perjantai 21. marraskuuta 2014

Tarjoilija, lautasellani on ihmisiä!

 
Ruokateatteri on konsepti, joka yhdistää teatterin, tanssin, musiikin ja illallisen - mitä muuta voisi kevyeltä viihteeltä oikeastaan edes toivoa?

Kun sain kutsun Ihmisiä lautasella-esityksen ensi-iltaan Kuopion Sotkulle, raivasin kalenteriani ja piffasin seurakseni siskoni. En osannut odottaa illalta mitään, sillä ruokateatteri oli minulle kokemuksena uusi. Ruokateatteri on Tanssiteatteri Minimin perustajajäsenen, Liisa Ruuskasen, ideoima, monta kulttuurimuotoa yhdistävä esitysformaatti, joka on yhdistänyt ruokaa ja näytelmiä vuodesta 2008 alkaen.

 

Ilta oli elämyksellinen monella tapaa. Kokonaisuus alkoi piirtyä mukavaksi jo ovella, kun tanssija-näyttelijät toivottivat itse vieraat tervetulleiksi ja ohjasivat pöytiin - aivan kuin he olisivat ottaneet vastaan pian yhteisen illallispöydän ääreen istuvat ystävänsä.

Ihmisiä lautasella -esitys kertoo kahden pariskunnan illallisesta ja käsikirjoitukseen on hauskasti ujutetty nykyajan ruokatrendejä ja -ilmiöitä vloggaamisesta ruokahifistelyyn ja perinneruokiin.  Teatteri ja illallinen vuorottelivat osin toisiinsa limittyen, ja ruokalajit oli nivottu enemmän tai vähemmän osaksi juonenkulkua. Tanssija-näyttelijät osallistuvat osin ruokatarjoiluun esityksen lomassa, osan tarjoilusta hoitavat tarjoilijat.

Kuuden näytöksen ja neljän ruokalajin vuorottelu oli luontevaa, vaikka ensimmäisen vaihdoksen kohdalla toivoin ohikiitävän hetken ajan saavani katsoa hyvin kulkevaa näytelmää keskeytyksettä. Mutta kun yhden hyvän keskeytti toinen hyvä, mielenkiinto säilyi. Ruokailuun sai keskittyä rauhassa, mikä on tärkeää, sillä ainakin minulle ruoasta nauttiminen vaatii pysähtymistä. Pääruoan yhteydessä näytelmässä oli pidempi tauko ruokailulle ja seurustelulle.

Illan ruokaa ei paljastettu etukäteen, enkä minäkään yllätysmenua aio paljastaa, mutta hieman esimakua saatte kuitenkin alla olevasta kuvasta. Ruoka oli olosuhteisiin nähden oikein hyvää. Menun suunnittelua ja toteutusta oli rajoittanut keittiötön tila - ruoka tuotiin Sotkulle ruoasta vastanneiden Makumestareiden keittiöstä. Lämpimän pääruoan kohdalla kuljetus tuntui, sillä kun siskon lautasella ruoka oli tulikuumaa, oli se minun lautasellani haaleaa, hyvää kuitenkin. Samassa pöydässä istunut, viehättävä Inkiväärihillo-blogin Päivi kuulosti myös pitävän erityisesti pää- ja jälkiruoista. Erityisruokavaliot huomioitiin esimerkillisesti, mutta viinipaketin lunastaneiden ruokailijoiden paikallistamisessa tarjoilijoilla oli ensi-illassa hieman haasteita.

Ensimmäinen ruokateatterikokemukseni oli mieleenpainuva kokonaisuus. Illan aikana sai kulttuuria monella lusikalla. Tykkään tanssin ja teatterin yhdistävän Tanssiteatteri Minimin tavasta toteuttaa esityksiä ja tulkita tunteita sanojen lisäksi liikkeellä, eikä illallinen hyvässä seurassa voi koskaan olla huono asia.


Ruokateatterin väki tarjoaa monenlaista viihdettä. Mielenkiintoisilta kuulostavat esimerkiksi Puijon majalla järjestettävä Ruokateatterin draamallinen kokkikoulu tai lapsille suunnattu Makuasiaa! -esitys, jossa maistellaan, haistellaan ja puhutaan ruoasta kokkaamisen lomassa.

Ihmisiä lautasella -esitys illallisineen maksaa 59 euroa, mikä on todella kohtuullinen hinta kokonaisuudesta. Viinipaketti oli suorastaan edullinen (19 euroa). Liput ruokateatterin esityksiin on lunastettava ennakkoon.


Esityksen tarjosi Ruokateatteri, lämmin kiitos!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Maapähkinävoi-suklaakeksit



Oli hätätilanne. Täydelliset suklaacookiet olivat päässeet loppumaan ja täytyi tehdä korjaustoimenpiteitä. Superhyviä keksejä on meillä melkein aina, mutta säännöt ovat kuin joulukalenterissa: yksi päivässä. Lääkkeeksi.

Olen leipunut suklaacookieseja niin paljon, että halusin luoda vaihtelun vuoksi toisen maukkaan keksireseptin. Maapähkinävoi-suklaakekseissä makean ja suolainen lyövät cookiesien tavoin yläfemmat. Pähkinäinen maku on selvä mutta ei läpitunkeva ja keksien rakenne on hyvä, kunhan malttaa olla paistamatta keksejä liikaa.

Saa hengittää. Hätätilanne on ohi.


Resepti


Maapähkinä-suklaakeksit
25-30 kpl

100g voita
1 dl maapähkinävoita (makeuttamaton)
1 dl muscovadosokeria (tai fariinisokeria)
1/2 dl sokeria
1 kananmuna
n. 100g suklaata
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl meri- tai vuorisuolaa

Sulata voi ja sekoita maapähkinävoi voisulaan. Lisää sokerit ja kananmuna. Hämmennä tasaiseksi. Rouhi suklaa ja kippaa rouhe sekaan. Sekoita sooda ja suola jauhoihin ja lisää taikinaan. Muokkaa taikinaa vain sen verran, että kaikki ainekset ovat kunnolla sekaisin. Laita taikina kelmun sisään ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään tunti, mielellään yli yön (jos tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä skippaa tekeytymisvaihe).

Jaa taikina 25-30 osaan, pyörittele osaset palloiksi , laita leivinpaperin päälle ja litistä sormilla. Keksit leviävät jonkin verran uunissa, joten jätä niiden väliin vähän hajurakoa. Paista 180-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia. Keksit saavat olla uunista tullessaa pehmeitä, jotta vielä jäädyttyäänkin ne säilyttävät sitkeänpehmeän rakenteen keskustassa.

 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Appelsiinikaakao


Marraskuuta tuntuvat vihaavan kaikki. On pimeää ja märkää, räntää ja vielä pimeämpää. Totta joka sana.

Minä olen marraskuun lapsi ja olen päättänyt olla vihaamatta syntymäkuukauttani. Lapsena marraskuu oli tietenkin lempikuuni, mutta samaa hehkua siihen on aikuisena mahdoton saada. Paras lääke pimeyteen on asennemuutos nuotioretki - tuli on aina yhtä lumoava. Hätätilassa eli räntäsateessa voimme onneksi tuijottaa tulta ja juoda appelsiinikaakaota sisälläkin.
 




 Resepti


Appelsiinikaakao
kaksi annosta

5 dl maitoa
1 dl tummaa kaakaojauhetta
suikale luomuappelsiinin kuorta
8-10 palaa suklaata
sokeria maun mukaan
(Cointreau-likööriä)

lisäksi
kermavaahtoa
raastettua appelsiininkuorta

Vaahdota kerma valmiiksi. Pese appelsiini huolellisesti ja veistä oranssista kuoresta suikale tai pari. Kuumenna maito ja laita sekaan kuorisuikale. Sekoita kuumaan maitoon kaakaojauhe ja raastettu suklaa. Sekoittele ja anna suklaan sulaa. Lisää sokeria maun ja suklaan makeuden mukaan. Voit terästää aikuisten kaakaon tilkalla Cointreau-likööriä, se korostaa appelsiinin makua entisestään.

Kaada kaakao mukiin, lusikoi kermavaahto päälle ja raasta päälle hieman appelsiininkuorta. Myös vanilja ja kaneli sopivat kermavaahdon koristeeksi hyvin.

____

Retketkin kannattaa toteuttaa suomalaisin tuottein, Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan hengessä. Kaakaossa maito ja kerma ovat tietenkin Valion. Hiilloksessa hiljalleen paistuneet Bratwurstit olivat Wurstin tuotantoa ja salaatti syötiin suoraan Plastexin rasioista.

Suomalaista työtä ja tuotantoa tukemalla luomme lisää työpaikkoja Suomeen -  osallistu hyvän tekemiseen kampanjasivustolla 


www.blogirinki.fi

 


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Mangoa, kookosta & chiansiemeniä


Chiansiemenet ovat muutaman vuoden ajan kasvattaneet voimakkaasti suosiotaan. Minttukasvien sukuun kuuluva chia (Salvia hispanica) kasvaa Etelä-Amerikassa luonnonvaraisena, ja kasvin siemenet ovat kuuluneet alkuperäiskansojen ruokavalioon jo kauan ennen ajanlaskumme alkua. Eräiden lähteiden mukaan sana chia on tarkoittanut mayaintiaanien kielellä "vahvaksi tekevää". Siementen loistavista terveysvaikutteista kiinnostuneiden kannattaa hakea tietoa verkosta; sitä löytyy helposti sekä suomeksi että englanniksi.

Parhaimmillaan chiansiemenet mielestäni ovat puuromaisena aamu- tai välipalana, joka on niin herkullinen, että se käy myös jälkiruoasta. Koska chiansiemenet sitovat runsaasti nestettä, muodostavat ne sopivaan nestemäärään sekoitettuna geelimäisen tai vanukasmaisen koostumuksen (unohdetaan se, että koostumuksesta tulee väistämättä mieleen myös sammakonkutu). Tasaisempaa elämää tarvitseva voi surauttaa valmiin puuron tasaiseksi tehosekoittimella.

Chiansiemenet eivät itsessään maistu juuri miltään, joten niiden ympärille on helppo kasata mieleisiä makumaailmoja. Yksi suosikeistamme on mangon ja kookosmaidon yhdistelmä, jota raikastetaan tilkalla limetinmehua.


Resepti


Mangoa, kookosta ja chiansiemeniä
2-3 annosta

2 dl kookosmaitoa (tai esimerkiksi kauramaitoa)
2 rkl chiansiemeniä
1 tuore mango
tilkka limetinmehua
(hieman hunajaa)

Sekoita kookosmaitoon chiansiemenet. Sekoita vielä uudelleen, ettei siemenet muodosta paukkuja. Mausta pienellä määrällä limentinmehua ja tarvittaessa tilkalla hunajaa (esim. 1/2 tl). Kuori mango ja pilko se tai surauta tasaiseksi soseeksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Voit sekoittaa mangon kookos-chiaseokseen tai tarjota sen erikseen. Anna chiansiemenseoksen tekeytyä vähintään vartti, mieluiten yön yli.




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kansallisooppera - elämyksiä keholle ja mielelle

Väliaika ja afternoon tea.

Aiemmin syksyllä sain kutsun tutustumaan Kansallisoopperaan. Ensimmäinen ajatus oli: mitä minä laitan päälle? Ilmeisesti aika moni muukin miettii samaa, sillä oopperan sivuille on koottu vaateasian lisäksi muitakin erinomaisia vinkkejä oopperaetikettiin liittyen. 

Oopperalla onkin usein hienosteleva ja ylellinen kaiku, mikä saa pohtimaan vaatetustakin. Etenkin kun asiaa katsoo puolen Suomen kokoisesta perspektiivistä, tuntuu Töölönlahden rannalla tehtävä taide helposti etäiseltä ja pramealta. Turhaan, sanoisin.

Oopperan iso maistelulautanen oli valloittava makuelämys.

Kansallisoopperassa esitettävä taide, oopperat ja baletit, on toki ylellistä ja prameaa. Mutta se on sitä sanojen positiivisessa merkityksessä. Tanssijoiden taito elää musiikkia kehollaan, Suomen suurimman sinfoniaorkesterin soittama musiikki ja upeat lavasteet tekevät kokonaisuudesta elämyksen, joka on paljon suurempi kuin osiensa summa.

Maistelulautaset elävät sesongin mukaan.

Pääsin muutaman muun ruokabloggaajan kanssa puikahtamaan ennen illan esitystä kulissien taakse, sinne missä taide-elämykset todella tehdään. Näimme ensi-iltaa odottavia, loisteliaita pukuja ja ihastelimme hämmentävän aidolta näyttäviä lavasteruokia. Maalaamossa näimme tulevan esityksen upeita lavastekankaita. Samalla saimme kuulla emänniltämme mielenkiintoisia asioita oopperasta työpaikkana, talon toiminnasta ja illan teoksen juonesta. Päälavalla taisi päästä pari pliétä ja grande jeté-hyppyä, tai ehkä ne oli lähempänä rokkimuuveja - yhden wannabeballerinan muuvit voit katsoa alimmasta kuvasta.

Tutustuimme myös oopperan ravintolaan, Kanrestaan, joka palvelee sekä ooppera- ja balettivieraita että talon omaa väkeä puusepistä tanssijoihin ja soittajista kuorolaisiin. Talon tutustumiskierroksen jälkeen, ennen Onegin-balettia, saimme nauttia herkullisen ruoan, Oopperan ison maistelulautasen. Kauden tuotteita sisältävä lautanen on tilattava etukäteen, ja se suositellaan syötäväksi ennen esitystä. Väliajalla meille oli katettu Afternoon Tea-kokonaisuus, joka oli paitsi herkullinen myös huumaavan kaunis (ylin kuva). Kala-allergiani oli huomioitu tarjoiluissa loistavasti, mikä on aina hyvä merkki keittiön toimivuudesta ja tarkkuudesta.

Maistuisiko pahvipulla?
Näyttävyyttä viimeiselle riville saakka.
Ilta oopperalla oli elämys, jota en unohda koskaan. Se ei ollut ensimmäinen oopperavisiittini, eikä varmasti viimeinen. Ja onneksi oopperalle voi mennä juuri sellaisena kuin on. Päälle voi pukea sellaiset vaatteet, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. Joillekin sopivalta tuntuva vaate on iltapuku, joskaan yhtään iltapukua en illan aikana nähnyt, toiselle farkut tuntuvat parhaalta ooppera-asulta.

Paikalle pyrähtänyt aatelinen otti lavan haltuun muuveillaan.


Elämyksen tarjosi Kansallisooppera, lämmin kiitos!


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Harissa - lempeä tai vahva klassikko


Hieman nuhjaantuneet paprikat, kuivahtamaan päässeet chilit ja valkosipulinkynnet, jotka eivät ehtineet maahan ennen routaa. Eikä kukaan huomaisi mitään, jos en olisi kertonut.

Harissa on pohjoisafrikkalaisen, erityisesti tunisialaisen keittiön makumaailman kivijalkoja. Vaikka harissa käännetään usein suomen kielessä chilitahnaksi, käytän minä mielummin sanaa paprikatahna, sillä ei tarvitse olla chilin ystävä ollakseen harissan ystävä. Maustetahna tai -kastike toimii todella hyvin myös vain hieman potkuisena. Usein laitankin chiliä harissaan maltillisesti ja säädän tulisuutta käyttökohteen mukaan sriracha-kastikkeella tai sambal oelek-tahnalla - mieto tahna on hyvää leivän päällä, tulisempi tahna antaa keitoille ja padoille syvyyttä ja voimaa.



Resepti

 

Harissa-tahna

3 punaista paprikaa
1 shalottisipuli
3 valkosipulinkynttä
3/4 tl juustokuminan siemeniä
3/4 tl kuminan siemeniä
3/4 tl korianterin siemeniä
2 punaista chiliä (tai maun ja chilien tulisuuden mukaan)
1-2 rkl oliiviöljyä
n. 1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa (n. 1/2 tl)

Halkaise paprikat ja putsaa ne kannoista, siemenistä ja siemenkiinnikkeistä. Paahda paprikoita uunissa pellillä leikkauspinta alaspäin noin puoli tuntia (225-250 astetta) tai kunnes paprikoiden kuori on mustunut. Nosta paprikat muovipussiin ja kääräise vielä pyyhkeeseen - paprikat höyrystyvät ja kuoret irtoavat näin helposti.

Paprikoiden tekeytyessä paahda kuivalla pannulla juustokuminen, kuminan ja korianterin siemeniä hetki. Jauha mausteet morttelissa hienoksi. Kuori paprikat, halkaise ja putsaa chilit ja mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen tai sauvasekoittimellesi sopivaan kulhoon. Aja tahna tasaiseksi. Maista ja lisää tarpeen mukaan chiliä tai suolaa.

_____


Tässä reseptissä paprikan määrä on useimpia reseptejä suurempi. Pidän paahdettujen paprikoiden tuomasta makeudesta, joka tasapainottaa tulisuutta. Paprikat tuovat harissaan myös nestettä, joten tällä reseptillä tehden lopputulos on kastikkeen ja tahnan välistä, sopivaa levitettäväksi.

ps. toinen lempeä tai vahva paprikainen klassikko on romesco, suosikki sekin.








keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Ilmat viilenevät, leivät lämpenevät - Croque Monsieur karamellisoidulla sipulilla


Joka syksy käyn kiivasta taistelua kasvimaalla talvea vastaan. Viime syksynä voitin helposti - talvi kääntyi useamman kerran kannoillaan, muistutteli ystävällisesti ennen saapumistaan. Ehdin vaivatta tehdä kaikki tarvittavat syystyöt sadonkorjuusta kitkemiseen ja talvea vasten laitettavien sipuleiden istuttamiseen. Tänä vuonna odottelin päivän liian pitkään, jonka vuoksi rautakanki, kuumavesisuihku ja armoton voimankäyttö ovat olleet enemmän kuin tarpeen. On tarvittu sitä kuuluisaa sisua ja hyviä eväitä kuten klassista Croque Monsieur-leipää tuunattuna.

Ennustan syksyn kääntymistä talveksi tiukan tieteellisillä menetelmillä. Yksi varmimmista menetelmistäni on niin sanottu toppakenkämittari. Käyn työni puolesta useammassa päiväkodissa joka viikko, ja kun eteisen tarralenkkaririvistö vaihtuu viimeistä sissiparia lukuun ottamatta Kuoma-saappaisiin, on syystöillä jo kiire.


Yksi tärkeimmistä syksyn puuhista on talvivalkosipulin istutus. Tänä syksynä se on tehty kahdessa vaiheessa. Ensin paniikissa rautakangen avulla ensimmäisten, liki kymmenasteisten yöpakkasten jälkeen. Ja nyt alkuviikosta, kun lempeä lämpö sulatti viime viikolla sataneen lumipeitteen ja pehmitti maata sen verran, että riittävällä voimankäytöllä talikolla pääsi jääkerroksen läpi. Talvivalkosipulin istutuksesta olen kirjoittanut ennenkin, se on jokavuotinen perinne, lupaus tulevasta satokaudesta. Toinen tärkeä syksyn puuha on korttelin komeimman klapipinon kasaaminen. Kaunis klapipino on lupaus leivinuunipizzasta, tuplajuustolla.
 

Sekä talvivalkosipulin että koivuklapien kotimaisuusaste on tasan sata. Ne ansaitsisivat kylkeensä kaikki suomalaisuudesta tai suomalaisesta työstä kertovat merkit. Samoja merkkejä ovat ansainneet myös Kuoma-kenkiä tekevä Kuomiokoski, muiden muassa Rajamäen etikoista tunnettu Berner sekä Wursti, jotka ovat monien muiden yritysten lailla vahvasti mukana Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjassa

Kampanjan tavoite on sekä tärkeä että selkeä: kertoa suomalaisesta suunnittelusta ja työstä tuotteiden taustalla, auttaa valitsemaan tuotteita, jotka edistävät suomalaista työtä, sekä lisätä suomalaisten tuotteiden myyntiä. Ota haaste vastaan ja lisää omalta osaltasi suomalaisten tuotteiden suosimista. Tee se vaikka alla olevalla reseptillä, joka on ranskankielisestä nimestään huolimatta toteutettu täysin kotimaisin raaka-ainein. Mitä enemmän me kuluttajat teemme tietoisesti valintoja suomalaisuuden puolesta, sitä enemmän saamme pidettyä, ja luotua, työpaikkoja Suomessa.



Resepti


Croque Monsieur eli kinkku-juustoleipä karamellisoidulla sipulilla
2-4:lle

levite
1/2 dl ranskankermaa
1 tl dijon-sinappia
muutama kierros mustapippuria myllystä
hieman suolaa

karamellisoitu sipuli
2 keskikokoista keltasipulia
1 valkosipulinkynsi
loraus öljyä
1 rkl sokeria
1 rkl valkoviinietikkaa TAI 1 tl väkiviinaetikkaa (Rajamäen / Berner)
1-2 rkl vettä

lisäksi
8 paahtoleipäpalaa
palvi- tai korppukinkkua (Wursti)
hyvää juustoa

Sekoita levitteen ainekset sekaisin ja jätä tekeytymään. Kuori sipulit ja valkosipulinkynsi, puolita ja siivuta sipulit, silppua valkosipulinkynsi. Lorauta pannulle öljyä ja kuullota sipulisipellyksiä kaikessa rauhassa miedolla lämmöllä. Kun sipulit ovat hieman pehmenneet, lisää vesi, valkosiinietikka ja sokeri. Sekoita ja anna sipulien hautua ja makeutua pienellä lämmöllä pehmeiksi. Samalla neste tiivistyy ihanan makeaksi ja tahmaiseksi herkuksi.

Voitele leivät levitteellä. Laita leipien päälle juustoviipaleet (tai pari) ja kinkkuviipaleet (tai pari). Laita sipulia joka toiselle leivälle. Paina kaksi leipää, sipulillinen ja sipuliton, yhteen. Paista pannulla, uunissa tai voileipägrillissä rapeiksi pinnalta. Syö heti, mieluiten pihalla.

_____

Olemme Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan kanssa mukana tekemässä hyvää. Toukokuusta saakka olemme kerran kuussa muistuttaneet sekä itseämme että teitä muita Sinivalkoisista jalanjäljistä. Ja ainakin meidän pienperheen tietoiset valinnat suomalaisen työn puolesta ovat lisääntyneet. Aina se ei ole mahdollista, se on pakko todeta, mutta monessa arjen mutkassa valinta on mahdollinen. Onneksi.


www.sinivalkoinenjalanjalki.fi

www.blogirinki.fi


tiistai 28. lokakuuta 2014

Itse tehty ricotta



Heti kärkeen on todettava, ettei otsikko pidä paikkaansa. Sana ricotta paljastaa jo kaiken. Se nimittäin tarkoittaa uudelleen keitettyä, mikä ei tämän itse tehdyn juuston kohdalla ole totta. Juusto on keitetty vain kerran.

Aivan oikea ricotta tehdään maidon herasta, joka on se osa maidosta, joka perinteisesti tehdyissä juustoissa jää jäljelle - niin nytkin. Kaikesta epäaitoudesta huolimatta ricotta on kuvaavin nimitys tälle kotijuustolle, sillä rakenne ja maku vastaa pehmeää ja hieman makeaa ricottajuustoa.

Ensimmäisen kerran teimme itse ricottaa serkkujuhliin, joissa juustoa tarjoiltiin leivän päällä marinoidun munakoison ja balsamicosiirapian kanssa. Tyrmäävän hyvä yhdistelmä! Ricottaa on käytetty myös sitruunan ja yrttien tai pinaatin kanssa pastan seassa sekä syöty purkista siltään. Maku on yhtäaikaa raikas ja pehmeä, täyteläinen ja kevyt.


Nyt jääkaapissa on purkillinen heraa, sen oikean ricotan ainesosaa. Se on erinomainen syy tehdä ihan oikeaa, kahdesti keitettyä ricottajuustoa.


Resepti



Itse tehty ricottajuusto

4 dl täysmaitoa
1 dl kuohukermaa
1/4 - 1/2 tl suolaa
1 1/2 rkl sitruunamehua

Tarvitset juustonvalmistukseen paistomittarin, jolla voit mitata riittävän tarkasti kuumennettavan nesteen lämpötilaa. Mittaa maito ja kerma kattilaan ja mausta seos suolalla. Sekoita. Purista ja mittaa valmiiksi sitruunamehu odottamaan - älä kaada sitä vielä kattilaan.

Lämmitä maito-kermaseosta keskilämmöllä samalla rauhassa sekoitellen. Varo polttamasta pohjaan. Seuraa tarkasti lämpötilan kohoamista (ja raportoi siitä koko ajan isoon ääneen). Kun mittari näyttää 88 astetta, ota kattila pois levyltä ja kaada joukkoon sitruunamehu. Pyöräytä kauhalla muutaman kerran ja jätä viideksi minuutiksi tekeytymään. Älä koske kattilaan.

Juustomassan juoksettuessa valmistele harso- tai suodatinpussiviritys, johon juustomassa mahtuu valumaan. Voit esimerkiksi vuorata siivilän harsokankaalla (laita tarvittaessa useampi kerros, jos harso on harvaa) tai avata useamman suodatinpussin ja sommitella ne limittäin siivilään. Yhteen suodatinpussiin pieni juustomassa (kuten tässä reseptissä) mahtuu nipinnapin.

Kaada juustomassa viiden minuutin tekeytymisen jälkeen valumaan. Valuta 1 1/2 - 2 tuntia haluamastasi koostumuksesta riippuen. Kahden tunnin kohdalla juusto on jo pehmeää ja hyvin levittyvää, mutta ei valuvaa. Kahden ja puolen tunnin ajan valunut juusto on rakenteeltaan jo selvästi kiinteämpää ja hieman rakeisempaa.

Mausta juusto halutessasi yrteillä, mustapippurilla tai esimerkiksi valkosipulilla. Itse tehty ricotta sopii erinomaisesti levitteeksi (kuten kuvassa yllä) tai vaikkapa pastan joukkoon.

_____

Resepti on mukaelma Smitten Kitchenin ricottareseptistä.


maanantai 27. lokakuuta 2014

Shikaanit suoriksi - suklainen kahvipannacotta (+kilpailu)


Aina ei tarvitse kiivetä vuoren yli. Joskus voi myös kulkea aidan matalimmasta kohdasta tai karauttaa perille oikoreittiä. Ja välillä oikoreittiä pitkin voi loikkia menemään myös keittiössä.

Oikominen ei välttämättä tarkoita mausta tinkimistä. Mutta se tarkoittaa enemmän aikaa itselle tai läheisille - aika hyvä syy vetää silloin tällöin shikaanit suoriksi. Suklaisen kahvipannacotan reseptissä päämäärään kuljetaan rattia kääntämättä: jälkkäri koostuu vain kahdesta ainesosasta.

 

Nyt on sinun vuorosi!

Paulig haastoi neljä Blogiringin bloggaajaa kehittämään Frezza-reseptin - tämä helppo pannacotta on minun tuotokseni (resepti alla). Nyt on sinun vuorosi. Haastan sinut loihtimaan reseptin, jossa käytät Frezza-juomaa. Ohje voi olla helppo tai vaikea, nopea tai hidas, aivan kuten haluat. Anna ideoiden lentää!

Lähetä reseptisi minulle sähköpostitse (kokitjapotit (at) gmail.com) viimeistään 23.11.2014. Testaan kaikki reseptit ja valitsen yhden voittajan, jolle Paulig lähettää tuotepalkinnon. Jotta palkinto osataan lähettää oikeaan osoitteeseen, laitathan reseptiä lähettäessäsi mukaan myös osoitetietosi. Bonuksena minä lupaan lähettää pientä ja kivaa voittajalle sekä kahdelle muulle reseptinsä lähettäneelle keittiötaiturille. Toteutan ja kuvaan voittajareseptin ja julkaisen sen kisan päätyttyä myös täällä Kokkipottilassa.

Kannattaa myös kuvata Frezza-resepti ja merkitä se hashtagilla #frezzaresepti Instagramissa, Twitterissä tai Pauligin Facebook-sivulla. Yhdelle arpaonniselle #frezzaresepti'n julkaisijalle on luvassa Iloleipurin ja Pauligin tuotteita sisältävä paketti (arvo 100 euroa).



Resepti

 

Suklainen kahvipannacotta (3-4 annosta)

1 pullo (250ml) Frezza Mocca-juomaa
1 1/2 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan vähintään viideksi minuutiksi. Kuumenna noin 1/2 dl Frezza-juomaa kattilassa liedellä tai kulhossa mikrossa. Kun liivatelehdet ovat pehmeitä, purista niistä vesi pois ja lisää kuumaan nestetilkkaan. Sekoita, kunnes seos on tasaista. Lisää loppu Frezza samalla huolellisesti sekoittaen. Kaada seos kolmeen-neljään jälkiruokakippoon ja nosta jääkaappiin hyytymään. Anna pannacotan hyytyä rauhassa, vähintään neljä tuntia. Tarjoile esimerkiksi pähkinä- tai keksimurujen kanssa.


www.blogirinki.fi


perjantai 24. lokakuuta 2014

Sametinpehmeä suklaakakku


"Tiedätkö, miksi rakastan kokkaamista? Päivällä mikään ei ole varmaa, mutta jos lisään suklaaseen keltuaisia, sokeria ja maitoa, tiedän, että siitä tulee paksua. Se lohduttaa."
 -Julie elokuvassa Julie & Julia-             




Resepti

 

Sametinpehmeä suklaakakku

pohja
150g grahamkeksejä (tai digestiivejä)
100-125g voita
(2 rkl ruokosokeria, jos käytät makeuttamattomia keksejä)

täyte
3 keltuaista
1 dl sokeria
3 rkl maissitärkkelystä
1/4 tl meri- tai vuorisuolaa
4 1/2 dl täysmaitoa
250g suklaata*

lisäksi
vispikermaa
hieman sokeria 
suklaasta vuoltuja lastuja

Hienonna pohjan keksit tehosekoittimessa. Lisää keksimuruun sulatettu voi. Sekoita ja kaada leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (tai piirakkavuokaan). Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle ja reunoille. Kuvassa oleva kakku on tehty noin 18 senttiseen vuokaa, mutta sekä keksimurua että täytettä jäi yli. Laita pohja jääkaappiin vähintään tunniksi.

Erottele keltuaiset valkuaisista (säilytä valkuaiset ja tee niistä vaikka pavlovapohja). Vatkaa keltuaisia kevyesti, kunnes seos muuttuu vaaleankeltaiseksi. Jätä odottamaan. Mittaa toiseen kulhoon valmiiksi sokeri, suola ja maissitärkkelys, sekoita.

Laita kattikaa maito ja paloiteltu suklaa. Kuumenna lempeällä lämmöllä ja sekoittele samalla. Suklaa sulaa maidon joukkoon. Kaada kattilaan vähitellen kuiva-aineseos samalla sekoittaen. Nosta hieman lämpöä, sekoita koko ajan. Sekoita, kunnes ohut liemi muuttuu paksummaksi, koostumukseltaan sulatettua suklaata muistuttavaksi kiisseliksi. 

Kaada kananmunankeltuaiset kiisseliin ohuena nauhana samalla sekoittaen. Sekoita edelleen, kunnes seoksesta tulee paksua ja sileää. Ota pohja jääkaapista ja kaada täyte pohjan päälle. Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään neljäksi tunniksi.

Koristele kakku suklaalastuilla ja tarjoa pehmeän kermavaahdon kanssa. Vadelmat sopivat erinomaisesti raikastamaan kokonaisuutta.

* Käytin kahdenlaista suklaata: tummahkoa suklaata (50%, 200g) ja maitosuklaata (50g). Tällöin 1 dl sokeria riittää. Mikäli käytät tummempaa suklaata, voi sokerin määrää lisätä 1/2 dl:lla.




torstai 23. lokakuuta 2014

Pad Thai eli paistettu nuudeli


Pad Thai eli paistettu nuudeli on niitä ruokia, joilta Keski- ja Etelä-Thaimaassa matkatessa on vaikea välttyä; sitä on tarjolla joka paikassa. Maku-lehden tekemän kyselyn mukaan Pad Thai on monen mielestä paras thairuoka. Jos paistetun nuudelin maut on saatu kohdilleen, onkin se todella, todella hyvää. Toisaalta olen saanut Thaimaassa monta kertaa keskinkertaisestikin onnistunutta, jopa mitäänsanomatonta, Pad Thai-ruokaa. Kaikkein parasta paistettua nuudelia sain viime talven reissulla, kröhöm, kun tein sitä itse.

Thairuokakurssilla Huan Hinissä opin täydellisen Pad Thai-kastikkeen suhdeluvut (5:5:3) sekä jo monesti käyttämäni kikan riisinuudelin käsittelyssä. Nyt tarkkana siis, sillä näillä paikallisilta oppimillani vinkeillä saa paistetusta nuudelista erinomaista.


Jotta nuudelien rakenne säilyisi hyvänä ja napakkana vielä paistettaessakin, ei niitä kannata keittää lainkaan. Keittämisen sijaan riisinuudeleita liotetaan kylmässä vedessä parisen tuntia ennen paistamista. Voit myös laittaa ne kylmään veteen jääkaappiin aamulla, ja kokata Pad Thaita vasta illalla. Kuumassa vedessä pehmennetty riisinuudeli menee paistettaessa hyvin helposti ylikypsäksi. Paikalliset tekevät ruokansa usein tuorenuudelista, jolloin liottamista ei tarvitse tehdä - moisesta Suomessa voi vain haaveilla.

Toinen tärkeä paistetun nuudelin onnistumisen edellytys on hyvä kastike. Kun tamarinditahnan, palmusokerin ja kalakastikkeen seoksen suhde on 5:5:3, tulee kastikkeeseen juuri sopiva suolaisuuden, kirpeyden ja makeuden liitto.

Pad Thai on vähän niin kuin paistettu riisi, paikallinen pyttipannu, jota voi soveltaa makumieltymysten mukaan: nuudeleiden sekaan voi laittaa kasviksia, lihaa, rapuja tai, kuten perinteisimmin Thaimaassa, tofua. Usein tofu kuuluu ruokaan, vaikka lisänä olisikin kanaa tai porsasta. Paistetun riisin tapaan Pad Thain perinteisesti kananmunaa, mutta halutessaan sen voi jättää poiskin.


Resepti

 


Pad Thai eli paistettu nuudeli thaimaalaisittain
2-4:lle

kastike*
1 dl tamarinditahnaa
(hieman vettä)
1 dl palmusokeria
4 rkl kalakastiketta

nuudelit
100g leveää riisinuudelia (kuivapaino)
vettä nuudelien liottamiseen
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä
1 shalottisipuli
n. 100g kiinteää tofua (tai vähemmän, jos lisänä on muutakin proteiinia)
1 kananmuna
reilu kourallinen mungpavun ituja
pieni kourallinen maapähkinöitä paahdettuina (myös cashewpähkinät käyvät)
ruohosipulia tai valkosipulinversoja

lisäksi
tuoretta chiliä silppuna
limetinlohkoja
osa  kastikkeesta (yllä)


Laita riisinuudelit kylmään veteen likoamaan vähintään kaksi tuntia ennen ruoanlaittoa. Kun nuudelit ovat lionneet riittävästi, kaada vesi pois.

Valmista kastike. Jos käyttämäsi tamarinditahna on paksua, ohenna sitä vedellä, jotta saat siitä valuvaa, koostumukseltaan hieman ketsuppia löysempää lientä. Lisää tamarindin joukkoon palmusokeri ja keitä pienellä lämmöllä noin viisi minuuttia eli kunnes sokeri on sulanut. Lisää kalakastike ja anna makujen tiivistyä liedellä vielä toiset viisi minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja jätä jäähtymään.

Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet sekä sipuli. Kuullota keskilämmöllä sipulisilppuja muutama minuutti. Lisää kuutioitu tofu, lisää hieman lämpöä ja paista tofuun hieman pintaa samalla sekoittaen. Lisää sitten kananmuna, sekoita reippaasti ja "hakkaa" lastassa hyytyvää kananmunaa silpuksi. Kumoa pannulle nuudelit sekä aluksi noin puolet tekemästäsi kastikkeesta. Sekoita ja paista koko komeutta muutamia minuutteja. Lisää idut, sekoita ja maista, lisää tarvittaessa hieman kastiketta. Ripottele päälle pähkinät ja ruohosipulisilppu.

Jos teet ruokaa vain itsellesi, voit säätää maut kohdilleen limettinmehulla ja kastikkeella jo pannulla, tarvittaessa käytä myös kalakastiketta ja palmusokeria. Jos syöjiä on monta, kannattaa limetinlohkot ja osa kastikkeesta laittaa pöytään tarjolle.

*kastikemäärä riittää siis myös pöytämausteeksi. Kastike säilyy hyvin jääkaapissa kannellisessa rasiassa. Jos pidät miedoista mauista, voit myös puolittaa määrät (50ml+50ml+30ml) tätä reseptiä varten.

____

Pad Thain kastikereseptin opin siis thairuokakurssilla Hua Hinissa, muutoin resepti on oma sovellukseni. Kurssilla laitoimme ruokaan myös suolattua retiisiä (salty radish) sekä kuivattuja katkarapuja - ne tuovat Pad Thaihin lisää autenttisuutta ja mahtavia sävyjä. 


lauantai 18. lokakuuta 2014

Fregola-kaalitabbouleh


Satokausi alkaa olla taputeltu, sillä liki kymmenen asteen yöpakkasista ei monikaan kasvi pidä. Lehtikaali on tietysti luku sinänsä; tyyppi vain paranee saadessaan pakkasöiden kuuran päällensä. Yllättäen myös ruusukaali on ollut sitkeä tapaus. Eilen keräsin viimeiset, yön aikana jäätyneet pikkukaalit suoraan pakastepusseihin ja laitoin pussit pakastimeen. Tänään taas löysin yllättäen lehtikaalipöheikön alta kauniisti kerälle kiertyneen kurttukaalin. Aina en pysy aivan luonnon vauhdissa mukana.

Kurttukaali säilyi sulattaessa raikkaana ja napakkana, ja osa kaalista päätyi tabboulehin kaltaiseen salaattiin. Bulgurin sijaan tein salaatin fregolasta, joka on pientä, paahdettua pastaa. Paahtamisen ansiosta fregolassa on aivan erityisen maukas ja syvä, hieman pähkinäinenkin maku. Hella & Herkku-kaupan Anna, jolta fregolaa Helsingissä käydessäni hankin, vinkkasi pastan sopivan hyvin myös keittoihin ja risottomaiseksi ruoaksi - kannattaa kurkata Annan fregola-simpukkapata ja Jonnan kasvisfregola.


Resepti



Fregola-kaalitabbouleh
2:lle pääruoaksi, 4-6:lle lisäkkeeksi

2 dl fregolaa
1 valkosipulinkynsi
reilu loraus oliiviöljyä
noin 4 dl laimeaa kasvislientä (tai vettä)
2 tomaattia
1 punainen paprika
2 kourallista kaalisilppua (valkokaali, lehtikaali tai kurttukaali)
kourallinen lehtipersiljaa
puoli kourallista minttua
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua
(ruohosipulia)

Silppua tomaatit, paprika ja kaali pieneksi silpuksi. Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. Kuumenna kasvisliemi tai vesi kiehuvaksi. Liemen kiehuessa kuumenna kattilassa tai pannulla tilkka oliiviöljyä ja pyörittele hetki valkosipulisilppua öljyssä. Kaada sekaan fregola ja sekoita. Lisää kuumaa kasvislientä vähitellen, aivan kuin tekisit risottoa. Fregola on valmista noin viidessä minuutissa. Maista välillä ja lopeta keittäminen, kun pastassa on jäljellä vielä hyvä purutuntuma. Jäähdytä pasta välillä sekoittaen, mikäli haluat kylmää salaattia.

Sekoita kaikki salaatin ainekset. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Säädä maku sinulle sopivaksi.





sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Romesco - lempeä tai vahva kastikeklassikko


Romesco on katalonialainen kastike, jonka pääraaka-aineita ovat paprika ja mantelit. Tässä tapauksessa vahvistin kaksikon kolmikoksi, sillä viimeiset oman sadon tomaatit olivan vihdoin punastuneet huoneenlämmössä, eikä niden määrässä silloin säästellä*. Kastike on parhaimmillaan, kun kasvikset malttaa paahtaa uunissa lempeän makeiksi - samalla niistä saa helposti säikeisiksi jäävät kuoret irti. Pikaromescon voi surauttaa myös raaoista vihanneksista, mutta silloin kastike saattaa tarvita ripauksen sokeria makeutukseksi.

Me dippasimme romescoon mausteisia lohkoperunoita (patatas bravas), joissa oli voimakas makumaailma: vahvaa savupaprikaa, valkosipulia ja suolaa. Sen vuoksi jätin kastikkeen tavallista lempeämmäksi, tasapainottaamaan kokonaisuutta. Käytin kastikkeessa tavallista, makeaa paprikajauhetta ja laitoin chiliä hyvin maltillisesti. Romesco-kastike sopii, vahvana tai lempeänä, rapujen, kalan, kasvisten tai lihan kylkeen. Myös pasta pitää sekä sen rouheasta rakenteesta että mausta - yhden pastareseptin jaankin teille aivan pikapuoliin.


Resepti

 

Romesco-kastike

2 punaista paprikaa
3 keskikokoista tomaattia
1 dl manteleita
2-3 valkosipulinkynttä
1/2 tl (savu)paprikajauhetta
tuoretta chiliä maun mukaan (tai hieman esimerkiksi sriracha-kastiketta)
1-2 rkl sherryetikkaa tai punaviinietikkaa (tai vaaleaa, mietoa etikkaa)
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa

Halkaise paprikat ja poista siemenet kiinnikkeineen. Puolita tomaatit. Laita vihannekset leikkauspinta alaspäin leivinpaperin päälle ja paahda niitä kuumassa (225-250 astetta) uunissa. Ensin irtoaa tomaattien kuoret, joten voit noukkia tomaatinpuolikkaat pois (voit myös kaltata tomaatit, jos paahdat paprikoita esimerkiksi grilissä). Ota paprikat pois uunista vasta, kun niiden kuori on liki kokonaan mustunut. Laita paprikat hetkeksi muovipussiin höyrystymään, näin saat kuoret irti helposti.

Laita kaikki kastikkeen raaka-aineet tehosekoittimeen ja aja rouheaksi soosiksi. Lisää tarvittaessa hieman öljyä, jos haluat kastikkeesta juoksevampaa.

*tomaatteja laitoin tällä kertaa viisi, kolme on hyvä keskiarvo.




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Nopea ruusukaalisalaatti ilmakuivatulla kinkulla ja cashewpähkinöillä


Tänä vuonna pihallamme kasvoi ensimmäistä kertaa ruusukaalia. Yhden kerran aiemmin olen kyllä istuttanut ruusukaalia, mutta silloin mokomat kaalikoit rusikoivat taimet, ennen kuin kaalit olivat edes ehtineet juurtua. Nyt kaalinkasvatus onnistui. Päätin voittaa *****leen öttiäiset ja kokeilin kaikkia luomuviljelyyn soveltuvia keinoja. Tehokkaimmaksi osoittautui toukkien ahkera nyppiminen lehtien alapinnoilta. Muilta tuholaisilta onneksi vältyimme, ja sato on ollut laadukasta ja aivan käsittämättömän maukasta.

Ruusukaalin maku on parhaimmillaan vuoden viimeisien kuukausien aikana, eli juuri nyt, ja myös kotimaisen sadon saatavuus on nyt hyvä. Pienet kaalit ovat viime vuosina saaneet uutta nostetta, eikä laitoskeittiöiden ylikypsäksi keittämällä pilatut kaunokaiset ole enää ainoa mielikuva ruusukaaleista. Suosittelen kokeilemaan esimerkiksi ruusukaalia itämaisin maustein tai ruusukaali-pekonipaistosta.

Omat ruusukaalit olemme syöneet siltään, paahdettuina sekä herkullisena ja helppona ruusukaalisalaattina. Salaatti on raaka-aineiltaan yksinkertainen: ruusukaalia, ilmakuivattua kinkkua ja hieman cashewpähkinöitä. Hieman sitruunamehua hapoksi sekä mausteeksi suolaa ja pippuria ja salaatti on jo valmis.

Hyvää ruusukaaliviikkoa!




Resepti

 

Nopea ruusukaalisalaatti
2 annosta tai useammalle lisäkkeeksi

400g ruusukaalia
muutama ilmakuivatun kinkun viipale (esim. 80g)
kourallinen cashewpähkinöitä

sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

Poista ruusukaaleista kannat ja mahdolliset huonot lehdet. Hienonna veitsellä tai raasta kaali silpuksi. Paahda kuivalla pannulla ilmakuivatun kinkun viipaleet rapeiksi. Rouhi kinkkuviipaleetkin pienehköksi silpuksi. Paahda halutessasi myös cashewpähkinöitä.

Jos haluat, voit pyöräyttää ruusukaalia nopeasti pannulla pienessä määrässä oliiviöljyä. Älä päästä kaalia pehmenemään liikaa, nopeus on valttia. Salaatti maistuu kyllä erinomaiselta raakanakin, joten pannulla käyttämisen voi skipata, mutta kaalin maku syvenee ja pyöristyy sen lämmetessä.

Purista kaali sekaan hieman sitruunamehua ja sekoita ruusukaalit, kinkkusilppu ja cashewpähkinät. Mausta suolalla ja mustapippurilla.




maanantai 29. syyskuuta 2014

Helpot valkosipulisimpukat


Tämän helpommaksi ei alkuruoan tai iltapalan tekeminen voi enää tulla eikä mennä: avataan simpukkapurkki, avataan voipaketti ja näytetään yhdistelmälle pannua tai uunia. Lisäkkeeksi sopii tomaatti, tuore timjami ja vaalea leipä.

Helpot valkosipulisimpukat sopivat niihin hetkiin, kun aika tai energiataso ei riitä monimutkaisten pikkuruokien valmistukseen. Viime viikkoina niitä hetkiä onkin riittänyt, mutta kyllä se tästä taas helpottaa. Simpukat voi laittaa uuniin myös yllätysvieraiden kolkuttaessa ovea, sillä sekä säilykesimpukat että voi säilyvät hyvin kaapissa avaamattomana. Alle kymmenessä minuutissa simpukat ovatkin jo valmiita tarjottavaksi.


Toissa kesänä saimme kotikeittiöön testattavaksi kolmenlaista valkosipulivoita, joista arvioitiin sekä makua, käytettävyyttä että ulkonäköä. Tykkäsimme voista, jossa valkosipulia oli runsaasti, näkyvinä ja pienehköinä hiutaleina. Valion uudessa valkosipulivoissa onkin syvä ja mukavan voimakas valkosipulin maku, mutta maku on kuitenkin pehmeä, ei kitkerä. Simpukoiden lisäksi testasin voita myös grissinien leivonnassa loistavin lopputuloksin. Myös esimerkiksi sipulin kuullottamisessa valkosipulivoi on toimiva, sillä kun lämpötila on maltillinen, ei valkosipuli pala vaan antaa hyvää makua.



Resepti




Helpot valkosipulisimpukat
2-4:lle

simpukat
200g (1 prk) savustettuja simpukoita
n. 50g valkosipulivoita
ripaus suolaa

lisäksi
tomaattia kuutioina
tuoretta timjamia
vaaleaa leipää tai patonkia


Voit valmistaa ruoan joko paistinpannulla tai etanapannuilla. Laita simpukoita etanapannujen koloihin. Yhteen koloon mahtuu keskimäärin kaksi simpukkaa. Ripottele pieni määrä suolaa simpukoiden päälle. Laita jokaiseen koloon myös valkosipulivoita. Paista 200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia eli kunnes voi on sulanut ja simpukat ovat kuumia. Ota pannut uunista, lusikoi simpukoiden päälle kuutioitua tomaattia sekä tuoretta timjamia. Tarjoa vaalean leivän tai patongin kanssa. Leivänpalasella saat talteen koloihin jääneen valkosipulivoin.

Jos valmistat simpukat  pannulla, laita valutetut simpukat sekä kuutioitu voi lämmitetylle pannulle ja paista muutama minuutti. Tarjoa kuten edellä.


www.blogirinki.fi


 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Salaatti syksylle: lehtikaalia, kvinoaa ja punajuurta


Syksyn mehevimmän salaatin pääraaka-aineet löytyivät kasvimaalta siitäkin huolimatta, että pakkasyöt ovat tehneet jo selvää monesta kasvista. Siinä missä kesäkurpitsan loppusato pehmeni yhdessä yössä, kun tarhuri ei ollut katsonut sääennusteita, ovat punajuuri ja lehtikaali huimia sissejä. Ne eivät hetkahda syksyn myrskyjä, halloja ja jäätäviä sateita, vaan kasvavat ja pulskistuvat syksyn saapuessa - salaatti onkin ylistys syksylle.

Jos sipsejä ei lasketa, pidän lehtikaalista eniten juuri näin: raakana ja raikkaana. Kun lehtikaalin silppuaa pienehköksi ja möyhii sekaan hieman öljyä ja pienen hippusen suolaa, pehmenee jämäkän kaalin rakenne ja samoin taittuu myös aavistuksen ruohomainen maku. Punajuuri sopii lehtikaalin pariksi todella hyvin, erityisesti kun sen paahtaa uunissa reunoilta rapeutuviksi lanteiksi. Kvinoa tekee salaatista entistä ruokaisamman, sillä se sisältää lehtikaalin lailla hyvän määrän nälkää pitävää proteiinia. Fetajuuston sijaan päälle voi laittaa paistettua vuohenjuustoa, valitse oma suosikkisi.



Resepti



Lehtikaali-kvinoa-punajuurisalaatti fetajuustolla

nippu lehtikaalia
1-2 tl oliiviöljyä + ripaus suolaa

n. 1 dl kvinoaa
vettä keittämiseen (+ hieman suolaa)
2-3 punajuurta
huiskaus oliiviöljyä
huiskaus vaaleaa etikkaa (esim. vaalea balsamico)
fetajuustoa

kastike
1 osa vaaleaa etikkaa
1 osa oliiviöljyä
hunajaa
suolaa 

Olen samaa mieltä kanssasi. Resepti ei ole kovin tarkka. Tämä on niitä ruokia, joissa omaan makuun on pakko luottaa, sillä kyseessä on suolan, makeuden ja hapon pyhä kolminaisuus. Maistele ja säädä oman makusi mukaan, silloin siitä tulee hyvä. Kukaan muu ei osaa tehdä sinun suullesi parempaa

Huuhdo ja kuivaa lehtikaalit. Poista paksu lehtiruoti. Revi tai pieni veitsellä kaalinlehdet. Sekoita kulhossa kaalisilppu ja pieni määrä öljyä ja suolaa. Käsin möyhien saat parhaan lopputuloksen. Keitä kvinoa paketin ohjeen mukaan. Keitä mielummin hieman ali kuin yli, sillä al dente kvinoa pysyy ilmavampana. Voit maustaa kvinoan keitinveden ripauksella suolaa. Kvinoan keittyessä paahda kuoritut punajuurilantit (noin 1/2 senttiä paksut) 180 asteisessa uunissa. Ennen uuniinlaittamista huiski lanteille vähän öljyä ja etikkaa sekä suolaa. Huomaa, että kun suolaa laitetaan moneen palaseen, kannattaa sen määrän kanssa olla maltillinen. Paahda punajuurilantteja, kunnes ne ovat paahtuneet reunoilta hieman rapeiksi (noin 10-15 minuuttia).

Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Jos hunaja ei suostu sekoittumaan, lämmitä kastiketta hieman mikrossa tai kattilassa. Kokoa osasista kokonaisuus. Sekoita hieman jäähtynyt kvinoa lehtikaalin ja punajuurilanttien kanssa. Sekoita joukkoon kastike. Maista ja säädä makuja tarvittaessa. Viimeistele salaatti fetajuustolla.



maanantai 22. syyskuuta 2014

Syksy purkissa - mausteinen pihjalanmarjahyytelö

 

Kun kesä alkaa kääntyä syksyksi, purnaan aina hetken. En haluaisi luopua kesän valosta ja vapaudesta, raikkaasta vihreydestä. Mutta sitten kun syksy saa siivet alleen, ja värit ylleen, ihmettelen, miksi en taaskaan ottanut vastaan tätä upeaa vuodenaikaa innolla - syksyhän on ihan mahtavaa aikaa.


 

 

Syksyssä parasta on värikkyys. Värien kirjo on valtava sekä puiden ja pensaiden lehdissä että syksyn sadossa. Kuvissa olevat väriterapiapalat on tallennettu meidän pihallamme. Sadon sävyt ovat hämmentävät moninaisia. Lehtikaali keikistelee vielä täydessä vihreydessään ja ruusukaalit (ekat ikinä!) näyttävät suorastaan heleiltä, kun taas munakoiso ja viinirypäleet ovat miltei mustia. Tomaatin väriloisto on vain parantunut syksyn edetessä, tosin tämän viikon kylmyys saattaa laittaa tomaatit koville. Lamoherukan lehdet ovat joka syksy ensimmäisenä, ja liki viimeisenäkin, valloittavissa ruskan sävyissä.



Eikä syksyn sadosta nauttiakseen tarvitse todellakaan olla tarhuri. Metsät pullistelevat sieniä ja puolukoita, eikä pihlajanmarjoja (katso mausteisen hyytelön resepti alla) ole pitkään aikaan ollut näin runsaasti. Moni painii myös omenapaljouden kanssa ja on vain hyvillään, jos joku nappaa mukaansa pussin tai pari.

Tai sitten voi käydä korjaamassa satoa kaupan pakastealtaalla ja tukea samalla kotimaista tuotantoa. Vaikka kasvikset ovatkin voittamattomia tuoreina, ovat esimerkiksi kotimaiset herneet (Apetit) aivan loistavia pakasteinakin. Osasyynä lienee se, että herneiden matka pellolta pakkaseen kestää vain kaksi tuntia, mikä on muuten paljon lyhyempi aika kuin minun eilisen sienisaaliin saaminen säilöön kesti.




Suomalaista tuotantoa voi tukea monella tavalla. Minä tartuin viikonloppuna haasteeseen laittamalla syksyn purkkiin. Vetäisin tossut (Reino ja Aino) jalkaan ja riivin pihapihlajasta marjoja. Maustoin tutun pihlajanmarjahyytelön nyt uudella tavalla: tähtianiksella ja kanelilla (Meira). Mausteet antoivat hyytelölle erinomaisia makusävyjä, ja saivat sen maistumaan yllättäen hieman kirsikkaiselle.

Vuoden loppuun saakka jatkuva Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on varmasti tullut kaikille jo tutuksi - toivottavasti olet ottanut jo haasteen vastaan. Pienet valinnat, ja kympit sinne tänne, saattavat tuntua mitättömiltä, mutta jokaisen tekemillä valinnoilla on vaikutusta. Let's do it!


 

 

Resepti


Mausteinen pihjalanmarjahyytelö

1 litra pihlajanmarjoja
3 dl vettä

3 dl hillosokeria (kun mehua 5 dl)
1 tähtianis
1 kanelitanko

Perkaa pihjalanmarjat ja huuhtele ne huolellisesti juoksevalla, kuumalla vedellä. Keitä marjat mehuksi: Mittaa kattilaan vesi ja marjat. Keitä kannen alla noin 20 minuuttia, ota pois levyltä ja anna hautua vielä kannen alla noin vartti. Siivilöi mehu talteen (kerran siivilöin kätevänä emäntänä suoraan lavuaariin, en suosittele). Jos haluat aivan kirkasta hyytelöä, älä painele marjoja. Minä en tietenkään malttanut olla painelematta. Mittaa mehun määrä, sillä se vaikuttaa hillosokerin määrään. Meillä mehua kertyi viisi desiä.

Laita mehu kattilaan ja mittaa sopiva määrä hillosokeria. Heitä kattilaan myös tähtianis ja kanelitanko. Sekoita ja anna poreilla hiljalleen 10 minuuttia. Testaa, onko hyytelö valmista laittamalla lautaselle lusikallinen seosta. Jäähdytä pieni hetki ja vedä keskelle vako. Jos vako ei valu umpeen, on hyytelö valmista. Muutoin jatka keittämistä vielä muutama minuutti, kyllä se siitä hyytyy.

Kuori keitoksen päälle tullut vaahto tarkasti pois, nouki myös mausteet pois, ja purkita hyytelö heti puhtaisiin purkkeihin.






www.sinivalkoinenjalanjalki.fi


www.blogirinki.fi
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails