perjantai 29. heinäkuuta 2016

Poke-kakku



Poken vuoksi ei tarvitse lähteä gymille tai lureihin, kyllä se keittiössäkin onnistuu.

Poke-kakku ei ole saanut nimeään Pokèmoneista vaan englanninkielisestä sanasta poke eli tökkiä. Sana kuvaa kakkua hyvin, sillä leipomuksen jujuna on kypsään kakkupohjaan tökityt reiät. Reikien täyttämisessä on mielikuvitus rajana. Amerikkalaisissa ohjeissa reikiin laitetaan usein kondensoitua maitoa tai jellyksi hyytyvää mehua, joskus hilloa tai suklaakastiketta. Minä valutin koloihin soseutettua, hieman makeutettua mansikkaa. Myös vadelma sopisi täytteeksi loistavasti. Marjapyre raikastaa ja kostuttaa kakkua juuri sopivasti, kun kakku saa tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin.

Pohjaksi leivoin perheemme klassikon, suklaisen kakkupohjan puolikkaana annoksena. Mehevä suklaakakku sopi tarkoitukseen mainiosti – raikkaan marjan ja suklaa yhdistelmä on aina vaan yhtä lyömätön. Päälle lusikoin reilusti mascarpone-kermavaahtoa sekä pihalta poimittuja mansikoita.

Median rummuttama mansikkapula on muuten näkynyt täällä puolessa välissä Suomea lähinnä hinnoissa. Tiloilla ja toreilla marjaa on kyllä riittänyt – satohan alkoi vasta kypsyä silloin kun lehdet ja netti huusivat mansikoiden loppuvan. Edelleen torilla myydään aamulla poimittua mansikkaa laatikoittain, ja kaupat kutsuvat asiakkaita tarjoushinnoin vadelmaostosten lisäksi mansikkaostoksille.









Resepti

 

 

 

 

Poke-kakku suklaapohjalla ja mansikkatäytteellä

noin 10 annosta


pohja
3 kananmunaa
1 dl sokeria
50 g voita
100 g tummaa suklaata
1 dl vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
1/2 dl rypsiöljyä 

täyte
noin 5 dl mansikoita (tai 3 dl mansikkasurvosta)
tilkka sitruunamehua
hieman sokeria

päälle
2 dl vispikermaa
100 g mascarponejuustoa
noin 3 rkl sokeria
noin litra tuoreita mansikoita


Valmista ensin kakkupohja. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Vatkaa kananmunat ja sokeri napakaksi vaahdoksi. Paloittele suklaa ja voi kattilaan, sulata pienellä lämmöllä välillä sekoittaen. Älä kuumenna liikaa, jottei suklaa kokkaroidu. Sekoita suklaaseos sokeri-munavaahtoon.

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja siivilöi jauhoseos taikinan joukkoon samalla käännellen. Lisää rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Pingota leivinpaperi noin 23 cm halkaisijaltaan olevan irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin. Leikkaa ylimäärinen paperi pois. Voitele tarvittaessa reunat. Kaada taikina vuokaa ja paista noin 20 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.

Anna kakun jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Soseuta kakun jäähtyessä mansikat, mausta halutessasi sokerilla ja sitruunamehulla. 

Kun kakkupohja on jäähtynyt, töki kauhanvarrella tai sormella kakkuun reikiä noin 1–2 cm:n välein. Valuta mansikkasosetta reiät täyteen, levitä loput soseesta kakun päälle. Laita kakun päälle kelmu ja sen tekeytyä jääkaapissa pari–kolme tuntia.

Vatkaa kerma ja mascarpone vaahdoksi, mausta vaahto sokerilla ja levitä se kakun päälle. Koristele marjoilla ja tarjoa heti. Voit myös laittaa kakun kuvun alle jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

_____

Tuplaamalla yllä olevan reseptin kakusta tulee erinomainen pohja täytekakulle. 




tiistai 26. heinäkuuta 2016

Mehevät pihvitacot


Yhteistyössä Atria


Grillaus ja kesä – mikä pari! Säästä viis, kyllä suomalainen grillaa uimapuvussa tai toppatakissa. Onneksi juuri nyt pärjää vain ensinmainitulla.

Meillä grilli kuumenee kesällä monta kertaa viikossa. Välillä grillaamme pikaisesti kaasugrillillä, välillä hitaasti pallogrillillä. Kun syöjiä on niin paljon, että pöydän ympärille kannetaan kaikki pihan tuolit, kuumenevat molemmat grillit. Silloin saattaa kuumentua vähän grillimestarikin.




Tässä reseptissä käytetty Rib Eye Steak on parasta pihvilihaa, joka tunnetaan ehkä paremmin ranskankielisellä nimellä entrecôte. Lihassa on mukana hieman rasvaa (ks. alin kuva), mikä pitää pihvin mahtavan mehevänä. Pieleen ei voi mennä, jos muistaa kaksi pihvinpaistajan perussääntöä: ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ja paista pihvi tulikuumalla grillillä (tai sisällä pannulla).

Nyt pihvi sujahtaa kasvisten ja kastikkeiden kanssa tortillaletun väliin. Makua ruoassa on tuhdisti, sillä liha on maustettu rubilla eli helpolla kuivamausteseoksella ja kastikkeita on kaksi. Kun rub saa olla lihan pinnalla rauhassa, se ikään kuin sulautuu lihaan eikä pala kuumassakaan grillissä.

Pihvitacot ovat pikaruokaa, jos ruoan esivalmistelee edellisenä päivänä. Paahdettu tomaattisalsa ja korianterilla maustettu majoneesi vain paranevat tekeytyessään jääkaapissa vuorokauden. Myös pihvien rub-mauste imeytyy lihaan parhaiten, kun se saa olla rauhassa yön yli. Sitten vaan kasvikset, tortillaletut ja kastikkeet pöytään, grilli kuumaksi ja syömään.






Resepti

 

 

 

Rub-maustetut Rib Eye -tacot

2–4 annosta


2 Atrian Rib Eye Steak -pihviä (yksi pkt, n. 600 g)


kuivamausteseos eli rub
1 tl jeeraa eli juustokuminaa jauhettuna
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
noin 1/4 tl mustapippuria myllystä
1–1 1/2 tl suolaa


korianterimajoneesi
1 dl majoneesia
kourallinen tuoretta korianteria


lisäksi
8 tortillalettuja
2 avokadoa
salaatinlehtiä
paahdettua tomaattisalsaa (resepti linkin takana)
limetinlohkoja
tuoretta korianteria
tuoretta chiliä silputtuna


Valmista paahdettu tomaattisalsa hyvissä ajoin, mielellään edellisenä päivänä. Katso resepti täältä.

Sekoita kuivamausteseoksen mausteet huolella sekaisin. Kuivaa pihvien pinta talouspaperilla ja ripottele noin puolet mausteseoksesta pihvien pinnalla molemmin puolin. Hiero mauste lihaan ja laita jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Ota liha lämpiämään noin tunti ennen grillaamista. Lihan lämmetessä valmista korianterimajoneesi. Hienonna korianteri aivan pieneksi silpuksi ja sekoita majoneesi joukkoon. Halutessasi voit ajaa seoksen tasasemmaksi esimerkiksi sauvasekoittimella.

Viipaloi avokado (purista viipaleiden päälle limetin mehua tummumisen ehkäisemiseksi) ja laita salaatinlehdet, korianteri ja limetinlohkot esille. Lämmitä tortillalettuja halutessasi.

Kuumenna grilli kuumaksi. Paista pihvejä 3–4 minuuttia per puoli. Anna lihan vetäytyä muutama minuutti foliokääreessä ennen viipalointia. Tarjoa loppu kuivamausteseos pöytämausteena.

_____



Resepti on osa Blogirinki Median ja Atria kesäkampanjaa. Kurkkaa myös muiden bloggajien grillausreseptit ja viritä grilli kuumaksi. Ja muista seurata Instagramissa Atrian mehevää tiliä – seuraajien kesken arvotaan joka viikko pallogrilli ja grillattavaa (kampanja-aika kestää 7.8. saakka).


Yhteistyössä Blogirinki Media ja Atria





maanantai 25. heinäkuuta 2016

Paahdettu tomaattisalsa



Paahtaminen tekee liki kaikelle ruoalle hyvää. Ajatelkaa nyt. Paahdettu leipä, paahdettu valkosuklaa, paahdettu tomaattikeitto, paahdettu sipuli tai paahdettu vaahtokarkki – ihan järjettömän hyviä koko sakki.

Paahdettu tomaattisalsa kuuluu samaan sarjaan. Uunissa tai grillissä salsa saa syvyyttä ja makua, johon tuoresalsa, niin raikasta kun se onkin, ei koskaan pysty. Kiihkeimpään tomaattien sesonkiaikaan punaposkien kypsentäminen kuumuudessa saattaa kuulostaa hullulta, mutta jos talvitomaateista tulee hyviä paahtamalla, mieti miten mahtavia makeista tomaateista tulee.

Aivan. Todella. Hyviä.


Salsaan tulevat kasvikset voi paahtaa grillin tai uunin lisäksi myös kuumalla pannulla hellalla. Pääasia on riittävä lämpötila, jotta tomaatit, sipulit sekä chilit paahtuvat mustareunaisiksi ja maultaan intensiivisiksi.





Resepti

Paahdettu tomaattisalsa

4–6 annosta


4 kypsää tomaattia
pieni sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
tuoretta chiliä maun mukaan
noin 1 tl punaviinietikkaa
hieman suolaa
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa


Kuumenna uuni 200 asteeseen. Lohko tomaatit, poista kanta. Laita uunivuokaan tai muuhun kuumuuden kestävään astiaan tomaattilohkot, lohkottu sipuli sekä chili (reiluina paloina). Laita astiaan myös valkosipulinkynnet kuorineen. 

Paahda uunissa noin 15–20 minuuttia eli kunnes kasvikset ovat paahtuneet reunoilta. Kaada kasvikset mortteliin tai tehosekoittimeen ja aja karkeaksi salsaksi. Mausta suolalla, pienellä määrällä etikkaa sekä kourallisella tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa. Anna maustua vähintään puoli tuntia. Salsa säilyy jääkaapissa pari–kolme päivää.

Tarjoa esimerkiksi tacojen lisäkkeenä. Salsa sopii hyvin myös itse tehtyjen nachojen dipiksi.

_____

Tomaattisalsalla ennakoin tulevaa, sillä huomenna blogiin ilmestyy jumalaiset tacot. Pysy siis kuulolla!






lauantai 23. heinäkuuta 2016

Kukkakaalisalaatti


Kukkakaali on yksi kasvissuosikeistani. Se hurmaa monipuolisuudellaan, kuulaan vaalealla värillään ja hennolla maullaan.

Me syömme useimmiten kukkakaalia raakana: siltään, salaatissa tai dipin kanssa. Tässä salaatissa kukkakaali saa ylleen Lähi-itään nojailevia mausteita, jeeraa ja savupaprikaa, mutta yhtä lailla vinaigrettemaisen kastikkeen voi pitää simppelinä – valkosipulia en kuitenkaan jättäisi pois.

Kukkakaalisalaatti sopii erinomaisesti kesäiseen kattaukseen joko muiden salaattien rinnalle tai grilliruokien lisäkkeeksi. Myös uusien perunoiden kanssa samalla lautasella salaatti viihtyy hyvin.






Resepti




Kukkakaalisalaatti

6–8 annosta


2 keskikokoista kukkakaalia (valkoisia ja/tai värillisiä)
3 rkl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
1–2 tl hunajaa tai sokeria
noin 1/2 tl suolaa (lisää tarvittaessa)
1–2 valkosipulinkynttä
1/2–1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2–1 tl savupaprikajauhetta
kourallinen tuoretta lehtipersiljaa silppuna


Pieni kukkakaalin kukinnot sekä mehevä varsi pieniksi paloiksi. Purista sitruunasta mehu, sekoita joukkoon öljy, hunaja ja suola sekä hienonnetut valkosipulinkynnet ja mausteet. Sekoita kastike ja kaada kukkakaalien päälle. Hienonna lehtipersilja ja sekoita salaatti huolella. Anna maustua jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Maista ja säädä tarvittaessa makuja.

_____





maanantai 18. heinäkuuta 2016

Gluteeniton mustikkakukko



Mustikkakukko on parasta mitä mustikoilla voi tehdä keittiössä. Metsässä parasta on tietenkin istua mättäälle ja syödä metsän safiireja suoraan varvuista.




Perinteisesti mustikkakukon taikinaan käytetään ruis- ja venhäjauhoja. Kun pöydän ääreen istui rakkaita, joiden kroppa vaatii gluteenitonta ruokavaliota, oli laitettava jauhot vaihtoon. Tattarijauhoista ja gluteenittomasta jauhoseoksesta valmistettu taikina oli ihana. Tattari antoi taikinalle ruismaista syvyyttä ja juurevuutta, eikä eroa perinteiseen ruiskukkoon juurikaan huomannut. Lisää väriä taikina saisi tummista jyttejauhoista.


Mustikkakukkoon voi käyttää joko vastapoimittuja marjoja tai pakastemustikoita. Perinteisen, ruisjauhoilla valmistetun mustikkakukon löydät Kokkipottilan arkistosta.





Resepti

 

 

 

Gluteeniton mustikkakukko

noin 8 annosta

pohja ja kansi
200 g voita
1 dl sokeria
2 dl tattarijauhoja
2 dl hienoa, gluteenitonta jauhoseosta (tai tummaa jyttejauhoa)
1 tl leivinjauhetta

täyte
litra mustikoita
1 rkl perunajauhoa (1/2 rkl riittää, mikäli käytät tuoreita marjoja)
3/4–1 dl sokeria

tarjoiluun
vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta


Sekoita pehmitetty voi ja sokeri, lisää kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita tekeytymään jääkaappiin 1–2 tunniksi. Painele reilu puolet taikinasta korkeareunaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita mustikoihin perunajauhot ja sokeri,  kaada pohjan päälle. Mikäli käytät pakastemustikoita, käytä marjat jäisenä.

Kaulitse lopusta taikinasta kukolle kansi. Kaulitse kansi kelmun päällä, sillä kelmun avulla saat kumottua levyn kanneksi. Painele reunat yhteen. Paista mustikkakukkoa 175-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia.

_____



lauantai 16. heinäkuuta 2016

Tim Clinchin Keep it simple -ruokakuvauskurssi



Kuvittele mielessäsi viikonloppu omien intohimojesi äärellä, inspiroivassa miljöössä. Uskoisin, että viihtyisit. Niin minäkin tein – kesäkuinen viikonloppu ruokakuvauskurssilla täytti kaikki odotukset.



Olin ehtinyt kerätä odotuksia workshopille puolisentoista vuotta, sillä olin menossa jo viime kesänä samankaltaisella teemoituksella järjestetylle kurssille, mutta aikataulusekoiluni estivät suunnitelmat. Onneksi Jotain maukasta -blogista ja esimerkiksi Iltalehden ruokajutuista tuttu, ruokatoimittaja ja -bloggaaja Mari Moilanen kutsui valokuvaaja Tim Clinchin Suomeen tänäkin kesänä. Kesäkuussa ja elokuussa Keep it simple -ruokakuvauskurssit kokoavat yhteen valokuvauksesta innostuneita ihmisiä hyvän ruoan ja ruokakuvauksen ääreen.


Mari ja Tim (keskellä) sekä illallisesta vastannut Chef Santeri



Tim Clinch on katsonut maailmaa kameran etsimen läpi neljäkymmentä vuotta, joten kokemusta ja vinkkejä on jaettavaksi asti. Myös Mari, supertaitava ruokakuvaaja, veti workshopissa stailaus-, kuvaus- ja kuvakäsittelysessioita. Kokonaisuus oli erinomainen, ja jokainen sai oppia ja inspiraatiota itselleen tärkeisiin asioihin. Ruoka ja viinit olivat loistavia – eikä niitä pelkästään kuvattu. Aika mainio tapa viettää viikonloppu.



Kuvaa, kuvaa ja kuvaa

 

Valokuvauksessa pätee sama totuus kuin monessa muussakin lajissa. Tulet sitä onnekkaammaksi, mitä enemmän harjoittelet. Ja mitä onnekkaampi olet, sitä useammin saat vangittua keskinkertaisten otosten sijaan ainakin melkein upeita kuvia. Yksi Timin ohjeista olikin: kuvaa, kuvaa ja kuvaa.

Kehittymisen kannalta on tärkeä kuvata myös asioita, joita ei yleensä kuvaa. Mukavuusalueen ulkopuolella on ärsyttävää, työlästä ja haastavaa, mutta vain rajoja rikkomalla oppii uusia kujeita. Viinin kuvaaminen oli viikonlopun minulle epämukavuusloikka. Tuskailin, sillä mikään ruokakuvauksesta tuttu lainalaisuus ei yhtäkkiä toiminutkaan. Otin ehkä sata ruutua saadakseni edes kohtuullisen otoksen, kun ruokakuvissa selvisin kymmenellä. Isäni olisi jo kysynyt virnistäen: Onko filmiä riittävästi mukana?

Ja lopulta juuri ne hetket ja ruudut kehittivät minua varmasti viikonlopun aikana eniten. Raivostuttavan ihanaa.




Timin tapa tehdä asioita oli amatöörille vapauttava, sillä hän ei verhoutunut suuren linssiarsenaalin, teknisen taituruuden tai histogrammihienouksien taakse. Tim esitti asiat yksinkertaisesti ja konstailematta sekä kameran – joka voi yhtä hyvin olla myös kännykkä – että tietokoneen ääressä jälkikäsittelytyössä. Tärkeintä ei ole tekniikka, tärkeintä on, että kuva näyttää ihan pirun hyvälle (I wish...).

Kurssilla oli mukana valloittavan kirjava joukko valokuvauksesta kiinnostuneita ihmisiä: ammattivalokuvaaja, toimittajia ja bloggaajia, perhokuvausharrastaja ja korutaitelija. Vaikka kurssilla kuvattiin vain ruokaa ja viiniä, saivat taatusti kaikki reppuunsa vinkkejä, kuvausintoa ja rohkeutta.




Kiinnostuitko kurssista?

20.–21.8.2016 järjestettävällä kurssilla on vielä pari paikkaa vapaana. Vahva suositus!
_____





torstai 14. heinäkuuta 2016

Kirsikkalemonade



Kirsikkalemonade on kuin sitruunainen esikuvansakin, raikas ja tuoreista aineksista tehty. Kirsikkajuoma on myös nopea tehdä, kunhan kirsikoista on putsattu kivet.

Nopein tapa poistaa kivet kirsikoista on hämmentävän yksinkertainen. Tarvitaan tyhjä pullo ja syömäpuikko. Lasisissa puolloissa on usein pyöreämpireunainen suuaukko, joka rikkoo kirsikkaa muovipullon reunaa vähemmän, joten suosi lasipulloa.

Kirsikka laitetaan "oikeinpäin" pullon suuaukolle, napataan kädellä kiinni kirsikasta ja pullosta ja painetaan syömäpuikolla napakasti kirsikan kantakohdasta alaspäin. Kivi putoaa pulloon ja kirsikat on putsattu hetkessä.





Resepti

Kirsikkolemonade

noin kuudelle


1/2 litraa kirsikoita
noin 3 rkl sokeria
noin 3 rkl tuorepuristettua sitruunamehua
vettä ja/tai kivennäisvettä


Poista huuhdelluista kirsikoista kivet. Soseuta kirsikat esimerkiksi sauvasekoittimella. Siivilöi halutessasi kuoret pois. Lisää sitruunamehu ja sokeri, sekoita huolellisesti ja anna tekeytyä muutama minuutti, jota sokeri sulaa. Maista ja lisää tarvittaessa makeutta tai happoa. Kirsikkaliemi saa olla makeaa, sillä se toimii ikään kuin tiivisteenä. Jäähdytä liemi jääkaapissa.

Kaada lasiin noin 1/3 kirsikkalientä ja täytä lasi vedellä tai kivennäisvedellä. Huomaa, että kivennäisvesi kuohuttaa juomaa voimakkaasti. Sekoita ja nauti heti. Koristeeksi sopii kirsikoiden lisäksi esimerkiksi mintun lehdet.

_____




sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Aamiainen on hyvän hotelliyön tärkein tekijä


Hyvä aamiainen on hotellityön tärkein elementti. Vastakeitetty kahvi, sopiva valikoima tuoreita ja laadukkaita tuotteita sekä pienet erikoisuudet tekevät hotelliaamiaisesta erityisen – kotioloissa hotelliaamiaiset tarjontaa ja tunnelmaa on liki mahdoton saavuttaa.



Tein tuttavapiirissäni pienen gallupin, jonka tulos oli selvä. Kysyin, mitkä kaksi asiaa ovat onnistuneen hotellikokemuksen tärkeimmät tekijät. Kaikki vastaajat nostivat esiin aamiaisen, toinen vastaus vaihteli hyvästä patjasta siisteyteen ja tyynyvaihtoehdoista valkoisiin lakanoihin.

Parhaimmillaan hotelliaamiainen on elämys, joka jää mieleen. On hotelleita, jopa reissuja, joista muistan aamupalalla tarjotut, paikallisen leipomon leivän tai huolella valmistetun munakokkelin – jauheesta valmistettu kokkeli on ehkä kamalinta mitä tiedän. Myös visuaalisuus on, ainakin minulle, tärkeässä roolissa. Monissa maissa niukkakin aamiainen laitetaan esille huolella, samankaltaista, kulttuuriimme sopivaa ajatuksella laittamista kaipaan usein suomalaisissa hotelleissa. Kauniisti katettu pöytä on osa hyvää ruokakokemusta, ja se kertoo asiakkaan, ja ruoan, arvostuksesta.


 

 

Super Breakfast – astetta parempi hotelliaamupala


Pääsin testaamaan Radisson Blu -hotellien uudistuneita Super Breakfast -aamiaisia sekä Helsingin Plazassa että Oulun Radisson Blu -hotellissa. Uudistuksessa on panostettu sekä esillelaittoon että tarjontaan. Ketju on uudistanut kevään aikana aamiaisen kaikissa hotelleissaan. Loistavaa! Rohkea panostus aamupalaan kantaa taatusti. Mieleen jäävällä aamiaisella asiakas palaa hotelliin uskoaksi todennäköisemmin. Asteen tai kaksi parempi aamiainen houkuttelee hotellivieraiden lisäksi aamiaiselle paikkakuntalaisia, jotka eivät muutoin hotellin palveluja juuri käytä. Ja paikkakuntalaiset ovat niitä, joilta kysytään hotellisuosituksia. Ehkä ei tarvitse muistuttaa sanonnasta, jossa puhutaan hyvistä ja huonoista kelloista. Myös aamiaispalavereiden suosio on viime vuosina kasvanut.

Uudistuksessa myös palveluun on haluttu satsata ja se näkyi – molemmissa hotelleissa sain molemmilla aamiaisilla ilahduttavan hyvää palvelua. Ensimmäiset kohtaamiset olivat aidon ystävällisiä ja hymyileviä, huomenet toivotettiin jokaiselle saliin saapuvalle. Oulun Radisson Blussa hotellin johto kertoi aamiaisen olevan nyt haluttu työvuoro, vuoro jonka henkilökunnan palvelualttiuden halutaan olevan huipussaan.




Monien ketjuhotellien täysin samaan muottiin puristetut aamiaiset ovat taloudellisesti järkeviä ja monella tapaa helppoja ratkaisuja, mutta asiakkaan kannalta tasapäistäminen on tylsää. Erityisen tylsää se on silloin, kun työmatkalainen majoittuu – työnantajan sanelemana tai kanta-asiakasetuja tavoitellen – aina saman ketjun hotelleissa. Samanmuotoiset, nuhjuiset porkkanat kesää talvea tai yhdenmukaiset sämpylät paikkakunnasta riippumatta eivät paljon reissaavaa ilahduta.

Helsingin ja Oulun aamiaisissa oli paljon samankaltaisuutta, se lienee myös konseptoinnin tavoite. Asiakas oppii, mitä tarkoittaa Super Breakfast, ja tietää, millaisista elementeistä se koostuu. Tarjonta ei kuitenkaan ollut identtinen. Osa tuotteista ja toteutustavoista oli erilaisia, myös joitain paikallisia tuotteita oli tarjolla, tosin paikallisuutta olisin toivonut näkeväni enemmän.


 

 

Superaamiaisen top 5


Pääpiirteittäin aamiaiset noudattivat hyvän hotelliaamiaiset peruskaavaa. Sain poimittua superaamiaisesta kuitenkin helposti viisi asiaa, jotka nostavat sen tuikitavallista suomalaista hotelliaamiaista paremmaksi. Ensimmäiset kolme ovat minulle merkityksellisimpiä.
Asiakas saa tilata munakkaan toivomillaan täytteillä veloituksetta. Täydellistä, tätä olen odottanut. Ulkomailta käytäntö on tuttu, hyvissä hotelleissa jopa itsestäänselvyys. Joissain suomalaisissa hotelleissa on mahdollista saada osaksi aamiaista lisämaksusta, mutta Radisson Blun Super Breakfastissa se kuuluu kokonaisuuteen. Oulussa täytteet valitaan listasta, Helsingissä munakasvaihtoehtoja on laitettu valmiiksi, mutta omavalintaiset täytteet lienevät pyynnöstä mahdollisia.
Vastapaistetut vohvelit. Oikeasti, kuka voi vastustaa vastapaistettuja, rapeita vohveleita? Vähän kermavaahtoa ja hilloa päälle ja toinen kuppi kahvia.
Kahvi tarjoillaan asiakkaalle pöytään. Pieni asia, ilo ilo. Maito ja sokeri ovat pöydissä valmiina. Helsingissä pöytään tuotiin myös mehunkaltainen "vitamiinishotti".
Tuorepuristettu appelsiinimehu. Aamiaisella on mahdollisuus puristaa aamiaiseksi lasillinen aurinkoa. Onhan tuorepuristettu mehu nyt ihan eri asia kuin esanssinen sokerimehu.
Esillepano on kuin piipahdus maalaistorille. Tarjoiluastioihin ja kattauksen tunnelma oli harkittu pieniä yksityiskohtia myöten. 

 

Hyvästä täydellinen?


Aamiainen nousi siis edellä mainituilla viidellä kohdalla tavallista hotelliaamiaista paremmaksi. Muutama asia minua jäi kuitenkin mietityttämään.

Kaikkien hotellien valmiiksi viipaloidut juustot, nuo aamiaisen ruuhkauttajat, ovat aina liimautuneita toisiinsa, eikä viipaleita saa lautaselleen kuin senttineliö kerrallaan. Voisiko niitä irroitella valmiiksi? Tai voisiko toimittajille laittaa palautetta huonosta tuotteesta? Ilokseni myös leikattavia ja höylättäviä juustoja oli tarjolla.

Paikallisten tuotteiden vahvempi rooli – ja näkyvyys – kattauksessa olisi todella hieno juttu. Esimerkiksi kaikki leivät voisivat olla paikallisten pienten leipomoiden tuotteita. Oulussa paikallinen, ohut ohrarieska tai pohjoisen kulta, lakkahillo, olivat saatavilla, mutta muualta tuleville ne eivät näyttäydy paikallisina tuotteina ilman erityismainintaa. Oululaisena en tunnistanut Helsingissä yhtään paikallista tuotetta, vaikka niitä ehkä olikin tarjolla.

Kaikki neljä syömääni Super Breakfastia ovat ajoittuneet loppukevään ja alkukesän aikaan. Sesongin mukaisten tarjottavien kattaminen pöytään on tähän aikaan vuodesta helppoa, kun kaikki on raikasta ja hyvää. Toivon todella, että myös syksyllä ja ydintalvella aamiaiskattauksessa sesonkiajattelu olisi läsnä. Se on kaikkien etu. Vuoden mukaan eläminen on osin myös asiakkaan vastuulla. Mauttomat hedelmät tai kasvikset voi jättää ottamatta, munakkaan väliin voi pyytää tammikuussa jotain muuta kuin tomaattia.

Onneksi vohvelit ovat aina sesongissa.

_____



Yhteistyössä Radisson Blu




tiistai 5. heinäkuuta 2016

Pastramileivät



Piknikin tai bileiden parhaat leivät eivät paljon kokkailuja vaadi – pastramileipien teko onnistuu vaikka viltillä istuen, tai silloin kun toisessa kädessä on drinkkilasi. Sellaisille tarjottaville on aina tarvetta.

Pastrami on maukas, maustettu ja kylmäsavustettu leikkele, eräänlainen suolaliha, joka valmistetaan useimmiten härän rintapalasta. Henkäyksenohuiksi viipaleiksi leikattua pastramia myydään tavallisimmin Suomessa vakuumipakkauksissa, erityisen hyvissä ruokakaupoissa pastramia saattaa löytyä myös lihatiskiltä. Leivän maustaa pastramin lisäksi dijonilla maustettu majoneesi. Eikä kasvisten lisäksi muuta tarvita.

Dijonmajoneesia tarjottiin muuten Normandiassa sekä merenelävien että esimerkiksi paikallisen bouillabaisse-keiton kanssa. Se sopii myös hodarin tai hampurilaisen väliin.






Resepti

Pastramileivät


patonkia
pastrami-leikkelettä
salaattia (esim. versosalaatti)
kurkkua

Dijon-majoneesi
1 dl majoneesia
1–2 tl Dijon-sinappia


Sekoita majoneesi joukkoon sinappi. Leikkaa patonki sopiviksi paloiksi, ja halkaise palat liki halki asti. Laita patongin väliin Dijon-majoneesia, pastrami-leikkelettä sekä salaattia ohueksi leikattua kurkkua. Tarjoa heti.

_____


Ehkä huomasitkin, että blogin ylälaidassa ei ole enää display-mainoksia. Kokit ja Potit -ruokablogin sisältöyhteistyömyynti on siirtynyt Suomen Blogimedialta Blogirinki Medialle. Sisältöön muutos ei vaikuta millään tavalla. Sydämellinen kiitos Suomen Blogimedian tiimille inspiroivasta ja ihanasta vuodesta.




sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Parsa-pecorinopiirakka

Parsa-peconinopiiras – Asparagus Pecorino Pie | Kokit ja Potit -ruokablogi #parsa #asparagus #pecorino #piiras #pie


Parsa-pecorinopiirakka on herkän parsan ja vahvan pecorino-juuston hurmaava yhdistelmä. Parempaa suolaista piirakkaa saa hakea.

Olen aiemmin tehnyt parsapiirakkaa parmesaanilla ryyditettynä, mutta pidän pecorinon mausta piiraassa vieläkin enemmän. Pitkään kypsytetyt ja aromikkaat pecorinot sopivat parsan kanssa parhaiten – juustokaupoista tai -tiskeiltä löytyy varmasti sopiva kimpale. Ja kun täytteeseen käyttää ihan oikeaa kermaa, on piirakka tietenkin parhaimmillaan, ja se sopii iltapalapöytään tai juhlien noutopöytään.

Parsapiirakan pohjaan käytin rahkaa, joka tuo pohjaan raikkautta. Yhtä lailla rahkan sijasta voi käyttää rasvaista turkkilaista jogurttia tai tuorejuustoa, maustamattomana tai maustettuna.





Resepti

 

 

 

Parsa-pecorinopiiras

noin 8 annosta


pohja
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 rkl maitorahkaa (tai tuorejuustoa)

täyte
500 g vihreää, tuoretta parsaa
50 g pecorino-juustoa
2 dl kermaa
2 kananmunaa
1 tl Dijon-sinappia
noin 1/2 tl suolaa

päälle
tuoretta ruohosipulia


Nypi voin sekaan vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja suola. Lisää maitorahka ja sekoita taikina tasaiseksi. Laita kelmun alle jääkaappiin noin tunniksi.

Kuumenna uuni 180–200 asteeseen (kiertoilmassa riittää 180 astetta, ei-kiertoilmauunissa tarvitaan aina noin 20 astetta enemmän). Poista parsoista puumainen tyvi. Kuori parsat tarvittaessa ohuelti. Raasta juusto. Sekoita kerman sekaan kananmunat, sinappi ja suola.

Painele taikina jauhotetun piirakkavuoan pohjalle. Ripottele alimmaiseksi pecorino-raaste. Kaada päälle kerma-munaseos. Asettele parsat päällimmäiseksi. Paina parsoja tarvittaessa, jotta ne uppoavat noin puoliksi kerma-munaseokseen.

Paista piirakkaa uunissa noin 30 minuuttia eli kunnes se on saanut hyvän värin ja täyte on hyytynyt.

_____

Vinkki! Kun pecorinoa jää, käytä se missä tahansa lempipastassasi. Esimerkiksi Soppa 365:n sipulicarbonara on loistava juuri pecorinon ansiosta.


torstai 16. kesäkuuta 2016

Mansikka-kaurajäätelöt – puhtia päivään



Yksi parhaita asioita kesässä on kiihkeä ja makea mansikka-aika. Syön mansikoita ensimmäisenä aamulla, välipalaksi ja viimeisenä illalla. Mansikka-kaurajäätelöt ovat astetta kesäisempi tapa nauttia osa päivän punaposkista.

Mansikka-kaurajäätelöt antavat tavallista jäätelöä enemmän puhtia päivään. Oikeastaan ne ovat jäätelön muodossa olevaa, täyteläistä mansikkasmoothieta. Jätskit sopivat siis oikeasti vaikka aamupalaksi. Jäätelön salainen ainesosa on puuterimaisen silkkinen kaurajauhe, joka antaa jäätelölle rakennetta ja kermaista kauran makua. Reseptissä käytetyn kookosmaidon tai -kerman voi hyvin korvata vaikka kauramaidolla tai -kermalla, jos ei välitä kookoksen antamasta trooppisesta vivahteesta.





Osallistun tällä reseptillä Puhtikauran järjestämään kutsukilpailuun, jossa tehtävänä oli kehittää puhtikauraa sisältävä resepti. Kilpailun voittajan valitsemme me kaikki. Pääset äänestämään jätskit voittoon tästä. Äänestämällä voit voittaa 200 euron arvoiset palkinnon.




Resepti

 

 

 

Mansikka-kaurajäätelöt

noin 8 kpl

1 litra mansikoita
2 dl kookosmaitoa tai -kermaa
1/2 dl sokeria
1 dl Puhtikaura-jauhetta
(hieman sitruunamehua)

päälle
mustikkajauhetta tai sumakkia


Poista mansikoista kannat ja soseuta marjat. Lisää kookosmaito ja ja sokeri samalla sekoittaen. Lisää kaurajauhe ja suristele sauvasekoittimella tasaiseksi, smoothiemaiseksi seokseksi. Mausta tarvittaessa sitruunamehulla.

Kaada jäätelömassa heti jäätelöpuikkomuotteihin, ettei se ehdi paksuuntua liikaa (Puhtikaura turpoaa ja tekee massasta pian puuromaista). Pakasta vähintään neljä tuntia.

_____

Puhtikaura on puuterimaisen hieno täysjyväkaurajauhe, joka on valittu vuoden 2016 kotimaiseksi elintarvikkeeksi. Nerokas voimajuomajauhe on suomalaisesta kaurasta erikoistekniikalla valmistettu tuote, jonka takana ovat Taivalkosken mylly ja Viipurilainen kotileipomo. Lue lisää kaurapuuterista Puhtikauran sivuilta.


maanantai 13. kesäkuuta 2016

Sushiburrito – vihreästi vege




Sushiburrito on yksi tämän vuoden muotiruoista. Se yhdistää kaksi suosikkiruokaa. Se on sushi, joka on burriton vaatteissa – muuta burritomaista kuin nimi ja muoto ei ruoassa olekaan.

Viime viikkoina olemme syöneet salaatilla täytettyjä sushiburritoja useammin kuin mitään muuta ruokaa. Joka kerta ne ovat olleet yhtä raikkaita ja niin hyviä, että "näitä voi kyllä syödä huomennakin". Olen tehnyt burritoja tupla- tai triplasatsin ja säilyttänyt jääkaapissa voipaperikääreessään tai kelmun alla. Aika jees on tulla pihalta ja syödä valmis välipala tai lounas jääkaapista.



Täytteenä sushiburritossa on ollut millon mitäkin vihreää, mutta runkona on joka kerta ollut maustettu riisi sekä rapea – ja rapeana säilyvä – Cosmopolitan-salaatti. Sushiburritoihin voi laittaa salaattiainesten lisäksi esimerkiksi lohta, kanaa tai vaikka katkarapuja. Lehtipersiljan voi vaihtaa halutessaan korianteriin. Joskus ruokaan tuodaan kierrettä burriton kotikonnuilta, mutta minä pidän enemmän selkeistä, susheihin muutoinkin sopivista mauista.

Makea ja poikkeuksellisen rapea Cosmopolitan-salaatti on roomansalaatin ja jäävuorisalaatin risteytys, jota meidän kasvukaudella saadaan kotimaisena tuotantona. Loppusyksystä kevääseen salaattia tuodaan Ruotsista ja Espanjasta. Salaatti on monella tapaa myös kestävä: sitä voi grillata, kääriä tacoksi, rullata, täyttää venemäisesti tai käyttää minkä tahansa salaatin pohjana. Salaatti kestää myös kastikkeen tai märkien salaattiainesten iskun menettämättä rapeuttaan, joten vaikka caesarsalaattiin se on loistava valinta.




Resepti




Sushiburrito vegenä

kahdelle 


riisi
1 dl sushiriisiä
1 1/4 dl vettä
1/4 dl riisietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

täyte
cosmopolitan-salaattia
1 avokado
lehtipersiljaa
kurkkua 

kastike
3 rkl majoneesia
1 tl chilikastiketta (esim. Sriracha)

lisäksi
2 arkkia kuivattua merilevää


Huuhtele riisi kylmän, juoksevan veden alla. Kaada riisi ja vesi kattilaan. Kuumenna ja keitä riisiä pienellä lämmöllä  noin 10 minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä ja anna hautua vielä noin kymmenen minuuttia. 

Tee mausteliemi sekoittamalla riisietikkaan sokeri ja suola. Kuumenna tarvittaessa hieman, jotta sokeri ja suola sulavat etikaan. Sekoita mausteliemi hieman jäähtyneen riisin joukkoon.

Sekoita majoneesiin chilikastike. 

Levitä riisi kahdelle merileväarkille. Jätä yläreunaan noin kahden sentin reuna, johon et laita riisiä. Laita riisin päälle reilusti salaattia, kuorittua ja viipaloitua avokadoa sekä kurkkua. Pursota tai levitä lusikalla kastiketta salaatin päälle.

Kääri burrito tiiville rullalle. Syö heti tai laita jääkaappiin kelmun alle tai voipaperikääröön. Syö viimeistään seuraavana päivänä.

_____







perjantai 10. kesäkuuta 2016

Mehujäät nektariinijääteestä


Nektariinijäätee on raikasta ja hedelmäistä, täydellistä valoisina kesäiltoina nautittavaksi. Jäätee on ihanaa juomanakin, mutta astetta hehkuvammaksi se tulee mehujäänä.

Kun jääteen jäädyttää, kannattaa se makeuttaa hieman juomaa tuhdimmin, sillä pakastin syö osan makeudesta. Luulen, että meidän pakastin syö myös osan esimerkiksi sinne laitetuista jäätelöistä, sillä purkit ovat liki aina tyhjiä.




Resepti




Mehujäät nektariinijääteestä

noin 8 kpl

5 dl mustaa teetä tai earl grey -teetä 
noin 1 dl sokerisiirappia (ohje alla)
2 nektariinia
(hieman sitruunamehua)

sokerisiirappi (1 1/2 dl)
1 dl sokeria
1 dl vettä


Hauduta tee vahvaksi ja jäähdytä. Keitä sokerisiirappi ja jäähdytä. Sekä teen että siirapin voi tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin.

Soseuta 2 nektariinin hedelmäliha. Paseeraa tarvittaessa, jotta saat kuoret pois. Sekoita huolellisesti tee ja nektariinipyre. Makeuta sokerisiirapilla ja mausta halutessasi sitruunamehulla.

Juo tai jäädytä muoteissa mehujäiksi. Jos jääteetä jää yli, tee lopusta jääpaloja.

_____




maanantai 6. kesäkuuta 2016

Pekonimajoneesi – parasta burgerin välissä


Pekonimajoneesi – parasta burgerin välissä | Bacon mayo #pekoni #majoneesi #hampurilaiskastike #baconmayo #burger

Yhteistyössä Hellmann's


Pekonimajoneesi kuulostaa juuri niin hullulta – ja hullunhyvältä – kuin se onkin. Pekonilla maustettu majoneesi on parasta hampurilaisen välissä, mutta ei se vierasta dipin rooliakaan.

Pekonimajoneesi on osa #pimpyourmayo-viikkoa, joka käynnistyi tänään Hellmann'sin Instagramissa. Hyväntuulinen instatili on koko viikon minun hallussani, ja tiedossa on sen seitsemän sorttia tuunattuja majoneeseja resepteineen ja yhdistelyvinkkeineen. Luvassa on helppoja ja vinkeitä tuunausvinkkejä, jotka sopivat dipiksi tai kastikkeeksi monenlaiseen kesäiseen ruokaan. Klikkaa siis seuraa-nappi heti vihreäksi. Osallistu samalla kesäiseen kisaan! 


Pekonimajoneesi – Bacon mayo #pekoni #majoneesi #hampurilaiskastike #baconmayo #burger

Pekonimajoneesi hampurilaiselle – Bacon mayo #pekoni #majoneesi #hampurilaiskastike #baconmayo #burger


Hampurilaiseen pekonimajoneesi tuo suolaisuutta ja häivähdyksen pekonin makua. Se sopii kaltaisilleni raikkaiden ja simppeleiden hampurilaisten ystäville. Tykkään, että burgerissa on pihvin lisäksi reilusti salaattia ja tomaattia sekä makeanetikkaista sipulia. Jos pikkelöidyssä sipulissa ei ole sinappia, sivelen alimman sämpylänpuolikkaan ohuelti dijonilla. Lusikallinen pekonimajoneesia on täydellinen kastikkeeksi. Voit kokeilla hampurilaiseen myös jotain muuta #pimpyourmayo-kastiketta  –viikon aikana löydät niitä Instagramista joka päivä.


Pekonilla maustettu majoneesi – Bacon mayo #pekoni #majoneesi #hampurilaiskastike #baconmayo #burger




Resepti

 

 

 

Pekonimajoneesi

1 dl majoneesia
2 rkl turkkilaista jogurttia
3–4 pekoniviipaletta
1/2 tl savupaprikajauhetta
2–3 rkl silputtua ruohosipulia
hieman suolaa ja pippuria

Paista pekonit rapeiksi keskilämmöllä ja nosta jäähtymään talouspaperin päälle. Hienonna jäähtyneet pekoniviipaleet.

Sekoita kaikki pekonimajoneesin ainekset kulhossa ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia. Tarjoa hampurilaisen välissä tai esimerkiksi ranskanperunoiden dippinä.

_____


Pääkaupunkiseudulla liikkuvia muistutan Hellmann’s Burger Routesta. Valikoitujen ravintoloiden spesiaaliburgerit ovat tarjolla tämän viikon loppuun saakka (12.6.). Mukana olevat ravintolat ovat omaa ruokafilosofiaansa noudattaen suunnitellut oman spesiaaliburgerin, joita ei muulloin ravintoloista saa. Mukana olevat ravintolat ja Burger Route -hampurilaiset löytyvät täältä: https://apps.facebook.com/hellmannsburger/




lauantai 4. kesäkuuta 2016

Thai-maustetut wingsit grillissä

Thai-maustetut wingsit grillissä – Thai Inspired Chicken Wings #BBQ #wings #wingsit


Grillatut wingsit ovat parhaimmillaan pinnalta rapeita ja sisältä mehukkaita. Parhaan lopputuloksen saavuttaa, kun käyttää sekä suoraa että epäsuoraa lämpöä. Siivet kaipaavat myös mausteita reilulla kädellä – nämä siivet maustaa aromikas Kaakkois-Aasian makuja hehkuva kuivamausteseos eli rub.

Siivet saavat maustua jääkaapissa useamman tunnin tai vaikka yli yön, jolloin mausteet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Chiliä en tällä kertaa laittanut mausteseokseen lainkaan, mutta huiskimme valmiiden wingien päälle hieman Sriracha-chilikastiketta. Yhtä hyvin syvyyttä ja pientä lämpöä tuovan chilin voi sekoittaa jauheena rubiin.

Siipien kaverina söimme grillattua varhaiskaalia, suosikkiamme, jota dippailtiin maapähkinäkastikkeeseen. Myös kalakastikepohjainen Kaakkois-Aasian klassikkokastike sopii pöytämausteeksi hyvin.


Thaimaalaisella rubilla maustetut wingsit – Thai Inspired Chicken Wings #BBQ #wings #wingsit




Resepti 

 

 

 

Thai-maustetut wingsit grillissä

2–4 annosta

noin 1 kg maustamattomia broilerin siipiä

rub
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl jauhettua korianteria
1 rkl jauhettua inkivääriä
1 rkl kookossokeria (tai muuta ruskeaa sokeria)
1 rkl sitruunaruohoa hienonnettuna
1 tl mustapippurirouhetta
2 tl suolaa
(1 tl chilijauhetta)

lisäksi
kevätsipulia renkaina
thaibasilikaa tai korianteria
tuoretta chiliä renkaina
limetinlohkoja


Valmista rub. Leikkaa sitruunaruohon tyvestä noin 5 cm:n pala, poista tarvittaessa kuivaneet uloimmat lehdet ja hienonna se ihan pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki rubin ainekset kulhossa.

Käytä 2/3 tai kaikki mausteseoksesta siipiin. Mausta siivet ympäriinsä. Liu'uta sormea nahan alla, jotta saat maustetta myös nahan ja lihan väliin. Laita siivet maustumaan jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi.

Ota siivet huoneenlämpöön noin tunti ennen grillaamista. Kuumenna grilli keskilämmölle (noin 200–220 astetta). Mikäli grillaat hiiligrillillä, laita briketit/hiilet vain toiselle puolelle. Kaasugrillistä sammutetaan 1–2 polttimoa.

Grillaa siipiä epäsuoralla lämmöllä (eli sillä puolella, jossa ei ole brikettejä/hiiliä tai päällä olevaa polttimoa) noin 30 minuuttia. Anna kannen olla mahdollisimman paljon kiinni. Käännä grillauksen puolessa välissä.

Siirrä siivet suoralle lämmölle (eli suoraan lämmönlähteen päälle) ja grillaa noin 10–15 minuuttia välillä käännellen. Muista, että suora lämpö on todella kuuma. Varo polttamasta siipiä.

Leikkaa kevätsipuli ja tuore chili renkaiksi. Lohko limetti. Ripottele broilerin siipien päälle kevätsipuli, chili ja tuore korianteri ja/tai thaibasilika. Purista päälle limetin mehua tai anna jokaisen hoitaa homma itse.

Tarjoa pöytämausteena kalakastiketta tai thaimaalaista maustekastiketta sekä chilikastiketta. Lisäkkeeksi sopii esimerkiksi kaalisalaatti tai grillatut varhaiskaalilohkot.

_____


Thaimaalaisittain maustetut grilliwingsit – Thai Inspired Chicken Wings #BBQ #wings #wingsit


torstai 2. kesäkuuta 2016

Raparperi float

Raparperi Float – Rhubarb Float | Kokit ja Potit -ruokablogi


Raparperi float on kahden kesäisen herkun kimppa: samaan lasiin laitetaan vaniljajäätelöä ja itse tehtyä raparperilimpparia.

Helpommillaan float on jäätelöpallon päälle kaadettua suosikkilimpparia, esimerkiksi spriteä tai cokista. Raparperi-jäätelöjuomassa osasia on kolme: raparperisiirappi, vaniljajäätelö ja kivennäisvesi. Siirapilla on helppo säätää juoman makeutta. Lisää raikkautta kaipaava tirskauttaa sekaan vielä hieman sitruunan tai limetin mehua. Kesäisempää juomaa – tai jälkkäriä – saa hakea.

Kun raparperisiirappia on jääkaappissa valmiina, kuten raparperin sesonkiaikaan meillä aina on, saa raparperi floatin kasaan alle minuutissa. Se on siis hyvä vierasvara, joka maistuu sekä aikuisille että lapsille.


Raparperi-jäätelö float – Rhubarb Ice Cream Float | Kokit ja Potit -ruokablogi




Resepti

 

 

 

Raparperi float

vaniljajäätelöä
kivennäisvettä
(mintunlehtiä koristeeksi)


Keitä raparperisiirappi valmiiksi hyvissä ajoin, jotta se ehtii jäähtyä. Laita lasiin pieni pallo vaniljajäätelöä. Kaada lasiin muutama sentti raparperisiirappia ja täytä lasi kivennäisvedellä. Koristele halutessasi mintunlehdillä.

_____



tiistai 31. toukokuuta 2016

Kasvunkohinaa

 

Lämpö on kääntänyt kasvun sellaiselle kiihdytyskaistalle, että tarhuria ihan vähän huimaa. Kalenteri näyttää kevättä, pihalla näyttää keskikesältä.

Raparperit ovat kasvaneet kolmessa päivässä 27 senttiä ja mansikat kukkivat ensimmäistä kertaa ikinä toukokuussa. Omenapuun kukintaa on kymmenen vuoden aikana ehkä kerran aiemmin todistettu koulujen päättäjäisviikolla. Yksi kolmesta puusta tosin leikkii kuollutta. Odotan innolla leikin loppua.


Viime vuonna lehti- ja mustakaalit kärsivät öttiäisistä vasta heinäkuun puolivälissä, nyt tuhoja tehdään jo täyttä häkää. Sadon suhteen olen toistaiseksi levollinen – ei ne perhoset ja toukat jaksa koko kesää kaalia syödä. Ja minä jaksan kyllä toukkia noukkia lehtien alapinnoilta. Tämän taiston aion voittaa tänäkin vuonna.


Kasvihuoneessa tomaatti jo kukkii, joskaan aivan kaikki taimet eivät vielä ole hoksanneet moiseen iloitteluun ryhtyä. Viidakkokurkku (alla) tekee jo ensimmäisiä kurkkuja ja kiipeilee korkkuruuvikiharoillaan joka paikkaan.


Kasvimaalla esikasvatetut fenkolit ovat hyvässä kasvussa, joskin niitäkin vaivaa joku kutsumaton vieras – kuvassa mukulassa näkyvä ruskea on tosin multaa. Myös avomaankurkut ovat juurtuneet hyvin, samoin lehtipersilja. Pinaatti on hyvässä kasvuvauhdissa, mutta porkkana vasta pohtii itämistä.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla kylvöjen jaksottamista aiempaa enemmän. Osa salaateista pääsee maahan vasta ensi viikonloppuna, jolloin laitan myös potut multaan.

On tämä hauskaa puuhaa. Samalla saattaa kasvaa kärsivällisyys, vaikka sitä tässä juuri koetellaan.




perjantai 27. toukokuuta 2016

Bibimbap – korealainen pyttipannu

Bibimbap – korealainen pyttipannu | Korean Bibimbap #koreanfood #bibimbap


Bibimbap on korealaisten oma pyttipannu. Riisi ja kasvikset ovat ruoan ydin, ja päälle laitetaan usein kananmuna. Muuten bibimbap kootaan luovalla kädellä.

Perinteisen pyttipannun tapaan bibimbapiin päätyvät edellispäivien eväät. Riisin päälle laitettiin viimeiset korealaiset lihapullat, kourallinen itusalaattia sekä nahistunut porkkana pikkelöityinä. Pinaatti, versosalaatti ja kevätsipulin varsi olivat tuoreita, ja ne raikastivat koko aterian.

Usein käytetyn paistetun kananmunan sijaan keitin suosikkini, uppomunan. Se on muuten paljon helpompi ja nopeampi homma kuin annetaan ymmärtää: keitinveteen lisätään loraus etikkaa (2–3 rkl per litra), veteen tehdään voimakas pyörre ja kuppiin valmiiksi rikottu kananmuna hujautetaan pyörteeseen. Muna saa kiehua maltillisesti poreillen noin 3–4 minuuttia.


Korealainen bibimbap  | Korean Bibimbap #koreanfood #bibimbap


Varsinaista kastiketta bibimbap ei kaipaa, sillä valuva keltuainen tuo kaivattua mehevyyttä. Tarvittaessa porkkanan pikkelöintilientä voi lusikoida riisin päälle.

Tässä vielä koottuna mehevän korealaiset pyttiksen salat:

_____




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Related Posts with Thumbnails