaimaalaisen keittiön salaateista. Se on helppo ja nopea tehdä, kunhan citrus maximuksen noin puolimetrisen kuoren on ensin saanut taltutettua.

Muunnoksia pomelosalaatista on monia. Joskus salaatissa on rapuja ja joskus kanaa, mutta kaikille syömilleni versioille yhteistä on sitruksen raikkaus yhdistettynä hieman mausteiseen kastikkeeseen.

****

Pomelosalaatti - Yum Som O

1 pomelo
1/2 punasipuli (tai 1 shalottisipuli)
korianteria (lähinnä koristeeksi)
tuoretta chiliä (tai kuivattua chilirouhetta)
(paahdettuja kookoslastuja)
(katkarapuja)

kastike
1 rkl thaimaalaista kalakastiketta
1 rkl (palmu)sokeria
n. 2 rkl limettimehua

Tee ensin kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Jätä tekeytymään; sokeri saa sulaa kastikkeeseen kunnolla. Kuori pomelo (vaikka samalla tapaa kuin appelsiini) ja ota hedelmälohkojen ympäriltä kalvot irti. Kalvot lähtevät helposti käsin, joten homma käy helposti. Kalvot ovat kitkeriä, emmekä halua niitä syödä.

Kuori sipuli ja viipaloi se aivan ohuiksi siivuiksi. Sekoita sipuli ja pomelo sekä halutessasi katkaravut. Maista kastiketta ja säädä makua tarvittaessa. Lusikoi ensin pieni määrä kastiketta salaatin joukkoon, maista ja lisää tarvittaessa. Silppua salaatin päälle tuoretta chiliä sekä korianteria. Myös paahdetut kookoslastut (tai kookoshiutaleet) sopivat pomelosalaattiin loistavasti.

****

lauantai 8. helmikuuta 2014

Arpa on heitetty!


Ystävät,

kiitos, kun osallistuitte isolla joukolla Thaimaan tuliaisten arvontaan. Jokainen kommentti ilahdutti, olette ihan parhaita!

Voittajia on kaksi, kuten lupasin. Jonna ja Sirkkuli, tutkikaa tarkasti sähköpostinne.

Kaikille lukijoille toivotan mitä ihaninta kevättä Koh Talulla joulukuussa otetun auringonlaskukuvan myötä! Pysykää linjoilla.



torstai 6. helmikuuta 2014

Talvipäivän kattaus: Keitto paahdetusta juuriselleristä ja omenasta & skonssit


Minulta on monesti kysytty, mikä ruokabloggaamisessa on parasta. Maukas ruoka, joka ilahduttaa ja yllättää, on useimmiten palkinnoista paras, niin nytkin. Sekä omenainen juurisellerikeitto että skonssit olivat erinomaisia. Myös uuden oppiminen, itsensä haastaminen ja kehittäminen sekä uusien, tai itselle vieraiden, raaka-aineiden kokeilu ovat asioita, jotka viehättävät. Niin nytkin.

Kokit ja Potit -ruokablogin Instagram-syötteessä on tähän saakka julkaistu vain valokuvia. Nyt oli aika oppia jotain uutta, kun Blogirinki haastoi bloggaajia Valion Crea -kampanjaan liittyen tekemään resepteihin liittyen viidentoista sekunnin mittaiset videot. Olin jo vastaamassa kampanjakyselyyn kieltävästi, sillä ajattelin etten osaa tehdä videota ja totesin, ettei keittiössämme oltu koskaan käytetty maustettuja ruokakermoja. Painoin kuitenkin lähetä napin sijaan deleteä, käänsin asennetta ja vastasin: "Kamppis on minulle kyllä todellinen haaste ja siksi sanonkin kyllä. En ole yhtään kertaa käyttänyt maustettuja kermoja, enkä tehnyt Instagram-videoita. Taas opin jotain uutta!"

Päätin onnistua videoissa ja kokeilla meille uusia tuotteita. Eikä mitään pahaa tapahtunut, maailma on vain taas hieman avarampi.


Keitto paahdetusta juuriselleristä ja omenasta - ensimmäinen Instagram-videoni ikinä!


****

Keitto paahdetusta juuriselleristä ja omenasta

600g juuriselleriä
1 sipuli
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
2 keskikokoista omenaa (esim. Pink lady)
8 dl kasvislientä
1 1/2 dl Valio Crea Aura -ruokakermaa
ripaus muskottipähkinää
sitruunamehua
(suolaa)

Kuori sipuli sekä juuriselleri. Lohko kasvikset reiluiksi paloiksi ja laita uunivuokaan tai pellille. Ripottele päälle suolaa sekä oliiviöljyä. Paahda 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes kasvikset ovat kypsiä ja saaneet väriä.

Kuori omenat kasvisten paahtuessa. Lohko omenat ja poista siemenkodat. Laita kattilaan omenat, kuorittu ja pienitty valkosipulinkynsi, paahdetut kasvikset sekä kasvisliemi. Keitä noin 15 minuuttia eli kunnes myös omenat ovat kypsiä.

Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää ruokakerma. Sekoita ja ohenna tarvittaessa kasvisliemellä. Mausta ripauksella muskottipähkinää, sitruunamehulla sekä tarvittaessa suolalla. Sitruunamehun sijasta hapoksi sopii myös tilkka omenaviinietikkaa.

****


****

Skonssit
20-24 kpl

4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
50g voita
2 dl Valio Crea Mustapekka -ruokakermaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää neste sekä pehmeä voi.
Sekoita taikina nopeasti. Ripottele hieman jauhoja pöydälle ja taputtele taikinasta 2-3 senttiä paksu taikinamatto. Ota pyöreällä muotilla taikinasta ympyräisiä ja laita leivinpaperille. Paista uunin (200 astetta) keskitasolla noin 8 minuuttia tai kunnes skonssit ovat kullanruskeita.

Tarjoa skonssit keiton kanssa. Skonssit maisuvat ihanilta myös iltateellä tai osana brunssipöytää. Mustapippurinen vivahdus toimii erinomaisesti myös silloin, kun skonssin väliin sipaisee mansikkahilloa.

****
Skonssit ovat parhaimmillaan tuoreina.

Reseptit ja videot ovat osa Blogiringin ja Valio Crean yhteistyökampanjaa, jossa bloggaajat luovat reseptejä käyttäen maustettuja ruokakermoja ja päästävät luovuutensa valloilleen videoissa. Videot löytyvät Instagramista #valiocrea -aihetunnisteella. Valio Crea -ruokakermojen joukkoon kuuluvat Mustapekan ja Auran lisäksi myös Kippari, Kolme juustoa, Kolme sipulia sekä uutuustuote Kolme yrttiä.

www.blogirinki.fi


perjantai 31. tammikuuta 2014

ARVONTA!



Minulla on hyviä uutisia: toimme teille tuliaisia Thaimaasta!

Pieniä kaukokaipuuta helpottavia tuliaispaketteja on kaksi, joista toinen on hieman toista runsaampi. Molemmat sisältävät tuotteita sisäiseen ja ulkoiseen käyttöön. Sinun tarvitsee vain jättää kommenttiboksiin viesti ja sähköpostiosoitteesi, mikäli se ei ole helposti saatavissa nimimerkkisi takaa, ja olet mukana arvonnassa.

Jätäthän kommenttisi viimeistään perjantaina 7.2.2014 klo 21.00. Sen jälkeen laitetaan lottokoneisto käyntiin!

torstai 30. tammikuuta 2014

Muna pelastaa pinteestä (munakas salaatilla)


Tuskin mikään muu raaka-aine on niin monipuolinen kuin kananmuna: Sen voi keittää kuorineen tai ilman kuoria, sen voi paistaa, vatkata, vispata, vaahdottaa, erotella tai sujauttaa pizzan päälle. Se pelastaa silloinkin, kun kaapissa ei ole mitään. Paitsi munia. Niitä täytyy olla aina, sillä munattomuus aiheuttaa välittömän hätätilajulistuksen.

Monipuolisuuden lisäksi kananmunan valttikortteja ovat nopeus ja helppous sekä hyvä ravintosisältö ja säilyvyys. Lisään meriitiksi vielä sen, että valkuiaisesta saa marenkia, tuota jumalten herkkua. Munaa on tituleerattu myös maailman täydellisimmäksi ruoaksi. Taidan olla samaa mieltä.


Tuttu munakas saa uutta ilmettä ja lisää ruokaisuutta, kun sen päälle kasataan salaatti. Tarpeen mukaan salaattia voi voimaannuttaa esimerkiksi (musta)pavuilla tai kikherneillä (katso vinkkiä täältä tai täältä), jolloin isompikin nälkä lähtee taatusti. Ja jos tykkäät munajutuista, suosittelen tsekkaamaan myös nämä reseptit:

****

Munakas salaatilla
yhdelle

2-3 kananmunaa
2-3 rkl maitoa tai kermaa (munien määrän mukaan,  1 rkl/muna)
hieman suolaa ja pippuria

tomaatti
(sipulia)
tuoretta basilikaa
balsamicoa
oliiviöljyä

salaattia
oliiveja
fetajuustoa
(ilmakuivattua kinkkua)

Silppua tomaatti ja lisää joukkoon halutessasi hieman sipulia. Lisää myös tuoretta basilikaa, jos sitä on saatavilla ja mausta pienellä määrällä balsamicoa ja oliiviöljyä (ripaus suolaa ja sokeria tekevät myös hyvää). Jätä maustumaan hetkeksi.

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa voimakkaasti haarukalla/pienellä vispilällä, jotta munien rakenne menee kunnolla rikki. Lisää maito tai kerma, mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita. Kuumenna tilkkaa oliiviöljyä pienehköllä paistinpannulla. Kuumenna pannu todella kuumaksi ja ota valmiiksi puuhaarukka tai vastaava. Kaada munakasmassa pannuun ja siirtele puuhaarukalla massaa reunoilta keskelle kunnes massa on melkein hyytynyt. Pienennä lämpöä (induktio tai kaasu) tai ota pois levyltä (perinteinen hella) ja anna massan hyytyä haluamaasi vaiheeseen.

Lusikoi munakkaan päälle salaattia, tomaattisalaatti (neste saa jäädä kulhoon) sekä oliivit, juusto ja kinkku. Syö heti.

****
Keskikokoinen kananmuna. Paino 60g. Energiaa 75 kcal. Hiilihydraattia 0,2g, rasvaa 5,4g, proteiinia 6,6g. Näin kananmuna määritellään Finelin verkkosivuilla.
Yleisemmin määriteltynä kananmuna luokitellaan usein lihan ja kalan kanssa samaan kastiin. 
Varmaan monella on mielessä vahva visio kananmunien käytöstä bodarin perusravintona; valtava määrä kananmunia molskautetaan lasin pohjalle, ja kulautetaan kurkkuun sellaisenaan, täysin raakana ja sekoittamatta. Suupielet pyyhkäistään puhtaaksi kämmenselkään, ja lähdetään salille rankaisemaan rautaa. Onneksi totuuden ei tarvitse olla aivan näin karu, vaan kananmuna taipuu mainiosti myös maukasta ruokaa arvostavan aktiiviliikkujan tarpeisiin. 
Yleistäen voidaan sanoa, että proteiinin tarve aktiiviliikkujalla (etenkin nopeus- ja voimalajeissa) on noin 1,4 - 2g proteiinia vuorokaudessa painokiloa kohti. 60-kiloinen, ahkerasti BodyPumpissa tai salilla kulkeva nainen saa siis kolmen munan munakkaasta noin neljäsosan päivän proteiinitarpeesta. Nopeaa, maukasta ja ravitsevaa! Ostos-TV:n sanoin "ei tässä vielä kaikki": munakkaan päälle laitettava salaatti kartuttaa päivän kasvisannosta varsin mukavasti. Nappaahan siis seuraavalla kauppareissulla mukaan munakenno tai kaksi - ihan vaan varmuuden vuoksi.

Treeniterveisin, Terhi
P.S: Muistetaanhan, että vaikka miten ihastuisi Hannelen ohjeeseen, niin aivan överiksi munakkaan syöntiä ei kannata laittaa - kohtuus kaikessa ja kroppa kiittää.


Tämä juttu on osa yhteistyössä Liikuntakeskus Hukan kanssa toteutettua sarjaa. Personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkonen tsemppaa ruokabloggaajaa lenkkipolulla ja salilla sekä haastaa kehittämään reseptejä hukkalaisten iloksi. Olen merkinnyt kaikki juttusarjaan kirjoitetut jutut tunnisteella Hukka - klikkaa jutun alalaidassa näkyvää tunnistetta ja pääset käsiksi aiempiinkin kirjoituksiin.
Personal trainer ja ravintovalmentaja Terhi Kukkosen kommentit tarjoaa Liikuntakeskus Hukka.



tiistai 28. tammikuuta 2014

Suolakaramellikastike - rakkautta ensi nuolaisulla



Tänään kerroin Kokkipottilan Instagramissa yrttien ja kukkien olevan (melkein) kaikki mitä tarvitsen. Lopulta lisäsin listaan vielä viinin ja rakkauden. Villa Valpurin Akvis mainitsi kommentissaan myös sähköaidan ja kesän, joskaan jälkimmäinen ei kuulema ole välttämätön.

Unohdin listasta yhden tärkeän asian: suolakaramellikastikkeen. Onneksi tuo käsittämätön virhe on nyt korjattu myös Instagramissa.

****

Suolakaramellikastike

2 1/2 dl sokeria
100g voita
1 1/2 dl kuohukermaa 
1/2 - 1 tl laadukasta suolaa

Ota esiin pinnoitettu paistinpannu, puuhaarukka ja pieni vispilä. Mittaa kaikki ainekset valmiiksi. Kaada sokeri pannulle ja säädä levy keskilämmölle. Anna sokerin lämmetä ja liikuttele sitä välillä puuhaarukalla. Kun sokeri alkaa sulamaan, pienennä lämpöä ja sekoita sokeria koko ajan puuhaarukalla, sillä sokeri ei saa palaa. Tavoitteena on toffeen värinen, paahtunut sokeri. Kun sokeri on sopivan väristä, lisää voi parissa, kolmessa erässä. Sekoittele vispilällä varovasti voi ja sokeriliemi sekaisin. Ole kärsivällinen, onnistut kyllä.

Kun seos on tasainen, ota pannu hellalta ja lisää vähitellen joukkoon kerma. Sekoita koko ajan. Jos kastike paukkuuntuu, voit lämmittää sitä varovasti pienellä lämmöllä uudestaan. Lisää lopuksi kastikkeeseen suola ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kastike jääkaapissa.

****

Suolakaramellikastikkeen resepti on julkaistu blogissa jo aiemmin, mutta se ansaitsee ehdottomasti myös oman juttunsa - tulee helpommin löydetyksi.


torstai 16. tammikuuta 2014

Coleslaw punakaalista - väriä elämään!



Väriä elämään, ystävät!

Punakaalista tehty coleslaw on sisar hento valkoisen kanssa maultaan samaa maata, mutta väri valloittaa. Punakaalin väri raikastuu entisestään, kun kaali saa liota etikkaisessa vedessä tuntikausia. Värin lisäksi kaalin rakenne saa uutta potkua liotuksesta - kun kaalin puristaa kuivaksi ja sekoittaa kastikkeeseen, pysyy coleslaw pitkään raikkaana ja rapeana, eikä kulhon pohjalle kerry nestettä.

****

Coleslaw punakaalista

n. 600g punakaalia (1/2 keskikokoinen kaali)
3 porkkanaa

1 dl väkiviinaetikkaa
4-5 dl vettä
1/2 dl sokeria

n. 1 dl majoneesia
n. 1 dl paksua, maustamatonta jugurttia
suolaa
mustapippuria
(ripaus sokeria)

Kuori porkkanat ja poista kaalista uloimmat, huonot lehdet. Raasta porkkanat karkealla terällä ja tee kaalista mahdollisimman ohutta siivua. Voit pätkiä kaalisiivuja lyhyemmiksi. Kiehauta vesi ja lisää siihen sokeri ja etikka. Varmista, että sokeri liukenee nesteeseen. Kaada hieman jäähtynyt etikkaliemi kaali-porkkanasilpun päälle. Sekoita muutaman kerran ja laita jääkaappiin vähintään 4 tunniksi tai yön yli. Sekoita kerran pari välillä, jos uni ei tule silmään.

Siivilöi neste kaali-porkkanasilpusta ja puristele silppua kuivemmaksi. Lisää majoneesi ja jugurtti ja mausta suolalla, mustapippurilla ja tarvittaessa ripauksella sokeria.

Vinkkejä: Jos tykkäät kirpsakasta kaalisalaatista, laita etikkaliemeen 4 dl vettä, viides desi tietysti hieman laimentaa lientä. Voit jättää jugurtin pois ja laittaa sen tilalta enemmän majoneesia, näin salaatista tulee maidoton.

****

Kaalisalaattia lusikoitiin viime viikonloppuna nyhtöpossupurilaisten väliin, kun saimme vieraaksi ihanat naapurimme. Lihan ja salaatin lisäksi väliin laitettiin sipulia ja tomaattia. Burgereiden kastikkeita oli kaksi: kotitekoinen american dressing sekä BBQ-kastike savustetuista tomaateista. Tomaatteja savustaessa pientä savuaromia sai myös silmät, suut ja seinät, sillä savustuspussi ei toiminut ihan niin kuin piti.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

American dressing -hampurilaiskastike


Jos olet aina inhonnut valmista American dressing -hampurilaiskastiketta, olet aivan oikealla internetsivulla. Jos taas olet aina pitänyt tuota majoneesipohjaista kastiketta ainoana ja oikeana, olet siitä huolimatta oikeassa paikassa.

Itse tehty hampurilaiskastike, joka on saanut vaikutteita remoulade-kastikkeesta ja amerikkalaiseksi nimetystä tuubitavarasta, syntyi eräänä arki-iltana, kun edellisen päivän jauhelihapihveistä päätettiin tehtiin pikaiset ruisburgerit. Hampurilaisista ei ole sen enempää kerrottavaa, mutta kastike ansaitsee tulla jaetuksi. Se on kirpsakan etikkaista ja täyteläisen paksua, sopivan suolaista ja hiukan makeaa. Se on sata kertaa parempaa kuin tuubitavara. Se on herkkua ruokapöytään.

****

American dressing -hampurilaiskastike

1 kananmunan keltuainen
2 tl Dijon-sinappia
1 1/2 dl rypsiöljyä
n. 1 rkl omenaviinietikkaa
n. 1 rkl tomaattipyrettä
1 pieni shalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 2 rkl kapriksia
n. 1 tl sokeria
suolaa
ripaus cayannepippuria

Sekoita keltuaisen joukkoon sinappi. Valuta öljyä hiljalleen samalla voimakkaasti vatkaten. Keltuainen ja öljy emulgoituvat majoneesiksi. Kuori ja hienonna aivan pieneksi sipuli ja valkosipulinkynsi. Silppua myös kaprikset. Sekoita kaikki ainekset. Maista ja säädä makuja. Jos mahdollista, anna makujen tasoittua jääkaapissa. Kastike säilyy todistetusti jääkaapissa vähintään viikon verran.

Huom! Kastike syntyi hyvin rennolla kokkausotteella, joten aivan tarkkoja määriä on mahdoton tavoittaa. Näillä määrillä on hyvä lähteä liikkeelle.

****


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails